Saska Saarikoski – Dettmann ja johtamisen taito

dettmann

Henrik Dettmann on Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja. Saska Saarikoski on kirjoittanut Dettmannin elämästä ja urasta kertovan kirjan.

En tunne koripalloa lajina juuri lainkaan, mutta kirjan yleisempien johtamiseen liittyvien teemojen, sekä toki myös yleisemmän urheilukiinnostuksen vuoksi tartuin (sähköiseen) kirjaan. Dettmann on suosittu luennoitsija johtamiseen liittyvissä tilaisuuksissa, joten kirja sopii ammatilliseen sektoriini hyvin.

Kirja etenee kahdella tasolla. Yhtäältä kerrotaan Dettmannin urasta ja elämästä. Koripallovalmentajan elämä on todellista pätkätyöläisen elämää, jossa valmentajan pestit eri joukkueissa ja eri maissa seuraavat toisiaan.

Kirja avaa urheilun ja valmentamisen maailmaa kuvaten paitsi valmentajien ja urheilijoiden työtä, joukkueiden talousongelmia, tempoilevaa johtamista ja urheiluun liittyvää politikointia.

Urheilijat ja valmentajat singahtelevat joukkueesta ja maasta toiseen. Toisinaan perheet siirtyvät mukana, toisinaan perhe muuttuu etäperheeksi.

Kronologisesti etenevän urheilu-ja valmentamistarinan sisällä on kappaleita, jotka sisältävät yleisempiä johtamiseen liittyviä oppeja. Rakenne on hyvä oivallus. Näiden kappaleiden otsikoita ovat taidon opettaminen, arvojohtaminen, pelin johtaminen, mielenhallinta, muutoksen johtaminen, yksilölähtöinen valmentaminen, joukkueen kokoaminen sekä flow-johtaminen. Nämä kappaleet ovat todella kiinnostavia ja osuvat monella tavalla nykyaikaisen johtamiskeskustelun ytimiin.

Dettmann on uransa aikana muuttanut valmennusfilosofiaansa. Hän toteaa itse kuuluvansa “pehmojen” joukkoon ja olevansa tässä joukossa mielellään. Aikaisempi autoritaarinen valmennustyyli on vaihtunut palvelevaa johtamista lähellä olevaksi tyyliksi. Muutosta ja lähestymistapaa kuvataan kirjassa näin:

Olin kuvitellut olevani suuri johtaja. Nyt tajusin olevani pelaajien palvelija. Se ei tehnyt minusta heikompaa johtajaa, vaan vahvemman. 

Huipputasolla valmentaja ei voi opettaa pelaajaa, hän voi ainoastaan auttaa pelaajaa oppimaan.

Johtamista tiivistävät kappaleet sisältävät mielenkiintoisia pohdintoja ja helposti iskostuvia johtamisoppeja. Hyvä esimerkki on muutosjohtamista käsittelevä kappale, joka alkaa näin:

Valmentaja tulee usein häviävään joukkueeseen. Hänet on siis valittu muutosjohtajaksi. Kriisin keskellä hänen täytyy heti alkaa tehdä asioita, vaikka hän ei tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Kirja ei yritä olla yleinen johtamiskirja vaan keskittyy koripallojoukkueen valmentamiseen ja tästä näkökulmasta ponnistaviin johtamiseen liittyviin havaintoihin. Nämä opit kantavat kyllä pitkälle.

Koripallo on laji, jonka vaatimukset ovat ristiriitaiset. Kuvitelkaa lajia, jossa aitajuoksijat pysähtyisivät aina välillä puttaamaan golfia. Tässä mielessä samantyyppisiä lajeja ovat suunnistus ja myös ampumahiihto. Niinpä Dettmann kuvaa esimerkiksi suunnistajille tuttua tilannetta, jossa virhettä seuraa yleensä toinen huono teko, jolla yritetään korjata aikaisempaa virhettä.

Yksinkertaistaminen on yksi kirjan teema. Ennen peliä kerrataan 1-3 strategista pointtia ja valmentajana Dettmann pyrkii keskittymään yhteen asiaan kerralla ja kunnolla. Myös mielen hallinta ja mielen johtaminen on keskeistä.

Ennen peliä pelaajien päitä ei pidä täyttää ajatuksilla vaan rauhoittaa heidät keskittymään omiin voimavaroihinsa. 

Mielenkiintoista kirjassa on myös Suomen koripallomaajoukkueeseen eli Susijengiin liittyvän ilmiön nousun kuvaaminen. Sille, miksi symboliksi valittiin nimenomaan susi löytyy monta selitystä. Keskeinen osa maajoukkueen rakentamista oli  myös avainhenkilöiden valinta maajoukkueen eri tehtäviin. Näin Dettmann perustelee sitä, miksi päävalmentaja on tärkeää saada koota oma tiiminsä:

Valmennustapahtuma on herkkä asia. Siinä on pakko olla auki ja oma itsensä, mikä ei onnistu ilman hyväksyvää, jopa rakastavaa ilmapiiriä. 

Kansainvälinen työ on antanut Dettmannille perspektiiviä. Niinpä kirja sisältää teräviä havaintoja suomalaisista ja suomalaisesta yhteiskunnasta yleisesti ja urheilun näkökulmasta erityisesti. Kirja sisältää myös hyviä havaintoja urheilun roolista taloudellisessa mielessä (kansainvälinen elämysteollisuus) ja poliittisesti (urheilu osana vallanpitäjien koneistoa).

Pidin kirjasta todella paljon. Se piirtää kuvaa urheilun maailmasta ja ammentaa sieltä yleisiä johtamiseen liittyviä oppeja. Kirja on kirjoitettu erittäin terävästi, eikä se sorru missään kohden latteuksien toistamiseen, kuten johtamiskirjojen genressä toisinaan saattaa käydä. Se myös avaa valmentamista avoimesti ja seikkaperäisesti, mutta ei yhtään uuvuttavasti.

Dettmannista piirtyy kuva, että hän on laajasti lukenut urheilun ja yhteiskunnan lainalaisuuksia hyvin ymmärtävä ja analysoiva ammattilainen, joka suhtautuu intohimoisesti omaan työhönsä.

Esipuheessa Dettman toteaa, että pyrittäessä huipputasolle niin johdettavilta kuin johtajilta joudutaan odottamaan poikkeuksellista rehellisyyttä, avoimuutta ja luottamusta. Silloin ei ole kyse alaisista ja johtajista vaan ihmisistä. Siksi valmentaminen on lopulta äärimmäistä ihmisenä olemista.

Saska Saarikoski: Dettmann ja johtamisen taito. WSOY 2015.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *