Hyvinvoinnin mittaamisen trendejä


mittaaminen

Hyvinvoinnin mittaaminen on keskeinen trendi. Osallistuin viime viikolla erään hyvinvointiteknologia-alan yrityksen tilaisuuteen Amsterdamissa. Tilaisuudessa sai hyvän läpileikkauksen siitä, missä alalla mennään. Seuraavassa muutama päällimmäinen mieleen jäänyt asia tilaisuudesta höystettynä eri lähteistä saadulla ajankohtaisella tiedolla. 

Mittaaminen kohdistuu uusille alueille

Hyvinvointiteknologiaa voidaan alkeellisimmillaan hyödyntää askeleiden, sykkeen ja kalorinkulutuksen mittaamisessa.

Sykevälivaihtelun mittaamiseen pystyvillä laitteilla on mahdollista mitata stressiä ja palautumista.

Uudempana mahdollisuutena on mitata veren happisaturaatiota, jonka avulla voidaan tarkastella unen laatua ja havaita mm. uniapnea.

Mittausvälineet ovat tulleet kehityksen myötä tarkemmiksi ja käyttäjälle mukavammiksi.

Dataa tuottavat sensorit voivat olla kelloissa, rannekkeissa, sormuksissa tai vaatteissa.

Liikuntaa harrastavan iloksi mittaaminen ei enää katkea edes uidessa.

Mittaaminen integroituu osaksi ympäristöä

Kokouksessa eräs autovalmistaja kertoi visiosta, jonka mukaan kuljettajan vireystila olisi ajomatkan jälkeen korkeampi kuin matkan alkaessa. Tähän tähtäävät rentoutumista edesauttavat olosuhteet autossa.

Ajamisen turvallisuutta takaa auton järjestelmään integroituva tilannekuva, jossa hyvinvointilaite mittaa kuljettajan vireystilaa. Käytettävissä on lisäksi tietoa auton ulkopuolisista olosuhteista. Olosuhdetiedot voivat olla esimerkiksi säätilaan ja liikenteen sujumiseen liittyviä.

Informaation avulla auton järjestelmä voi suositella kuljettajalle esimerkiksi taukojen pitämistä aikaisempaa tarkempaan informaatioon pohjaten.

Nämä innovaatiot voivat lisätä ammattikuljettajien ja kaikkien autoilijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta.

Yleisenä trendinä on siirtyminen sairaanhoidosta terveyden ylläpitämiseen

Hyvinvointilaitteet ovat osa trendiä, jossa siirrytään oireiden hoitamisesta ennaltaehkäisyyn.

Mielenkiintoisina esimerkkeinä vakuutusalalta tilaisuudessa olivat pari ”älyhenkivakuutusta”, joissa hyvinvointiteknologiaa hyödyntämällä mitattiin vakuutuksenottajien elintapoja tarkentaen näin vakuutuksenottajien riskiprofiilia.

Mittaamisen tulokset ja niistä saatava taloudellinen hyöty saattavat kannustaa liikkumaan ja tekemään muita elintapamuutoksia.

Riskiprofiilin tarkentumisesta saatu hyöty on mahdollista palauttaa asiakkaalle hyvityksenä, parempina etuuksina tai muina etuina.

Mittaaminen luo mahdollisuuksia uusille palvelukonsepteille

Mittaaminen mahdollistaa kokonaan uudenalaisia palvelukonsepteja ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Datan kerääminen, visualisointi ja analysointi on aikaisempaa helpompaa. Mittauksen toistaminen tai jatkuva mittaaminen luo mahdollisuuden vaikuttavuuden tarkasteluun.

Palvelut voivat kohdistua esimerkiksi fyysisen kunnon, palautumisen, ravinnon tai mielen tasapainon kehittämiseen ja sitä kautta kokonaishyvinvoinnin parantamiseen ja sairastavuuden vähentämiseen.

Geeniteknologian hyödyntäminen on myös ajankohtainen puheenaihe. Geenitestein on mahdollisuus tunnistaa omat elintapariskit. Tällaisella tiedolla saattaa olla merkittävämpi vaikutus elintapojen muuttamiseen kuin mitä yleisemmän tason informaatiolla on.

Hyvinvointiteknologian levinneisyys

Omassa kuplassani lähes kaikilla ihmisillä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä on jonkinlainen hyvinvointilaite. Mutta miltä laitteiden levinneisyys näyttää saatavilla olevien lähteiden valossa?

  • Vuonna 2016 maailmassa oli 525 miljoonaa puettavaa laitetta, jotka pystyvät kytkeytymään internetiin. Laitteiden  määrä maailmassa oli 722 miljoonaa vuonna 2919. Suurimmat markkinat ovat Pohjois-Amerikka ja Aasia (lähde).
  • Yhdysvalloissa joka neljännellä aikuisella on jonkinlainen puettava älylaite. Laitteet kiinnostavat enemmän nuorempia ikäryhmiä, mutta terveyteen liittyvien ominaisuuksien myötä myös vanhemmat ikäryhmät ovat kiinnostuneita niistä. Älykellojen markkinaosuus kasvaa ja yksinkertaisten laitteiden markkinaosuus laskee (lähde).
  • Uudempana trendinä ovat kuulemiseen liittyvät laitteet (hearables), jotka  voivat suodattaa äänimaisemaa, välittää viestiä tai tehdä erilaisia mittauksia (lähde).
  • Älyominaisuudet tulevat myös perinteisiin kelloihin (lähde).

Hyvinvointiteknologiaan levinneisyydestä tai teknologiaan suhtautumisesta ei ole Suomessa kovin runsaasti tietoa. Viime kesänä julkaistiin kuitenkin Sitran ja eri järjestöjen yhteisen Kestävä terveydenhuolto-hankkeen toteuttama kyselytutkimus, jossa on paljon mielenkiintoisia perustietoja. Seuraavassa tiivistän raportin keskeistä antia.

Kyselytutkimuksen mukaan 38 % suomalaista on käyttänyt omatoimisesti hyvinvointiteknologiaa. 44 % niistä, jotka eivät olleet käyttäneet hyvinvointiteknologiaa, olisivat valmiita kokeilemaan sitä.

Suurinta kiinnostusta kohdistuu fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen (68 % on mitannut tai olisi kiinnostunut). Toiseksi eniten kiinnostaa ruokavalion tarkastelu (39 %). Kolmanneksi eniten kiinnostaa sairauden tilaan liittyvä mittaaminen (32). Palautumisesta on kiinnostunut 24 % vastaajista ja geenitestien teettämisestä 20 %.

Erot taustamuuttujien suhteen ovat mielenkiintoisia.

Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia mittaamisesta, ainoastaan palautumisen tarkastelussa miesten kiinnostus on korkeampaa kuin naisten keskuudessa.

Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa havaitaan, että 25-44 vuotiaat ovat mittaamisesta kaikkein kiinnostunempia. Kuitenkin esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden mittaaminen kiinnostaa myös vanhimpia ikäryhmiä.

Nuorimmat ikäluokat (25-34-vuotiaat) ovat kaikkein kiinnostunempia geenitestien tilaamisesta.

Suurimmat motivaatiotekijät mittaamisen suhteen liittyvät haluun parantaa omaa jaksamista, vointia ja terveyttä. Toinen keskeinen motivaattori on jonkin tavoitteen saavuttaminen.

On kiinnostavaa huomata, että mittaamisen motivaatiotekijät ovat pääsääntöisesti itsestä lähteviä: terveydenhuollon ammattilaisen tai muun tahon suositus ei ole kovin merkittävä motivaattori.

Yli puolet kokee hyötyneensä paljon tai melko paljon mittaamisen antamasta informaatiosta. Hyödyt liittyvät fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen ja liikuntasuoritusten parantamiseen.

Noin 70 % näkee positiivisena ”MyDatan” hyödyntämisen terveydenhuollon tilanteissa. Lähes 90 % näkee, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus hallinnoida omaa dataansa. Lähes yhtä moni pitää tärkeänä, että yksilön kaikki terveystieto kertyy samaan paikkaan.

Lopuksi

Kehitys hyvinvointiteknologian alueella on nopeaa ja se saa muun muassa seuraavanlaisia muotoja:

  • laitteiden ominaisuudet lisääntyvät
  • laitteita on aikaisempaa enemmän käytössä
  • laitteet integroituvat ympäristöön (esimerkiksi autot, työympäristöt)
  • laitteet mahdollistavat uudenlaisia tuotteita ja palveluja

Hyvinvointiteknologian kehittyminen antaa monenlaisia mahdollisuuksia. On tärkeää, että aihepiiriä tutkitaan muun muassa vaikuttavuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta.

On myös tärkeää, että laitteiden käyttöön liittyvistä pelisäännöistä esimerkiksi työelämäkontekstissa käydään keskustelua. Tietosuoja ja -turva ovat ehdottoman tärkeitä. Samalla on kuitenkin syytä varmistaa, että saamme uudesta teknologiasta apua keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

Kuva: Unsplash.

Fibion-analyysi istumisen ja arkiaktiivisuuden mittaamiseen

Tutkimusten mukaan suomalaiset liikkuvat liian vähän. Fyysistä inaktiivisuutta lisää työn muutos, jossa fyysinen työ vähenee ja istumatyö lisääntyy. Hyödyllistä arkiliikuntaa saattaa olla vaikea yhdistää työhön tai vapaa-aikaan.  Kehityssuunnilla on merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Ennen kesää sain mahdollisuuden kokeilla suomalaisen Fibionin tarjoamaa anturia ja palvelua, jolla omaa istumista ja arkiaktiivisuutta on mahdollista arvioida.

fibion

Fibion-mittalaite on kuvassa näkyvä valkoinen, noin peukalonkynnen kokoinen muovikotelossa oleva anturi. Mittausjaksolla laitetta pidetään housujen etutaskussa. Jos se ei ole mahdollista, laitetta pidetään reiteen kiinnitettävässä erityisessä hihnassa.

Erillinen mittalaite on juuri Fibionin juju, eli taskussa/reidessä oleva laite on mittauksessaan tarkempi kuin esimerkiksi ranteessa oleva anturi.

Itse palvelu toimii niin, että Fibionin verkkosivulta tilataan palvelu ja mittalaite tulee postissa kotiin tai työpaikalle. Mittauksen jälkeen mittalaite palautetaan palautuskuoressa ja yksilöllisen palautteen voi myöhemmin katsoa verkossa videona.

Raportti on innovatiivinen ja käyttäjäystävälinen. Tarkoitan tällä sitä, että dataa ei esitetä suoraan perinteisillä usein käytettävillä kuvaajilla. Raportti on myös hyvin visuaalinen, numerot ovat vain sivuosassa.

fibion2

fibion3

Ylemmässä kuvassa esitetään neljällä kehällä neljän mittauspäivän kulkua. Kuvan oikeassa reunassa on yhteenvetoa siitä, kuinka paljon mittausjaksoon on kuulunut pitkiä istumis- tai seisomisjaksoja ja missä määrin aktiivisuutta.

Alemmassa kuvassa on esitetty energiankulutusta mittausjaksolla jakautuen erilaisiin aktiivisuusluokkiin. Tässäkin oikealla näkyy yhteenvetotietoja.

Kuvaajia on muitakin liittyen esimerkiksi tavoitteiden saavuttamiseen.

Tästä linkistä voi tarkastella interaktiivista raporttia (Paulin kokeilujakson data). Interaktiivista raporttia tarkastelemalla huomaa, että mittausdata taipuu monenlaiseen näkökulmaan.

Käyttäjän mahdollisesti tarvitsemat ohjeet on integroitu hienosti raportin eri osien päälle. Raportin tiivistelmät, eli avainkohdat omalla kohdalla saa myös helposti esiin ja tarvittaessa printiksi.

Beta-versiona Fibionilla on jo olemassa uusi raportti, jossa on enemmän kieliversioita ja kattavampi yhteenveto.

Alla on esimerkki videopalautteesta (tämä esimerkkki ei ole minun datastani). Itse sain palautteen henkilökohtaisesti Skypellä.

Fibion-kokemukset

Laite tuli siis kotiin postissa. Mittauksen aloittaminen oli helppoa ja pidin laitetta mukanani neljä päivää, jotka sisälsivät itselleni tyypillistä pendelöintiä töihin ja työskentelyä toimistolla. Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisi kannattanut ottaa mittausjaksoksi kokonainen viikko, jotta olisin saanut mukaan myös viikonlopun runsaine liikuntasessioineen.

Omaan mittausjaksooni osui tavallista vähemmän treeniä. Harvinaisten välipäivien lisäksi unohdin ottaa mittarin mukaan pyörälenkille, joka olisi antanut mielenkiintoista dataa.

Mittaus sujui kuitenkin hyvin ja laitteella oli kiva briljeerata työpaikalla aiheuttamalla hämmennystä tyyliin:

Mikä uusi laite Sulla nyt taas on?  

Mitä tää mittaa?

Ikävä juttu mittajaksolla oli siis se, että unohdin ottaa mittarin mukaan yhden liikuntasuorituksen ajaksi.

Toinen ikävä juttu oli se, että kauppareissulla kauppakasseja raahatessani pudotin mittalaitteen verkkareiden taskusta kaupan parkkipaikalle. Pahaksi onneksi vielä astuin laitteen päälle. Ilmeisesti laite ei kuitenkaan tästä hajonnut, koska datan kertyminen jatkui.

Mittausjakson jälkeen palautin laitteen postissa. Parin päivän päästä sain ilmoituksen, että raporttini on valmis.

Omaa saamattomuuttani oli se, että palautetilaisuuden ajankohdan sopiminen venyi ja tilaisuus oli paljon myöhemmmin Skypellä. Palaute oli erittäin asiantunteva, perustui tutkimuksiin ja sain paljon vinkkejä.

Omat tulokseni näyttivät hyvin omat riskini, kuten pendelöinnin ja junassa istumisen ja toisaalta pitkäkestoiset kokoukset. Toisaalta minulla oli näiden riskien vastapainoksi myös arkiliikuntaa työmatkakävelyn ja muun liikkumisen muodossa.

Pohdintaa

Fibion-testi oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Raportti paljastaa lahjomattomasti toimistotyöläisen jämähtämisen paikalleen kokousten ajaksi.

Analyysi saattaa myös paljastaa piirteitä yrityskulttuurista, eli onko työpaikalla tapana pitää pitkiä istumakokouksia.

Fibion sopii yksittäiselle työntekijälle, joka haluaa tarkastella omaa tilannettaan. Erityisesti riskiryhmiin kuuluville se saattaa tarjota valaisevan näkemyksen. Riskiryhmiä on helppo löytää nykyisessä työelämässä, jossa työskentely tapahtuu paljolti koneen ääressä.

Laite ja palvelu sopii myös hyvin apuvälineeksi, jos yritys haluaa pysähtyä tarkastelemaan omaa kulttuuriaan kokouskäytäntöjen suhteen. Näkökulmia voivat olla yksilöllisen työn tekemisen tapojen lisäksi esimerkiksi kokousten määrät ja istutaanko niissä pitkään ilman keskeytyksiä.

Palvelu saa minulta kiitosta konseptistaan, raportin monipuolisista ominaisuuksista, asiantuntijan palautteesta sekä verkkosivuilla olevasta runsaasta informaatiosta. Hyvää on myös tutkimuksellinen pohja.

Itse jään pohtimaan mittalaitteen ”irrallisuutta” verrattuna ranteeseen kiinnitettävään laitteeseen tai sormukseen. Muistetaan tässä kohden toki, että mittari reidessä/taskussa on juuri se juttu, jolla saadaan tarkkuutta mittaukseen. Mutta jos laite olisi arvokkaampi (en tiedä kuinka arvokas se on), se varmastikin kiinnitettäisiin jollakin klipsillä taskuun.

Laitteen irrallisuus saattaa johtaa siihen, että laitteen mukaanottaminen unohtuu, kun vaihtaa esimerkiksi vaatetusta.

Plussat:

  • toimiva palvelukonsepti
  • perustuu tutkimukseen
  • raportin visuaalisuus
  • raportin informatiivisuus
  • asiantuntijan palaute
  • verkkosivujen (erityisesti blogin) informatiivisuus

Miinukset

  • irrallinen mittalaite saattaa aktiivisessa menossa pudota tai se saattaa unohtua ja jopa hukkua

Sidonnaisuudet: Sain Fibionilta kokeilumahdollisuuden ja palautteen ilmaiseksi.

Harvinainen johtaja


boss

Pari viikkoa sitten tapasin erään kokouksen yhteydessä harvinaisen toimitusjohtajatason johtajan. Tämä johtaja otti oma-aloitteisesti esiin, että työterveys- ja työkykyasioilla on taloudellinen ulottuvuutensa: sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet maksavat. Siksi organisaatioiden ylimmän johdon tulisi kiinnittää näihin teemoihin huomiota. 

Mikä teki johtajasta harvinaisen? Kokemukseni mukaan se, että organisaation ylin johto tunnistaa ja pitää esillä aktiivisesti esillä näitä teemoja, on harvinaista. Ei tietenkään täysin poikkeuksellista.

Organisaatioiden sisällä työhyvinvointi, työterveys ja työkykyasiat ovat HR:n vastuulla. Perusasetelma on, että se, kuinka strategisesti HR voi näitä asioita edistää, on riippuvaista ylimmän johdon sitoutumisesta asiaan. Konkreettisena osoituksena HR:n strategisesta roolista on pidetty sitä, onko HR-johtaja organisaation johtoryhmässä.

Organisaatioiden ulkopuolella auttajia on monia: työterveyshuolto, eläkevakuuttajat sekä muut asiantuntijaorganisaatiot voivat auttaa organisaatioita johtamaan ja kehittämään työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyviä asioita.

Kumppaneilla on suuri merkitys vaikuttavan toiminnan kannalta, mutta johtamisen ja asioiden vahvan omistajuuden on oltava organisaation sisällä.

Monien eri toimijoiden rooli vain korostaa sen merkitystä, että työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät asiat ovat hyvin johdettuja.

Miksi sitten työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät asiat eivät ole itsestään selvästi johdon agendalla?

Organisaatioissa monet asiat kilpailevat johdon huomiosta. Kaikki mikä on irrallista ja erillistä, jää helposti paitsioon. Siksi työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät mittarit ja analyysit olisi integroitava osaksi johtamisjärjestelmää muiden keskeisten mittareiden tapaan.

Viime aikoina yleistynyt työkykyasioiden taloudellistaminen (esimerkkeinä Terveystalon ja Kevan laskelmat) ovat varmasti lisänneet ylimmän johdon kiinnostusta työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyviin teemoihin omassa organisaatiossa.

Johtajien ymmärryksellä ja sitoutumisella on kuitenkin monta tasoa. Pelkkä muiden tekemisen salliminen alueella tai ylätason sloganin omaksuminen ei vielä johda vaikuttavuuteen ja pysyvään muutokseen.

Syvempi vaikutus kenties saataisiinkin, jos johtamiskoulutuksissa johtajat saisivat rautaisannoksen työhyvinvoinnista, työterveydestä ja työkykyasioista. Samassa yhteydessä johtajat voisivat saada ahaa-elämyksen ja tukea myös oman työhyvinvointinsa tukemiseen.

Toisaalta olennaista on datan ja analytiikan parempi hyödyntäminen. Se  mahdollistaa paremmat mittarit sitä kautta työhyvinvoinnin, työterveyden ja työkyvyn mittareiden integroinnin johtamisjärjestelmään. Digitalisaation edetessä tämä osa-alue kehittyy.

Kolmas keskeinen tekijä on HR-johtajan strategisen aseman vahvistaminen organisaatiossa.

Muutaman vuoden takaisen kyselyn mukaan henkilöstöjohtaja on johtoryhmän jäsen 36 prosentissa organisaatioista. Suurimmissa organisaatioissa henkilöstöjohtaja on pääsääntöisesti johtoryhmän jäsen.

Johtamisen trendit ja johtoryhmien kokoonpanot muuttuvat ajassa. Mielenkiintoinen analogia löytyykin rahoitusjohtajan (CFO) aseman kehityksestä. Historiassa rahoitusjohtaja oli ”papujen laskija”, joka huolehti back-officessa rahojen riittävyydestä.

Nykyisellään rahoitusjohtajan odotetaan olevan toimitusjohtajan strateginen kumppani ja melko itsestään selvästi johtoryhmän jäsen.

Työn murroksen edetessä henkilöstövoimavarojen johtaminen ja erityisesti osaamisen ennakointi ja johtaminen korostuvat organisaatioissa. On vaikea kuvitella, että organisaatiot onnistuisivat tässä ilman HR:n strategista roolia. Edelläkävijäyritykset jopa yhdistävät HR-näkökulmaa rooleihin, joissa datan ja tekoälyn hyödyntäminen on keskeisessä roolissa.

Uskon, että tulevaisuudessa työhyvinvoinnista, työkyvystä ja työterveydestä puhuvaan johtajaan törmääminen ei ole niin harvinaista kuin nyt.

Hyvinvointiteknologiasta on hyötyä


watch

Itsensä mittaaminen lisääntyy ja uusia mahdollisuuksia siihen tulee koko ajan lisää. Samanaikaisesti käydään keskustelua mittaamisen hyödyistä, mielekkyydestä ja haitoista. Osassa puheenvuoroista tyrmätään koko mittaamisen mielekkyys. Seuraavassa muutamia ajatuksia omista kokeiluistani. 

Olen kokeillut ja käyttänyt Ouran ja Moodmetricin sormusta, tehnyt Firstbeatin Hyvinvointianalyysin sekä käyttänyt Garminin FR 935 kelloon liittyviä ominaisuuksia. Muut mittarit perustuvat sykevälivaihtelun mittaamiseen, mutta Moodmetricin mittaus EDA-signaaliin. Linkit erillisiin raportteihin eri laitteista ovat tämän kirjoituksen lopussa.

Kuva unen määrästä ja laadusta on tarkentunut

Erityisesti Ouran sormuksen avulla olen saanut selville yksilöllisen unentarpeeni määrän. Tällä tarkoitan sellaista unen määrää, joka on edellytyksenä sille, että työpäiväni aikana olen hyvässä työvireessä. Tätä tietoa vasten pystyn suunnittelemaan omaa aikatauluani ja rutiinejani niin, että saan riittävästi unta.

Samoin olen saanut tietoa siitä, minkälainen toiminta tukee hyvää yöunta ja varmistaa näin sitä, että käytettävissä oleva yöaika tule käytettyä tehokkaaseen ja laadukkaaseen nukkumiseen.

Mittausten perusteella havaittujen huonosti nukuttujen öiden syitä on helppo purkaa. Usein ne liittyvät pitkittyneisiin työpäiviin, illalla tehtyihin koviin treeneihin, matkustamiseen tai epäsäännölliseen elämään.

On vaikea keksiä syytä, miksi oman unen laadun parantaminen olisi kenellekään haitallista. Vaikka mittaaminen ei olisikaan yhtä tarkkaa kuin laboratorio-olosuhteissa, on pidemmällä ajanjaksolla tehty mittaus ja siitä paljastuva keskiarvo tarkempi kuin oma arvaus tai arvio.

Kuva päivän kuormituksista on täsmentynyt

Firstbeatin hyvinvointianalyysistä, Garminin (jonka sisällä on Firstbeatin algoritmi) datasta sekä Moodmetricin sormuksesta olen saanut kuvaa työpäivien kuormittavuudesta.

Erilaiset kokoukset ja vuorovaikutustilanteet näkyvät piikkeinä mittauksissa ja tätä vasten on mahdollista yrittää sisällyttää päiviin palauttavia rauhallisempia jaksoja. Alla oleva kuva on Garminin antamaa näkymää, johon on lisätty päivän kulkua.


mittausta

Kokousten kuormittavuudesta muistan anekdootin lähes 20 vuoden takaa. Kun päivittelin kokousrumbaa, vanhempi kollegani sanoi, että ”Sinun pitää oppia nauttimaan kokouksista.” Uskon, että tässä on oma viisautensa.

Toisesta näkökulmasta voisi ajatella, että kokousten vetäjillä ja kaikilla osanottajilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälainen kuormitus kokouksesta osanottajille muodostuu.

Mitä hyötyä hyvinvointiteknologiasta siis on?

Hyvinvointiteknologia ei tässä ja nyt ratkaise kaikkein suurimpia työelämän tai kansanterveyden ongelmia. Tämä johtuu ainakin seuraavista tekijöistä:

  • laitteita ei ole käytössä niillä, jotka niitä eniten tarvitsisivat
  • kaikki eivät osaa tulkita dataa
  • ihmiset eivät muuta käyttäytymistään, vaikka saisivatkin tietoa
  • mittaukset eivät integroidu terveydenhuollon prosesseihin
  • mittausten validiteetista tarvitaan lisää tutkimusta

Lista ei kuitenkaan ole toivoton. On melko helppo pohtia, miten mainituissa asiakohdissa päästäisiin eteenpäin.

Tällä hetkellä hyvinvointiteknologiasta on hyötyä niille ihmisille, joilla on mahdollisuus hankkia laitteita ja jotka pystyvät hankkimaan tietoa ja analysoimaan ja muuttamaan omaa toimintaansa laitteiden antaman tiedon valossa.

Laitteet siis auttavat ihmisiä, joilla niitä on ja jotka ovat motivoituneita hyödyntämään niitä.

Jos hyvinvointilaitteiden hyötyjen halutaan leviävän laajemmalle, laitteita on saatava myös niille kansalaisryhmille, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä useiden satojen eurojen investointeja sormuksiin, kelloihin tai muihin laitteisiin.

Tematiikka kaipaa myös monitieteistä tutkimusta validiteettimittausten lisäksi. Tutkimuskysymyksiä ovat esimerkiksi: miten eri väestöryhmät suhtautuvat mittaamiseen? Minkälaisia ennakkoluuloja on? Minkälainen tuki käyttäjillä lisää vaikuttavuutta ja johtaa esimerkiksi elämäntapamuutoksiin?

Tulevaisuudessa potilaan hyvinvointilaitteen data integroituu lääkärin vastaanotolla potilastietojärjestelmään tai tiedot ovat saatavilla Kanta-palvelusta. Lääkäri tulkitsee hyvinvointidataa samalla tavalla kuin hän tekee nyt magneetti- tai röntgenkuvien kanssa.

Kun luvittamisesta ja tietosuojasta huolehditaan, työpaikoilla on mahdollisuus tehdä dataan pohjautuvia kehittämistoimenpiteitä.

Teknologian kehittyessä mittaamisesta tulee tarkempaa ja mittauksen piiriin tulee uusia alueita. Erilaisia datoja voidaan yhdistää samaan kokonaisuuteen ja siirrytään enemmän ilmiöiden kuvaamisesta analyyseihin ja ennustamiseen yksilön ja yhteiskunnan tasolla.

Yhteiskunnallisella tasolla tarvitaan tätä kehitystä tukevia toimenpiteitä, asiaan liittyvää tutkimusta sekä keskustelua mittaamisen etiikasta ja pelisäännöistä. Näin hyvinvointiteknologia saadaan mukaan täysimääräisesti ratkaisemaan yhteiskuntamme suuria työkykyyn ja kansanterveyteen liittyviä kysymyksiä.

Kuva: Unsplash.

Linkit eri artikkeleihin: 

Oura hyvinvointisormus. 

Moodmetric-älysormus. 

Firstbeat-mittaus.

 

 

Moodmetric älysormus


MM5

Kokeilut hyvinvointiteknologialla jatkuvat. Tällä viikolla testissäni oli suomalainen Moodmetricin älysormus. Testijakso oli tiistai-perjantai ja siihen mahtui normaalia työskentelyä toimistolla, vapaa-ajan aktiviteetteja, yksi kotimaan työmatka ja luentotilaisuus. Seuraavassa lyhyesti taustaa ja kokemuksia. 

Sormus ladataan ja se laitetaan sormeen. Lataus kestää noin viikon. Sormus ei kestä veteen upottamista, mutta se kestää roiskevettä.

Puhelimeen ladataan applikaatio, jonka avulla lukemia voi seurata. Lisäksi voi täyttää päiväkirjaa, jolloin päivän kulun ja mittauksen saa samaan näkymään.

Lisäksi on mahdollista kirjautua Moodmetricin pilvipalveluun ja tarkastella dataa siellä.

Mittaus

Moodmetric-sormuksen mittaus perustuu ihon sähkönjohtavuuden muutokseen, jota mitataan EDA-signaalilla (electrodermal activity). Sormus mittaa sympaattisen hermoston (johtamiskirjallisuudesta tutun) pakene tai taistele-reaktiota.

Sormus antaa ”Moodmetric-tason” (MM-tason), joka päivittyy jatkuvasti ja saa arvon välillä 0-100. Mittauksen avulla voi tarkastella, miten henkilö reagoi erilaisiin ajatuksiin, tapahtumiin tai tilanteisiin. Lukema kertoo henkilön virittyneisyydestä (stressi, innostus, rauhallisuus).

Mittauksen perusteella ei voi päätellä, mikä käyttäjän kokema tunne on, tai onko se negatiivista vai positiivista. Korkea virittyneisyys voi olla myös merkki korkeasta työn imusta ja on muistettava, että myös innostuksesta täytyy palautua. Siksi mittaustuloksia tulee tarkastella kontekstiin liittyen.

Alla olevassa kuvassa näkyy MM-lukema, sekä alapuolella käyrä, josta näkyy tason kehityksen lähes reaaliaikaisena (viive on 1,5 sekuntia).

MM6

Kuvion alaosassa näkyy painike ”Practice”, jossa pääsee osioon, jossa voi mielen hallintaa ja näkemään miten harjoite (hengittäminen, keskittyminen) vaikuttavat MM-tasoon reaaliaikaisesti.

Käyttökokemukset

Alla olevassa kuvassa on mitattu työpäivää, jossa on erilaisia tapahtumia. Vuorovaikutus, on se sitten vilkasta sähköpostittelua, puhelimella soittamista tai keskustelua lounaalla nostaa MM-tasoa. Päivän ”huippuhetki” näyttää olevan lounas, jossa käytiin vilkasta keskustelua työkavereiden kesken. Myös kokoukset nostavat MM-tasoa. Loppuiltapäivästä ja illansuussa MM-tason on alempi.

MM2

Kuvion alareunassa näkyy MM-tason keskiarvo ja aika kuinka monta tuntia sormusta on pidetty sormessa. Lisäksi näkyy päivän aikana otettujen askelten määrä.

Alla olevassa toisessa esimerkkikuvassa on hieman erilaisia tapahtumia. MM-tason on korkealla heti heräämisen jälkeen, mutta alenee sitten aamutoimissa ja työmatkalla junassa. Vuorovaikutuksen lisääntyessä MM-taso jälleen nousee. Ennen puoltapäivää puhelimessa hoidettu akuutti asia nostaa MM-tason punaiselle. MM1

Mielenkiintoisesti iltapäivällä pidetty luento ei nostanut stressitasoa merkittävästi, päinvastoin. Luennon aihepiiri oli tuttu ja tilanne ei tuntunutkaan stressaavalta. Iltapäivällä jälleen stressitila nousi akuuttien asioiden hoitamisessa.

Pidin sormusta myös yöllä. Hyvin nukuttu yö näytti mittarin lukemissa ”rauhallisemmalta” kuin huonosti nukuttu, jolloin MM-taso kulki yön aikana korkeammissa lukemissa.

Fyysisesti raskas ja henkisesti hieman tuskainen juoksulenkki näkyi mittauksessa punaisena. Toisaalta hyvin rutiininomainen fyysisesti raskas pyörälenkki ei nostanut MM-tasoa merkittävästi.

Alla olevassa kuvassa näkyy näkymä, josta voi seurata MM-tason jakauman kehitystä päivittäin. Analytiikassa on myös mahdollista analysoida päiväkirjamerkintöjä, mutta niitä en käyttänyt testin aikana.


MM3

Pohdintaa

Moodmetric-sormus on mielenkiintoinen laite. Sen avulla voi tutkiskella oman vireystilan ja päivän tapahtumien yhteyttä ja seurata kehitystä yli ajan. Kiehtovuutta lisää mittauksen reaaliaikaisuus. Esimerkiksi vuorovaikutustilanteessa voi seurata oman MM-tasoa kuvaavan käyrän reagointia tilanteen edetessä.

Sormus voisi olla hyödyllinen ammateissa, joissa on erilaisia vuorovaikutustilanteita joiden kuormittavuutta halutaan tarkastella. Voitaisiin mitata esimerkiksi haastavia asiakaspalvelutilanteita ja sitä, pystytäänkö valmennuksella vaikuttamaan tilanteiden kuormittavuuteen. Tai esimerkiksi palvelumuotoiluprosessissa voitaisiin tarkastella minkälaisia reaktioita erilaiset palvelun prototyypin ominaisuudet tai palvelun kokeileminen saa aikaan.

Sormuksen kokeileminen voi olla mielenkiintoinen kokemus, jos haluaa kurkistaa, miten oma normipäivä ja sen eri vaiheet tai erilaiset tilanteet näkyvät virittyneisyydessä.

Moodmetricin sivuilla on runsaasti mielenkiintoista materiaalia. Esimerkiksi tässä kuvataan mittaustulosten tulkintaa. Tässä artikkelissa kerrotaan koulussa toteutetusta hyvinvointiprojektista.

Työajoilla on merkitystä


time

Työaika on yksi työelämän keskeinen raami. Työaika on ajankohtainen teema Suomessakin, onhan eduskunta juuri hyväksynyt uuden työaikalain.  Digitalisaatio ja työn murros vaikuttavat myös työaikoihin, kun työn aika- ja paikkariippuvuus vähenee.  

Työajat ovat lyhentyneet historiallisessa tarkastelussa. 1800-1900-lukujen vaihteessa useissa nykyisin kehittyneessä maissa viikkotyöajat olivat noin 6o tuntia. Työajat ovat kuitenkin laskeneet Suomelle tavallisten vertailumaiden joukossa maailmansotien jälkeisenä aikana noin 40 viikkotuntiin (ks. Our World in Data).

Eri maiden välillä on edelleen eroja työajoissa. Aasian, Latinalaisen-Amerikan ja Lähi-Idän kehittyvissä maissa työajat ovat pidemmät kuin Pohjoismaissa ja Euroopassa. Työaikojen pituuteen vaikuttaa luonnollisesti asiaan liittyvä lainsäädäntö.

Hyvä ajankohtainen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuva raportti työajoista on Työterveyslaitoksen tutkijoiden Työsuojelurahaston tuella toteuttama ja hiljattain julkaistu tutkimus. Seuraavassa joitakin päätuloksia tästä raportista, jonka tulokset perustuvat laajoihin suomalaisia julkisen sektorin työntekijöitä koskeviin aineistoihin.

Keskeisiä tuloksia

35 tuntia tai vähemmän viikossa työskentelevät raportoivat vähemmän väsymystä kuin 35-40 tunnin työaikaa tekevät. Yli 40 tuntia työskentelevillä väsymysoireet lisääntyivät työaikana.

Yli 48 tuntia työskentelevillä väsymys lisääntyi myös vapaapäivinä. Yli 48 tuntia työskentelevillä oli enemmän työn ja muun elämän yhteensovittamisen ongelmia.

Yötyötä sisältävä vuorotyö lisäsi vuorotyöunihäiriöitä sekä nukahtamisvaikeuksia. Yövuoro lisäsi tapaturman riskiä iltavuorossa saman vuorokauden aikana. Samoin useat peräkkäiset työvuorot lisäsivät tapaturman riskiä.

Kahden ja etenkin neljän yövuoron tekeminen peräkkäin olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Useat peräkkäiset yövuorot ennustivat myös pitkiä sairauspoissaoloja sekä yötyötä sisältävän vuorotyön tekeminen eläkeaikomuksia.

Iltatyö lisäsi työn ja muun elämän yhteensovittamisen ongelmia ja unettomuutta  sekä ennusti lyhyitä ja pitkiä sairauspoissaoloja. Iltatyö lisäsi myös tapaturmariskiä.

Lyhyet, alle 11 tunnin työvuorovälit lisäsivät nukahtamisvaikeuksia, väsymystä työssä tai vapaapäivinä, työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeuksia, tapaturmia sekä lyhyitä ja pitkiä sairauspoissaoloja.

Yhteisöllinen vuorosuunnittelu (jossa työntekijöillä on vaikutusmahdollisuuksia työvuorojen suunnitteluun) vähensi lyhyitä sairauspoissaoloja ja paransi työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Heikentyneen unen, väsymyksen sekä lisääntyneiden lyhyiden sairauspoissaolojen perusteella yli 50-vuotiaat kuormittuivat eniten pitkistä kokonaistyöajoista.

Ikääntyneet työntekijät hyötyivät eniten siirtymisestä päivätyöhön sekä kuormittavien vuoropiirteiden kuten yövuorojen ja  lyhyiden vuorovälien vähentämistä.

Raportissa hyödynnetään korkeatasoisia, laajoja pitkäjänteisesti kerättyjä kunta-alan aineistoja kysely- ja rekisteriaineistoja (Kunta10 ja Sairaalahenkilöstön hyvinvointi). Näihin aineistoihin on yhdistetty työaikoja koskevaa dataa työnantajien järjestelmistä.

Pohdintaa

Tulokset paljastavat selvästi pitkien työaikojen haitallisuuden. Samoin tulokset osoittavat, mitkä seikat on syytä ottaa huomioon  työvuorosuunnittelua tehtäessä.

Raportti myös osoittaa, että vanhemmat työntekijät ovat riskiryhmässä työvuoroihin liittyvän kuormituksen suhteen. Tämä on hyvä tiedostaa, koska vuorotyötä tehdään paljon hoiva-alalla, jossa työntekijöiden keski-ikä on korkea.

Raportin kirjoittaneet tutkijat ovat tehneet yhteistyötä järjestelmätoimittajan kanssa niin, että työterveyden, -turvallisuuden ja -hyvinvoinnin kannalta edullisia työvuoroja on helpompi suunnitella. On arvokasta, että työterveyttä tukevat ratkaisut integroituvat järjestelmiin, eivätkä jää erillisiksi tai pelkästään tiedon tasolle.

Digitalisaation myötä työn aika- ja paikkasidonnaisuus vähenee.  Erityisesti asiantuntijatyössä on vaarana, että työn ja vapaa-ajan raja haurastuu ja työ siirtyy vapaa-ajalle. Samalla työajan seuranta muuttuu haasteellisemmaksi.

Uusi työaikalaki tulee voimaan vuoden 2020 alussa. Se tuo työaikoihin muutoksia, kuten joustotyöajan ja jaksotyöajan. On tärkeää, että uudistuksen vaikutuksia analysoidaan.

Mikko Härmä, Kati Karhula, Annina Ropponen, Aki Koskinen, Jarno Turunen, Anneli Ojajärvi, Päivi Vanttola, Sampsa Puttonen, Tarja Hakola, Tuula Oksanen ja Mika Kivimäki (2019): Työaikojen muutosten ja kehittämisinterventioiden vaikutukset työhyvinvointiin, työturvallisuuteen ja työhön osallistumiseen. Tutkimushankkeen n:o 114317 loppuraportti Työsuojelurahastolle. 

Mainittu raportti ja tiedote löytyvät Työsuojelurahaston sivuilta.

Vuorovaikutus johtajan työssä


vuorovaikutus

Sanat ovat johtajan työkaluja ja niitä hän käyttää vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Digitalisaation myötä vuorovaikutuksen välineet muuttuvat ja monipuolistuvat. Myös johtamisen mallit muuttuvat ja vuorovaikutukseen kohdistuu uudenlaisia odotuksia. Näihin kysymyksiin pureutuu Pekka Isotaluksen ja Hanna Rajalahden kirja Vuorovaikutus johtajan työssä.

Kirjan alkuosassa käsitellään vuorovaikutusta koskevia tutkimuksia ja teorioita. Liikkeelle lähdetään perusteista, eli siitä, mitä vuorovaikutus ylipäätään on. Lisäksi pureudutaan vuorovaikutusosaamiseen ja esitetään siihen liittyvä malli.

Sitten syvennytään vuorovaikutukseen enemmän johtamisen näkökulmasta. Oli kiinnostavaa lukea professionaalisista viestintäsuhteista, joille on tyypillistä epäsymmetrisyys, jännittyneisyys ja tavoitteellisuus. Vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta on olennaista ymmärtää viestintäsuhteen merkitys. Teemaan liittyy myös yksityisyyden säätely.

Tämän jälkeen pohditaan johtajuutta ja johtamistyylejä ja vuorovaikutuksen roolia niissä. Sitten puretaan konkreettisesti vuorovaikutusosaamisen eri alueita ja pohditaan vielä sosiaaliseen mediaan liittyviä näkökulmia.

Johtajat pohtivat haastatteluissa vuorovaikutusta

Kirjassa on johtajien johtajien haastatteluihin pohjaava jakso. Tekijät ovat haastatelleet kolmeatoista johtajaa, jotka tulevat eri toimialoilta ja sektoreilta. Haastateltuja johtaja ovat mm. Pertti Korhonen, Reijo Karhinen, Elina Björklund ja Asta Sihvonen-Punkka.

Jakso on todella mielenkiintoinen. Jokaisella haastatellulla johtajalla tarve viestinnälle ja vuorovaikutukselle työssään, mutta lähestymistapa on eri johtajilla erilainen. Johtajat haluavat puhutella koko organisaatiotaan ja viestiä esimerkiksi strategiaa. Välineinä voivat olla blogit tai kirjeet.

Toisaalta johtajat haluavat käydä kahdenkeskisiä neuvotteluja oman lähipiirinsä kanssa. Tämä tapahtuu esimerkiksi johtoryhmissä tai kahdenkeskisissä tapaamisissa.

Kolmas vuorovaikutuksen alue monilla johtajilla liittyy epämuodolliseen vuorovaikutukseen henkilöstön kanssa. Tämä voi tapahtua ruokalassa tai kahviautomaatilla. Näin johtajat saavat tuntumaa siihen, mistä organisaatiossa puhutaan ja mikä on ajankohtainen ”fiilis”. Välttämättä tämä ei ole helppoa, sillä johtaja tunnetusti saa vain harvoin vinoutumatonta tietoa organisaatiostaan.

Vaikka haastattelut ovat melko tuoreita, digitaaliset vuorovaikuttamisen välineet eivät tunnu olevan ratkaisevan suuressa roolissa johtajan työssä. Puhelin ja keskustelut palavereissa ovat monelle arvokkaita, vaikka uusia välineitä toki käytetään.

Johtajien haastattelut kuvastavat, että he ovat pohtineet omaa vuorovaikutustaan ja sen eri osa-alueita. Tätä ei ole tehty pelkästään vuorovaikutuksen välineiden suhteen vaan myös pohtimalla erilaisia tilanteita ja esimerkiksi nopeutta jolla uusia asioita voidaan tuoda organisaatioon.

Haastattelut nostavat esiin selvästi myös sen minkälainen (suuri) merkitys ja rooli nykyaikaisessa johtamisessa vuorovaikutuksella on.

Haastattelujakso on kiinnostavalla tavalla kirjoitettu. Jokaisen haastattelun jälkeen tutkijat purkavat haastattelun antia tutkimuksen valossa.

Lopuksi kirjassa on vielä yleisempiä yhteen vetäviä kappaleita. Tässä tiivistetään vielä vuorovaikutuksen piirteitä, osaamista, erilaisten tilanteiden erityispiirteitä sekä pohditaan digitaalisuutta.

Pohdintaa

Hyvä johtamiskirja kääntää tietenkin ajatukset omaan johtamiseen. Pohdin, että nykyisellään omassa työssäni viestin koko organisaatiolle viikkokirjeillä ja toisaalta harvemmin järjestetyissä yksikkökokouksissa, jotka ovat joko live- tai Skype-kokouksia.

Isomman organisaation yhteiset palaverit tai viikkokirjeet ovat kieltämättä vuorovaikutuksen kannalta ongelmallisia. Vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi ja viestintä yksisuunteiseksi, mutta ei suinkaan olemattomaksi.  Eri teemoista järjestettävissä pienemmissä työpajoissa vuorovaikutus on vilkkaampaa.

Toisaalta tiimillämme on viikoittainen johtoryhmä ja tarvittaessa kahdenkeskisiä palavereja. Lisäksi vuorovaikutusta on sähköisillä välineillä päivittäin.

Suosittelen kirjaa johtajalle, joka haluaa hetkeksi pysähtyä pohtimaan vuorovaikutuksen näkökulmaa omassa johtamisessaan. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja sen edellä kuvattu rakenne on toimiva. Haastateltavat henkilöt on valittu onnistuneesti ja haastattelut ovat mielenkiintoisia.

Kirjan lukeminen kenties kannustaa minua aikaisempaakin enemmän pohtimaan välineitä, keinoja ja vuorovaikutukseen liittyvien tilanteiden haasteita ja mahdollisuuksia omassa työssäni.

Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti 2017: Vuorovaikutus johtajan työssä. Alma Talent, Helsinki. 

 

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Vaikka olen vuosien varrella kokeillut monenlaisia mittaamisen välineitä, kuten sykemittareita ja älysormuksia, Firstbeatin Hyvinvointianalyysi on jäänyt minulta toistaiseksi väliin. Nyt sekin puute on korjattu, sillä muutama viikko sitten sain mahdollisuuden kokeilla tätä mittausta ja siihen liittyvää palvelukonseptia. 

Hyvinvointianalyysi tulee kotiin

Hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan luonnollisesti välineet. Firstbeatin tapauksessa mittaaminen tapahtuu mittalaitteella ja kahdella kehoon kiinnitettävällä elektrodilla, jotka tulevat postissa kotiin kätevässä kirjekuoreen mahtuvassa pakkauksessa.

firstbeat3


firstbeat2


firstbeat1

Pakkauksessa on myös ohje, jota seuraamalla elektrodit kiinnitetään kehoon. Elektrodit pysyvät menossa mukana, sen verran hyvin ne kiinnittyvät ”liimalla”. Samassa lähetyksessä tulee myös palautuskuori, jolla elektrodit palautetaan mittauksen jälkeen.

Esitiedot ja menoksi

Verkossa täytetään esitiedot, kuten ikä, sukupuoli, pituus, paino, aktiivisuustaso. Lisäksi vastataan muutamaan kysymykseen, jotka liittyvät omaan hyvinvointiin.

Mittauksen ajan pidetään päiväkirjaa siitä, mitä mittausjaksolla tapahtuu. Päiväkirjaan kirjataan nukkumisjaksot sekä päivän kulkua. Itse yritin kirjata päivän tapahtumat mahdollisimman tarkkaan, käsittäen esimerkiksi työmatkat, erilliset kokoukset, harrastukset, lounaan sekä ilta-askareet ennen nukkumaanmenoa.

Mittausjakso

Oma mittausjaksoni oli kolme päivää, maanantaista keskiviikkoon. Mittausjakson työpäivät olivat ”normipäiviä”, mittausjaksoon osui yksi treenipäivä (kovahko harjoitus pyörällä) ja poikkeuksellisesti kaksi lepopäivää (yleensä pidän yhden lepopäivän treenistä viikossa). Työpäivät olivat täynnä erilaisia kokouksia.

Elektrodien kanssa elämä sujui mukavasti, elektrodit, mittalaite ja niitä yhdistävä johto eivät vaivanneet edes nukkuessa.

Elektrodit eivät kestä vettä, joten ne piti ottaa pois suihkun ajaksi ja niitä mielellään myös vaihtaa mittausjakson aikana hygieniasyistä.

Mittausjakson aikana ei saa näkymää omaan hyvinvointiin, vaan tulokset ilmenevät myöhemmin saatavasta raportista.

Mittausjakson jälkeen verkosta varataan aika ”valmentajalle”, jonka kanssa raportti käydään puhelimessa läpi.

Valmentajat ovat eri puolilta Suomea olevia valmentajia, joiden taustasta ja erikoistumisesta on  infoa verkossa.

Raportti

Tulokset mittausjaksolta koostuvat raporttiin, joka on muutaman sivun mittainen pdf. Linkki raporttiin tulee sähköpostiin noin vuorokautta ennen palautetta.

Alla olevassa kuvassa näkyy oman työpäivän kulkua. Punaisen, stressiä kuvaavan alueen väleissä=palaverien väleissä on pieniä taukoja ja siirtymisiä. Ne ovat tärkeitä palautumisen hetkiä työpäivän kuluessa. Tässä esimerkissä työpäivän aikana ei kuitenkaan tapahdu varsinaista palautumista.

firstbeat4

Alla olevassa esimerkissä sinisellä värillä on kuvattu  illalla tehty harjoitus (pyörällä). Mielenkiintoisena havaintona voi nostaa esiin, että vaikka nukkumaanmeno tapahtui kello 22.00, palautuminen alkoi treenin vuoksi vasta kahta tuntia myöhemmin. Jos mahdollista, treenit on siis järkevää ajoittaa johonkin muuhun ajankohtaan kuin lähelle nukkumaanmenoa. 
firstbeat5

Kuvaajat huipentuvat koko mittausjakson esittämiseen yhdessä kuvassa (ks. alla). Alaosassa näkyy työpäivien ja vapaa-ajan ”stressaavuus”, palautuminen ja liikkuminen. Voimavarojen kehitystä kuvaava viiva laskee päivän aikana ja myös trendinomaisesti viikon loppua kohden. Iltojen ja öiden palautuminen ei siis riitä nostamaan voimavaroja lähtötasolle.

Olisi ollut mielenkiintoista tehdä mittaus koko viikon ajalta, koska subjektiivisten kokemusteni mukaan ”torstai on toivoa täynnä” ja viikonloppu perjantaista lähtien sisältää runsaasti liikuntaa. Kenties otan joskus kokonaisen viikon mittauksen.


firstbeat6

Raportissa on näiden kuvaajien lisäksi tunnuslukuja ja vertailuja samanikäiseen vertailuryhmään.

Analyysiin sisältyy myös maksimaaliseen hapenottokykyyn pohjaava kuntotesti, jos mittausjaksoon on sisältynyt riittävä määrä liikuntaa. Omalla kohdallani mittaus samantyyppisen lukeman kuin aikaisemmat mittaukset.

Palaute

Valmentaja soitti sovittuun aikaan. Kävimme läpi mittauksen perusteita, puhelu kesti hieman reilun puoli tuntia. Valmentaja selitti raportin ideaa ja kävimme aika huolella läpi mittauspäivieni kulkua.

Havainnot liittyivät esimerkiksi palautumisen mahdollisuuteen työpäivien aikana, kovan treenin ajoittamiseen sekä nukkumiseen valmistautumiseen (kävely, lukeminen).

Kävimme myös läpi harjoitteluun liittyviä asioita. Valmentaja oli asiantunteva ja yhteinen sävel löytyi hyvin. Rönsyilimme hieman treenijuttuihin ja puhelimme mm. siitä, miten treenille on joskus hankala löytää aikaa yleisesti ja miten kovat treenit joutuu joskus ajoittamaan iltaan vaikka sitten tulevan yön unen ja palautumisen kustannuksella.

Puhelun lopuksi asetimme tavoitteita, jotka sain vielä viestinä sähköpostiin. Sain myös palautelomakkeen täytettäväksi.

Lopuksi

Vaikka siis todellakin olen harrastanut erilaista mittaamista aikaisemminkin, oli Firstbeatin Hyvinvointianalyysi erittäin hyvä kokemus.

Pointseja pitää antaa ensinnäkin hienosti paketoidulle palvelulle, joka sisältää fyysisten laitteiden postitukset sekä verkossa tapahtuvat aktiviteetit.

Erityisen hienoa on minusta erilaisten, asiakkaiden valittavissa olevien, valmentajien sisällyttäminen palveluun. Asiakas saa valita itselleen ja  omalle taustalleen tai harrastuksilleen sopivan valmentajan.

Asiakas ei jää myöskään yksin ihmettelemään tunnuslukujaan. Palvelu sisältää  tukea asiakkaalle: yhtäältä raportissa on selitetty tunnuslukuja ja käyriä, toisaalta valmentaja kertoo ja häneltä voi kysyä. Myös tavoitteiden asettaminen on tärkeä osa palvelua.

Raportti oli mielestäni erittäin informatiivinen, oli vaikuttavaa nähdä esimerkiksi seuraavat asiat:

  • illalla ”suoritettu” lukeminen tai pieni kävelylenkki on heti hyödyllistä palautumisen kannalta,
  • kiireisen työpäivän kuormittavuus näkyy,
  • rankka harjoitus illalla viivästyttää palautumisen alkua yöllä.

Uskon, että tämäntyyppisestä mittaamisesta on hyötyä oman jaksamisen, palautumisen ja hyvinvoinnin kehittämisessä. Mittaaminen ja tulosten raportointi paljastaa työelämän ja oman elämäntyylin kuormittavuuden ja toisaalta palautumista edistävien toimien purevuuden.

Sidonnaisuudet: Sain mahdollisuuden kokeiluun ilmaiseksi osana yhteistyötä. 

Mitä kirjoja olen lukenut viime viikkoina?

Kaikki muuttuu lyhyemmäksi ja nopeatempoisemmaksi. Siksi luetut kirjatkin on hyvä esitellä koonnoksena, eikä repostella niitä pitkästi erillisissä pitkissä kirjoituksissa.

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari)

harari

Ikävä tunnustaa, mutta luin Hararin ensimmäisen vasta nyt. Oli kyllä ihan hyvä.

Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen, kuinka lyhyt aika ihmisen elämä on ja kuinka nuoria nyky-yhteiskuntamme keskeiset instituutiot ovat.

Ja kuinka ihminen on eri aikoina pyrkinyt ratkaisemaan samantyyppisiä esimerkiksi turvallisuuden haasteita. Turun koulukunnalle tutusti, ”Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt suojaa erilaisten varalta.

Mieleen jää myös, kuinka ihminen on laajentanut aggressiivisesti reviiriään, domestikoiden eläimiä ja kasveja ja kehittäen itseään ja ympäristöään. Sitä mietin, kuinka kuinka päteviä kaikki tuhansia vuosia sitten elettyä elämää koskevat havainnot ovat. Hyviä tarinoita ne kuitenkin ovat. Parhaillaan onkin sitten menossa Hararin Homo Deus.

Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan? (Juhana Torkki)

torkki

Tämä oli hyvä kirja puheiden pitämisestä. Kirjassa ponnistetaan antiikin Kreikan keskeisten ajattelijoiden kuten Aristoteleen ja Sokrateen  tai myöhempien kuuluisien ajatuksista. Kuinka ajankohtaisia ne edelleen ovatkaan. Esimerkiksi:

Todellinen oppiminen alkaa, kun opettaja on poistunut. (Aristoteles)

Olen aina halukas oppimaan, mutta aina en pidä siitä, että minua opetetaan.(Churchill)

Kirjassa esitellään myös katkelmia hyvistä puheista, kuten Bill Clintonin tai muiden presidenttien puheista, jotka luettuinakin ovat todella vaikuttavia katkelmia.

Torkki antaa konkreettiset eväät omien puheiden ja esitysten parantamiseen. Nyt yöpöydällä on Torkin toinen kirja, Tarinoiden valta.

Yksin: Romaani Paavo Nurmesta (Karo Hämäläinen)

yksin

Tämän kirjan nappasin kirjastosta, jossa se oli esillä. En tiennyt tätä ennen Paavo Nurmen elämästä oikeastaan muuta kuin, että hän oli turkulainen ja toimi uransa jälkeen liike-elämässä.

Kirja on fiktiivinen elämäkerta. Nurmen lapsuus oli köyhä. Myöhemmin elämässään Nurmi oli ankara itselleen. Nykykielellä hän olisi perfektionisti suorittaja.

Äärimmäinen kilpailuvietti yhdistyi kovaan harjoitteluun ja oman tien kulkemiseen. Voitoistaankaan Nurmi ei osannut iloita ja nauttia, esiin pilkahtavan onnentunteen hän painoi nopeasti sivuun. Viho

Hyvä urheilukirja.

Suomalaisten arvot (Klaus Helkama)

helkama

Tämän kirjan nappasin Karjaan kirjastosta, kun ei ollut mitään muuta luettavaa. Kyllähän arvot kiinnostavat yhteiskuntatieteilijää.

Kirja oli kuitenkin pettymys. Suomalaisten arvoja käydään läpi hajanaisten tutkimusaineistojen ja niistä piirrettyjen yksinkertaisten kuvioiden kautta. Lisäksi tarkastellaan suomalaisten arvoja kansallisesti merkittävien kirjojen, kuten Seitsemän veljestä, kautta.

Kirja on hajanainen ja löysästi kirjoitettu teos, jossa rönsyillään teorioiden, yksinkertaisten kuvioiden ja arkielämän havaintojen välissä. Tiedemaailmassa arvostettu tutkija päästää itsensä liian helpolla. Mitään uutta kirja ei tuo ja olisi saanut jäädä lukematta. Myönteisenä piirteenä uintia harrastavan tekijän analyysit eri maiden uimahallikulttuureista.

Majakka ja luotsi: Työterveyslaitos 1945-2015 (Eino Ketola)

ketola

Nykyisen työpaikkani historiikki on 670 sivua pitkä. Kirja kertoo Työterveyslaitoksen tarinan sen perustamisesta vuoteen 2015 saakka.

Kertomus on mielenkiintoinen osoittaen, että suomalaisen yhteiskunnan kehitys on vaikuttanut monella tavalla organisaation toimintaan.

Työterveyslaitoksen toimintaan ovat vaikuttaneet talouden, politiikan, hyvinvointivaltion ja työmarkkinapolitiikan suhdanteet. Toisaalta se on tietenkin myös vaikuttanut toimialallaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainvälisesti.

Työterveyslaitos on reagoinut eri aikakausille tyypillisiin työterveyden ja turvallisuuden kysymyksiin. Nykyisellä aikakaudella korostuvat työn murros ja digitalisaatio ja niille tyypilliset työterveyden ja -turvallisuuden teemat.

Detaljien runsaudesta huolimatta tämä kirja oli yksi mielenkiintoisimmista tässä kirjoituksessa mainituista.

Työelämätrendit 2019


konttori

Jokin aika sitten minulta kysyttiin, mitkä ovat ajankohtaisia työelämäteemoja tällä hetkellä. Aihepiiri on laaja, johon tuotin omasta kuplastani suurin piirtein seuraavanlaisen listauksen, jossa asiat eivät ole missään järjestyksessä. Näistä asioista siis mielestäni usein puhutaan kun puhutaan työelämästä vuonna 2019.

Työllisyysasteen nostaminen on yhteiskuntapolitiikan tärkein työelämätavoite. Tärkein syy tavoitteen taustalla on kestävyysvajeen pienentäminen. Tavoitteeseen pyritään työuria pidentämällä ja kannustamalla  ja tukemalla sosiaaliturvasta toimeentulonsa saavia ryhmiä osallistumaan työelämään. Sosiaaliturvan uudistaminen on keskeinen keino työelämän kehittämisen ohella tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Teknologian kehittyminen ja erityisesti digitalisaatio eri näkökulmasta on kenties keskeisin työelämän ajuri. Työtehtävät muuttuvat, työtä katoaa, syntyy kokonaan uutta työtä ja uusia ammatteja. Uudet työvälineet ja työskentelytavat edellyttävät uuden oppimista. Tekoälyn ja robotiikan kehittyessä koneesta tulee uudella tavalla työkaveri monessa ammatissa. Rutiinitöitä ja fyysisesti kuormittavia töitä voidaan automatisoida.

Elinikäinen oppiminen muuttuu välttämättömäksi työn, työvälineiden ja työtehtävien muuttuessa. Osaamisesta tulee keskeinen työkyvyn elementti. Osaamisen kehittämisessä on omat roolinsa yhteiskunnan tarjoamille palveluille, työnantajien tuella sekä työntekijän omalla aktiivisuudella. Osaamisen kehittämisen tulee nivoutua työuraan, ne ovat aikaisempaa vähemmän erillisiä vaiheita.

Omista huoneista avotiloihin ja monitilatoimistoon. Tuskin mikään muu teema herättää tällä hetkellä yhtä suurta tunteenpaloa toimistotyöntekijöiden keskuudessa. Monitilatoimistot ajavat työntekijät etätöihin rauhaa etsimään, tuottavuus kärsii ja työhyvinvointi murenee. Toiset sanovat, että monitilatoimisto on paras työympäristö koskaan.  Tilaprojekteja toteutetaan hyvin ja toisaalta huonosti ja erilaiset työt edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Yksilöllisiäkin eroja on. Teemasta tarvittaisiin lisää laadukasta tutkimusta.

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen. Unta, stressiä, palautumista mittaavat sensorit voidaan integroida rannekkeisiin, kelloihin, sormuksiin tai vaatteisiin. Erilaisia mittareita on paljon, mutta mittausten tulosten merkityksestä ja luotettavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta. Teknologia ei myöskään läheskään aina vielä integroidu hoitojärjestelmiin, kuten työterveyshuoltoon.

Datan hyödyntäminen työelämän kehittämisessä korostuu niin yhteiskunnan kuin työpaikkojen tasolla. Dataa saadaan eri lähteistä, kuten kyselyistä, rekistereistä, hyvinvointilaitteista sekä työvälineistä (työdata). Datan pirstaleisuus on haaste, joka voitetaan uusilla järjestelmillä ja palveluilla.

Itseohjautuvuus korostuu. Organisaatioiden toiminta perustuu enenevässä määrin tiimien ja yksilöiden itseohjautumiseen. Tämä edellyttää työntekijöiltä uudenlaisia taitoja ja vastuunottoa. Itseohjautuvuuden ylistyksen soraäänenä kuullaan puheenvuoroja, jossa liika vapaus on johtanut ongelmiin ja uupumiseen.

Organisaatiot purkavat hierarkiatasoja ja muuttuvat verkostomaisiksi. Itseohjautuvuuskehityksen kanssa samansuuntaisesti esimiesten määrää vähennetään organisaatioissa tiimien ja yksilöiden tullessa aikaisempaa itseohjautuvammiksi. Johtaminen muuttuu valmentamiseksi ja esimiehet joutuvat päivittämään omaa osaamistaan.

Eettinen kuormitus on vanha mutta nousussa oleva työhyvinvoinnin riski. Eniten teemasta on puhuttu viime viikkoina hoiva-alalla, jossa henkilöstömitoitus ja resurssien puute on estänyt hoitajia tekemästä työtään niin hyvin kuin ammattietiikka edellyttäisi. Eettistä kuormitusta voi kuitenkin tulla muistakin syistä jos työnantajan toiminta on omien arvojen vastaista tai jos oma ammatti muuttuu esimerkiksi ilmastonmuutoksen näkökulmasta arveluttavaksi. Teknologinen kehitys tuo pöytään uusia eettisiä kysymyksiä.

Ikääntyminen. Eläkeiän nousemisen ja työkyvyn paranemisen myötä työelämässä on aikaisempaa enemmän vanhempia työntekijöitä. Nähtäväksi jää, minkälaista työelämään osallistumista ”60 ja risat”-ryhmä toteuttaa eläkeiän hiipiessä kohti 70:tä.

Työelämän riskit. Agraariyhteiskunnassa, teollistuneessa yhteiskunnassa, palveluyhteiskunnassa ja tietoyhteiskunnassa työntekijän työssään kohtaamat riskit ovat erilaiset. Digitalisoitumisen myötä riskit muuttuvat kun aivotyö lisääntyy. Uusien riskien huomioimisen ohella on syytä muistaa, että vanhemmat riskit katoavat kokonaan vasta pitkän ajan kuluessa.

Vastuullisuus on uusi työhyvinvoinnin viitekehys. Yhä useampi yritys ja organisaatio raportoi vastuullisuudesta ja sen osana on henkilöstöä ja sen hyvinvointia koskevia mittareita. Työhyvinvointinäkökulmaa koskevat mittarit kaipaisivat vakiintuneita viitekehyksiä ja vertailutietoja osana vastuullisuusraportointia.

Unen ja palautumisen merkitys korostuu liittyen muun muassa ajasta ja paikasta riippumattoman työn lisääntymiseen sekä digitaalisten ärsykkeiden lisääntymiseen. Tähän trendiin liittyy myös hyvinvointiteknologia mahdollistaen uudenlaisen mittaamisen.

Työn ja perheen yhteensovittaminen korostuvat sekä työllisyyden tukemisen, että tasa-arvon näkökulmasta. Teknologian kehitys on tässä sekä haaste, että uhka. Työstä ja paikasta riippumaton työ antaa vapautta, mutta voi olla myös kuormittavaa.

Alustatyö on vielä suhteellisesti vähäistä Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti alustatyön lisääntyminen on trendi. Työtekijöiden oikeudet ja työnantajien velvollisuudet edellyttävät määrittelyä alustatyön kontekstissa jotta alustatyöntekijät eivät syrjäydy ”tavalliselle työntekijälle” normaaleista turvan muodoista.

Tutkimusnäyttö työelämän kehityskulkujen sekä interventioiden seuraamisessa korostuvat. Uudet toimintatavat edellyttävät luotettavaa vaikuttavuuden arviointia. Markkinointisisällöt tai kehnoilla tutkimusasetelmilla ja pienillä aineistoilla toteutettavat kyselyt eivät riitä kehityksen tai vaikuttavuuden arviointiin.

Työelämäpuhe. Sosiaalinen ja perinteinen media on täynnä puhetta työelämästä. Jokainen työelämään osallistuva tai siihen osallistunut voi osallistua keskusteluun. Keskustelu painottuu asiantuntijatyötä tekevien näkökulmaan ja keskusteluavaruus täytyy pitkälti edellä mainituista teemoista, jotka ovatkin tärkeitä suurelle osalla työväestöä. Samaan aikaan pienemmät ryhmät omine haasteineen saattavat jäädä keskustelussa paitsioon.

Mitä listasta Sinun mielestäsi puuttuu tai mikä siinä on turhaa?

Kuva: Unsplash.com.