Rantaradan varrelta

Olen viime aikoina kirjoittanut kirjaesittelyjä ammattikirjoista lähinnä LinkedInin puolelle. Jännä havainto on se, että lukemani työhön liittyvät kirjat ovat pitkälti psykologien kirjoittamia.

Toinen muutos on se, että en ole enää löytänyt motivaatiota ja aikaa kirjoitella laajoja esittelyjä muista kirjoista kuin näistä valikoiduista työhön liittyvistä kirjoista. Tässä postauksessa kokeilen uutta avausta ja kirjoitan koostusti pienet kommentit viime aikoina luetuista kirjoista.

Lukemisesta on itselleni tullut sillä tavalla rutiinia, että tapanani on, että koko ajan on ainakin yksi kirja luvun alla. Luen jotakin kirjaa noin tunnin verran ennen nukkumista. Toisinaan minulla on joku (tylsempi) kirja meneillään ja luen siinä välissä jonkun ajankohtaisen tai mielenkiintoisemmalta tuntuvan.

Äänikirjoja en ole oppinut kuuntelemaan. Yhtä kirjaa yritin, mutta se ei tuntunut mielekkäältä. Sen sijaan kuuntelen podcasteja, mutta se on toinen juttu.

En edelleenkään oikein ole oppinut lukemaan muuta kuin tietokirjoja. Vaikka tiedän, että olisi monella tavalla hyväksi lukea kaunokirjallisuutta.

Ohessa siis muutama sana viime aikoina luetuista kirjoista. Mukana myös ne työhön liittyvät kirjat, joista on laajempi esittely LinkedInissä.

Timo Liene: Irtoviiksimies. Suomen mies 2018.

Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja suomalaisesta upseerista ja tiedustelumiehestä, joka kuoli syöpään 47-vuotiaana. Ehti työssään ja elämässään monenlaista, palveli komennuksella mm. Afganistanissa. Sinnikäs ja aikaansaapa. Tiemme ristesivät armeijaan liittyvissä asioissa. Kirjan painos myytiin loppuun, mutta siitä on hiljattain otettu uusi painos.

Jari Kupila: Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan. Minerva 2023.

Mielenkiintoinen näkökulma Suomen sisällissotaan. Urheilijat olivat fyysisen kuntonsa vuoksi arvokkaita taistelijoita sekä valkoisten että punaisten puolella. Urheiluseurat olivat organisoituneita liikkeitä, joista oli helppo konvertoida urheilijoita sotilaista. Sisällissota jakoi urheilumaailmaa entistä enemmän kahtia joka näkyi pitkään TUL:isena ja SVUL:ilaisena leirinä. Kirja sisälsi seikkaperäisiä selostuksia taisteluista ja yksittäisten urheilijoiden kohtaloista. Nykypäivästä tuttuja nimiä esiintyy paljon (sisällis)sodan hulluus tulee hyvin esille.

Mikhail Shiskin: Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. WSOY 2023. 

Yksi monista Venäjää käsittelevistä kirjoista. Näitä on tullut luettuja niin monta, että kirjoja on vaikea erottaa toisistaan ja ikävät perusasiat ovat jo riittävän kirkkaina mielessä.

Pekka Tölli: Minä näen Sinut – arvostuksen psykologiaa. Tammi 2024. 

Hyvä kirja arvostuksen ja kohtaamisen merkityksestä työelämässä ja työyhteisössä. Tölli on tehnyt mielenkiintoisen uran toimiessaan aikaisemmin pankkialalla ja konsulttina ja nyt psykologina. Kirjassa arvostus määritetään mm. näin: ”Arvostetuksi tullessaan ihminen kokee, että hänet nähdään, häntä ymmärretään, hänet hyväksytään ja että hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan kunnioitetaan.” Laajempi esittely täällä.

Ilona Rauhala, Ira Lange, Kimmo Kääriä ja Iikka Virkkunen: Yhteys. Avain johtamiseen. Alma Talent 2024.

Moniammatillisen kirjoittajajoukon hyvä kirja. Tiimissä on mukana psykologi, teologi, ekonomi ja tekniikan tohtori. Yhteyttä sanotaan teoksessa tutkittavan ihmisten välisenä syvänä tarpeena ja kokemuksena: tulenko ymmärretyksi, hyväksytyksi ja kuulluksi sellaisena kuin olen? Voinko olla turvassa vai pitääkö minun pelätä? Laajempi esittely täällä.

Annastiina Mäki ja Kimmo Mäki. Johtamiskohtaamisten aallokossa. Professional Publishing 2024.

Kirjan perusajatus on siis tarkastella asiantuntijoiden työorientaatioita ja lähijohtajien johtamisorientaatioita sekä näiden yhdistelmiä. Kirjassa on myös hyvä jakso työkulttuureista. ”Individualistisessa työkulttuurissa” ammattilaiset työskentelevät erillään. ”Teennäisen kollegiaalisuuden työkulttuurissa” yhteisöllisyys on enemmän tai vähemmän pakotettua. ”Markkinakulttuurissa” perustana on kilpailullisuus ja oman organisaation ulkopuolelle suuntautuva toiminta. Laajempi esittely täällä.

Panu Luukka. Tulevaisuuskyvykäs organisaatio. Alma Talent 2024. 

Panu Luukka on kokenut yrityskulttuurin asiantuntija ja kehittäjä. Hän on kirjoittanut varmastikin kuuluisimman suomalaisen yrityskulttuuria käsittelevän kirjan ”Yrityskulttuuri on kuningas”. Kirja on kokeneen työelämän kehittäjän ja organisaatiokulttuurin pitkän linjan asiantuntijan kirja yrityksen ja organisaation kenties kaikkein tärkeimmästä asiasta: miten organisaatio säilyy, pärjää, menestyy muuttuvassa toimintaympäristössä. Laajempi esittely täällä.

Leena Aatsalo: Paljastus – tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa. WSOY 2024. 

Kuka muistaa Lahden kisoissa vuonna 2001 tapahtuneen doping-skandaalin? Kirja kertoo kuitenkin aikaisemmasta ja pienemmästä tapauksesta, eli hiihtäjä Jari Räsäsen kasvuhormonien käyttöön liittyvästä casesta vuonna 1998. Aatsalo oli toimittaja, joka paljasti Räsäsen jutun. Kirja kertoo asian selvittelystä julkisessa keskustelussa ja oikeudenkäynnissä. Vaikka nykyisenkaltaista sosiaalisen median apparaattia ei tuolloin ollutkaan, Aatsalo sai myös paljon rankkaa henkilökohtaista palautetta. Kirjasta välittyy jyrän alle jäämisen kokemus ja urheilupiirien peittelynhaluinen eltaantuneisuus.

Ilmari Käihkö ja Tuomas Rimpiläinen: Sotilaan päiväkirja, kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. Gaudeamus 2024.

Ukrainan sodan vuoksi paljon julkisuudessa olevan Ilmari Käihkön kirja Tsadin kriisinhallintaoperaation tiimoilta, Kirja nousi julkisuuteen, koska siinä nostettiin esiin Puolustusvoimien ”tunkkaista ja asiatonta” ilmapiiriä liittyen esimerkiksi rasismiin. Itse kirja oli minusta vähän tylsä, mutta sinällään tylsyyskin varmasti kuvaa realistisesti kriisinhallintaa, sen rutiineja ja dynamiikkaa.

Laura Halminen: Martti J. Kari: Käsikirjoitukset eivä pala. Docendo 2024.

Todella hyvä kirja edesmenneestä Martti J. Karista, ”Marasta”, jonka itsekin tapasin eräässä koulutuksessa. Kirja kertoo monipuolisesti Maran töistä ja tehtävistä. Edellä mainitun Timo Lienen tavoin Mara sai aikaan paljon tehtävissään eri puolilla maailmaa ja oli mukana kehittämässä tiedustelualaa Suomessa. Hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään Ukrainan sodan alla Youtubessa julkaistun Jyväskylän yliopistossa Venäjän kehitystä ja kulttuuria pitkällä jänteellä tarkastelleen luennon myötä.

Mikko Mattinen: Mistä kasvua? Opas digiajan johtajalle. Alma Talent 2019. 

Kirja muutaman vuoden takaa, mutta niin ajankohtainen! Kasvusta on kysymys. Mattinen käy läpi kasvun ajureita ja yrityksessä sovellettavia menetelmiä ja työskentelytapoja. Kirja antaa paljon konkreettisia eväitä ollen myös varsin laaja-alainen.

The Rise of Mental Vulnerability at Work: A Socio-Historical and Cultural Analysis. Policy Press. 2024. 

Ehkä tärkein kirja mielenterveydestä ja työelämän muutoksesta, mitä on viime vuosina kirjoitettu. Keskeinen käsite kirjassa on psyykkinen haavoittuvuus ja sen nousu. Mielestä ja sen terveydestä on tullut yhä tärkempi asia sen näkökulmasta, miten pärjäämme nykypäivän työelämässä ja elämässä yleisemmin. Kirjasta jää mieleen paitsi työelämän muutos, myös terveydenhuollon muutos psyykkisen haavoittuvuuden määrittäjänä. Laajempi esittely täällä.

Helena Immonen: Operaatio Tulikettu (Operaatio Kettu, #4). Crime Time 2024.  

Taattua Helena Immosen laatua, neljäs osa kirjasarjaa. Helena Immosen kirjat ovat minusta hyviä siksi, että ne tuovat sota-aiheen nykyaikaan, nykyiseen yhteiskuntaan sekä nykyaikaiseen teknologiseen ympäristöön. Immonen tuntee myös Puolustusvoimat ja turvallisuuspoliittisen tilanteen ja siihen liittyvän varautumisen dynamiikkaa. Tässä kirjassa pyritään katkaisemaan Murmanskin rata. Ehkä olen vähän turtunut tähän sarjaan, ensimmäiset kirjat tuntuivat paremmilta.

Helena Åhman. Tunnerohkeus – Suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito. Otava 2024.

Åhmanin uusin kirja on “Tunnerohkeus – Suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito”. Kirjan alkulehdillä todetaan kirjan ponnistavan kolmesta eri havaitusta tarpeesta: 1) Taito ottaa rohkeasti esille vaikeita asioita, 2) menetelmät ja keinot epämukaviin vuorovaikutustilanteisiin, 3) tunteiden sietäminenen ja säätäminen vaikeissa tilanteissa. Laajempi esittely täällä.

Pekka Visuri: Suomen sodat 1939-1945. Selviytyminen maailmansodasta.  Docendo 2024.

Ottaen huomioon vallitsevan turvallisuuspoliittisen tilanteen, teki mieli virkistää muistia Suomen sodista. Se tekikin hyvää, sain päivitettyä keskeiset asiat Talvi- ja Jatkosodasta. Mieleen jäi monta asiaa: 1) Maailmansodan järjettömän suuri mittakaava, 2) Valtioiden kylmänviileä itsekkyys (katsotaan pärjääkö hyökkäyksen kohteena oleva maa ja reagoidaan vasta myöhemmin), 3) Itämeren tärkeys, Hangon ja Ahvenanmaan rooli, 4) Ruotsissa pasifistiset voimat olivat ennen toista maalaissotaa ajaneet puolustusbudjetit alas. Moni seikka on turhankin tuttua viime aikojen keskustelusta.

Salla Vuorikoski: Sanna Marin – Poikkeuksellinen pääministeri. WSOY 2024. 

Jostain syystä halusin lukea kaksi kirjaa Sanna Marinista. Kumpaisenkaan kirjan kirjoittamiseen kirjan päähenkilö ei ole osallistunut. Vuorikosken kirja on kirjoitettu journalistin ammattitaidolla ja otteella. Se dokumentoi tarkasti ja neutraalisti Marinin uran lapsuudesta pääministeriyteen ja nykyiseen kansainväliseen rooliin. Kirjassa ei ole juurikaan yllätyksiä, jos aihetta on seurannut mediasta. Mieleen jäi lopun pohdinta siitä, kuinka pitkään Marinilla on annettavaa nykyisessä roolissaan kansainvälisenä puhujana.

Lauri Nurmi: Kapinoivan esikuvan tie huipulle. Into 2024. 

Lauri Nurmi kirjoittaa samasta aiheesta tarjoten Marinista hieman Vuorikoskea vallanhimoisemman kuvan. Tästä kirjasta julkisuuteen taisivat nousta Marinin ja Niinistön ristiriidat ja toisaalta Marinin kielenkäyttö ja käyttäytyminen.

Mika Maliranta: Pinnan alta – miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika? Docendo 2024

Kasvun puute on tunnettu ongelma Suomessa. Maliranta käy tiedemiehen tarkkuudella ja järjestelmällisyydellä läpi Suomen tilannetta päätyen hyvinkin optimistiseen kirjan nimessäkin esiintyvään lopputulemaan. Kirja on kirjoitettu tieteellisellä kurinalaisuudella, mm. lähdeviittaukset ovat tarkkoja.

Risto Murto: Miksi Suomi pysähtyi? Suuntaviivoja uuteen talouskasvuun. Otava 2023

Kirja on jatkoa Murron pari vuotta sitten ilmestuneelle väestökehitystä käsittelevälle kirjalle pureutuen talouskasvun edellytyksiin. Keskeisenä tekijänä Suomen pysähtymiselle on tuottavuuden heikko kehitys. Emme enää ole mallimaa koulutuksen, tutkimuksen ja investointien alueella.  Kirja on kirjoitettu niin, että teema avautuu hyvin suurelle yleisölle.

Lauri Ratia-Harri Saukkomaa: Pelastaja. Kuinka kriisiyritys nostetaan kuoleman kuilusta. Otava 2024. 

Kirja Lauri Ratian elämästä ja urasta. Kirjaa jäsentää hänen työskentelynsä kolmen kriisiyrityksen pelastamiseksi: Turun telakan, Talvivaaren kaivoksen ja Stockmannin. Kirjasta jää mieleen ensinnäkin se, että Ratia työskenteli näissä merkittävissä tehtävissä huomattavan korkeassa iässä, eli 67-75 vuotiaana. Toinen mieleen jäävät asia on energia ja fokus. Energia näkyy jatkuvana liikkeessä olemisena ja fokus työskentelymetodina: ongelma pilkitaan osiin, asetetaan tavoitteet ja muodostetaan hankkeet tavoitteisiin pääsemiseksi. Jää mieleen myös se, kuinka Ratia halusi osallistua ”oikeisiin töihin” Stokkalla, eli toimi myyjänä Hulluilla Päivillä.

Marko Junkkari: Vallan linnakkeen viimeinen taisto – kertomus vakuutusjätti Pohjolan lopusta. Otava 2024.

Kirja Suomen finanssimaailman järjestelyistä. Mieleen jää ehkä suurimpana asiana se, kuinka ei niin kauan aikaa sitten valta oli Suomessa jakautuneena muutamalle keskeisellä talouselämän hahmolle, jotka sopivat johtajapaikoista saunan lauteilla ja metsästysreissuilla. Hyvä hallinto, läpinäkyvyys ja vastuullisuus ovatkin kohtalaisen uusia asioita. Hyvä mukaansatempaava kirja!

Mikko Hautala: Sotaa ja rauhaa. Venäjä, Yhdysvallat ja Suomi uuden suurvaltakilpailun aikakaudella. Otava 2024.

Moskovassa Suomen suurlähettiläänä toimineen Hautalan kirja Venäjästä, Yhdysvalloista sekä uudesta maailmanpoliittisesta asetelmasta. Jos Venäjä-kirjat noin yleisesti hieman toistavat samaa levyä niin tämä kirja yllättää positiivisesti. Hautala kykenee arvioimaan turvallisuus- ja maailmanpolitiikan kehitystä nimenomaan Suomen näkökulmasta. Näkemykset eivät välttämättä ole rauhoittavia. Kirja oli mielenkiintoinen myös siksi, että se antoi kuvan siitä, miten ja millä pelisäännöillä diplomatia toimii.

Krista Pärmäkoski – Laura Arffman. Avoin, Gummerus 2024. 

Väliin yksi urheilijaelämäkerta. Muille urheilijatarinoille tuttu elämänkaari lapsuudenkodista maajoukkueeseen. Mitä jää mieleen on urheilijoiden älytön matkustaminen ympäri maailmaa, herkkä ilmapiiri maajoukkueessa ja huippu-urheilijan elämän vaativuus myös mielen haavoittuvuuden näkökulmasta.

Andreas Cervenka: Ahne Ruotsi – kuinka kansankodista tuli superrikkaiden paratiisi. Gummerus 2024. 

Tässä ehkä vähän populaarissa kirjassa tuodaan esiin, kuinka hyvin rikkaiden ihmisten määrä on Ruotsissa lisääntynyt voimakkaasti. Tähän liittyy esimerkiksi asuntojen hintojen nousu, perintö- ja lahjaveron poistaminen merkittävien uusien yritysten synty ja kasvu (Spotify ja Klarna esim), sekä pikavippikulttuuri. Myös entiset ruotsalaiset poliitikot ovat vaurastuneet merkittävästi.

Mona Moisala: Tyhmä työelämä. Kuinka pelastaa ajatustyöläisen aivot. Otava 2024. 

Ajankohtainen kirja, jossa käsitellään palautumista aivotyöstä, keskittymiskykyä, tunnetaitoja ja erilaisuutta. Kirja sopii luettavaksi laajalle kohderyhmälle: ajatustyöntekijälle, esihenkilölle sekä johtajille. Kirja on napakka mennen suoraan asiaan ilman laajaa taustoitusta. Tiedettä on kirjassa sopivasti ja konkreettiset esimerkit kirjoittajan omasta elämästä tai työurasta varmistavat viestin perillemenoa. Laajempi esittely täällä.

 

En ole vähään aikaan jaksanut kirjoitella laajempia kirjaesittelyjä. Lukemisharrastusta olen silti pitänyt yllä. Iltarutiineihin kuuluu noin tunnin lukeminen ennen nukahtamista. Voidaan puhua jopa tavasta. Ja niitä hyviä tapojahan pitäisi pystyä luomaan. Tässä postauksessa esittelen muutamia viime aikoina luettuja kirjoja.

Lari Karjulan kirja ajankohtaisesta aiheesta, eli työuupumuksesta ja siitä miten sitä voi ehkäistä johtamisella ja työpaikan toimenpiteillä yhdessä kumppaneiden kanssa. Kirjan näkökulma on enemmän käytännönläheinen (yksilöihin ja tiimeihin liittyvä) kuin Johtajan työkykykirjassa. Toki myös rajatumpi näkökulma, eli henkinen jaksaminen. Lari ammentaa paljon käytännön työstä ja kokemuksistaan.  Hyvä ja sujuvasti kirjoitettu kirja esimerkkeineen.

Tuomas Kyrön kirja Ukrainassa taistelevasta suomalaisesta Aleksista. Näitä tarinoita on nyt jonkin verran ollut mediassakin. Aleksi on ollut muukalaislegioonassa ja on ammattisotilas. Sodasta haetaan merkityksellisyyttä, lähtemistä helpottavat löyhät siteet työelämään ja perheeseen. Sotiminen on ammatti ja työ joka hoidetaan hyvin ja josta ollaan ylpeitä. Sota on julmaa ja arvaamatonta. Kyrö haastatteli Aleksia Kiovassa ja Suomessa. Hyvä kirja.

Kirja kertoo suomalaisista sotilaista Afganistanissa. Aihe, joka ei hirveästi ole julkisuudessa ollut esillä. Kirjan erikoisuus on se, että se kertoo tapahtumista neljän eri sotilaan näkökulmasta vuoron perään. Tapahtumat tulevat siten käsitellyksi moneen kertaan. Mielenkiintoisesti painotukset ovat eri henkilöiden kertomuksissa hyvin erilaisia. Kirjassa kerrotaan sotilaiden varusteista, arjesta ja taisteluista. Monenkertainen käsittely alkaa jossakin kohden puuduttaa. Kohtalaisen hyvä kirja.

Heikki Mansikan kirja oli syksyn toinen erinomainen kirja. Mansikka kertoo oman työuransa miten hän on armeijassa, päätyy lento-RUK:hon ja ilmavoimien lentäjäksi lentämään Horneteilla Suomessa ja kansainvälisissä harjoituksissa. Samaistuin Kadettikouluun liittyvien kokemusten osalta. Kirjassa väännetään rautalangasta lentämiseen ja hävittäjiin liittyviä asioita. Lukiessa lähes tuntee G-voimat. Yksi pikantti yksityiskohta oli se, kun Mansikka kertoi, että osalla Ilmavoimien lentäjistä oli kalustonaan Drakenit ja toisilla MIG:it. Kalusto jakoi henkilöstön kahtia ja eripura oli valtaisaa. Todella hyvä kirja.

Helena Immonen on tuottelias kirjailija ja tämä on kolmas osa ”Kettu-sarjaa”. Valitettavan ajankohtainen turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi. Kirja oli taattua laatua ja mukaansatempaava. Henkilöt alkavat olla tuttuja. Nyt tapahtumat keskittyvät pohjoiseen ja Huippuvuorolle. Loppuratkaisu ehkä vähän nopea ja pliisu. Jatkoa varmasti seuraa. Arvio kasi puoli.

Syksyn toinen helmi. Juha Hernesniemi (1947-2023) oli kuuluisa suomalainen neurokirurgi, joka teki merkittävän kansainvälisen uran. Tässä kirjassa käydään hämmästyttävällä tarkkuudella läpi elämä ja työura. Yhä uudestaan Hernesniemi avaa potilaidensa kallon ja tekee leikkaustoimenpiteitä. Potilaat parenevat ja joskus kuolevat. Epäonnistuneita leikkauksia tulee. Hernesniemestä saa työteliään, kunnianhimoisen mutta nöyrän vaikutelman. Kirjassa kuvataan myös tiedemaailman kiemuroita sen sairaaloiden byrokratiaa. Erinomainen kirja.

Petteri Järvinen on kirjoittanut noin 35 tietokirjaa, joka on kunnioitettava saavutus. Tämä kirja tuli markkinoille sopivasti nykyisen tekoälyhypen aikaan. Kirjan alussa on tietotekniikan historiaa, joka oli tuttua nuoruudestani. Sitä oli mukava lukea. Sitten käytiin läpi melko tuttuja tekoälyyn liittyviä ajankohtaisia teemoja. Välillä uppoudutaan melko syvälle tieteen historiaan. Kirjan fokus hajoaa hieman. Mukava yleiskirja.

Björn Wahlroosin muistelmien toinen osa. Hyvin kirjoitettu kirja, jaettu pieniin jaksoihin. Wahlroos tunnetaan erityisesti finanssimaailmaan liittyvien yritysjärjestelyjen voitokkaana osapuolena. Kirjassa tulee kuitenkin hyvin esiin, kuinka laajasti hän on finanssialan lisäksi ollut mukana muidenkin toimialojen yritysjärjestelyissä. Peuroja, hirviä ja fasaaneja metsästetään yrityskauppojen tekemisen lomassa. Kirja on hyvä teos taloushistoriankin näkökulmasta. Hyvä kirja, vielä on yksi osa muistelmia tulossa.

Kesällä tuli liikuttua ja mietittyä myös liikunnan ja urheilun laajempia merkityksiä ja yhtymäkohtia muuhun elämään, erityisesti työelämään. Liikunta on tunnetusti tärkeää työkyvyn kannalta. Mutta mitä muuta liikunnasta ja urheilusta voi oppia työelämän näkökulmasta? Pohdin tätä seuraavassa kahden itselleni tutun lajin, eli suunnistuksen ja triathlonin näkökulmasta.

Moni sanoo triathlonista, että voisi harrastaa sitä muuten, mutta ei osaa uida. No, uimaan voi opetella ja ottaa vaikka valmentajana avuksi. Yhteys työelämään on, että uusia taitoja voi oppia ja opetella kaiken ikäisenä.

Toinen triathloniin liittyvä varauma on, että se on valtavan vaativaa, koska usein mielikuva lajista syntyy täysmatkan näkökulmasta, jossa uidaan 3,8 km, pyöräillään 180 km ja juostaan maraton päälle. Triathlonia voi kuitenkin harrastaa puolimatkalla tai neljännesmatkalla ja kisoissa on vielä tätäkin lyhyempiä sprinttimatkoja. Oppi työelämän kannalta on, että jokaiselle löytyy sopiva työ, kun sen asettamat vaatimukset mitoitetaan työntekijälle sopivaksi.

Jos käännetään katse suunnistukseen, epäilys sen aloittamiseen liittyy usein siihen, että ”minulla ei ole suuntavaistoa”. Oikean suunnan varmistamiseksi suunnistuksessa on kuitenkin käytössä apuväline, kompassi. Yhteys työelämään on, että työssä käytettävät apuvälineet tehostavat työtä, muuttavat sitä turvallisemmaksi tai tekevät sen mahdolliseksi esimerkiksi osatyökykyiselle.

Toinen apuväline suunnistuksessa on kartta. Suunnistuksessa suorituksen perusmalli on se, että kartasta katsotaan seuraava rastiväli, tehdään suunnitelma siitä, miten väli edetään ja sitten toteutetaan se. Malli on sovitettavissa työelämään, vaikka projektityöhön tai strategisempaankin työskentelyyn tai jopa työuran suunnitteluun.

Työurien pidentäminen on tunnetusti tärkeä tavoite. Vaativia urheilusuorituksia tehdään hyvinkin korkealla iällä. Japanilainen Hiromu Idana suoritti vuonna 2020 triathlonin täysmatkan Havaijilla 85-vuotiaana. Suunnistuksessa suomalaisissakin kilpailuissa 70-vuotiaiden sarjassa on vielä runsaasti osallistujia. Potentiaalia pitkiin työuriinkin siten on.

Suunnistus tarjoaa myös hyvän esimerkin siitä, miten vaatimukset pitää suhteuttaa ikään. Nuorissa ikäluokissa radat ovat lyhyitä ja helppoja, jotta lajiin pääsee hyvin kiinni. Iän karttuessa radat pitenevät ja tulevat vaativammiksi. Myöhemmin vanhemmissa ikäluokissa radat ovat suunnistustaidollisesti vaativia, mutta juostavan matkan pituus alkaa taas lyhentyä ja ovat lopulta samanmittaisia lastenratojen kanssa.

Samalla tavalla työelämässä tulisi varmistua, että työuran alussa työtehtävät tarjoavat onnistumisen kokemuksia ja turvallisuuden tunnetta. Myöhemmällä iällä fyysinen työkyky voi edellyttää työtahdin tai työtehtävien keventämistä, mutta taidot ovat tallella vaativiinkin työtehtäviin!

Urheilussa on viisasta hillitä vauhtia, sillä tunnetusti matka ei tapa vaan vauhti. Urheilusuorituksessa elimistöön kertyy maitohappoa ja jos sitä kertyy liikaa, vauhti hiipuu ja matkanteko voi jopa loppua kokonaan. Väsyneenä suunnistuksessa sattuu helpommin virheitä. Samalla tavalla työelämässä liika työtahti uuvuttaa ja väsynyt tekee myös enemmän virheitä.

Urheiluun kuuluu myös suoritusten analyyttinen tarkastelu jälkeenpäin. Suunnistajat miettivät, olisiko jonkun rastivälin voinut edetä nopeammin toisella suunnitelmalla ja pohtivat, miksi tuli tehtyä virhe, kun rasti ei löytynyt heti. Triathlonissa on tapana julkaista kisaraportteja siitä, miten suoritus sujui ja miten energia riitti.

Työelämässä ”retroilu” kuulu ketteriin menetelmiin ja erilaiset debriefingit kuuluvat niin hävittäjälentäjien kuin terveydenhuollon ammattilaisten työprosesseihin.

Työelämässä on viime aikoina korostettu palautumisen näkökulmaa. Palautuminen jos mikä on urheiluun liittyvä käsite. Urheilijoiden täytyy palautua, jotta jaksaa tehdä laadukkaita harjoituksia ja jotta suorituskyky on kilpailussa korkealla tasolla.

Urheilu on myös yhteisöllistä omien joukkuetovereiden tai muiden osallistujien kannustamista. Se on myös yhdenvertaista, kun samassa metsässä tai triathlonkisassa etenee maailmanmestari ja lajin harrastaja, eri ikäiset, eri sukupuolta olevat ja eri kuntoiset.

Näyttää siltä, että urheilusta voi saada paljonkin vinkkejä työelämään, työurien suunnitteluun ja työurien pidentämiseen!

Olen ollut viime aikoina vähän saamaton kirjoittamaan kirjaesittelyjä. Johtuu ehkä oman kirjan kirjoittamiseen liittyvästä kirjoitusväsymyksestä. Seuraavassa kuitenkin pienet kommentit kirjoista, joita olen viime aikoina lukenut. Parikin ammatillista kirjaa on vielä odottamassa hieman laajempaa esittelyä, eli niihin vielä palataan.

Mauno Koivisto: Venäjän idea. Tammi 2022. 

Venäjän hyökkäyssodan vuoksi uudelleen valitettavan ajankohtaiseksi noussut kirja, joka kertoo kattavasti Venäjän historiasta. Osoittaa, kuinka Venäjä on kautta historiansa pyrkinyt laajentumaan ja taustalla olevia syitä ovat olleet arvokkaan maan vapauttaminen, uskonnon levittäminen ja slaavien vallan lisääminen sekä keskittäminen. Kirja höystyy Koiviston henkilökohtaisilla kokemuksilla venäläisten kanssa. Kirjaa lukiessani jäin miettimään, kuinka lukenut Koivisto olikaan. Erittäin hyvä ja kompakti teos Venäjän historiasta. Muistuipa kirjaa lukiessa mieleen sekin, kun näin Mauno Koiviston 1990-luvulla Töölön Urheiluhallin kahvilassa. Hän oli matkalla pukukoppiin hikisenä lentopallovarusteet päällä.

Anna-Leena Lauren: Samettidiktatuuri. Teos 2021.

Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin kirjeenvaihtajan kirja Venäjästä ei lähde liikkeelle satojen vuosien historiakatsauksella, kuten niin monet Venäjää käsittelevät teokset. Kirja käsittelee Venäjän yhteiskuntaa ja kansan arkea ja erottautuu tässäkin mielessä useista kirjoista, joissa käsitellään eliittejä ja Venäjän geopoliittisia intressejä. Kirjan otsikko viittaa siihen, että Putinin Venäjä on autoritaarinen yhteiskunta, ei niinkään totalitaarinen valtio, kuten Neuvostoliitto oli. Kirjassa esitetään hauskasti kirjan kirjoittajan arjen tilanteita ja sattumuksia venäläisten kanssa. Kaiken kaikkiaan hieno vähän erilainen kirja Venäjästä. Sain muuten vinkin tähän kirjaan Futucast-podcastista, jossa vieraana ollut René Nyberg mainitsi teoksen.

Keir Gilles: Venäjän sota kaikkia vastaan. Docendo 2023.  

Olen aikaisemmin lukenut samalta kirjoittajalta kirjan Moskovan opit: Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä? (ks. esittelyni). Tässä kirjassa on paljon samaa kuin tuossa edellisessä kirjassa, mutta painopiste on moninaisessa hybridivaikuttamisessa. Kirjan perusviesti on se, että Venäjä on vuosia käynyt salaista sotaa länttä vastaan ja se tulee jatkumaan Ukrainan sodan lopputuloksesta huolimatta. Kirja on ihan hyvä näkökulma teemaan, mutta tosiaan toistoa em. kirjaan ja muihinkin esityksiin on.

Vesa Vares: Kuolema kasarmilla. Crime Time 2022. 

Niinisalon varuskuntaan sijoittuva rikosmysteeri. Koska olen ollut Niinisalossa varusmiespalveluksessa suurin piirtein samaan aikaan kuin mihin kirjan tarina ajoittuu, pitihän kirja lukea. Lukeminen olikin mielenkiintoista kun tapahtumapaikat Pohjankangas, varuskunta-alue ja Kankaanpään kaupunki olivat hyvin tuttuja ja tapahtumat oli helppo sijoittaa näihin muistikuviin. Valitettavasti kirja itsessään oli pettymys. Kaiken maailman armeijakliseet tuntuivat väsyneiltä ja lisäksi juoni eteni puuroisesti tarpeettomia detaljeja viljellen. Mutta kyseessä siis murhamysteeri armeijakontekstissa.

Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa. Siltala 2023. 

Timo Harakka toimi Marinin hallituksessa liikenne ja viestintäministerinä ja tämä kirja on syntynyt työn ohella, jota voi pitää jonkinlaisena saavutuksena sinällään. Kirja kertoo datan merkityksestä nykyaikaissa yhteiskunnissa ja liiketoiminnassa. Kirjassa käsittellään muun muassa tietosuojaa: esiin tulee Kiinan totalitaarinen valtiojohtoinen kansalaisten kontrolliin pohjaava malli, yhdysvaltalainen liberaali markkinataloutta tukeva malli ja Euroopan yksilön oikeuksia korostava malli (GDPR). Paljon tilaa kirjassa saa myös digijättien (Google, Apple, Facebook jne.) toiminta. Kirja on kattava ja yleistajuinen esitys aiheesta. Kirjoittajan tausta huomioiden teoksella on tavanomaista suurempi mahdollisuus päätyä päättäjien luettavaksi, joka on hyvä asia.

Atte ja Karoliina Mellanen: Hyvät, pahat ja milleniaalit. Atena Kustannus 2020. 

Tämän kirjan luin kirjoittaessani omaa kirjaani. Keskustelu eri sukupolvista työelämässä on yksi keskeinen osa ajankohtaista työelämäkeskustelua. Tässä kirjassa syvennytään milleniaaleihin, joiksi katsotaan 1980-2000 syntyneet ikäluokat. Kirjassa käsitellään, minkälaisia työelämään liittyviä odotuksia milleniaaleilla on, mitä he odottavat johtamiselta ja mitkä ovat heille tärkeitä sukupolvikokemuksia. Lisäksi kirja käsittelee työkykyä ja työssä jaksamista. Tämä viimeksi mainittu teema onkin yksi kirjan vahvuuksista. Ikäänkuin kirjan sivujuonteena kirjoittajilla on paljon sanottavaa työkyvystä ja sen johtamisesta. Kirja välttää kliseet ja monia tätä teemaa käsitteleviä kirjoituksia vaivaavan pinnallisuuden.