Wahlroosin epävirallinen elämäkerta

Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläinen vieraili Tampereen yliopistossa journalistiikan professorina vuosina 2012-2013. Tuona aikana hän toteutti projektin, jossa hän yhdessä 25 opiskelijan kanssa kirjoitti Björn Wahlroosista epävirallisen elämäkerran.

Teos kuvaa Björn Wahlroosin elämää lapsuudesta hieman yli 60-vuotiaaksi kartanon omistajaksi ja finanssialan supervaikuttajaksi sekä yhdeksi Suomen varakkaimmista yksityishenkilöistä. Projekti on toteutettu ilman Wahlroosin myötävaikutusta. Myöskään kaikki Wahlroosin lähipiiriin kuuluvat henkilöt eivät ole antaneet haastatteluja kirjaa varten.

Syyslapsi Björn Walhroos syntyy Helsingin Kätilöopistolla lokakuussa vuonna 1952. Vanhemmat eivät olleet rikkaita, mutta hyvin toimeentulevaa suomenruotsalaista väkeä. Wahlroosin isä Bror Wahlroos, joka sittemmin tuli tunnetuksi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä, työskenteli Suomen paperitehtaiden yhdistyksessä. Äiti oli ammatiltaan konttoristi.

Kansakoulussa kuri oli ankara. Wahlroosin koulumenestys oli kohtuullinen, mutta hänen ei muistella koulussa olleen erityisen mieleenpainuva hahmo. Keskeinen Wahlroosin nuoruudenharrastus oli tulevalle johtajalle sopivasti partio. Partiojohtajan muistelun mukaan “Hän oli aikuisempi kuin muut, mietti enemmän elämää”.

Keskikoulua Wahlroos kävi Lönkanissa, eli Nya svenska samskolanissa. 1960-luvulla koulussa oli levotonta. Lintsaaminen ja lunttaaminen kuuluivat asiaan. Oppilaat kovistelivat ja itkettivät opettajia. Wahlrooskin alkoi niskoitella. Kiltistä ja hiljaisesta pojasta oli kuoriutumassa äänekäs älykkö. Opettajat saivat tuta Wahlroosin terävän kielen ja nokkeluuden. Luokkatoverit arvelivat, että koulu ei antanut Wahlroosille tarpeeksi haasteita. Koulukaverin ystäväkirjaan Wahlroos  kirjoitti “tulevansa isona rikkaaksi”.

Keskikoulun viimeisinä vuosina Wahlroosista oli kehittymässä kapinoiva boheemi. Monet entiset luokkatoverit muistelevat ystävyyden loppuneen teini-iässä, koska jokin pojassa muuttui. Wahlroos perusti rockbändin, jonka nimi oli “The Passives”. Häiriköinti koulussa päättyi väliaikaiseen koulusta erottamiseen.

Wahroosin ainakin myöhempää lapsuutta ja nuoruutta sävytti hänen isänsä alkoholismi ja kauniisti sanottuna epäsovinnainen käyttäytyminen. Isä kuitenkin raitistui uransa lopussa 1980-luvun alussa. Isältään Björn Wahlroos lienee perineen ainakin julkisuudessa viihtymisen ominaispiirteen.

Lukiossa Wahlroos valittiin teinikunnan puheenjohtajaksi. Kahden kuukauden kuluttua Wahlroos kuitenkin eroaa lukiosta opiskellakseen itsenäisesti. Vuoden 1970 kesäkuussa Helsingissä osoitetaan mieltä Persian shaahia vastaan. Mielenosoitus yltyy mellakaksi ja myös Björn Wahlroos joutuu putkaan.

Tämä mielenosoitus ei jää ainoaksi, johon Wahlroos osallistuu, Wahlroos on poliittisesti erittäin aktiivinen vasemmistolainen. Yhdessä Leif Salménin kanssa agendaksi muodostuu muun muassa kouludemokratia. Wahlroosia luonnehdittiin ajan “supersankariksi”, joka villitsi nuorisoa poliittisissa tilaisuuksissa. Wahlroos ei  kuitenkaan noussut maanlaajuisesti merkittävään asemaan, vaan oli suosittu lähinnä suomenruotsalaisten keskuudessa.

Wahlroos jatkoi opintojaan Hankenilla ja integroitui mukaan opiskelijapolitiikkaan. Vasemmistolaisuus oli kuitenkin Hankenilla tuomittu ikuiseen oppositioasemaan. Edustajistossa Wahlroos pääsi toteuttamaan itseään, eli puhumaan ajatuksistaan. 

Vapaa-aikaa värittivät juhlat ja uhkapeli. Pelivelkojen käydessä suuriksi isä Bror kävi kuittaamassa poikansa velat. Wahlroos osallistui täysipainoisesti opiskelijaelämään sen kaikissa ilmenemismuodoissa.

Vuonna 1973 Wahlroos ilmoitti opiskelijaedustustossa pitämässään dramaattisessa puheessa, että ei enää ole kommunisti. Samalla hän jätti eronanomuksensa edustajistosta. Ideologisen katsantokannan hylkäämisen syyksi Wahlroos mainitsi sen, että hän ei enää uskonut Marxin teoriaan. Toisenlaisiakin tulkintoja esitettiin. Wahlroosin epäiltiin muun muassa tajunneen, että taistolaisuudella ei pääsisi yhteiskunnassa pitkälle.

Wahlroos terästäytyi opintojensa kanssa ja suoritti opinnot nopeasti loppuun. Kiri huomattiin ja Wahroos sai Hankenin liiketaloustieteen lehtorin viransijaisuuden hoitaakseen.

Wahlroos täyttää suomalaisen johtajan perustunnusmerkit paitsi partioharrastuksen myös RUK:n käymisen merkeissä. Armeijan Wahlroos kävi etuoikeutetussa asemassa erikoisupseerina. RUK:ssa Wahlroosin sanotaan viihtyneen enemmän päällystön, kuin miehistön seurassa. “Wahlroos osasi olla johtajien kanssa” ja “… en muista, että hän olisi ollut meidän kanssamme puskissa”. Wahroos toimi myös RUK:n oppilaskunnassa. Sittemmin Wahlroos on pitänyt RUK:ta esillä johtamismielessä sanoen muun muassa, että Suomen kannalta on edullista kun valtaosa johtajista on reservin upseereita. 

Yliopistossa alkoi näkyä eräs luonteenpiirre, jota myöhemmin on pidetty varsin hallitsevana: Wahlroosin poliittinen korrektius oli nolla. “Hän välitti vain fiksuista ja hyvin älykkäistä”. Tavalliset ihmiset saivat kuulla olevansa tyhmiä. Eräs Wahlroosin tuntenut koki hänen muuttuvan vuosi vuodelta ilkeämmäksi ja ylimielisemmäksi.

Vuonna 1978 valmistuneen väitöskirjan jälkeen Wahlroos vaihtoi laitosta ja aloitti kansantaloustieteen professorina. Professorina Wahlroos oli hyvin suosittu luennoitsija. Luennot olivat vauhdikkaita, teorioita havainnollistettiin viittauksilla The Muppet Showhun ja Star Warsiin. Image-lehti kirjoitti vuonna 2001, että “Wahlroos toi kansantaloustieteeseen palan Hollowoodia”. Wahlroos oli “Hankenin Dingo-ilmiö”.

Paitsi suosittu luennoitsija, Wahlroos oli myös ahkera tutkija. Tutkijana hän oli hyvää kansallista tasoa. Wahlroos toimi myös vieralijaprofessorina Brownin yliopistossa Yhdysvalloissa. Vierailunsa aikana Wahlroos sisäisti monetaristisen ajattelun ja hänestä tuli aikaisempaa oikeistolaisempi tutkija. Yliopistouransa loppuvaiheessa Wahlroos toimi Hankenin vararehtorina ja hävisi vain täpärästi vaalin rehtoriksi.

Vuonna 1985 Wahlroos jätti yliopistomaailman kun hänet vain 33-vuotiaana kutsuttiin Suomen Yhdyspankin johtokuntaan. Pankeilla oli tuolloin suuri merkitys suomalaisessa elinkeinoelämässä, koska yritykset olivat pankkien lainapäätösten armoilla. Pankit ja yritykset omistivat myös toisiaan ristiin. Wahlroos siirtyi pankkimaailmaan suuren murroksen kynnyksellä, kun rahamarkkinoiden sääntelystä luovuttiin. Tässä murroksessa tarvittiin Wahlroosin kaltaisten henkilöiden osaamista. Murroskausi tarjosi myös Walhroosille mahdollisuuden edetä uralla pankkimaailmassa nopeasti. Wahlroos oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Pankissa Wahlroos oli suorapuheinen ja nopea omaksumaan asioita ja tekemään erilaisia manöövereitä. Hän jatkoi myös aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun. Kaksi vuotta SYP:ssa työskenneltyään hänet nimitettiin pankin varatoimitusjohtajaksi. Wahlroos hoiti verkostoaan ahkerasti lounailla ja illallisilla. Hän tunsi kaikki merkittävät päätöksentekijät ja oli erittäin hyvin informoitu yhteiskunnallisista asioista. Wahlroos oli mukana “kasinotalouden” keskeisimmissä käänteissä, kuten ns. Kouri-kaupoissa.

Pian kävi ilmeiseksi, että Wahlroosin välit SYP:n pääjohtaja Ahti Hirvoseen eivät olleet yhtä lämpimät kuin edeltäjään upseeritaustaiseen Mika Tiivolaan. Mun muassa Wahlroosin aktiivinen osallistuminen varsin laajalla agendalla julkiseen keskusteluun nyppi Hirvosta. Wahlroosin lähtölaskenta pankista käynnistyi,

Vaurautensa perustan Wahlroos on luonut suomalaisen ja myöhemmin pohjoismaalaisen finanssialan järjestelyissä, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen,

Ensimmäinen järjestely liittyi Wahroosin lähtöön SYP:stä. Walhlroosin johdettavaksi irroitettiin investointipankki Mandatum. SYP:n kanssa tehty sopimus oli erittäin edullinen niin, että Mandatumilla oli loistavat edellytykset toimia menestyksellisesti. Wahroos otti SYP:stä mukaansa henkilöstöä, joista moni kuului pitkään hänen lähipiiriinsä. Mandatumin toiminta oli taloudellisesti menestyksellistä. Myöhemmin Mandatum laajeni fuusioitumalla Interbankin kanssa ja listautumalla pörssiin.

Toisessa järjestelyssä vuonna 2000 Wahlroos nimitettiin yllätyksellisesti Sampo-Leonian pääjohtajaksi. Samalla Sampo-Leonia osti Mandatumin ja kaupan myötä Mandatumin suurimmasta osakkeenomistajasta Wahlroosista tuli yksi Suomen varakkaimmista yksityishenkilöistä. Kauppahinta ja Wahlroosin nimitys aiheuttivat runsaasti polemiikkia.

Kolmannessa vaiheessa merkittäviä siirtoja olivat Vahinkovakuutusyhtiön Ifin hankkiminen osaksi Wahlroosin johtamaa Sampoa ja sen saneeraaminen erittäin hyvin menestyväksi yhtiöksi ja toisaalta myöhemmin Sampo Pankin myyminen erittäin hyvällä hinnalla Danske Bankille. Sampo Pankin kauppaaminen Tanskaan rikastutti jälleen Wahlroosia Sammon suuromistajana merkittävästi.

Minkälainen johtaja Wahlroos sitten on? Strategisen johtamisen kykynsä Wahlroos on osoittanut monissa yhteyksissä. Toisaalta henkilöjohtajana Wahlroos on kirjan mukaan lievästi ilmaistuna särmikäs ja itseriittoinen besserwisser, joka jaksaa kuunnella harvoja. Wahlroosille mennään esittelemään ideoita, jotka hyväksytään tai hylätään. Kollegoiden ja alaisten tehtävänä on arvailla mikä ratkaisu on Wahlroosin mielestä paras. KIrjassa ei ole kuvauksia siitä, miten Wahlroos johtaisi organisaatioitaan dialogin avulla. Tosin pitää sanoa, että teos on tässä mielessä vinoutunut, koska Wahlroos itse tai hänen lähipiiirinsä kuuluneet eivät ole antaneet kirjaa varten haastatteluja. 

Keskeisiksi Wahlroosin johtamisen välineiksi mainitaan raha ja pelko. Hyvästä suorituksesta palkittiin ruhtinaallisesti, kehnosta suorituksesta joutuu nolatuksi tai uhattiin potkuilla. Wahroosin palaute saattoi äityä raivoksi, kiroamiseksi ja huutamiseksi. Wahlroos ei Jorma Ollilan tapaan tunnu olevan huolissaan “toimitusjohtajan megafonista”. Vaikka Wahlroosilla on luottohenkilöitä, saa johtamisesta vaikutelman, että kyse on pitkälti “yhden miehen showsta”.

Keskeinen osa Wahlroosin henkilöä on verkostoituminen. Wahlroos hoitaa verkostojaan tarkkaan ohjelmoiduilla lounastapaamisilla ja muilla kutsuilla sekä metsästysretkillä. Metsällä käydään paitsi kotimaan vaikuttajien kanssa, mutta myös muun muassa Ruotsin kuninkaan kanssa. Wahlroos on erittäin taitava ampuja ja metsästäjä.

Wahlroos on kova liike-elämässä, mutta osoittaa pehmeyttä elämän muilla osa-alueilla. Mielenkiintoinen kontrasti kovaan liikemieheen saadaan tarkasteltaessa Wahroosia kartanonomistajana. Wahlroos hankkii omistukseensa Joensuun kartanon Halikosta ja entisöi sen huolella. Kartanoa entisöitäessä ja myöhemmin kartanon arjessa Wahlroos esiintyy lupsakkana ja arkisista asioista kiinnostuneena kartanonherrana.

Mielenkiintoinen kohta kirjassa on myös Wahlroosin ja Halikon, sittemmin Salon kaupungin suhde. Kunnalla olisi ollut etuosto-oikeus kartanoon, mutta kaupungin päättäjät jättivät oikeuden käyttämättä. Wahlroosista tuli merkittävä veronmaksaja ja merkkihenkilö Salon seudulle. Vuorovaikutusta kaupungin kanssa on vuosien varrella paljon, Wahlroos on usein nähty puhuja erilaisissa seudun tilaisuuksissa.

Wahlroosin Epävirallinen elämäkerta on sujuvasti kirjoitettu teos ja päähenkilön tarina on käänteissään mielenkiintoinen. Kirjaa ei vaivaa joidenkin “virallisten elämäkertojen” raskaus. Epävirallisesta luonteesta johtuen päähenkilön kannalta lämpimimmät näkökulmat eivät ole todennäkäisesti ole päätyneet kirjaan. Toisaalta monissa virallisissa elämäkerroissa painotus voi olla yhtä vino toiseen suuntaan.

Kuten tätä ennen lukemassani Jorma Ollilan Mahdoton Menestys-kirjassa, pidin tässäkin teoksessa kirjan Wahlroosin nuoruuteen liittyvistä kuvauksista sekä myös erittäin paljon kartanonelämää koskevasta osasta. Finanssimaailman järjestelyistä on tullut jonkin verran luettua muista kirjoista aikaisemmin.

Teos on kirjoitettu  kunnioitusta herättävällä tavalla, eli ison opiskelijajoukon yhteistyönä ja varsin tiiviillä aikataululla. Ymmärsin niin, että Wahlroos on kommentoinut “teoksen antavan jotakuinkin paikkansapitävän kuvan tapahtumien kulusta”.

Olen “tavannut” Wahlroosin kaksi kertaa. Kerran Stockmannin täpötäyteen pakkautuneessa hississä ja toisen kerran samaisen kaupan ruoka-osastolla. Ensimmäisessä tapaamisessa Wahlroosilla oli tumma moitteeton liituraitapuku, toisessa englantilaistyyppiset polvihousut. Olikohan jälkimmäisellä kerralla käynyt niin harvinaisesti, että metsästysretkellä oli saalis jäänyt saamatta?

Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä: Wahlroos: epävirallinen elämäkerta. Into kustannus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *