Antti Eskola on yksi suomalaisen yhteiskuntatieteen suurista nimistä. Hän on kirjoittanut legendaariset menetelmäteokset Sosiologian tutkimusmenetelmät I-II, joita käytettiin laajasti oppikirjoina.
Kun itse opiskelin 1990-luvulla, muistan nähneeni nämä kirjat yliopiston kirjaston poistomyyntihyllyssä risaisina. Opiskeluaikoina muistan lukeneeni Eskolan kirjat Työpäiväkirja ja Sotapäiväkirja.
Pari vuotta sitten tiemme yllättäen yhtyivät, kun istuin eräässä väitösjuhlassa hänen vastapäätään. Hän oli ystävällinen, karismaattinen ja älykäs. Eskola kuoli syksyllä 2018.
Kirja Vanhanakin voi ajatella on julkaistu vuonna 2019 ja se on eräänlainen jatko-osa Eskolan edelliselle suositulle kirjalle Vanhuus. Käsillä olevan kirjan Eskola on kirjoittanut erityisesti niille ihmisille, jotka ovat lähettäneet hänelle kirjeitä Vanhuus-kirjan luettuaan.
Eskola mainitsee kirjassaan useassakin kohtaa kirjoittavansa elämänsä viimeistä kirjaa. Kirjassa on vahva ”elämän ehtoon tunnelma”. Se rakentuu vuorokauden kulun ympärille: ensin on aamuun liittyviä ajatuksia ja rutiineita, sitten on päivä ja sitten ilta.
Eskola tarkkailee 85-vuotiaana maailman Suomen ja maailman menoa ja tekee niistä yhteiskuntatieteilijän havaintoja sosiologista mielikuvitusta (C. Wright Mills) hyödyntäen. Nykyaikainen digitalisoituva Suomi tuntuu Eskolasta monessa suhteessa vieraalta ja pinnalliselta.
Kirja liittyy vahvasti vanhuuteen. Kirjan saatesanoissa Eskola toteaa, että kun liikkuminen ja moni tekeminen on vanhana vaikeampaa, jäljelle jää ajatteleminen. Mielikuvilla on kirjassa vahva rooli, niiden avulla voi ohjailla elämää ja tunnetiloja.
Kirjan viimeisillä sivuilla Eskola kertoo syöpälöydöksestä. Tästäkin faktasta hän etäännyttää itsensä ja toteaa, että nämä löydökset eivät oikeastaan koske häntä, nojatuolissaan maailman menoa tarkkailevaa miestä.
Kirja oli mukava luettava, joskaan siinä ei ollut mitään vahvoja kohokohtia tai draaman kaarta. Teos oli pääosin tajunnanvirtamaista pohdiskelua elämän ja yhteiskunnan vivahteista.
Kun luin kirjaa, Eskolan jutusteleva kirjoitustyyli yhdistyi mielessäni vahvasti siihen tunnelmaan, joka meillä oli samassa pöydässä istuessamme. Täytyypä lukea jossakin vaiheessa se Eskolan edellinenkin kirja.
Antti Eskola 2019: Vanhanakin voi ajatella. Mielikuvista ja niiden voimasta. Vastapaino, Tampere.