Arto Hiltusen suosittu ja kiitetty kirja Johtamisen taito julkaistiin vuonna 2012. Itsekin pidin kovasti tästä kirjasta. Nyt Hiltunen on julkaissut kirjan Johtamisesta. Esipuheessa Hiltunen toteaa, että aikaisempi kirja rakentui jäntevämmin muutaman teeman varaan, mutta tässä kirjassa hän käsittelee teemoja, jotka ovat olleet merkityksellisiä tai tärkeitä hänen uransa eri vaiheissa.
Niinpä kirjassa on peräti 17 kappaletta, jotka ovat pituudeltaan varsin lyhyitä. Teemoja ovat mm. asiakaslähtöisyys, hallitustyöskentely sekä hallituksen ja toimitusjohtajan suhde, strategian rakentaminen ja toimintaympäristötarkastelu.
Lisäksi käsitellään hyvää johtamista, siiloutumista, vastuuta, turvallisuutta sekä riskienhallintaa, esiintymisiä ja palkitsemista.
Lopuksi käsitellään vielä erikseen valtionyhtiöiden ohjausta, säätiöiden johtamista, edunvalvontaorganisaation johtamista sekä muuttuvaa maailmanjärjestystä. Viimeisessä kappaleessa pohditaan aitoutta, eli miten johtaja säilyttää aitoutensa.
Kirja on siten varsin moniaineksinen. Koska tilaa on käytössä rajoitetusti, isojakin teemoja käsitellään melko lyhyesti.
Itse pidin kirjan kiinnostavimpina sisältöinä hallitustyöskentelyä koskevia jaksoja. Hallituksen ja toimitusjohtajan rooleista esitetään kiinnostava nelikenttä, jonka kentät ovat ”kumileimasin”, ”saneleva”, ”perikatoa odotellessa” ja ”kannustava, mutta rakentavan kriittinen”. Hiltusen mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan välillä oleva tasapaino ei useinkaan ole pitkäikäinen. Vahvan hallituksen ja toimitusjohtajan salaisuus on toimiva vallanjako ja vastuullinen vallankäyttö.
Kirjassa käsitellään seikkaperäisesti hallituksen puheenjohtajan ja toimistusjohtajan välistä yhteistyötä, hallituksen kokousten dynamiikkaa sekä puheenjohtajan työskentelyotetta kokousten vetäjänä. Nämä pohdinnat ovat antoisia myös muita kokouksia, kuin pelkästään hallituksen kokouksia ajatellen: puheenjohtajan tärkein tehtävä on yhteenvetojen tekeminen ja hallituksen kannan tiivistäminen.
Pidin myös asiakkaan tarpeita koskevan pohdiskelun käytännönläheisyydestä:
Asiakkaan tarpeiden havaitseminen ei ole mitään rakettitiedettä. Useimmiten riittää, kun asettuu asiakkaaksi ja miettii, mikä touhussa mättää. Vaikeampaa on sen pohtiminen, mikä asiakkaan tarpeista on merkityksellinen, mihin kannattaa todella satsata ja mihin ei.
Muita hyviä perusasioita asiakkaisiin liittyen ovat, että yrityksen tulee olla tietoinen asiakkaan prosessista, jota asiakas noudattaa palvelun kohdatessaan. Toisaalta esiin tulee Steve Jobsinkin korostama seikka, että asiakas ei aina osaa arvioida objektiivisesti omia tarpeitaan. Niinpä yritys voi selventää asiakkaalle asiakkaan tarpeita.
Mielenkiintoinen on myös kappale, jossa pohditaan hyvän johtamisen periaatteiden ja tuloksen välistä suhdetta. Lähtökohtana on se, että monet suuret johtajat ovat olleet piina alaisilleen. Näitä esimerkkejä ovat muun muassa juuri Steve Jobs, panssarikenraali Patton, Mannerheim, Thatcher, Churchill ja Hitler.
Hiltunen siis kysyy, onko alaisiaan säännöllisesti itkettävä johtaja hyvä vai huono johtaja. Vastausta haetaan jälleen nelikentästä.
- Huono tulos ja alaiset kärsivät, johtaja on huono.
- Hyvät tulokset ja alaiset tyytyväisiä, johtaja on hyvä.
- Tulos on huono ja alaiset tyytymättömiä, johtaja on huono.
- Tulos on hyvä ja alaiset ovat tyytymättömiä, tällöin johtaja ei ole eettisessä tai inhimillisessä mielessä hyvä.
Hiltunen toteaa, että viimeinen tilanne saattaa poikkeuksellisissa oloissa, kuten sodassa olla välttämätön. Mutta koska ihminen viettää työpaikalla yli neljänneksen aikuisiästään, hänellä on oikeus olla olemassaoloonsa ja olosuhteisiinsa tyytyväinen ja motivoitunut. Näin päästään siihen, että öykkärijohtaja ei voi olla hyvä johtaja.
Hyvä johtaminen tiivistyy kirjassa viiteen e:hen, jotka ovat ennustettavuus, elastisuus, energisyys, eettisyys ja empatia. Empatian merkitys korostuu. Se on usein Hiltusen mukaan kuitenkin ymmärretty väärin.
Empatiakyky ei kuitenkaan ole mitään hömppää, vaan johtajan kyky ymmärtää, miten alainen ajattelee, mitä hän tuntee ja miten hän motivoituu… Hyvä johtaja käyttää tuota tietoa tilanteessa parhaalla tavalla. Joskus oikea tapa on vaatia ja olla tiukka, joskus ymmärtää ja lohduttaa. Ilman empatiakykyä johtaminen muuttuu yksipuoliseksi saneluksi sekä johtajan omien arvojen ja tavoitteiden kautta.
Jos ”e:t”ovat hyvän johtamisen kulmakiviä, kompastuskiviksi mainitaan yllätykset ja epäloogisuudet.
Kirjassa on myös mielenkiintoinen kappale vastuusta, turvallisuudesta ja riskienhallinnasta. Tässä kuvataan erityisesti yritysjohdon vastuuta turvallisuuspolitiikan ja -kulttuurin kehittämistä. Eniten esillä on työturvallisuus ja työtapaturmien välttäminen, mutta näkökulma on myös laajempi:
Lisäksi pitää muistaa, että turvallisuuden eteen tehty työ ja investoinnit eivät ole tuottamattomia kustannuksia. Jokainen sairauslomapäivä on yritykselle menoerä, työkyvyttömyyseläkkeiden hintalapusta puhumattakaan.
Kirja olisi ollut jäntevämpi kokonaisuus, jos siitä olisi karsittu vähemmän oleellisia osia pois, nyt helmet ovat laajan tekstimassan sisällä, josta ne toki löytyvät. Kirja kuuluu kuitenkin kaikkien kotimaista johtamiskirjallisuutta seuraavien lukulistalle syksyn muiden hyvien johtamiskirjojen joukkoon.
Arto Hiltunen – Johtamisesta. Talentum Pro. Liettua 2015.