Täysmatkan mitalit Tallinnasta, Kööpenhaminasta ja Tahkolta.
14.8.2021 järjestettiin Tahkolla Suomen ensimmäinen Ironman-brändin alla toteutettu täysmatkan Triathlonkisa (uinti 3.8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42.195 km). Kisa piti järjestää jo viime vuonna, mutta koronan vuoksi se jouduttiin perumaan.
Omalta kohdaltani lähtökohdat kisaan olivat suhteellisen hyvät. Toki korona esti uintiharjoittelun hallissa, järvessä tuli uitua ennen kisaa vain noin 30 km. Pyöräilyä oli kasassa 4600 kilometriä ja juoksua vajaat 400 kilometria. Juoksuharjoittelua pohjevaivat haittasivat kesän aikana. Kisana alla oli Lahden puolimatka (ks. raportti tästä).
Kyseessä oli kohdallani kolmas täysmatka, aikaisemmat ”täpärit” olen tehnyt vuonna 2018 Tallinnassa ja vuonna 2019 Kööpenhaminassa. Lisäksi olen tehnyt puolimatkan kisan Lahdessa kolme kertaa ja muutaman perusmatkan kisan.
Matkustin Tahkolle torstaina, kävin rekisteröitymässä ja hamstrasin hieman ruokatarvikkeita. Perjantaina tein täyden työpäivän Teamsissa ja kävin viemässä pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle.
Aina sitä jotakin pientä matkamuistoa tarttuu mukaan.
Syvärin vesi kutsuvana, poijut häämöttävät edessä.
Vaihtoalueella maskin käyttö oli pakollista.
Kilpailupäivä
Heräsin kilpailupäivän aamuna 5.30. Sen verran kilpailu jännitti, että nukkuminen oli melko heikkoa, mutta se on hyvin tavallista. Majoitus oli hienosti lähellä vaihtopaikkaa, jossa kävin aamulla vielä tarkistamassa, että pyörän renkaissa oli paineet tallella ja muut suoritukseen tarvittavat välineet pusseissa.
Sitten kävelin uinnin lähtöpaikalle, jonne alkoi kerääntyä kilpailijoita. Paikalla oli Kaisa Sali, joka myöhemmin oli sekä pyörä- että juoksureitin varrella kannustamassa kilpailijoita. Minäkin sain yksilöllistä ohjeistusta juoksun aikana.
Tunnelma tiivistyi ja ensin oli vuorossa pro-naisten startti. Ennen lähtöä soitettiin Maamme-laulu ja toisena keskeisenä musiikillisena elementtinä oli Daruden Sandstorm.
”Great triathlon-ambassador” Alexander Stubb piti lyhyen puheen in english, jossa kehotti kaikkia olemaan kiitollinen vapaaehtoistyöntekijöille ja vastuuhenkilöille, jotka tekivät kisan mahdolliseksi. Niinikään hän kiinnitti huomiota siihen, että paikalla oli niin monia eri kansallisuuksia edustavia kilpailijoita. Myöhemmin luin, että osallistujista peräti 45 % oli ei-suomalaisia, eli tosi hyvin oli kisoihin päästy rajoituksista huolimatta.
Pro-naisten startin jälkeen kävin kokeilemassa vettä ja aloin ryhmittyä rolling startiin. Jonossa vähän kyseltiin toisiltamme minkälainen uintiaika olisi todennäköinen. Sanoin tähtäävänä 1.20-1,30 välille, joka sitten pitkin paikkansa.
Kisoissa on yleisesti ottaen kaksi erityisen hienoa hetkeä, startin tunnelma ja toisaalta maaliin tulo. Lähdön tunnelma oli Tahkolla priimaa.
Uinti
Tässä noustaan uinnista, olen tässä kolmen ryhmässä vasemmalla punasävyisessä märkäpuvussa.
Vesi oli noin 20 asteista. Rata oli hyvin suoraviivainen. Oli helppo suunnistaa ja poijut näkyivät koko ajan hyvin. Uidessa oli väljää, vain pieniä kosketuksia tuli, kun jotkut kilpailijat hieman ”risteilivät”.
Suora kääntöpoijulle oli kohtuullisen pitkä. Oli hienoa uida aamuauringon paisteessa (oli oikea valinta ottaa tummennetut lasit uintiin), vesi tuntui mukavan lämpimältä ja myös raikkaalta. Kääntöpaikan jälkeen pieni pätkä ja kääntö takaisin pitkälle suoralle kohti maalia.
Uinnin keskellä piti osua Tahkonsillan aukkoon ja siitä sitten alkoikin jo Ironman-kaari näkymään. Uinti sujui ihan hyvin, mutta vauhti oli hitaampaa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa 2 vuotta sitten. Kello pysähtyi aikaan 1.24 ja uintivauhti oli 2.14/100 m. Tämä oli hieman hitaampaa vauhtia kuin Lahdessa, mutta ihan hyvää tahtia tämän vuoden uintivauhdiksi.
Uinnin selkeä reitti. Kello ei ihan pysähtynyt rannassa.
Pyöräily
Pyöräilyssä reitti ajettiin kahteen kertaan. Ensin ajettiin Tahkolta Varpaisjärven kautta Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin. Reitti oli ihan kohtuullisen mäkinen ja Siilinjärven suuntaan ajettaessa vastatuuli oli merkittävää.
Keskivauhti heilui kolmenkympin tuntumassa ensimmäisen kierroksen, toisella kierroksella vauhti laski hieman. Pyöräilyssä muita kilpailijoita oli koko ajan lähellä ja vastaan tulemassa. Tein ohituksia tulin ohitetuksi. Kuten tavallista, osa kilpailijoista teki pumppaavaa liikettä ja menivät välillä ohi ja jäivät sitten taas jälkeen.
Pyöräilyssä otin Nosht vauhtikarkkeja suunnitelman mukaan. Olen harkoissa pitänyt vauhtikarkeista todella paljon, mutta kyllä ne tässä pidemmässä vedossa alkoivat jo hieman tuntumaan tylsiltä. Lopussa etukäteissuunnitelmani energian suhteen alkoi kenties hieman lipsumaan ja kyllähän se sitten juoksussa kostautui.
Huoltopisteitä oli sopivalla tavalla ja olen oppinut pelaamaan järjestäjien juomapulloilla järkevästi kisojen aikana.
Lopussa raskas reitti alkoi jo painamaan ja kelikin muuttui synkemmäksi. Vaikka asvaltti oli märkä paikka paikoin, en saanut sadetta niskaani pyöräilyosuudella.
Pyöräilyn aika 6.17 ja keskivauhti 28.7.
Pyöräilyn reitti. Tämä ajettiin kaksi kertaa.
Juoksu
Juoksu oli selviytymistä etenkin alussa. Juoksuun lähtiessä oli energiaton olo ja eteneminen oli tosi vaikeaa. Ensimmäisen kierroksen aikana kone kuitenkin käynnistyi pikkuhiljaa sitä mukaa kun sain cocista sisään. Reseptini oli juoda huoltopisteillä kaksi mukia cokista ja muki vettä.
Nimenomaan energiasta oli pulaa, katselin että sykkeet oliva tosi matalat, sellaiset 130-140.
Juoksun ensimmäisellä kierroksella ropsahti rankasti vettäjä. Se ei mitenkään menoa haitannut, juoksukengät nyt tietysti kastuivat ja pientä hiertymää alkoi kehittyä jalkoihin.
Alkukankeuden jälkeen juoksu alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Lopussa jalat alkoivat taas olla tyhjät ja eteneminen muuttui yhä enemmän hiipimiseksi.
Juoksun reitti oli mukavan monipuolinen Tahkonsiltoineen. Huoltopisteitä oli runsaasti. Mäkiäkin oli, pienikin ylämäki on kyllä merkittävä kun täysmatkaa mennään. Toisaalta reitillä oli kuitenkin tasaisia ja alaspäin viettäviä pätkiä, joissa väsyneenä eteenpäin rullaaminen oli mahdollista.
Yleisöä ja kannustusta oli mukavasti vaihtelevasta kelistä huolimatta. TriathlonSuomen seurakaverit nostivat peukkuja tsemppasivat muutenkin.
Maratonin aika 5.14 ja vauhti 7.30 eli hidasta oli tällä kertaa.
Juoksun reitti. Tämä juostiin 4 kertaa.
Tässä ollaan viimeistä kertaa Tahkonsillalla maaliin tulossa.
Loppusuoran punainen matto.
Kaiken kaikkiaan kisasuoritus voidaan tiivistää näin:
- uinti oli vähän hidas mutta ei kohtuuttoman huono
- hyvä kun oli ”mekaanista onnea”, eli renkaat pysyivät ehjinä eikä muitakaan haavereita tullut
- pyöräily oli raskaalla reitillä kunnon mukainen
- juoksussa haasteena energia ja vauhti hidasta
Tästä on taas hyvä lähteä toteuttamaan vapaamuotoisempia liikuntaharrastuksia syksyn aikana. Pikku hiljaa ajatukset kääntyvät myös seuraavan vuoden Ironman-mahdollisuuksien suuntaan.
Alla kuviossa 1 vielä kolmen täysmatkan eri lajien ajat vertailussa. Kiintoisasti uintiajat ovat aika hyvin kasassa. Kööpenhaminan uinti oli kyllä tosi hyvä. Virossa 2018 uinti oli todella monimutkaisella reitillä kylmässä vedessä. Pyöräilyssä Tahkon reitti oli kovin, Tallinnan ja Kööpenhaminan ajat olivat hyvin lähellä toisiaan. Juoksussa Kööpenhaminan suoritus selvästi paras.
Kaiken kaikkiaan on selvää, että Kööpenhaminan kisa oli kolmesta kisasta paras veto ja kunto silloin kovimmillaan. Aina on hyvä asettaa tavoitteet eteenpäin ja pyrkiä parempaaan kuntoon ”ens kauella”!
Kuvio 1. Eri lajeihin käytettyjen aikojen vertailu kolmessa eri kisassa.
Mutta onhan se ”hyvää peruskuntoa”, että pystyy täysmatkan suorittamaan. Olen tosi tyytyväinen, että haasteista (korona, olkapää, pohkeet) huolimatta sain itseni täysmatkan kuntoon.
Mutta Tahkon kisasta vielä. Tahkon puitteet kisajärjestelyille olivat kyllä todella hienot. Järvi on hieno ja vaihtoalueen saa hienosti rauhalliseen selkeään paikkaan. Asvaltiltaan hyväkuntoiset tiet suomalaisessa metsä/maaseutumaisemassa antavat pyöräilylle hienot puitteet. Juoksussa monipuolista reittiä ja kauniita maisemia (golfkentän ympäristö).
Ulkomaalaisille elämyksiä triathlon-kisoista hakeville on siis hienot puitteet tarjolla. Tahkon kisa on pohjoisin kisa Ironmanin kilpailukalenterissa. Ja ensi vuonna kisa järjestetään taas!
Itse pohdiskelen mihin sitä suuntaisi täysmatkalle ensi vuonna. Jos rajoitukset sallivat, jokin lyhyen lennon päässä oleva kisa Euroopassa voisi olla mahdollinen.
Lämmin kiitos vapaaehtoisille ja järjestelyistä vastaavalle tiimille onnistuneista kisoista Tahkolla.