Kahdeksan kuplan Suomi

kahdeksan-kuplan-suomi

Suomen elinkeinorakenne muuttuu ja kaupungistuminen etenee. Maahanmuuton myötä yhteiskunnassa on aikaisempaa enemmän muualla kuin Suomessa syntyneitä. Miten nämä muutostrendit muuttavat kansalaisuutta Suomessa? Soutavatko suomalaiset edelleen samassa veneessä? Näitä kysymyksiä tarkastelee Anu Kantolan ja tutkimusryhmän kirja Kahdeksan kuplan Suomi.

Kirja on valmistunut Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (Tackling Biases and Bubbles in Participation (BIBU). Projektin tavoitteena oli selvittää, miten talouden rakennemuutokset, kaupungistuminen ja muuttoliikkeet haastavat suomalaista yhteiskuntaa ja demokratiaa ja millaisia poliittisia seurauksia sillä on.

Aikaisemmin samasta projektista on julkaistu tutkimus Suomen huipputuloisista, ks. esittelyni tästä.

Tutkimuksessa ja kirjassa on kyse nimenomaan erilaisten ryhmien tarkastelusta, aikaisemmin on tarkasteltu lähinnä yhtä ryhmää kerrallaan.

Omassa mielessäni kirjan kysymyksenasettelu ja toteutus toi mieleen JP Roosin kirjan Suomalainen elämä sekä Matti Kortteisen tutkimukset Lähiö ja Kunnian kenttä. Ehkä hieman myös Ari Väänäsen ja tutkimusryhmän tutkimus työntekijyyden muutoksesta sotien jälkeen (ks. esittelyni tästä). Rakennemuutoksesta ja suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta on kyse näissäkin.

Kirjassa tarkastellaan kahdeksaa kansalaisryhmää:

  • globaalin talouden etujoukko: yritysten johtajat suurimmissa kaupungeissa
  • kaupunkilainen keskiluokka: palvelualojen keskituloiset suurissa kaupungeissa
  • teollisuuden duunarit: teollinen työväenluokka perinteisissä teollisuuskaupungeissa
  • yrittäjät: pienyrittäjät ja itsensä työllistäjät
  • maahan muuttaneet yrittäjät: muualla kuin Suomessa syntyneet yrittäjät
  • maaseudun väestö: keskituloiset maaseudun asukkaat taantuvilla alueilla
  • palvelualojen duunarit: palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa
  • pienituloiset: työttömyydestä kärsivät suurissa kaupungeissa

Keskeistä kirjassa on tarkastella “syviä tarinoita”. Näillä tarkoitetaan muutoksien herättämiä tunteita sekä sitä, miten ne näkyvät minuudessa ja vaikuttavat käsityksissä yhteiskunnasta.

Hyvätuloiset pysyvät hyvin muutoksessa mukana. Vaikka heihin kohdistuu paineita ja odotuksia, heillä on työkalut hallita elämäänsä. Hyvätuloiset eivät puhu työttömistä laiskoina lurjuksina vaan ovat pikemmin empaattisia. Monet kokevat saavansa veroilleen vastinetta.

Paperiteollisuuden työntekijät ovat myös luottavaisia. Vaikka irtisanomiset ovat arkipäivää, he uskovat, että työoloihin ja yhteiskuntaan voi vaikuttaa ja he luottavat solidaarisuuteen, joukkovoimaan ja poliittisiin kompromisseihin. Ryhmässä on jakautumisen merkkejä, sillä nuoremmat hakeutuvat perussuomalaisten suuntaan.

Palveluammattien keskituloisiiin kuuluvat mm. sairaanhoitajat, opettajat ja viestinnän ammattilaiset. Arkea sävyttää kiristynyt työtahti, katkolla olevat työsuhteet ja putoamisen pelko. Työurat eivät enää tunnu vakailta. Keskiluokat taistelevat uhkia vastaan keskiluokan perinteisillä työkaluilla, kunnollisuudella ja tunnollisuudella, jotka kääntyvät koviksi suorituspaineiksi. Monilla on sen verran tiukkaa, että työn välttelyä ja etuuksien aiheetonta nostamista ei hyväksytä.

Yrittäjien identiteetissä korostuu omillaan oleminen ja ylpeys siitä. Heitä kannattelevat kovan työn, sitkeyden ja rohkeuden ihanteet. Elämä on taistelua, jossa vastuu on itsellä ja elanto kovan työn takana. He ovat ensimmäisinä kritisoimassa veroja, laskuuteen kannustavia etuuksia ja päättäjiä. Kaivataan vahvoja päättäjiä ja radikaalimpia puolueita.

Monia pienituloisia vaivaa lamaannuttava ulkopuolisuuden tunne. He tietävät elävänsä hyvinvoivassa maassa, mutta syystä tai toisesta tämä vauraus ei koske heitä. He kamppailevat järjestelmän kanssa sisukkaasti, mutta perustavana kokemuksena on tunne voimattomuudesta.

Maaseudulla vanhat maatalousyhteiskunnan tarjoamat työkalut, kuten rakkaus kotiseutuun ja luontoon, eivät enää tunnu toimivilta. Kuihtuvan maaseudun asukkaista yhteiskunta tuntuu kasvottomalta systeemiltä, jossa kukaan ei kaipaa heitä.

Hyvätuloisia lukuunottamatta elämän kiristyminen näkyy kaikissa ryhmissä populismin kannatuksena.

Maahanmuuttajayrittäjien identiteetti on hyvin samanlainen kuin kantasuomalaisilla yrittäjillä: molempia leimaa sisukkuus ja ylpeys omasta työstä. Myös he kamppailevat ulkopuolisuuden ja epävarmuuden kanssa. Suomi tuntuu hyvältä, mutta koskaan ei voi olla varma tapahtuuko jotakin odottamatonta.

Kirjan lopussa on hyvä kappale “altavastaajien sisukkuus”, jossa tiivistetään suomalaisuuden tarinaa:

Topelius rakensi Maamme kirjassa suomalaisten prototyyppi Matin, joka on hartiakas, jänteväkätinen, kestävä, mutta samalla jörömäinen ja ujosteleva maalaismies. Matti on tavallinen mies, joka elää tavallista elämäänsä kunniallisesti. Kansallisuusaatteen voima perustui nimenomaan siihen, että myös tavallisille ihmisille suotiin kunniallinen identiteetti, joka oli ennen eliittien etuoikeus.

Suomalaisuus on ennen kaikkea tarina altavastaajien sisukkuudesta, kansasta joka sinnittelee suurten voimien ja ylivoimaisten vihollisten puristuksessa. Kuulostaako ajankohtaiselta?

Kansa jakautui kahtia kun Suomi syntyi valtiona. Talvisota yhdisti kansan ja sotien jälkeen rakennettiin hyvinvointivaltiota. Politiikassa käytiin kovia kamppailuja, mutta ihanteena olivat kompromissit. Keskeistä oli tasa-arvon ihanne.

1990-luku muutti tätä kaikkea kun markkinat vapautettiin. Lama toi Suomen markkinoiden maailmaan ja Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Erityisesti hyvinvointivaltiosta tuli saavutus, josta kirjankin kaikki ryhmät puhuvat. Hyvinvointivaltio on pragmaattinen tapa rakentaa yhteiskuntaa, josta kaikki hyötyvät.

Vaikka Suomessa on erilaisia kuplia, suomalainen yhteiskunta ei ole voimakkaasti jakautunut.

Kirjan lopussa ilmaan jää  kysymys, miten suomalaisuuden tarina päivitetään vastaamaan uuden ajan haasteita. Todennäköisesti uuteen tarinaan yhdistyy elementtejä vanhasta. Tarinan tulisi kyetä puhuttelemaan myös niitä, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa.

Kirja oli todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Se on myös ajankohtainen, kun turvallisuuspoliittisen toimintaympäristönkin muutos  nostaa esiin kansakuntien itsenäisyyden ja yhtenäisyyden peruskysymyksiä. Lukusuositus kaikille, jotka pohdiskelevat suomalaisuuden ydintä ja suomalaisen yhteiskunnan muutossuuntia.

Anu Kantola, Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen ja Pekka Tuominen 2022. Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus, 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.