Osana syksyn urheilukirjakimaraa luin Jere Karalahdesta kertovan kirjan. Olen luvannut itselleni, että tämän genren kirjat jäävät tämän jälkeen ainakin vähäksi aikaa pienemmällä huomiolle.
Enemmän kuin urheilukirja, teos on kertomus vakavasti päihderiippuvaisen ihmisen elämästä. Päähenkilö sattuu kuitenkin olemaan myös huippujääkiekkoilija, joka pelasi urallaan SM-liigassa, Suomen maajoukkueessa, NHL:ssä, KHL:ssä sekä Saksan ja Ruotsin pääsarjoissa.
Päihteiden ongelmakäyttö alkaa nuorena ja jatkuu erilaisia muotoja saaden uran loppuun. Käytetyt aineet ovat kovia ja moninaisia. Rahaa palaa, paikkoja hajoaa ja ihmissuhteet kärsivät.
Jääkiekko on kirjassa selvässä sivuroolissa ja niin se taisi olla Karalahden urallakin. Tässä on ero Jantusen kirjaan (lue kirjoitukseni tästä). Jantunen halusi ennenkaikkea menestyä urheilijana, mutta taisteli riippuvuuksia vastaan. Karalahti halusi ensisijaisesti elää rock-tähden elämää, jääkiekko tarjosi tähän resursseja ja julkkiksen aseman.
Kuvaukset harjoituksista ja peleistä ovat kirjassa yksinkertaisen raportoivia, mitään uutta ei ilmene. Ehkä KHL:n pelien ja harjoitusten rytmin kuvaaminen oli yksittäinen mielenkiintoinen kohta.
NHL:ssä ura katkesi aineiden käyttämiseen. Seura passitti Karalahden päihdekuntoutukseen. Parin kuntoutusjakson keskeytyksen jälkeen seuran kärsivällisyys loppuu ja ura NHL:ssä on ohi.
Kotimaassa erityisesti HIFK:n pinna on pidempi. Seura ja sen avainhenkilöt ymmärtävät, antavat vapauksia ja mahdollistavat elämäntyylin, jolla ei ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa. Tuntuu, että Karalahden rosoinen elämäntyyli pikemminkin on toivottua käyttäytymistä ja seuran kovaan brändiin sopivaa. Maajoukkueessakin ymmärretään pitkälle.
Lopulta terveys pettää ja alkoholin kanssa lotraaminen pitää lopettaa. “Onneksi” muiden aineiden käyttöä voi jatkua.
Vaikka mitään loppuratkaisua kirja ei noin nelikymppiselle päähenkilölle tarjoakaan, uusi rakkaus antaa toivoa tulevaan samalla kun jääkiekkoura loppuu.
En suosittele kirjaa sinällään oikein kenellekään. Jos elämän varjopuolet kuitenkin kiinnostavat, tarjoaa kirja tarinan päihderiippuvaisen ihmisen elämästä, valinnoista ja ympäristön reaktioista. Tästä tematiikasta voi tietenkin lukea myös tasokkaampia teoksia.
Urheilullisemmalla elämäntyylillä Karalahti olisi voinut olla aikakauden kirkkaimpia tähtiä jääkiekossa, koska puolivaloillakin suoritukset riittivät huipulle.
Muutama kuukausi sitten näin Jere Karalahden Helsingissä ratikkapysäkillä. “Laitapuolen kulkijat” huutelivat entiselle jääkiekkotähdelle kutsuen rientoihinsa. Kiireisten ihmisten keskellä kadulla tapahtunut pieni välikohtaus sopi kenties hyvinkin kuvaamaan Karalahden asemaa, roolia ja elämää laajemminkin.
Aki Linnanahde 2017: Jere. WSOY, Helsinki.