Kaikki muuttuu lyhyemmäksi ja nopeatempoisemmaksi. Siksi luetut kirjatkin on hyvä esitellä koonnoksena, eikä repostella niitä pitkästi erillisissä pitkissä kirjoituksissa.
Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari)
Ikävä tunnustaa, mutta luin Hararin ensimmäisen vasta nyt. Oli kyllä ihan hyvä.
Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen, kuinka lyhyt aika ihmisen elämä on ja kuinka nuoria nyky-yhteiskuntamme keskeiset instituutiot ovat.
Ja kuinka ihminen on eri aikoina pyrkinyt ratkaisemaan samantyyppisiä esimerkiksi turvallisuuden haasteita. Turun koulukunnalle tutusti, “Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt suojaa erilaisten varalta.
Mieleen jää myös, kuinka ihminen on laajentanut aggressiivisesti reviiriään, domestikoiden eläimiä ja kasveja ja kehittäen itseään ja ympäristöään. Sitä mietin, kuinka kuinka päteviä kaikki tuhansia vuosia sitten elettyä elämää koskevat havainnot ovat. Hyviä tarinoita ne kuitenkin ovat. Parhaillaan onkin sitten menossa Hararin Homo Deus.
Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan? (Juhana Torkki)
Tämä oli hyvä kirja puheiden pitämisestä. Kirjassa ponnistetaan antiikin Kreikan keskeisten ajattelijoiden kuten Aristoteleen ja Sokrateen tai myöhempien kuuluisien ajatuksista. Kuinka ajankohtaisia ne edelleen ovatkaan. Esimerkiksi:
Todellinen oppiminen alkaa, kun opettaja on poistunut. (Aristoteles)
Olen aina halukas oppimaan, mutta aina en pidä siitä, että minua opetetaan.(Churchill)
Kirjassa esitellään myös katkelmia hyvistä puheista, kuten Bill Clintonin tai muiden presidenttien puheista, jotka luettuinakin ovat todella vaikuttavia katkelmia.
Torkki antaa konkreettiset eväät omien puheiden ja esitysten parantamiseen. Nyt yöpöydällä on Torkin toinen kirja, Tarinoiden valta.
Yksin: Romaani Paavo Nurmesta (Karo Hämäläinen)
Tämän kirjan nappasin kirjastosta, jossa se oli esillä. En tiennyt tätä ennen Paavo Nurmen elämästä oikeastaan muuta kuin, että hän oli turkulainen ja toimi uransa jälkeen liike-elämässä.
Kirja on fiktiivinen elämäkerta. Nurmen lapsuus oli köyhä. Myöhemmin elämässään Nurmi oli ankara itselleen. Nykykielellä hän olisi perfektionisti suorittaja.
Äärimmäinen kilpailuvietti yhdistyi kovaan harjoitteluun ja oman tien kulkemiseen. Voitoistaankaan Nurmi ei osannut iloita ja nauttia, esiin pilkahtavan onnentunteen hän painoi nopeasti sivuun. Viho
Hyvä urheilukirja.
Suomalaisten arvot (Klaus Helkama)
Tämän kirjan nappasin Karjaan kirjastosta, kun ei ollut mitään muuta luettavaa. Kyllähän arvot kiinnostavat yhteiskuntatieteilijää.
Kirja oli kuitenkin pettymys. Suomalaisten arvoja käydään läpi hajanaisten tutkimusaineistojen ja niistä piirrettyjen yksinkertaisten kuvioiden kautta. Lisäksi tarkastellaan suomalaisten arvoja kansallisesti merkittävien kirjojen, kuten Seitsemän veljestä, kautta.
Kirja on hajanainen ja löysästi kirjoitettu teos, jossa rönsyillään teorioiden, yksinkertaisten kuvioiden ja arkielämän havaintojen välissä. Tiedemaailmassa arvostettu tutkija päästää itsensä liian helpolla. Mitään uutta kirja ei tuo ja olisi saanut jäädä lukematta. Myönteisenä piirteenä uintia harrastavan tekijän analyysit eri maiden uimahallikulttuureista.
Majakka ja luotsi: Työterveyslaitos 1945-2015 (Eino Ketola)
Nykyisen työpaikkani historiikki on 670 sivua pitkä. Kirja kertoo Työterveyslaitoksen tarinan sen perustamisesta vuoteen 2015 saakka.
Kertomus on mielenkiintoinen osoittaen, että suomalaisen yhteiskunnan kehitys on vaikuttanut monella tavalla organisaation toimintaan.
Työterveyslaitoksen toimintaan ovat vaikuttaneet talouden, politiikan, hyvinvointivaltion ja työmarkkinapolitiikan suhdanteet. Toisaalta se on tietenkin myös vaikuttanut toimialallaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainvälisesti.
Työterveyslaitos on reagoinut eri aikakausille tyypillisiin työterveyden ja turvallisuuden kysymyksiin. Nykyisellä aikakaudella korostuvat työn murros ja digitalisaatio ja niille tyypilliset työterveyden ja -turvallisuuden teemat.
Detaljien runsaudesta huolimatta tämä kirja oli yksi mielenkiintoisimmista tässä kirjoituksessa mainituista.