Luottamus – Mikael Pentikäinen

Oli useita syitä, miksi halusin lukea Mikael Pentikäisen kirjan Luottamus. Ensinnäkin,  olen hiljattain lukenut Pentikäisen edeltäjän Janne Virkkusen kirjan Päivälehden mies. Toiseksi, tarina on mielenkiintoinen, koska Pentikäisen potkuista Hesarin päätoimittajan tehtävästä on kulunut vain vähän aikaa. Kolmanneksi, olen seurannut Pentikäisen uraa monien muiden suomalaisten tavoin melko “läheltä”, koska Helsingin Sanomien päätoimittajan tehtävä on keskeinen ja näkyvä suomalaisessa yhteiskunnassa ja lehti keskeinen kumppani aamukahvipöydässä.  Neljänneksi, olen viime aikoina ollut kiinnostunut lukemaan enemmän tai vähemmän elämäkerrallisia “johtajakirjoja”. Ja viidenneksi, olen myös tavannut Pentikäisen, vaikkakaan en voi sanoa tuntevani häntä.

Kirja on varsin laaja, 383 sivua. Kirja on jäntevästi kirjoitettu ja eri teemoja pilkotaan eri pituisiin listauksiin tai kategorisointeihin. Esimerkiksi luottamuksen rakentamisen osalta käydään läpi neljätoista olennaista tekijää lähtien itsensä tuntemisesta ja päätyen luottamuksen laajentamiseen.

Kirjan teema on luottamus, jonka määrittelemiseksi Pentikäinen esittelee luottamusta koskevaa kirjallisuutta ja pohtii käsitettä teoreettisesti ja lukuisten käytännön esimerkkien valossa. Luottamuksen merkitys on tärkeää muun muassa tästä syystä: Mitä enemmän on luottamusta, sitä nopeammin, mukavammin ja tehokkaammin asiat hoituvat ja sitä paremmassa maailmassa saamme elää. Tämä pätee kotiin, ystävyyteen, työpaikoille, yhteiskuntaan ja koko maailmaan (mt. 7). Akateemisemmin edellisen voisi ilmaista siten, että luottamus vähentää transaktiokustannuksia.

Johtajuuden lähtökohdaksi Pentikäinen asettaa uskottavuuden, jolla on neljä kivijalkaa: Integriteetti, tahto, kyvykkyys ja tulokset. Näistä erityisesti integriteetin pohdinta saa kirjassa paljon huomiota. Integriteetti on rehellisyyttä, mutta samalla enemmän kuin rehellisyyttä. Se on ihmisarvon kaltainen periaate ja moraalinen asenne, jolla on syvä merkitys. Se on luvatun tekemistä, sanan pitämistä, itsensä kunnioittamista, puheiden ja tekojen yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta ja nöyrää ja vilpitöntä rohkeutta toimia omien arvojensa mukaisesti (mt. 43).

Kirjan alkuosa käsittelee johtamista ja suorimmin aikaa Helsingin Sanomien palveluksessa.  Pentikäinen käsittelee myös erottamistaan, joskaan ei mässäile aiheella. Arvokas näkökulma tässä yhteydessä on pohdinta siitä, miten johtajan elämä jatkuu irtisanomisen jälkeen. Johtajan lähdön hetkellä sosiaaliset suhteet muuttuvat, ystävyys ja kaveruus punnitaan. Ne ihmiset, joita on kuvitellut kavereikseen, eivät välttämättä ole sitä (mt. 59). Lukijalle tulee olo, että Pentikäinen on selvinnyt varsin hyvin potkuistaan.

Pentikäinen pohtii myös paljon omaa johtamistaan. Minusta nämä ajatukset ovat aika lähellä Arto Hiltusen kirjassaan Johtamisen taito esittämiä ajatuksia. Pentikäinen myös viittaa suoraan Hiltusen oppeihin.  Omaa johtamista käsittelevistä kohdista välittyy kuva ihmisläheisestä ja harkitsevasta johtamistyylistä, jossa maalaisjärjellä on suuri merkitys. Pentikäinen on pohtinut paljon esimerkiksi palautteen antamiseen ja saamiseen liittyviä yksityiskohtia. 

Pentikäinen kertoo myös oman työkyvyn vaalimisesta. Voimaa ei tule ilman lepoa eikä luovuutta ilman satunnaisia tyhjyyden tunteita… On levättävä kaikesta, mistä voi levätä, varsinkin huolista ja vihasta. Jos on liikaa huolia, ne kalvavat, näivettävät ja riuduttavat mieltä ja syövät edellytyksiä luovuudelta ja luottamukselta. Samoin tekee viha, joka sitoo energiaa. Siksi moni jää vihan koukkuun. Siitä pitää kamppailla irti, koska se vääristää tapaamme havaita maailmaa (mt. 55).

Mielenkiintoisena detaljina kirjasta voi mainita sen, että Pentikäinen kertoo usein pyrkineensä lukemaan seuraavan päivän Hesarin edellisenä iltana ja antaneensa artikkeleista palautetta toimittajille. Jäin miettimään, että tämä työ tarkasti tehtynä on varsin vaativa muiden kiireiden ohella ja  lehden julkaisuaikataulu huomioon ottaen. Tämä työ edellyttää myös taitavaa  johtamista, jotta vältytään ei-toivotulta mikromanageeraukselta. Toisaalta uskon, että yksittäiset toimittajat ovat saattaneet kokea saamansa palautteen arvokkaana. Pentikäinen itse taas kertoo pohtineensa, ovatko toimittajat kokeneet työskentelytavan epäluottamuksen osoitukseksi.

Hesarin, oman uran ja johtamisen jälkeen Pentikäinen käsittelee monia laajempia teemoja. Nämä liittyvät  muun muassa brändeihin ja maineeseen, median murrokseen ja valtaan, Euroopan Unioniin, haastattelutilanteisiin, konsulttien toimintaan, Suomen talouteen sekä uskontoihin. Näissä teemoissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta lukija, joka on kiinnostunut kirjasta Helsingin Sanomien ajan ja tapahtumien ja Pentikäisen itsensä vuoksi, saattaa tässä kohdin ihmetellä laveaa pensseliä.

Toisaalta on hyvä muistaa, että Helsingin Sanomien kaltaisen lehden päätoimittajan odotetaan olevan laaja-alaisesti maailman menoa katseleva ja näkemyksellinen. Tämä tuli vahvasti esiin myös aikaisemmin lukemassani Virkkusen kirjassa.  Pentikäisen kirjassa on myös samantyyppinen jakso kuin Virkkusen kirjassa, jossa hän arvioi keskeisten suomalaisten poliittisten johtajien toimintaa. Tässä arvioiduksi tulevat Sipilä, Katainen, Urpilainen ja Soini.

Kenties kirjaprojekti alkoi tarpeella kirjoittaa irtisanomisen vuoksi Helsingin Sanomien tapahtumista. Kenties myöhemmin EU-vaaliehdokkuuden myötä heräsi ajatus tuoda esiin näkemyksiä yhteiskunnallisista asioista laajemmin. 

Kirjan kappaleessa “Riskialtis haastattelu” käydään läpi julkisuutta, median kanssa toimimista ja käytännöllisenä asiana haastattelun antamista. Pentikäinen sanoo, että julkisuuteen ei pidä rakastua, vaikka kiusaus tähän on suuri. Toinen viisaus on, että julkisuuden maksimointi ei ole sen optimointia. Pentikäinen antaa myös hyvän ja selkeän listan siitä, miten haastatteluun on syytä valmistautua. Se alkaa ydinviestin miettimisestä ja pelisääntöjen sopimisesta toimittajan kanssa ja päättyy rakentavan palautteen antamiseen toimittajille. Itse olen käyttänyt samantyyppisiä periaatteita ja olen muun muassa huomannut, että toimittajat ovat erittäin tyytyväisiä saadessaan palautetta. Kuten me kaikki olemme kiinnostuneita saamaan palautetta omasta työstämme.

Kirjan lopussa on erittäin vahva jakso, jossa palataan luottamukseen. Käsitellyksi tulee tärkeä teema, eli luottamuksen menettäminen ja mahdollisuus sen palauttamiseen.  En ole itse koskaan loppuun saakka pitänyt sanonnasta “luottamuksen voi menettää vain kerran”. Vaikka lienee tilanteita, joissa näin todellakin on, toisaalta on monia tilanteita, joissa luottamuksen uudelleenrakentaminen on toivottavaa tai  välttämätön pakko, jossa ihmisten tai instituutioiden on pakko jatkaa yhdessä eteenpäin.  Tässä päätöskappaleessa on jopa uskonnollista sävyä, koska Pentikäinen näkee anteeksiannolla olevan keskeisen roolin luottamuksen palauttamisessa.

Pidin kirjasta oikein paljon. Eniten pidin kirjan alusta sekä johtamiseen, johtajuuteen ja luottamukseen liittyvästä pohdinnasta.  Kirjan perusteella Pentikäisestä välittyy laaja-alainen, harkitseva ja ihmisläheinen kuva, joka myös linkittää pohdintansa ei tutkijalle varsin laajaan määrään luottamusta ja johtamista käsittelevää kirjallisuutta.  Yksi useaan otteeseen viitattu teos kirjassa on Raamattu. Pentikäinen laittaa itseään peliin kiitettävän paljon kertomalla ajatuksistaan ja tunteistaan huomattavan rehellisesti. Arvostan tätä.

Kirjan pieni tiivistäminen olisi kenties tehnyt hyvää, mutta tällaisenäkin teos on suositeltava luottamuksesta, johtamisesta sekä median ja yhteiskunnan toiminnasta kiinnostuneille lukijoille.  Pentikäiselle on helppo toivoa menestystä hänen uusissa haasteissaan ja tehtävissään, mitä ne sitten ovatkaan. Niille, jotka tuhahtavat tämän kirjan olevan vaalikirjan, sanon, että aika hyvä vaalikirjaksi.

Mikael Pentikäinen 2014. Luottamus. Otava.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Luottamus – Mikael Pentikäinen”

  1. Sais olla pakollinen kurssikirja jokaiselle johtajalle ja hyvä luettava kaikille.
    Pidän kirjasta, aion sen lukea vielä toistekin ajatuksella.
    Toivon kaikkea hyvää kirjan kirjoittajalle ja hänen läheisilleen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *