Ranska on aina ollut minulle hieman vieraampi maa. En ole siellä juurikaan vieraillut, enkä maan tilannetta muutenkaan seurannut. Kirjavinkkejä selatessani huomasin, että tätä Annastiina Heikkilän kirjoittamaa kirjaa kehuttiin kovasti. Siksi laitoin teoksen tilaukseen kirjastosta ja pienen jonotusajan jälkeen pääsin tarttumaan kirjaan.
Kirja kertoo, miksi presidentti Macron menetti nopeasti suosionsa ja mistä aineksistä syntyi Keltaliiveiksi kutsuttu protestiliike.
Määrätietoisen presidentti Macronin presidenttikausi alkoi hyvin, mutta ajautui myöhemmin vaikeuksiin. Vaikka Macronilla oli myös poliittista taustaa, hän markkinoi itseään vaaleissa poliitiikan ulkopuolelta tulevana hahmona, joka pystyisi uudistuksiin. Ennen presidentiksi valitsemistaan Macron toimi investointipankkiirina.
Kautensa alussa Macron esiintyi Pariisissa loisteliaassa paraatissa, tapasi merkittävät Europan ja maailman johtajat, kuten Merkelin, Putinin ja Trumpin. Macron esiintyi edistyksellinen johtajana, joka puolusti humaaneja arvoja ja kansainvälisiä sopimuksia. Häneen tavoitteenaan oli kuitenkin palauttaa Ranska sille kuuluvalle paikalle maailman mahtimaiden joukkoon.
Keltaliivi-protestiliike lähti liikkeelle alemman keskiluokan taloudellisesta ahdingosta ja arkipäiväisistä haasteista. Kyse oli työpaikoista, dieselin hinnasta ja asunnoista. Liike mobilisoitui ilman näkyviä johtajia hyödyntäen merkittävästi sosiaalista mediaa.
Keltaliivien protesti kohdistui Macroniin, johon erityisesti dieselveron nostaminen (ilmastopoliittisista syistä) ja sitä ennen varallisuusveron poistaminen henkilöityi. Todellisuudessa verouudistus oli hänen edeltäjänsä liikkeelle laittama asia.
Keltaliiivit organisoivat massiivisia mielenilmauksia kaupunkeihin; mellakat yltyivät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi poliisin kanssa ja materiaalisia vahinkoja syntyi paljon. Mediassa eniten tilaa saaneet mielenosoitukset järjestettiin Pariisissa, mutta tapahtumia järjestettiin laajalta eri puolilla maata. Erityisesti liikenneympyrät otettiin monessa kaupungissa tapahtumien keskipisteeksi.
Macronin suosio laski voimakkaasti ja kyselytutkimukset osoittivat kansalaisten ajattelevan, että heidän veroillaan pönkitetään superrikkaiden aseman parantamista. Vuoden 2019 eurovaalit kuitenkin vahvistivat Macronin asemaa ja hän onnistui jopa uudistamaan kannatuspohjaansa.
Kirjassa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla monia nykyajan yhteiskunnille ja politiikalle keskeisiä ilmiöitä. Näitä teemoja ovat mm. karismaattisten johtajien nousu valtaan, keskusta-periferia-ulottuvuus poliittisena jakolinjana, kuilu eliitin ja kansalaisten välillä, kansanliikkeiden mobilisoituminen ilman keskeisiä johtohahmoja sekä sosiaalisen median hyödyntäminen julkisuuden ja julkisen keskustelun hallinnassa.
Keltaliivien toiminnan taustalla nähtiin jopa vaikutteita Ranskan suuresta vallankumouksesta vuodelta 1789. Yhteistä oli se, että molemmissa taustalla oli kansalaisten kokemus sivuutetuksi tulemisesta.
Kirjassa ajankohtaiset asiat yhdistetään mielenkiintoisella tavalla Ranskan historiaan ja yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin erityispiirteisiin. Tällaisia ovat muun muassa ranskalaisten herkkyys lähteä kaduille osoittamaan mieltään sekä alhainen veronmaksuhalukkuus. Kirjan käsittelemään ajanjaksoon osuu myös Notre Damen palo, jonka vaikutuksia ranskalaisten elämään Heikkilä raportoi.
Kirja on yksi parhaista viime aikoina lukemistani tietokirjoista. Suosittelen sitä paitsi kaikille Ranskasta kiinnostuneille, niille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita tämän ajan politiikasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä.
Annastiina Heikkilä 2019. Miksi Ranska raivoaa? Macron ja keskiluokan kapina. Kustantamo S & S, Helsinki.