Työelämäkeskustelussa esiintyy myyttejä. Niistä kokonaisvaltaisin on kenties se, että työelämä muuttuu laadultaan huonompaan suuntaan. Pienempiä myyttejä ovat muun muassa työsuhteiden epätyypillistyminen, prekarisaatio ja siirtyminen 24/7 yhteiskuntaan, jossa työtä tehdään yhä enenevässä määrin kaikkina viikonpäivinä ja kaikkina vuorokauden aikoina. Myyttejä toistetaan julkisuudessa ja siksi ne muovaavat kuvaa työelämästä.
Kirjassa Työelämän myytit ja todellisuus selvitetään empiiristen aineistojen avulla, missä määrin myytit pitävät paikkansa. Suurimmassa roolissa aineistojen suhteen on Tilastokeskuksen työolotutkimus. Lisäksi hyödynnetään ajankäyttötutkimuksia, työvoimatutkimusta sekä erillisiä tilastoja. Kirja on artikkelikokoelma. Artikkelien kirjoittajat ovat suomalaisia työelämän tutkijoita.
Poimintoja kirjan teemoista
Artikkelien teemat liittyvät epätyypillisiin työsuhteisiin, työn prekarisaatioon, työhän sitoutumiseen, työn ja perheen yhteensovittamiseen, sukupuolten tasa-arvoon, yrittäjien työaikaan ja tuloihin, pätkätyöntekijöiden työhyvinvointiin sekä työtaisteluihin. Lisäksi tarkastellaan nuoria työelämässä sekä sukupuolten tasa-arvoa.
Artikkelien yhteinen nimittäjä on siis artikkelin teemaan liittyvä myytti, jonka paikkansapitävyyttä tarkastellaan empiirisesti.
Prekarisaation osalta havaitaan, että suurimmalla osalla työvoimasta menee hyvin, mutta työmarkkinoilla on noin 250 000 ihmisen joukko, jolle kasautuu epävarmuutta. He ovat pienituloisia ja työskentelevät usein suhdanneherkillä aloilla. Prekaarius ei ole yleistynyt trendinomaisesti, mutta suhdannevaihtelut ovat ilmiön suhteen merkityksellisiä.
Yksi myytti on, että erilaiset epätyypillisen työn muodot olisivat yleistyneet voimakkaasti. Aineistot kuitenkin osoittavat, että näin ei ole käynyt, vaan tilanne on pysynyt varsin muuttumattona. Se, mikä on muuttunut, on ihmisten epävarmuuden kokemus. Juuri tätä kokemusta myytin toistuminen julkisuudessa on mahdollisesti ruokkinut.
Toinen myytti on, että olemme siirtyneet 24/7 yhteiskuntaan, jossa epätyypilliset työajat ovat yleistyneet voimakkaasti. Työaikoja tarkastelevassa artikkelissa saadaan kuitenkin tulos, että säännöllisen päivätyön rytmi on pitänyt varsin hyvin pintansa. Tietenkin joillakin aloilla ja ammattiryhmissä työskennellään myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.
Työn ja perheen yhteensovittamisen osalta nousee esiin eroja eri ammattiryhmien välillä. Tietotyöläisillä ja ylemmillä toimihenkilöillä työ kulkee helposti kotiin. Kuitenkin yleisenä johtopäätöksenä on, että työ on voimavara myös perheen kannalta. Myytti jatkuvista työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmien lisääntymisestä ei saa siis yksiselitteistä tukea.
Sukupuolten tasa-arvoon liittyvä myytti on se, että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Tätä teemaa käsittelevässä artikkelissa havaitaan, että kansainvälisesti sukupuolten tasa-arvo on varsin hyvällä tolalla ja kehitys on kulkenut hyvään suuntaan. Kuitenkin suomalainen työelämä on edelleen melko voimakkaasti segregoitunut naisten ja miesten töihin.
Pätkätyöläisyyteen on liitetty myytti siitä, että pätkätyöläisten työterveys ja työhyvinvointi olisi huonommalla tolalla kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla. Kirjassa kuitenkin osoitetaan, että käytetyillä mittareilla suomalaisten pätkätyöläisten ja vakituisessa työsuhteessa toimivien työntekijöiden välillä ei ole suuria eroja. Tämän tulkitaan johtuvan muun muassa suomalaisen työmarkkinamallin suojaavuudesta.
Toisinaan on väitetty, että Suomessa olisi paljon työtaisteluja. Kirjassa osoitetaan, että työtaistelujen määrä Suomessa on ajan myötä vähentynyt, eivätkä Suomen työmarkkinat näyttäydy erityisen konfliktiherkkinä. Tässä artikkelissa mielenkiintoista on myös työtaistelujen mittaamiseen liittyvä erittely.
Pohdintaa
Kirjan perusidea on hieno. Myytti tarjoaa hypoteesin, jota koetellaan.
Monet myytit poimitaan mediakeskusteluista, viitaten esimerkiksi yksittäisiin kolumneihin tai blogikirjoituksiin. Myytit sinällään edustavat myyttien valtavirtaa, mutta kirjaan olisi sopinut hyvin yksi vaikkapa media-aineistoja analysoiva artikkeli, jossa myyttejä ja niiden syntyä olisi eritelty hieman systemaattisemmin. Nyt tavallaan itse myyttejä ei selvitetä tutkimuksen keinoin yhtä vakavalla otteella kuin “todellisuutta.”
Empiiriset tarkastelut osoittavat monien työelämää koskevien myyttien olevan vailla faktapohjaa.
Kirjassa pohditaan ansiokkaasti myös työelämätutkimuksen ja -tiedon rajoituksia. Työvoiman marginaalissa olevien työntekijöiden tilanteesta meillä on huomattavasti heikompi tieto.
On jopa paradoksaalista, että mitä vakaammassa asemassa olevasta työvoimasta on kysymys, sen parempi tieto tämän ryhmän hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin puutteista meillä on.
Tekijöiden mukaan pääosin kokonaiskuva suomalaisesta työelämästä on myönteinen. Työmarkkinoilla on kuitenkin riskiryhmiä, joiden asemaan tulisi kiinnittää aiempaa tarkempaa huomiota. Tarkemman huomion kohteena tuli olla ainakin koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret, pienituloiset yksinyrittäjät sekä satunnaisen ansiotyön ja sosiaaliturvan varassa olevat.
Tutkijoiden päätelmät kiertyvätkin ajankohtaiseen teemaan, eli työn murrokseen. Kuten Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossakin todettiin, työn murroksen myötä syntyy uusia ryhmiä, joiden hyvinvoinnista ei välttämättä tiedetä, eivätkä nykyiset turvajärjestelmät välttämättä toimi heidän kannaltaan optimaalisesti.
Heh, ainakaan tässä kirjaesittelyssä en nyt uskalla sanoa, että “työelämä muuttuu tällä hetkellä nopeasti”. Sanotaan kuitenkin niin, että työelämän muutoksesta puhutaan tällä hetkelle paljon.
Keskustelun ajurina on juuri työn murros, jota vauhdittaa muun muassa digitalisaatio, robotisaatio ja keinoälyn kehittyminen. Työn muutokseen liittyy myös johtamisoppien muutos sekä muuttuvat organisaatiomallit.
Siksi on jännittävää huomata, että vaikka kyse on työn muutosta käsittelevästä varsin tuoreesta kirjasta (julkaistu vuonna 2017), nämä teemat eivät ole kovinkaan voimakkaasti mukana kirjan keskusteluissa.
Tiivistäen voi sanoa, että kirja on hyvää faktantarkastusta suomalaista työelämää koskien. Kirja sopii hyvin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisen työelämän tilasta.
Työelämän kehityksestä ja työelämätutkimuksesta olen kirjoittanut myös täällä.
Pasi Pyöriä (toim). Työelämän myytit ja todellisuus. Gaudeamus, 2017.