Risto Siilasmaan (yhdessä Catherine Fredmanin kanssa) Nokian uudistumisesta kertova kirja Paranoidi optimisti on syksyn puhutuin johtamiskirja. Se on julkaistu englanniksi ja suomeksi. Sosiaalisesta mediasta poimittujen hajanaisten huomioiden perusteella kirja on otettu hyvin vastaan myös kansainvälisesti. Suomessa menestys on tietenkin taattu, kohdistuuhan se kansallisesti monin tavoin tärkeään ja mielenkiintoiseen yhtiöön.
Koska kirja on esitelty ja referoitu moneen kertaan sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa, en esittele kirjan sisältöä järjestelmällisesti vaan yritän pohdiskella teemaa yleisemmin.
Olen lukenut nyt kolme Nokiaa käsittelevää kirjaa. Harri Saukkomaan Jorma Ollilasta kirjoittaman kirjan Mahdoton menestys, Yves Dozin ja Keeley Wilsonin kirjoittaman Ringtonen sekä nyt Siilasmaan kirjan.
Saukkomaan kirja kertoo Jorma Ollilan tarinan ja Nokian nousun matkapuhelinliiketoiminnan globaaliksi jätiksi (postaukseni kirjasta tässä).
Dozin ja Wilsonin kirja on analyyttiseen kehikkoon perustuva tarkastelu, jossa on haastateltu suurta joukkoa keskeisiä ihmisiä (postaukseni kirjasta tässä).
Siilasmaan kirja sijoittuu Nokian uudistumisen, matkapuhelimista luopumisen ja strategian uudistamisen aikaan. Siilasmaan näkökulma on hallituksen jäsenen ja sittemmin puheenjohtajan.
Paranoidi optimismi
Kirjan nimessä esiintyvä “paranoidi optimismi” viittaa Siilasmaan johtoajatukseen: “Paranoidi optimismi on ajattelutapa, jossa valppaus ja aimo annos todellisuudentajuista pelkoa yhdistyvät optimistiseen tulevaisuusasenteeseen.”
Keskeistä paranoidisessa optimismissa on tulevaisuuden tarkastelu skenaarioiden valossa. “Paranoidi ajattelu herkistää omat ja johdettavien vaistot, mutta jatkuva paranoia lannistaa ja on epäterveellistä, ellei sitä tasapainoteta optimismilla, joka perustuu vaihtoehtoisten skenaarioiden tunnistamiseen ja tutkimiseen.”
Hallitustyöskentely ja johtaminen
Siilasmaa tulee yhtiöön hallituksen jäseneksi. Hän oudoksuu hallituksen työskentelytapoja ja fokusta. Hallitus työskentelee muodollisesti ja pinnallisesti vaikka toimintaympäristön kehitys ja kilpailutilanne kehittyy yhtiön kannalta vaarallisesti. Hallitus ja yhtiön johtoryhmä eivät työskentele yhdessä, hallitus on korostetun etäällä operatiivisesta toiminnasta.
Siilasmaa yrittää vaikuttaa asioihin hallituksen jäsenenä, mutta se on vaikeaa. Hallituksen asialistat ovat täynnä epärelevantteja asioita eikä keskusteluun ole aikaa.
Mediassa isoimman painoarvon kirjaa käsittelevissä arvioissa ovat saaneet Ollilan ja Siilasmaan erilaiset johtamistyylit ja toisaalta heidän välisensä ristiriidat. Itse kirjassa nämä seikat ovat kuitenkin melko pienessä roolissa.
Siilasmaalla on silmää ja korvaa yrityskulttuurin vivahteille, merkitysten luomiselle, neuvottelujen dynamiikalle, strategiselle analyysille ja toimintaympäristön tarkastelulle. Hän pohtii mm. sitä, kuinka suuri asia matkapuhelimista luopuminen on yrityksessä työskennelleiden ihmisten identiteetille.
Keskeistä Siilasmaan johtamisajattelussa on yrittäjämäinen asenne sekä muun muassa se, että huonojen uutisten pitää läpäistä johtamiskerrokset. Näin päästään työskentelemään oikeiden asioiden parissa.
Selväksi tulee myös se, että Siilasmaa kuuluu globaalilla tasolla kaikkein suurimpien ja keskeisimpien teknologiayritysten johtajien verkostoon.
Onnistumisia ja menestystä
Kirjassa kuvataan suorastaan hämmentävällä (ja vähän jopa ärsyttävällä) tavalla menestyksekkäitä yrityskauppoja, onnistuneita strategiavalintoja ja toimivia organisoitumismalleja.
Hämmentävyys ja ärsyttävyys liittyvät siihen, että kirja kuvaa yhtiön uudistumisen vaihetta, jossa (hieman kärjistäen) kaikki onnistuu ja jossa kaikki on hyvän johtamisen ja tehtyjen ratkaisujen ansiota.
Tämä “vinouma” ei kuitenkaan ole Siilasmaan tai tämän kirjan vika vaan näkökulmakysymys sekä ajankohtaan liittyvä kysymys tämän tyyppisessä henkilön kokemuksista ja roolista lähtevässä bisneskirjallisuudessa. Esimerkiksi mainitun Ringtone-kirjan näkökulma on paljon laajempi.
Siilasmaa kertoo, mikä ratkaiseva idea tai lähestymistapa missäkin neuvottelun vaiheessa oli kenenkin. Ratkaiseva idea voi olla vaikkapa se, millä sanoituksella jokin idea neuvotteluissa kerrotaan toiselle osapuolelle.
Myöskään oma kynttilä ei jää vakan alle: Ratkaisevilla hetkillä juuri Siilasmaa saattaa nousta fläppitaululle ja piirtää esimerkiksi organisoitumismallin, joka ratkaisee pattitilanteen ja sopii kaikille.
Siilasmaa kuitenkin korostaa, että merkittävässä valta-asemassa olevan henkilön ei kannata ilmaista mielipiteitään aikaisin, jotta muiden panos saadaan täysipainoisesti mukaan.
Neuvottelut erityisesti Microsoftin kanssa liittyen matkapuhelinliiketoiminnan myymiseen on kuvattu tarkasti ja jännittävällä tavalla. Neuvotteluja käydään intensiivisesti eri puolilla maailmaa kokoontuen. Neuvottelut katkeavat ja niitä jatketaan sitkeästi.
Kun luin Ollilan kirjaa, mietin, kuinka yksin kymmenien tuhansien ja sadan tuhannen työntekijän yhtiön pääjohtaja lopulta tekee ratkaisevia strategisia päätöksiään.
Sama tuli mieleen Siilasmaan kirjassa. Vaikka päähenkilön ympärillä on tiimi, lopulliset päätökset jäävät suurimmalla johtajalle. Yhden ihmisen roolia alleviivaa myös Siilasmaan kirjan alaotsikko: “Näin johdin Nokiaa murroksessa.”
Toimintaympäristön muutos
Matkapuhelin-Nokian menestys perustui mobiiliin viestintään, internetin yleistymiseen ja sen siirtymiseen “jokaisen taskuun”. Tätä alleviivasi slogan “Connecting People”.
Siilasmaan ajalla uuden Nokian toimintaympäristössä korostuu “ohjelmoitava maailma”, jossa ihmiset ja esineet yhdistyvät teknologian avulla toisiinsa. Keskeisiä käsitteitä ovat 5G, esineiden internet (IoT) sekä koneoppiminen.
Kirja on mielenkiintoinen ja hieno lisä Nokian tarinaa kuvaavien kirjojen sarjaan. Sen keskeinen vahvuus on hallituksen jäsenen ja puheenjohtajan näkökulma aikana jolloin yhtiö uudistuu merkittävällä tavalla. Sama tarina saa erilaisia painotuksia erilaisista perspektiiveistä kerrottuna.
Toistaiseksi kokonaisvaltaisesti kuvaamatta Nokian tarinassa on henkilöstön näkökulma. Miten eri henkilöstöryhmät selvisivät merkittävistä irtisanomisista? Minkälaisia urapolkuja syntyi? Arvatenkin monelta osin melko hyvin. Teema on mielenkiintoinen, koska yhtiön henkilöstö on murroksessa vaihtunut lähes kokonaan.
Toinen näkökulma, mitä kolmessa lukemassani kirjassa ei käsitellä, ovat johdon ja henkilöstön palkkiojärjestelmät, joita julkisuudessakin käsiteltiin laajasti ja jotka olivat uusia asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Minkälaista roolia ne näyttelivät Nokian tarinassa?
Varmaan näitä näkökulmia on käsitelty akateemisissa tutkimuksissa, jotka eivät ole saaneet merkittävää julkisuutta.
Samalla tavalla kuin Ollila ja hänen dreamteaminsa olivat sankareita Nokian nousussa matkapuhelinmaailman valtiaaksi, Siilasmaa ja hänen kanssaan työskentelevät ihmiset ovat onnistuneet yhtiön uudistamisessa ja nostamisessa toimialallaan maailman kärkiyhtiöiden joukkoon.
Pitkän historian omaavan yhtiön historiassa on erilaisia vaiheita. Tämä kirja kuvaa vaihetta, jossa yhtiö joutui murrokseen ja josta se selvisi voimakkaasti uudistuen. Myöhemmin jää nähtäväksi, muuttuuko tämäkin menestys “mahdottomaksi”.
Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman 2018: Paranoidi optimisti. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.