Suomi, Suomi ja Suomi

SuomenideaKuluvana vuonna vietetään Suomi100-juhlavuotta. Juhlavuoteen liittyy professori Jarno Limnéllin toimittama kirja, jossa yhteensä lähes 30 kirjoittajaa pohtii Suomen ideaa eri näkökulmista.

Juhlavuotta vietetään mielenkiintoisessa vaiheessa. Turvallisuuspoliittinen tilanne on murroksessa ja Suomen kilpailykyky tulevina vuosina herättää kysymyksiä. Suomalaista yhteiskuntaa uudistetaan suurilla reformeilla.

Vaikka haasteita voidaankin tunnistaa, Suomi menestyy hyvin erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa ja yhteiskuntamme on monella tavalla toimiva. Olemme monella tavalla vanhan ja uuden välissä. On oikea aika kysyä, mikä on Suomen idea ja millä eväillä Suomi jatkaa eteenpäin.

Keskeinen näkökulma kirjassa on Suomen tarina. Yhteinen idea tarinan muotoon kirjoitettuna antaa kansakunnalle suunnan. Kirjoittajat pohtivat kirjoituksissaan tätä tarinaa eri lähtökohdista.

Kirjassa käsitellään mm. Suomen geopoliittista asemaa, digitaalisuutta, hyvinvointia, taloutta, osaamista, maanpuolustusta, luontoa, yhteiskunnallista eheyttä, hyvinvointia, brändiä ja yritystoimintaa. Kirjan tematiikka on hyvin moninainen.

Kirjan sisällöstä

Kuten aina kokoelmakirjoissa, toiset kirjoitukset kolahtavat lukijalle enemmän kuin toiset. Itse pidin eniten seuraavista kirjoituksista.

Alf Rehnin kirjoitus hahmottaa suomalaisen ajattelun rajapyykkejä. ”Suomi on aina mieltynyt selkeihin, miltei karuihin julistuksiin – sellaisiin, joissa mahdollisimman harvalla sanalla voi vangita mahdollisimman paljon.” (mt. 15). Tällainen sanonta on mm. ”talvisodan henki.”

Toisaalta Rehnin mukaan harva kansa on innostunut mollaamaan itseään samalla tavoin kuin suomalaiset. Suomea eivät saa kuitenkaan arvostella muut kuin me suomalaiset itse. Rehn sanoo, että ”Suomi on runollinen ennen kaikkea vähätellessään itseään”. Tämä ilmenee esimerkiksi sanonnassa ”On maamme köyhä, siksi jää.”

Ehkä eniten koko kirjassa pidin Erkka Railon kirjoituksesta ”Yhteiskunnallinen eheys koetuksella.” Artikkeli lähtee liikkeelle ajatuksesta, että eheys ja yhteenkuuluvuus on nimenomaan Suomen idean kulmakivi. Sen merkitystä korostaa se, että tätä yhteenkuuluvuutta ovat historiassa koetelleet monet jakolinjat. Hyvinvointivaltion rakentaminen on edellyttänyt yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointivaltio on myös luonut sitä.

Railon mukaan kolme teemaa haastaa yhteenkuuluvuutta: Ensinnäkin eriarvoistuminen lisääntyy. Osa suomalaisista hyötyy kansainvälistymisen mahdollisuuksista, mutta osa ei.

Toiseksi näkökulmat yhteiskunnallisiin asioihin eriytyvät. 1960-luvulla televisio yhtenäisti suomalaista kulttuuria ja politiikkaa. Informaatio tuli yhä useammalla ”tasalaatuisesti” saataville. Nyttemmin sosiaalisen median aikakaudella on tullut tavalliseksi puhua ”kuplista”, jossa eri yhteiskuntaryhmät saavat informaatiota maailman tapahtumista ja pohdiskelevat niitä omissa viiteryhmissään.

Kolmanneksi, politiikkaan on tullut uusia jälkimaterialistisia teemoja, joita ovat esimerkiksi ympäristökysymykset, tasa-arvo, seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet ja maahanmuutto. Teemoihin liittyy vahva moraalinen elementti ja siksi ne koetaan yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin tulonjakoon liittyvät asiat. Koska teemat menevät lähelle moraalisia käsityksi ja tunteita, ne saattavat olla erityisesti eheyttä repiviä.

Railon mukaan tulevaisuudessa yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on aikaisempaa vaikeampaa. Suomalaista yhteiskuntaa on uudistettava monipuolisesti, jotta yhteenkuuluvuus edelleen voisi olla Suomen vahvuustekijä. Tähän Railolla on monia konkreettisia ehdotuksia.

Pidin myös Reijo Karhisen artikkelista, jossa hän alleviivaa nopean ja hallitun sukupolvenvaihdoksen tarpeellisuutta. Karhinen kuvaa suomalaisen menestystarinan ja tunnistaa selvästi sen, että eteenpäin pääseminen ei ole mahdollista ilman uusia eväitä. Karhisen kirjoituksen ajatuksia on julkaistu myös täällä.

Elina Hiltunen tarkastelee teknologian kehityksen vaikutuksia Suomeen ja suomalaisuuteen. Näkökulmia ovat tietotekniikan kehitys, robotiikka, geenimuuntelu ja synteettinen biologia sekä lääketiede. Hiltunen on huolestunut siitä, miten Suomi kykenee käyttämään kehityksen tarjoamat mahdollisuudet. Tietämys perustieteistä on heikentynyt ja kiinnostus ”huuhaata” kohtaan lisääntynyt. Pitkä matematiikka ja luonnontieteet eivät kiinnosta nuoria kuten ennen.

Tästä on huolestunut myös Matti Apunen, joka otsikossaan on valmis siirtämään ”Kaiken vallan matemaatikoille”. Apunen peräänkuuluttaa myös koulutusjärjestelmää, joka hyödyntäisi paremmin ”superfiksuja”. Superfiksujen merkitys on nykypäivänä kasvanut, ovathan esimerkiksi nykyiset menestysfirmat Google, Apple, Amazon, Tesla, Microsoft, Uber, WhatsApp kaikki superfiksujen luomia.

Pidin myös Elina Lepomäen ja Sixten Korkmanin talouteen liityvien kirjoitusten konkreettisesta selkeydestä. Lepomäki päättää kirjoituksensa lyhyeen ajankohtaiseen pohdintaa kansalaisen ”perustilistä.” Korkman tiivistää, että ”Suomi on hyvä maa, joka ei vallankumousta kaipaa, uudistuksia kylläkin.” Haasteena Korkmanin mukaan on erityisesti eturistiriitojen yhteensovittaminen.

Ville Tolvasen kirjoitus osaamisesta oli myös kiinnostava. Hänen mukaansa Suomi on ”osaamisen suurvalta”. Suomalaiset osaavat kehittää yhteiskuntaa ja pitää huolta kansalaisten terveydestä ja koulutuksesta. Osaamme myös kehittää tasa-arvoista ja modernia yhteiskuntaa. Olemme tässä yksi maailman kärkimaita. Pulmana on kuitenkin se, että maailma on muuttunut.

Nyt sama osaaminen – joka hyödynsi vihreän kullan, rakensi maailman parhaita matkapuhelimia ja ymmärtää teknologiaa jopa muita paremmin – pitäisi toistaa informaatioyhteiskunnassa (Ville Tolvanen mts. 176).

Edellämainitussa Tolvasen kirjoitukseen liittyvässä sitaatissa on oikeastaan tiivistettynä koko Suomen idean haaste.

Viimeinen sana on sisu

Kirjan lopussa Jarno Limnéll kiteyttää Suomen idean kuuteen pointtiin. Pointit korostavat, että suomalaiset välittävät ja tietävät ja haluavat osoittaa paikkansa maailmassa. Olemme myös teknologisesti edistynyt ja osaava maa. Turvallisuus sekä luonnon kauneus ja puhtaus kuuluvat Suomen ideaan. Lopulta luottamus ja… tietenkin sisu täydentävät Suomen idean kokonaisuudeksi.

Kirjan lopussa on myös Limnéllin kirjoittama mielenkiintoinen kappale ”Onnellisessa Suomessa vuonna 2050”. Kappaleen lukemisesta tulee selväksi, että erityisesti teknologian kehittyminen tulee muuttamaan arkeamme.

Suosittelen kirjaa niille, jotka juhlavuoden hengessä pohtivat Suomen ajankohtaisia kysymyksiä ja tulevaisuutta. Eri lukijat löytävät varmastikin kirjasta erilaisen valikoiman heitä puhuttelevia artikkeleita. Kirjan teemat ovat niin monipuoliset, että jokaiselle löytyy jotakin.

Jarno Limnell (toim.) Suomen idea. Docendo. Bookwell Oy 2016.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *