Bloggari kesälomalla

expressions-francaises-1300642_1280

Kesän koittaessa eri medioissa julkaistaan artikkeleita työstä lomalle siirtymisestä ja siitä, miten lomaa kannattaa viettää. Myös suhde sosiaaliseen mediaan loman aikana on agendalla. Puhutaan jopa kesäloman mittaisesta “somepaastosta.”

Mikä on oma suhteeni sosiaaliseen mediaan parin viikon päästä alkavan loman aikana?

Lomalla on enemmän aikaa harrastaa. Tätä kautta aikaa on myös enemmän erilaisiin sosiaalisen median aktiviteetteihin.

Itse aion tehdä seuraavaa:

Päivitän somekanavani

Käyn läpi kaikki somekanavani (Twitter, Facebook, LinkedIn, SlideShare, Flickr, Instagram, kolme omaa blogia), arvioin niiden päivitystarpeet ja toteutan ne.

Suurimmaksi osaksi pääsen eri kanavien kohdalla pienellä faceliftillä tai minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Kenties eniten joudun panostamaan LinkedIn-profiilini kohentamiseen.

Pohdin myös, lopetanko kaksi hieman pienemmälle käytölle jäänyttä harrastusblogia. Luulen, että luovun ainakin toisesta. Yleisestihän ajatellaan, että hiipuneet somekanavat kannattaa lopettaa.

Ehkä lisään jäljellejääviin blogeihin joitakin uusia WordPress-vimpaimia.

Bloggaan ja kerään aiheita

Aion blogata joistakin keskeneräisistä aiheista. Uskon, että kesällä ajatus kulkee ja syntyy myös ideoita postausten aiheista, jotka laitan talteen oikeaa hetkeä varten.

Kesällä tulee luettua kirjoja, kirjaesittelyt ovat hyvää sisältöä blogiin.

Kesän uutisvirrasta ja syntyy kenties ideoita, joista voi ponnistaa omia kirjoituksia.

Perehdyn kuvapankkeihin 

Olen käyttänyt postauksissani pitkälti Pixabayn kuvia, mutta aion kartoittaa muitakin kuvapankkeja, joiden kuvat ovat vapaasti käytettävissä.

Ehkä otan itsekin kuvia, joita voin hyödyntää blogipostauksissa.

Päivitän seurattavien blogien listaa

Seuraan mielenkiintoisia blogeja Feedlyn avulla. Käyn seurattavat blogit läpi, poistan ehkä joitakin blogeja seurannasta ja etsin uusia mielenkiintoisia.

Scouttaan erityisen hyviä blogeja ja kenties otan käyttöön niiden hyviä teknisiä oivalluksia.

Jatkan somen käyttöä

En todellakaan pidä mitään erikoisia somepaastoja kesän aikana. Sisällöissä kuitenkin todennäköisesti painottuvat enemmän erilaiset kesän tapahtumat ja kevyet helposti lähestyttävät aiheet.

Verkostojen vahvistaminen

Kun on enemmän aikaa, on kenties mahdollista olla enemmän mukana sosiaalisen median keskusteluissa lyhyen kaavan (Twitter, Facebook) tai pidemmän kaavan (reagoivat blogipostaukset) mukaan.

Vaikuttaa ehkä siltä, että sosiaaliseen mediaan liittyvää tekemistä on aika paljon. Kaikessa edelläsanotussa liikutaan kuitenkin pitkälti harrastamisen alueella.

Jotkut aihepiirit luiskahtavat kenties hieman työelämän puolelle, mutta se ei haittaa, koska se on oma valinta ja nämä asiat ovat mielenkiintoisia.

Suosittelen kaikille loma-ajan käyttämistä esimerkiksi sosiaalisen median suhteen juuri sillä tavalla kuin tuntuu hyvältä omalla kohdalla!

Kuva: Pixabay.com

Asiantuntijan monikanavainen viestintä

Viestinnän ja vuorovaikutuksen rooli korostuu nykypäivän johtamisessa ja asiantuntijatyössä. Avainasemassa on monikanavainen viestintä, johon on nykypäivänä loistavat mahdollisuudet. Pohdiskelin, miten olen viime viikkoina hyödyntänyt monikanavaisuutta omassa työssäni.

Mitä olen mennyt tekemään?

Olen ensinnäkin kirjoittanut pari blogikirjoitusta työpaikan intranetiin. Toinen näistä kirjoituksista oli kuvaus erään projektin vaiheista ja toinen oli vastaus erääseen organisaation sisällä virinneeseen kysymykseen ja keskusteluun.

Työpaikan intranetissa olen lisäksi esiintynyt parissa videossa, joista toinen liittyi projektin tilannekatsaukseen ja toisessa oli kyse uudesta toiminnasta, josta viestittiin ensin oman organisaation sisällä. Molemmat videot toteutettiin yhteistyössä viestintäyksikkömme kanssa.

Bloggasin 2.5.2016 vierailijana Taloustaidon blogissa Sote-ja aluehallintouudistukseen liittyvistä työelämäasioista. Kirjoituksen lähtökohta oli se, että vaikka uudistuksesta on keskusteltu valtavasti, sen liittymistä työelämäasioihin ei ole juurikaan pohdittu. Tämä pohdinta sopii oman työpaikkani strategiaan ja toisaalta omaan asiantuntijaprofiiliini.

Linkki taloustaidon blogiin.

Jaoin tätä kirjoitusta Twitterissä ja lisäksi Facebookissa parissa teemaan sopivassa jaryhmässä. Twitterissä kirjoitusta jaettiin edelleen ja Facebookissa syntyi keskustelua, johon osallistuin.

Tästä blogipostauksen teemasta aion kirjoittaa vielä jutun perinteiseen mediaan. Se on ikäänkuin jatko-osa tälle kirjoitukselle. Ajattelen, että uusi foorumi tavoittaa laajemman levikin ja näin myös uusia lukijoita.

Lisäksi esiinnyin Etelä-Savon työhyvinvointiakatemian syksyllä tulossa olevaa seminaaria puffaavalla videolla. Muut esiintyjät videolla ovat Annemaija Summanen, Ossi Aura ja Terttu Pakarinen.

Erityisesti videoiden hyödyntäminen asiantuntija- ja johtamisviestinnässä tuntuu ajankohtaiselta tällä hetkellä. Ne ovat nopeita tehdä ja katsoa. Ja ne herättävät huomiota enemmän kuin teksti.

Mitä monikanavainen viestintä edellyttää?

Ensinnäkin tarvitaan sisältöä.

Sisältö voi olla uusi avaus, tai se voi olla reaktio keskustelussa esitettyyn kysymykseen tai uusi näkökulma meneillään olevassa keskustelussa. Se voi myös olla melko yksinkertainen kuvaus tai info jostain tapahtumasta. Jotkut sisällöt syntyvät helposti, toiset vaativat enemmän taustatyötä.

Toisaalta tarvitaan väline, joita nykypäivänä on monenlaisia.

Voi kirjoittaa blogeja oman organisaation intrassa tai ulkoisilla sivuilla. Blogit voivat olla asiantuntijan omia, työpaikan blogeja tai “kolmannen osapuolen” blogeja joissa asiantuntija vierailee. Videoiden ohella voi kokeilla livestriimausta Periscopella tai Facebookissa.

Sisällön jakaminen aktiivisesti varmistaa, että sisällön julkaisemisesta tulee otetuksi kaikki irti. Tässä Twitter on oiva väline, lisäksi kannattaa tunnistaa asian kannalta keskeiset ryhmät esimerkiksi Facebookissa ja LinkedInissä.

Kolmanneksi, asiantuntija hyötyy yhteistyökumppaneista.

Itse olen saanut edellä mainituissa tapauksissa apua työpaikkani viestintäyksiköstä, kollegat ovat sparranneet tekstejäni ja lisäksi yhteistyökumppanit ovat tarjonneet mahdollisuutta esiintyä heidän blogissaan tai videollaan. Teemoista kiinnostuneet asiantuntijat jakavat sisältöä omille verkostoilleen sosiaalisessa mediassa.

Neljänneksi, kannattaa miettiä, miten viestintä tulee osaksi omia työprosesseja.

Itse yritän tätä esimerkiksi seuraavasti: Sain kutsun paneeliin, joka järjestetään parin viikon päästä. Mietin, miten voin hyödyntää tätä paneelikeikkaa laajemmin. Ajattelin tehdä niin, että valmistelen blogitekstin teemasta ja pakotan näin itseni perehtymään aiheeseen paremmin. Itse keskustelu on myös tällä ennakkovalmistelulla toivottavasti helpompaa. Keskustelun jälkeen julkaisen sitten postauksen, keskustelun aikana esiinnousseilla pointeilla ryydittäen.

Kiteytys asiantuntijan monikanavaiseen viestintään:

  • Viesti aina kun on aihetta, mieluummin enemmän ja useammin kuin “vähimmäismäärä”
  • Hyödynnä tilanteet, joista on helposti luotavissa mielenkiintoinen sisältö
  • Hyödynnä isot ja pienet keskustelut, joihin voit tuoda uuden näkökulman
  • Käytä monipuolisesti eri kanavia, älä unohda organisaation sisäistä viestintää
  • Hyödynnä tarjolla olevaa apua, pyri win-win yhteistyöhön tahojen kanssa, jotka hyötyvät Sinun panoksestasi
  • Opi lisää, eli arvioi omaa toimintaasi, hyödynnä ideoita muilta ja kokeile.

PS. Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, blogi on uudistunut ulkoasultaan. Toivottavasti uusi ulkoasu toimii vanhaa versiota paremmin erilaisissa päätelaitteissa.

Ennätyksiä rikkova blogipostaus

business-1150550_1920

Viime viikolla julkaisin tässä blogissa postauksen, jossa kirjoitin somevinkeista asiantuntijalle perustuen omiin havaintoihini. Kirjoitus rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset. Postausta käytiin katsomassa vuorokaudessa enemmän kuin yhtäkään toista kirjoitusta oli katsottu koko alkuvuoden aikana. Twitterissä postaukseen liittyviä tviittejä retviitattiin laajasti.

Vaikka olen kirjoittanut aiemminkin siitä, millainen on mielestäni hyvä blogipostaus, analysoin vielä viime viikon “menestystä” tässä kirjoituksessa.

 Kiinnostavan postauksen tunnuspiirteet

  • valitse kiinnostava aihe
  • otsikoi informatiivisesti ja ytimekkäästi
  • kirjoita lyhyesti
  • kirjoita väljästi
  • väliotsikoi
  • kuvita
  • lisää linkkejä
  • käytä ranskalaisia viivoja

Kaikki lähtee sisällöstä, teeman pitää olla kiinnostava. Sosiaalinen media on luonollisesti kiitollinen teema somessa julkaistavaksi ja jaettavaksi, koska teema koskettaa koko yleisöä.

Otsikon merkitys korostuu, sillä kirjoituksesta “näkyy” useimmiten somessa vain se, tai lyhyt kuvaus postauksen sisällöstä.

Blogissa on hyvä kirjoittaa lyhyesti, jotta tekstin voi selata nopeasti erilaisissa, joissa lukijat mahdollisesti ovat.

Väliotsikot, listat ja väljä kirjoittaminen helpottaat lukemista. Kuvitus tiivistää parhaassa tapauksessa kirjoituksen sanoman. Linkit lisäävät kirjoituksen arvoa tarjoamalla lisätietoa.

Vaikka olen “tiennyt” näistä vinkeistä jo kauan, en ole välttämättä käyttänyt niitä kaikki omissa kirjoituksissani. Nyt käytin ja tulos oli hyvä.

Jakaminen varmistaa, että kirjoituksesi huomataan

Uuden postauksen huomaavat vain blogin vakioseuraajat. Jakamalla linkkiä sosiaalisen median online-virrassa, kuten esimerkiksi Twitterissä, saat blogiisi lukijoita.

  • jaa uutta postausta esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa ja LinkedInissä
  • kiinnitä huomiota tviitin sisältöön, älä jaa mekaanisesti
  • lisää tviittiin henkilöitä, joiden uskot olevan kiinnostunut postauksestasi
  • jaa postaustasi enemmän kuin yhden kerran, jotta se huomataan
  • kiitä retviittauksista tai kommenteista vähintään “favorite”-napilla.

Postausta kannattaa jakaa, sillä bloggarihan haluaa lukijoita teksteilleen. Jakaminen kannattaa toteuttaa huolella, jotta tulokset paranevat.

Kollegasi tai samoista teemoista kiinnostuneet henkilöt mahdollisesti jakavat postaustasi kun pingaat heidät mukaan.

Älä luota siihen, että yksi jakaminen riittää, vaan jaa postausta uudestaan esimerkiksi muutaman tunnin välein tai myöhemminkin, jos se sopii käytävään keskusteluun.

Ole sosiaalinen ja kiitä kun kirjoitustasi on jaettu tai kommentoitu. Erityisen hienoa omasta mielestäni on se, jos keskustelu jatkuu niin, että joku toinen kirjoittaa teemasta blogipostauksen käyttäen toista näkökulmaa.

Näillä vinkeillä pääsee pitkälle. Seuraa menestystäsi blogin statistiikasta tai Twitterin analytiikasta.

Someniksit asiantuntijalle

tree-200795_1920

Muutama viikko sitten minua haastateltiin Akavalaisen juttuun, jonka teemana oli asiantuntija ja sosiaalinen media. Jutun julkaisemisen jälkeen teki mieli palata aiheeseen, mutta erilaisten kiireiden vuoksi teen sen vasta nyt.

Kirjoituksen jälkeen asiasta virisi ihan kohtalainen määrä keskustelua Twitterissä. Twitter-pöhinän ohella yksi parhaista kirjoituksista oli Tiina Rytkyn bloggaus “Tämän vuoksi asiantuntija ei halua olla brändi.”

Keskustelu koski melko paljon perusasioita, kuten asiantuntijan ajankäyttöä ja sitä, salliiko työnantaja sosiaalisen median käytön. Nämä asiat voi kuitata lyhyesti toteamalla:

  • tviittaaminen tai blogin kirjoittaminen vie aikaa erittäin vähän,
  • asiantuntijan oletetaan useimmiten kuitenkin joka tapauksessa viestivän omasta asiantuntemusalueestaan,
  • asiantuntijan oletetaan seuraavan oman alansa keskustelua ja toisaalta oman alan esiintymistä yhteiskunnallisessa keskustelussa,
  • somesta on hyötyä asiantuntijalle ja organisaatiolle.

Tällä hetkellä oma sosiaalisen median käyttöni on melko vakiintunutta. Kirjoitan blogeja ja jaan sisältöjä ja keskustelen Twitterissä. Facebookin olen rajannut yksityisempään käyttöön. Esitelmät jaan SlideSharessa.

Löydän jatkuvasti uusia blogeja, joissa on todella korkeatasoista sisältöä kiinnostavista aihepiireistä.

Blogien huikeus on siinä, että bloggaamalla asiantuntija pystyy viestimään suoraan potentiaalisesti suurellekin yleisölle. Monet asiantuntijat ovat myös todella lahjakkaita kirjoittajia. Blogi on nopea väline ja kirjoituksiin voi jouhevasti vastata kommenttibloggauksilla.

Yhä usemmin tulee vastaan tilanteita, joissa joku on törmännyt tekemisiini sosiaalisessa mediassa ja haluaa keskustella asioista kasvokkain. Somessa tapahtuvat verkostoituminen luo siis myös “perinteisempää” verkostoa.

Seuraavassa kiteytyksiä siitä, miten asiantuntija voi hyödyntää sosiaalista mediaa omassa työssään.

Mihin asiantuntija voi hyödyntää somea?

  • tiedon hankkimiseen,
  • oman asiantuntemuksen esiin tuomiseen ja henkilöbrändäykseen,
  • omaa alaa koskevaan keskusteluun osallistumiseen,
  • oman verkoston laajentamiseen, ylläpitämiseen ja vahvistamiseen
  • aidan yli hyppäämiseen: somessa myös muun kuin täysin oman alan seuraaminen on helppoa.

Mitä asiantuntija voi käytännössä tehdä?

  • lukea ja kirjoittaa blogeja,
  • aloittaa ja seurata keskusteluja ja osallistua keskusteluihin,
  • julkaista videoita Youtubessa tai tehdä Periscope-lähetyksiä.

Vinkit asiantuntijalle

Organisaatio – asiantuntija – some

Kuulostaa ehkä kovalta, mutta sosiaalisen median hyödyntämiseen motivoitunut asiantuntija ei juurikaan tarvitse organisaationsa tukea sosiaalisen median suhteen. Pahimmassa tapauksessa organisaatio asettaa kapuloita rattaisiin asiantuntijoidensa sosiaalisen median hyödyntämiselle.

Asiantuntija voi opiskella kaiken tarvittavan itse, verkko on täynnä hyviä esimerkkejä ja tietoa. Kokeilemalla pääsee aina eteenpäin. Asiantuntijalla luo sisältöä tai tuntee sisällöt muista lähteistä. Henkilö on kiinnostavampi kuin organisaatio.

Mutta organisaatio tarvitsee asiantuntijoitaan, jos se aikoo saada hyötyä sosiaalisesta mediasta. Organisaatio voi tukea somessa aloittelevia asiantuntijoita ja myös pidemmälle ehtineitä esimerkiksi hankkimalla valmennusta.

Julkisen ja yksityisen suhde asiantuntijan somepresenssissä

Yksi keskeinen teema asiantuntijan somepresenssissä on, missä määrin asiantuntija esiintyy sosiaalisessa mediassa ns. “privana” ja missä määrin asiantuntijana.

Perinteisissä asiantuntijoiden ja johtajien lehtijutuissa privaattipuolta raotetaan usein sen verran, että jutun kainalojutussa tai infolaatikossa todetaan haastateltavan perhetilanne ja toisaalta harrastukset.

Yksityiselämästä sosiaalisessa mediassa voisi todeta näin:

  • lähtökohtana on, että jokainen määrittää oman asiantuntija-yksityinen minä-suhteensa itse,
  • yksityistä puolta voi raottaa osallistumalla muun kuin oman asiantuntemusalueen keskusteluihin tai jakamalla erilaisia sisältöjä,
  • toisaalta voi viestiä omista harrastuksistaan ja niihin liittyvistä uutisista.

Esimerkkejä privaattipuolen harkitusta esiintuomisesta somessa ovat mm. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin tviittaamat kuvat pyörälenkeiltään tai monienkin eri henkilöiden tviitit hiihto- tai juoksulenkeiltä sekä erilaisista kulttuuritapahtumista.

Sosiaalisen median käyttö arkipäiväistyy kovaa vauhtia. Yhä enemmän on asiantuntijoita, joille keskustelu sosiaalisessa mediassa on yhtä rutiinomaista kuin keskustelu työpaikan kahvihuoneessa tai kokouksessa tai konferenssissa.

Hyviä someniksejä asiantuntijoille löytyy yllä mainittujen linkkien lisäksi esimerkiksi näistä linkeistä:

Fuel blogi

Eminen blogi

Lehmätkin Lentäis (Harto Pönkä)

Somecon blogi “Somen hermolla”.

Johanna Hurmerinnan blogi “Nyt ja huomenna”.

Katleena Kortesuon blogi “Ei oo totta”. 

Postauksen kuva: Pixabay.com

On aika muuttua – Menestysopas sosiaalisen aikakauden johtajille

on aika muuttua

Johanna Hurmerinta on toiminut markkinointiviestinnän ja organisaatioviestinnän tehtävissä 20 vuotta. Hän on bloggaaja, tietokirjailija ja sosiaalisen median sekä sosiaalisen liiketoiminnan asantuntija ja valmentaja. Hän on aktiivinen Twitterissä ja muissa sosiaalisen median kanavissa. Hänen bloginsa Nyt ja huomenna on rankattu korkealle erilaisissa arvioinneissa.

Hurmerinta on kirjoittanut kirjan On aika muuttua – Menestysopas sosiaalisen aikakauden johtajille. Kirjan julkistamistilaisuus oli 27.10.2015.

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua kirjaan yhtenä haastateltavana ja toisaalta esilukijana. Kerroin Johannan tekemässä haastattelussa ajatuksistani, miten johtaja voi hyödyntää sosiaalista mediaa omassa työssään.

Kirjan pohja-ajatus on siis sosiaalinen aikakausi. Sille keskeistä on muunmuassa palvelukulttuurin kehittäminen ja asiakaslähtöisyys. Uusi aikakausi vaatii organisaatioilta ja sen jäseniltä, niin johtajilta kuin asiantuntijoilta ja työntekijöiltä uudenlaista asennetta, uudenlaisia valmiuksia ja osaamista. Sosiaalinen aikakausi antaa myös uusia mahdollisuuksia teknologian kehityksen myötä.

Kirja kertoo sosiaalisesta mediasta, mutta kyse ei ole pelkästään somesta ja sen hyödyntämisestä. Sosiaaliselle aikakaudelle keskeistä on uudenlainen tapa toimia ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Myös kuuntelu on erityisen tärkeä osa sosiaalista aikakautta. Toki sosiaalisella medialla on sosiaalisella aikakaudella suuri rooli tarjoten kanavia ja välineitä. Mutta ilman ihmisten ja organisaatioiden halua, kykyä ja taitoa olla vuorovaikutuksessa, sosiaalinen media ei tietenkään yksinään ratkaise mitään.

Kirja on opas siihen, mitä sosiaalinen aikakausi edellyttää ja minkälaisia mahdollisuuksia se antaa.

En tässä kirjoituksessa esittele kirjan sisältöä tarkasti, koska kirja kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Joitakin kirjan teemoja on käsitelty Johanna Hurmerinnan blogissa.

Kirjassa käsitellään sosiaalisen aikakauden perusteiden esittelemisen jälkeen sosiaalista organisaatiota ja sosiaalista liiketoimintaa.

Sosiaalista organisaatiota käsittelevässä osassa lukija saa vinkkejä, miten johtajan tulee toimia sosiaalisella aikakaudella, miten henkilöstö ja työyhteisöt voivat parantaa toimintaansa ottamalla askelia kohtia sosiaalista aikakautta ja miten organisaatio voi hyödyntää sosiaalista mediaa brändinsä tai koko yrityksen tarinan esille tuomiseen uudella tavalla.

Sosiaalisen liiketoiminnan osalta teemoina ovat sosiaalisen aikakauden asiakaspalvelu, myynti, markkinointi, viestintä, rekrytointi sekä kuuntelu. Kirjan tässä osassa tulee hyvin esille, että sosiaalinen aikakausi edellyttää monelta organisaation osalta ja ammattilaiselta uudistumista, uutta ajattelua sekä uusien välineiden käyttämistä. Samalla avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Teemojen luettelosta näkee, kuinka kattavasti eri näkökulmia kirjassa käsitellään.

Kirjassa on case-esimerkkejä siitä, miten yritykset, organisaatiot ja johtajat ovat ottaneet askelia kohtia sosiaalista aikakautta. Esillä olevia organisaatioita ovat mm. VR, Tallink, PostiSoneraFinnair ja Lumene.

Vaikka sosiaalisen median hyödyntämisestä kirjoitetaan paljon blogeissa ja asiasta käydään keskustelua, kirja on hyödyllinen, kooten tärkeimmät näkökulmat, vinkit ja esimerkit yksien kansien väliin. Kirja on kirjoitettu tiiviiksi ja ytimekkääksi. Sitä on mukava ja kevyt lukea. Kirjassa esitellään paljon hyödyllisiä työkaluja ja sivustoja. Vaikka olen lukenut parina viime vuonna todella paljon kirjan aihepiiristä blogeista ja muualta, opin paljon uutta.

Kuten edellä totesin, sosiaalisessa aikakaudessa ei ole kysymys pelkästään somesta ja sen hyödyntämisestä. Itse pidän sosiaalisessa aikakaudessa ja somessa vuorovaikutuksesta, avoimuudesta, kannustavasta ja auttavasta asenteesta, positiivisesta suhtautumisesta ihmisiin, oppimisesta ja kokeilemisen kulttuurista. Nämä piirteet ovat hienosti esillä kirjassa ja myös Johannan omassa tavassa toimia.

Tätä kirjoittaessani pohdin, että tällä hetkellä elämme vielä sosiaalisen aikakauden alkua. Monet organisaatiot ja ihmiset ovat vasta ottaneet omia ensi askeliaan. Monet organisaatiot tai johtajat ovat luoneet tilejä sosiaaliseen median kanaviin, mutta ne eivät välttämättä ole kovinkaan aktiviisessa käytössä. On mielenkiintoista nähdä, miten sosiaalinen aikakausi etenee ja missä olemme esimerkiksi parin, kolmen tai viiden vuoden kuluttua. Kehitys on niin nopeaa, että tätä ei ole helppo arvata.

Kirjoitin kirjaan sen yhtenä esilukijana testimoniaalin, joka sopii toistettavaksi tässä. Se kuuluu näin: “Kirja on erinomaista luettavaa johtajille, viestinnän ammattilaisille, asiantuntijoille sekä kaikille, jotka haluavat kehittää toimintaansa sosiaalisella aikakaudella.”

Johanna Hurmerinta: On aika muuttua. Menestysopas sosiaalisen aikakauden johtajille. Kauppakamari 2015.

Miksi metsä ei vastaa kun sinne huudetaan?

Bloggarit haluavat kirjoituksilleen lukijoita. Kaikki postaukset eivät kuitenkaan herätä samalla tavalla mielenkiintoa. Tässä blogissa pohdin teemaa ja teen empiiristä tarkastelua tämän blogin liikenteen analyysiin tukeutuen.

Liikenteen määrää blogiin voi lisätä monin eri tavoin. Ainakin seuraavat asiat ovat merkityksellisiä liikenteen kannalta.

  • hakukoneoptimointi
  • sisällön aktiivinen jakaminen
  • kiinnostava otsikointi
  • ajankohtainen kiinnostava aihe

Aiheen myötä keskustelu kiertyykin siihen, kumpi on kingi, kanava ja sen hallinta vai sisältö.

Omassa bloggausharrastukseni olen huomannut, että toiset postaukset lähtevät helposti “lentoon”. Näitä kirjoituksia jaetaan eteenpäin ja niitä kommentoidaan ja niistä “tykätään”. Toisten kirjoitusten kohdalla tuntuu siltä, että metsä ei vastaa kun sinne huudetaan. 

Asiaa voidaan tarkastella empiirisesti analysoimalla eri postausten lukijamääriä. Käytän tarkastelussa Google Analyticsin tietoja vuoden 2015 alusta tähän päivään. Tarkastelu kohdistuu sivun “katseluun”, jolloin laskentaan ei vaikuta pelkästään se, onko kirjoitus se sivu, jolle blogissa on “laskeuduttu” ensimmäisen kerran.

Tarkastelussa on eräitä heikkouksia. Sivut ovat muun muassa olleet julkaistuna eri pituisen ajan ja olen itse jakanut niitä erilaisella aktiivisuudella. Tulokset kuitenkin antavat suuntaa-antavaa tietoa eri teemojen kiinnostavuudesta.

Tärkeä huomio on myös se, että tarkastelu koskee pääosin sosiaalisen median verkostoani, joka koostuu ihmisistä, jotka seuraavat minua Twitterissä, LinkedInissä ja Facebookissa tai seuraavat blogejani.

Suosituimmat postaukset:

Suluissa oleva ensimmäinen luku kertoo, kuinka paljon suositumpi postaus on ollut verrattuna “Ajatuksia ICOH2015-konferenssista-postaukseen (postauksen katselumäärä/Ajatuksia ICOH2015-konferenssista-postauksen katselumäärä).

Toinen luku kertoo vastaavalla tavalla laskettuna, kuinka paljon suositumpi postaus on ollut verrattuna kaikkein vähiten suosittuun postaukseen ajanjaksolla (Miten digitalisaatio muuttaa julkista sektoria). 

Kahdeksan suosituimman postauksen joukossa on kolme sosiaalista mediaa käsittelevää postausta, yksi kirja-esittely, kaksi johtamista käsittelevää kirjoitusta, yksi työympäristöä käsittelevä kirjoitus sekä yksi työterveyteen liittyvän konferenssin antia tiivistävä kirjoitus.

Yksi johtopäätös onkin, että “some kiinnostaa somessa”. Kirjoitukset, joissa on sosiaalista mediaa koskevaa analyysiä tai vinkkejä, herättävät kiinnostusta.

Johtaminen kiinnostaa myös verkostoani. Monitilatoimistoa koskeva kirjoitus osuu ajankohtaiseen teemaan, koska monet organisaatiot ovat siirtyneet monitilatoimistoon tai suunittelevat sitä. Aihe herättää myös tunteita.

Listalle päässyt kirjaesittely kohdistuu uuteen ja ajankohtaiseen kirjotukseen. Lukuja todennäköisesti parantaa myös Oskari Saaren retviittaus omalle kymmeniä tuhansia ihmisiä sisältävälle verkostolleen.

Kiintoisasti luvut osoittavat, että kärki on melko tasainen. Suosituinta postausta on luettu hieman alle kaksi kertaa niin paljon kuin kahdeksanneksi suosituinta postausta.

Sen sijaan erot ovat huomattavat kun tehdään vertailuja vähiten suosittuihin postauksiin. Suosittuja postauksia on katseltu viisi tai neljä kertaa enemmän kuin vähiten suosittuja postauksia.

Seuraavassa listassa on esitetty vähiten kiinnostavat postaukset. Tämän listan ja edellä esitetyn listauksen väliin jää siis joukko “keskinkertaisesti” verkostoani kiinnostaneita postauksia.

Vähiten suositut postaukset:

Vähemmän kiinnostusta herättäneiden kirjoitusten listauksen osalta voi todeta, että otsikko “omalla vastuulla” ei ole kovin onnistunut, ts. se ei kerro sisällöstä juurikaan. Myös otsikko “Case lapsi sairaana” ei oikein avaudu.

Eläketeemat eivät tunnu kiinnostavan verkostoani yhtä paljon kuin työelämä- tai someteemat. Pendelöinti koskettaa omakohtaisesti vain pientä osaa verkostoani. Björn Wahlroosin kirja on jo vanhempi, eikä näin ollen ole herättänyt enää kiinnostusta kovin paljon.

Yhteenvetona voi todeta, että omassa verkostossani eniten kiinnostusta herättävät sosiaalista mediaa, työelämää ja johtamista koskevat kirjoitukset. Tämä on paitsi ilmeinen myös positiivinen johtopäätös. Se, mistä bloggaan eniten, herättää myös eniten kiinnostusta.

Toisaalta voi ajatella, että omasta “mainstreamista” poikkevat kirjoitukset saattavat olla kiinnostavia osalle verkostoni. Tällainen teema omalla kohdallani on esimerkiksi tutkimusten hyödyntäminen. Teema ei kiinnosta koko verkostoani, mutta kirjoitteluni linkittyy vahvasti verkostoni pienemmän osan kirjoitteluun.

Oman blogin trafiikin tarkastelu on bloggarille hyödyllistä ja se kannattaa tehdä! Itse en ole koskaan ollut kovin innostunut kovin syvälle menevästä blogiliikenteen analyysistä (GA tarjoaa todella isot mahdollisuudet tähän). Pienikin analyysi voi kuitenkin auttaa auttaa lisäämään blogin liikennettä ja skarppaamaan sen profiilia.

Asiantuntija somessa – osa 2

Helmikuun alussa julkaisin postauksen, jossa pohdin omia kokemuksiani sosiaalisesta  mediasta asiantuntijatyön roolista käsin. Näin pitkittyvän kesän helteiden aikaan on sopivaa kirjoittaa jatko-ajatuksia samasta teemasta.

Sosiaalisen median käytössä on hyvä ottaa huomioon tekniset apuvälineet ja toisaalta toimintatavat. Hyviä apuvälineitä on olemassa paljon, mutta paljon on kiinni siitä, miten niitä käytetään.

Blogeja pidän edelleen sosiaalisen median ytimenä asiantuntijan näkökulmasta. Blogeissa ilmaisu voi olla laajempaa, postauksia voi kirjoittaa omaan tahtiin, voi olla visuaalinen tai kirjoittaa pelkkää proosaa ja niin edelleen. Enemmän blogeista tässä  kirjoituksessani.

Asiantuntijan kannattaa lukea blogeja ja kirjoittaa niitä.

Hyvät blogit kannattaa ottaa seurantaan sopivalla vempaimella, joka ilmoittaa automaattisesti uusista postauksista ja kokoaa suosikkiblogit yhteen. Itse käytän Feedlyä ja voin näin seurata suosikkiblogejani kännykällä, tabletilla ja läppärillä.

Seurannassani on tällä hetkellä noin sata erilaista blogia. Selailen uudet postaukset ja kiinnostavat luen tarkemmin. Ne, jotka haluan jakaa, jaan seuraajilleni Twitterissä ja joskus LinkedInissä.

Pidän jakamisen rimaa aika korkealla, eli jaan vain kirjoitukset, jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia ja siis jakamisen arvoisia. Se, mitä asiantuntija jakaa sosiaalisessa mediassa, muokkaa luonnollisesti asiantuntijan profiilia ja sanoisinko jopa henkilöbrändiä.

Kun jaan postauksia seuraajilleni, pyrin tiivistämään tviittiin kirjoituksen sisältöä tai kommentoin sitä lyhyesti. Näin jakaminen ei ole mekaanista vaan mukana on “lisäarvoa”.

Kun olen itse kirjoittanut uuden postauksen, haluan tietenkin jakaa sen. Tehokkaimmat välineet tässä ovat jälleen Twitter ja LinkedIn. Twitterissä “pingaan” jakooni ihmisiä, joiden tiedän olevan kiinnostunut kirjoittamastani teemasta ja/tai he ovat teeman asiantuntijoita.

Kun kirjoitan työelämästä, otan mukaan työelämän asiantuntijoita. Kun kirjoitan sosiaalisesta mediasta, otan mukaan sosiaalisen median asiantuntijoita. Pekka Saurin kirjasta kirjoittamastani esittelystä kertovaan tviittiin otin mukaan Saurin ja Aki Hintsasta kertovasta kirjasta kirjoittamaani esittelyyn otin mukaan kirjan kirjoittajan Oskari Saaren. Sauri ja Saari pitivät kirjoituksistani sen verran, että retviittasivat molemmat esittelyni ja moninkertaistivat näin tekstini “jakelun”.

Olin aluksi pidättyväinen tviittaamaan samasta (omasta) asiastani useita kertoja. Sittemmin olen muuttanut linjaani hivenen. Yksi tviittaushan ei pitkälle kanna, koska se näkyy seuraajien uutisvirrassa vain hetken.

Niinpä jos postaus on valmis esimerkiksi lauantaina tai sunnuntaina aamulla, jaan sen uudestaan päivän aikana kolmen tunnin välein. Jotta minun ei tarvitse itse olla paikalla painamassa nappia, ajastan nämä tviitit käyttämällä Bufferia.

Voin itse vaikka pyöräillä rauhassa ja tviitit lähtevät aikataulun mukaisesti. Koska kaikki eivät välttämättä seuraa sosiaalista mediaa viikonloppuna, saatan jakaa uuden postaukseni vielä maanantaina niin, että töissä somea seuraavat näkevät sen työviikon aloittaessaan.

Toinen tapa jatkaa postauksen esilläoloa on reagoida muiden retviittauksiin. Niinpä retviittaan tviitit, joissa on jaettu linkkiä blogiini. Näitä retviittauksia kannattaa myös jakaa harkitusti pitkin päivää eikä kaikkia kerralla, jotta asia pysyy esillä tasaisesti seuraajien uutisvirrassa. Kohteliasta on myös kiittää jakamisesta tai ainakin painaa “favorite”-nappia.

Toki osallistun myös postauksistani syntyviin keskusteluihin.

Jätän uuden postaukseni “rauhaan” viimeistään kahden päivän päästä, eli en jaa sitä enää. Tämä siksi, että en halua kuormittaa/kyllästyttää seuraajiani samalla postauksella. Saatan toki palata samaan postaukseen pitkänkin ajan päästä, jos samasta teemasta on syntynyt uutta keskustelua.

LinkedIn:ssä jaan uuden uudesta postauksesta kertovan linkin “virtaan” ja toisaalta kiinnitän postauksen pysyvämmin profiiliini.

Näiden toimenpiteiden jälkeen on sitten hyvä seurata ja analysoida liikennettä Google Analyticsilla.

Näillä toimenpiteillä seuraan kiinnostavia teemoja sosiaalisessa mediassa ja hyödynnän sosiaalista mediaa oman sisältöni jakamiseen. Edellä kuvattu toiminta on asiantuntijalle hyödyllistä, helppoa ja hauskaa.

 

Sosiaalinen media ja digitalisaatio muuttavat rooleja

Digitalisaatio ja sen osana sosiaalinen media muuttavat useiden eri ammattiryhmien perinteisiä rooleja ja toimintatapoja.

Pohdiskelen asiaa (kesäfiiliksissä) asiantuntijan/tutkijan, viestinnän sekä median edustajien roolien ja yhteistyön näkökulmasta. Tältä alueelta minulla on paras kokemus oman työurani ja toimintani näkökulmasta. Vuosien varrella olen näitä asioita pohdiskellut paljonkin.

Aikaisemmin toimittiin suurinpiirtein niin, että asiantuntijalla oli “asiaa”, organisaatioiden viestintä hoisi asian saattamisen median tietoisuuteen ja media sitten uutisoi asiasta välineessään, jos koki sen  tärkeäksi tai kiinnostavaksi. Medialla oli keskeinen portinvartijan rooli. Ja on tietysti edelleen, mitä tulee median hallussa olevien kanavien käyttöön.

Viestinnällä oli keskeinen rooli asian muokkaamisessa siihen muotoon, että sen oletettiin kiinnostavan mediaa. Viestintä myös “hallinnoi” organisaatioiden viestintäkanavia.

Vaikka tätä kuvattua perinteistä toimintaa tapahtuu toki edelleen, sosiaalinen media ja digitalisoituminen ovat muuttaneet toimintatapoja.

Asiantuntijalla on mahdollisuus sosiaalista mediaa hyödyntämällä saada asiansa julkisuuteen itsenäisesti, suoraan, nopeasti ja laajasti. Teoriassa asiantuntijan yleisönä on koko maailma, vain kieli ja pääsy internetiin ovat esteenä.

Asiantuntija ei välttämättä tarvitse organisaationsa viestinnän tai myöskään median apua lainkaan. Hän voi julkaista esimerkiksi blogissaan, Twitterissä tai Facebookissa asiantuntemukseensa perustuvan sisällön.

Perinteiselle medialle jää tässä mallissa tiedon toissijaisen levittämisen rooli. Esimerkiksi viime viikkoina media on uutisoinut Jaakko Kianderin ja Pertti Haaparannan blogeissaan julkaisemia  kirjoituksia.

Jos asiantuntija hyödyntää suoraan sosiaalista mediaa, organisaation viestinnälle ei jää sellaista roolia, joka sillä oli ennen. Nykyaikaiset julkaisujärjestelmät ovat niin helppokäyttöisiä, että asiantuntijat voivat painaa “julkaise”-nappia itsekin. Ja verkkokirjoittamisen kursseillahan asiantuntijat ovat jo pitkään kehittäneet osamistaan.

Viestinnällä voi toki olla oma tärkeä roolinsa tukiessaan asiantuntijan somen hyödyntämistä, mutta rooli on ohuempi kuin perinteisessä toimintatavassa. Viestintä voi esimerkiksi kehittää organisaatioiden asiantuntijoiden some-osaamista. Viestintä voi myös organisoida viestiä vahvistavaa toimintaa sosiaalisessa mediassa asiantuntijan sisältöä jakamalla tai fasilitoimalla sitä koskevaa keskustelua.

Myös uudenlaiselle osaamiselle ja palveluille syntyy kysyntää. Näinpä esimerkiki sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyvästä konsultoinnista on tullut nopeasti tärkeä liiketoimintalue.

Asiantuntija voi laajentaa omaa rooliaan viestinnän perinteisen tontin ohella myös median suuntaan. Loistava esimerkki tästä on Jukka Saksin kirjoittama blogi-postausten sarja johtajuudesta ja johtamisesta.

Saksin haastatteluihin perustuva juttusarja olisi voinut olla toimittajan tekemä ja se olisi voitu julkaista esimerkiksi jossain talousalan lehdessä. Kirjoitukset ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin perinteisessä mediassa ammattitoimittajien tekemät haastattelut.

Toimittajatkaan eivät pysy vanhassa roolissaan odottelemassa, että asiantuntijat tuottaisivat uutta faktapohjaista sisältöä uutisoitavaksi. Erityisesti niinsanottu datajournalismi liikkuu tutkijoiden perinteisellä tontilla tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus siitä, missä määrin suuret kaupungit ostavat yksityisen sektorin toimijoilta sosiaali- ja terveyspalveluja. Artikkeli perustui suurelta osin kaupunkien verkkosivuillaan julkistamiin ostolaskuihin.

Mainittu tapaus on esimerkki myös siitä, miten digitalisaatio muuttaa perinteistä tiedontuottamista yhteiskunnassa. Aikaisemmin sama juttu olisi tehty Tilastokeskuksen tilastoihin perustuen, mutta aikaviiveen takia jutun tiedot olisivat olleet huomattavasti vanhempia.

Tiedon avautuminen haastaakin perinteisiä tiedon varastoimisesta vastanneita instituutioita. Yleisemminkin tahot, joilla on hallussaan yhteiskunnan toiminnan kannalta relevanttia tietoa, joutuvat pohtimaan tiedon avaamista ja tarjoamista kaikkien kiinnostuneiden käyttöön.

Monissa ammateissa on otettava haltuun uudenlaista osaamista.

Esimerkiksi asiantuntijoiden ja tutkijoiden on haluttava ja osattava käyttää sosiaalisen median mahdollisuuksia. Tutkimustiedon levittäminen vaatii runsaasti työtä, mutta siihen on nykyään loistavat mahdollisuudet.

Oma arvioni on, että osa asiantuntijoista ja tutkijoista on hypännyt hienosti mukaan sosiaaliseen aikakauteen. Yhtä hämmentävää on huomata, että osa asiantuntijoista, joilla olisi paljon sanottavaa ja kyky sanoa se, ovat käytännössä syrjäytyneet nykyaikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Sama uudistumisen tarve koskee esimerkiksi viestintää. On omaksuttava digitaalisen maailman toimintatapoja ja pystyttävä esimerkiksi tukemaan organisaation asiantuntijoiden sosiaalisen median käyttöä.

Median edustajille sosiaalinen media tarjoaa muun muassa juttuaiheita, mahdollisuuden vuorovaikutukseen yleisön kanssa sekä kanavat käytännössä reaaliaikaiseen uutisointiin.

Asiantuntijoiden reviirit aukeavat laajemminkin. Digitalisoitumiseen kuuluva tiedon avautuminen tarjoaa mahdollisuuden kenelle tahansa “kansalaisasiantuntijalle” mahdollisuuden tehdä analyysejä häntä kiinnostavista aiheista. Hän voi esimerkiksi tehdä vaihtoehtoisia esityksiä kaupunkisuunnittelusta, kuten Pekka Sauri kuvaa kirjassaan.

Sosiaalinen media lisää siis läpinäkyvyyttä. Vertaisarviointi ja kriittinen keskustelu on pitkään ollut tieteellisen yhteisön ominaispiirre ja etuoikeus. Nyt sosiaalinen media tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia haastaa ja kritisoida  asiantuntijoiden, poliitikkojen ja virkamiesten esityksiä ja sanomisia.

Media ei tietenkään ole kokonaan “sosiaalistunut”. Laajat, kohdennetut levikit tavoitetaan edelleen parhaiten perinteisen median kautta. Näitä asioita olen pohtinut aikaisemmassa blogissani. Sosiaalisella medialla on kuitenkin omat vahvuutensa.

Asiantuntijoita, viestijöitä ja mediaa tarvitaan jatkossakin. Kunkin tahon toimintatavat, roolit ja tätä kautta osaamisvaatimukset ovat kuitenkin nopeassa muutoksessa, jossa itse kukin yritämme pysyä mukana!

Millainen on hyvä blogi?

Millainen on hyvä blogi ja hyvä blogipostaus?

Blogien merkitys on korostunut, koska viestintä on siirtynyt voimalla verkkoon. Blogi on omaehtoinen, perinteisestä mediasta ja portinvartijoista irrallaan oleva kanava, jolla voi viestiä nopeasti, suoraan ja periaatteessa kenelle vain.

Seuraavassa pohdin hyvän blogipostauksen ja blogin tunnusmerkkejä.

Hyvässä postauksessa on uutta sisältöä. Kuten kaikissa kirjoituksissa, blogissa pitää olla uutta sisältöä.  Uutuusarvo voi syntyä uudesta näkökulmasta tai vanhan asian liittämisestä ajankohtaiseen keskusteluun.

Hyvä postaus on lyhyt. Blogeja luetaan  osana somen seurantaa, työpäivää ja yleistä verkossa surffailua. Blogeihin tutustutaan mielentilassa, jossa ei olla virittäydytty pitkien tekstien lukemiseen. Siksi hyvä postaus on luettavissa nopeasti.

Hyvä postaus on virtaviivainen ja selkeä. Koukeroista, hankalasti avautuvaa tekstiä ei ole mahdollista sisäistää nopeasti. Asiaan on mentävä suoraan ja johtopäätöksiin on päästävä nopeasti. Virtaviivaisuutta korostaa myös se, että blogeja luetaan rauhattomissa ympäristöissä mobiililaitteilla.

Hyvä postaus on kirjoitettu yleistajuisesti.  Vaikka osa blogeista on kirjoitettu rajatuille kohderyhmille, blogipostaus on syytä kirjoittaa niin yleistajuisesti, koska se lisää lukijakuntaa ja saattaa innostaa uusia ihmisiä blogin teeman äärelle.

Hyvä postaus linkittyy ajankohtaiseen keskusteluun.  Ajankohtaiset asiat kiinnostavat ja blogissa voi ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin tai taustoittaa niitä. Blogin vahvuus on sen nopeus – julkaisemista rajoittaa vain kirjoittajan kirjoitusnopeus. Postaus liittyy muihin kirjoituksiin linkkien avulla.

Hyvä postaus on visuaalinen. Kiinnostavuus lisääntyy ja viesti menee tehokkaammin perille, jos asian viestii myös visuaalisesti postauksen teemaan soveltuvalla kuvalla, videolla tai kuviolla. Pelkkä teksti on kuitenkin ehkä parempi kuin teksti ja väkisin sen yhteyteen liimattu asiaan sopimaton kuva tai kuvio.

Hyvä postaus on kirjoitettu verkkokirjoittamisen tyylillä. Verkkokirjoittamisella on omat periaatteensa, joita blogissa on syytä noudattaa. Perusasioita ovat muun muassa tiiveys, väliotsikoiden käyttö, listaaminen ja visualisoinnit.

Hyvä postaus virittää keskustelua. Akateeminen kirjoitus rakennetaan kritiikinkestäväksi. Hyvä blogi ei välttämättä kuitenkaan ole “täydellinen”, vaan siitä löytyy särmiä, joista viriää jatkokeskustelua.

Hyvä postaus jaetaan somessa. Postaus, jota bloggari ei itse jaa somessa, jää helposti huomaamattomaksi, ellei blogilla ole jo laajaa seuraajien joukkoa.

Hyvän blogin sisältöjä on helppo jakaa. Jotta myös muut kuin bloggari itse voivat jakaa postauksia, jakonappien keskeisiin some-kanaviin (ainakin Facebook, Twitter, LinkedIn) tulee olla kunnossa. Toisaalta hyvinmuotoiltu sisältö helpottaa sisällön ydinviestien jakamista. Bloggarin kannattaa miettiä jo kirjoittaessaan, minkälaisia tviitteja postauksen sisällöstä syntyy.

Hyvä blogi on hakukoneoptimoitu. Hyvin toteutetun optimoinnin avulla blogi ja sen yksittäiset postaukset löytyvät googlatessa.

Hyvällä blogilla on selkeä oma profiili. Profiili syntyy teemoista, joita blogissa käsitellään. Jos blogin teemat ovat hyvin moninaisia, blogin profiili jää jäsentymättömäksi.

Hyvä blogialusta on responsiivinen. Tämä on tärkeää, koska blogeja luetaan nykyään erilaisilla päätelaitteilla, eli perinteisempien tietokoneiden ohella tableteilla ja älypuhelimilla.

Mitä merkitystä sillä on, onko blogi hyvä vai huono?

Hyvää postausta luetaan ja sitä jaetaan. Pitkä vaikeaselkoinen postaus, jonka viestiä on vaikea hahmottaa, ei lueta (loppuun), eikä sitä jaeta eteenpäin.

Bloggaus on myös pitkäjänteistä työtä, sillä yksi hyvä blogipostaus saattaa nousta hitiksi, mutta vasta sarja hyviä postauksia vankistaa blogin ja bloggarin asemaa. Bloggari voi kuitenkin tehdä paljon lisätäkseen postaustensa ja bloginsa lukemista ja jakamista.

Asiantuntija somessa

Asiantuntijalla on sosiaalisessa mediassa etulyöntiasema. Tämä johtuu siitä, että eri alojen asiantuntijat  luovat uusia sisältöjä tai ovat erilaisten kiinnostavien sisältöjen äärellä.

Sosiaalinen media tarjoaa asiantuntijoille kanavan oman sisällön julkaisemiseen ja tuomiseen julkiseen keskusteluun sekä tietenkin verkostojen luomiseen ja ylläpitämiseen.

Sosiaalisessa mediassa käyttäytymistä on luokiteltu monilla eri tavoilla. Ainakin seuraavat tavat esiintyä somessa voidaan helposti erottaa:

1) Seurailija seuraa somessa erilaisia keskusteluja, mutta ei osallistu niihin itse.

2) Jakaja välittää omille seuraajilleen tietoa.

3) Keskustelija osallistuu keskusteluihin.

4) Uuden luoja tuottaa uutta sisältöä omilla kirjoituksillaan.

On helppo nähdä, että asiantuntijalle on helppo toimia somessa kaikilla neljällä tavalla. Ja ennen kaikkea uuden luojana.

Miten itse hyödynnän sosiaalista mediaa?

Kirjoitan blogeja omalta asiantuntemusalueelta työpaikan blogiin, Veronmaksajien Taloustaidon blogiin ja tämän blogin lisäksi harrastusblogiini.

Oma blogi on asiantuntijan someläsnäolon kulmakivi, koska postaustahtia, sisältöjä ja näkökulmia voi säädellä täysin omaehtoisesti. Blogi on  myös erittäin hyvä kanava, kun pitää ottaa nopeasti kantaa johonkin päivänpolttavaan asiaan.

Twitterissä jaan omaan asiantuntemusalueeseeni liittyviä uutisia ja osallistun keskusteluun. Jaan myös omia blogipostauksia ja muita kirjoituksia sekä esitysmateriaaleja.

Twitterin vahvuus on se, että sen avulla oma viesti on mahdollista kohdistaa suoraan asiantuntijalle, päättäjälle tai vaikkapa median edustajalle.

Esitysteni kalvot laitan SlideShareen. Olen havainnut, että SlideSharessa olevat esitykset keräävät klikkauksia yllättävänkin hyvin. SlideSharessa oleviin kalvoihin on myös helppo linkata myöhemmin eri yhteyksissä.

Jaan myös tietoa kirjoituksistani ja esityksistäni LinkedInissä. Asiantuntijakirjoitukset voi LinkedInissä kohdistaa helposti juuri omalle ammatilliselle verkostolle.

Facebookin olen varannut enemmän harrastuskäyttöön ja yksityiselämään, mutta jaan siellä myös yleistajuiset kirjoitukseni. Vaikka itse olen rajannut käytön näin, asiantuntija voi hyödyntää Facebookia enemmänkin esimerkiksi ryhmien kautta tai eräänlaisena blogialustana.

Tiivistäen voi siis sanoa, että avaukset luodaan blogeissa ja levitys hoidetaan Facebookin, Twitterin ja LinkedInin kautta. Esitykset taltioidaan SlideShareen.

Pelkkä somessa oleminen seuraajana ei riitä pitkälle, eikä varsinkaan somea tavoitteellisesti hyödyntävälle asiantuntijalle. Verkostoituminen ja vuorovaikutus on somessa kaiken a ja o. Jos et ole Ronaldon tai Messin kaltainen superjulkkis tai vähän pienempi julkkis, avauksesi somessa jäävät yksinäisiksi huudahduksiksi. Mutta jos olet oikeasti verkostoitunut ja vuorovaikutteinen, verkostosi jakaa sisältöjäsi eteenpäin ja niistä syntyy keskusteluja.

Myöskään sisältöjen (esimerkiksi artikkelien) mekaaninen jakaminen ei riitä pitkälle. Pelkän jakamisen korkeampia asteita ovat kommentin liittäminen tai kysymyksen esittäminen ja/tai näiden kohdistaminen jollekulle toiselle. Näin voit viritellä keskusteluja.

Sosiaalisen median hyödyntäminen vaatii asiantuntijalta joitakin ominaisuuksia. Yksikään vaatimus ei ole kohtuuton.

Ennen kaikkea asiantuntijalla pitää olla jonkinlainen halu ja uskallus olla esillä. Useinkaan nämä piirteet eivät asiantuntijalle tuota ongelmia. Esillä olemiseen liittyy valinta yksityisen ja julkisen roolin yhdistelmästä somessa. Rajaako asiantuntija esiintymisensä jompaan kumpaan rooliin, vai toimiiko ns. hybridinä. Koska olen somessa esillä myös harrastusteni kautta, hybridivalinta on ollut itselleni luonteva.

Toisaalta tarvitaan perusymmärrys eri some-kanavien erityispiirteistä ja somekäyttäytymisen perusprinsiipeistä Tämäkään ei ole mitenkään monimutkaista ja apuja sekä vinkkejä näihin löytyy helposti.

Sitten tarvitaan vain pientä harjoittelua ja etenemistä. Ensimmäisessä vaiheessa asiantuntijalle saattaa riittää pelkkä someläsnäolon lisääminen ja vahvistaminen (oma blogi ja twitter-tili). Jos some todella alkaa kiinnostaa asiantuntijaa, on edessä tavoitteellisempi somen hyödyntäminen.

Ideoita ja tukea asiantuntijan someläsnäolon aloittamiseen ja kehittämiseen saa tietenkin.. somesta. Itse olen kokenut hyödyllisiksi Johanna Hurmerinnan ja Katleena Kortesuon blogit. Yksittäisiä hyviä kirjoituksia teemasta ovat muun muassa Anne Lindforsin postaus “Bloggasin, mutta en kerro siitä kenellekään” ja Larissa RimanOlis meillä blogi mut ku se se vie aikaa.”