Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

vaaralliset

Kirjan lähtökohtana on, että eri toimialoilla liiketoiminta keskittyy. Yhtiöt kasvavat ja syntyy megasuuria yhtiöitä, joilla on eri yhteiskunnissa ja globaalissa taloudessa merkittävästi valtaa. Suurilla yrityksillä on enemmän valtaa kuin kansallisvaltioilla.

Yritykset hakevat edelleen kasvua, eivätkä aina puhtain keinoin. Julkisen vallan harjoittama regulaatio pysyy vaivoin perässä tai se ei kykene suitsimaan vaikutusvaltaisia yhtiöitä.

Suuret yritykset ovat kilpailussa ylivoimaisia, ostavat pahimmat kilpailijansa ja tuhoavat pienten yritysten elinmahdollisuudet.

Raesteen ja Sokalan kirja ei ole tutkimus vaan ote on journalistinen. Siten yhtiöiden ”vaarallisuus” jää paikka paikoin hieman avoimeksi, eikä se ole tarkasteltujen yhtiöiden kesken yhteismitallista. Faktantarkastus on kuitenkin tehty.

Kirja sijoittuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa megatrendit digitalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen sekä ilmastonmuutos vaikuttavat yritysten ja yhteiskuntien toimintaan. Kirja liittyy näistä eniten ehkä digitalisaatioon ja ilmastonmuutokseen.

Millä tavoin yhtiöt ovat vaarallisia? Vaarallisuus voi liittyä esimerkiksi seuraaviin näkökulmiin:

  • digitalisaation myötä murenevaan yksityisyyden suojaan
  • luonnonvarojen häikäilemättömään käyttöön
  • ympäristön saastuttamiseen
  • kansanterveyden vaarantamiseen alkoholia ja tupakkaa valmistamalla
  • työehtojen polkemiseen ja huonojen työolojen ylläpitämiseen
  • päätöksentekijöiden lahjomiseen
  • yrityksen edun ajamiseen ujuttautumalla lähelle julkisen sektorin päätöksentekoa
  • rahan piilottamiseen
  • verojen kiertämiseen
  • aseiden kehittelyyn
  • vakoiluun
  • epämääräisten sijoitusinstrumenttien kehittelyyn
  • markkinoiden toiminnan häiritsemiseen

Kirja on arvokas jo siinä, että sen kautta tulee tutustuneeksi maailman suurimpien yritysten historiaan päälinjojen tasolla.

Toisaalta tulee selväksi, että kapitalismi tarvitsee rajat. Eri toimialoilla toimivat yritykset ovat innovatiivisia ja häikäilemättömiä hakiessaan kasvua tai yhä suurempia voittoja omistajilleen. Eikä aina puhtain keinoin.

Monella yrityksellä on myös synkät juurensa vuosikymmenten takaisissa selkkauksissa tai tapahtumissa kuten Natsi-Saksassa.

Kiina ja Aasia saavat kirjassa paljon painoa. Suuret kiinalaiset yritykset ovat mukana varmistamassa kurin ja järjestyksen pitämisestä Kiinassa esimerkiksi valvontakameroiden, sosiaalisen median valvonnan tai muun teknologian  hyödyntämisen avulla.

Kiinalaiset yritykset ovat myös mukana vakoilemassa länsimaita. Yritykset on valjastettu edistämään Kiinan vaikutusvallan kasvua globaalisti.

No mitkä sitten ovat maailman vaarallisimpia yrityksiä? Kirjan mukaan kärki on seuraava:

  1. Google
  2. Tencent
  3. Saudi Aramco
  4. Amazon
  5. Facebook

Apple löytyy sijalta 11. Erityisesti neljän suuren digijätin (Google, Amazon, Facebook ja Apple) vallasta on käyty viime aikoina laajaa keskustelua. Scott Galloway on kirjoittanut näistä yhtiöistä kirjan. (ks. esittelyni tästä). Yhdysvalloissa on ollut esillä näiden yhtiöiden pilkkominen.

Laaja lähes 600 sivuinen kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja kevytlukuinen. Teemaltaan se liikkuu nykyajan megatrendien ja keskeisten eettisten kysymysten maastossa. Se myös laventaa keskustelua neljästä suuresta teknologiafirmasta lukuisiin vähemmän tunnettuihin, mutta vaikutusvaltaisiin yrityksiin.

Suurten yritysten kasvuvauhti vain kiihtyy, kirjassakin esitetty data kehityksestä on hurjaa. Hienoa, että tätä tematiikkaa käsitellään nyt myös kotimaisessa laadukkaassa tietokirjassa.

Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala 2020: Maailman 50 vaarallisinta yritystä. Nemo, Helsinki. 

Jussi Pullinen: Mitä meille tapahtui?

pullinen2

Koska maailman meno kiinnostaa, otin jossain vaiheessa lukulistalle Jussi Pullisen kirjan Mitä meille tapahtui?

Kirja käsittelee somea, internetiä ja digitaalisuutta. Taustaksi Pullinen käy läpi internetin historiaa. Tuttua tarinaa ja mieleeni tulivat mm. laajat tietotekniikkamessut Kankaanpäässä, jossa vierailin kaverini Timon kanssa katselemassa esimerkiksi Applen sen ajan tuotteita.

Pullinen toimii tällä hetkellä Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä ja on siis toimittaja. Lisäksi hän on toiminut Tampereen yliopiston journalistiikan vierailevana professorina. Tämä professuuri ei käsittääkseni vaadi professorin pätevyyttä, eli tehtävä vertautuu työelämäprofessoreihin. Ei siinä mitään, monet työelämäprofessorit ovat oikein fiksuja ihmisiä.

Kirjassa käydään läpi kaikki mahdolliset ajan ilmiöt, liittyen vihapuheeseen, kupliin, kohuihin, selfie-kulttuuriin, meemeihin, heimoontumiseen, valeuutisiin, vaalivaikuttamiseen, #metoo-liikkeeseen, alustatalouteen, datatalouteen ja teknologian avulla tapahtuvaan valvontaan.

Kirjan pulmana on se, että jos on seurannut aikaansa viime vuosina ja vuosikymmeninä, kirjassa ei ole mitään uutta. Kirja ei analysoi, jäsennä eikä syvennä juuri mitään käsittelemässään aihepiirissä.

Kirja on raportoiva. Jos teoksen alussa olisi jonkinlaista teoreettista kysymyksenasettelua, johon sitten olisi myöhemmissä kappaleissa pyritty vastaamaan, olisi kirja ollut jäntevämpi luettava. Nyt kirja on pötkö eri teemoja käsitteleviä kappaleita. Tutkimuksiin kuitenkin viitataan, mutta tieteellisen kirjoittamisen ”jännite” (kysymyksenasettelu ja vastaukset) puuttuu.

Jotain kiinnostavaa kirjassa sentään oli. Oli kiinnostavaa lukea hymiöiden ja emojien historiasta. Hymiöt kehitettiin jo 1980-luvulla :-D!

Lisäksi oli kiinnostavaa lukea ”netspeakista”. Eli se on epämuodollinen tapa ilmaista itseään kirjallisesti verkossa. Eräänlainen puhutun ja kirjoitetun kielen välimuoto. Kieliopista ei ole niin väliä, eivätkä lauseet ole täydellisiä. Välimerkit nousevat arvoon arvaamattomaan. On esimerkiksi tylyä lopettaa viesti WhatsAppissa pisteeseen. Kolmella pisteellä on mahdollista lisätä dramatiikkaa…. Ja niin edelleen.

Eli ei niin antoisa lukukokemus, mutta suoritin kirjan loppuun.  Jos et ole tietoinen edellä mainituista aihealueista, kirja on kattava yleisesitys viime vuosien tapahtumiin internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Näillä puheilla siirryn seuraavaan kirjaan. Kirjasyksy on oikein antoisa, sillä Suomessa on julkaistu kaksi uutta jääkiekkokirjaa ja kaksi kirjaa Matti Nykäsestä! Näihin palataan.

Mark Schwartz: A Seat at a Table

schwartz

Kesän toinen omaa osaamista kehittävä ”hyötykirja” oli Mark Schwartzin kirja A Seat at the Table. Sain kirjavinkin eräältä yhteistyökumppanilta ennen lomia.

Aloitetaan esittely kuitenkin pienellä viisastelulla liittyen eri johtajien strategiseen rooliin organisaation johtamisessa.

Tuttu teema työelämän kehittämisessä ja työkykyjohtamisessa on ollut HR-johtajan strateginen asema. Esimerkiksi Dave Ullrich on esittänyt, että HR-johtaja voi toimia erilaisissa rooleissa, eivätkä kaikki roolit ole strategisia. Vain strategisessa roolissa (ja johtoryhmässä) toimiva HR-johtaja pystyy edistämään tehokkaasti henkilöstövoimavarojen kehittämistä organisaatiossa.

Toisaalta EMBA-opinnoissani opin, että rahoitusjohtaja (CFO) ei aina ole ollut välttämättä strategisessa positiossa organisaatiossaan. Varhaisina aikoina hän oli ”papujen laskija”, joka takahuoneessa laski firman rahojen riittävyyttä. Sittemmin rahoitusjohtajat ovat nousseet strategiseen rooliin tukemaan omalla osaamisellaan organisaatioiden strategiaa ja operaatioita.

Eli. Kun ajat muuttuvat, eri johtajaroolien merkitys organisaatioissa muuttuu. Eri roolit ansaitsevat eri aikoina ”paikan pöydässä”.

Käsillä olevassa kirjassa käsitellään IT-johtajan (CIO) paikkaa siinä pöydässä, jossa organisaation kannalta tärkeimmät strategiset päätökset tehdään. Konteksti roolin pohdinnalle on digitalisaation tuoma murros.

Schwartzin keskeinen argumentti on seuraava:

Aikaisemmin IT toimi tilaaja-tuottaja mallilla organisaatioissa. Se toimitti liiketoiminnalle sitä, mitä liiketoiminta tilasi ja määritteli tarvitsevansa. Keskeinen osa IT:n toimintaa oli kontrollin ylläpitäminen: että projektit pysyivät budjeteissa ja aikatauluissa ja että organisaatio IT-asioissa toimi muodostettujen hallinnollisten periaatteiden ja sääntöjen mukaan.

Digitalisaation ja ketterien toimintatapojen (Agile, Lean ja DevOps) myötä, IT ei kuitenkaan enää pysty toimimaan samalla tavalla kuin ennen. Liiketoiminta on myös kasvattanut omaa osaamistaan digitaalisuudessa. Moniin organisaatioihin on myös tullut uusia rooleja, kuten digitalisaatiosta vastaava johtaja (CDO) ja tuoteomistajat.

Muutosten vuoksi IT-johtaja ei enää suoraan, vanhoilla toimintatavoilla ansaitse paikkaa pöydässä.

Samaan aikaan IT on kuitenkin tärkeämpää kuin koskaan. Digitalisaation myötä IT on keskeisessä roolissa kaikissa liiketoimintastrategioissa. Siksi sen pitää tukea organisaatiota liiketoiminnan muutoksen nopeudella.

Jotta paikka pöydässä tulisi ansaittua, IT-johtajan on Schwartzin mukaan toimittava seuraavissa rooleissa:

  1. Lopputulosten ajaja: IT ei ole tukifunktio, vaan se on vastuussa lopputuloksista, jotka ilmevät tuloina, säästöinä, kilpailukykynä, työntekijäkokemuksena tai innovaatioina. Lopputulokset eivät ole pelkästään ”IT-henkilöiden” aikaansaannosta, vaan koko organisaation panos on tärkeää. IT on kuitenkin keskeisessä roolissa rakentamassa tarvittavia kyvykkyyksiä.
  2. Epävarmuuden manageroija: Projektien, jotka ovat pitkäkestoisia ja joiden tulokset näkyvät vasta pitkällä tähtäimellä, toteuttamiseen liittyy riskejä esimerkiksi teknologiavalintojen suhteen. Osaamisensa ja IT arkkitehtuurin hallinnoinnin kannalta IT:n rooli riskin hallinnassa on kriittinen.
  3. Kyvykkyyksien hallitsija: IT:llä on kolme assettia: arkkitehtuuri, osaaminen ja data. Näiden kautta syntyy organisaation kyvykkyys saada arvoa digitaalisuudesta. Arkkitehtuuri määrittää organisaation ketteryyttä ja kustannuksia tulevaisuudessa, osaaminen ja data määrittävät organisaation kykyä luoda arvoa.
  4. Kontribuoija. Vaikka muidenkin johtajien osaaminen digitaalisuudessa on kasvanut, CIO:n rooli on tuoda syvempää ja näkemyksellisempää asiantuntemusta ja ymmärrystä teknologioista, jotta tämä voidaan liittää liiketoimintastrategiaan. Mitä enemmän liiketoiminta on digitaalista, sen merkityksellisempi tämä rooli on.
  5. Vaikuttaja ja sisäinen myyjä. CIO:n roolina on myydä ideoita uusista mahdollisuuksista ja toimintatavoista sekä viedä niitä eteenpäin. Esimerkiksi digitalisaation ymmärtäminen ja sen hyödyntäminen ovat tyypillisiä esimerkkejä.
  6. Kaaoksen organisoija. IT-toiminto luo infrastruktuuria, jossa evoluutio vie eteenpäin kohti haluttuja  päämääriä. Painopiste vaihtuu kontrollista orkesterointiin. Teema liittyy myös itse/yhdessäohjautuvuuden johtamiseen.
  7. Mahdollistaja. Kontrolloinnin sijaan IT:n tulee olla aikaisempaa enemmän mahdollistaja tarjoamalla työkaluja sekä parantamalla datan käytettävyyttä. Yksi näkökulma on myös varjo-IT:n (käyttäjien omien laitteiden ja ohjelmien) salliminen, mikäli mahdollista.
  8. Esteiden poistaja. Ketterän organisaation johtaminen on palvelevaa johtamista. Tiimeillä on asiantuntemus, mutta johtajilla on valta. Johtajien tulee käyttää valtaansa esteiden poistamiseen ja mahdollistaa näin tiimien tehokkaampi työskentely.
  9. Johtajien johtaja. ”Command and control”-tyyppinen johtaminen ei katoa kokonaan ketterissä organisaatioissa. Toisinaan tiimit kohtaavat ongelmia, joiden ratkaisemiseen he odottavat johdon panosta. On kuitenkin tärkeää, että johtajat eivät sotkeennu siihen, mitä kehitystiimit on valittu tekemään, eli olennaisten liiketoimintakysymysten ratkaisemiseen. Kun asiat sujuvat hyvin, johdon tulee pysyä poissa tieltä: ”Management is waste, they don’t code”.

Loppuun vielä vähän lisää viisastelua. Bisneskirjojen genressä kirja on pitkä formaatti keskeisen ajatuksen ilmaisemiseen. Useimmiten (ja niin myös tässä kirjassa) keskeisin pointti olisi kerrottavissa paljon lyhyemmin.

Toinen bisneskirjojen vika on se, että kirjoittajat kierrättävät omia ajatuksiaan useampaan kirjaan. Tuntuu siltä, että tässä kirjassa kerrattiin melko runsaasti kirjoittajan edellisen kirjan (The Art of Business Value) keskeisiä ajatuksia. Ja veikkaanpa, että seuraavassa kirjassa jatketaan samalla mallilla.

Kirja joka tapauksessa oli mielenkiintoinen lukukokemus tuoden esiin näkökulmia siihen, mitä digitalisaatio tuo organisaatioiden sisäiseen elämään ja johtamiseen.

Jotensakin kuitenkin tuntui, että sellaista ”vanhaa maailmaa”, jota kirja kuvaa ja josta pitäisi päästä pois, ei enää ole olemassa. IT-toiminnot, ainakin siinä määrin mitä itse tuunnen, ovat jo siirtyneet eteenpäin uudenlaiseen rooliin, tukemaan ja mahdollistamaan organisaatioidensa strategian toteutumista.

Yhtä kaikki, kirjassa oli paljon mielenkiintoista ja opettavaista sisältöä lukijalle, joka työskentelee yhteistyössä IT:n kanssa, mutta ei ole alueen asiantuntija.

Mark Schwartz (2017): A Seat at the Table: IT Leadership in the Age of Agility.

Hyvinvoinnin mittaamisen trendejä


mittaaminen

Hyvinvoinnin mittaaminen on keskeinen trendi. Osallistuin viime viikolla erään hyvinvointiteknologia-alan yrityksen tilaisuuteen Amsterdamissa. Tilaisuudessa sai hyvän läpileikkauksen siitä, missä alalla mennään. Seuraavassa muutama päällimmäinen mieleen jäänyt asia tilaisuudesta höystettynä eri lähteistä saadulla ajankohtaisella tiedolla. 

Mittaaminen kohdistuu uusille alueille

Hyvinvointiteknologiaa voidaan alkeellisimmillaan hyödyntää askeleiden, sykkeen ja kalorinkulutuksen mittaamisessa.

Sykevälivaihtelun mittaamiseen pystyvillä laitteilla on mahdollista mitata stressiä ja palautumista.

Uudempana mahdollisuutena on mitata veren happisaturaatiota, jonka avulla voidaan tarkastella unen laatua ja havaita mm. uniapnea.

Mittausvälineet ovat tulleet kehityksen myötä tarkemmiksi ja käyttäjälle mukavammiksi.

Dataa tuottavat sensorit voivat olla kelloissa, rannekkeissa, sormuksissa tai vaatteissa.

Liikuntaa harrastavan iloksi mittaaminen ei enää katkea edes uidessa.

Mittaaminen integroituu osaksi ympäristöä

Kokouksessa eräs autovalmistaja kertoi visiosta, jonka mukaan kuljettajan vireystila olisi ajomatkan jälkeen korkeampi kuin matkan alkaessa. Tähän tähtäävät rentoutumista edesauttavat olosuhteet autossa.

Ajamisen turvallisuutta takaa auton järjestelmään integroituva tilannekuva, jossa hyvinvointilaite mittaa kuljettajan vireystilaa. Käytettävissä on lisäksi tietoa auton ulkopuolisista olosuhteista. Olosuhdetiedot voivat olla esimerkiksi säätilaan ja liikenteen sujumiseen liittyviä.

Informaation avulla auton järjestelmä voi suositella kuljettajalle esimerkiksi taukojen pitämistä aikaisempaa tarkempaan informaatioon pohjaten.

Nämä innovaatiot voivat lisätä ammattikuljettajien ja kaikkien autoilijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta.

Yleisenä trendinä on siirtyminen sairaanhoidosta terveyden ylläpitämiseen

Hyvinvointilaitteet ovat osa trendiä, jossa siirrytään oireiden hoitamisesta ennaltaehkäisyyn.

Mielenkiintoisina esimerkkeinä vakuutusalalta tilaisuudessa olivat pari ”älyhenkivakuutusta”, joissa hyvinvointiteknologiaa hyödyntämällä mitattiin vakuutuksenottajien elintapoja tarkentaen näin vakuutuksenottajien riskiprofiilia.

Mittaamisen tulokset ja niistä saatava taloudellinen hyöty saattavat kannustaa liikkumaan ja tekemään muita elintapamuutoksia.

Riskiprofiilin tarkentumisesta saatu hyöty on mahdollista palauttaa asiakkaalle hyvityksenä, parempina etuuksina tai muina etuina.

Mittaaminen luo mahdollisuuksia uusille palvelukonsepteille

Mittaaminen mahdollistaa kokonaan uudenalaisia palvelukonsepteja ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Datan kerääminen, visualisointi ja analysointi on aikaisempaa helpompaa. Mittauksen toistaminen tai jatkuva mittaaminen luo mahdollisuuden vaikuttavuuden tarkasteluun.

Palvelut voivat kohdistua esimerkiksi fyysisen kunnon, palautumisen, ravinnon tai mielen tasapainon kehittämiseen ja sitä kautta kokonaishyvinvoinnin parantamiseen ja sairastavuuden vähentämiseen.

Geeniteknologian hyödyntäminen on myös ajankohtainen puheenaihe. Geenitestein on mahdollisuus tunnistaa omat elintapariskit. Tällaisella tiedolla saattaa olla merkittävämpi vaikutus elintapojen muuttamiseen kuin mitä yleisemmän tason informaatiolla on.

Hyvinvointiteknologian levinneisyys

Omassa kuplassani lähes kaikilla ihmisillä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä on jonkinlainen hyvinvointilaite. Mutta miltä laitteiden levinneisyys näyttää saatavilla olevien lähteiden valossa?

  • Vuonna 2016 maailmassa oli 525 miljoonaa puettavaa laitetta, jotka pystyvät kytkeytymään internetiin. Laitteiden  määrä maailmassa oli 722 miljoonaa vuonna 2919. Suurimmat markkinat ovat Pohjois-Amerikka ja Aasia (lähde).
  • Yhdysvalloissa joka neljännellä aikuisella on jonkinlainen puettava älylaite. Laitteet kiinnostavat enemmän nuorempia ikäryhmiä, mutta terveyteen liittyvien ominaisuuksien myötä myös vanhemmat ikäryhmät ovat kiinnostuneita niistä. Älykellojen markkinaosuus kasvaa ja yksinkertaisten laitteiden markkinaosuus laskee (lähde).
  • Uudempana trendinä ovat kuulemiseen liittyvät laitteet (hearables), jotka  voivat suodattaa äänimaisemaa, välittää viestiä tai tehdä erilaisia mittauksia (lähde).
  • Älyominaisuudet tulevat myös perinteisiin kelloihin (lähde).

Hyvinvointiteknologiaan levinneisyydestä tai teknologiaan suhtautumisesta ei ole Suomessa kovin runsaasti tietoa. Viime kesänä julkaistiin kuitenkin Sitran ja eri järjestöjen yhteisen Kestävä terveydenhuolto-hankkeen toteuttama kyselytutkimus, jossa on paljon mielenkiintoisia perustietoja. Seuraavassa tiivistän raportin keskeistä antia.

Kyselytutkimuksen mukaan 38 % suomalaista on käyttänyt omatoimisesti hyvinvointiteknologiaa. 44 % niistä, jotka eivät olleet käyttäneet hyvinvointiteknologiaa, olisivat valmiita kokeilemaan sitä.

Suurinta kiinnostusta kohdistuu fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen (68 % on mitannut tai olisi kiinnostunut). Toiseksi eniten kiinnostaa ruokavalion tarkastelu (39 %). Kolmanneksi eniten kiinnostaa sairauden tilaan liittyvä mittaaminen (32). Palautumisesta on kiinnostunut 24 % vastaajista ja geenitestien teettämisestä 20 %.

Erot taustamuuttujien suhteen ovat mielenkiintoisia.

Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia mittaamisesta, ainoastaan palautumisen tarkastelussa miesten kiinnostus on korkeampaa kuin naisten keskuudessa.

Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa havaitaan, että 25-44 vuotiaat ovat mittaamisesta kaikkein kiinnostunempia. Kuitenkin esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden mittaaminen kiinnostaa myös vanhimpia ikäryhmiä.

Nuorimmat ikäluokat (25-34-vuotiaat) ovat kaikkein kiinnostunempia geenitestien tilaamisesta.

Suurimmat motivaatiotekijät mittaamisen suhteen liittyvät haluun parantaa omaa jaksamista, vointia ja terveyttä. Toinen keskeinen motivaattori on jonkin tavoitteen saavuttaminen.

On kiinnostavaa huomata, että mittaamisen motivaatiotekijät ovat pääsääntöisesti itsestä lähteviä: terveydenhuollon ammattilaisen tai muun tahon suositus ei ole kovin merkittävä motivaattori.

Yli puolet kokee hyötyneensä paljon tai melko paljon mittaamisen antamasta informaatiosta. Hyödyt liittyvät fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen ja liikuntasuoritusten parantamiseen.

Noin 70 % näkee positiivisena ”MyDatan” hyödyntämisen terveydenhuollon tilanteissa. Lähes 90 % näkee, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus hallinnoida omaa dataansa. Lähes yhtä moni pitää tärkeänä, että yksilön kaikki terveystieto kertyy samaan paikkaan.

Lopuksi

Kehitys hyvinvointiteknologian alueella on nopeaa ja se saa muun muassa seuraavanlaisia muotoja:

  • laitteiden ominaisuudet lisääntyvät
  • laitteita on aikaisempaa enemmän käytössä
  • laitteet integroituvat ympäristöön (esimerkiksi autot, työympäristöt)
  • laitteet mahdollistavat uudenlaisia tuotteita ja palveluja

Hyvinvointiteknologian kehittyminen antaa monenlaisia mahdollisuuksia. On tärkeää, että aihepiiriä tutkitaan muun muassa vaikuttavuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta.

On myös tärkeää, että laitteiden käyttöön liittyvistä pelisäännöistä esimerkiksi työelämäkontekstissa käydään keskustelua. Tietosuoja ja -turva ovat ehdottoman tärkeitä. Samalla on kuitenkin syytä varmistaa, että saamme uudesta teknologiasta apua keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

Kuva: Unsplash.

Kun totuus palaa

totuudenjalkeen

Hybridivaikuttaminen, Trumpin tviitit, Arabikevät, Brexit ja Facebook-skandaalit. Kaikki nämä liittyvät uuteen sekavaan aikakauteen, jota voidaan kutsua totuuden jälkeiseksi ajaksi. Uuden ajan ajureita ovat uusi teknologia, poliittiset valtapyrkimykset ja yhteiskunnan erilaiset  jakolinjat. Uhrina on totuus ja uhanalaisina totuuteen roolinsa perustavat tahot, kuten asiantuntijat ja media. Nyt esittelyssä oleva kirja pureutuu eri näkökulmista tämän ajan keskeisimpiin kysymyksiin.

Kirjan perusajatus on, että totuuden jälkeisen ajan taustalla vaikuttaa kaksi teemaa, poliittinen polarisaatio ja teknologinen murros. Nopea kehitys näillä ulottuvuuksilla ovat aiheuttaneet sen, että perinteiset poliittiset instituutiot ovat jääneet jälkeen.

Teknologinen murros on tarkoittanut  digitalisaatiota, internetin  sekä sosiaalisen median kehittymistä.

Ensimmäisessä vaiheessa tämän kehityksen nähtiin toimivan positiivisesti: Barack Obama voitti vuonna 2008 vaalit uudenlaisella kansalaisia aktivoivalla kampanjalla. Toisaalta Afrikan ja Lähi-Idän kansannousuissa 2010 ja 2011, ns. arabikeväässä, käytettiin sosiaalista mediaa kaatamaan itsevaltaisia hallituksia.

Positiivisen alun jälkeen on havahduttu siihen, että uusia digitaalisia välineitä on käytetty myös hämmennyksen lisäämiseen sekä vähemmistöjen sortamiseen.

Kirjassa esitellään kiintoisasti kehityskulkua. Kullakin ajalla on omat portinvartijansa. Kirjapainotaito mursi kirkon vallan määritellä mitä kirjoitettiin ja kuka pääsi käsiksi pyhiin teksteihin.

Tätä seuranneena aikana portinvartijoita olivat kustantajat, päätoimittajat, toimituspäälliköt ja yliopistot. Periaatteessa tieto oli avointa kaikille, mutta portinvartijat säätelivät tehokkaasti tietoon pääsyä.

Internet mursi näiden portinvartijoiden vallan. Kaikille tuli pääsy valtavaan määrään tietoa globaalilla tasolla. Tämän ajan portinvartijoita ovat tietoa algoritmeillaan järjestävät ja suodattavat jätit, kuten Google ja Facebook. Parhaillaan on menossa voimistuva kritiikki ja vastareaktio etenkin Facebookin toimintamalleille.

Algoritmeilla ohjattu tiedon suodatus johtaa kupliin, jossa ihmiset ja ryhmät saavat pelkästään heitä kiinnostavia ja heidän näkökulmiaan tukevaa tietoa. Näin eri ryhmien todellisuudet alkavat erkaantua toisistaan.

Poliittisen polarisaation keskeisiä näkökulmia ovat (erityisesti amerikkalaisessa perspektiivissä) taloudellisen eriarvoisuuden kasvu, yhteiskuntien demografinen monipuolistuminen sekä puoluepolitiikan polarisaatio.

Faktojen rakentuminen sosiaalisesti

Kirjassa taustoitetaan totuuden jälkeistä aikaa mielenkiintoisesti erittelemällä yhteiskuntatieteellistä keskustelua ja totuuskäsitystä. Tulee esiin, että monellakin alueella ”tutkijoiden katse on siirtynyt itse asiasta siihen, miten se esitetään”.

Taustalla ovat ajatukset sosiaalisesta konstruktivismista. Faktat rakentuvat sosiaalisesti. Kyse on vallasta ja kielestä ja yhteys reaalimaailmaan jää ohueksi.

Kirjassa esitellään Harry G. Frankfurtin tekemä jako valehtelemiseen (lying) ja paskanpuhumiseen (bullshitting). Valehtelu on tieten tahtoen esitettyä väärää tietoa. Paskanpuhuja ei välitä pätkääkään, kuvaako hänen puheensa todellisuutta vai ei. Tieteen areenoilla on käyty teemaan liittyviä taisteluja, näkyvimpinä esimerkkeinä ”feikkiartikkeleiden” julkaiseminen tiedelehdissä.

Totuuden jälkeiset strategiat

Kirjassa eritellään tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan strategioita.

Näistä ensimmäinen on edellä esitellyn ”paskapuheen” käyttäminen harkitun poliittisen valehtelun sijasta.

Toinen strategia on yhteiskunnallisen polarisaation hyödyntäminen ja olemassa olevien jakolinjojen kärjistäminen. Jakolinjoja voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajat ja muu väestö, maalaiset ja kaupunkilaiset tai jokin muu jakolinja.

Kolmas strategia on hyödyntää digitalisaation likaisia keinoja, kuten tietomurtoja tai informaatiokampanjoita sosiaalisessa mediassa.

Neljäntenä strategiana kirjassa mainitaan se, että iskuja tehdään samanaikaisesti ylös kohti yhteiskunnallista eliittiä ja toisaalta alas kohdistuen esimerkiksi maahanmuuttajiin

Asiantuntijuuden kriisi

Yksi totuuden jälkeisen ajan uhreista on asiantuntija ja hänen taustaorganisaationsa. Asiantuntijuuden murenemiseen vaikuttavat yksilöllistyminen, asiantuntijoita kohtaan esitetty kritiikki, median ja viestinnän muuttuminen sekä perinteisten instituutioiden kritisoiminen.

Mitä etäisemmiltä ja arjesta vieraantuneemmilta asiantuntijat ja tiedeyhteisö saadaan näyttämään, sitä kapeammaksi niiden yhteiskunnallinen liikkumatila muodostuu. (lähde: Totuuden jälkeinen aika).

Uusia asiantuntijuuden lajeja tulee jatkuvasti lisää: On kokemusasiantuntijoita, kollektiivisia asiantuntijoita, vertaisasiantuntijoita ja näkemysasiantuntijoita. Asiantuntijuus on perinteisesti syntynyt pitkässä koulutuksessa, nyt se voi syntyä myös korkeakouluinstituution ulkopuolella.

Yhä useammat pääsevät käymään keskusteluja, jotka olivat aikaisemmin varattuja erilaisilla asiantuntijaryhmille, poliitikoille tai virkamiehille. Keskustelut käydään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kun ne aikaisemin käytiin suljetummilla foorumeilla.

Myös tiedon tuottamisen instituutiot ovat muuttuneet. Yliopistojen rinnalle on syntynyt ajatushautomoja, tutkimuslaitoksia sekä viestintään ja vaikuttamiseen keskittyviä organisaatioita. Yliopistojen rooli on marginalisoitunut ja ne joutuvat kamppailemaan ilmatilasta uusien toimijoiden kanssa.

Hierarkkiset tietorakenteet soveltuvat huonosti aikaan, jona tieto virtaa vapaasti. Verkostoissa luottamus ja asiantuntijuus muodostuvat horisontaalisessa suhteessa verkoston muihin jäseniin.

Tiede joutuu ansaitsemaan luottamuksensa ja paikkansa uudelleen. Perinteisesti tiede muodostuu oppineiden yhteisöstä, joka itse määrittelee sen, mikä on tiedettä ja tutkimisen arvoista. Yliopistojen autonomiaan kohdistuu kuitenkin paljon paineita. Niiden odotetaan fokusoivan yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin ja tuottavan välitöntä arvoa.

Asiantuntijuuden kriisi liittyy yhteiskunnallisiin kupliin. Jokaisen on helppo löytää omaa näkemystään tukevaa informaatiota jostain uudenlaisen asiantuntijuuden lähteestä. Objektiivinen, tieteen tuottama totuus saattaa jäädä toisarvoiseksi.

Median kriisi

Median kriisissä on tekniset, taloudelliset ja kulttuuriset juuret. Digitalisaation myötä informaation määrä on räjähtänyt ja tietoa on verkossa saatavissa ilmaiseksi ja nopeasti.

Kun perinteisen median kuluttaminen vähenee, vähenee myös ilmoitusmyynti ja näin median resurssit. Yhdysvalloissa sanomalehdissä olevat työpaikat ovat vähentyneet puolella 2000-luvun aikana.

Sosiaalinen media murentaa perinteisen median roolia yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäjänä, ylläpitäjänä ja foorumina. Uusilla foorumeilla on uudet säännöt tai ei sääntöjä lainkaan. Journalistiset periaatteet ja toimintatavat tulevat haastetuiksi.

Kulttuurinen muutos murentuu niinikään sanomalehtien roolia. Sanomalehdet ovat perinteisesti tukeneet yhteisöjen ylläpitämistä. Ryhmiä ovat voineet olla esimerkiksi jonkin tietyn alueen asukkaat, puolueen kannattajat tai kansalaiset.

Sirpaloitumisen myötä yhteisöt moninaistuvat ja tulevat lyhytkestoisemmiksi. Uusi mediaympäristö tarjoaa mahdollisuuksia valita juuri omaan elämäntyyliin ja -vaiheeseen sopivat sisällöt.

Kirjassa käydään läpi seikkaperäisesti viiden casen avulla, miten suomalainen media selviää totuudenjälkeisessä ajassa. Tapaukset liittyvät energiapolitiikkaan, Euroopan Unioniin, turvallisuuspolitiikkaan sekä keskusteluun julkisen sektorin koosta. Tapaukset osoittavat, että media pärjää hyvin, mutta sillä on myös opittavaa.

Median uusi rooli on olla eräänlainen solmukohta. Rooli on haastava, koska se edellyttää luottamuksen ansaitsemista verkoston muilta toimijoilta. Toisaalta se merkitsee, että media on jatkuvan vaikuttamisen kohde.

Lopuksi: Totuuden jälkeen

Kirja on lyhyesti sanottuna erinomainen. Se niputtaa selväsanaisesti totuuden jälkeisen ajan syitä ja seurauksia. Se osoittaa, että totuuden jälkeinen aika ei ole jossain kaukana, esimerkiksi Yhdysvalloissa. Se on keskuudessamme joka päivä kun yritämme hahmottaa mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu.

Totuuden jälkeinen aika nostaa esiin uusia kansalaistaitoja, kuten medialukutaitoa ja perustietoa yhteiskunnan instituutioista ja niiden toimintalogiikasta.

Asiantuntijat joutuvat uudistumaan ja miettimään uusia tapoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Se merkitsee suurempaa läpinäkyvyyttä ja nopeutta, uudenlaisten välineiden käyttöä sekä vuorovaikutteisempaa roolia yhteiskunnassa.

Myös yhteiskunnallinen päätöksenteko on uuden edessä. Tätä on Suomessa pohdittu esimerkiksi Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin raportissa Kansanvallan peruskorjaus. Tähän raporttiin sopii hyvin kirjan loppuluvussa esitetty tiivistys:

Poliittinen järjestelmä on nyt valtavien vaikeuksien edessä. Sen pitäisi kesyttää sekä digitalisaatio että polarisoitunut politiikka. Tämä vaatisi somejättien ja valeuutisten sääntelyä, tehokasta puuttumista tulonjaon ja työn jakautumisen kaltaisiin kysymyksiin sekä uusia utooppisia näköaloja, asteittaista kulttuurista muutosta populismia vastaan. (lähde: Totuuden jälkeen).

Kirjan lopussa nostetaan esiin toiveikkuutta kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin, pitkässä juoksussa tilastojen valossa nykyiset huolet näyttävät pieniltä. (Tähän tematiikkaan liittyy esimerkiksi Hans Roslingin kirja Faktojen maailma, joka on minulla parhaillaan luettavana.)

Toinen optimistinen ajatusmalli liittyy siihen, että elämme suurta murroskohtaa, jossa digitalisaatio ja muu teknologinen kehitys mahdollistavat yhdessä verkostomaisuuden vahvistumisen myötä uudenlaisen arvokkaan elämän.

Teemalleen sopivasti, kirja on kirjoitettu kurinalaisesti suurta määrää lähteitä käyttäen. Siinä myös tarkastellaan tekijöidensä taustaorganisaatioiden (kuten Yle ja Helsingin Sanomat) toimintaa sekä kritiikkiä että onnistumisia esiin nostaen.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin aikaa, jota elämme.

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri 2018. Totuuden jälkeen: Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki. 

EDIT: 25.1.2018 kello 8.05 lyöntivirheitä korjattu.

Datalla on tarina kerrottavanaan

story

Dataa on käytössä aikaisempaa enemmän ja sen visualisointiin on olemassa paljon työkaluja. Visuaalisuus korostuu, koska tässä muodossa olevaa informaatiota pystymme käsittelemään paremmin. Visualisointi ei kuitenkaan ole helppoa ja törmäämme usein huonoihin esimerkkeihin, esimerkiksi PowerPointeissa. Näihin lähtökohtiin nojaa tämä lukemani kirja, jonka kirjoittaja Cole Nussbaumer Knaflic uskoo, että datalla on tarina kerrottavanaan.

Koulussa opimme perinteisesti lukemaan ja laskemaan, mutta emme visualisoimaan. Siksi meillä on lähtökohtaisesti huonot taidot tällä alueella ja joudumme usein luottamaan esimerkiksi Excelin oletuksena antamiin mahdollisuuksiin.

Perusteet

Lähtökohtainen kysymys on, onko esityksen tavoite esittää asiaa vai selittää sitä. Esittämisessä informaatiota on usein paljon, selitettäessä fokus on kapeampi.

Kohdejoukon määritteleminen on toinen tärkeä seikka. Tässä tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen tarkkuuteen, ei esimerkiksi ”ulkoisiin sidosryhmiin”, ”sisäisiin sidosryhmiin” tai ”kaikkiin, jotka ovat kiinnostuneita asiasta x”. Mitä paremmin kohdejoukon tuntee, sen paremmin esityksen voi kohdentaa.

Toisaalta on hyvä miettiä suhdetta yleisöön, oletko tuttu yleisölle vai esiinnytkö ensi kertaa? Luottaako yleisö asiantuntemukseesi vai pitääkö Sinun rakentaa luottamusta?

Esitykselle tulisi asettaa toimintaan perustuva tavoite. Yleisön tulee esimerkiksi ”ymmärtää”, ”muistaa”, ”oppia” tai ”uskoa” jotakin esityksen jälkeen. Pelkkä esityksen seuraaminen ja informaation vastaanottaminen ei siis missään nimessä riitä. Tavoitteen kirkastamisen jälkeen on hyvä miettiä toimintatapa, jolla tavoitteeseen pyritään.

On myös tarpeen miettiä, missä sävyssä viesti halutaan välittää. Viittaako sävy menestyksen juhlintaan, huoleen tai tähtääkö se toiminnan herättämiseen?

Näiden peruskysymysten jälkeen on aika katsoa, minkälaista dataa on käytettävissä ja miten sitä käytetään.

Visualisointitavat

Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi erilaisia datan esittämistapoja. Yksinkertaisimmillaan puhutaan yksittäisten lukujen esittämisestä, tämän jälkeen käydään läpi taulukot, palkkikuviot, viivakuviot, pistekuviot, ”heatmapit”, ”vesiputouskuviot” sekä erilaiset aluekuvat.

Jokainen kuviotyyppi käydään seikkaperäisesti läpi antaen vinkkejä miten niiden kanssa on hyvä menetellä.

Visualisointitapoja käsittelevässä kappaleessa kerrotaan myös minkälaisia kuvioita pitää ehdottomasti välttää. Näitä ovat muun muassa piirakkakuviot sekä kolmiulotteiset kuviot.

Pie-charts are evil.

Olen joskus miettinyt, miksi esimerkiksi Excelissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita kaikki oppaat kehottavat olemaan käyttämättä.

Vältä sotkua

Yksi kirjan keskeisimpiä viestejä on, että esittämisessä pitää välttää sotkua ja epäjärjestystä (clutter). Liika informaatio lisää vastaanottajan kognitiivista kuormaa, eikä edistä ymmärtämistä. Siksi kaikki turha pitää karsia esimerkiksi kuvioista pois.

Sotkun välttämisessä nojataan ”Gestalt-periaatteisiin”, jotka liittyvät hahmojen ja kokonaisuuksien tunnistamiseen (lue lisää Wikipediasta). Käsiteltyjä periaatteita ovat seuraavat (periaatteet aukeavat paemmin kirjasta, koska ne kuvataan visuaalisilla esimerkeillä):

  1. Läheisyys: Objektit, jotka ovat lähellä toisiaan kuuluvat samaan ryhmään.
  2. Samankaltaisuus: Objektit, jotka ovat esimerkiksi samanvärisiä tai -muotoisia kuuluvat samaan ryhmään.
  3. Liittäminen: Objektit, jotka on liitetty yhteen (esimerkiksi rajaamalla) muodostavat ryhmän.
  4. Sulkeminen: Ihmiset muodostavat yksittäisistä pisteistä tunnettuja hahmoja (esimerkiksi ympyrä, jota ei ole piirretty yhtenäisellä viivalla).
  5. Jatkuvuus: On luonnollista, että rakennamme hahmotuksessa jatkuvuutta, vaikka se ei olisi välttämätöntä.
  6. Yhteys: Objektit, jotka on yhdistetty fyysisesti, muodostavat ryhmän, joka on voimakkaampi kuin esimerkiksi värit tai objektin muoto (esimerkiksi tietyn alueen rajaaminen kuviossa).

Kirjan kappaleessa käydään läpi askel askelelta, miten sotkua vältetään. Ensimmäinen askel tässä on Excelin tarjoama oletuskuva, josta vähitellen poistetaan ”turhuuksia”.

Yleisön huomion herättäminen on mahdollista tehokeinoja käyttämällä. Tämä voidaan tehdä esityksissä väreillä, muuttamalla tekstin kokoa tai käyttämällä tehostekeinoja (lihavointi, alleviivaus, kursivointi, värit jne.)

”Think like a designer”-kappaleessa annetaan hyviä vinkkejä näkökulmiksi:

  1. Kaikki data ei ole yhtä tärkeää
  2. Kun yksityiskohtia ei tarvita, tiivistä
  3. Kysy itseltäsi: muuttaako tämän kuvion tai informaation poistaminen mitään?
  4. Työnnä välttämättömät, mutta viestin välittämisen kannalta vähämerkityksiset osiot taustalle.

Tarinankerronta

Kirjassa nostetaan esiin tarinan kolme vaihetta:

Aloituksessa rakennetaan konteksti yleisölle. Tavoitteena on selventää, miksi teemaan pitää kiinnittää huomiota ja miksi se on tärkeä. Samoin voi nostaa esiin, kuka tai ketkä ovat relevantteja toimijoita ja mitä pitäisi saada aikaan.

Esityksen keskikohdassa kerrotaan enemmän tavoitteesta ja mahdollisuuksista. Keskeistä on korostaa, mitä juuri yleisö voi saada aikaan ja miten he voivat ratkaista ongelman.

Lopussa tehdään selväksi, mitä yleisön halutaan tekevän sillä uudella informaatiolla, joka esityksessä on annettu. Klassinen tapa päättää esitys on palata esityksen alussa esiin nostettuihin teemoihin.

Kappaleessa tuodaan lisäksi esiin puolen tusinaa tarinankerronnan tehostamisen keinoa.

Arviointia

Kirja oli mielenkiintoinen ja asia esitettiin selkeästi. Keskeisin, ja melko helposti sovellettava, oppi oli liian informaation välttäminen ja tätä kautta selkeyden luominen esityksiin. Myös tavoitteiden kirkastaminen sekä tarinan eri osien pohtiminen oli tervetullut muistutus.

Näiden pääviestien lisäksi kirjassa on todella paljon nippelitietoa erilaisista kuvioista tai menetelmistä.

Kirjassa käydään läpi monia esimerkkejä ja toistetaan perusviestiä eri muodoissaan niin monta kertaa, että opilla on suuret mahdollisuudet mennä perille.

Kirjaa lukiessa tuli miettineeksi, että moni esitys, joita erilaisissa tilaisuuksissa pidetään, paranisi merkittävästi näillä opeilla. Koskee myös omia esityksiäni.

Kirjan tekijän blogiin kannattaa myös tutustua:

storytelling with data

Kirjassa lueteltuja teemaan liittyviä blogeja ovat muun muassa:

Visualising Data

Make a Powerful Point

Junk Charts

Mainitaan myös Anne-Mari Kiviniemen hyvä teemaan liittyvä blogi:

Pointti perille

Sekä esittelyni Katleena Kortesuon ja Jarkko Sjömanin kirjasta.

Cole Nussbaumer Knaflic 2015: Storytelling with data. A Data visualization guide for business professionals. Wiley, New Jersey.

Kirja Big Datasta

bigdata

Digitalisaation, sensoriteknologian, esineiden internetin, tallennuskapasiteetin kehittymisen ja laskentatehon lisääntymisen vuoksi datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Lähes kaikesta toiminnasta digitaalisessa yhteiskunnassa jää jälki, joka kerryttää dataa, jota kutsutaan Big Dataksi. Tätä dataa analysoimalla ja hyödyntämällä eri toimijat ja yhteiskunta hyötyvät. Tässä käsillä olevassa kirjassa pohditaan Big Datan hyödyntämistä erityisesti liiketoiminnassa.

Kirjan viitekehys

Kirjan ”viitekehys” on SMART-malli:

  • Start with strategy
  • Measure metrics and data
  • Apply analytics
  • Report results
  • Transform business

Malli kuvaa, miten data, siihen perustuva mittaaminen, analytiikka ja raportointi johdetaan yrityksen strategiasta ja viedään muuttamaan yrityksen liiketoimintaa.

Kirjan rakenne seurailee SMART-mallia. Mukana on työpohjia, käytännön esimerkkejä ja kuvia. Jokainen kappale päättyy pääkohtien kertaamiseen. Seuraavassa avataan hieman kutakin SMART-mallin kohtaa.

Strategia

Strategian osalta esitetään laaja strategiakanvas, jonka osia ovat yhtiön merkitys, asiakkaat, operaatiot, rahoitus, kilpailijat ja riskit sekä resurssit.

Kukin kohta jakautuu vielä alakohtiin, esimerkiksi merkitys visioon ja ambitiotasoon ja resurssit IT-järjestelmiin ja dataan, infrastruktuuriin, kyvykkyyksiin sekä kulttuuriin, arvoihin ja johtajuuteen.

Kanvaksen avulla on mahdollisuus määrittää, mitkä ovat yrityksen informaatiotarpeet sen strategian toteuttamisen kannalta ja minkälaisia datoja sen on tarpeen saada ja hyödyntää.

Mittaaminen ja data

Kun strategia on selvä, on aika syventyä erilaisiin datoihin ja niiden mahdollisuuksiin. Kirjan tässä kappaleessa esitellään eri tyyppisiä datoja.

Ensimmäinen jaottelu strukturoitu ja strukturoitumaton (tai ”semistrukturoimaton”) data. Ensin mainitut datat voivat kuvata muun muassa myyntiä, rahoitusta tai asiakkaita. Jälkimmäisessä kyse on kuvista, videoista, internet-sivustoista, tekstidokumenteista tai Power Point-esityksistä.

Toinen jaottelu on jako sisäiseen ja ulkoiseen dataan. Sisäistä on yrityksen tuottama, keräämä ja kontrolloima data, kuten asiakaspalaute, myyntidata tai henkilöstökyselystä saatava data.

Ulkoisen datan osalta esimerkkejä ovat vaikkapa säätilaa kuvaava data, sosiaalista mediaa koskeva data tai julkisen sektorin tuottamat aineistot.

Tämän jälkeen tuodaan esiin uudemmat datalähteet: erilaiset aktiviteetit, kuten verkossa tapahtuva toiminta tai liikkumisen tuottama data. Keskustelut sosiaalisessa mediassa tai puheena tuottavat dataa samoin kuin verkkoon kertyvät kuvat ja videot. Viimeisin mainittu ryhmä uudemmista datalähteistä perustuu erilaisiin sensoreihin. Älypuhelimessa sensoreita ovat GPS:n lisäksi esimerkiksi kiihtyvyyttä tai laitteen lähiympäristöä mittaavat sensorit.

SMART-työskentelyn mukaisesti yrityksen tulee tunnistaa, mitä datalähteitä sillä on käytössään, jotta strategian toteutuksen kannalta olennaisiin kysymyksiin voidaan vastata. Jos dataa ei ole, se pyritään hankkimaan.

Analyysi

Tämän jälkeen siirrytään datan analysointimahdollisuuksiin. Tekstuaalisen datan (joka voi olla myös numeroita), äänen, kuvien, videoiden ja sensoreiden analyysiin on kuhunkin olemassa omia menetelmiään. Lisäksi voidaan tehdä eri aineistoja yhdistäviä analyysejä.

Tekstien analyysien osalta perinteisempiä lähestymistapoja ovat kategorisoinnit, klusteroinnit ja käsitteiden erittely. Hieman uudempana menetelmänä esitellään ”sentimentin” analyysin perustuvia menetelmiä, joissa pyritään tunnistamaan esimerkiksi sitä, missä valossa yrityksen tuotteista tai palveluista puhutaan verkossa.

Saman tyyppiset analyysimahdollisuudet liittyvät puheen analyysiin. Puheen sisällön ohella erittelemisen ohella siitä voidaan tunnistaa puhujan stressiä tai tunnetiloja.

Kuvien ja videoiden analysointi on aikaisemmin perustunut luokitteluun (tageihin). Uudempina mahdollisuuksina mainitaan kasvojentunnistustekniikat, käyttäytymisen havainnointi sekä tilannetietoisuuteen liittyvät tekniikat.

Kasvojentunnistamistekniikan sovellukset epäilemättä palvelevat esimerkiksi rikosten selvittelyä. Käyttäytymiseen liittyen esimerkiksi kaupan hallussa oleva videomateriaalin avulla voidaan tarkastella, miten asiakkaat liikkuvat kaupassa ja kehittää tämän tiedon avulla tuotteiden sijoittelua tai infrastruktuuria muuten.

Tilannetietoisuuden osalta videokuvan analytiikka voi raportoida poikkeavasta toiminnasta tai tapahtumasta ja laukaista sitten ennalta määriteltyjä toimenpiteitä.

Kirjassa kerrotaan New Yorkin eräässä kaupunginosassa tehdystä kokeilusta, jossa sensorit tunnistavat aseen laukauksen äänen ja poliisit saavat sitten automaattisen hälytyksen alueelle. Datana tässä on siten koko kaupunginosan äänimaisema. Suunnitelmissa on, että jatkossa järjestelmä kehittyy niin, että ampumistilanteista saadaan myös automaattisesti videokuvaa.

Facebookin tykkäysten analysointi on yksi (ajankohtainen) esimerkki datojen yhdistämisen mahdollisuuksista. Tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi seuraavanlaisia yhteyksiä tykkäyksien osalta:

  • Harley Davidsonista tykkääminen on yhteydessä alhaiseen älykkyyteen
  • Uimisesta tykkääminen on yhteydessä siihen, että on tyytyväinen elämään
  • Maastopyöräilystä  tykkääminen on yhteydessä emotionaaliseen tasapainoon ja rentouteen

Esimerkit on ovat täysin satunnaisia pitkästä listasta.

Raportointi

Raportoinnin osalta voidaan todeta lyhyesti, että kaikki perustuu visualisointiin.

Kenelläkään ei ole aikaa lukea 50 sivuisia raportteja.

Visualisoinnin osalta käydään läpi perinteisiä kuvioita ja erilaisia infografiikoita sekä karttapohjiin perustuvia tekniikoita.

Vinkkejä visualisointiin ovat muun muassa: identifioi kohdeyleisö, räätälöi visualisointi kohdeyleisölle, linkitä visualisointi strategiaan ja lisää visualisointiin lyhyt narratiivi kun tarpeellista.

Kirjassa esitellään Procter & Gamblen kiinnostava tapa hyödyntää dataa, sen analyysiä ja visualisointia johtamisessa ja päätöksenteossa. Yhtiö on perustanut ”tilannehuoneita”, joissa on korkeatasoiset esitystekniikat sekä vakiintuneet esittämiseen ja analyysiin perustuvat protokollat. Kokouksiin osallistuu data-analyytikkoja, jotka osallistuvat keskusteluun tuottamalla visualisointeja ja analyysejä käsittelyssä olevista asioista.

Pienemmässä mittakaavassa edellä esitelty silta datan ja analytiikan osalta hoidetaan johdon dashboardien avulla. Dahsboardien rakentamista käsitellään kirjassa pintapuolisesti.

Liiketoiminnan muuttaminen

SMART-mallin viimeisenä kohtana on liiketoiminnan muuttaminen datan avulla. Tämä voi tarkoittaa asiakkaiden parempaa ymmärtämistä ja kohdentamista, prosessien parantamista, ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, turvallisuuden lisäämistä, suorituskyvyn parantamista tai kaupunkisuunnittelun parantamista.

Kirjan mukaan datan hyödyntäminen tulee nähdä sitoutumisena kehittämiseen ja näin strategian toteuttamiseen.

Datasta löytyvät ideat tulee toteuttaa eikä haudata.

Kyse on siten myös evidenssiin pohjautuvan päätöksenteon vankistamisesta. Datan roolin vankistaminen voi johtaa asiakaskokemuksen parantamiseen, brändin vahvistamiseen sekä suorituskyvyn paranemiseen.

Kirjan tämä kappale oli kenties hienoinen pettymys sen jäädessä melko pinnalliseksi. Kappale olisi ollut hyödyllisempi, jos siinä olisi käsitelty enemmän datalähtöisen strategian toimeenpanoa johtamiskysymyksenä tunnistaen esimerkiksi erilaisia esteitä tai heikkouksia. Palaaminen alun strategiakysymyksiin olisi tarjonnut tähän oivallisen mahdollisuuden.

Arviointia

Kirja oli mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Siinä oli paljon tuttua, mutta myös uusia ideoita ja esimerkkejä. Kenties vahvimmillaan kirja oli käsiteltäessä datan ja strategian linkkaamista. Tähän tarjottiin myös hyvän oloisia työkaluja. Kuten edeltävässä kappaleessa totesin, kirja olisi ollut jämäkämpi, jos toimeenpanoa olisi tarkasteltu enemmän johtamisen näkökulmasta.

Kirja fokusoi bisneksen kehittämiseen. Samalla se tuo esiin tematiikan pimeitä puolia. Big data ja sen hyödyntäminen luo mahdollisuuksia, jotka loukkaavat yksityisyyttä. Mahdollisuuksia voidaan käyttää myös epäeettiseen tai rikolliseen toimintaan. Lainsäädäntö on erilainen eri maissa ja sääntely on muutoksessa. Monet kirjan esimerkit USA:sta kuulostivat suomalaisesta perspektiivistä melko hurjilta.

Kirja koskettelee myös terveyden ja hyvinvoinnin teemoja. Tämä onkin yksi alue, jossa parhaillaan tiiviisti pohditaan, mitä mahdollisuuksia uudet aineistot ja uudet analyysitavat antavat vaikkapa työterveyden ja työhyvinvoinnin tukemisen alueella. Mahdollisuuksia on varmasti paljon, joskin varovaisuuskin on paikallaan. Ei kuulosta hyvältä, jos uusien aineistojen ja analyysitapojen myötä otetaan taka-askelia esimerkiksi mittausten luotettavuuden osalta.

Bernard Marr: Big Data – Using Smart Big Data Analytics and Metrics to Make Better Decisions and Improve Performance. Wiley, United Kingdom. 2015.

EDIT 31.3.2018 klo 7.42. Kirjoitusvirheiden korjaamista ja pientä stilisointia.

The Four – kirja Facebookista, Googlesta, Amazonista ja Applesta

thefour

Vuonna 2006 markkina-arvoltaan maailman suurimmat yritykset olivat Exxon, General Electric, Microsoft, Citigroup ja Bank of America. Vuonna 2017 listan muodostivat Apple, Googlen taustalla oleva yhtiö Alphabet, Microsoft, Amazon ja Facebook. Kirja kertoo ”nelikosta” (Amazonista, Applesta, Facebookista ja Googlesta), niiden taustasta, strategiasta, vaikutusvallasta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Amazon liittyy keräilyviettiin

Jokainen nelikon yrityksistä tyydyttää jotakin viettiä. Amazonin tapauksessa tämä vietti on keräily.

Se on onnistunut hyödyntämään kaupan alan muutoksen viimeisintä vaihetta, siirtymistä verkkokauppaan. Aikaisemmat vaiheet ovat olleet ”kulmakauppa”, tavaratalo, ostoskeskus, megastore (the big box store) ja erikoiskauppa.

Amazon aloitti tunnetusti kirjoista, mutta on sittemmin laajentanut toimintaansa, ollakseen ”kaiken kauppa”, jossa myydään kaikkea mahdollista.

Amazon kehittää tekoälyään Alexaa, joka puhetunnistuksen avulla voi ottaa vastaan tilauksesi. Mikä parempaa, se kuuntelee puhetta ja tarkkailee ostoskäyttäytymistä ja oppii ennakoimaan tarpeitasi ja tilaamaan tarvitsemiasi tavaroita automaattisesti.

Amazonin vahvuuksiin kuuluu logistiikka, varastot ovat pitkälle automatisoituja ja toimitusketjut hiottuja noutopisteineen. Omat jakelukeskukset, rekat, laivat ja dronet takaavat, että paketit liikkuvat.

Amazon Go on innovaatio, jossa maksaminen kaupassa on automatisoitu, sensorit lukevat automaattisesti hinnat tavaroillesi, jotka olet kerännyt kaupasta ja veloittavat tiliäsi kun astut kaupasta ulos. USA:ssa 3,4 miljoonaa työntekijää työskentelee kauppojen kassoilla, joten innovaatio ei ole aivan merkityksetön työllisyyden kannalta.

Amazon on kasvanut nopeasti samaan aikaan kun sen kilpailijat ovat kuihtuneet. Menestyksen vuoksi se saa halvempaa rahoitusta kuin kilpailijat, joka edelleen lisää vauhtia.

Todennäköisiä häviäjiä tulevaisuudessa tulevat olemaan myös nyt verkkokaupasta hyötyneet kuljetusfirmat (FedEx, UPS ym.), koska Amazon tarjoaa kilpailukykyisemmän kuljetusratkaisun ”viimeisellä mailille”.

Amazonin osalta merkillepantavaa on myös sen perustajan Jeff Bezosin visio tulevaisuuden työstä. Hänen mukaansa teknologinen kehitys tulee vähentämään ihmistyön tarvetta siinä määrin, että jonkinlainen perustulo toimeentulon takaajana on välttämätön.

Apple on luksusta

Apple on tässä seurassa hieman erilainen yhtiö. Se on vanhempi ja perinteisempi. Taloudellinen menestys nostaa kuitenkin sen nelikkoon.

Applen vetovoima perustuu sen tuotteiden ja brändin luksus-luonteeseen. Luksus palvelee ihmisen erottautumisen tarvetta sekä menestyksen viestimistä.

Luksusstatukseen kuuluu elegantti yksinkertainen muotoilu, asiakaskokemuksen kontrollointi ostohetkestä lähtien omissa erikoisliikkeissä sekä liikkeiden sijainti keskeisillä paikoilla.

Myös kilpailijoiden tuotteita hieman kalliimpi hinta sekä ikoninen perustaja Steve Jobs tukee luksus-statusta ja Applen coolia tarinaa. Applen taloudellinen asema on vahva, koska se myy halvalla valmistettuja tuotteita kilpailijoita kalliimmalla hinnalla. Tämäkin sopii hyvin luksusstatukseen.

Kirjassa kysytään, mihin Apple suuntaa seuraavaksi. Tekijän arvaus on, että se siirtyy koulutukseen ja perustaa maailman suurimman lukukausimaksuttoman yliopiston. Steve Jobsin elämäkerrasta muistamme, että hänellä oli kouluun liittyviä visioita.

Facebook on suhteita

Facebookin asema rakentuu ihmisten tarpeeseen ylläpitää sosiaalisia suhteita. Se on kokonsa ja vaikutusvaltansa perusteella menestynein yritys koskaan. Ihmiset globaalisti käyttävät huomattavan ajan ajastaan Facebookissa.

Facebookilla on globaalisti 1,8 miljardia käyttäjää. Keskimäärin Facebookissa käytetään aikaa 35 minuuttia päivässä, yhdessä Facebookin omistamien Whatsupin ja Instagrammin kanssa aika nousee 50 minuuttiin. Se on suurin aika työn, perheen kanssa olemisen ja nukkumisen jälkeen.

Facebookin liikeideana on myydä mainostajille mahdollisuutta lähettää tarkasti kohdennettua mainontaa käyttäjille. Tässä se on äärimmäisen hyvä, koska se pystyy yhdistämään sekä massiivisen mittakaavan, että erittäin tarkan kohdentamisen.

Tarkkailemalla käyttäytymistämme sosiaalisessa mediassa se tuntee meidät paremmin kuin ystävämme (jotka näkevät meistä silotellun kuvan Facebookissa). Facebookin keskeinen ristiriitaulottuvuus onkin sen suhde yksityisyyteen ja sen suojaan.

Google perustuu tiedonjanoon

Googlen asema perustuu siihen, että haluamme tietää. Luotamme Googleen, koska siltä kysymyksiä, joita emme kysyisi keneltäkään muulta ihmiseltä. Facebookin tavoin keskeinen kysymys on yksityisyys.

Googlen vahvuuksia ovat olleet yksinkertainen hakusivu, mainostajien vaikutusvallan ulkopuolella oleva haku, näennäinen haluttomuus mennä markkinoille.

Vaatimattomuuden taustalla tavoitteena on kuitenkin, ei enempää eikä vähempää, kuin organisoida kaikki maailman tieto. Tässä projekteina mm. Google Maps, Google Sky, Google Earth, Google Ocean, Google Library, Google News).

Neljä suurta pärjäävät, mutta miten pärjää ihminen?

Markkinoinnin historiassa Googlen ja Facebookin menestys liittyy siihen, että demografisen ja sosiaalisen segmentoinnin jälkeen segmentointi perustuu yhä enemmän käyttäytymiseen.

Tyypillistä nelikon toiminnalle on muiden ideoiden hyödyntäminen (varastaminen, kopiointi) sekä innovaatioiden suojaaminen.

Kirjassa pohditaan myös, mikä firma voisi olla ”viides ratsumies” ja nousta vastaavaan asemaan. Ehdokkaiksi mainitaan muun muassa Alibaba, Tesla, Uber, AirBnB sekä perinteisemmistä firmoista  Walmart, Microsoft ja IBM. Johtopäätöksenä kuitenkin on, että aivan heti näistä ehdokkaista ei ole kärkeen nousijaksi.

Kirjan lopussa on kappale ”The four and you”. Siinä annetaan vinkkejä siihen, miten yksilö pärjää elämässä ja työmarkkinoilla nelikon aikakaudella.

Kappale on melko hämmentävä osa kirjaa. Annettuja vinkkejä ovat ”go to college”, asu kaupungissa, räätälöi uraasi, ole lojaali ihmisille äläkä organisaatioille. Mutta toisaalta, mitäpä muuta ihminen voisi tehdä oman pärjäämisensä eteen?

Loppujen lopuksi

Aivan lopuksi käsitellään firmojen mittakaavaa. Nelikossa työskentelee noin 418 000 työntekijää ja niiden markkina-arvo on samankokoinen kuin väestöltään 69 miljoonaisen Ranskan bruttokansantuote.

Vanhat yritykset olivat yhteiskunnallisesti kunnioitettuja, koska ne olivat suuria työllistäjiä. Nämä firmat eivät kuitenkaan ole merkittäviä työllistäjiä suhteessa niiden kokoon ja painoarvoon. Pikemminkin päinvastoin, sillä niille ominaista on jättää ihmisen rooli mahdollisimman vähäiseksi automaation ja tekoälyn avulla.

Onko suurilla ja mahtavilla firmoilla ylevä tarkoitus? Haluavatko ne ratkaista ihmiskunnan suuria ongelmia? Galloway vastaa, että ei, niiden tarkoituksena on kasvaa ja tehdä rahaa.

Vaikka firmojen asema saattaa vaikuttaa ylivoimaiselta, kirjan lopuksi muistutetaan, että niidenkin aika on joskus ohi. Tulee uusia kilpailijoita, jotka lyövät ne, tai sääntely vaikuttaa merkittävästi niiden toimintaan. Ärsyke poliittisten vallanpitäjien heräämiselle saattaa tulla yksityisyyden suojan näkökulmasta tai sitten siitä, että nämä firmat vain ovat liian vaikutusvaltaisia.

Kirja oli yksi parhaista viime aikoina lukemistani. Se valotti hienosti aikamme neljän mahtifirman toimintaa, tavoitteita ja yhteiskunnallista merkitystä. Suosittelen kirjaa kaikille digitaalisen ajan maailmanmenosta kiinnostuneille.

Ehkä kaikkein kiinnostavin firma nelikosta on Amazon sen kasvuvauhdin ja toiminnan äärimmäisen aggressiivisen laajentamisen vuoksi.  Amazonin perustajasta Jeff Bezosista kertova kirja The Everything Store on minulla kesken. Mielestäni se ei ole kovin mukaansa tempaava. Tässä puheena olevassa kirjassa on mahdollista saada rautaisannos Amazonin tarinaa kompaktimmassa muodossa. Yritän punnertaa tämänkin kirjan jossain vaiheessa loppuun.

Scott Galloway: The Four – The hidden DNA of Amazon, Apple, Facebook and Google. Portfolio/Penguin 2017, New York.

Työn murros agendalla

markus-spiske-207946

Työn murros puhuttaa kansalaisia ja teema näkyy uutisissa päivittäin. Yritykset ja julkinen hallinto varautuvat muuttuvaan työelämään ja sen vaikutuksiin.

Joukkoliikennevälineissä ei toisinaan voi välttyä kuulemasta kanssamatkustajien keskusteluja. Tällä viikolla pystyin pinnistelemättä seuraamaan mitä ilmeisimmin palkkahallinnossa työskentelevien toimihenkilöiden työhön liittyvää keskustelua.

Kenestäkään henkilöstä ei ollut puhe nimeltä, eikä työnantajaakaan mainittu. Eikä edes järjestelmiä, joilla työtä tehtiin. Voin siis huoletta raportoida sosiologisia havaintojani yleisellä tasolla.

Keskustelu oli mielenkiintoinen. Kaikki puhe liittyi nimittäin erilaisiin työprosessien poikkeamiin ja ongelmiin työn sujumisessa. Työssä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen vaati luovuutta, erilaisten ohjeiden tuntimusta, hiljaista tietoa ja kysymistä kokeneemmilta asiantuntijoilta.

Keskustelusta välittyi kuva, että työ oli varsin takkuista ja aikaa kului paljon erilaisten poikkeamien ja erikoistilanteiden ratkaisemiseen. Konkreettisesti tämä työ näkyy sitten asiakkailla palkkapäivänä oikein maksettuna palkkana.

Palkkahallinnossa kone ei hoitanut hommia, ihmistä tarvittiin ratkomaan ongelmia. Keskustelu oli tietysti merkittävä ajankohtaisen digitalisaatiota ja automatisaatiota koskevan kehityksen näkökulmasta.

Koska ongelmia oli niin paljon, töihin tarvittiin todennäköisesti runsaasti ihmisiä, työ oli hidasta, eikä varmaankaan aina kovin miellyttävää. Virheitäkin saattaa sattua. Todennäköisesti oli kyse vanhoista järjestelmistä ja eri järjestelmien sopimattomuudesta yhteen.

Olemme kuulleet monesti, että digitalisaatio sujuvoittaa työtä, lisää tuottavuutta ja parantaa asiakaskokemusta. Ihmisiä ei tarvita näihin tietojen käsittelemiseen liittyviin tehtäviin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Saattaa syntyä uusia työtehtäviä samoihin prosesseihin tai muualle. Tämä askel on todennäköisesti edessä tätä junakeskustelua käyneiden työntekijöiden kohdalla.

Työn murros on mediassa esillä päivittäin. Milloin on kyse asiaan liittyvistä tutkimustuloksista (mitkä ammatit menettävät työnsä), uusista teknologisista kehitysaskelista (robotti teki sitä ja tätä) tai sitten vaikutuksista työelämään.

Nordea ilmoitti torstaina merkittävistä henkilöstön vähentämistarpeista. Syynä on automatisaation lisääminen ja varautuminen kiristyvään kilpailuun perinteisen pankkialan ulkopuolelta tulevien toimijoiden suunnalta. Aikaisemmin samasta asiasta pankkimaailmassa on puhunut runsaasti OP-ryhmän eläköityvä pääjohtaja Reijo Karhinen.

Teknologian kehittyminen ei koske pelkästään asiantuntijatyötä. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen robottimuurarista, joka ”ei väsy koskaan” ja muuraa 3-5 kertaa nopeammin kuin ihmismuurari. Se voi myös muurata yötä päivää.

Tämän vuoden aikana on myös uutisoitu vaateteollisuuteen liittyvästä läpimurrosta, jossa T-paidan valmistus on pystytty automatisoimaan kokonaan.

Keskustelu tiivistyy myös päätöksenteon tasolla

Suomessa on meneillään runsaasti aktiviteetteja työn murrokseen varautumiseksi.

Valtioneuvoston kesäkuussa julkistetussa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi mainitaan työn murros.

Raportissa todetaan, että murros haastaa myös perinteisen työtä, osaamista, toimeentuloa ja työkykyä kuvaavan segmentaation sekä näihin jaotteluihin kytkeytyvät hyvinvointivaltion toimintaperiaatteet.

Alkuviikosta julkistettiin raportti siitä, miten Suomen pitäisi varautua tekoälyn kehittämiseen. Raportin mukaan Suomi on takamatkalla, mutta meillä on hyvät mahdollisuudet pysyä mukana kehityksessä.

Samana päivänä julkistettiin raportti, joka sisältää tiekartaston alustataloudesta. Raportissa hahmotellaan mahdollisuuksia, joilla Suomi pärjää kun digitaalisia alustoja hyödyntävä liiketoiminta kasvaa.

Työn murros haastaa myös sosiaaliturvajärjestelmän ja tavat tuottaa turvaa. Käynnistymässä onkin myös hanke perusturvan ja toimeliaisuuden kehittämisestä.

Työn merkitys on tunnetusti suuri niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Vaikutukset ulottuvat itse työelämän lisäksi koulutusjärjestelmään sekä sosiaaliturvan järjestämiseen.

Siksi on syytä olla toivoa, että aloittaneet hankkeet ja uudistukset onnistuvat lisäämään Suomen kykyä toimia maailmassa, jossa monet nykyiset tavat ajatella työtä, turvaa ja toimeentuloa ovat muuttuneet.

On mielenkiintoista ajatella, mitä junassa puhutaan työstä 10 tai 20 vuoden kuluttua.

Kuva: Unsplash/Markus Spiske.

Muistikirja sinnittelee

alejandro-escamilla-4

Paperittomuus saa koko ajan lisää jalansijaa toimistoissa. Trendiä avittavat paitsi kehittyvät digitaaliset välineet, myös vaikkapa toimiston ekologista jalanjälkeä pienentämään pyrkivät ohjelmat, kuten WWW Green Office.

Yksi pieni valinta paperittomuudessa on valinta siitä, tekeekö työntekijä omat muistiinpanonsa paperille vai sähköisenä.

Paperisen vaihtoehdon osalta ehdoton ykkönen on mustakantinen muistikirja, jonka koko voi vaihdella. Yleensä muistikirja on kuitenkin vähintään keskikokoinen.

Sähköisiä välineitä ovat Evernote tai Onenote, joita voi käyttää eri päätelaitteilla. Muistiinpanoja voi tietenkin tehdä myös Wordilla ja monella muullakin välineellä.

Miksi aloin pohtia niinkin yksinkertaista asiaa kuin muistiinpanojen tekemistä?

Valinta on tietysti omakohtaisestikin relevantti. Olen kokeillut kaikkia edellämainittuja sähköisiä välineitä. Minulla on myös ollut lukuisia paperisia muistikirjoja.

Mutta kiinnostuin asiasta muista syistä.

Huomasin nimittäin, että digitaalisuuden etenemisestä huolimatta paperista muistikirjaa käytetään laajasti. Sitä käytetään yleisesti piireissä, joissa sitä ei todellakaan odottaisi nykypäivänä käytettävän. Havaintoja viime viikoilta:

Pörssissä noteeratun IT-firman päälliköt tekivät kokouksessa muistiinpanoja muistikirjoihin.

Yritysvierailulla pienessä nopeasti kasvavassa IT-firmassa yritystä esittelevällä asiantuntijalla oli edessään muistikirja.

Kahden ison konsultointifirman johtoon kuuluvat henkilöt tukeutuivat kokouksissa mustiin muistikirjoihin.

Johtamiskoulutuksessa osallistujille jaettiin oppilaitoksen logolla varustetut mustat muistikirjat.

Näyttää siis siltä, että moni edelläkävijä jättää digitaaliset muistiinpanovälineet käyttämättä.

Sähköisillä muistiinpanoilla on monia etuja

  • Muistiinpanot ovat käytettävissä eri päätelaitteilla.
  • Niitä voi jakaa muille.
  • Omiin muistiinpanoihin voi tehdä hakuja.
  • Muistiinpanoihin voi liittää erilaisia materiaaleja ja linkkejä verkosta
  • Muistiinpanoihin voi liittää kuvia
  • Vuosikausien muistiinpanot voi säilöä samaan ”paikkaan”.
  • Muistiinpanot ovat turvassa fyysiseltä hukkumiselta pilvessä.
  • Muistiinpanoja ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi tai ne ovat kokouksen jälkeen lähes puhtaaksi kirjoitettuja

Sähköinen muistikirja näyttää siis monessa suhteessa hakkaavan perinteisen välineen vähintään 6-0.

Miksi vanha musta vielä sinnittelee?

Tutkimusten mukaan kynän ja paperin käyttö edesauttavat oppimista paremmin kuin sähköiset välineet. Piirtämisellä ja käsinkirjoittamisella on yleisesti positiivinen vaikutus aivotyöskentelyyn ja aivojen kehittymiseen.

Sähköisillä välineillä voi toki myös piirtää, mutta… onhan se kömpelöä.

Oma muistikirja onkin ehkä enemmän oman henkilökohtaisen ajattelun ja muistamisen apuväline. Muistikirjoihin syntyy raapustuksia ja piirustuksia, joita ei ole tarkoituskaan jakaa kenellekään. (Eikä niistä kukaan muu selvää saisikaan.) Vaikka merkintöihin ei koskaan palaisikaan, ne auttavat kuitenkin jäsentämään omaa ajattelua ja esillä olevaa asiaa, sen eri ulottuvuuksia.

Kokouksissa joku voikin tehdä muistiinpanot sähköisesti. Nämä toimivat ”virallisena” jaettavana dokumenttina. Osallistujien piirustukset ja riipustukset saattavat olla tehneet tehtävänsä kun kokous päättyy.

Mitä välineitä sinä käytät muistiinpanojen tekemiseen ja miksi?

Kuva: Unsplash.com