Työn murros agendalla

markus-spiske-207946

Työn murros puhuttaa kansalaisia ja teema näkyy uutisissa päivittäin. Yritykset ja julkinen hallinto varautuvat muuttuvaan työelämään ja sen vaikutuksiin.

Joukkoliikennevälineissä ei toisinaan voi välttyä kuulemasta kanssamatkustajien keskusteluja. Tällä viikolla pystyin pinnistelemättä seuraamaan mitä ilmeisimmin palkkahallinnossa työskentelevien toimihenkilöiden työhön liittyvää keskustelua.

Kenestäkään henkilöstä ei ollut puhe nimeltä, eikä työnantajaakaan mainittu. Eikä edes järjestelmiä, joilla työtä tehtiin. Voin siis huoletta raportoida sosiologisia havaintojani yleisellä tasolla.

Keskustelu oli mielenkiintoinen. Kaikki puhe liittyi nimittäin erilaisiin työprosessien poikkeamiin ja ongelmiin työn sujumisessa. Työssä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen vaati luovuutta, erilaisten ohjeiden tuntimusta, hiljaista tietoa ja kysymistä kokeneemmilta asiantuntijoilta.

Keskustelusta välittyi kuva, että työ oli varsin takkuista ja aikaa kului paljon erilaisten poikkeamien ja erikoistilanteiden ratkaisemiseen. Konkreettisesti tämä työ näkyy sitten asiakkailla palkkapäivänä oikein maksettuna palkkana.

Palkkahallinnossa kone ei hoitanut hommia, ihmistä tarvittiin ratkomaan ongelmia. Keskustelu oli tietysti merkittävä ajankohtaisen digitalisaatiota ja automatisaatiota koskevan kehityksen näkökulmasta.

Koska ongelmia oli niin paljon, töihin tarvittiin todennäköisesti runsaasti ihmisiä, työ oli hidasta, eikä varmaankaan aina kovin miellyttävää. Virheitäkin saattaa sattua. Todennäköisesti oli kyse vanhoista järjestelmistä ja eri järjestelmien sopimattomuudesta yhteen.

Olemme kuulleet monesti, että digitalisaatio sujuvoittaa työtä, lisää tuottavuutta ja parantaa asiakaskokemusta. Ihmisiä ei tarvita näihin tietojen käsittelemiseen liittyviin tehtäviin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Saattaa syntyä uusia työtehtäviä samoihin prosesseihin tai muualle. Tämä askel on todennäköisesti edessä tätä junakeskustelua käyneiden työntekijöiden kohdalla.

Työn murros on mediassa esillä päivittäin. Milloin on kyse asiaan liittyvistä tutkimustuloksista (mitkä ammatit menettävät työnsä), uusista teknologisista kehitysaskelista (robotti teki sitä ja tätä) tai sitten vaikutuksista työelämään.

Nordea ilmoitti torstaina merkittävistä henkilöstön vähentämistarpeista. Syynä on automatisaation lisääminen ja varautuminen kiristyvään kilpailuun perinteisen pankkialan ulkopuolelta tulevien toimijoiden suunnalta. Aikaisemmin samasta asiasta pankkimaailmassa on puhunut runsaasti OP-ryhmän eläköityvä pääjohtaja Reijo Karhinen.

Teknologian kehittyminen ei koske pelkästään asiantuntijatyötä. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen robottimuurarista, joka ”ei väsy koskaan” ja muuraa 3-5 kertaa nopeammin kuin ihmismuurari. Se voi myös muurata yötä päivää.

Tämän vuoden aikana on myös uutisoitu vaateteollisuuteen liittyvästä läpimurrosta, jossa T-paidan valmistus on pystytty automatisoimaan kokonaan.

Keskustelu tiivistyy myös päätöksenteon tasolla

Suomessa on meneillään runsaasti aktiviteetteja työn murrokseen varautumiseksi.

Valtioneuvoston kesäkuussa julkistetussa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi mainitaan työn murros.

Raportissa todetaan, että murros haastaa myös perinteisen työtä, osaamista, toimeentuloa ja työkykyä kuvaavan segmentaation sekä näihin jaotteluihin kytkeytyvät hyvinvointivaltion toimintaperiaatteet.

Alkuviikosta julkistettiin raportti siitä, miten Suomen pitäisi varautua tekoälyn kehittämiseen. Raportin mukaan Suomi on takamatkalla, mutta meillä on hyvät mahdollisuudet pysyä mukana kehityksessä.

Samana päivänä julkistettiin raportti, joka sisältää tiekartaston alustataloudesta. Raportissa hahmotellaan mahdollisuuksia, joilla Suomi pärjää kun digitaalisia alustoja hyödyntävä liiketoiminta kasvaa.

Työn murros haastaa myös sosiaaliturvajärjestelmän ja tavat tuottaa turvaa. Käynnistymässä onkin myös hanke perusturvan ja toimeliaisuuden kehittämisestä.

Työn merkitys on tunnetusti suuri niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Vaikutukset ulottuvat itse työelämän lisäksi koulutusjärjestelmään sekä sosiaaliturvan järjestämiseen.

Siksi on syytä olla toivoa, että aloittaneet hankkeet ja uudistukset onnistuvat lisäämään Suomen kykyä toimia maailmassa, jossa monet nykyiset tavat ajatella työtä, turvaa ja toimeentuloa ovat muuttuneet.

On mielenkiintoista ajatella, mitä junassa puhutaan työstä 10 tai 20 vuoden kuluttua.

Kuva: Unsplash/Markus Spiske.

Muistikirja sinnittelee

alejandro-escamilla-4

Paperittomuus saa koko ajan lisää jalansijaa toimistoissa. Trendiä avittavat paitsi kehittyvät digitaaliset välineet, myös vaikkapa toimiston ekologista jalanjälkeä pienentämään pyrkivät ohjelmat, kuten WWW Green Office.

Yksi pieni valinta paperittomuudessa on valinta siitä, tekeekö työntekijä omat muistiinpanonsa paperille vai sähköisenä.

Paperisen vaihtoehdon osalta ehdoton ykkönen on mustakantinen muistikirja, jonka koko voi vaihdella. Yleensä muistikirja on kuitenkin vähintään keskikokoinen.

Sähköisiä välineitä ovat Evernote tai Onenote, joita voi käyttää eri päätelaitteilla. Muistiinpanoja voi tietenkin tehdä myös Wordilla ja monella muullakin välineellä.

Miksi aloin pohtia niinkin yksinkertaista asiaa kuin muistiinpanojen tekemistä?

Valinta on tietysti omakohtaisestikin relevantti. Olen kokeillut kaikkia edellämainittuja sähköisiä välineitä. Minulla on myös ollut lukuisia paperisia muistikirjoja.

Mutta kiinnostuin asiasta muista syistä.

Huomasin nimittäin, että digitaalisuuden etenemisestä huolimatta paperista muistikirjaa käytetään laajasti. Sitä käytetään yleisesti piireissä, joissa sitä ei todellakaan odottaisi nykypäivänä käytettävän. Havaintoja viime viikoilta:

Pörssissä noteeratun IT-firman päälliköt tekivät kokouksessa muistiinpanoja muistikirjoihin.

Yritysvierailulla pienessä nopeasti kasvavassa IT-firmassa yritystä esittelevällä asiantuntijalla oli edessään muistikirja.

Kahden ison konsultointifirman johtoon kuuluvat henkilöt tukeutuivat kokouksissa mustiin muistikirjoihin.

Johtamiskoulutuksessa osallistujille jaettiin oppilaitoksen logolla varustetut mustat muistikirjat.

Näyttää siis siltä, että moni edelläkävijä jättää digitaaliset muistiinpanovälineet käyttämättä.

Sähköisillä muistiinpanoilla on monia etuja

  • Muistiinpanot ovat käytettävissä eri päätelaitteilla.
  • Niitä voi jakaa muille.
  • Omiin muistiinpanoihin voi tehdä hakuja.
  • Muistiinpanoihin voi liittää erilaisia materiaaleja ja linkkejä verkosta
  • Muistiinpanoihin voi liittää kuvia
  • Vuosikausien muistiinpanot voi säilöä samaan ”paikkaan”.
  • Muistiinpanot ovat turvassa fyysiseltä hukkumiselta pilvessä.
  • Muistiinpanoja ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi tai ne ovat kokouksen jälkeen lähes puhtaaksi kirjoitettuja

Sähköinen muistikirja näyttää siis monessa suhteessa hakkaavan perinteisen välineen vähintään 6-0.

Miksi vanha musta vielä sinnittelee?

Tutkimusten mukaan kynän ja paperin käyttö edesauttavat oppimista paremmin kuin sähköiset välineet. Piirtämisellä ja käsinkirjoittamisella on yleisesti positiivinen vaikutus aivotyöskentelyyn ja aivojen kehittymiseen.

Sähköisillä välineillä voi toki myös piirtää, mutta… onhan se kömpelöä.

Oma muistikirja onkin ehkä enemmän oman henkilökohtaisen ajattelun ja muistamisen apuväline. Muistikirjoihin syntyy raapustuksia ja piirustuksia, joita ei ole tarkoituskaan jakaa kenellekään. (Eikä niistä kukaan muu selvää saisikaan.) Vaikka merkintöihin ei koskaan palaisikaan, ne auttavat kuitenkin jäsentämään omaa ajattelua ja esillä olevaa asiaa, sen eri ulottuvuuksia.

Kokouksissa joku voikin tehdä muistiinpanot sähköisesti. Nämä toimivat ”virallisena” jaettavana dokumenttina. Osallistujien piirustukset ja riipustukset saattavat olla tehneet tehtävänsä kun kokous päättyy.

Mitä välineitä sinä käytät muistiinpanojen tekemiseen ja miksi?

Kuva: Unsplash.com

Digimuutos.fi (Timo Savolainen ja Kati Lehmuskoski)

digimuutos

Digitalisaatio on megatrendi, joka tunnetusti vaikuttaa tällä hetkellä yhteiskuntaan, yrityksiin ja organisaatioihin todella voimakkaasti. Kokonaiset toimialat toisensa jälkeen disruptoituvat. Työ ja osaamistarpeet muuttuvat.

Huonolla johtamisella yritykselle tai organisaatiolle käy digitalisoituvassa maailmassa kalpaten. Ainakaan huonosti johdettu yritys tai organisaatio ei suoriutu parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä kirjassa kerrotaan, miten digitalisaatioon liittyvää muutosta, ”digimuutosta”, pitää johtaa.

Digimuutos on se matka, jonka organisaatio tai yritys tekee muuttuessaan perinteisestä digitaaliseksi.

Jokaisessa organisaatiossa ja yrityksessä matka on erilainen, mutta yhteisiksi tekijöiksi kirjassa mainitaan prosessin käynnistäjät ja tavoitteet sekä tarvittava organisaatiomuutos.

Käynnistys voi lähteä liikkeelle megatrendeistä, viranomaissääntelystä tai strategiasta. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi asiakaskokemuksen parantamiseen, kannattavuuteen tai kilpailuetuun. Keskeisessä roolissa siinä, miten matka tehdään ja miten se onnistuu, on johtaminen.

Kirja koostuu kymmenen organisaation digitarinasta. Organisaatiot ovat Nokia, Finnair, Fonecta, Verohallinto, OP, Reima, Yle, Rovio ja Wärtsilä. Yksi case on nimetön.

Lisäksi kirjassa on taustoittavana kappaleena IMD:n professorin Michael Waden kirjoitus digitalisaatiosta sekä asiaankuuluvat johdanto- ja yhteenvetokappaleet.

Keskiössä johtaminen

Waden artikkelissa esitetään Bradleyn et al. (2015) kirjassaan esittämä kuvio digitalisaation pyörre, jonka pointtina on se, että digitalisaatio vaikuttaa voimakkaimmin yrityksiin ja organisaatioihin, joiden tuote voidaan kokonaan digitalisoida (esimerkiksi media ja viihde). Pyörteen laitamilla on organisaatioita ja yrityksiä, joiden tuote on fyysinen, eikä sitä voida yhtä suoraan digitalisoida (esimerkiksi infrastruktuuri ja lääketeollisuus). Digitalisaatio vaikuttaa kuitenkin myös voimakkaasti pyörteen laitamilla oleviin organisaatioihin ja yrityksiin.

Millaista johtamista digimuutos edellyttää?

Waden mukaan johtajan tulee digimuutoksessa kasvattaa organisaation muutoskyvykkyyttä, ketteryyttä ja nopeaa toimenpanoa. Päätöksenteon tulee perustua tietoon. Päätöksentekoprosesseja on usein tarpeen yksinkertaistaa, jotta nopeutta saadaan kasvatettua.

Keskeistä on huomata se, että digitalisaatio kohdistuu kaikkiin organisaation osa-alueisiin, ei vain teknologiaan. Kyse on kulttuurinmuutoksesta. Viisasta johtamista on ihmisten osallistumisen mahdollistaminen: voimaannuttaminen ja sitouttaminen kulkevat käsi kädessä.

Eri organisaatioiden digimatkassa on samoja piirteitä

Eri toimialoilta tulevien yritysten ja organisaatioiden tarinat ovat erilaisia, mutta yhteisiäkin piirteitä on monia.

Keskeistä on muutoksen välttämättömyyden ymmärtäminen, korostuva asiakaskeskeisyys, olemassaolevien prosessien haastaminen ja muutoksen viestiminen. Tärkeää on tiedon merkityksen ymmärtäminen johtamisessa ja muussa toiminnassa sekä ihmisten mukaanottaminen.

Johtajan tehtävänä on viestiä ylätason reunaehdot, mutta antaa ihmisten itse päättää, miten he pääsevät tavoitteeseensa. (Vinkki johtajalle #42, kirjassa Digimuutos.fi).

Olennaista on myös varmistaa se, että ylimmässä johdossa (johtoryhmässä ja hallituksessa) on digimuutoksessa tarvittava osaaminen.

Hyväksi havaittuja ratkaisuja ovat mm. erillisen digikehittämiseen liittyvän yksikön perustaminen, CDO:n (Chief Digital Officer) palkkaaminen sekä ulkoisten ja sisäisten sidosryhmien ottaminen mukaan muutokseen. Tärkeää on myös rikkoa organisaatioiden sisäiset siilot.

Digiprojektit suositellaan rahoitettavaksi mallilla, jossa ne saavat rahoituksensa liiketoiminnan budjetista, mutta digitalisaation mahdollistavat perus-IT-palvelut rahoitetaan tietohallinnon budjetista.

Arviointia

Kirjan lopussa lanseerataan yksinkertainen, mutta suuntaa antavalla tasolla varsin toimivalta vaikuttava ”digikypsyysmittari”, jonka avulla eri organisaatiot voivat tarkistaa valmiutensa digimuutoksen tekemiseen.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja selkeä. Olennaiset asiat esitetään kuvioissa. Caset ovat sopivan mittaisia ja faktalaatikot, eli ”vinkit johtajalle” tiivistävät olennaisen. Näitä vinkkejä esitetään kirjassa yhteensä 62 kappaletta! Ytimekkään esitystavan vuoksi kirjaa voi lukea myös selaillen.

Kirjan oma tarina on digitaaliseen aikaan hyvin sopiva. Kirjoittajat Timo Savolainen ja Kati Lehmuskoski ovat kirjoittaneet kirjan päivätyönsä ohella. He ovat luoneet projektin itse hankkimalla kirjalle kustantajasponsorin, käymällä tarvittavat neuvottelut ja organisoimalla kirjan myynnin ja jakelun.

Keskeisessä roolissa kirjaprojektissa on verkkosivu Digimuutos.fi, jossa on sisältöön liittyvää ja sitä tukevaa materiaalia, mm. blogi, jossa on kerrottu kirjan sisällöstä ja kirjan tekemisen prosessista. Lisäksi blogissa on vierailijabloggauksia.

Kirja antaa mielestäni paljon välineitä, vinkkejä ja ajattelemisen aihetta siitä, miten digimuutosta tulee johtaa.

Timo Savolainen ja  Kati Lehmuskoski: Digimuutos.fi. 10 huippujohtajan tarina muutosjohtamisesta! HansaPrint Oy, Turku, 2017.

Sharing economy, platforms and security

IMG_6770

The human beings have always needed and searched for shelter and security against social risks such as poverty, sickness and old age.

Our modern solution for security in this sense has been the welfare state. In this context, the government, the employers and the employees have had their own rights and responsibilities. More detailed institutional setups of the welfare state have varied between countries.

However, the sharing economy and the platforms (Uber, Airbnb, TaskRabit etc.) as an essential part of it, challenge present ways to organize security in our societies. Rights and responsibilities are under reconsideration.

Pressures on security

Work is an important source of security. In addition to earning money for the livelihood, by participating to the working life we earn social security (e.g. unemployment and pension benefits). However, sharing economy may lead to increasing uncertainty in the working life. There might be less steady jobs available.

Platforms are not employers. Therefore, they do not have similar responsibilities than the employers have. These responsibilities include e.g. contributions to the social security schemes. They are also forced to follow legislation and rules related to occupational safety and health.

Employees lack collective power. Since the platforms are not employers, there is no role for the trade unions which have been essential advocates for security. This means that sharing economy weakens the employees’ ability to claim for security.

Governments can not guarantee security. Sharing economy may lead to erosion of the tax-base and therefore smaller resources for providing security. Another aspect regarding the role of the governments is that governments lack means to control platforms, because they are global operators not necessarily following national legislation.

At least in the near future, there will be ”normal” jobs available. But in the longer run, it is crucial how substantial role these platforms are taking in different areas of the economy. The more the people are dependent on the platforms, the bigger are the risks related to security.

Ideas how to build security 

Presently, there are no final solutions to problems concerning security. However, there are some ideas.

The governments have to guarantee some sort of last resort security to their citizens. Therefore, some version of the basic income is obviously needed. Many countries (also Finland) are piloting basic income-systems.

It is worth asking whether it would be possible to introduce some kind of global “security account” for the contractors working on the platforms. In a way, this would be a global social security-system. It sounds like a distant dream, but so were these platforms too, not so long time ago.

An important question is, which could be the incentives for the platforms to provide security to their contractors? My guess is that in order to be legitimate, the platforms have to develop some kind of ”ethical” or ”responsible” dimension.

In addition to these ideas, three more points are worth mentioning.

First, when there is more uncertainty in the labor-markets, the interplay between social security and labor-market is crucial. Second, the individuals have to take more responsibility concerning their security. Third, international cooperation is needed because the platforms are global.

In conclusion, the system which provides shelter and security for the citizens is vulnerable to changes in economic and social context. For decades, the solution for providing security has been the welfare state, basing heavily on national arrangements as well as rights and responsibilities for the government, employers and employees.

Sharing economy and the rise of the platforms creates the situation where this strategy does not necessarily work any more. In order to provide security for the citizens, we possibly have to renew our systems providing security.

The text is based on my comment in #Slush16 session ”Governing the Platform” organized by Demos Helsinki

Rise of the Robots (Martin Ford)

riseoftherobots

Teknologian kehittyminen on aina vaikuttanut tarvittavan ihmistyöpanoksen määrään. Työtähän olisi ihmisille tarjolla enemmän ilman leikkuupuimureita, kaivureita ja tietokoneita.

Teknologian kehittyminen on myös aina aiheuttanut pelkoja ja epäluuloja. Esimerkiksi 1700- ja 1800-lukujen taitteissa ns. luddiitit vastustivat tekstiiliteollisuuden koneellistumista. Tapahtumat eskaloituivat väkivaltaisiksi.

Myös työn loppumisesta on puhuttu aikaisemminkin. Näin ei kuitenkaan ole toistaiseksi käynyt. Miksi puhe on tällä hetkellä vilkkaampaa? Miksi tämä aika olisi erilainen?

Teknologia kehittyy nopeammin ja erilaiset teknologiat kytkeytyvät uusin tavoin yhteen. Kehitys mahdollistaa, että teknologian avulla suoritetaan aivan uudenlaisia tehtäviä, joiden tekemiseen aikaisemmin tarvittiin selkeästi ihmistä. Koneet osaavat enemmän ja ne oppivat yhä nopeammin uusia asioita.

Tähän tematiikkaan Martin Ford pureutuu kirjassaan. Kirjan näkökulmana on pääosin se, miten teknologian kehittyminen vaikuttaa tarjolla olevan työn määrään. Ja lopputulemana on se, että vaikutukset ovat merkittävät. Keskeistä on se, että vaikutukset eivät kohdistu enää vain vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin, vaan vaikutukset ulottuvat yhä usemmin myös erilaisiin asiantuntijatöihin.

Robottien etenemistä asiantuntijatehtäviin edistää se, että näissä töissä työ on korostetusti tiedon käsittelyä, eli juuri sitä missä kone on parhaimmillaan.  Bigdata ja koneoppiminen vievät kehitystä nopeasti eteenpäin. 

Vaikutukset eri toimialoille

Tavaroiden valmistuksessa robotisaation vaikutukset eivät ole kovinkaan merkittävät, koska tuotanto on jo (USA:ssa) varsin pitkälle automatisoitu. Monissa kohdin ihmisen vastuulla edelleen olevat tehtävät liittyvät tuotantoprosessien kohtiin, joita ei toistaiseksi ole voitu automatisoida. Tällaiset kohdat tuotannossa vähenevät kuitenkin koko ajan teknologisen kehityksen myötä.

Ruoanvalmistuksessa erityisesti pikaruoan tuotantoa ja ”tarjoilua” voidaan automatisoida. Yhdysvalloissa on yrityksiä, joissa hampurilaisten valmistus tapahtuu täysin automaattisesti. Pelkästään McDonalds työllistää maailmanlajuisesti 1.8 miljoonaa työntekijää 34 000 ravintolassa. Koneellistamisen potentiaali ja vaikutukset pikaruokabisneksen työpaikoille ovat siten merkittävät. Hampurilaisten valmistuksen ja tilauksen automatisoinnin jälkeen hampurilaisravintolassa ei tarvita paljoakaan työvoimaa.

mcd_amsterdam

Annosten tilausautomaatti McDonaldsilla Amsterdamissa. Itsepalveluna tehdyn tilauksen jälkeen annokset voi noutaa tiskiltä annoksen numerolla. Kuva: Pauli Forma.

Maanviljelyksessä ihmisiä on tarvittu pitkään poimimaan herkästi vahingoittuvia hedelmiä ja marjoja puista ja pensaista. Syynä on se, että hedelmät ovat monimuotoisia ja niitä on vaikea hahmottaa puista erilaisista asennoista. Uudet kehittyneemmät robotit osaavat kuitenkin hahmottaa poimittavat hedelmät ja myös käsitellä niitä vaurioittamatta.

Kaupan alalla robotit oppivat pakkaamaan ja lähettämään verkkokaupan lähetyksiä. Ne voivat myös tehdä öisissä myymälöissä inventaarioita. Itsepalvelukassat ovat lisääntymässä Suomessakin. Seuraava askel on, että asiakkaat maksavat tuotteet kännyköillään luettuaan ensin niiden koodit.

Itse ajavat autot ovat olleet paljon julkisuudessa Suomessakin. Käytännössä kaikki merkittävät autonvalmistajat kehittävät tällä hetkellä omaa itse ajavaa autoaan. Toistaiseksi riskit (onnettomuudet) herättävät huolta, mutta turvallisuus ja varmuus kehittyvät nopeasti. Robottiautoista tulee turvallisempia kuin mitä ihmisten ajamat autot ovat. Itse ajavat autot vapauttavat kuljettajat esimerkiksi työskentelyyn, vuorovaikutukseen tai viihteen käyttämiseen ”ajon” aikana. Häviäviä ammatteja ovat taksinkuljettajat sekä bussi- ja rekkakuskit.

Terveydenhuollossa koneilla on paljon etenemisen mahdollisuuksia. Terveydenhuolto perustuu vankasti olemassaolevaan tietoon (tutkimukset, suositukset ym.) ja tätä tietoa on niin valtavasti, että kukaan ihminen ei pysty sitä itse hallitsemaan. Jälleen liikutaan tietokoneiden kaikkein omimman alueen, eli suurten tietoaineisten käsittelyn ja analysoinnin, alueella. Koneet pystyvät tulevaisuudessa tuottamaan diagnooseja ja ne voivat myös analysoida tehokkaasti esimerkiksi röntgenkuvia. Näyttää siltä, että terveydenhuollossa automaatiolla on paljon etenemismahdollisuuksia. Teknologia lisää tarjolla olevan palvelun määrää ja saatavuutta. Samalla sillä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon terveydenhuoltoala jatkossa työllistää.

Opetuksessa digitalisaatio mahdollistaa virtuaalisen opetuksen avaamisen globaalisti erilaisissa oppimisympäristöissä. Jos suosituimmille kursseille osallistuu satoja tuhansia opiskelijoita eri puolilta maailmaa, myös tenttien ja muiden suoritusten tarkastamisen tulee olla automatisoitua. Virtuaalisen opetuksen lisääminen aiheuttaa merkittävän haasteen tunnustetuille koulutusinstituutioille, joiden koulutuksen laatu perustuu niukkuuteen, eli sisäänpääsyn tiukkaan kontrolliin.

Vaikutukset tarjolla olevan työn määrään

Teknologinen kehitys tulee siis vaikuttamaan työtehtäviin, joita työmarkkinoilla on tulevaisuudessa tarjolla.

Vaikutukset ovat kahdella tavalla merkittäviä. Alhaisemmat tuotantokustannukset (ihmistyövoiman käyttö) on lisännyt monien kehittyvien maiden kilpailukykyä. Automatisoiminen uhkaa juuri näitä töitä ja siten näiden maiden mahdollisuuksia vaurastua ja kehittyä.

Toisaalta automaation lisääntyminen vähentää yhteiskunnista työtehtäviä, jotka ovat olleet tarjolla vähän kouluttamattomalle työvoimalle (esimerkiksi juuri hampurilaisravintolat). Näin riippuvuus sosiaaliturvasta uhkaa lisääntyä.

Muita vaikutuksia

Vaikutukset eivät rajoitu pelkästään työn vähenemiseen. Ihmiset kuluttavat, robotit eivät. Jos automaation lisääntyminen vähentää erityisesti vähemmän koulutettujen työntekijöille tarjolla olevaa työtä, vaikutukset kulutukseen ovat jopa suuremmat (pienituloiset kuluttavat tuloistaan suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset). Vaikutukset talouskasvuun saattavat siten olla merkittävät.

Robotisaation eteneminen saattaa vaikuttaa eriarvoisuuteen. Alempien sosioekonomisten ryhmien työt vähenevät ja riippuvuus sosiaaliturvasta lisääntyy.

Yksi Fordin maalailema (ehkä vähän tieteiselokuvamainen) skenaario on, että tulevaisuudessa tulee olemaan pienten eliittien kaupunkeja, joissa asuvat ne, jotka hyötyvät koneista ja niiden luomasta arvosta. Ilman työtä olevalla väestöllä ei ole pääsyä näihin kaupunkeihin (joita robotit vartioivat). Tässä tulevaisuudenkuvassa on analogiaa feodalismiin.

Dramaattisin kappale kirjassa käsittelee superälyä (super-intelligence) ja singulariteettiä. Superälyyn littyvissä pohdinnoissa teknologia kehittää tietoisuuttaan ja itseään – on siis itsenäinen. Singulariteetissä on kyse siitä, että teknologia kehittyy niin nopeasti, että sitä on mahdoton käsittää nykytiedon valossa.

Superälyn kehittymiseen liittyy myös pimeä puoli. On mahdollista, että teknologian kehittyminen ei palvelekaan ihmiskunnan auttamista ja edistystä vaan itse asiassa päinvastoin. Robotit ottaisivat vallan. Olisikin toivottavaa, että robottien kehittyessä ne oppisivat myös ”ystävällisyyttä” ja muita inhimillisiä piirteitä.

Miten vähenevään määrään työtä voidaan reagoida?

Aikaisemmin reagointikeinona on ollut koulutustason nostaminen ja ajatus siitä, että ihmiset voivat siirtyä vaativampiin työtehtäviin kun rutiinitöitä automatisoidaan. Tämä ei kuitenkaan enää tulevaisuudessa ole toimiva strategia, sillä koneet kurkottavat yhä vaativampiin tehtäviin. Toisaalta myöskään kaikki ihmiset eivät kuitenkaan kykene työskentelemään vaativammissa työtehtävissä.

Toinen keino on yrittää jarruttaa muutosta eli teknologian kehittymistä. Tämä keino on tuomittu epäonnistumaan, koska yrityksillä on suuret insentiivit ottaa käyttöön työvoimaa syrjäyttävää teknologiaa. Strategian onnistunut soveltaminen edellyttäisi siten markkinatalouden perusinsentiivien muuttamista.

Kolmas keino, johon Ford käyttää eniten tilaa, on perustulon kehittäminen. Siihen liittyy monenlaisia ongelmia, kuten kannustinongelmia, mutta se tuntuu ainoalta ratkaisulta, koska työtä ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti ole kaikille.

Arviointia kirjasta

Kirja oli mielenkiintoinen ja helppo luettava. Sen ahmi mielellään ”laiturinkin nokassa.” Teos on sekoitus science fictionia ja tutkimuskirjallisuutta. Useimmat kappaleista alkavat teemaan liittyvällä tarinalla. Ford painottaa hyvin eri kohdissa, minkälaiset kehityskulut näyttävät mahdollisilta ja mitkä ovat toistaiseksi kiistanalaisia utopioita.

Kirja on myös erittäin laaja (335 sivua), enkä tässä tarkoituksella yrittänytkään käydä läpi sen kaikkia teemoja. Käsittelemättä jäivät mm. 3D-printtaus, nanomateraalien kehitys ja geenimanipulaatio. Kirja ei ole pelkkää teknologisen kehityksen esittelyä ja spekulointia vaan siinä nostetaan esiin varsin monipuolisesti erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka ovat edessämme teknologian kehityksen myötä.

Ehkä yllättävin ajatus, jonka kirjan lukeminen aikaansai oli ajatus ihmisen ”huonosta kilpailukyvystä” koneita vastaan. Kuinka hidas, epävarma, riskialtis ja ailahteleva ihminen onkaan verrattuna koneeseen. Kun robotit luovat myös kuvataidetta ja säveltävät sinfonioita, voi perustellusti kysyä, mikä jää ihmisen rooliksi. Kirja johtaa pohdiskelemaan varsin perimmäisiä kysymyksiä liittyen ihmisyyteen ja inhimilliseen elämään.

Itseäni teema kiinnostaa erityisesti työelämän näkökulmasta. Mielestäni aihepiiriä on kaikkien niiden syytä seurailla, jotka ovat kiinnostuneita työllisyydestä ja työelämästä tulevaisuudessa. Päättäjille aihealueen seuraaminen on aivan välttämätöntä.

Martin Ford: Rise of the Robots. Basic Books. 

PS. Jos teema kiinnostaa, kannattaa seurata esimerkiksi:

Christina Andersson ja blogi Intellectual  Transition Zone.

Janne Jääskäleinen ja blogi Kivi, paperi ja sähköruoska.

Omia aikaisempia kirjoituksiani teemasta voi lukea tästä ja tästä.

Edit 17.7.2016. klo. 18.15. Korjattu viittaus USA:n teollisuuden korkeaan automaatioasteeseen.

The Fourth Industrial Revolution (Klaus Schwab)

schwab

Klaus Schwab tunnetaan maailman talousfoorumin (World Economic Forum) perustajana ja johtajana. Foorumi taas on tunnetuin vuosittaisesta Davosissa järjestettävästä huippuseminaarista, johon liittyy ainakin ripaus salamyhkäisyyttä.

Schwabin kirjan otsikko The Fourth Industrial Revolution viittaa kehitysvaiheeseen, jota edeltäneet kolme teollista vallankumousta ovat olleet:

  1. Mekaanisen tuotannon esiinmarssi, johon liittyivät höyrykoneet ja rautatiet (vuodet 1760-1840)
  2. Massatuotanto, johon liittyivät sähkö ja kokoonpanolinjat (1800-1900 lukujen taite)
  3. Tietokone- tai digitaalinen vallankumous, johon liittyivät puolijohteet, keskustietokoneet, henkilökohtaiset tietokoneet ja internet (vuodet 1960-1990).

Neljäs vallankumous liittyy myös digitaalisuuteen. Sille on leimallista mm. kaikkialla läsnäoleva mobiili internet, pienet ja halvat sensorit, tekoäly ja koneoppiminen. Keskeistä on se, että digitaalisuus ja siihen perustuvat ratkaisut ovat sofistikoituneempia ja integroituneempia kuin aikaisemmin. Vaikutukset ulottuvat kaikille elämän osa-alueille.

Neljännen vallankumouksen merkittävyys liittyy ennenkaikkea sen laajuuteen. Teknologia kietoutuu aivan uudella tavalla fyysiseen, digitaaliseen, biologiseen ja sosiaaliseen. Teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot disruptoivat voimakkaasti tavaroiden ja palvelujen tuotantoa.

Kirjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta kehityksestä, luoda viitekehys kehityksen arvioimiseen sekä luoda alustaa yhteistyölle ja kumppanuuksille liittyen meneillään olevaan muutokseen.

Lyhyesti sanottuna kirja sisältää käytännössä kaikki nykykeskustelun teknologiaan liittyvät teemat, kuten esimerkiksi:

  • itseajavat ajoneuvot
  • alustateollisuus
  • 3D-printtaus
  • jakamistalous
  • lohkoketjut (blockchains)
  • tekoäly
  • älykaupungit
  • esineiden internet
  • bigdata
  • päälle puettava internet
  • lennokit
  • robotiikka
  • virtuaalitodellisuus

Teemat kietoutuvat luonnollisesti monin eri tavoin yhteen.

Kirjassa käsitellään monipuolisesti teknologiseen kehitykseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Työn väheneminen on tässä kenties se tutuin näkökulma. Toisaalta kirjassa pohditaan esimerkiksi kuinka robotiikka voi vaikuttaa voimakkaasti kehitysmaihin heikentäen niiden halvempaan tuotantoon liittyvää kilpailuetua. Teknologian kehittyminen voi myös heikentää kansalaisten yksityisyyttä tai lisätä eriarvoisuutta sukupuolten välillä.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista kappaleista liittyy hallintoon. Valtaa siirtyy valtiollisilta toimijoilta ei-valtiollisille toimijoille ja verkostoille. Valtaa on aikaisempaa vaikeampi käyttää. Kansalaiset ovat aikaisempaa tietoisempia yhteiskuntien kehityksestä ja toisaalta esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödyntämällä on mahdollista mobilisoida nopeasti erilaisia kansanliikkeitä tai tukea erilaisille aloitteille. Brexit lienee yksi hiljattain saatu esimerkki tästä ilmiöstä.

The digital  age undermined many of the barriers that used to protect public authority, rendering governments much less efficient or effective as the governed, or the public, become better informed and increasingly demanding in their expectations.

Teknologinen kehitys voi myös tehostaa hallintoa, lisätä sen asiakaslähtöisyyttä ja läpinäkyvyttä. Uusi aikakausi tarvitsee regulaatiota, mutta hallinnonkin on suoritettava tehtäväänsä uudella tavalla. Sen on oltava aikaisempaa ketterämpi, kansalaisia enemmän osallistavampi ja kokeilevampi.

Millä organisaatiot, niin yksityiset kuin julkiset menestyvät uudella aikakaudella? Schwabin mukaan tärkeää on innovatiivisuus ja sopeutuminen. Keskiössä ovat kuluttajien odotukset ja niihin vastaaminen sekä tietoon perustuvat palvelut ja tuotteet, uudenlaiset innovatiivisuutta edistävät yhteistyömuodot ja toimintatavat.

Arviota kirjasta

Schwabin kirja on hyvä ja monipuolinen rautaisannos nyky-yhteiskuntiin ja ihmiskuntaan vaikuttavista teknologiaan kytkeytyvistä megatrendeistä.

Hyvää kirjassa on sen jäsentävä esitystyyli sekä puntaroiva ote. Teknologisen muutoksen myönteisiä ja haasteellisia puolia käydään monipuolisesti läpi. Näkökulmana on kautta linjan se, miten muutokset vaikuttavat yhteiskuntiin ja ihmisten elämään.

Above all, this book aims to emphasize the way in which technology and society co-exist.

Kirjan perusnäkökulmana on se, että kaikkiin kehityskulkuihin liittyy maailmaa parantavia ja toisaalta mustia mahdollisuuksia. Esimerkiksi lennokki voi kuljettaa lääkkeitä, tarjota internet-yhteyden tai se voi olla tuhoa aikaansaava sotakone.

Kirjan vahvuus on sen laaja-alaisuus. Kirja ei tyydy pelkästään kuvaamaan kehityskulkuja vaan siinä pohditaan muutosten vaikutuksia inhimillisen elämän eri osa-alueille ja jopa ihmisyydelle. Jälkimmäiseen liittyy esimerkiksi pohdinta, muuttuvatko robotit ihmisen kaltaisiksi vai saavatko ihmiset robottien piirteitä.

Merkittäviä uusia avauksia kirja ei sisällä, vaan sen ote on pääosin olemassaolevaa tietoa syntetisoiva. Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka hyvin perillä olin kirjan teemoista, pelkästään erilaisia tähän tematiikkaan liittyviä blogeja parina viime vuonna lukemalla.

Schwab käy varsin elegantisti ja perusteellisesti läpi megatrendejä ja niiden haasteita.  Niin monille kirjoille tyypilliseen tapaan esitettyihin haasteisiin vastaaminen jää melko ohueksi (muutamaan sivuun). Toimenpide-ehdotukset ovat jopa latteita, kuten esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön lisääminen ja kokonaisvaltainen ote johtamisessa.

Kirjoittajan tausta ja taustaorganisaation huomioiden kirja toimineekin parhaimmillaan siinä, että se tiivistää kompaktisti nykypäivän johtajille sen, mistä neljännessä teollisessa vallankumouksessa on kysymys. Tässä suhteessa on ihan hyvä, että kirja sisältää myös hyvän annoksen yhteiskunnallisten vaikutusten (esimerkiksi työllisyys, eriarvoisuus, elämänlaatu) arviointia.

Klaus Schwab (2016): The Fourth Industrial Revolution. World Economic Forum. 

Kun työtä on vähemmän

man-937665_1920 (1)

Työn riittävyydestä käydään vilkasta keskustelua erityisesti digitalisaation ja robotisaation vuoksi. Suomessa Etlan tutkijat ovat arvioineet, että teknologisen kehityksen vuoksi nykyisistä ammateista katoaa noin kolmannes 10-20 vuoden kuluessa.

Kukaan ei tarkalleen tiedä, missä aikataulussa tämä kehitys tapahtuu ja missä määrin samalla syntyy uutta työtä ja työtehtäviä. Ja kuinka moni lopulta on tulevaisuudessa ilman työtä.

On silti aiheellista pohtia, mitä vaikutuksia sillä on, jos työtä tulevaisuudessa ei riitä läheskään kaikille. Kysymys on tärkeä, koska työllä on monessa suhteessa niin keskeinen rooli.

Työ tuo ensinnäkin verotuloja yhteiskunnalle ja toimeentuloa kansalaisille. Palkka on vain yksi näkökulma toimeentuloon, sillä myös sosiaaliturva perustuu pitkälti työhön. Esimerkiksi kohtuullinen eläke ansaitaan pitkällä ja ehjällä työuralla.

Työllä on monia muitakin merkityksiä kuin toimeentulo. Marie Jahodan klassikkotutkimusta mukaillen työ tuo struktuuria ajankäyttöön, sosiaalisia suhteita sekä merkityksellisyyden kokemusta. Ilman työtä oleva menettää nämä työn positiiviset merkitykset.

Myös yksilön status yhteiskunnassa perustuu suuressa määrin työhön. Usein uuden ihmisen tavatessamme olemme kiinnostuneita siitä, mitä hän tekee työkseen.

Osin juuri näistä kaikista syistä työssä olevien hyvinvointi on parempi kuin ilman työtä olevilla. Paljon siis katoaa, jos työ katoaa.

Eri osapuolten näkökulmia

Yhteiskunnan näkökulmasta on pohdittava, miten turvataan veropohja, jos verotettavaa työtä tehdään vähemmän. On myös mietittävä sitä, miten turvataan kansalaisten toimeentulo, kun sitä ei saada palkkatyöhön osallistumalla samassa mitassa kuin aikaisemmin.

Sosiaaliturvan tulee toimia yhteiskunnassa, jossa vakaa palkkatyöura on harvinaisempi. Sosiaaliturva ei kokonaisuudessaan voi perustua samalla tavalla työhön kuin aikaisemmin. Perustulo on yksi vaihtoehto, joskin siihen liittyy monia haasteita.

Yksilön näkökulmasta korostuu kovempi kilpailu niukemmista työtehtävistä. Tämä korostaa paitsi kouluttautumista ja osaamisen hankkimista, myös työnhakutaitojen korostumista ja joustavuutta.

On erotuttava niukkoja työtehtäviä hakevien joukosta. Toimeentuloa on hankittava pienistä puroista ja erilaisista työtehtävistä. Ammattia on oltava valmis vaihtamaan ja valmiuksia on hyvä olla myös muunlaiseen urakehitykseen kuin perinteiseen ”ylöspäin” etenemiseen. Yrittäjyyden eri muodot ovat tulevaisuudessa yhä relevantimpia vaihtoehtoja.

Riskejä yksilön näkökulmasta ovat erityisesti työuran aloittaminen eli ensimmäisen työn löytäminen, työuran katkokset eri syistä sekä työuran loppuvaihe.

Yksilön näkökulmasta olisi myös löydettävä muita lähteitä edellä mainituille työn positiivisille merkityksille (ajankäyttö, mielekkyys, status yhteisössä).

Työnantajan näkökulmasta yhteiskunta, jossa on vähemmän työtä, on kutkuttava. Osaavaa työvoimaa on runsaasti saatavilla. Palkat todennäköisesti joustavat alaspäin. Koneet paiskivat töitä ilman lakkoilua ja tarjoavat yhä useammassa tehtävässä vaihtoehdon ihmiselle.

Työhön pitää suhtautua uudella tavalla

Yhteiskunnassa, jossa työtä ei riitä kaikille, työ ei saa määrittää kansalaisen statusta samalla tavalla kuin aikaisemmin. On oltava enemmän hyväksyttyä olla ilman työtä.

Mielekäs tekeminen ja arvostettu asema yhteisössä voidaan ansaita esimerkiksi lähiyhteisön auttamisella, vapaaehtoistyöllä tai järjestötoiminnalla.

On puhuttu paljon siitä, että nuoremmille sukupolville työllä ei ole niin suuri merkitys kuin nyt lähellä eläkeikää oleville. Jos nämä todella ovat sukupolvivaikutuksia, eikä työn merkitys lisäänny ikääntymisen myötä, nuoret sukupolvet ikäänkuin sopeuttavat omaa arvomaailmaansa yhteiskuntaan, jossa työtä ei ole kaikille.

Kuva: Pixabay.

Kirjoitus on syntynyt pohdinnoista liittyen työn muutosta käsitelleeseen alustukseeni Sitran Ratkaisu100-tilaisuudessa Porvoossa 13.5.2016 ja toisaalta valmistautuessani  digitalisaatiota koskevaan paneelikeskusteluun ValtioExpossa 17.5.2016. Myös mainittujen tilaisuuksien keskustelut virittivät ajatuksiani, josta kiitos osallistujille.

Digitalisaatio, työterveys ja -turvallisuus

Osallistuin tällä viikolla Dresdenissä Saksassa tilaisuuteen, jonka nimi oli 4th International Strategy Conference on Safety and Health at Work. Tapahtuman tavoitteena oli pohtia erilaisten megatrendien vaikutuksia työterveyteen, -turvallisuuteen ja sosiaaliturvaan. Linkki konferenssin sivulle on tässä.

banneri

Kirjoitan tässä postauksessa konferenssista ja siihen liittyvistä ajatuksista.

Pääviestini on, että sosiaaliturvatoimijat eri puolilla maailmaa pohtivat vakavasti, mitä megatrendit ja erityisesti digitalisaatio merkitsee työelämälle ja sosiaaliturvalle. Valmiita vastauksia ei toistaiseksi kuitenkaan liiemmälti ole. Vaikka muutoksen vauhdista ja kaikista piirteistä ei ole kenelläkään varmaa tietoa, on selvää, että työelämän ja sosiaaliturvan toimintaympäristö on erittäin merkittävässä muutoksessa. Keskustelu siitä, onko nyt käynnissä jokin (historiallinen) murros, ei ole ydinkysymys. Sen sijaan tärkeämpää olisi pohtia miten muutokseen varaudutaan.

Konferenssi ja työskentelytapa

Konferenssiin osallistui sosiaaiturvan, työterveyden ja työturvallisuuden toimijoita ympäri maapalloa, joskin enemmistö osallistujista oli Saksasta. 

Tilaisuuden tarkoituksena oli pohtia erilaisten megatrendien vaikutusta työelämään, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä sosiaaliturvaan sekä työstää strategioita ja työkaluja.

Järjestäjä DGUV (Deutsche Gesetzliche Unfallversicherung) on Saksan tapaturmavakuutuslaitosten kattojärjestö, joka on järjestänyt vastaavia strategiakonferensseja jo kolme kertaa aikaisemmin. Tapahtuman toteutustapa on joka kerralla ollut erilainen.

Konferenssi järjestettiin yhteistyössä teemaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen, kuten ILO:n, ISSA:n, WHO:n ja ICOH:in kanssa. Tänä vuonna ei ole suurta työterveuden tai -turvallisuuden maailmankonferenssia, joten tälle pienemmälle tapahtumalle oli hyvä paikka ja tilaus.

Konferenssin ohjelman rakenne poikkesi tavanomaisesta, sillä ohjelmassa oli runsaasti ryhmätyöskentelyä puheenvuorojen sijaan. Toki kuultiin myös alustuspuheenvuoroja.

Megatrendit

Konferenssi alkoi kahdella pääpuheenvuorolla, joista ensimmäisen piti menneellä viikolla Suomessakin Kevan tilaisuudessa vieraillut ISSA:n pääsihteeri Hans-Horst Konkolewsky. Hänen pääsanomansa oli, että megatrendit kuten ikääntyminen, perherakenteiden muutos, uudet riskit sekä digitalisoituminen edellyttävät sosiaaliturvalta uudistumista. Sosiaaliturvan tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota yksilöön.

Toisen puheenvuoron piti Mathias Horx, joka osoitti, että maailma on monella mittarilla muuttunut turvallisemmaksi ja terveellisemmäksi. Rakenneuudistukset merkitsevät kuitenkin aina haasteita turvallisuuden kannalta. Digitaalisuus ja robotisaatio merkitsevät haasteita ja uusia riskejä mutta myös mahdollisuuksia. Mieleenpainuvaa oli myös se, että ikääntymistä käsitellään usein ongelmana, mutta tosiasiassa vanhuusiän ensimmäiset vuodet eläkkeelle siirtymisen jälkeen ovat monessakin mielessä elämän parasta aikaa työelämän kiireen, pakkotahtisuuden ja stressin helpottaessa.

Digitalisaatio, työ, terveys ja turvallisuus

Ryhmätöitä tehtiin viidellä eri alueella. Itse valitsin digitalisaation, koska ajattelin olevani melko hyvin perillä muista perinteisistä työterveyden ja turvallisuuden teemoista ja lisäksi digitalisaatio tietysti sinällään houkutti.

Ryhmätyö oli organisoitu niin, että jokaisen teeman suhteen työskenneltiin vision, mission, tavoitteiden ja työvälineiden ympärillä. Digitaalisuus-sessiossa käytettiin ryhmätyöskentelyn työkaluna sovellusta, jolla koottiin ryhmien ideoita. Sovellus oli eräänlainen digitaalinen versio perinteisestä fläppitauluilla ja post it-lapuilla toteutetusta ”tuplatiimistä”.

Työskentely aloitettiin esityksillä, jotka käsittelivät digitalisaatiota eri näkökulmista. 

Valtiovallan näkökulmasta digitalisaatio korostaa joustavuutta (flexibility), työajan regulaatiota sekä haasteena se, että ylätason yhtenäiset lait eivät todennäköisesti ole mahdollisia. Haasteellista on se, että samalla kun maailma muuttuu, meillä on käytössä traditionaalinen päätöksentekojärjestelmä. Uudenlainen osaaminen tulee myös merkittäväksi. 

Työnantajien näkökulmasta on tärkeää huomata, että digitalisaatio ei liity ainoastaan teknologiaan. Organisaatioiden elinkaari lyhenee ja on jo lyhentynyt. Digitalisaatiossa ei myöskään ole alkua eikä loppua vaan se on käynnissä oleva prosessi. Keskeistä on se, miten luoda organisaatioita, joissa ihmiset voivat ja haluavat tehdä parhaansa. Yksi keskeinen tekijä on myös se, että uusi aika edellyttää huomion kiinnittämistä yksilöön, mutta monet nykyiset prosessit ja toimintatavat ovat kollektiivisia.

Työntekijän näkökulmasta digitalisaatio ei myöskään ole pelkkää teknologiaa. Paljon on puhuttu osaamisen merkityksestä, mutta on tärkeää kiinnittää huomiota myös työn laatuun. Yksi keskeinen kysymys on se, kuka tulevaisuudessa on työnantaja jos työ siirtyy erilaisille alustoille (cyber platforms). Entä minkälainen esimies on robotti?  Miten luodaan yksityiselämän ja työelämän väliset rajat? Mitä tapahtuu ihmisille, joilla ei ole riittäviä digitaitoja?

Sosiaaliturvan näkökulmasta on muistettava, että rakennemuutokset ovat aina yhteydessä työterveyteen ja turvallisuuteen. Syntyy uusia riskejä, kuten nanomateriaalien riskit. Toisaalta minkälaisia ovat työpaikat, joissa on aikaisempaa enemmän sekä robotteja että ihmisiä? Informaatiotulva saattaa lisätä stressiä, keskeiseksi osaamiseksi tulee tiedon suodattaminen ja hallinta. On muistettava uudet työn muodot kuten joukkoistaminen (crowdworker), klikkaustyöntekijä (clickworker), kansalaistyöntekijä (citizenworker) sekä pilvityöntekijä (cloudworker). Yksi tärkeimmistä kysymyksistä sosiaaliturvan kannalta on se, että digitaalisen ajan sosiaaliturvakysymykset ovat harvoin kansallisia kysymyksiä.

Yhtenä esimerkkinä digitaalisuuden aiheuttamasta muutoksesta kuultiin media-alan yrityksen johtajan alustus. Media-ala on muuttunut sisällön tuottajasta sisällön hallinnoijaksi (management).  ”Journalists are not kings anymore”, sanoi alustaja. Media on alusta, joka kokoaa yhteen erilaisia sisältöjä. Erilaiset asiantuntijat voivat luoda sisältöjä. Kuka tahansa, esimerkiksi bloggari, voi olla relevantti sisällön tuottaja. Alustaja totesi myös, että nyt kun hänen yrityksessään on vähemmän journalisteja kuin koskaan, sisältö on parempaa kuin koskaan.

robojamina

Minä ja robotti. Kuvassa oleva robotti ”jutteli” ihmisten kanssa. Kovin tottelevainen robotti ei ollut, sillä se ei istunut ”käskettäessä/pyydettäessä” kuin puoli-istuvaan asentoon. ”Hän” oli myös näsäviisas, koska seisomaan kehotettaessa totesi ”I am already standing”. 

Digitalisaatio ja robotisaatio luovat siis uusia haasteita, mutta myös uusia mahdollisuuksia.

  • robotit voivat tehdä vaarallisia töitä
  • työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvää tietoa voidaan kerätä ja analysoida aikaisempaa helpommin
  • uusi teknologia parantaa työvälineitä ja varusteita ja tekee ne turvallisemmiksi, työterveys integroituu työvälineisiin (embedded safety).

Viimeksimainitusta esimerkkinä voi mainita alla olevassa kuvassa esiintyvän palomiehen ”älykkään takin”, jossa erilaiset sensorit mittaavat lämpötiloja ja laukaisevat hälytyksiä tarpeen mukaan. Toinen esimerkki on vaikkapa porakone, joka tuntee talon rakenteet (esimerkiksi missä sähköjohdot kulkevat) eikä ”suostu” poraamaan reikää vaaralliseen kohtaan seinässä.

palomies

Alla olevassa kuvassa esityksen diassa on kuva ”ambulanssilennokista”, joka on tuonut apua työmaalla sattuneen tapaturman uhrille. 

drone

Megatrendit ja sosiaaliturva

Lopuksi puhunut DGUV:n johtaja Joachim Breuer tiivisti vielä keskeiset sosiaaliturvaan vaikuttavat megatrendit. Esityksessä kysyttiin, onko sosiaaliturvalla kukoistava vai näivettyvä tulevaisuus ja mikä rooli sosiaaliturvalla on tulevaisuudessa. Pointteja olivat muun muassa:

  1. Väestön ikääntyminen on pitkään ollut tiedossa, mutta päättäjiä on vaikea saada ottamaan se vakavasti.
  2. Ennustettu taloudellisen kasvun hitaus tulevina vuosina hankaloittaa sosiaaliturvan rahoittamista.
  3. Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa uusia riskejä, esimerkiksi uusia tautiepidemioita.
  4. Digitalisaation osalta tekoälyn kehittyminen on suurempi muutos kuin esimerkiksi älypuhelimen kehittäminen.

Alustaja kertoi vitsin kysymällä miksi tulevaisuuden tehtaassa työskentelee koneiden ohella yksi ihminen ja yksi koira. Vastaus: ihmisen tehtävänä on ruokkia koiraa ja koiran tehtävänä on pitää ihminen erossa koneista.

Keskeinen kysymys sosiaaliturvan tulevaisuuden kannalta on se, että työntekijä ja työnantaja katoavat perinteisessä mielessä. Tähän vaikuttavat mm. pilvessä työskentely sekä Uberin ja Airbnb:n kaltaiset ratkaisut. Mikä taho silloin pyrkii turvaamaan ja luomaan turvallisuutta?

Yksi näkökulma on se, että tulevaisuudessa työvoima saattaa jakautua kahteen osaan. Erittäin rikkaisiin ja toisaalta niihin, joille ei riitä työtä.

Esitys päätyi johtopäätökseen, että kun maailma pirstaloituu tarvitaan yhteiskuntaa (societyä) luomaan yhteisyyttä. Sosiaaliturva on kitti, joka luo turvaa ja yhtenäisyyttä. Se kattaa kaikki, se rahoitetaan arvontuotannosta  eikä ihmisten palkasta. Sosiaaliturvan tulee myös uudistua, sen tulee olla aikaisempaa enemmän valmentaja ja mahdollistaja.

Globalisaation vuoksi tarvitaan kansainvälisesti toimivaa sosiaaliturvaa. Tässä mielessä esimerkiksi EU on alustajan mielestä epäonnistunut, koska se on painottanut nimenomaan markkinoiden toimintaa eikä sosiaalista turvallisuutta.

Loppupuheenvuoro oli todella hyvä ja innostava. Jäin kuitenkin miettimään, että eikö sosiaaliturvalla ole aina ollut juuri tuo mainittu tehtävä. Ja miten se käytännössä tehtävänsä hoitaa tulevaisuudessa kun maailma muuttuu.

Pohdintaa

Konferenssi osoitti, että sosiaaliturva-alan toimijat ympäri maailmaa pohtivat megatrendien ja erityisesti digitalisaation ja robotisaation vaikutuksia työlle ja sosiaaliturvalle. Näkökulmia ovat muun muassa:

  • missä määrin ihmisten tekemä työ vähenee?
  • miten ihmisten tekemä työ muuttuu?
  • mitä uutta osaamista työelämässä tarvitaan?
  • mitä uusia työterveyden ja turvallisuuden riskejä syntyy?
  • miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää työterveyden ja turvallisuuden alalla?
  • miten sosiaaliturva, työterveys ja -turvallisuus voidaan tulevaisuudessa järjestää?

On selvää, että työn määrä ja laatu on muuttumassa. Digitalisaatio on vasta alussa ja etenemisvauhti kiihtyy muun muassa tekoälyn kehittymisen myötä. Sitä, kuinka nopeasti ja miten kehitys työelämää koskien etenee, ei kukaan tiedä. On kuitenkin turha kiistellä siitä, etteikö työelämän ja sosiaaliturvan toimintaympäristä olisi merkittävän muutoksen keskellä.

Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden tapaan maailman kärkivaltioihin työterveydessä ja -turvallisuudessa sekä tietenkin myös sosiaaliturvan kattavuudessa. Siksi monet työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät keskustelut kansainvälisissä ympyröissä tuntuvat hieman yksinkertaisilta.

On syytä toivoa, että Suomi myös säilyttää tämän kärkipaikan siitä huolimatta, että tämänkin teeman tutkimuksen ja kehittämisen resurssit ovat niukentuneet. Digitalisaation ja muiden megatrendien tutkiminen ja ratkaisujen löytäminen näihin työterveyden ja turvallisuuden aloilla sopisivat hyvinkin Suomen rooliin.