Juhani Knuuti: Kauppatavarana terveys

knuuti

Juhani Knuuti on turkulainen lääketieteen tohtori ja professori. Hän on aktiivinen keskustelija sosiaalisessa mediassa ja pitää suosittua blogia. Vuonna 2020 julkaistussa kirjassaan hän pureutuu erilaisiin terveysväittämiin ja niiiden todenperäisyyteen.

Kirja on ajankohtainen, koska verkossa terveystietokin liikkuu nopeasti ja laajalle, eikä tiedon todenperäisuudestä ole aina varmuutta. Viestinnässä saattaa esiintyä tarkoitushakuista ja vääristelevää terveyteen liittyvää tietoa. Aikamme on myös voimakkaasti hyvinvointia, terveyttä ja näiden ylläpitämistä korostava, joten aihepiiri on tätäkin kautta kiinnostava.

Tartuin kirjaan erityisesti siksi, että halusin lukea erityisesti siitä, miksi erilaisiin terveyteen liittyviin väittämiin uskotaan ja millä mekanismeilla väittämät menevät läpi.

Knuuti analysoi kirjassaan peräti 72 erilaista terveysteemaa ja hoitoa sekä niihin liittyen 250 terveysväitettä. Knuuti on perustanut analyysinsä tieteellisen kirjallisuuden huolelliseen analyysiin.

Jo tässä vaiheessa pitää sanoa, että oli jälleen ilo lukea tutkijan kirjoittamaa täsmällistä, kurinalaista ja tutkimustietoon pohjautuvaa tekstiä. Kirjassa on käytetty myös hyviä keinoja tiivistämään ja selkeyttämään sanomaa esimerkiksi tietolaatikkojen muodossa.

Kirjan alussa käydään läpi erilaisten ajatusvirheiden lähteitä. Näitä ovat mm. nosebo-vaikutus, lumevaikutus, kognitiiviset harhat, vahvistusharha, motivoitu päättely, kirsikanpoiminta, Dunning-Kruger-ilmiö, valikoitumisharha ja vahvistusharha. Nämä ovat syitä, miksi virheellisiin terveysväittämiin uskotaan ja miksi ne saattavat vahvistua.

Tiedebarometrin tulosten avulla todistetaan, että suhtautuminen kvasi-/vaihtoehtotieteisiin on muuttunut suomalaisten keskuudessa viime vuosina kielteisemmäksi.

Reutersin raporttiin viitaten kuvataan, kuinka nuoret käyttävät uutislähteinä verkkoa ja sosiaalista mediaa ja vanhemmat ikäluokat painettuja lehtiä ja televisiota.

Kirjassa on myös hyvä kappale tieteellisen tiedon luonteesta. Todetaan, että tiede ei perustu auktoriteettiin. Tieteellinen käsitys perustuu tutkimusmassaan ja suuren tutkijajoukon senhetkiseen tulkintaan tilanteesta, jota voidaan haastaa koko ajan uusilla tutkimuksilla.

Kokemusasiantuntijat luottavat asiaansa muun muassa siksi, että hyvin vähän asiasta tietävä henkilö kuvittelee tietojensa olevan erinomaiset ja itsevarmuus on siksi suurta (Dunning-Kruger-ilmiö). Toisaalta kokemusasiantuntijoiden uskoa vahvistaa valikoitumisharhan alalaji selviytymisharha: vain tyytyväiset potilaat palaavat hoidon antajan luo. Kokemusasiantuntijoita tukee myös lumevaikutus.

Virheellisiä terveysväittämiä on syytä vastustaa, koska keskeinen riski on, että oikeasti vaikuttava hoito viivästyy tai jää kokonaan saamatta.

Kirjassa esitetään ytimekäs STIGMA-sääntö, jolla huuhaata voi tunnistaa. Huuhaan tunnusmerkkejä ovat mm. maininnat salaliitoista tai gurun käyttäminen markkinoinnissa.

Tilastojen avulla kuvataan, kuinka suomalaisten terveydentila on kehittynyt parempaan suuntaan viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Toisaalta todetaan, että esimerkiksi liikunnan väheneminen ja muut epäedulliset kehitystrendit mahdollisesti muuttavat tilannetta.

Mutta ne terveysväittämät.

Kirjassa käydään läpi laajasti erilaisia ravitsemukseen, ruokavalioon, rokotuksiin, vitamiineihin, hoitoihin, analyyseihin ja yrtteihin liittyviä väitteitä.

Monet aihealueet olivat itselleni vieraita, enkä jaksanut aivan antaumuksella perehtyä kaikkeen.

Bongasin kuitenkin laajasta tietomassasta mm. sen johtopäätöksen, että geeniseulonnoista ei ole merkittävää hyötyä. ”Tieto geeniriskistä saattaa päinvastoin huonontaa elämänlaatua ja johtaa perusteettomaan huolettomuuteen elintavoissa.”

Joogalla, mindfullnesilla ja muilla meditatiivisilla liikehoidoilla on havaittu olevan myönteistä vaikutusta elämänlaatuun useissa sairauksissa. Biologisia muutoksia ei juurikaan ole havaittu, mutta myönteinen vaikutus elämänlaatuun tulee stressin lievityksestä ja mielialan paranemisesta.

Itse käytän inkivääriä ja kurkumaa runsaasti ruoanlaitossa. Inkiväärin on väitetty tehoavan kylmiin jalkoihin, aineenvaihdunnan tehostamiseen ja tulehdusperäisiin tauteihin. Kurkuman taas väitetään mm. puhdistavan maksaa, hillitsevän tulehdusta, parantavan vastustuskykyä ja nivelten hyvinvointia. Harmillisesti tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue väittämiä.

Kirjan loppupuolella esitetään vielä laaja systematisointi siitä, miten analysoidut väitteet toimivat potentiaalisena lääketieteellisenä hoitona, lääketieteellisenä hoitona, täydentävänä lääketieteellisenä hoitona, kokemus- ja hyvinvointihoitona, uskomushoitona sekä vaarallisena uskomushoitona. Tämä luokittelu vie lopullisesti maaliin tieteentekijän otteella kirjoitetun teoksen!

Aivan lopuksi tarkastellaan vielä kuluttajansuojaa sekä lainsäädäntöä muissa Pohjoismaissa. Suomessa ei ole voimassa lakia, joka säätelisi lääketieteen ulkopuolisten hoitojen antamista. Muissa Pohjoismaissa sekä monissa Euroopan maissa tällainen laki on.

Kaiken kaikkiaan kirja on laaja, huolellisesti toteutettu ja asiantuntevasti kirjoitettu kirja aiheesta. Vaikka luottamus tieteeseen onkin tutkimusten mukaan vahvaa, tarjoaa nykypäivän sosiaalinen media kuplineen kasvualustaa myös ei-tieteeseen perustuvalle ajattelulle. Tieteen ja uskomusten kaksintaistelusta on saatu esimerkkejä korona-aikanakin.

Hyvä kirja, vahva lukusuositus!

Juhani Knuuti 2020: Kauppatavarana terveys. Minerva. 

Lauri Kokkinen (toim.): Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä

Hyvinvointia työstä 2030-luvulla

Työelämän muutos tai muodikkaammin sanottuna murros on ollut paljon esillä viime vuosina. Murrospuhe on liittynyt erityisesti digitalisaatioon ja ”neljänteen teolliseen vallankumoukseen”. Marraskuussa julkaistiin Lauri Kokkisen toimittama ja Työterveyslaitoksen tutkijoiden (noin 30 yhteensä) koostama skenaarioraportti Hyvinvointia työstä vuoteen 2030. Koska Työterveyslaitos on työelämän tutkimuksen ”the” organisaatio, on raportti lähtökohtaisestikin kiinnostava.

Kirjassa kuvataan neljä keskeistä työelämää koskettavaa muutosvoimaa, jotka käyn pintapuolisesti läpi seuraavassa.

Ajattelu- ja toimintatapojen muutos

Työikäisen väestön elämä alkaa ylikuumentua kun eri elämänalueiden (työ, perhe, vapaa-aika) merkitys korostuu samanaikaisesti. Toisaalta ylikuumenemista seuraa siitä, että digitaalisuuden myötä elämme jatkuvasti keskellä vuolaita tietovirtoja. Yikuumentuneesta elämästä tulee tiukasti aikataulutettua ja päällekkäisyyksien priorisointia. Jo pidempään arjen puheessa ollut ”ruuhkavuosien” käsite lienee lähellä ylikuumentumisen ajatusta.

Ennakoimattomat globaalit uhat (hyvänä esimerkkinä korona) korostaa muutosvalmiuden tarvetta työelämässä. Kompleksisisia muutoksia ei hallita perinteisillä hierarkkisilla toimintatavoilla. Itseohjautuvuuden tukeminen, yhteisöllisyys ja psykologinen turvallisuus korostuvat.

Sidoksinen riippuvuus ja verkostot tulevat määrittämään aikaisempaa enemmän työtä työtä ja sosiaalisia suhteita. Työtä tehdään aikaisempaa enemmän projekteissa ilman vakituista organisaatiota ja lähiesimiestä. Sidoksinen toimintamalli saattaa altistaa asiantuntijaa systeemin eri osista tuleville häiriöille. Näin työntekijän kuormittuminen kuin myös työkyvyn tukeminen edellyttävät uudenlaisia tapoja ja välineitä.

Muuntuvat työurat yleistyvät. Pitkä työura samassa tehtävässä saattaa olla ansa, jossa työllistymiskyky heikkenee. Itsensä kehittäminen jää yhä enemmän yksilön itsensä vastuulle. Tekemällä oppiminen, yhdessä oppiminen ja vertaisoppiminen korostuvat. Organisaatioissa pitäisi olla varattuna uuden oppimiselle. Elinikäisen oppimisen ajatus tukee työssä pysymistä muuntuvien työurien aikana.

Kehittämisestä ja kehittymisestä tulee keskeinen osa työelämää. Tähän liittyy muun muassa työelämän asiantuntijavaltaistuminen. Erityisesti asiantuntijatyössä työn kehittäminen korostuu ja tähän on myös enemmän mahdollisuuksia. Kehittämisen keskeisyys yltää myös työntekijän identiteetin ja ”ihannetyöntekijän” tasolle. Raportissa todetaan osuvasti, että ”hyvä työntekijä on jatkuvasti päivitetty ja tuloskuntoinen”. Organisaatioissa kehittymiselle tulee luoda yhteisöllisiä rakenteita.

Teknologinen muutos ja työ

Teknologian osalta raportissa pohditaan alustatyötä, automaatiota ja digitalisaatiota. Keskeisiä havaintoja ovat, että teknologialla voidaan korvata ihmistyötä, mutta samalla syntyy uutta työtä. Luovuus ja sosiaalinen älykkyys ovat ihmiselle paras turva ja voimavara muutoksessa.

Digitaalisessa työelämässä työstä jää enenevässä määrin digitaalinen jalanjälki ”työdatan” muodossa. Tätä voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja työelämän kehittämisessä. Tietosuojan ja tietoturvan merkitys korostuu.

Algoritmit voivat tulla enenevässä määrin ohjaamaan päätöksentekoa, mikä lisää toiminnan tehokkuutta ja virheettömyyttä. On tärkeää, että tekoälyratkaisujen kehityksessä on mukana sosiaalinen ja eettinen arviointi ja harkinta.

Esineiden internet tulee integroimaan työ- ja toimintaprosesseja. Esineiden lisääntyvän kommunikoivuuden avulla voidaan jo ennalta ehkäistä erilaisten riski- ja vaaratilanteiden syntymistä.

Lisätty ja virtuaalinen todellisuus tulevat hämärtämään työn fyysisiä rajoja. Niiden avulla voidaan esimerkiksi perehtyä työtiloihin tai -tehtäviin ennen työn aloittamista paikan päällä.

Kaiken kaikkiaan teknologian kehittuminen tuo monenlaisia mahdollisuuksia. Keskeistä on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että työn kuormittavuus saattaa muuttua olennaisesti. Myös työkyvyn tuki- ja palvelujärjestelmät tulee arvioida uudestaan.

Ikääntyvä ja monimuotoistuva työväestö

Työvoimaan liittyviä keskeisiä muutostrendejä ovat ikääntyminen ja monikulttuuristuminen. Ikääntymiseen liittyy paitsi työvoiman ikääntyminen myös ikääntyvän yhteiskunnan myötä lisääntyvät hoivavastuut omaisista.

Työvoiman keski-ikä ei kuitenkaan juuri muutu vuoteen 2040 mennessä, mutta vanhimpien ikäryhmien koko hieman kasvaa ja ikärakenne on lähes pysyvästi vino ikääntyneiden työntekijöiden suuntaan.

Ikärakenteenkin vuoksi hyvän työkykyjohtamisen merkitys korostuu. Työn muuttumisen vuoksi osaamisen ja sen kehittämisen merkitys työkyvyn osa-alueena tulee entistäkin tärkeämmäksi.

Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy. Töitä tehdään yhä useammin monikielisissä työyhteisöissä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että työyhteisöjen moninaisuus, erityisesti etnisyyteen ja sukupuoleen liittyen, on yhteydessä parempaan taloudelliseen menestykseen. Osaaminen moninaisuuden johtamisessa nousee organisaatioiden tärkeäksi menestystekijäksi.

Ilmastonmuutos ja työelämä

Ilmastonmuutos vaikuttaa työelämään, työn turvallisuuteen ja ihmisten työkykyyn. Organisaatiot voivat varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kehittämällä resilienssiä orgsanisaation toiminnan eri tasoilla. Organisaatioiden pystyä varautumaan ilmastonmuutoksen pitkällä aikavälillä ja toisaalta pitää pysyä sopeutumaan nopeasti esiinnouseviin muutoksiin.

Konkreettisia työelämän kannalta olennaisia ilmastonmuutoksen ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi yleistyvät nollakelit, sään ääri-ilmiöt, lämpökuormittuminen sekä infektiosairaudet.

llmastonmuutos voi myös aiheuttaa psyykkisiä vaikutuksia (ilmastoahdistusta), jotka on tärkeätä tunnistaa osana työntekijöiden terveyden ja tykyvyn seurantaa.

Yhteiskunnat pyrkivät kestävään kehitykseen. Kestävää kehitystä voidaan tukea erilaisilla työtila- ja sisäympäristöratkaisuilla. Tilat voivat olla muuntojoustavia, yhteiskäyttöön ja jakamistalouteen perustuvia ratkaisuja.

Myös ilmastonmuutos korostaa osaamisen merkitystä. Esimerkiksi rakennusalalla otetaan käyttöön uudenlaisia rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä.

Työn tekemisen tavat, organisoituminen ja johtaminen muuttuvat. Arvontuotanto tapahtuu yhä enemmän verkostoissa ja erilaisia  yhteistyömuotoja hyödyntäen. Myös esimerkiksi erilaiset elinkaarimallit, joissa hyödynnetään sensoreita, dataa, tekoälyä ja robotiikkaa, yleistyvät.

Arviointia

Raportti on jäsennelty toimiviin osioihin, visuaaliset elementit ovat onnistuneita ja skenaarioiden käsittelytapa (muutossuunta – skenaario – uhat – toimenpiteet) toimii. Raportille on rakennettu toimiva verkkosivu.

Loppuluvussa todetaan , että työelämän muutos tulee vaatimaan teollistumisen myötä syntyneen pelkistetyn työkykyajatuksen uudistamista.

Raportti on Työterveyslaitoksen tutkijoilta arvokas panos työelämän muutosta koskevaan keskusteluun. Raportin vahvuus on sama kuin Työterveyslaitoksen vahvuus yleisemminkin, eli työelämää koskevien havaintojen perustuminen vankkaan tutkimustietoon. Raportin lähdeluettelo on 15 sivua pitkä. 

Raportissa hyvää on näkökulman laajuus, eikä keskittyminen esimerkiksi teknologian aiheuttamiin muutoksiin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia työelämään ei nähdäkseni kotimaisessa työelämäkirjallisuudessa ole aikaisemmin näin systemaattisesti arvioitu.

Ensimmäisessä teemassa, koskien ajattelu- ja toimintatapojen muutosta, on mielestäni uudenlaista työelämän muutosta koskevaa yhdistelevää ajattelua. Yleisemminkin raportti pystyy jonkin verran rikkomaan kaavoja ja tavanomaisia tapoja puhua työelämän muutoksesta.

Suosittelen raporttia kaikille, jotka haluavat kompaktisti perehtyä keskeisiin ajankohtaisiin työelämän muutostrendeihin.

Työterveyslaitoksen raportti ja oheismateriaali löytyvät täältä.

PS.

Muita työelämän murrokseen liittyviä raportteja ovat olleet mm. Valtioneuvoston kaksiosainen tulevaisuusselonteko (linkki ja linkki). Lisäksi voidaan mainita Demos Helsingin Työ 2040-skenaariojulkaisu. Varma julkaisi aiemmin tänä vuonna raportin työn murroksesta ja työkyvystä (linkki). Kansainvälisesti mainittavia (teknologiamuutosta painottavia) kirjoja ovat olleet mm. Martin Fordin The Rise of the Robots (ks. esittelyni tästä) ja  Klaus Schwabin kirja Fourth Industrial Revolution (ks. esittelyni tästä).

Lauri Kokkinen (toim.): Hyvinvointia työstä 2030-luvulle. Suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos, Helsinki. 

Arvio Firstbeat Life-palvelusta

Firstbeatin hyvinvointianalyysi on monille tuttu. Vuosien varrella moni on saanut sen avulla tietoa palautumisesta, stressistä unen ja aktiivisuuden riittävyydestä. Palvelu on sisältänyt myös hyvinvointivalmentajan palautteen. Hyvinvointianalyysin taustalla on pitkä historia ja kokemus ja Firstbeatia voidaan pitää mittaamisen edelläkävijänä.

Markkinoille on viime vuosina tullut uusia puettavia mittausvälineitä, kuten rannekkeita, kelloja ja sormuksia. Kilpailu siis kiristyy ja kuluttajille ja yrityksille on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.

Firstbeatin konseptiin on aikaisemmin kuulunut, että mittaus tapahtuu erillisellä mittavälineellä.  Se ei siis ole kello, ranneke tai sormus joka hankitaan omaksi. Mittausjakso on ollut myös spesifi sovittu jakso, jolloin mittaus tehdään. Firstbeatin mittaustulokset ovat aikaisemmin tulleet jälkikäteen mittavälineen palautuksen jälkeen.

Nyt konsepti on muuttunut. Joitakin viikkoja sitten Firstbeat lanseerasi uuden palvelun, Firstbeat Lifen, joka muuttaa konseptia. Sain mahdollisuuden kokeilla uutta palvelua, seuraavassa muutama kokemus siitä.

Lähtökohdat

Perusasiat ovat ennallaan. Postissa tulee paketti, jossa on on ohjeita, mittausväline sekä elektrodeja mittausvälineen kiinnittämiseksi kehoon.

paketti

paketti2

mittaväline

Uutta on se, että kännykkään ladataan sovelluskaupasta Firstbeat Life-sovellus, jossa täytetään päiväkirjaa, asetetaan tavoitteita, tehdään hyvinvointikysely ja saadaan tuloksia. Iso uudistus on myös se, että tulokset tulevat sovellukseen.

Firstbeat Lifen testaus

Sovelluksen lataaminen sovelluskaupasta sujui hyvin. Sovellukseen laitettiin asetuksia ja omia tietoja ja kaikki tämä kävi hyvin helposti. Näin oltiin valmiita mittaukseen.

Mittalaite kiinnitetään jo tutulla tavalla kehoon, toinen elektodi tulee rintaan ja toinen alemmas. Paidan alle jää lyhyt johto. Mittalaite ei arjen menoa haittaa. Se ei ole vesitiivis, joten suihkussa ja saunassa se on hyvä poistaa. Mittalaitteessa on kirkas ledi, joka osoittaa sen toimintavalmiutta.  Ledi loistaa yön pimeydessä yöpaidan alta.

Sovellus on selkeä ja helppokäyttöinen. Päiväkirjassa on valmiina iso lista erilaisia aktiviteetteja, joita voi poimia omaan päiväkirjaan. Itse laitoin aktiviteetit melko karkealla tasolla (uni, autoilu, työskentely, liikunta jne.). Päiväkirjan täyttäminen oli saatu oikein hyvin toteutettua, eli täyttäminen oli helppoa.

pkirja

pkirja2

Kun mittalaite on kiinni, sitten vain mittaillaan. Itse valitsin kolmen päivän mittauksen normaalina työviikkona (maanantai-keskiviikko). Mittausdata tulee näkyviin mittausjakson päättymisen jälkeen. Kun mittausjakso päättyy, sovelluksessa näkyy ”synkronointi” ja sitten ”analysointi” ja sen jälkeen tulokset ovat näkyvissä.

Analyysin tulokset

Mittauksen jälkeen sovelluksesta on nähtävissä monipuolisesti erilaista dataa. Näkökulmat ovat yhteenveto, stressi, uni ja liikunta. Näkymät ovat samantyyppisiä kuin aikaisemmin Firstbeat Hyvinvointianalyysissä.

Yhteenvedosta ilmenee kokonaispisteet sekä luokitus. Itse sain normityöviikolla pisteet 71/100 ja arvioksi hyvä. Oma tulokseni kuului 30 % parhaimmistoon ikäluokassani ja lisäksi kerrottiin, että tyypillinen pistemäärä ikä- ja sukupuoliryhmässäni 60 pistettä.

analyysi2

Yhteenvedossa on myös ”kehon voimavarat”-osio, jossa näkee käyrän voimavarojen kulumisesta ja palautumisesta mittausjaksolla. Käyrästä näkee hienosti, kuinka työpäivät (ja myös illat) kuluttavat voimavaroja ja kuinka uni yöllä palauttaa niitä.

Lisäksi koko mittausjakson osalta näkyy kuvaaja, jossa näkyy stressin, palautumisen, kevyen aktiiviisuuden ja liikunnan osuudet. Omien työpäivieni osalta näytti siltä, että mittaus osoitti stressipiikkejä oikeisiin kohtiin työpäivissä (erilaiset kokoukset).

analyysi_kokonaisuus

Stressiosiossa on lisätietoa stressistä. Sain pisteet 67/100 ja tyypillinen tulos ikäryhmässä on 57 pistettä. Kuulun parhaimpaan 40 %:iin ikäryhmässä. Stressipisteet tulevat myös mittausjakson eri päiville ja lisäksi esitetään jakaumia stressin määrästä ja palautumisesta.

analyysi4

Unen osalta samalla logiikalla pisteet 92/100 ja tulos erinomainen. Tyypillinen tulos ikäryhmässä on 59 ja niinpä kuulun ikäryhmäni parhaimpaan 10 %:iin. Tämä tulos oli yläkanttiin odotuksista, sillä en ole mikään hyvä nukkuja noin yleisesti. Ehkä tähän osui tavallista parempi unijakso. Palautumisen määrä unen aikana oli hyvä ja laatu kohtalainen.

analyysi_uni

Liikunnan osalta pisteet 53/100 ja tällä saavutin vain ikäluokkani keskitason! Mittausjakson aikana tein maanantaina 5 kilometrin kävelyn, tiistaina 31 km pyöräilyn ja keskiviikkona 21 km pyöräilyn. Vain 31 kilometrin pyöräily nosti pisteet 84:ään ja palkin vihreälle. Esimerkiksi mainittu iltakävely oli ”next to nothing”! Liikunnan suhteen mittausjaksolle osui tavallista vähemmän aktiivinen aika.

analyysi_liikunta

Yhteenveto testistä

Testin perusteella hyvää:

  • helppo käyttäänotto
  • sovelluksen käytettävyys on erittäin hyvä
  • sovellus toimii ja on viimeistellyn näköinen
  • sovelluksen sisältö on laadukasta (hyvinvointikysely, tavoitteet)
  • mittauksen tulokset esitetään havainnollisesti
  • mittauksen tulokset suhteutetaan omaan verrokkiryhmään

Lisäkehitystä toivotaan:

  • tuloksista olisi kiva saada väliaikatietoja esimerkiksi aamuisin
  • elektrodien irrottaminen kehosta voimakkaan liiman vuoksi saattaa olla tuskallista
  • päiväkirjan, tavoitteiden ja hyvinvointikyselyn tiedot jäävät hieman irrallisiksi

Lopuksi

Testaus jätti oikein positiivisen mielikuvan Firstbeat Lifesta. Firstbeat on onnistunut hienosti uudistamaan palveluaan ja säilyttämään siellä aikaisemmin arvokkaiksi koettuja asioita. Kehitettävääkin vielä hieman on, uskon, että edellä mainituissa asioissa nähdään edistystä jatkossa.

Palveluun kuuluu myös hyvinvointivalmentajan palaute, mutta tätä en käyttänyt. Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän sen hyvätasoiseksi.

Firstbeatin ideana on myös, että mittaaminen tulisi jatkuvammaksi. Laitetta voi pitää itsellä ja tehdä mittauksia omaan tahtiin.

Eikä tässä vielä kaikki. Tärkeä osa Firstbeat Lifea on sen yrityksille tarkoitettu palvelu, jossa yritys pystyy seuraamaan henkilöstöään kokonaisuutena anonyymiin ryhmätason dataan pohjautuen.

Yrityspuolta palvelusta en ole nähnyt, mutta käsittääkseni esimerkiksi yrityksen HR pystyy tarkastelemaan ryhmätasolla edellämainittuja näkökulmia omasta organisaatiosta ja saamaan vertailutietoa muista yrityksistä. Kuulostaa hyvältä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä kokemus testistä ja kiva nähdä, että Firstbeat on kyennyt tuomaan markkinoille uudistunutta ja täysin uuttakin palvelua.

Firstbeat Life:n verkkosivut.

Hannu Uusitalo: Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa

uusitalo

Hannu Uusitalo on ollut monella tavalla läsnä opiskelu- ja työurani aikana. Opiskellessani luin hänen raporttinsa Muuttuva tulonjako: Hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan rakennemuutosten vaikutus tulonjakoon  1966-1985 sekä tietenkin tutkimuksenteon oppaan Tiede, tutkimus ja tutkielma. 

Kun opintoni edistyivät, tuli tarpeelliseksi kopioida ja alleviivaten lukea esimerkiksi Uusitalon artikkeli Comparative Research on the Determinants of the Welfare State: the State of the Art. 

Sosiologia-lehdessä vuonna 1985 julkaistu artikkeli Luokkarakenne ja intressien organisoituminen oli merkittävässä roolissa omassa gradussani ja tematiikka kantoi väitöskirjaan saakka.

Tieni Hannu Uusitalon kanssa ovat yhdistyneet myös muuten kuin kirjallisuuden kautta. Työskentelin Uusitalon kanssa samaan aikaan legendaarisessa Stakesissa (sittemmin osa THL:sta) Hakaniemen Ympyrätalossa. Uusitalon työskennellessä Eläketurvakeskuksessa, olin eläkealan töissä minäkin.

Niinpä oli mielenkiintoista tarttua Uusitalon uuteen kirjaan, jossa hän summeeraa uraansa. Kirja sisältää perhetaustan kuvauksen, pääpaino on työurassa, lopussa on vielä erillisiä nostoja eri teemoista.

Uusitalon kuvaukset tutkijanuraltaan vilisevät tuttuja nimiä kotimaiselta ja pohjoismaiselta kentältä. Keskeinen nimi on Erik Allardt ja hänen tutkimusryhmänsä, joka on vahvasti verkottunut pohjoismaisella tasolla.

Oli  hupaisaa lukea kuvauksia kuinka tutkimusryhmällä oli mahdollisuus tehdä kvantitatiivisia analyysejä. Ryhmä sai luvan käyttää Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimivan Sosiaaliturvan tutkimuslaitoksen käytössä olevaa ”OSIRIS-tietojenkäsittelyohjelmistoa”, jolla saattoi tehdä esimerkiksi MCA-analyysejä.

Uusitalon tutkimusaiheita ovat olleet yhteiskunnan sosioekonominen rakenne, tulonjako ja hyvinvointivaltion kehitys. Kirjassaan hän kertaa keskeisten tutkimusalueidensa metodologiaa, aineistoja ja myös päivittää joitakin aikasarjoja. Painotus on vanhassa, Uusitalon aktiiviajassa, mutta esiin nostetaan uudemman ajan tutkijoita (jotka yleensä ovat turkulaisia), jotka ovat tehneet tutkimusta samoista aihepiireistä kuin Uusitalo.

Yliopistouran jälkeen Uusitalo siirtyi Stakesiin, sektoritutkimuslaitokseen. Mielenkiintoisella tavalla hän pohtii, kuinka yhteiskunnallisen tiedontuotannon painopiste oli siirtymässä yliopistojen ulkopuolelle Tilastokeskukseen ja tutkimuslaitoksiin. Sosiologiakin oli kääntymässä sisäänpäin, käymään omaa sisäistä keskusteluaan.

Stakesin vuosien kuvaus tuntuu tutulta, joskin murheet olivat määräaikaisella tutkijalla kenties erilaiset kuin ylijohtajalla. Stakesin asema valtionhallinnossa oli monella tavalla paineen alla. Uusitalo nostaa Stakes vuosilta esiin tilastot, rekisterit, kansalliset raportit ja indikaattorit. Hieman yllättäen Uusitalo ei tässä kirjassa noteeraa lainkaan hyvinvointivaltion kannatusta koskevia tutkimuksiaan, vaikka ne 1990-luvun molemmin puolin olivat varsin paljon esillä.

Stakesia vakaammassa Eläketurvakeskuksessa Uusitalo johti suunnittelu, tilasto ja tutkimuslinjaa. Näiltä vuosilta esiin nousevat eläkeuudistusten tukeminen tutkimuksin ja selvityksin, indikaattoreiden kehittäminen sekä uudet tutkimusalueet.

Kirjassa ei samoissa ”konkreettisen sosiaalitutkimuksen” liemissä keitetylle aikalaiselle ollut suuria yllätyksiä. Monelle muulle kirja voi kuitenkin tarjota hyvän annoksen viime vuosikymmenten konkreettista sosiaalitutkimusta sekä näkymän siihen, miten tutkimus liittyy päätöksentekoon.

Kirja herätti seuraavanlaisia ajatuksia, liittyen lähinnä kirjassa kuvattuun aikaan ja nykyaikaan.

Ensinnäkin, oli mielenkiintoista havaita, kuinka (tutkijan) työuran alkuvaiheessa valitut teemat pysyvät ja kantavat pitkälle. Uusitalon kohdalla tällaisia olivat varhaiset tutkimusaiheet, kuten tulonjako ja sosioekonomisen aseman ja rakenteen tarkastelu. Näihin hän palasi viimeisessä työpaikassaan ja vielä tässä kirjassaan.

Toisekseen, kun Uusitalo mietti yhteiskuntapoliittisen tiedontuotannon painopisteen siirtyneen yliopistoista tutkimuslaitoksiin ja Tilastokeskukseen, saatamme jälleen olla osin uuden äärellä. Relevantti ja nopeasti hyödynnettävä data syntyy siellä, missä palvelut ja asiakkaat ovat. Niinpä esimerkiksi nopeiten sairauspoissaolojen kehityksestä pystyivät koronakevään aikana kertomaan työterveyshuollot (linkki) ja rahankäytöstä pankit (linkki).

Kolmanneksi, tutkimuksen ja päätöksenteon suhde on muuttunut. Vaikka huolellisesti tehtyjä raportteja tarvitaan edelleen, viime vuosina on korostettu tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämistä sillä oletuksella, että raportteja luetaan vähänlaisesti. Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa korostuu, debatti tapahtuu sosiaalisessa mediassa ja tuloksia halutaan nopeammin käyttöön. Sellaisilla tutkimuslaitoksilla, jotka ovat luonnostaan lähellä päätöksentekijöitä, on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon.

Neljänneksi, pääsy tietoon on parantunut huomattavasti. Dataa on vapaasti saatavilla ja tutkimustuloksiin pääsee helposti verkon välityksellä. Erilaiset tietopalvelut esittävät aikasarjoja ja kansainvälisiä vertailuja visuaalisesti ja helposti ymmärrettävästi. Vapaammin saatavilla olevan tiedon äärelle ovat ryhmittyneet think tankit, konsulttifirmat ja omaa tutkimustoimintaa perustaneet tahot. Myös media tekee ”datajournalismia”.

Näistä muutoksista huolimatta pitkäjänteistä ja tieteelliset mittapuut täyttävää tutkimusta tarvitaan. Kun huomiotalouden eetteri täyttyy erilaisista sisällöistä, tutkija pystyy teorioihin ja kumuloituneeseen tietoon perustuen kertomaan, mikä on totta ja mikä todennäköisesti huuhaata.

Hannu Uusitalo (2020): Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa: Havaintoja viideltä vuosikymmeneltä. Into. 

Taistelu ikääntymistä vastaan

fast

Joe Friel on kirjoittanut useita kestävyysurheiluun ja erityisesti triathloniin liittyviä kirjoja, kuuluisin näistä on ehkä The Triathlete’s Training Bible, josta on otettu mittava määrä uusia painoksia. Friel on myös perustanut globaalisti laajalle levinneen harjoitusalustan Training Peaksin.

70-vuoden ikään ehtineenä Friel on kääntänyt katseensa ikääntymiseen ja sen merkitykseen  kestävyysurheilussa. Syntyi kirja Fast After 50 – How to Race Strong for the Rest of Your Life. 

Keskeistä kirjassa ovat ikääntymiseen liittyvät pohdinnat ihmisen fysiologian kannalta. Taustaa haetaan mittavasta määrästä tieteellistä tutkimista. Viitataan mm. eläinkokeisiin, joissa treenaavat hiiret kuolivat huomattavasti vanhempina kuin ne hiiret, jotka eivät treenanneet.

Kestävyysurheilun näkökulmasta ikääntymisen myötä tulee kolme merkittävää haastetta: hapenottokyky alenee, lihasmassa pienenee ja kehon rasvaprosentti kasvaa.

Jos ikääntyvä urheilija haluaa säilyttää ja kehittää suorituskykyään, hänen on taisteltava näitä uhkaavia kehityskulkuja vastaan.

Onneksi Frielillä on ratkaisuja tarjolla.

Keskeisin vastaus on se, että intensiteetiltään kovia harjoituksia pitää jatkaa. Ikääntymisen myötä on tyypillistä, että harjoitusten intensiteetti laskee, aletaan löysäillä ja siirrytään ”lenkkeilyyn”. Kevyet harjoitukset eivät kuitenkaan riitä vastavoimaksi ikääntymisen myötä tapahtuvaan hapenottokyvyn heikkenemiseen.

Jotta lihasmassa säilyy, salilla on käytävä! Saliharjoittelussakaan pelkät pitkät sarjat keveillä painoilla eivät riitä, vaan rautaa on kasattava tankoon kunnolla.

Jotta rasvaprosentti pysyy kohtuuden rajoissa, on kiinnitettävä huomiota ruokavalioon ja vältettävä rasvaa ja turhia hiilihydraatteja.

Palautumisen merkitys korostuu kun ikää karttuu. Ikääntynyt urheilija ei palaudu samalla tavalla kuin nuori ja tämä on otettava huomioon harjoittelun suunnittelussa.

Myös vammojen riski on suurempi, koska vuosien harjoittelun vaikutukset ovat jättäneet jälkensä kehoon.

Friel korostaa erilaisten testien merkitystä. Useaan otteeseen kerrotaan, kuinka saattaa olla tarpeellista mennä mittaamaan hapenottokykyä testiasemalle tai muuhun paikkaan.

Kiinnostavasti nykyaikaiset sykevälivaihtelun mittaamisen mahdollistavat välineet eivät vielä tunnu saavuttaneen Frieliä. Hän toteaa, että nämä laitteet ovat kalliita, mutta markkinoille on kuulemma kohta tulossa uusia apuja tähän.

Kirja on ovelasti segmentoitu ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Vaikka kirja on kirjoitettu ikääntyneitä kilpakuntoilijoita varten, on se samalla vahva puheenvuoro kaikille fyysisen kunnon ylläpitämisen ja elämäntapojen merkityksestä iän karttuessa.

Itse jäin miettimään, että Friel ei kovinkaan paljoa pureskele elämäntilanteen merkitystä harjoittelun kannalta. Aikaisemmissa Frielin kirjoissa perhevelvoitteet ja työ rajoittivat merkittävästi uppoutumista harjoitteluun. Nyt ei vastaavasti tuoda esiin, että yli 50-vuotiailla ainakin perhevelvoitteet saattavat jo hieman hellittää.

Kirjan keskeiset teemat olivat kyllä melko tuttuja. Jos en ollut aikaisemmin lukenut niistä, niin vähintään valistuneet kaverit ovat niistä kertoneet.

Kirjassa on myös mielenkiintoisia tilastoja. Tiesittekö esimerkiksi, että 90-94-vuotiaiden naisten sarjassa maratonin ennätysaika on 9 tuntia ja miehillä 6 tuntia? Triathlonin täysmatkalla 70-74-vuotiaiden miesten ennätys on noin 12 tuntia ja naisilla hieman alle 16 tuntia.

Kaiken kaikkiaan kirjassa on paljon yleistä harjoitteluun liittyvää asiaa, mutta se sisältää myös näkökulmia, jotka ovat tärkeitä vanhemmille AG (age grouper) urheilijoille. Kirjan lopussa on listattuna runsaasti erilaisia harjoittelumenetelmiä ja testiprotokollia. Lukusuositus aihepiiristä kiinnostuneille!

Joe Friel 2015: Fast After Fifty – How to Race Strong fro the Rest of Your Life. Boulder Colorado. 

Urheiluhullu – Stadioneilta suljetulle osastolle

suominen
suominen

Tapio Suominen on tuttu mies kaikille urheilua viime vuosikymmeninä seuranneille. Hän on toiminut urheiluselostajana ja toimittajana, työskennellen Yleisradiossa yli 30 vuotta ja selostaen monipuolisesti eri lajeja. Työssään hän on vieraillut yli 70 maassa ja tehnyt yli 3000 TV-lähetystä. Kirjassa hän kertoo työurastaan ja sairastumisestaan.

Vaikka Tapio Suominen on minua kuusi vuotta vanhempi, tunnistan hänen lapsuuden ja nuoruuden kertomuksistaan monia tuttuja asioita, liittyen yhteiskunnallisiin asioihin, perheeseen, koulumaailmaan, musiikkiin, sarjakuviin ja elokuviin.

Suominen oli innokas urheilun seuraaja jo nuorena; kenties näistäkin kohdista kirjassa mieleeni tuli muistoja 1970-1980-luvun urheilutapahtumien seuraamisesta radiosta, jossa kanava ei aina ollut ihan kohdallaan.

Suomisen laji nuoruudessa oli koripallo, jota hän pelasi myös vaihto-oppilasvuotenaan Yhdysvalloissa. Suominen opiskeli Jyväskylässä liikuntatieteellisessä ja oli mukana paikallisessa koripalloseurassa.

Suomisen ura urheilutoimittajana on huikea. Noin vuodesta 1990 hän työskenteli käytännössä kaikissa merkittävissä suurkisoissa, matkusti ympäri maailmaa sekä tapasi ja haastatteli keskeiset urheilun maailmantähdet. Suomisen lajit olivat ainakin hiihto, jääkiekko, yleisurheilu, jalkapallo, koripallo, taitoluistelu ja telinevoimistelu. Kirjasta ilmenee, että Suominen raportoi myös muun muassa Pauli Kiurun legendaarisista Hawaijin kisoista.

Oli vaikuttavaa lukea Suomisen omistautuneisuudesta, siitä miten syvällisesti hän halusi perehtyä itselleen tuntemattomiin lajeihin hyödyntämällä kirjallisuutta ja asiantuntijoita. Ja miten huolellisesti hän valmistautui tehtäviinsä.

Kuvaukset urheilutoimittajan, selostajan tai studioisännän työstä ovat kiinnostavia avaten juuri taustatyötä ja valmistautumista. Perustyöstä kertomien lisäksi kirjassa tulee kosolti mielenkiintoisia huomioita ja kommentteja kisoista, urheilijoista ja urheilun merkkihenkilöistä.

Suomisen verkosto on laaja. Hän puhuu monista julkisuuden ristiriitaisistakin persoonista myönteiseen sävyyn.

Työura kuitenkin päättyy monisäikeiseen ongelmien vyyhteen, jonka elementtejä ovat työstä irtisanotuksi tuleminen, alkoholiongelma, avioero ja sairastuminen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Kuvaus näistä vaikeista vaiheista on raa-an avointa ja rehellistä. Lyhyessä ajassa tapahtuu monia käänteitä hyvää ja huonoon suuntaan. Elämä on välillä hiuskarvan varassa.

Suomisella on lähellään kuitenkin ihmisiä, joiden tuki vaikeimpina hetkinä on ratkaisevaa. Oman vivahteensa Suomisen vaikeisiin vaiheisiin tuo hänen asemansa julkisuuden henkilönä sekä sosiaalinen media.

Suominen haluaa myös kuvata sitä, miten yhteiskunnan hoitojärjestelmä hänen tilanteessaan toimi. Hoitoa järjestyy, mutta asiat eivät aina suju hyvin. Kun autettavan resurssit ovat vähissä, avun saamisessa tukijoukot ovat tarpeen ja oikeat hoitomuodotkin järjestyvät vasta pidemmällä aikavälillä.

Suominen on myös käynyt keskustelemassa mielenterveyteen liittyvän järjestön kanssa saadakseen kirjaansa taustatietoa mielenterveysasioista ja niiden hoidosta Suomessa.

Kirjan loppupuolella Suominen kuvaa huippu-urheilijoita ja suhdettaan heihin. Maailman parhaat urheilijat ovat jollakin tavalla erityisiä ihmisiä, poikkeusyksilöitä. Ilman tätä he eivät voisi olla maailman parhaita. Suominen sanoo kokevansa hengenheimolaisuutta heihin ja halusi myös olla alallaan maailman paras. Tähän haluun liittyi hänen omistautumisensa ja paneutumisensa.

Kirja on sisällöltään kaksijakoinen: stadionit ja suljetut osastot ovat todellakin niin kaksi eri maailmaa.  Vaikka ennusmerkkejä ongelmista tuleekin jo työuran aikana, pysäytys on todella raju. 

Pidin kirjasta todella paljon. Urheiluosuus oli mielenkiintoista luettavaa monessakin mielessä. Sairaskertomus avasi sairastavan henkilön näkökulmasta niitä prosesseja, jotka koskettavat monia nykypäivän Suomessa. Ehkä Suomisen tietty reflektio ja nuoruuden muistot koskettivat myös jotenkin erityisesti saman ikäistä miestä.

Tapio Suominen ja Lasse Lindqvist 2019: Urheiluhullu. Stadioneilta suljetulle osastolle. Otava, Helsinki. 

Nukkumalla menestykseen

tuoimlehto

Uni on tunnetusti päivän sana. Unesta ja nukkumisesta kertovia juttuja voi lukea mediasta lähes päivittäin. Aiheesta on myös runsaasti kirjallisuutta.  Aihealueen harrastajana olen lukenut teemasta useampia kirjoja, jotka luettelen tämän kirjoituksen lopussa.

Vuoden vaihtuessa perehdyin jälleen uuteen unikirjaan, eli lääkäri Henri Tuomilehdon uuteen, vuonna 2019 julkaistuun kirjaan Nukkumalla menestykseen. Tuomilehto on maan johtavia uniasiantuntijoita, joka on tutkinut aihepiiriä sekä tietenkin tehnyt teemaan liittyvää potilastyötä.

Kirjan sisältö

Kirja tarjoaa ensinnäkin rautaisannoksen unen merkityksestä terveydelle, hyvinvoinnille ja päivittäiselle suoriutumiselle. Unen merkitys on suuri. Tarvitsemme unta, jotta pysymme terveinä ja suoriudumme askareistamme työssä ja sen ulkopuolella.

Tuomilehdon pääviesti on, että voimme itse vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka paljon ja minkä laatuista unta saamme. Jos omat toimenpiteet eivät tepsi ja on kyse vakavammista ongelmista, apua on tarjolla. Kirjan sivuilla toistuu rohkaiseva näkemys, että tie parempaan uneen on olemassa.

Omat kaikkien käytössä olevat keinot liittyvät esimerkiksi huolien käsittelyyn (huolipäiväkirja), mielen rauhoittamiseen sekä päivärytmiin (liikunta ja ruokailut erityisesti).

Tuomilehto esittää, ehkä hieman ainakin julkisuuden valtavirrasta poikkeavia, näkemyksiä liittyen esimerkiksi illan syömiseen (ei lihota erityisesti, kokonaiskalorit ratkaisevat) ja digitaalisten välineiden sinivaloon (tärkeämpää on rauhoittaako vai virkistääkö sisältö).

Kirjan painotus on luonnolllisesti lääkkeettömässä hoidossa. Lääkkeet eivät ratkaise ongelmia, jotka ovat huonon unen ja nukkumisen taustalla, vaan ne hoitavat oireita. Lääkkeet voivat tukea tilapäisesti erityistilanteissa, mutta pitkäkestoisesti ne eivät ole hyvä ratkaisu.

Yksi kirjan hienoista piirteistä on se, että siinä käsitellään uneen liittyviä haasteita elämänvaiheittain ja erikoistilanteittain. Omissa jaksoissaan käsitellään esimerkiksi lasten ja nuorten unta sekä unta ikääntymisen näkökulmasta. Samoin pohditaan unta vuorotyössä, liikenteessä tai matkustaessa. Nämä vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Kirjassa on hyviä huomioita liittyen siihen, minkälaisia vaikutuksia univaikeuksilla on esimerkiksi perhe-elämään ja parisuhteeseen.

Kirjassa on myös oma jaksonsa erilaisille unihäiriöille ja unen tutkimiselle. Jaksossa avataan näitä syvempään asiantuntemukseen perustuvia sisältöjä mukavan kansanomaisesti.

Tuomilehto ottaa myös kantaa hyvinvointiteknologiaan ja tuo esiin, että sormukset, kellot, rannekkeet ja muut anturit eivät mittaa unta vaan tekevät siihen liittyviä päätelmiä algoritmien mukaan. Unen oikea mittaaminen perustuu aivojen toiminnan mittaamiseen aivosähkökäyrän (EEG) avulla.

Hyvinvointiteknologia voi kuitenkin olla hyödyllistä, jos ne herättävät käyttäjiensä mielenkiinnon unen seuraamiseen ja terveyden parantamiseen.

Kaiken kaikkiaan Tuomilehdon kirja on hyvä kirja unesta ja sen merkityksestä. Se erottuu muista alueen kirjoista fokusoiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja -vaiheisiin ja avaa myös mukavasti vaikeampia uniongelmia sekä unitutkimuksen maailmaa.

Yksilöstä yhteisöön?

Jos vielä pohtii laajemmin unikirjojen ja muun sisällön tematiikkaa niin yksi suunta on kirjallisuudessa vielä melko ohuella käsittelyllä. Unta tarkastellaan nimittäin hyvin yksilölähtöisesti. Yksilöasiahan se tietysti onkin. Uniongelmat kuitenkin heijastuvat yhteisöön, esimerkiksi kotona tai työpaikalla.

Monasti olemme kuulleet esimerkin, jossa esitetään, kuinka monen promillen humalatilaa tietynlainen valvominen vastaa. Näin perustellaan, että rattiin ei saa mennä väsyneenä. Samoilla univajeesta johtuvilla ”promilleilla” kuitenkin painetaan työelämässä useinkin.

Työpaikan toimenpiteillä, pelisäännöillä, kulttuurilla voidaan vaikuttaa uniasioihin. Vuorotyössä työvuorosuunnittelu on merkittävässä roolissa unen ja palautumisen kannalta. Etätyö ja työaikajoustot saattavat tuoda merkittäviä hyötyjä unen näkökulmasta. Työpaikan viestintäkulttuuri saattaa vaikuttaa siihen, miten työntekijät nukkuvat.

Näitä asioita sivutaan monissa uneen liittyvissä kirjoissa, mutta ne ovat toistaiseksi olleet jonkinlaisessa sivuroolissa. Kenties kohta näemme esimiehille ja johtajille suunnattuja kirjoja, joissa tällainen näkökulma on keskiössä.

Henri Tuomilehto (2019): Nukkumalla menestykseen. Tammi, Helsinki. 

Muita aihepiiriä käsitteleviä kirjoja:

Unikirjat:

Arianna Huffington Sleep Revolution. Esittelyni tässä.

Leeni Peltola: Valvomo. Esittelyni tässä.

Mathew Walker Why We Sleep. Esittely jäi kirjoittamatta.

Hyvinvointikirjat:

Oskari Saari ja Aki Hintsa: Voittamisen anatomia. Esittelyni tässä.

Petteri Kilpisen ja Antti Haqgvist: Varianssi. Esittelyni tässä.

”Aivokirjat”:

Minna Huotilainen ja Mona Moisala 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Esittelyni tässä.

Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi 2018: Aivot työssä. Esittelyni tässä.

Minna Huotilainen ja Leeni Peltonen: Tunne aivosi. Esittelyni tässä.

Kaksi kirjaa aivoista

huotilainen

Muistan työuraltani kauan aikaa sitten tilanteen, jossa menin kollegani työhuoneeseen toimittamaan jotakin akuuttia asiaa. Hän vilkaisi minua koneeltaan ja sanoi, ”anna kun teen tämän loppuun”. Kului minuutti puolitoista ja hän oli valmis keskusteluun kanssani. Itse istuskelin odottamassa. Asia painui mieleeni, koska pidin tätä reaktiota niin vaikuttavana ja ihailtavana. Moni meistä olisi siirtynyt välitömästi keskusteluun ja jättänyt kirjoitustyön kesken.

Laajemmassa kuvassa elämänrytmimme on muuttunut ja esimerkissä kuvattua keskittymistä omaan työhön on yhä vaikeampaa toteuttaa. Työtä tehdään ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaaliset välineet tuottavat meille taukoamatta impulsseja töihin, uutisiin, viihteeseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Työpaikat ovat myös muuttuneet monitilatoimistojen myötä häiriöherkemmiksi. Samaan aikaan työ muuttuu niin, että yhä useammassa ammatissa työn kognitiiviset vaatimukset kasvavat.

Siksi keskittymiseen ja aivojen toimintaan kohdistuu tällä hetkellä paljon kiinnostusta. Aivotutkijat, kluten tässä esillä olevien kirjojen kirjoittajat, ovat kysyttyjä luennoitsijoita ja hlaastateltavia. He ovat tähän lähtiessään myös tehneet hienoa työtä tieteen popularisoimiseksi.

Keskittymiskyvyn elvytysopas

Kirjoista ensimmäinen Keskittymiskyvyn elvytysopas, kohdistuu nimenomaan keskittymiseen ja sen edesauttamiseen.

Kirjan yksi lähtökohta on ADT (attention deficit trait), jolle tarjotaan kirjassa suomennosta ”tarkkaavuushäiriötä muistuttava käytösmalli”. Kyseessä on siis ilmiö, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samalla tavalla kuin sellaisilla henkilöillä, joilla on diagnosoitu ADD tai ADHD.

ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen. Eli vaikka ADT:stä kärsivä ihminen saisi rauhalliset työskentelytilat, hän keskeyttää itsensä. Vaikka tutkimusnäyttö ei asiassa olekaan kiistatonta, on mahdollista, että kiihtynyt elämänrytmi ja viriketulva johtavat ADT:n lisääntymiseen. Ja siksi on pohdittava, miten keskittymiskykyä voidaan elvyttää ja parantaa.

Kirjassa luodaan ensin uskoa siihen, että keskittymiskykyä voi parantaa. Taustaksi käydään läpi aivojen toimintaa sekä aihepiiriä koskevaa tutkimusta sekä esitellään miten keskittymiskyky kehittyy läpi elämän.

Aivojen palkkiojärjestelmä on huomion kohteena. Esitellään, miten mielihyväkokemukset ja riippuvuudet syntyvät. Ajankohtaisena aiheena tarkastellaan miten sosiaalisen median algoritmejä muokataan mahdollisimman koukuttaviksi.

Multitaskaus saa oman huomionsa. Multitaskaamisen todetaan olevan tehotonta ja raskasta ja lukija saa ohjeet sen välttämiseen. Keskeistä tässä on ensin oman mielen tarkkailun parantaminen ja sen jälkeen mielen hallinta.

Työpaikan tilanteet saavat huomiota omassa kappaleessaan. Kappaleessa esitetään kiintoisa ajatus ”uudesta työaikalaista”, jossa vuorokausi on jaettu neljän tunnin jaksoihin, joilla kullakin on eri tavoitteet.

Esimerkiksi työpäivän alku on ”virtausjaksoa”, jolloin keskitytään luomaan jotakin uutta. Iltapäivä on ”silppujakso”, jossa hoidetaan kertyneitä silpputöitä . Tämän jälkeen onkin ”empatiajakson” aika.

Malli kuulostaa järkevältä, mutta haasteelliselta toteuttaa. Harvalla taitaa olla mahdollisuus hallita omaa työpäiväänsä tällä tavoin. Tarvittaisiin koko työpaikkaa koskevia sopimuksia ja toimenpiteitä ja sitten on vielä ulkomaailma (asiakkaat, sidosryhmät), joiden aikataulut pitää ottaa huomioon.

Kirjan lopussa annetaan vielä rautaisannos konkreettisia ohjeita siitä, miten omaa keskittymistä voi turvata ja keskittymiskykyä kehittää.

Erityiskiitoksen voi antaa kirjan monipuolisesta esitystavasta. Hyvä idea on esimerkkihenkilöiden käyttäminen, joiden avulla pohditaan erilaisia älylaitteiden käyttötapoja. 

Kaiken kaikkiaan kirja on kompakti parissa illassa luettava konkreettinen opas, jossa aihepiiriin liittyvät asiat esitetään tiiviisti ja ajattelua herättävästi.

Aivot työssä

Tämä kirja keskittyy monipuolisesti nykyaikaiseen työelämään ja sen aivoille aiheuttamaan kuormitukseen ja haasteisiin. Kirja on edellistä laajempi, vajaat 300 sivuinen teos sisältäen tutkimustietoa, haastatteluja ja esimerkkejä.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan työntekoa aivojen näkökulmasta ja toisessa näkökulmana on ihmisille parempi työorganisaatio.

Liikkeelle lähdetään metsästäjä-keräilijän aivoista ja kurotetaan kohti nykyajan multitaskaamista avokonttoreissa. Käsitellyksi tulevat aivojen peruskunto ja sen vaaliminen esimerkiksi unen avulla.

Osaamisen osalta käsitellään ajankohtaista asiaa, eli jatkuvaa oppimista. Keskeinen näkökulma on pohtia sitä, minkälaisin edellytyksin työ tukee oppimista.

Niinikään ajankohtaista aihetta, eli työympäristömuutoksia, tarkastellaan monipuolisesti eri näkökulmista. Erilainen työ ja erilaiset ihmiset vaativat erilaisia työympäristöjä.

Kehollisuutta koskevassa kappaleessa pohditaan liikumisen merkitystä aivotoiminnan kannalta. Liikunnan suhteen ollaan maltillisia, pienikin liikunta on hyväksi. Lisäksi kehotetaan uteliaisuuteen ja etsimään itselle sopivia liikuntamuotoja.

Ensimmäinen jakso päättyy hienoilla esimerkeillä kuvattuihin kiteytyksiin siitä, millainen on aivoille hyvä työpäivä.

Toisen jakson teemana on ihmisille parempi työorganisaatio. Näkökulmana on nykyaikainen ajatus siitä, että päätöksiä työyhteisöissä tekevät muutkin kuin esimiehet ja johto.

Jaksossa käsitellään työn muutosta ja keskustelua työn loppumisesta. Päädytään johtopäätöksiin, että työ ei katoa, mutta muuttuu ja ihmisillä on edelleen vahvuuksia, joita koneilla ei ole (monimutkainen ongelmanratkaisu, empatia, luovuus).

Tunteita käsittelevässä jaksossa käsitellään tunteiden merkitystä työyhteisöissä ja toisaalta sitä, miten digitalisaatio ja uudet vuorovaikutuksen välineet vaikuttavat tunteiden välittämiseen ja tulkitsemiseen.

Kompleksisuuden lisääntyminen on yksi ajankohtainen työelämäteema. Kirjassa pohditaan kompleksisuuden merkitystä yksilöille ja yhteisöille. Itseohjautuvuuden vahvuuksia ja haasteita pohditaan, esimerkkinä mm. Stanley McChrystalin kirja Team of Teams (ks. esittelyni tästä).

Empatia saa oman kappaleensa. Empatia korostuu, koska se on olennaista vuorovaikutuksen kannalta. Vuorovaikutustyö taas on työelämän muutoksessa ja ”työn katoamisessa” ihmiselle vahvinta aluetta.

Kirjan lopussa pohditaan, minkälainen on älykästä työntekoa mahdollistava organisaatio. Suuntana ovat ”litteämmät ja ketterämmät organisaatiot. Kuitenkin hierarikoilla nähdään myös olevan merkittäviä hyötyjä.

Pidin Aivot työssä-kirjasta erittäin paljon. Nykyään tästä tematiikasta on paljon tarjolla erilaisia sisältöjä mediassa ja aiheesta on kirjoitettu monia kirjoja. Tämä kirja tuo kuitenkin keskusteluun paljon uutta, tuoden esiin tutkimustuloksia ja teorioita, eikä yhtään puuduttavalla tavalla!

Erityisen hienoa kirjassa on henkilöiden ja erilaisten elämätilanteiden kautta kerrotut esimerkit, jotka valaisevat aihepiiriä tehokkaasti. Myös haastattelut toimivat hyvin.

Näidenkin kirjojen myötä tietoa aivotyöstä ja aivojen kuormittumisesta nykyisessä elämänmenossa on paljon. Korjausten tekeminen aivoterveyttä tukevaan suuntaan ei kuitenkaan ole helppoa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi digitaalisten viestintävälineiden koukuttavuus ja työelämän kiireet.

Kun tietoisuus lisääntyy, kenties yhä useampi kuitenkin pysähtyy kohdallaan miettimään omia toimintapojaan ja muuttaa niitä terveellisempään suuntaan.

Ja kenties sama tapahtuu yhä useammin myös työyhteisöissä ja työpaikoilla. Näin tämän kirjoituksen alussa kuvattuja esimerkkejä löytyy tulevaisuudessa työelämästä yhä enemmän. Tällaisen kehityksen aikaansaamisessa tässä esitellyt kirjat ovat varmastikin merkittävässä roolissa.

Erinomaisia kirjoja molemmat ja myös hienoja esimerkkejä tieteen popularisoinnista. Suosittelen kirjoja erityisesti asiantuntijatyötä tekeville, esimiehille ja johtajille.

Minna Huotilainen ja Mona Moisala 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. 

Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi 2018: Aivot työssä. Kustannosakeyhtiö Otava, Helsinki. 

Varianssi – Lataa itsesi täyteen energiaa


varianssi

Hyvässä tietokirjassa on yksi kantava idea ja sisältöä jäsentävä toimiva rakenne. Lisäksi kirjalle on olemassa jokin, mielellään ajankohtainen, tarve. Petteri Kilpisen ja Antti Hagqvistin kirjoittamassa kirjan kohdalla kaikki nämä kolme löytyvät.

Tarve

Aloitetaan tarpeesta. Monet työelämän ja elämänrytmin muutokset korostavat omasta hyvinvoinnista huolehtimisen merkitystä.

Ajasta ja paikasta riippumaton työ on lisääntynyt digitaalisten viestintä- ja työvälineiden myötä. Siksi on tärkeätä osata pistää rajoja omalle tekemiselle sekä varmistaa palautuminen ja tätä kautta työkyky.

Työn muutos kognitiivista kuormitusta korostavaan suuntaan on myös yksi tärkeä muutostrendi, samoin kuin johtamisen muuttuminen aikaisempaa valmentavammaksi.

Mainitaan tässä vielä organisoitumisen muuttuminen aikaisempaa enemmän itseohjautumista korostavaksi.

Näiden muutosten keskellä on tärkeää, että ihmiset ja työntekijät osaavat pitää huolta omista voimavaroistaan.

Hyvinvointi, sen ylläpitäminen ja edistäminen monipuolisesti on merkittävä trendi, johon liittyy hyvinvointiteknologia, erilaiset valmennukset sekä asiaan liittyvä tieto.

Idea

Kirjan keskeinen idea on ”varianssi”. Tällä tarkoitetaan kykyä vaihdella kuormituksen ja levon välistä suhdetta. Kuormittumista ja palautumista vaihtelemalla varmistetaan kehittyminen.

Varianssin ajatus on erityisen tuttu fyysisestä harjoittelusta (hyperkompensaatio), mutta sitä voi soveltaa muillakin osa-alueilla. On esimerkiksi tärkeätä tuoda varianssia työpäivän sisälle mikrotauoilla ja työpäivän jälkeen työstä selvästi erottuvalla ja erilaisella toiminnalla.

Kaiken kaikkiaan varianssin ajatus on yksinkertainen, mutta mielestäni toimiva. Ainakin itse haluan myös ajatella, että työpaikallani Varmassa hiljattain lanseerattu työkykysykli on varianssin kanssa saman sukuinen ajatus (ks. enemmän tästä).

Rakenne

Kirjaa jäsentää jaottelu ajatusten energiaan, emotionaaliseen energiaan, fysiologiseen energiaan, sosiaaliseen energiaan sekä henkiseen energiaan. Nämä osa-alueet käydään läpi omissa kappaleissaan.

Ajatusten energian kohdalla tarkastellaan esimerkiksi keskittymistä, multitaskingin sudenkuoppia sekä läsnäoloa. Tärkeitä teemoja tässä ajassa kaikki.

Emotionaaliseen energiaan liittyvässä kappaleessa aiheina olivat mm. itsensätunteminen, emotionaalinen älykkyys sekä ihmissuhteiden hallinta. Ihmissuhteiden hallinta tarkoittaa muun muassa sidettä, jonka luot muiden kanssa monien kanssakäymisten kautta (ns. ”bondaus”).

Fysiologiseen energiaan liittyvän kappaleen asiat olivat minulle melko tuttuja. Jakso on monipuolinen käsitellen mm. unta ja fyysisen harjoittelun eri osa-alueita. Itselleni uusi jaottelu oli taidon eli koordinaatiokyvyn kohdalla esitetty luokitus.

Sosiaaliseen energiaan liittyvässä jaksossa käsiteltiin mm. sosiaalista tartuntaa, eli vaikkapa työhyvinvoinnin läikkymistä.  Saat energiaa muista ihmisistä, mutta vain jos olet valmis myös antamaan sitä. Kappaleessa käsitellään myös vuorovaikutusta, empatiaa ja luottamusta. Paviaanilaumoja koskevat esimerkit kirjassa ovat valaisevia ja hauskoja.

Henkisen energian osalta käsitellään mm. syvämotivaatiota ja tarkoitusta. Lottovoittoesimerkin avulla haastetaan ajatusta, että ”ikuinen loma” toisi pysyvän onnen. Tämän sijaan ihminen on onnellinen kun on mielenkiintoista tekemistä.

Jokaisen kappaleen jälkeen on lyhyt jommankumman tekijän lyhyt kertomus teemasta omaan elämänkokemukseensa perustuen. Näistä Antin henkisen energiaan liittyvässä kappaleessa kirjoittamat asiat kolahtivat eniten, vaikka olenkin ne lukenut muualta jo aikaisemmin.

Lopuksi käsitellään muutoksen anatomiaa ja annetaan siihen käytännön ohjeita jopa työpohjia tarjoamalla.

Pidin kirjan järkevästä suhtautumisesta muutoksiin. Tekijät kannustavat pieniin, vähän kerrallaan kokonaisuutta muuttaviin ja sitä kautta todennäköisemmin onnistuviin muutoksiin.

Kaiken kaikkiaan kirja on sujuvasti kirjoitettu ja rakenteeltaan onnistunut. Kirja on hyvä ja monipuolinen peruskirja hyvinvoinnista sisältäen runsaasti konkretiaa. Näin joulun alla voi harkita sen antamista vaikkapa joululahjaksi.

Petteri Kilpinen ja Antti Hagqvist 2019: Varianssi – lataa itsesi täyteen energiaa. Fitra.

Kirjaesittely kirjasta Erkka – Elämän peliä


erkka

Jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund on kirjoittanut yhdessä toimittaja Manu Tuppuraisen kanssa kirjan, joka kertoo Westerlundin tähän astisesta urasta jääkiekkovalmentajana ja muissa huippu-urheilun tehtävissä.

Kirjassa on tavallaan kolme tasoa. Erkka Westerlundin henkilökohtainen taso, toisaalta mitä tapahtui jääkiekossa Westerlundin valmennuskaudella ja kolmanneksi, miten jääkiekko kehittyi tänä aikana.

Henkilökohtaisella tasolla käydään läpi tapahtumia Westerlundin elämässä ja hänen työurallaan. Tässä tulevat esiin valmentajapestit eri joukkueissa sekä urheilun johtotehtävissä.

Kirja on avoin ja henkilökohtainen. Eri tilanteisiin (voitot, tappiot ja potkut) liittyneitä tunteita käydään avoimesti läpi. Mieleen jää myös isompi henkilökohtainen vedenjakaja, kun Westerlund alkaa nähdä elämänsä suunnan paremmin 50-vuotta täyttäessään.

Westerlund on toiminut valmentajana SM-liigassa, Suomen maajoukkueessa sekä KHL:ssä. Urheilun johtotehtävät veivät hänet muun muassa Vierumäelle Suomen Urheiluopiston rehtoriksi ja toimitusjohtajaksi sekä huippu-urheilun tulevaisuutta pohtineen ryhmän jäseneksi.

Westerlundin oivallus valmennuksessa oli fokusoiminen urheilijan henkisiin voimavaroihin ja mieleen. Hän toi ihmislähtöistä valmennusta perinteisesti autoritaariseen johtamiseen ja valmentamiseen.

Myös nykyaikana työelämässä korostuva itseohjautuvuus tuli Westerlundin joukkueisiin. Maajoukkueessa viisikot miettivät oman pelinsä parantamista.

Westerlund korostaa, että joukkue koostuu yksilöistä. Valmentajana hän loi henkilökohtaisen suhteen joukkueen jokaisen jäsenen kanssa. Metodina ovat ”one-to-on”-keskustelut, joihin Westerlundilla oli oma struktuurinsa liittyen pelaajan vahvuuksiin, kehityskohteisiin ja tavoitteisiin.

Itse jäin miettimään, että jääkiekkojoukkue on itse asiassa aika iso ryhmä siihen, että valmentaja luo syvän henkilökohtaisen suhteen jokaisen joukkueen jäsenen kanssa. Lisäksi valmentajan tiimiin kuuluu muu valmentajisto sekä muut avainhenkilöt lääkärit, fysioterapeutit huoltajat.

Westerlundin valmennuksessa levolla ja palautumisella on keskeinen merkitys. Mainituksi tulee mm. Firstbeat, jolla Westerlundin joukkueissa mitattiin palautumista. Iltapelit haastavat pelaajien palautumisen. Myös valmentaja käy ylikierroksilla pelien jälkeen, eikä saa nukuttua. Turnaukset ovat erityisen haastavia palautumisen kannalta.

Huipulla erot syntyvät siitä, kuka onnistuu palautumaan parhaiten. Kirjassa mainitaankin monta kertaa edesmenneen Aki Hintsan kirjassaan mainitsema lause: Menestys on hyvinvoinnin sivutuote (lue esittelyni Hintsan kirjasta tästä).

Pelin kehittäminen perustui Westerlundilla tiukkaan analyysiin. Eräässä vaiheessa pelit purettiin videoanalyysissä kymmeniin tuhansiin yksittäisiin tapahtumiin, joita sitten analysoitiin. Yhden ottelun analyysi kesti kahdeksan tunnin työpäivillä kolme kuukautta!

Analyysin foksoitumista kuvaa myös se, että Westerlund aloitti lisensiaatintyön yhdestä pelivaiheesta, siitä, kun joukkue saa kiekon haltuunsa siihen hetkeen, kun joukkue menettää sen.

Kirjasta jäi mieleen detaljina statistiikka, että joukkue hyökkää pelin aika keskimäärin 200 kertaa ja keskimäärin pelin lopputulos on nykykiekossa 2-3.

Westerlundin valmennuskaudella jääkiekon luonne muuttui. Peli muuttui enemmän pelitapahtumiin reagoivaksi, aikaisemmin pelattiin enemmän vakioitujen pelisysteemien mukaan. Eli esimerkiksi hyökkäykseen lähdetään aikaisempaa harvemmin organisoidusti omalta puolustusalueelta.

Tällä uudella aikakaudella pelaajan omien ratkaisujen sekä toisaalta joukkuetovereiden tuntemus korostui. Westerlundin valmennuksessa painottuvan yksilöpainotuksen ja toisaalta itseohjautuvuuden voidaan ajatella sopivan tähän muutokseen.

Westerlund on toiminut työelämän kehittämiseen liittyvänä asiantuntijana ja luennoitsijana. Kirjassa esitetään analogioita jääkiekon ja työelämän tilanteiden välillä.

Esimerkiksi: Sillä, joka puhuu kokouksessa on puheenvuoro (kiekko) hallussaan ja hän voi siirtää puheenvuoron toiselle (syöttö). Myös hiljaa olevilla (kiekottomilla pelaajilla) on rooli: he seuraavat ja kuuntelevat ja ovat valmiita antamaan oman panoksensa kun saavat puheenvuoron (kiekon). Joku voi myös pitää puheenvuoroa (kiekkoa) pitkään itsellään, joka tarkoittaa monologia (sooloilua ilman syöttöä).

Westerlund laittoi paljon painoa myös joukkueen kokoamiseen. Kapteenin valinnalla oli suuri merkitys. Ketjut koottiin niin, että eri pelaajat täydentävät toistensa heikkouksia. Avainasemassa oli myös jokaisen pelaajan vahvuuksien hyvä tuntemus.

Mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia olivat jääkiekon trendien ja pelin analyysiä koskevat teemat. Westerlund tiimeineen teki analyysien kanssa todella paljon töitä.

Vaikka Westerlund toimi urheilun huipulla (jossa tähtäimessä on menestys ja voittaminen), hänen näkemyksensä urheilusta on, että urheilun parasta antia on oppiminen ja kehittyminen. Siinä mielessä urheilu on elämää pienoiskoossa ja ”elämän peliä”.  Tämä on yksi kirjan vahvimmista viesteistä.

Westerlundin uralla oli kiinnostava kaari, sillä hänen tähänasti viimeinen valmentajapestinsä oli Venäjällä KHL:ssä. Venäjällä vallitseva autoritaarinen jääkiekkokulttuuri oli vahvassa ristiriidassa Westerlundin filosofian ja metodien kanssa.

Kaiken kaikkiaan kirja oli urheilusta, urheilun maailmasta ja valmentamisesta kiinnostuneelle mukava luettava. Hyvä kirja esimerkiksi pukin konttiin laitettavaksi.

Erkka Westerlund ja Manu Tuppurainen: Erkka – Elämän peliä. Fitra 2019.