Asiantuntija ja sosiaalinen media

matsi

Sosiaalisen median hyödyntäminen asiantuntijan työssä on edelleen  melko uusi ilmiö. Tätä ilmentävät erilaiset pyrkimykset, joilla yhä useampaa asiantuntijaa houkutellaan mukaan tviittaamaan tai bloggaamaan. Toisaalta on asiantuntijoita, joille sosiaalisen median hyödyntäminen on yhtä luontevaa kuin Hesarin lukeminen. Seuraavassa pohdin omaa yksinkertaista “strategiaani” sosiaaliseen  mediaan liittyen.

Tärkein sisällöntuotanto tapahtuu blogeissa. Kirjoitan työpaikan blogiin, tähän blogiin ja lisäksi satunnaisiin vierailijablogeihin. Lisäksi minulla on blogi, jossa keskityn enemmän harrastusasioihin.

Omat sisällöt

Sisällöt ovat pääosin työelämäaiheita tai erilaisia kirja-esittelyjä. Erilaisten laitteiden (kuten Oura-hyvinvointisormuskseen tai Polar Loop-aktiivisuusmittariin) liittyvät  käyttäjäarviot ovat osoittautuneet melko suosituksi sisällöksi. Hakukoneet löytävät hyvin tunnetut tuotemerkit ja ihmiset googlaavat käyttäjäarvioita kun harkitsevat laitteiden hankkimista.

Sisällöt blogikirjoituksiin tulevat ajankohtaisista aiheista tai “suunnitelman” mukaan. Suunnitelmani koostuu kirjoitusideoita sisältävästä listasta (Wunderlist), jota puran, kun aikaa kirjoittamiseen on. Kirjoitusideoita syntyy eri tilanteissa. Kaikki ideat eivät päädy julkaistuksi tekstiksi saakka.

Pyrin bloggaamaan kerran viikossa. Toisaalta stressiä ei tule, jos syystä tai toisesta julkaiseminen jää väliin. Pahinta on väkisin ulkopäin annetun aikataulun mukaan kirjoitettu teksti, jossa ei ole mitään uutta ja johon en itsekään ole tyytyväinen.

Aikaisemmin jaoin omaa kirjoitustani Twitterissä aika innokkaasti moneen kertaan. Ajastin jakoja ja niin edelleen. Nyt kerta tai pari riittää. Joskus saatan jakaa kirjoitusta uudestaan, jos se ei ole saanut mielestäni ansaitsemaansa huomiota (hymiö).

Pääosin jaan Twitterissä siis “asiasisältöjä” tai tartun keskusteluun. Toisinaan tviittaan enemmän tai vähemmän onnistuneita sutkautuksia.

Seurailen eri postausten suosiota Google Analyticsilla päällisin puolin niin, että tiedän kuinka eri kirjoitukset ovat tässä valossa “menestyneet”. Hakukoneoptimointia teen sen verran kuin WordPressin asiaan liittyvät työkalut siihen ohjaavat. Eli täytän metasanat ja  muut.  Tuntuu siltä, että sisältöni löytyvät aika mukavasti Googlella.

Parhaiten “viraaliksi menevät” jutut, jotka liittyvät asiantuntijatyöhön tai sosiaaliseen mediaan. Tämä tietenkin johtuu siitä, että omassa kuplassani on eniten näistä teemoista kiinnostuneita. Työelämäaihe on itsessään siitä hyvä, että se koskettaa laajaa yleisöä.

Sisältöjen jakaminen ja keskustelun seuraaminen

Yritän pitää riman sopivan korkealla siinä, mitä kirjoituksia jaan. Hyvä uusi näkökulma tai sisältö ansaitsee tulla jaetuksi. En jaa automaattisesti minkään tahon tai kenenkään yksittäisen henkilön bloggauksia tai muita sisältöjä. Työpaikan blogin runsaasta tarjonnasta jaan kirjoitukset, jotka liittyvät eniten omaan teema-alueeseeni.

Paras palaute on tullut kollegalta, joka sanoi katsovansa Twitter-tililtäni, mitä kannattaa lukea.

Toisinaan pingaan tviitteihin kollegoita, joita uskon jutun kiinnostavan. Tätäkin olen ehkä hieman vähentänyt.

Twitteriä käytän ajankohtaisen keskustelun seuraamiseen. En käytä listoja, seuraan hashtageja, jos jotain erityistä on sattunut. Otan uusia henkilöitä seurantaan, kun törmään mielenkiintoisiin. En juurikaan poista henkilöitä seurannasta.

Seuraan yli 100:aa blogia Feedlyllä. Puran Feedlyn “katiskaan” jääneet kirjoitukset päivittäin ja jaan parhaimmat kirjoitukset, yleensä illansuussa tai illalla kun minulla on lukuhetki. Jakamani kirjoitukset liittyvät yleensä työelämään tai sen johonkin osa-alueeseen. Toisinaan mikään päivän bloggaus ei ylitä omaa jakamiskynnystäni.

Luen paljon muitakin juttuja, liittyen esimerkiksi markkinointiin, viestintään, digitalisaatioon ja tekoälyyn. En kuitenkaan jaa näitä teemoja koskevia kirjoituksia kuin harvoin, koska ne eivät ole omaa teema-aluettani, vaan asioita, joita lähinnä opiskelen.

Laadukkaiden blogien määrä on mielestäni kasvanut On myös joukko blogeja, joissa on todella huippua sisältöä. Toisaalta on blogeja, jotka ovat matkan varrella lopettaneet tai hiipuneet.

SlideShare ja LinkedIn ammatilliseen käyttöön

SlideShareen laitan lähes kaikki pitämäni esitelmät. Jos pidän jonkun täsmälleen saman esitelmän kuin jonka olen jo aiemmin pitänyt ja jakanut, en laita sitä useampaan kertaan jakoon. SlideSharessa muutamat esitelmät ovat saaneet ihan mukavasti huomiota osakseen.

SlideSharesta on myös hyvä jakaa esitelmää myöhemmin, jos se liittyy johonkin uudempaan virinneeseen keskusteluun. SlideSharessa on myös aika hyvät statistiikat.

LinkedIn on omalla kohdallani nousussa. Jokin aika sitten LinkedIn tuntui vaisulta,  (sen isomman päivityksen jälkeen), mutta nyt jotkut jakamani jutut ovat levinneet aika hyvin LinkedInin ammatillisessa verkostossa.

Kokeilin kerran pari kirjoittaa LinkedInin “blogiin”, mutta en oikein ymmärtänyt mitä etua siitä olisi ollut ja palasin omalle blogialustalle.

Facebook on edelleen enemmän henkilökohtaisessa käytössä, mutta jaan siellä myös kirjoituksiani, koska ne eivät oikeastaan koskaan ole niin spesifin ammatillisia. Instagramia jaksan käyttää lähinnä kesäisin kun ympäristö on valokuvauksellisempi. Snapchatia en ole oikein edes kokeillut. YouTube-kanava löytyy, mutta siellä on lähinnä harrastuksiin liittyviä kokeiluja.

Sosiaalisen median hyödyt

Ainakin viisi hyötyä voidaan tunnistaa.

Ensinnäkin, pystyn seuraamaan helposti erilaisia ajankohtaista keskustelua blogeista ja perinteisen median kanavista. On itse asiassa hämmentävää, kuinka hyvin ajan hermolla pysyy seuraamalla Twitteriä ja sopivia blogeja. Usein esimerkiksi erilaisissa seminaareissa (jotka ennen olivat keskeisiä paikkoja tiedon jakamiseen) kuullut asiat ovat jo moneen kertaan tuttuja sosiaalisesta mediasta.

Toiseksi, olen laajentanut omaa yleisöni. Puhe kymmenille tai parille sadalle saa aivan uuden yleisön kun esityksen jakaa SlideSharella tai kirjoittaa siihen liittyvän bloggauksen. Jutun elinkaari myös pitenee: kun esitelmä loppuu (toivottavasti) aplodeihin, verkossa oleva sisältö kiinnostaa kauemmin.

Kolmanneksi, olen saanut esitelmäpyyntöjä niin, että kysyjät ovat löytäneet verkosta blogini tai esitelmämateriaalini ja halunneet vastaavan esityksen tilaisuuteensa. Tämä ei ole mitenkään erityisen runsasta, mutta sitä tapahtuu.

Neljänneksi, olen saanut kommentteja kirjoituksiini ja esitelmiini. Eli vuorovaikutteisuus on lisääntynyt.

Viidenneksi, kirjoittaminen on hauskaa, rentouttavaa ja hyödyllistä itsessään. Se selkeyttää ajatuksia ja hioo omaa kirjoitustaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

Pitääkö suunnitella?

Yksinkertaistettuna olen sitä mieltä, että asiantuntijan kohdalla sosiaalisen median käytöstä ei kannata tehdä liian monimutkaista. Lähtökohtana on se, että on jotakin sanottavaa, josta tulee sisältöä. Sitten vain sanotaan se. Julkaisemisessa ja jakamisessa on pieniä niksejä, joita oppii ajan myötä itse ja muita seuraamalla.

Mielestäni sisältö on kaiken lähtökohta. Ilman sisältöä sosiaalisen median läsnäolo jää ohueksi. Koska asiantuntija tuottaa sisältöä tai hän on sen äärellä, asiantuntija on erityisen hyvässä asemassa sosiaalisen median hyödyntämisen suhteen.

Hyviä viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä blogeja, joista asiantuntija voi hyötyä omassa “someilussaan”, ovat mm. Somecon blogi, Ellun kanojen blogi, Viestijät-blogiKaskas-median blogi sekä Wau.fi-sivusto.

Asiantuntijan, joka haluaa hyödyntää sosiaalista mediaa työssään, kannattaa myös seurata alan ammattilaisia. Niitä löytyy edellä mainituista blogeista. Omalla kohdallani seuraamiani ammattilaisia on iso joukko,  mutta mainitaan tässä kaksi, eli Katleena Kortesuo ja Marko Suomi.

Tviittaa tämä teksti

Jos pidit tästä tekstistä, alta voit valita sopivan tviitin, jolla voit jakaa tekstin omalle verkostollesi.

[tweetthis]Asiantuntijatyössä sosiaalisen median käyttö on hauskaa ja hyödyllistä. [/tweetthis]

[tweetthis] Viisi hyötyä sosiaalisen median käytöstä asiantuntijatyössä. [/tweetthis]

[tweetthis]Asiantuntija, miten hyödynnät sosiaalista mediaa työssäsi? [/tweetthis]

Aikaisempia kirjoituksiani samasta aihepiiristä löytyy tästä ja tästä.

Kuva: Pauli Forma.

Bloggari kesälomalla

expressions-francaises-1300642_1280

Kesän koittaessa eri medioissa julkaistaan artikkeleita työstä lomalle siirtymisestä ja siitä, miten lomaa kannattaa viettää. Myös suhde sosiaaliseen mediaan loman aikana on agendalla. Puhutaan jopa kesäloman mittaisesta “somepaastosta.”

Mikä on oma suhteeni sosiaaliseen mediaan parin viikon päästä alkavan loman aikana?

Lomalla on enemmän aikaa harrastaa. Tätä kautta aikaa on myös enemmän erilaisiin sosiaalisen median aktiviteetteihin.

Itse aion tehdä seuraavaa:

Päivitän somekanavani

Käyn läpi kaikki somekanavani (Twitter, Facebook, LinkedIn, SlideShare, Flickr, Instagram, kolme omaa blogia), arvioin niiden päivitystarpeet ja toteutan ne.

Suurimmaksi osaksi pääsen eri kanavien kohdalla pienellä faceliftillä tai minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Kenties eniten joudun panostamaan LinkedIn-profiilini kohentamiseen.

Pohdin myös, lopetanko kaksi hieman pienemmälle käytölle jäänyttä harrastusblogia. Luulen, että luovun ainakin toisesta. Yleisestihän ajatellaan, että hiipuneet somekanavat kannattaa lopettaa.

Ehkä lisään jäljellejääviin blogeihin joitakin uusia WordPress-vimpaimia.

Bloggaan ja kerään aiheita

Aion blogata joistakin keskeneräisistä aiheista. Uskon, että kesällä ajatus kulkee ja syntyy myös ideoita postausten aiheista, jotka laitan talteen oikeaa hetkeä varten.

Kesällä tulee luettua kirjoja, kirjaesittelyt ovat hyvää sisältöä blogiin.

Kesän uutisvirrasta ja syntyy kenties ideoita, joista voi ponnistaa omia kirjoituksia.

Perehdyn kuvapankkeihin 

Olen käyttänyt postauksissani pitkälti Pixabayn kuvia, mutta aion kartoittaa muitakin kuvapankkeja, joiden kuvat ovat vapaasti käytettävissä.

Ehkä otan itsekin kuvia, joita voin hyödyntää blogipostauksissa.

Päivitän seurattavien blogien listaa

Seuraan mielenkiintoisia blogeja Feedlyn avulla. Käyn seurattavat blogit läpi, poistan ehkä joitakin blogeja seurannasta ja etsin uusia mielenkiintoisia.

Scouttaan erityisen hyviä blogeja ja kenties otan käyttöön niiden hyviä teknisiä oivalluksia.

Jatkan somen käyttöä

En todellakaan pidä mitään erikoisia somepaastoja kesän aikana. Sisällöissä kuitenkin todennäköisesti painottuvat enemmän erilaiset kesän tapahtumat ja kevyet helposti lähestyttävät aiheet.

Verkostojen vahvistaminen

Kun on enemmän aikaa, on kenties mahdollista olla enemmän mukana sosiaalisen median keskusteluissa lyhyen kaavan (Twitter, Facebook) tai pidemmän kaavan (reagoivat blogipostaukset) mukaan.

Vaikuttaa ehkä siltä, että sosiaaliseen mediaan liittyvää tekemistä on aika paljon. Kaikessa edelläsanotussa liikutaan kuitenkin pitkälti harrastamisen alueella.

Jotkut aihepiirit luiskahtavat kenties hieman työelämän puolelle, mutta se ei haittaa, koska se on oma valinta ja nämä asiat ovat mielenkiintoisia.

Suosittelen kaikille loma-ajan käyttämistä esimerkiksi sosiaalisen median suhteen juuri sillä tavalla kuin tuntuu hyvältä omalla kohdalla!

Kuva: Pixabay.com

Ennätyksiä rikkova blogipostaus

business-1150550_1920

Viime viikolla julkaisin tässä blogissa postauksen, jossa kirjoitin somevinkeista asiantuntijalle perustuen omiin havaintoihini. Kirjoitus rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset. Postausta käytiin katsomassa vuorokaudessa enemmän kuin yhtäkään toista kirjoitusta oli katsottu koko alkuvuoden aikana. Twitterissä postaukseen liittyviä tviittejä retviitattiin laajasti.

Vaikka olen kirjoittanut aiemminkin siitä, millainen on mielestäni hyvä blogipostaus, analysoin vielä viime viikon “menestystä” tässä kirjoituksessa.

 Kiinnostavan postauksen tunnuspiirteet

  • valitse kiinnostava aihe
  • otsikoi informatiivisesti ja ytimekkäästi
  • kirjoita lyhyesti
  • kirjoita väljästi
  • väliotsikoi
  • kuvita
  • lisää linkkejä
  • käytä ranskalaisia viivoja

Kaikki lähtee sisällöstä, teeman pitää olla kiinnostava. Sosiaalinen media on luonollisesti kiitollinen teema somessa julkaistavaksi ja jaettavaksi, koska teema koskettaa koko yleisöä.

Otsikon merkitys korostuu, sillä kirjoituksesta “näkyy” useimmiten somessa vain se, tai lyhyt kuvaus postauksen sisällöstä.

Blogissa on hyvä kirjoittaa lyhyesti, jotta tekstin voi selata nopeasti erilaisissa, joissa lukijat mahdollisesti ovat.

Väliotsikot, listat ja väljä kirjoittaminen helpottaat lukemista. Kuvitus tiivistää parhaassa tapauksessa kirjoituksen sanoman. Linkit lisäävät kirjoituksen arvoa tarjoamalla lisätietoa.

Vaikka olen “tiennyt” näistä vinkeistä jo kauan, en ole välttämättä käyttänyt niitä kaikki omissa kirjoituksissani. Nyt käytin ja tulos oli hyvä.

Jakaminen varmistaa, että kirjoituksesi huomataan

Uuden postauksen huomaavat vain blogin vakioseuraajat. Jakamalla linkkiä sosiaalisen median online-virrassa, kuten esimerkiksi Twitterissä, saat blogiisi lukijoita.

  • jaa uutta postausta esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa ja LinkedInissä
  • kiinnitä huomiota tviitin sisältöön, älä jaa mekaanisesti
  • lisää tviittiin henkilöitä, joiden uskot olevan kiinnostunut postauksestasi
  • jaa postaustasi enemmän kuin yhden kerran, jotta se huomataan
  • kiitä retviittauksista tai kommenteista vähintään “favorite”-napilla.

Postausta kannattaa jakaa, sillä bloggarihan haluaa lukijoita teksteilleen. Jakaminen kannattaa toteuttaa huolella, jotta tulokset paranevat.

Kollegasi tai samoista teemoista kiinnostuneet henkilöt mahdollisesti jakavat postaustasi kun pingaat heidät mukaan.

Älä luota siihen, että yksi jakaminen riittää, vaan jaa postausta uudestaan esimerkiksi muutaman tunnin välein tai myöhemminkin, jos se sopii käytävään keskusteluun.

Ole sosiaalinen ja kiitä kun kirjoitustasi on jaettu tai kommentoitu. Erityisen hienoa omasta mielestäni on se, jos keskustelu jatkuu niin, että joku toinen kirjoittaa teemasta blogipostauksen käyttäen toista näkökulmaa.

Näillä vinkeillä pääsee pitkälle. Seuraa menestystäsi blogin statistiikasta tai Twitterin analytiikasta.

Someniksit asiantuntijalle

tree-200795_1920

Muutama viikko sitten minua haastateltiin Akavalaisen juttuun, jonka teemana oli asiantuntija ja sosiaalinen media. Jutun julkaisemisen jälkeen teki mieli palata aiheeseen, mutta erilaisten kiireiden vuoksi teen sen vasta nyt.

Kirjoituksen jälkeen asiasta virisi ihan kohtalainen määrä keskustelua Twitterissä. Twitter-pöhinän ohella yksi parhaista kirjoituksista oli Tiina Rytkyn bloggaus “Tämän vuoksi asiantuntija ei halua olla brändi.”

Keskustelu koski melko paljon perusasioita, kuten asiantuntijan ajankäyttöä ja sitä, salliiko työnantaja sosiaalisen median käytön. Nämä asiat voi kuitata lyhyesti toteamalla:

  • tviittaaminen tai blogin kirjoittaminen vie aikaa erittäin vähän,
  • asiantuntijan oletetaan useimmiten kuitenkin joka tapauksessa viestivän omasta asiantuntemusalueestaan,
  • asiantuntijan oletetaan seuraavan oman alansa keskustelua ja toisaalta oman alan esiintymistä yhteiskunnallisessa keskustelussa,
  • somesta on hyötyä asiantuntijalle ja organisaatiolle.

Tällä hetkellä oma sosiaalisen median käyttöni on melko vakiintunutta. Kirjoitan blogeja ja jaan sisältöjä ja keskustelen Twitterissä. Facebookin olen rajannut yksityisempään käyttöön. Esitelmät jaan SlideSharessa.

Löydän jatkuvasti uusia blogeja, joissa on todella korkeatasoista sisältöä kiinnostavista aihepiireistä.

Blogien huikeus on siinä, että bloggaamalla asiantuntija pystyy viestimään suoraan potentiaalisesti suurellekin yleisölle. Monet asiantuntijat ovat myös todella lahjakkaita kirjoittajia. Blogi on nopea väline ja kirjoituksiin voi jouhevasti vastata kommenttibloggauksilla.

Yhä usemmin tulee vastaan tilanteita, joissa joku on törmännyt tekemisiini sosiaalisessa mediassa ja haluaa keskustella asioista kasvokkain. Somessa tapahtuvat verkostoituminen luo siis myös “perinteisempää” verkostoa.

Seuraavassa kiteytyksiä siitä, miten asiantuntija voi hyödyntää sosiaalista mediaa omassa työssään.

Mihin asiantuntija voi hyödyntää somea?

  • tiedon hankkimiseen,
  • oman asiantuntemuksen esiin tuomiseen ja henkilöbrändäykseen,
  • omaa alaa koskevaan keskusteluun osallistumiseen,
  • oman verkoston laajentamiseen, ylläpitämiseen ja vahvistamiseen
  • aidan yli hyppäämiseen: somessa myös muun kuin täysin oman alan seuraaminen on helppoa.

Mitä asiantuntija voi käytännössä tehdä?

  • lukea ja kirjoittaa blogeja,
  • aloittaa ja seurata keskusteluja ja osallistua keskusteluihin,
  • julkaista videoita Youtubessa tai tehdä Periscope-lähetyksiä.

Vinkit asiantuntijalle

Organisaatio – asiantuntija – some

Kuulostaa ehkä kovalta, mutta sosiaalisen median hyödyntämiseen motivoitunut asiantuntija ei juurikaan tarvitse organisaationsa tukea sosiaalisen median suhteen. Pahimmassa tapauksessa organisaatio asettaa kapuloita rattaisiin asiantuntijoidensa sosiaalisen median hyödyntämiselle.

Asiantuntija voi opiskella kaiken tarvittavan itse, verkko on täynnä hyviä esimerkkejä ja tietoa. Kokeilemalla pääsee aina eteenpäin. Asiantuntijalla luo sisältöä tai tuntee sisällöt muista lähteistä. Henkilö on kiinnostavampi kuin organisaatio.

Mutta organisaatio tarvitsee asiantuntijoitaan, jos se aikoo saada hyötyä sosiaalisesta mediasta. Organisaatio voi tukea somessa aloittelevia asiantuntijoita ja myös pidemmälle ehtineitä esimerkiksi hankkimalla valmennusta.

Julkisen ja yksityisen suhde asiantuntijan somepresenssissä

Yksi keskeinen teema asiantuntijan somepresenssissä on, missä määrin asiantuntija esiintyy sosiaalisessa mediassa ns. “privana” ja missä määrin asiantuntijana.

Perinteisissä asiantuntijoiden ja johtajien lehtijutuissa privaattipuolta raotetaan usein sen verran, että jutun kainalojutussa tai infolaatikossa todetaan haastateltavan perhetilanne ja toisaalta harrastukset.

Yksityiselämästä sosiaalisessa mediassa voisi todeta näin:

  • lähtökohtana on, että jokainen määrittää oman asiantuntija-yksityinen minä-suhteensa itse,
  • yksityistä puolta voi raottaa osallistumalla muun kuin oman asiantuntemusalueen keskusteluihin tai jakamalla erilaisia sisältöjä,
  • toisaalta voi viestiä omista harrastuksistaan ja niihin liittyvistä uutisista.

Esimerkkejä privaattipuolen harkitusta esiintuomisesta somessa ovat mm. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin tviittaamat kuvat pyörälenkeiltään tai monienkin eri henkilöiden tviitit hiihto- tai juoksulenkeiltä sekä erilaisista kulttuuritapahtumista.

Sosiaalisen median käyttö arkipäiväistyy kovaa vauhtia. Yhä enemmän on asiantuntijoita, joille keskustelu sosiaalisessa mediassa on yhtä rutiinomaista kuin keskustelu työpaikan kahvihuoneessa tai kokouksessa tai konferenssissa.

Hyviä someniksejä asiantuntijoille löytyy yllä mainittujen linkkien lisäksi esimerkiksi näistä linkeistä:

Fuel blogi

Eminen blogi

Lehmätkin Lentäis (Harto Pönkä)

Somecon blogi “Somen hermolla”.

Johanna Hurmerinnan blogi “Nyt ja huomenna”.

Katleena Kortesuon blogi “Ei oo totta”. 

Postauksen kuva: Pixabay.com

Miten kirjoitan kirjaesittelyn?

books-441866_1280

Vuosien varrella olen kirjoittanut jonkin verran kirjaesittelyjä tai -arvioita lehtiin tai omaan blogiin.  Aikaisemmin olen kirjoittanut tieteellisistä kirjoista, nyttemmin pääosin tietokirjoista tai johtamiseen liittyvistä kirjoista.

Olen aina kokenut tämän kirjoitustyypin olevan yksi vaikeimmista. Seuraavassa hivenen pohdintaa asiasta.

Onko kirjasta kertova kirjoitus esittely, arvio vai arvostelu?

Esittely viittaa siihen, että kirjasta ja sen sisällöstä julkaistaan kuvaus. Kirjoitetaan kirjan lähtökohdista, keskeisestä sisällöstä ja johtopäätöksistä. Mekaanisin esittely on referaatti,  mutta esittely voi olla kirjoitettu myös enemmän “omin sanoin.”

Arvio ja arvostelu viittaavat enemmän kirjan kriittiseen tarkasteluun. Kirjoituksessa on näin mukana arviota siitä, miten kirjoittaja on onnistunut. Kirjoituksessa otetaan suoraan kantaa siihen, onko kirja hyvä vai huono ja suositteleeko kirjoittaja sen lukemista.

Itse olen ajatellut kirjoittavani pääasiassa esittelyjä, mutta olen sisällyttänyt kirjoituksiin hieman oman arviointini kirjan “hyvyydestä.”

En anna juurikaan negatiivista palautetta. Tämä johtuu siitä, että en juurikaan lue sellaisia kirjoja, joista en pidä tai jotka ovat mielestäni “huonoja”. Kun lukee vain omasta mielestä hyviä kirjoja, ei tarvitse kirjoittaa kielteistä palautettakaan.

Toisinaan eteen tulee kuitenkin pettymyksiä tai huomioita ratkaisuista, joilla kirja olisi selvästi parantunut. Tällöin en malta olla kirjoittamatta parannusehdotuksia. Kritiikin kirjoittamisessa kannattaa kuitenkin olla varovainen ja panostaa siihen, että palaute annetaan fiksulla tavalla.

Toinen keskeinen kysymys kirjaesittelyssä on kirjoituksen tarkkuus. Kirjaesittelyjä lukiessa törmää erittäin tarkkoihin kuvauksiin kirjoista, toisaalta melko tarkkoihin kirjoituksiin ja myös kuvauksiin, jotka voisivat olla kirjan takakannen perusteella kirjoitettuja.

Itse “syyllistyn” usein liian tarkkaan kirjoittamiseen. Pyrin pääsemään tästä eroon määrittämällä jatkossa muutaman pointin, jonka varaan rakennan kirjoituksen.

Kolmas näkökulma kirjaesittelyssä on, kuinka paljon siinä kirjoitetaan muusta kuin itse käsiteltävästä kirjasta.

Vaihtoehdot ovat pitäytyminen pelkästään kirjassa tai viittaaminen johonkin toiseen tai pariin kolmeen muuhun samaa aihepiiriä käsittelevään kirjaan. Kolmas vaihtoehto on se, että kirjoituksessa käsitellään laajasti aluetta koskettelevaa kirjallisuutta ja teemaa. Viimeksi mainitussa vaihtoehdossa käsiteltävän kirjan rooli voi olla hyvinkin pieni.

Itse kirjoitan pääosin kirjasta, mutta voin viittailla joihinkin saman aihepiirin kirjoihin, jos näen yhtymäkohtia. Pääosassa on kuitenkin se kirja, jota käsittelen. Toisinaan intoudun laventamaan kirjoitusta ajankohtaisiin temoihin.

Kirjoista kirjoittaminen on hauskaa. Kirjan antia ja sisältöä joutuu pohdiskelemaan perusteellisemmin. Kirja tulee ikäänkuin käsiteltyä paremmin kun siitä on kirjoittanut jotakin.

Asiantuntijalle kirjaesittelyt ovat hyvä ja helppo sisältö blogiin. Ammattikirjoista kirjoittaminen on helppoa henkilöbrändäystä.

Kirjojen esittely tai arvioiminen on monen harrastus ja oma blogi tarjoaa tähän helpon kanavan. Sosiaalisen median vahvuus on se, että uusista ja vanhoista kirjoista on helppo saada esittelyjä yhdellä googlauksella. Siksi hyviä kirjoja löytyy nykypäivänä lukulistalle erittäin helposti.

Kuva: Pixabay.com

Sosiaalinen media ja digitalisaatio muuttavat rooleja

Digitalisaatio ja sen osana sosiaalinen media muuttavat useiden eri ammattiryhmien perinteisiä rooleja ja toimintatapoja.

Pohdiskelen asiaa (kesäfiiliksissä) asiantuntijan/tutkijan, viestinnän sekä median edustajien roolien ja yhteistyön näkökulmasta. Tältä alueelta minulla on paras kokemus oman työurani ja toimintani näkökulmasta. Vuosien varrella olen näitä asioita pohdiskellut paljonkin.

Aikaisemmin toimittiin suurinpiirtein niin, että asiantuntijalla oli “asiaa”, organisaatioiden viestintä hoisi asian saattamisen median tietoisuuteen ja media sitten uutisoi asiasta välineessään, jos koki sen  tärkeäksi tai kiinnostavaksi. Medialla oli keskeinen portinvartijan rooli. Ja on tietysti edelleen, mitä tulee median hallussa olevien kanavien käyttöön.

Viestinnällä oli keskeinen rooli asian muokkaamisessa siihen muotoon, että sen oletettiin kiinnostavan mediaa. Viestintä myös “hallinnoi” organisaatioiden viestintäkanavia.

Vaikka tätä kuvattua perinteistä toimintaa tapahtuu toki edelleen, sosiaalinen media ja digitalisoituminen ovat muuttaneet toimintatapoja.

Asiantuntijalla on mahdollisuus sosiaalista mediaa hyödyntämällä saada asiansa julkisuuteen itsenäisesti, suoraan, nopeasti ja laajasti. Teoriassa asiantuntijan yleisönä on koko maailma, vain kieli ja pääsy internetiin ovat esteenä.

Asiantuntija ei välttämättä tarvitse organisaationsa viestinnän tai myöskään median apua lainkaan. Hän voi julkaista esimerkiksi blogissaan, Twitterissä tai Facebookissa asiantuntemukseensa perustuvan sisällön.

Perinteiselle medialle jää tässä mallissa tiedon toissijaisen levittämisen rooli. Esimerkiksi viime viikkoina media on uutisoinut Jaakko Kianderin ja Pertti Haaparannan blogeissaan julkaisemia  kirjoituksia.

Jos asiantuntija hyödyntää suoraan sosiaalista mediaa, organisaation viestinnälle ei jää sellaista roolia, joka sillä oli ennen. Nykyaikaiset julkaisujärjestelmät ovat niin helppokäyttöisiä, että asiantuntijat voivat painaa “julkaise”-nappia itsekin. Ja verkkokirjoittamisen kursseillahan asiantuntijat ovat jo pitkään kehittäneet osamistaan.

Viestinnällä voi toki olla oma tärkeä roolinsa tukiessaan asiantuntijan somen hyödyntämistä, mutta rooli on ohuempi kuin perinteisessä toimintatavassa. Viestintä voi esimerkiksi kehittää organisaatioiden asiantuntijoiden some-osaamista. Viestintä voi myös organisoida viestiä vahvistavaa toimintaa sosiaalisessa mediassa asiantuntijan sisältöä jakamalla tai fasilitoimalla sitä koskevaa keskustelua.

Myös uudenlaiselle osaamiselle ja palveluille syntyy kysyntää. Näinpä esimerkiki sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyvästä konsultoinnista on tullut nopeasti tärkeä liiketoimintalue.

Asiantuntija voi laajentaa omaa rooliaan viestinnän perinteisen tontin ohella myös median suuntaan. Loistava esimerkki tästä on Jukka Saksin kirjoittama blogi-postausten sarja johtajuudesta ja johtamisesta.

Saksin haastatteluihin perustuva juttusarja olisi voinut olla toimittajan tekemä ja se olisi voitu julkaista esimerkiksi jossain talousalan lehdessä. Kirjoitukset ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin perinteisessä mediassa ammattitoimittajien tekemät haastattelut.

Toimittajatkaan eivät pysy vanhassa roolissaan odottelemassa, että asiantuntijat tuottaisivat uutta faktapohjaista sisältöä uutisoitavaksi. Erityisesti niinsanottu datajournalismi liikkuu tutkijoiden perinteisellä tontilla tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus siitä, missä määrin suuret kaupungit ostavat yksityisen sektorin toimijoilta sosiaali- ja terveyspalveluja. Artikkeli perustui suurelta osin kaupunkien verkkosivuillaan julkistamiin ostolaskuihin.

Mainittu tapaus on esimerkki myös siitä, miten digitalisaatio muuttaa perinteistä tiedontuottamista yhteiskunnassa. Aikaisemmin sama juttu olisi tehty Tilastokeskuksen tilastoihin perustuen, mutta aikaviiveen takia jutun tiedot olisivat olleet huomattavasti vanhempia.

Tiedon avautuminen haastaakin perinteisiä tiedon varastoimisesta vastanneita instituutioita. Yleisemminkin tahot, joilla on hallussaan yhteiskunnan toiminnan kannalta relevanttia tietoa, joutuvat pohtimaan tiedon avaamista ja tarjoamista kaikkien kiinnostuneiden käyttöön.

Monissa ammateissa on otettava haltuun uudenlaista osaamista.

Esimerkiksi asiantuntijoiden ja tutkijoiden on haluttava ja osattava käyttää sosiaalisen median mahdollisuuksia. Tutkimustiedon levittäminen vaatii runsaasti työtä, mutta siihen on nykyään loistavat mahdollisuudet.

Oma arvioni on, että osa asiantuntijoista ja tutkijoista on hypännyt hienosti mukaan sosiaaliseen aikakauteen. Yhtä hämmentävää on huomata, että osa asiantuntijoista, joilla olisi paljon sanottavaa ja kyky sanoa se, ovat käytännössä syrjäytyneet nykyaikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Sama uudistumisen tarve koskee esimerkiksi viestintää. On omaksuttava digitaalisen maailman toimintatapoja ja pystyttävä esimerkiksi tukemaan organisaation asiantuntijoiden sosiaalisen median käyttöä.

Median edustajille sosiaalinen media tarjoaa muun muassa juttuaiheita, mahdollisuuden vuorovaikutukseen yleisön kanssa sekä kanavat käytännössä reaaliaikaiseen uutisointiin.

Asiantuntijoiden reviirit aukeavat laajemminkin. Digitalisoitumiseen kuuluva tiedon avautuminen tarjoaa mahdollisuuden kenelle tahansa “kansalaisasiantuntijalle” mahdollisuuden tehdä analyysejä häntä kiinnostavista aiheista. Hän voi esimerkiksi tehdä vaihtoehtoisia esityksiä kaupunkisuunnittelusta, kuten Pekka Sauri kuvaa kirjassaan.

Sosiaalinen media lisää siis läpinäkyvyyttä. Vertaisarviointi ja kriittinen keskustelu on pitkään ollut tieteellisen yhteisön ominaispiirre ja etuoikeus. Nyt sosiaalinen media tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia haastaa ja kritisoida  asiantuntijoiden, poliitikkojen ja virkamiesten esityksiä ja sanomisia.

Media ei tietenkään ole kokonaan “sosiaalistunut”. Laajat, kohdennetut levikit tavoitetaan edelleen parhaiten perinteisen median kautta. Näitä asioita olen pohtinut aikaisemmassa blogissani. Sosiaalisella medialla on kuitenkin omat vahvuutensa.

Asiantuntijoita, viestijöitä ja mediaa tarvitaan jatkossakin. Kunkin tahon toimintatavat, roolit ja tätä kautta osaamisvaatimukset ovat kuitenkin nopeassa muutoksessa, jossa itse kukin yritämme pysyä mukana!

Millainen on hyvä blogi?

Millainen on hyvä blogi ja hyvä blogipostaus?

Blogien merkitys on korostunut, koska viestintä on siirtynyt voimalla verkkoon. Blogi on omaehtoinen, perinteisestä mediasta ja portinvartijoista irrallaan oleva kanava, jolla voi viestiä nopeasti, suoraan ja periaatteessa kenelle vain.

Seuraavassa pohdin hyvän blogipostauksen ja blogin tunnusmerkkejä.

Hyvässä postauksessa on uutta sisältöä. Kuten kaikissa kirjoituksissa, blogissa pitää olla uutta sisältöä.  Uutuusarvo voi syntyä uudesta näkökulmasta tai vanhan asian liittämisestä ajankohtaiseen keskusteluun.

Hyvä postaus on lyhyt. Blogeja luetaan  osana somen seurantaa, työpäivää ja yleistä verkossa surffailua. Blogeihin tutustutaan mielentilassa, jossa ei olla virittäydytty pitkien tekstien lukemiseen. Siksi hyvä postaus on luettavissa nopeasti.

Hyvä postaus on virtaviivainen ja selkeä. Koukeroista, hankalasti avautuvaa tekstiä ei ole mahdollista sisäistää nopeasti. Asiaan on mentävä suoraan ja johtopäätöksiin on päästävä nopeasti. Virtaviivaisuutta korostaa myös se, että blogeja luetaan rauhattomissa ympäristöissä mobiililaitteilla.

Hyvä postaus on kirjoitettu yleistajuisesti.  Vaikka osa blogeista on kirjoitettu rajatuille kohderyhmille, blogipostaus on syytä kirjoittaa niin yleistajuisesti, koska se lisää lukijakuntaa ja saattaa innostaa uusia ihmisiä blogin teeman äärelle.

Hyvä postaus linkittyy ajankohtaiseen keskusteluun.  Ajankohtaiset asiat kiinnostavat ja blogissa voi ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin tai taustoittaa niitä. Blogin vahvuus on sen nopeus – julkaisemista rajoittaa vain kirjoittajan kirjoitusnopeus. Postaus liittyy muihin kirjoituksiin linkkien avulla.

Hyvä postaus on visuaalinen. Kiinnostavuus lisääntyy ja viesti menee tehokkaammin perille, jos asian viestii myös visuaalisesti postauksen teemaan soveltuvalla kuvalla, videolla tai kuviolla. Pelkkä teksti on kuitenkin ehkä parempi kuin teksti ja väkisin sen yhteyteen liimattu asiaan sopimaton kuva tai kuvio.

Hyvä postaus on kirjoitettu verkkokirjoittamisen tyylillä. Verkkokirjoittamisella on omat periaatteensa, joita blogissa on syytä noudattaa. Perusasioita ovat muun muassa tiiveys, väliotsikoiden käyttö, listaaminen ja visualisoinnit.

Hyvä postaus virittää keskustelua. Akateeminen kirjoitus rakennetaan kritiikinkestäväksi. Hyvä blogi ei välttämättä kuitenkaan ole “täydellinen”, vaan siitä löytyy särmiä, joista viriää jatkokeskustelua.

Hyvä postaus jaetaan somessa. Postaus, jota bloggari ei itse jaa somessa, jää helposti huomaamattomaksi, ellei blogilla ole jo laajaa seuraajien joukkoa.

Hyvän blogin sisältöjä on helppo jakaa. Jotta myös muut kuin bloggari itse voivat jakaa postauksia, jakonappien keskeisiin some-kanaviin (ainakin Facebook, Twitter, LinkedIn) tulee olla kunnossa. Toisaalta hyvinmuotoiltu sisältö helpottaa sisällön ydinviestien jakamista. Bloggarin kannattaa miettiä jo kirjoittaessaan, minkälaisia tviitteja postauksen sisällöstä syntyy.

Hyvä blogi on hakukoneoptimoitu. Hyvin toteutetun optimoinnin avulla blogi ja sen yksittäiset postaukset löytyvät googlatessa.

Hyvällä blogilla on selkeä oma profiili. Profiili syntyy teemoista, joita blogissa käsitellään. Jos blogin teemat ovat hyvin moninaisia, blogin profiili jää jäsentymättömäksi.

Hyvä blogialusta on responsiivinen. Tämä on tärkeää, koska blogeja luetaan nykyään erilaisilla päätelaitteilla, eli perinteisempien tietokoneiden ohella tableteilla ja älypuhelimilla.

Mitä merkitystä sillä on, onko blogi hyvä vai huono?

Hyvää postausta luetaan ja sitä jaetaan. Pitkä vaikeaselkoinen postaus, jonka viestiä on vaikea hahmottaa, ei lueta (loppuun), eikä sitä jaeta eteenpäin.

Bloggaus on myös pitkäjänteistä työtä, sillä yksi hyvä blogipostaus saattaa nousta hitiksi, mutta vasta sarja hyviä postauksia vankistaa blogin ja bloggarin asemaa. Bloggari voi kuitenkin tehdä paljon lisätäkseen postaustensa ja bloginsa lukemista ja jakamista.

Ota oppia kirjailijasta

Minkälaisia keinoja kirjailijat käyttävät työvireen saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen? Vaikka kirjailijoiden työssä onkin omat erityispiirteensä, voi vinkeistä olla hyötyä muissakin ammateissa ja työelämässä yleisemmin.

Pääsin tutustumaan aihepiiriin Image-lehden erinomaisessa kirjoittajakoulutuksessa, jossa toimittajat ja kirjailijat kertoivat kirjoittamiseen liittyvistä teemoista.

Ideointiin ja vireyden ylläpitämiseen liittyvät keinot olivat yksinkertaisia ja arkisia. Ja siksi ne todennäköisesti ovat myös toimivia.

Keskeistä oli ensinnäkin aivotyön katkaiseminen arkisilla askareilla. Siivous ja tiskaaminen mainittiin hyvinä konsteina. “Idea tulee harvoin ruudun ääressä”, tiivisti yksi alustaja sanomaansa.

Alitajunta kannattaa valjastaa ideoiden kehittelyyn. Erilaisia aihioita kannattaa ottaa aivoihin muhimaan ja palata niihin myöhemmin.

Toisaalta hyvän unen merkitys nousi esiin. Levänneenä ajatus juoksee eri tavalla kuin väsyneenä.

Ajatuksen ohella kirjailija juoksee itsekin. Moni kirjailija käy lenkillä paitsi fyysistä kuntoaan, myös henkistä vireyttään ylläpitääkseen.

Muiden taiteenlajien harrastamisesta koettiin myös olevan hyötyä. Musiikin kuunteleminen auttaa ajatusten selkeyttämisessä.

Taiteilijatreffit mainittiin. Kannattaa viedä itsensä tekemään jotakin hauskaa, esimerkiksi elokuviin tai taidenäyttelyyn.

Liiat rutiinit tappavat ja työskentelypaikan vaihtaminen ruokkii luovuutta.

Toisaalta kirjoittaminen vaati kurinalaisuutta, jotta tekstiä syntyy. “Kirjoittaminen on kuin maratonille treenaamista, pitää lähteä lenkille loskaan, vaikka ei huvittaisi”, sanottiin koulutuksessa.

Stereotypioissa taiteilijan elämä nähdään usein varsin boheemina. Totuus tuntuu olevan toisenlainen. Kirjailijan työ vaatii kurinalaisuutta ja toisaalta luovuutta pitää houkutella esiin itsellä toimiiksi havaituilla konsteilla.

Vinkeissä on monia yhtäläisyyksiä työelämää koskeviin keskusteluihin. Osa kirjailijoiden vinkeistä oli esillä esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa 1.3.2015.

Useimmat kirjailijoiden vinkit pätevät työelämään yleisesti, tilanteisiin jossa pitää luoda jotakin uutta tai kun tarvitaan kirkasta ajatusta. Meillä jokaisella on varsin yksinkertaisilla keinoilla mahdollisuus ylläpitää omaa työvirettämme. Eikä oman työvireen ylläpitämistä voi ulkoistaa muiden kontolle.

Miten pidentää tutkimusten elinkaarta?

Yhteiskuntatieteessä esimerkiksi Marxin, Weberin ja Durkheimin tekstit ovat kestäneet ajan hammasta yli sadan vuoden ajan. Yhä uudet opiskelija- ja tutkijasukupolvet perehtyvät klassikoihin, vaikkakin teosten merkitys vaihtelee eri aikoina.

Klassikot syntyivät aikana, jolloin tutkimuksia julkaistiin vähemmän, niiden tekeminen oli työlästä ja tieto yhteiskunnallisista ilmiöistä liikkui valtavan paljon jähmeämmin kuin tänään.

Nykypäivänä tiedon tulva on valtava ja tieto liikkuu salamannopeasti globaalilla tasolla. Onko tutkimustiedosta tullut kulutustavaraa, joka kiinnostaa sen hetken, kun tulokset näkyvät mediassa? On sanottu, että tiedeviestintä muistuttaa nykypäivänä urheilu-uutisten tulospörssejä.

Miten tutkimustiedon pääsyä julkisuuteen voi edistää ja miten tutkimuksen elinkaarta voisi pidentää? Aihepiiriä on pohdittu muun muassa Sitrassa. Oma ajatteluni on monelta osin samansuuntaista.

Perinteinen tutkimuksen raportointiformaatti sopii huonosti tähän aikaan. Perinteisessä raportissa on paljon tekstiä ja jonkin verran kuvia tai kaavioita.

Perinteisesti tutkijat ovat ajatelleet tärkeimmäksi kohderyhmäkseen toiset tutkijat, joille tuloksista kerrotaan tieteellisissä tapaamisissa tai tieteellisissä julkaisufoorumeissa. Uudesta tutkimusraportista saatetaan julkaista tiedote yhteistyössä yliopiston tai tutkimuslaitoksen viestintäammattilaisten kanssa.

Perinteisten tutkimusten elinkaarta pidentää tieteellinen työskentelyn luonne ja tiedon kumuloituminen. Uusi tutkimus rakennetaan vanhan päälle. Uudet tutkimukset lisäävät keskustelua tai havaintoja vanhojen tutkimushavantojen päälle. Tutkija on omalla ajattelullaan linkki uuden ja vanhan välissä tiivistäessään sitä, mitä tiedetään ja liittäen siihen sen, mitä uusi tutkimus lisää.

Nykyaika korostaa lyhyttä formaattia, visuaalisuutta, tarinaa ja dramatiikkaa.

Kenties parhaiten viime aikoina suomalaisten tajuntaan iskeytynut tutkimukseen liittyvä viesti on ollut “istuminen tappaa”. Tiivistys on lyhyt ja dramaattinen. Viestin ymmärtää ja se houkuttaa kaivamaan lisää tietoa, miksi näin on.

Tutkimus pitäisi nykypäivänä raportoida tunnistamalla olennaiset viestit ja rakentamalla raportti näiden havaintojen varaan. Laajoissakin tutkimuksissa on erittäin vähän ydinhavaintoja (usein yksi tai korkeintaan kaksi), joista tutkimus muistetaan.

Ennen raportit laitettiin kirjastoon ja kirjastotietokantoihin. Nyt tutkijoiden tulee varmistaa, että tutkimuksen tulokset löytyvät Googlesta mahdollisimman vaivattomasti ja mahdollisimman pitkään.

Uusi aika asettaa uusia vaatimuksia tutkimusorganisaatioille ja tutkijoille. Jos tutkija haluaa saavuttaa vaikuttavuutta tutkimuksellaan vanha tutkijaosaaminen ei riitä. Tutkijan tulee osata muotoilla viestinsä uudella tavalla ja tuoda myös oma asiantuntijuutensa uudella tavalla esiin.

Tutkija myös viestii suoremmin suurelle yleisölle kuin ennen. Hän ei pelkästään laadi tiedotteita viestinnän kanssa eikä tarjoa vieraskyniä sanomalehtiin vaan viestii itse suoraan suurelle yleisölle omassa blogissaan. Tutkijalta vaaditaan siis erilaista osaamista kuin ennen.

Raportoitko vai analysoitko?

Jokin aika sitten pyysin kollegalta kommentteja erääseen kirjoitukseen. Kommentoidessaan hän oli kirjoittanut tekstini sekaan monta kertaa sanan MIKSI? (Caps lock alkuperäinen).

Olin kirjoittanut ns. raportoivan kirjoituksen työelämästä. Kirjoitin suomalaisen työelämän olosuhteista ja kehityksestä viimeisimmän tiedon mukaan. En kertonut miksi näin on tai mikä kehitystä selittää.

Yritin vastata jokaiseen miksi-kysymykseen ennen tekstin julkaisemista. Tapaus jäi kuitenkin pohdituttamaan.

Raportoivia havaintoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

  • Kiire on lisääntynyt työelämässä.
  • Yhä suurempi osuus esimiehistä on naisia.
  • Organisaatiossa x jäädään enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle kuin organisaatiossa y
  • Organisaatiossa x on parempi työhyvinvointi kuin organisaatiossa y.

Raportoiva kirjoitus toteaa, että näin on. Analysoiva kirjoitus antaisi vastauksia miksi-kysymykseen.

Raportointi on helppoa, on sitten kyse omasta tutkimuksesta tai muiden tekemien aikaisempien tutkimustulosten esittelystä. Se vie vähemmän aikaa, prosessi on lähes mekaaninen.

Analysointi sen sijaan on vaikeampaa ja työläämpää. Se vaatii  asioiden yhdistelyä, työstämistä ja useimmiten myös oivalluksia.

Analysointiin on mahdollista päästä eri tavoilla. Tutkimusasetelma saattaa mahdollistaa syiden ja seurausten tarkastelemisen tilastollisin menetelmin. Aina näin ei kuitenkaan ole.

Tällöin analysointi jää asiantuntijan harteille. Asiantuntija voi käyttää aikaisempia tutkimustuloksia tai teorioita miettiessään syitä empiirisiin havaintoihin.

Toisaalta asiantuntija voi omalla kokemuksellaan ja näkemyksellään antaa vastauksia miksi-kysymykseen.

Raportoinnin ja analysoinnin erot eivät liity ainoastaan resursseihin.

Analysointi on arvokkaampaa, koska sen avulla saadaan tietoa siitä, mikä vaikuttaa toivottuun tai ei-toivottuun ilmiöön.

Analysoimalla asiantuntija asettaa myös itsensä enemmän alttiiksi. Empiriisistä faktoista ei juuri voi kiistellä, ellei sitten kiistellä siitä, miten faktat on muodostettu. Keskustelua sen sijaan syntyy tulkinnoista.

Keskustelu on arvokasta. Keskustelussa tulkintoja koetellaan, “oikeat” tulkinnat vahvistuvat ja “väärät” jäävät taka-alalle.

Käytännöllisessä työssä keskustelu syistä ja seurauksista vie eteenpäin esimerkiksi organisaation kehittämistä.

Kiintoisa näkökulma avautuu myös siitä, missä määrin ulkopuolinen asiantuntija (esimerkiksi konsultti) voi auttaa organisaatiota. Missä määrin ulkopuolinen voi esimerkiksi antaa vastauksia organisaatiossa toteutetun työhyvivointitutkimuksen tulosten tulkintaan?

Todennäköisesti organisaation sisällä näitä tulkintoja osataan tehdä paremmin konsultin tarjotessa ohjausta ja työvälineitä. Parhaimmillaan organisaatiossa syntyy oivalluksia, “lamppu syttyy”, ulkopuolisen sparraajan tukemana.

Valinta raportoinnin ja analysoivan otteen välillä on relevantti tutkijalle, toimittajalle, bloggaajalle ja konsultin roolissa toimivalle asiantuntijalle. Analysointi on vaativaa, mutta arvokasta. Hyvä kysymys voi olla se, että onko analysointi nykyisessä nopeatempoisessa maailmassa jäämässä alakynteen?