Paluu rasteille ja suunnistusharrastuksen pariin

Viime vuosina liikuntaharrastukset ovat painottuneet uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun, eli sanalla sanoen triathloniin. Niinpä olen pitänyt viitisen vuotta taukoa suunnistuksesta, jota perheessä harrastettiin aikanaan varsin intensiivisesti. Suunnistusvuosina tuli osallistuttua muutaman kerran Jukolaan, kansallisiin eri puolilla Suomea, yökisoihin ja tietenkin kuntorasteille ja omatoimiharjoituksiin. Muistissa on hyvin myös lasten saattelut omiin lähtöihinsä sekä kisoihin liittyneet jälkipelit.

Tauon jälkeen olen palannut suunnistuksen pariin käymällä kevään aikana parissa kisoissa, ensin Paimiossa Viking Line-rasteilla (ent. Silja-rastit) ja Tuusulassa perinteisillä Vappurasteilla. Seuraavassa ajatuksia lajista ja mainituista kisoista.

Suunnistuksessa on nähtävissä seka muutosta että pysyvyyttä. (Muutos ja pysyvyys oli lisensiaatin tutkielmani otsikko).

Pysyvyyttä edustavat harrastajat. Kun kävelin Paimion kisojen kilpailukeskukseen, joka puolella oli tuttuja kasvoja viiden vuoden takaa. Kaupallisesta näkökulmasta paikalla oli entiseen tapaan Suunnistajan kauppa ja Keltamäki.

Kisajärjestelyt näyttävät muuttuneen hieman asiakaslähtöisemmiksi ja toisaalta virtaviivaisemmiksi.

Asiakaslähtöisyyttä edustaa se, että molemmissa kisoissa on ollut mahdollista valita oma lähtöaika. Tämä on hieno mahdollisuus vaikkapa perheille, jotka voivat näin suunnitella paremmin mahdolliset lasten lähtöihin saattamiset ja vanhempien omat kilpailusuoritukset. Paimiossa unohdin valita lähtöajan ja niinpä jouduin lähtemään ihan joukon häntäpäässä. Tuusulassa valitsin ajan ja pääsin metsään ensimmäisten joukossa.

Virtaviivaistamista näyttäisi edustavan myös luopuminen numerolapuista ja myös se, että tarjolla ainakaan näissä kahdessa kisassa ei ollut irrallisia rastimääritteitä. Numerolappuja en osaa kaivata, koska näin hakaneuloilla pelaaminen (ja paidan pilaaminen) jää pois. Kartassa olevat rastimääritteet tietysti vaativat kartan kääntelyä, joka voi vähän haitata suoritusta.

Teknologista kehitystä näyttää edustavan Emit-leimausjärjestelmään kuuluvan kilpailukortin versio 6, jossa ledi vilkkuu viiden sekunnin ajan leimauksen jälkeen. Minulla oli kotona useitakin vanhoja kilpailukortteja, mutta ostin tällaisen uuden, jotta välttäisin epävarmuuden patterin kestävyydestä.

Kuva6

Omaa suoritusta virtaviivaistin uuden kilpailukortin omistajana niin, että en käytä pahvisia emit-tarkistuslipukkeita. Kortin pitäisi nyt toimia ja jos joskus joku leimaus puuttuu ja suoritus hylätään, ei siitä kuitenkaan tule suurta haittaa.

Paimiossa oli keskimatkan kilpailu ja maastossa oli vielä runsaasti lunta. En ollut pitänyt suunnistuskarttaa vuosiin käsissäni ja tunnelmat K-pisteellä olivat vähän haparoivat. Näkökyky on myös ikääntymisen myötä ”muuttunut” ja 1:10000 karttaa oli vähän vaikea hahmottaa semminkin kun maasto oli tyypillistä välillä pienipiirteistäkin Varsinais-Suomalaista avokalliomaastoa.

Suorituksenhallinta oli vaihtelevaa, tiivistäisin sen niin, että suoritus sujui helpoilla rastiväleillä ja rastipisteillä, mutta vaikeat rastit olivat vaikeita. Ensimmäisellä rastilla onnistuin kiipeämään väärään mäkeen ja vaikeuksia oli myös tiheikössä (sinne ei olisi pitänyt mennä alkuunkaan). Tuli myös todistettua se fakta, että avokallion päälle ei kannata nousta luottaen, että kyllä se rasti sieltä sitten löytyy. Neljän kilometrin tarpominen lumisessa metsässä oli ihan kohtalainen fyysinenkin suoritus. Vaikeuksista huolimatta hieno tapahtuma!

Yksityiskohtana se, että viitisen vuotta varastossa viettäneet suunnistuskengät eivät enää kestäneet uuden kauden avauskisaa. Pohja irtosi kisan aikana liimauksestaan, ei ihme, että juoksu tuntui vähän hassulta loppusuoralla. Koska varusteet on aina hyvä pitää kunnossa, ostin välittömästi uudet Inovit Keltamäeltä.

Kuva3

Kuva4

Kuva2

Kuva5

Tuusulassa oli sitten parin viikon välin jälkeen perinteiset Vappurastit ja matkana taas keskimatka. Maasto oli Keski-Uusimaalle tyypilliseen tapaan hieman ryteikköistä ja ihmisen muovaamaa infrastruktuuria oli alueella melko paljon. Rata oli myös selvästi helpompi kuin Paimiossa, joskin pari haastavaa rastipistettä tiheikköjen keskellä oli. Helppoutta näissä pienemmissä kisoissa  tuo sekin, että jos pienemmissä kisoissa löydät mäen päältä rastin, se on todennäköisesti oikea. Isommissa kisoissa samassa mäessä voi olla viisikin rastia. Maastossa oli Tuusulassa edelleen jonkin verran jäätä.

Hieman helpommassa maastossa ja radalla suunnistus sujui jo paremmin. Myös 1:7500 kartta oli tervetullut ikänäköiselle. Pientä koukkua tuli parille rastille, mutta mitään pitkiä hakuja ei tullut. Parilla rastivälillä pystyin tekemään jälkeenkinpäin ajateltuna fiksuja reitinvalintoja hyödyntäen puroja ja polkuverkostoa. Maltoin myös edetä hitaasti ja korostetun varovaisesti vaikeammissa paikoissa. Kohtalaisen hallitun suorituksen jälkeen oli kiva tulla maaliin.

Kuva1

Kaiken kaikkiaan on ollut mukava käydä parissa suunnistustapahtumassa ja varmasti lajia tulee nyt harrastettua aikataulun sallimissa puitteissa. Ajattelin käydä lähiseudun kisoissa, nyt lähiaikoina tällaisia ovat lumitilanteiden vuoksi siirretyt OK Raseborgin Kevätkansalliset ja Ankkurirastit. Suunnistuskausihan on pitkä. Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa, ellei osallistu rastiviikoille ja syksyllä on jälleen hienoja tapahtumia.

Näyttäisi siis siltä, että suunnistus mahtuu kivasti ohjelmaan, kauden päätavoitehan on jälleen Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Voi olla, että en mene lyhyempiin triathlonkisoihin lainkaan. Harkitsen vielä Oittaata ja Vantaa Triathlonia.

Liikunnan vuosi 2021

kemiönsaari

On taas aika vetää yhteen kuluneen vuoden liikunnan määrää ja laatua. Tämä artikkeli jakautuu kahteen osaan. Ensin tarkastellaan liikunnan  määriä lajeittain ja suhteessa aikaisempiin vuosiin. Tämän jälkeen napataan enemmän kiinni harrastuksen elämyksellisestä puolesta.

Määrät suhteessa aikaisempiin vuosiin

Päälajeina kuluneena vuonna ovat tutusti olleet  pyöräily, juoksu, uinti ja kuntosali. Lisäksi mittariin on kertynyt jonkin verran kilometrejä ja tunteja hiihdosta ja kävelystä. Vahvana kontekstitekijänä edellisen vuoden tapaan on ollut korona, jonka aiheuttamat vaikutukset liikuntaharrastuksiin ovat vaihdelleet eri vaiheessa vuotta. Kokonaiskuva liikunnan määrästä vuosina 2018-2021 ilmenee kuviosta 1.

Kuvio 1. Liikuntatuntien määrä kokonaisuudessaan 2018-2021. 

tunnit

Vuosina 2018 ja 2019 liikunnan määrä oli noin 400 tuntia, mutta koronavuosina 2020 ja 2021 määrät ovat kasvaneet. Vuoden 2021 saldo oli yhteensä peräti 537 tuntia, joka todennäköisesti on oma kaikkien aikojen ennätykseni.

Taulukoissa 1 ja 2 tarkastellaan tuntien ja kilometrien kehitystä lajeittain.

Taulukko 1. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2021.

2018 2019 2020 2021
Pyöräilyä 3244 4120 3221 6693
Maastopyöräilyä 1187 697 2429 1001
Juoksua 748 803 780 569
Uintia 156 120 50 57
Kävelyä 204 218

Taulukko 2. Tuntimäärät lajeittain 2018-2021.

2018 2019 2020 2021
Pyöräilyä 129 169 138 295
Maastopyöräilyä 64 37 134 56
Juoksua 79 85 84 62
Uintia 56 43 19 23
Kuntosalia 55 34 30 32
Kävelyä 43 45

Erityisesti pyöräily on lajina kontribuoinut kokonaistuntimäärään merkittävästi. Pyöräilyn rivi käsittää maantiepyöräilyn ja graveloinnin sekä myös trainerilla ajetut kilometrit. Kokonaisuudessaan pyörän päällä on tullut  vietettyä 349 tuntia ja kilometrejä on kertynyt yhteensä 7694. Merkittävä tekijä pyöräilyn osalta on ollut se, että uuden pyörän myötä gravel-maailma on avautunut aivan uudella tavalla ja sorareiteiltä on tullut paljon tunteja ja kilometrejä.

Mitä muihin lajeihin tulee, juoksun osalta vuosi oli hieman alavireinen ja kilometrien määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna. Jouduin jossakin vaiheessa kevättä pitämään vähän taukoa orastavien jalkavaivojen vuoksi ja se näkyy kokonaismäärässä.

Uintia haittasi korona. Halli oli alkuvuonna kiinni ja uimakausi alkoi vasta ulkona. Syksyllä pääsin mukavasti halliuintiin takaisin kiinni, mutta halli meni taas kiinni loppuvuonna. Kisoissa vähäinen uintitreeni näkyi hidastuneena vauhtina.

Kuntosalin osalta vuosi oli hyvin samantyyppinen vuoden 2020 kanssa. Koronan vuoksi sali on ollut osan vuotta kiinni ja sitten taas auki.

Kävely on ollut mukava lisä liikuntaan tänäkin vuonna. Kilometrejä kertyi rahtusen verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Jonkin verran on tehty Karjaan perusmaastojen lisäksi kävelylenkkejä Uudenmaan ulkoilualueilla.

Vuoden liikunnallisia kohokohtia ja erityispiirteitä

Vuoteen mahtui kaksi kilpailua, triathlonin puolimatkan Ironman 70.3 Finland. Lahdessa alkukesästä ja täysmatka Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Kisaraportit tässä ja tässä. Kisoista ei ole juurikaan muuta kommentoitavaa kuin, että oli kiva oli laittaa lappu rintaan ja että kisat olivat melko rankat. Vaikka treeniä on tullut runsaasti, se on tapahtunut melko paljon ns. mukavuusalueella, eli kehittävät treenit ovat olleet melko vähissä. Lisäksi uinti on selvästi kärsinyt koronaolosuhteista.

kohtimaalia

Ennenkaikkea (pyöräily)vuosi on ollut hyvä uusien reittien ja toisaalta yhteisöllisten ulottuvuuksien näkökulmasta.

Hain aktiivisesti uusia reittejä erityisesti gravelissa. Näissä merkeissä suuntasin erityisesti rannikkokohteisiin, kuten Kemiönsaarelle, Bromarviin, Särkisaloon ja lähireiteille Raaseporiin. Näin paljon uusia hienoja maisemia ja tunnistin uusia reittejä jatkossa hyödynnettäväksi.

Alla olevissa heatmapeissa kokonaiskuvaa vuoden pyöräilystä (ensimmäisessä kuvassa näkyy myös Tahkon kisat, sekä pyöräilyt Lahdessa ja Porvoon suunnalla. Toisessa kuvassa tarkennus Länsi-Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen).

heatmap1

heatmap2

En pyöräillyt pelkästään yksin. Vaimon kanssa tehtiin paljonkin lenkkejä Raaseporin seudulla eväillä, kahvitauoilla tai ilman.

together

Kauden alun kurakeleillä ajeltiin Oittaa-Raasepori Cycling Teamin kanssa lenkki ympäri ”Pohjanlahden”. Sittemmin tämä klubi ei enää kokonaisuudessaan tehnyt lenkkejä, mutta pienemmissä porukoissa kilometrejä kertyi kyllä. Eräänä hyvänä esimerkkinä tapahtuma, jossa mentiin junalla Hankoon ja sieltä gravel-reittejä takaisin.

oittaacycling

Muutamia lenkkejä tehtiin Varma Riders-porukassa. Tapahtumapaikkoina oli Raasepori, Perniö-Kemiönsaari sekä Itä-Uusimaa aina Porvooseen saakka. Näillä lenkeillä vaaditiin eniten watteja ja lisäksi tuli hienoja elämyksiä uusien reittien ja nähtävyyksien myötä. Myös pyöräilykulttuurin taso (keskustelu varusteista jne.) oli korkea tässä porukassa.   

bromarv

pernio2

eastride

perniö

porvoo

Pyöräily digitalisoituu  ja erilaiset applikaatiot tuovat uusia näkökulmia pyöräilyyn. Ilman Wandrer-palvelua ja appia en tietäisi, kuinka monta prosenttia Raaseporin tieverkostosta olen pyörällä peittänyt (noin 18 %). Zwift-virtuaalinen ajamisympäristö on päivittynyt uusilla ominaisuuksilla. Lisäksi Kickr Core-älytraineri on tuonut traineriharjoitteluun uusia ulottuvuuksia. Ilman Stravaa lenkkeily olisi paljon tylsempää myös.

zwift

Vuoden aikana koin kaksi New Bike Day:tä. Keväällä päivitin triathlonpyörän Canyon Speedmax 8.0:aan ja kesällä onnistuin hankkimaan kireästä markkinatilanteesta huolimatta Canyon Grail 8.0:n.  Kalusto on tällä hetkellä hyvässä kunnossa, joskin maantiepyörä kaipaisi päivitystä.

speedmax

grail

Vuoden aikana pyöräilyn infrastruktuuri kehittyi Raaseporissa merkittävästi kun pyörätie Karjaalta Tammisaareen valmistui ensimmäisen vaiheen osalta (ks. lisätietoa tästä). Tie on uskomattoman hieno ja sen avulla voi välttää ruuhkaisella ja vaarallisella 25-tiellä ajamisen. Pyöräilyreitin loppuosa valmistuu ensi vuonna. Muistan, kuinka eräässä sosiaalisen median yhteisössä pyörätien luonnehdittiin olevan ”parasta mitä Raaseporin kaupunki on koskaan kuntalaisille tarjonnut”. Uusi pyörätie täydentää hienosti Raaseporin luonnostaan mainioita pyöräilymahdollisuuksia (ks. Raaseporin pyöräilyn edistämissuunnitelma).

Katse seuraavaan vuoteen

Vuonna 2022 en tavoittele tuntien tai kilometrien lisäystä, satsausta on hyvä laittaa enemmän laatuun sekä elämysten että treenin mielessä.

Kisojen osalta tilanne on todennäköisesti sama kuin tänä vuonna: Lahti ja Tahko. Hieman mietin, josko olisi ollut ulkomaankisan aika, mutta yhtäältä reissaamisen rasitukset eivät houkuttele ja toisaalta korona saattaa aiheuttaa yllätyksiä kisajärjestelyihin myös vuonna 2022.

Uusia reittejä täytyy yrittää keksiä ja porukkalenkkejä tehdä.

Kaikessa liikkumisessa hyvä pitää varovaisuus ja kohtuus, jotta harrastuksiin ei tulisi mitään taukoja haavereista tai loukkaantumisista johtuen. Tästä näkökulmasta kulunut vuosi on ollut tosi hyvä. Todennäköisesti hyvä liikuntavuosi tulossa myös vuonna 2022!