Jukka Saksi: Arvovalta

arvovalta

Jukka Saksi julkaisi vuonna 2016 kirjan “Johtaja on media!”. Se pureutui johtamiseen ja viestintään mediallistuneessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Keskeistä oli mm. se, miten johtaja hyödyntää sosiaalista mediaa omassa johtamistyössään.

Koronakeväänä 2020 julkaistun kirjan Arvovalta – opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä ydinsanoma liittyy arvoihin, niiden merkitykseen johtamisessa ja organisaatioiden toiminnassa.

Saksin mukaan arvopohjaisen johtamisen merkitys korostuu nopeasti muuttuvina ja hektisinä aikoina. Tällöin kaivataan pysyvämpää pohjaa, eräänlaisia ankkureita, joiksi arvot käyvät hyvin. Arvojen hyödyntäminen ja arvoperusteisuus ovat kuitenkin eri asteisesti käytössä organisaatioiden johtamisessa.

Kirjan kappaleiden teemoja ovat mm. “Vastuullinen johtajuus huomioi arvot”, “Mediallistunut johtajuusympäristö tuo kaiken tiedon pintaan”, “Merkittävän muutoksen johtaminen tukeutuu arvoihin” ja “Maine johdon ja asiantuntijan agendalla”.

Kirjassa on haastatateltu merkittävää joukkoa eri toimialoilla ja sektoreilla toimivia eturivin johtajia. On hienoa, että haastateltavia on yksityiseltä sektorilta, julkiselta sektorilla ja järjestöistä.  Näin kirjan myötä tulee näkyväksi, kuinka arvoperusteinen johtaminen on eri tavoilla keskiössä eri sektoreilla ja toimialoilla.

Otan muutaman esimerkin kirjan haastatteluista.

Muusikko Juha Tapio kertoi yhtyeen johtamisesta: ristiriitojen ratkaisu, elämysten antaminen ja tiivis yhteiselo asettavat johtamiselle merkittäviä haasteita. Ei ihme, että monet bändit hajoavat!

Emerituspiispa Eero Huovinen pohti kiinnostavasti yksilöllisyyden ja yhteisän suhdetta. Organisaatiolla on yhteinen identiteetti, vaikka sen jäsenet ovatkin yksilöitä. Yksilöllisyys on voimavara, koska se tuo esiin tuoreitaa ideoita ja uudistumista, mutta johtamisen kannalta yksilöllisyys vaatii kärsivällisyyttä.

Tukholman Nationalmuseumin pääjohtaja Susanna Pettersson kertoo, kuinka museon teoshankinnanssa arvoperusteiset päätökset tuovat linjaa ja tasoittavat kenties yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisten preferenssien mukaisia näkökulmia.

Kansallisoopperan pääjohtaja Gita Kadambia avaa haastattelussa, kuinka esimerkiksi tulevista produktioista viestitään avoimesti oopperan sisällä ja osoitetaan näin luottamusta henkilöstölle. Kiinnostavaa tässä haastettelussa oli myös se, miten täydellisyyden tavoittelu voidaan yhdistää rohkeuteen ja sen sallimiseen, että voi myös epäonnistua.

Kirja on saatu hämmentävän ajankohtaiseksi, sillä Saksi on kirjoittanut kirjan sisään paljon “koronarelevanttia” pohdintaa tältä keväältä. Saksi kirjoittaa “koronaistaneensa” sisältöä vaiheessa, jossa kirja oli jo käytännössä valmis.

Nyt kesäkuussa 2020 aika on jo kulunut eteenpäin, mutta Saksin koronasisältö ei ole ainakaan vielä osoittautunut vanhanaikaiseksi.

Kirjassa on myös kappale, jossa esitellään aihepiiiriin liittyviä tutkimuksia. Tässä käsitellään mm. transformationaalista johtamista, hajautuneiden tiimien johtamista sekä johtajuuden arvoja eri sukupolvissa. Saksi on myös toteuttanut kirjan teemasta kyselyn johtajaonmedia.fi -sivun kävijöille.

Saksin työssä on aiemminkin korostunut monikanavaisuus. Niinpä tämän kirjan syntyä on jo voinut seurata sosiaalisessa mediassa. Kirjan teemoihin liittyviä  haastatteluja voi käydä katsomassa verkossa. Kirjan sivuille on myös sisällytetty hashtageilla varustettuna tviitin mittaisina ydinviestejä.

Kirja on kirjoitettu tiukasti lukijaa auttavalla tavalla strukturoiden. Keskeiset sisällöt on koottu vinkkilistoihin ja eri kohderyhmät (esimerkiksi johtoryhmä, hallitus, myynti, HR, markkinointi, viestintä) saavat omat juuri heille kohdistetut sisältönsä. Kirja tiivistää myös vinkkejä ja tehtäviä.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvin kirjoitettu, monipuolinen ja monenlaisia tässä ajassa esillä olevia ja korostuvia teemoja koostava kirja johtajille ja asiantuntijoille. Voin hyvin kuvitella, kuinka kirja ja sen oheismateriaalit eri kanavissa taipuvat Saksin käytössä kiinnostaviksi valmennuksiksi.

Jukka Saksi 2020: Arvovalta – Opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä. Kauppakamari. 

Arvioni kirjasta “Johtaja on media!” täällä.

Kun totuus palaa

totuudenjalkeen

Hybridivaikuttaminen, Trumpin tviitit, Arabikevät, Brexit ja Facebook-skandaalit. Kaikki nämä liittyvät uuteen sekavaan aikakauteen, jota voidaan kutsua totuuden jälkeiseksi ajaksi. Uuden ajan ajureita ovat uusi teknologia, poliittiset valtapyrkimykset ja yhteiskunnan erilaiset  jakolinjat. Uhrina on totuus ja uhanalaisina totuuteen roolinsa perustavat tahot, kuten asiantuntijat ja media. Nyt esittelyssä oleva kirja pureutuu eri näkökulmista tämän ajan keskeisimpiin kysymyksiin.

Kirjan perusajatus on, että totuuden jälkeisen ajan taustalla vaikuttaa kaksi teemaa, poliittinen polarisaatio ja teknologinen murros. Nopea kehitys näillä ulottuvuuksilla ovat aiheuttaneet sen, että perinteiset poliittiset instituutiot ovat jääneet jälkeen.

Teknologinen murros on tarkoittanut  digitalisaatiota, internetin  sekä sosiaalisen median kehittymistä.

Ensimmäisessä vaiheessa tämän kehityksen nähtiin toimivan positiivisesti: Barack Obama voitti vuonna 2008 vaalit uudenlaisella kansalaisia aktivoivalla kampanjalla. Toisaalta Afrikan ja Lähi-Idän kansannousuissa 2010 ja 2011, ns. arabikeväässä, käytettiin sosiaalista mediaa kaatamaan itsevaltaisia hallituksia.

Positiivisen alun jälkeen on havahduttu siihen, että uusia digitaalisia välineitä on käytetty myös hämmennyksen lisäämiseen sekä vähemmistöjen sortamiseen.

Kirjassa esitellään kiintoisasti kehityskulkua. Kullakin ajalla on omat portinvartijansa. Kirjapainotaito mursi kirkon vallan määritellä mitä kirjoitettiin ja kuka pääsi käsiksi pyhiin teksteihin.

Tätä seuranneena aikana portinvartijoita olivat kustantajat, päätoimittajat, toimituspäälliköt ja yliopistot. Periaatteessa tieto oli avointa kaikille, mutta portinvartijat säätelivät tehokkaasti tietoon pääsyä.

Internet mursi näiden portinvartijoiden vallan. Kaikille tuli pääsy valtavaan määrään tietoa globaalilla tasolla. Tämän ajan portinvartijoita ovat tietoa algoritmeillaan järjestävät ja suodattavat jätit, kuten Google ja Facebook. Parhaillaan on menossa voimistuva kritiikki ja vastareaktio etenkin Facebookin toimintamalleille.

Algoritmeilla ohjattu tiedon suodatus johtaa kupliin, jossa ihmiset ja ryhmät saavat pelkästään heitä kiinnostavia ja heidän näkökulmiaan tukevaa tietoa. Näin eri ryhmien todellisuudet alkavat erkaantua toisistaan.

Poliittisen polarisaation keskeisiä näkökulmia ovat (erityisesti amerikkalaisessa perspektiivissä) taloudellisen eriarvoisuuden kasvu, yhteiskuntien demografinen monipuolistuminen sekä puoluepolitiikan polarisaatio.

Faktojen rakentuminen sosiaalisesti

Kirjassa taustoitetaan totuuden jälkeistä aikaa mielenkiintoisesti erittelemällä yhteiskuntatieteellistä keskustelua ja totuuskäsitystä. Tulee esiin, että monellakin alueella “tutkijoiden katse on siirtynyt itse asiasta siihen, miten se esitetään”.

Taustalla ovat ajatukset sosiaalisesta konstruktivismista. Faktat rakentuvat sosiaalisesti. Kyse on vallasta ja kielestä ja yhteys reaalimaailmaan jää ohueksi.

Kirjassa esitellään Harry G. Frankfurtin tekemä jako valehtelemiseen (lying) ja paskanpuhumiseen (bullshitting). Valehtelu on tieten tahtoen esitettyä väärää tietoa. Paskanpuhuja ei välitä pätkääkään, kuvaako hänen puheensa todellisuutta vai ei. Tieteen areenoilla on käyty teemaan liittyviä taisteluja, näkyvimpinä esimerkkeinä “feikkiartikkeleiden” julkaiseminen tiedelehdissä.

Totuuden jälkeiset strategiat

Kirjassa eritellään tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan strategioita.

Näistä ensimmäinen on edellä esitellyn “paskapuheen” käyttäminen harkitun poliittisen valehtelun sijasta.

Toinen strategia on yhteiskunnallisen polarisaation hyödyntäminen ja olemassa olevien jakolinjojen kärjistäminen. Jakolinjoja voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajat ja muu väestö, maalaiset ja kaupunkilaiset tai jokin muu jakolinja.

Kolmas strategia on hyödyntää digitalisaation likaisia keinoja, kuten tietomurtoja tai informaatiokampanjoita sosiaalisessa mediassa.

Neljäntenä strategiana kirjassa mainitaan se, että iskuja tehdään samanaikaisesti ylös kohti yhteiskunnallista eliittiä ja toisaalta alas kohdistuen esimerkiksi maahanmuuttajiin

Asiantuntijuuden kriisi

Yksi totuuden jälkeisen ajan uhreista on asiantuntija ja hänen taustaorganisaationsa. Asiantuntijuuden murenemiseen vaikuttavat yksilöllistyminen, asiantuntijoita kohtaan esitetty kritiikki, median ja viestinnän muuttuminen sekä perinteisten instituutioiden kritisoiminen.

Mitä etäisemmiltä ja arjesta vieraantuneemmilta asiantuntijat ja tiedeyhteisö saadaan näyttämään, sitä kapeammaksi niiden yhteiskunnallinen liikkumatila muodostuu. (lähde: Totuuden jälkeinen aika).

Uusia asiantuntijuuden lajeja tulee jatkuvasti lisää: On kokemusasiantuntijoita, kollektiivisia asiantuntijoita, vertaisasiantuntijoita ja näkemysasiantuntijoita. Asiantuntijuus on perinteisesti syntynyt pitkässä koulutuksessa, nyt se voi syntyä myös korkeakouluinstituution ulkopuolella.

Yhä useammat pääsevät käymään keskusteluja, jotka olivat aikaisemmin varattuja erilaisilla asiantuntijaryhmille, poliitikoille tai virkamiehille. Keskustelut käydään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kun ne aikaisemin käytiin suljetummilla foorumeilla.

Myös tiedon tuottamisen instituutiot ovat muuttuneet. Yliopistojen rinnalle on syntynyt ajatushautomoja, tutkimuslaitoksia sekä viestintään ja vaikuttamiseen keskittyviä organisaatioita. Yliopistojen rooli on marginalisoitunut ja ne joutuvat kamppailemaan ilmatilasta uusien toimijoiden kanssa.

Hierarkkiset tietorakenteet soveltuvat huonosti aikaan, jona tieto virtaa vapaasti. Verkostoissa luottamus ja asiantuntijuus muodostuvat horisontaalisessa suhteessa verkoston muihin jäseniin.

Tiede joutuu ansaitsemaan luottamuksensa ja paikkansa uudelleen. Perinteisesti tiede muodostuu oppineiden yhteisöstä, joka itse määrittelee sen, mikä on tiedettä ja tutkimisen arvoista. Yliopistojen autonomiaan kohdistuu kuitenkin paljon paineita. Niiden odotetaan fokusoivan yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin ja tuottavan välitöntä arvoa.

Asiantuntijuuden kriisi liittyy yhteiskunnallisiin kupliin. Jokaisen on helppo löytää omaa näkemystään tukevaa informaatiota jostain uudenlaisen asiantuntijuuden lähteestä. Objektiivinen, tieteen tuottama totuus saattaa jäädä toisarvoiseksi.

Median kriisi

Median kriisissä on tekniset, taloudelliset ja kulttuuriset juuret. Digitalisaation myötä informaation määrä on räjähtänyt ja tietoa on verkossa saatavissa ilmaiseksi ja nopeasti.

Kun perinteisen median kuluttaminen vähenee, vähenee myös ilmoitusmyynti ja näin median resurssit. Yhdysvalloissa sanomalehdissä olevat työpaikat ovat vähentyneet puolella 2000-luvun aikana.

Sosiaalinen media murentaa perinteisen median roolia yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäjänä, ylläpitäjänä ja foorumina. Uusilla foorumeilla on uudet säännöt tai ei sääntöjä lainkaan. Journalistiset periaatteet ja toimintatavat tulevat haastetuiksi.

Kulttuurinen muutos murentuu niinikään sanomalehtien roolia. Sanomalehdet ovat perinteisesti tukeneet yhteisöjen ylläpitämistä. Ryhmiä ovat voineet olla esimerkiksi jonkin tietyn alueen asukkaat, puolueen kannattajat tai kansalaiset.

Sirpaloitumisen myötä yhteisöt moninaistuvat ja tulevat lyhytkestoisemmiksi. Uusi mediaympäristö tarjoaa mahdollisuuksia valita juuri omaan elämäntyyliin ja -vaiheeseen sopivat sisällöt.

Kirjassa käydään läpi seikkaperäisesti viiden casen avulla, miten suomalainen media selviää totuudenjälkeisessä ajassa. Tapaukset liittyvät energiapolitiikkaan, Euroopan Unioniin, turvallisuuspolitiikkaan sekä keskusteluun julkisen sektorin koosta. Tapaukset osoittavat, että media pärjää hyvin, mutta sillä on myös opittavaa.

Median uusi rooli on olla eräänlainen solmukohta. Rooli on haastava, koska se edellyttää luottamuksen ansaitsemista verkoston muilta toimijoilta. Toisaalta se merkitsee, että media on jatkuvan vaikuttamisen kohde.

Lopuksi: Totuuden jälkeen

Kirja on lyhyesti sanottuna erinomainen. Se niputtaa selväsanaisesti totuuden jälkeisen ajan syitä ja seurauksia. Se osoittaa, että totuuden jälkeinen aika ei ole jossain kaukana, esimerkiksi Yhdysvalloissa. Se on keskuudessamme joka päivä kun yritämme hahmottaa mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu.

Totuuden jälkeinen aika nostaa esiin uusia kansalaistaitoja, kuten medialukutaitoa ja perustietoa yhteiskunnan instituutioista ja niiden toimintalogiikasta.

Asiantuntijat joutuvat uudistumaan ja miettimään uusia tapoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Se merkitsee suurempaa läpinäkyvyyttä ja nopeutta, uudenlaisten välineiden käyttöä sekä vuorovaikutteisempaa roolia yhteiskunnassa.

Myös yhteiskunnallinen päätöksenteko on uuden edessä. Tätä on Suomessa pohdittu esimerkiksi Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin raportissa Kansanvallan peruskorjaus. Tähän raporttiin sopii hyvin kirjan loppuluvussa esitetty tiivistys:

Poliittinen järjestelmä on nyt valtavien vaikeuksien edessä. Sen pitäisi kesyttää sekä digitalisaatio että polarisoitunut politiikka. Tämä vaatisi somejättien ja valeuutisten sääntelyä, tehokasta puuttumista tulonjaon ja työn jakautumisen kaltaisiin kysymyksiin sekä uusia utooppisia näköaloja, asteittaista kulttuurista muutosta populismia vastaan. (lähde: Totuuden jälkeen).

Kirjan lopussa nostetaan esiin toiveikkuutta kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin, pitkässä juoksussa tilastojen valossa nykyiset huolet näyttävät pieniltä. (Tähän tematiikkaan liittyy esimerkiksi Hans Roslingin kirja Faktojen maailma, joka on minulla parhaillaan luettavana.)

Toinen optimistinen ajatusmalli liittyy siihen, että elämme suurta murroskohtaa, jossa digitalisaatio ja muu teknologinen kehitys mahdollistavat yhdessä verkostomaisuuden vahvistumisen myötä uudenlaisen arvokkaan elämän.

Teemalleen sopivasti, kirja on kirjoitettu kurinalaisesti suurta määrää lähteitä käyttäen. Siinä myös tarkastellaan tekijöidensä taustaorganisaatioiden (kuten Yle ja Helsingin Sanomat) toimintaa sekä kritiikkiä että onnistumisia esiin nostaen.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin aikaa, jota elämme.

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri 2018. Totuuden jälkeen: Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki. 

EDIT: 25.1.2018 kello 8.05 lyöntivirheitä korjattu.

Asiantuntija ja sosiaalinen media

matsi

Sosiaalisen median hyödyntäminen asiantuntijan työssä on edelleen  melko uusi ilmiö. Tätä ilmentävät erilaiset pyrkimykset, joilla yhä useampaa asiantuntijaa houkutellaan mukaan tviittaamaan tai bloggaamaan. Toisaalta on asiantuntijoita, joille sosiaalisen median hyödyntäminen on yhtä luontevaa kuin Hesarin lukeminen. Seuraavassa pohdin omaa yksinkertaista “strategiaani” sosiaaliseen  mediaan liittyen.

Tärkein sisällöntuotanto tapahtuu blogeissa. Kirjoitan työpaikan blogiin, tähän blogiin ja lisäksi satunnaisiin vierailijablogeihin. Lisäksi minulla on blogi, jossa keskityn enemmän harrastusasioihin.

Omat sisällöt

Sisällöt ovat pääosin työelämäaiheita tai erilaisia kirja-esittelyjä. Erilaisten laitteiden (kuten Oura-hyvinvointisormuskseen tai Polar Loop-aktiivisuusmittariin) liittyvät  käyttäjäarviot ovat osoittautuneet melko suosituksi sisällöksi. Hakukoneet löytävät hyvin tunnetut tuotemerkit ja ihmiset googlaavat käyttäjäarvioita kun harkitsevat laitteiden hankkimista.

Sisällöt blogikirjoituksiin tulevat ajankohtaisista aiheista tai “suunnitelman” mukaan. Suunnitelmani koostuu kirjoitusideoita sisältävästä listasta (Wunderlist), jota puran, kun aikaa kirjoittamiseen on. Kirjoitusideoita syntyy eri tilanteissa. Kaikki ideat eivät päädy julkaistuksi tekstiksi saakka.

Pyrin bloggaamaan kerran viikossa. Toisaalta stressiä ei tule, jos syystä tai toisesta julkaiseminen jää väliin. Pahinta on väkisin ulkopäin annetun aikataulun mukaan kirjoitettu teksti, jossa ei ole mitään uutta ja johon en itsekään ole tyytyväinen.

Aikaisemmin jaoin omaa kirjoitustani Twitterissä aika innokkaasti moneen kertaan. Ajastin jakoja ja niin edelleen. Nyt kerta tai pari riittää. Joskus saatan jakaa kirjoitusta uudestaan, jos se ei ole saanut mielestäni ansaitsemaansa huomiota (hymiö).

Pääosin jaan Twitterissä siis “asiasisältöjä” tai tartun keskusteluun. Toisinaan tviittaan enemmän tai vähemmän onnistuneita sutkautuksia.

Seurailen eri postausten suosiota Google Analyticsilla päällisin puolin niin, että tiedän kuinka eri kirjoitukset ovat tässä valossa “menestyneet”. Hakukoneoptimointia teen sen verran kuin WordPressin asiaan liittyvät työkalut siihen ohjaavat. Eli täytän metasanat ja  muut.  Tuntuu siltä, että sisältöni löytyvät aika mukavasti Googlella.

Parhaiten “viraaliksi menevät” jutut, jotka liittyvät asiantuntijatyöhön tai sosiaaliseen mediaan. Tämä tietenkin johtuu siitä, että omassa kuplassani on eniten näistä teemoista kiinnostuneita. Työelämäaihe on itsessään siitä hyvä, että se koskettaa laajaa yleisöä.

Sisältöjen jakaminen ja keskustelun seuraaminen

Yritän pitää riman sopivan korkealla siinä, mitä kirjoituksia jaan. Hyvä uusi näkökulma tai sisältö ansaitsee tulla jaetuksi. En jaa automaattisesti minkään tahon tai kenenkään yksittäisen henkilön bloggauksia tai muita sisältöjä. Työpaikan blogin runsaasta tarjonnasta jaan kirjoitukset, jotka liittyvät eniten omaan teema-alueeseeni.

Paras palaute on tullut kollegalta, joka sanoi katsovansa Twitter-tililtäni, mitä kannattaa lukea.

Toisinaan pingaan tviitteihin kollegoita, joita uskon jutun kiinnostavan. Tätäkin olen ehkä hieman vähentänyt.

Twitteriä käytän ajankohtaisen keskustelun seuraamiseen. En käytä listoja, seuraan hashtageja, jos jotain erityistä on sattunut. Otan uusia henkilöitä seurantaan, kun törmään mielenkiintoisiin. En juurikaan poista henkilöitä seurannasta.

Seuraan yli 100:aa blogia Feedlyllä. Puran Feedlyn “katiskaan” jääneet kirjoitukset päivittäin ja jaan parhaimmat kirjoitukset, yleensä illansuussa tai illalla kun minulla on lukuhetki. Jakamani kirjoitukset liittyvät yleensä työelämään tai sen johonkin osa-alueeseen. Toisinaan mikään päivän bloggaus ei ylitä omaa jakamiskynnystäni.

Luen paljon muitakin juttuja, liittyen esimerkiksi markkinointiin, viestintään, digitalisaatioon ja tekoälyyn. En kuitenkaan jaa näitä teemoja koskevia kirjoituksia kuin harvoin, koska ne eivät ole omaa teema-aluettani, vaan asioita, joita lähinnä opiskelen.

Laadukkaiden blogien määrä on mielestäni kasvanut On myös joukko blogeja, joissa on todella huippua sisältöä. Toisaalta on blogeja, jotka ovat matkan varrella lopettaneet tai hiipuneet.

SlideShare ja LinkedIn ammatilliseen käyttöön

SlideShareen laitan lähes kaikki pitämäni esitelmät. Jos pidän jonkun täsmälleen saman esitelmän kuin jonka olen jo aiemmin pitänyt ja jakanut, en laita sitä useampaan kertaan jakoon. SlideSharessa muutamat esitelmät ovat saaneet ihan mukavasti huomiota osakseen.

SlideSharesta on myös hyvä jakaa esitelmää myöhemmin, jos se liittyy johonkin uudempaan virinneeseen keskusteluun. SlideSharessa on myös aika hyvät statistiikat.

LinkedIn on omalla kohdallani nousussa. Jokin aika sitten LinkedIn tuntui vaisulta,  (sen isomman päivityksen jälkeen), mutta nyt jotkut jakamani jutut ovat levinneet aika hyvin LinkedInin ammatillisessa verkostossa.

Kokeilin kerran pari kirjoittaa LinkedInin “blogiin”, mutta en oikein ymmärtänyt mitä etua siitä olisi ollut ja palasin omalle blogialustalle.

Facebook on edelleen enemmän henkilökohtaisessa käytössä, mutta jaan siellä myös kirjoituksiani, koska ne eivät oikeastaan koskaan ole niin spesifin ammatillisia. Instagramia jaksan käyttää lähinnä kesäisin kun ympäristö on valokuvauksellisempi. Snapchatia en ole oikein edes kokeillut. YouTube-kanava löytyy, mutta siellä on lähinnä harrastuksiin liittyviä kokeiluja.

Sosiaalisen median hyödyt

Ainakin viisi hyötyä voidaan tunnistaa.

Ensinnäkin, pystyn seuraamaan helposti erilaisia ajankohtaista keskustelua blogeista ja perinteisen median kanavista. On itse asiassa hämmentävää, kuinka hyvin ajan hermolla pysyy seuraamalla Twitteriä ja sopivia blogeja. Usein esimerkiksi erilaisissa seminaareissa (jotka ennen olivat keskeisiä paikkoja tiedon jakamiseen) kuullut asiat ovat jo moneen kertaan tuttuja sosiaalisesta mediasta.

Toiseksi, olen laajentanut omaa yleisöni. Puhe kymmenille tai parille sadalle saa aivan uuden yleisön kun esityksen jakaa SlideSharella tai kirjoittaa siihen liittyvän bloggauksen. Jutun elinkaari myös pitenee: kun esitelmä loppuu (toivottavasti) aplodeihin, verkossa oleva sisältö kiinnostaa kauemmin.

Kolmanneksi, olen saanut esitelmäpyyntöjä niin, että kysyjät ovat löytäneet verkosta blogini tai esitelmämateriaalini ja halunneet vastaavan esityksen tilaisuuteensa. Tämä ei ole mitenkään erityisen runsasta, mutta sitä tapahtuu.

Neljänneksi, olen saanut kommentteja kirjoituksiini ja esitelmiini. Eli vuorovaikutteisuus on lisääntynyt.

Viidenneksi, kirjoittaminen on hauskaa, rentouttavaa ja hyödyllistä itsessään. Se selkeyttää ajatuksia ja hioo omaa kirjoitustaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

Pitääkö suunnitella?

Yksinkertaistettuna olen sitä mieltä, että asiantuntijan kohdalla sosiaalisen median käytöstä ei kannata tehdä liian monimutkaista. Lähtökohtana on se, että on jotakin sanottavaa, josta tulee sisältöä. Sitten vain sanotaan se. Julkaisemisessa ja jakamisessa on pieniä niksejä, joita oppii ajan myötä itse ja muita seuraamalla.

Mielestäni sisältö on kaiken lähtökohta. Ilman sisältöä sosiaalisen median läsnäolo jää ohueksi. Koska asiantuntija tuottaa sisältöä tai hän on sen äärellä, asiantuntija on erityisen hyvässä asemassa sosiaalisen median hyödyntämisen suhteen.

Hyviä viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä blogeja, joista asiantuntija voi hyötyä omassa “someilussaan”, ovat mm. Somecon blogi, Ellun kanojen blogi, Viestijät-blogiKaskas-median blogi sekä Wau.fi-sivusto.

Asiantuntijan, joka haluaa hyödyntää sosiaalista mediaa työssään, kannattaa myös seurata alan ammattilaisia. Niitä löytyy edellä mainituista blogeista. Omalla kohdallani seuraamiani ammattilaisia on iso joukko,  mutta mainitaan tässä kaksi, eli Katleena Kortesuo ja Marko Suomi.

Tviittaa tämä teksti

Jos pidit tästä tekstistä, alta voit valita sopivan tviitin, jolla voit jakaa tekstin omalle verkostollesi.

[tweetthis]Asiantuntijatyössä sosiaalisen median käyttö on hauskaa ja hyödyllistä. [/tweetthis]

[tweetthis] Viisi hyötyä sosiaalisen median käytöstä asiantuntijatyössä. [/tweetthis]

[tweetthis]Asiantuntija, miten hyödynnät sosiaalista mediaa työssäsi? [/tweetthis]

Aikaisempia kirjoituksiani samasta aihepiiristä löytyy tästä ja tästä.

Kuva: Pauli Forma.

The Fourth Industrial Revolution (Klaus Schwab)

schwab

Klaus Schwab tunnetaan maailman talousfoorumin (World Economic Forum) perustajana ja johtajana. Foorumi taas on tunnetuin vuosittaisesta Davosissa järjestettävästä huippuseminaarista, johon liittyy ainakin ripaus salamyhkäisyyttä.

Schwabin kirjan otsikko The Fourth Industrial Revolution viittaa kehitysvaiheeseen, jota edeltäneet kolme teollista vallankumousta ovat olleet:

  1. Mekaanisen tuotannon esiinmarssi, johon liittyivät höyrykoneet ja rautatiet (vuodet 1760-1840)
  2. Massatuotanto, johon liittyivät sähkö ja kokoonpanolinjat (1800-1900 lukujen taite)
  3. Tietokone- tai digitaalinen vallankumous, johon liittyivät puolijohteet, keskustietokoneet, henkilökohtaiset tietokoneet ja internet (vuodet 1960-1990).

Neljäs vallankumous liittyy myös digitaalisuuteen. Sille on leimallista mm. kaikkialla läsnäoleva mobiili internet, pienet ja halvat sensorit, tekoäly ja koneoppiminen. Keskeistä on se, että digitaalisuus ja siihen perustuvat ratkaisut ovat sofistikoituneempia ja integroituneempia kuin aikaisemmin. Vaikutukset ulottuvat kaikille elämän osa-alueille.

Neljännen vallankumouksen merkittävyys liittyy ennenkaikkea sen laajuuteen. Teknologia kietoutuu aivan uudella tavalla fyysiseen, digitaaliseen, biologiseen ja sosiaaliseen. Teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot disruptoivat voimakkaasti tavaroiden ja palvelujen tuotantoa.

Kirjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta kehityksestä, luoda viitekehys kehityksen arvioimiseen sekä luoda alustaa yhteistyölle ja kumppanuuksille liittyen meneillään olevaan muutokseen.

Lyhyesti sanottuna kirja sisältää käytännössä kaikki nykykeskustelun teknologiaan liittyvät teemat, kuten esimerkiksi:

  • itseajavat ajoneuvot
  • alustateollisuus
  • 3D-printtaus
  • jakamistalous
  • lohkoketjut (blockchains)
  • tekoäly
  • älykaupungit
  • esineiden internet
  • bigdata
  • päälle puettava internet
  • lennokit
  • robotiikka
  • virtuaalitodellisuus

Teemat kietoutuvat luonnollisesti monin eri tavoin yhteen.

Kirjassa käsitellään monipuolisesti teknologiseen kehitykseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Työn väheneminen on tässä kenties se tutuin näkökulma. Toisaalta kirjassa pohditaan esimerkiksi kuinka robotiikka voi vaikuttaa voimakkaasti kehitysmaihin heikentäen niiden halvempaan tuotantoon liittyvää kilpailuetua. Teknologian kehittyminen voi myös heikentää kansalaisten yksityisyyttä tai lisätä eriarvoisuutta sukupuolten välillä.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista kappaleista liittyy hallintoon. Valtaa siirtyy valtiollisilta toimijoilta ei-valtiollisille toimijoille ja verkostoille. Valtaa on aikaisempaa vaikeampi käyttää. Kansalaiset ovat aikaisempaa tietoisempia yhteiskuntien kehityksestä ja toisaalta esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödyntämällä on mahdollista mobilisoida nopeasti erilaisia kansanliikkeitä tai tukea erilaisille aloitteille. Brexit lienee yksi hiljattain saatu esimerkki tästä ilmiöstä.

The digital  age undermined many of the barriers that used to protect public authority, rendering governments much less efficient or effective as the governed, or the public, become better informed and increasingly demanding in their expectations.

Teknologinen kehitys voi myös tehostaa hallintoa, lisätä sen asiakaslähtöisyyttä ja läpinäkyvyttä. Uusi aikakausi tarvitsee regulaatiota, mutta hallinnonkin on suoritettava tehtäväänsä uudella tavalla. Sen on oltava aikaisempaa ketterämpi, kansalaisia enemmän osallistavampi ja kokeilevampi.

Millä organisaatiot, niin yksityiset kuin julkiset menestyvät uudella aikakaudella? Schwabin mukaan tärkeää on innovatiivisuus ja sopeutuminen. Keskiössä ovat kuluttajien odotukset ja niihin vastaaminen sekä tietoon perustuvat palvelut ja tuotteet, uudenlaiset innovatiivisuutta edistävät yhteistyömuodot ja toimintatavat.

Arviota kirjasta

Schwabin kirja on hyvä ja monipuolinen rautaisannos nyky-yhteiskuntiin ja ihmiskuntaan vaikuttavista teknologiaan kytkeytyvistä megatrendeistä.

Hyvää kirjassa on sen jäsentävä esitystyyli sekä puntaroiva ote. Teknologisen muutoksen myönteisiä ja haasteellisia puolia käydään monipuolisesti läpi. Näkökulmana on kautta linjan se, miten muutokset vaikuttavat yhteiskuntiin ja ihmisten elämään.

Above all, this book aims to emphasize the way in which technology and society co-exist.

Kirjan perusnäkökulmana on se, että kaikkiin kehityskulkuihin liittyy maailmaa parantavia ja toisaalta mustia mahdollisuuksia. Esimerkiksi lennokki voi kuljettaa lääkkeitä, tarjota internet-yhteyden tai se voi olla tuhoa aikaansaava sotakone.

Kirjan vahvuus on sen laaja-alaisuus. Kirja ei tyydy pelkästään kuvaamaan kehityskulkuja vaan siinä pohditaan muutosten vaikutuksia inhimillisen elämän eri osa-alueille ja jopa ihmisyydelle. Jälkimmäiseen liittyy esimerkiksi pohdinta, muuttuvatko robotit ihmisen kaltaisiksi vai saavatko ihmiset robottien piirteitä.

Merkittäviä uusia avauksia kirja ei sisällä, vaan sen ote on pääosin olemassaolevaa tietoa syntetisoiva. Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka hyvin perillä olin kirjan teemoista, pelkästään erilaisia tähän tematiikkaan liittyviä blogeja parina viime vuonna lukemalla.

Schwab käy varsin elegantisti ja perusteellisesti läpi megatrendejä ja niiden haasteita.  Niin monille kirjoille tyypilliseen tapaan esitettyihin haasteisiin vastaaminen jää melko ohueksi (muutamaan sivuun). Toimenpide-ehdotukset ovat jopa latteita, kuten esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön lisääminen ja kokonaisvaltainen ote johtamisessa.

Kirjoittajan tausta ja taustaorganisaation huomioiden kirja toimineekin parhaimmillaan siinä, että se tiivistää kompaktisti nykypäivän johtajille sen, mistä neljännessä teollisessa vallankumouksessa on kysymys. Tässä suhteessa on ihan hyvä, että kirja sisältää myös hyvän annoksen yhteiskunnallisten vaikutusten (esimerkiksi työllisyys, eriarvoisuus, elämänlaatu) arviointia.

Klaus Schwab (2016): The Fourth Industrial Revolution. World Economic Forum. 

Bloggari kesälomalla

expressions-francaises-1300642_1280

Kesän koittaessa eri medioissa julkaistaan artikkeleita työstä lomalle siirtymisestä ja siitä, miten lomaa kannattaa viettää. Myös suhde sosiaaliseen mediaan loman aikana on agendalla. Puhutaan jopa kesäloman mittaisesta “somepaastosta.”

Mikä on oma suhteeni sosiaaliseen mediaan parin viikon päästä alkavan loman aikana?

Lomalla on enemmän aikaa harrastaa. Tätä kautta aikaa on myös enemmän erilaisiin sosiaalisen median aktiviteetteihin.

Itse aion tehdä seuraavaa:

Päivitän somekanavani

Käyn läpi kaikki somekanavani (Twitter, Facebook, LinkedIn, SlideShare, Flickr, Instagram, kolme omaa blogia), arvioin niiden päivitystarpeet ja toteutan ne.

Suurimmaksi osaksi pääsen eri kanavien kohdalla pienellä faceliftillä tai minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Kenties eniten joudun panostamaan LinkedIn-profiilini kohentamiseen.

Pohdin myös, lopetanko kaksi hieman pienemmälle käytölle jäänyttä harrastusblogia. Luulen, että luovun ainakin toisesta. Yleisestihän ajatellaan, että hiipuneet somekanavat kannattaa lopettaa.

Ehkä lisään jäljellejääviin blogeihin joitakin uusia WordPress-vimpaimia.

Bloggaan ja kerään aiheita

Aion blogata joistakin keskeneräisistä aiheista. Uskon, että kesällä ajatus kulkee ja syntyy myös ideoita postausten aiheista, jotka laitan talteen oikeaa hetkeä varten.

Kesällä tulee luettua kirjoja, kirjaesittelyt ovat hyvää sisältöä blogiin.

Kesän uutisvirrasta ja syntyy kenties ideoita, joista voi ponnistaa omia kirjoituksia.

Perehdyn kuvapankkeihin 

Olen käyttänyt postauksissani pitkälti Pixabayn kuvia, mutta aion kartoittaa muitakin kuvapankkeja, joiden kuvat ovat vapaasti käytettävissä.

Ehkä otan itsekin kuvia, joita voin hyödyntää blogipostauksissa.

Päivitän seurattavien blogien listaa

Seuraan mielenkiintoisia blogeja Feedlyn avulla. Käyn seurattavat blogit läpi, poistan ehkä joitakin blogeja seurannasta ja etsin uusia mielenkiintoisia.

Scouttaan erityisen hyviä blogeja ja kenties otan käyttöön niiden hyviä teknisiä oivalluksia.

Jatkan somen käyttöä

En todellakaan pidä mitään erikoisia somepaastoja kesän aikana. Sisällöissä kuitenkin todennäköisesti painottuvat enemmän erilaiset kesän tapahtumat ja kevyet helposti lähestyttävät aiheet.

Verkostojen vahvistaminen

Kun on enemmän aikaa, on kenties mahdollista olla enemmän mukana sosiaalisen median keskusteluissa lyhyen kaavan (Twitter, Facebook) tai pidemmän kaavan (reagoivat blogipostaukset) mukaan.

Vaikuttaa ehkä siltä, että sosiaaliseen mediaan liittyvää tekemistä on aika paljon. Kaikessa edelläsanotussa liikutaan kuitenkin pitkälti harrastamisen alueella.

Jotkut aihepiirit luiskahtavat kenties hieman työelämän puolelle, mutta se ei haittaa, koska se on oma valinta ja nämä asiat ovat mielenkiintoisia.

Suosittelen kaikille loma-ajan käyttämistä esimerkiksi sosiaalisen median suhteen juuri sillä tavalla kuin tuntuu hyvältä omalla kohdalla!

Kuva: Pixabay.com

Asiantuntijan monikanavainen viestintä

Viestinnän ja vuorovaikutuksen rooli korostuu nykypäivän johtamisessa ja asiantuntijatyössä. Avainasemassa on monikanavainen viestintä, johon on nykypäivänä loistavat mahdollisuudet. Pohdiskelin, miten olen viime viikkoina hyödyntänyt monikanavaisuutta omassa työssäni.

Mitä olen mennyt tekemään?

Olen ensinnäkin kirjoittanut pari blogikirjoitusta työpaikan intranetiin. Toinen näistä kirjoituksista oli kuvaus erään projektin vaiheista ja toinen oli vastaus erääseen organisaation sisällä virinneeseen kysymykseen ja keskusteluun.

Työpaikan intranetissa olen lisäksi esiintynyt parissa videossa, joista toinen liittyi projektin tilannekatsaukseen ja toisessa oli kyse uudesta toiminnasta, josta viestittiin ensin oman organisaation sisällä. Molemmat videot toteutettiin yhteistyössä viestintäyksikkömme kanssa.

Bloggasin 2.5.2016 vierailijana Taloustaidon blogissa Sote-ja aluehallintouudistukseen liittyvistä työelämäasioista. Kirjoituksen lähtökohta oli se, että vaikka uudistuksesta on keskusteltu valtavasti, sen liittymistä työelämäasioihin ei ole juurikaan pohdittu. Tämä pohdinta sopii oman työpaikkani strategiaan ja toisaalta omaan asiantuntijaprofiiliini.

Linkki taloustaidon blogiin.

Jaoin tätä kirjoitusta Twitterissä ja lisäksi Facebookissa parissa teemaan sopivassa jaryhmässä. Twitterissä kirjoitusta jaettiin edelleen ja Facebookissa syntyi keskustelua, johon osallistuin.

Tästä blogipostauksen teemasta aion kirjoittaa vielä jutun perinteiseen mediaan. Se on ikäänkuin jatko-osa tälle kirjoitukselle. Ajattelen, että uusi foorumi tavoittaa laajemman levikin ja näin myös uusia lukijoita.

Lisäksi esiinnyin Etelä-Savon työhyvinvointiakatemian syksyllä tulossa olevaa seminaaria puffaavalla videolla. Muut esiintyjät videolla ovat Annemaija Summanen, Ossi Aura ja Terttu Pakarinen.

Erityisesti videoiden hyödyntäminen asiantuntija- ja johtamisviestinnässä tuntuu ajankohtaiselta tällä hetkellä. Ne ovat nopeita tehdä ja katsoa. Ja ne herättävät huomiota enemmän kuin teksti.

Mitä monikanavainen viestintä edellyttää?

Ensinnäkin tarvitaan sisältöä.

Sisältö voi olla uusi avaus, tai se voi olla reaktio keskustelussa esitettyyn kysymykseen tai uusi näkökulma meneillään olevassa keskustelussa. Se voi myös olla melko yksinkertainen kuvaus tai info jostain tapahtumasta. Jotkut sisällöt syntyvät helposti, toiset vaativat enemmän taustatyötä.

Toisaalta tarvitaan väline, joita nykypäivänä on monenlaisia.

Voi kirjoittaa blogeja oman organisaation intrassa tai ulkoisilla sivuilla. Blogit voivat olla asiantuntijan omia, työpaikan blogeja tai “kolmannen osapuolen” blogeja joissa asiantuntija vierailee. Videoiden ohella voi kokeilla livestriimausta Periscopella tai Facebookissa.

Sisällön jakaminen aktiivisesti varmistaa, että sisällön julkaisemisesta tulee otetuksi kaikki irti. Tässä Twitter on oiva väline, lisäksi kannattaa tunnistaa asian kannalta keskeiset ryhmät esimerkiksi Facebookissa ja LinkedInissä.

Kolmanneksi, asiantuntija hyötyy yhteistyökumppaneista.

Itse olen saanut edellä mainituissa tapauksissa apua työpaikkani viestintäyksiköstä, kollegat ovat sparranneet tekstejäni ja lisäksi yhteistyökumppanit ovat tarjonneet mahdollisuutta esiintyä heidän blogissaan tai videollaan. Teemoista kiinnostuneet asiantuntijat jakavat sisältöä omille verkostoilleen sosiaalisessa mediassa.

Neljänneksi, kannattaa miettiä, miten viestintä tulee osaksi omia työprosesseja.

Itse yritän tätä esimerkiksi seuraavasti: Sain kutsun paneeliin, joka järjestetään parin viikon päästä. Mietin, miten voin hyödyntää tätä paneelikeikkaa laajemmin. Ajattelin tehdä niin, että valmistelen blogitekstin teemasta ja pakotan näin itseni perehtymään aiheeseen paremmin. Itse keskustelu on myös tällä ennakkovalmistelulla toivottavasti helpompaa. Keskustelun jälkeen julkaisen sitten postauksen, keskustelun aikana esiinnousseilla pointeilla ryydittäen.

Kiteytys asiantuntijan monikanavaiseen viestintään:

  • Viesti aina kun on aihetta, mieluummin enemmän ja useammin kuin “vähimmäismäärä”
  • Hyödynnä tilanteet, joista on helposti luotavissa mielenkiintoinen sisältö
  • Hyödynnä isot ja pienet keskustelut, joihin voit tuoda uuden näkökulman
  • Käytä monipuolisesti eri kanavia, älä unohda organisaation sisäistä viestintää
  • Hyödynnä tarjolla olevaa apua, pyri win-win yhteistyöhön tahojen kanssa, jotka hyötyvät Sinun panoksestasi
  • Opi lisää, eli arvioi omaa toimintaasi, hyödynnä ideoita muilta ja kokeile.

PS. Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, blogi on uudistunut ulkoasultaan. Toivottavasti uusi ulkoasu toimii vanhaa versiota paremmin erilaisissa päätelaitteissa.

Johtaja on media!

kirja

Jukka Saksin uusi kirja kertoo, miten asiantuntijoista, johtajista ja organisaatioista on tullut medioita. 

Luulin ennen kirjaan tarttumista, että kirja käsittelisi lähinnä sosiaalista mediaa ja siitä, miten johtajat voivat hyödyntää somea. Teoksen kysymyksenasettelu on kuitenkin paljon laajempi ja siinä käsitellään lähes kaikkia olennaisia johtamisen osa-alueita.

Kontekstina on viestinnän korostunut rooli, digitaalisuus ja monikanavainen sosiaalisen median hyödyntäminen. Nämä teemat ovat keskeinen osa nykypäivän johtamista ja johtajuutta. 

Jukka Saksi ei kirjallaan ole pelkästään tietokirjailija johtamisen alueella. Hän on luonut Johtaja on Media! -konseptin, joka käsittää kirjan sekä sarjan blogeja LinkedInin Pulsessa julkaistuna. Konseptiin kuuluu myös oma Twitter-tili sekä Facebook-sivu. Saksi hyödyntää taitavasti sosiaalista mediaa kirjan ja konseptin markkinoinnissa. 

Kirjan jaksoja ovat “Johtajuuden mediallinen murros”, “Rohkea visionääri saa ihmiset mukaan”, “Hallinnon ja osaamisen renessanssi”, “Digitaalisuus mullistaa johtajuuden”, “Luottamus on johtajuuden kivijalka”, “Maine on tärkeää pääomaa” ja “Monikanavaisen johtajuusviestinnän mahdollisuudet”. Jaksojen nimet kuvastavat hyvin kirjan kysymyksenasettelun laaja-alaisuutta.

Saksi on haastatellut ison määrän suomalaisia keskeisiä johtajia. Esimerkkejä haastatelluista ovat Björn Wahlroos, Jarmo Lindberg, Pauli Aalto-Setälä, Marianne-Heikkilä, Minna Helle ja Anni Vepsäläinen. 

Saksi antaa vinkkejä siihen, miten pääsee johtajien pakeille. Saksi myös reflektoi avoimesti, minkälaisia tuntemuksia haastattelut herättivät henkilökohtaisesti. Esimerkiksi Wahlroosin luo meno jännitti ja toisaalta Puolustusvoimain komentajan tapaaminen toi varusmiesaajat mieleen.

 

kirjakupittaalla

Kirja oli mukanani käydessäni Turussa työmatkalla.

Kirja liikkuu samoilla alueilla kuin muutamat viime aikoina tai vähän tuonnempana lukemani kirjat. Näitä ovat mm. Kirsi Pihan Rytmihäiriö, Mikael Pentikäisen Luottamus ja Arto Hiltusen Johtamisesta. Sosiaalisen median hyödyntämisen osalta mieleeni tuli Johanna Hurmerinnan kirja On aika Muuttua. Hyviä kirjoja kaikki. Saksin liikkuminen samoilla alueilla mainittujen kirjojen kanssa kuvastaa hyvin sitä, että kirja osuu nykyaikaiseen johtamiskeskusteluun.

Kirjan lopussa on hyvät tiivistykset kirjan ydinsanomasta. Saksi esittää johtajuusviestinnän “V8-mallin”, jossa kahdeksan v-alkuista sanaa koetaan merkitykselliseksi. Ne ovat: vuorovaikuta, visioi, vastuuta, vapauta, vaikuta, välitä, varmista ja verkotu. Näissä kaikissa hän osoittaa vaikutuksen kohteen sekä hyödyn.

Toinen hyvä tiivistys kirjan lopussa on “johtajuusviestinnän viisi tasoa”. Taso 5 edustaa “vaikuttavaa mediaa” ja taso 1 “yksisuuntaista varmistelijaa”. Välissä ovat “Johtajuusviestinnän vaikuttaja”, “Johtajuusviestinnän kehittäjä” ja “Kehittyvä vuorovaikuttaja”. Mallinnoksen avulla jokainen lukija voi tarkistaa, mihin tasolle omassa johtajuusviestinnässään yltää. Tämä mallinnus on kenties kirjan suurin oivallus. Voi kuvitella, että se on käyttökelpoinen johtajuusviestintään liittyvässä valmennuksessa ja myös itseopiskelussa.

Pienen huomion teen julkisen sektorin käsittelystä kirjassa. Julkista edustavat kirjassa mm. Pekka Sauri, Minna Helle ja Jarmo Lindberg. Kokonaisuudesaan julkisen sektorin edustajat eivät kuitenkaan saa kehuja.

Julkisella sektorilla on kuitenkin mainittujen henkilöiden lisäksi monia taitavia sosiaalisen median hyödyntäjiä. Esimerkkejä ovat vaikkapa sote-uudistusta eteenpäin vievä alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti, Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja Forssan kaupunginjohtaja Sami Sulkko. Sulkko on erityisen monikanavainen viestijä videoblogeineen. Esimerkkejä olisi muitakin ja moni kaupunkikin käyttää sosiaalista mediaa taitavasti brändinsä rakentamiseen.

Pidin kirjasta. Kirja on kirjoitettu hyvään muotoon niin, että haastattelusitaatit, tiivistykset ja ruutukaappaukset tviiteistä rytmittävät leipätekstiä. Kirjaa voi suositella lukijoille, jotka haluavat opiskella tai päivittää tietojaan ja valmiuksiaan digitaalisen ajan johtamisesta. Teos kuuluu bisneskirjoihin, jotka vuonna 2016 on syytä lukea.

Jukka Saksi: Johtaja on Media! Kauppakamari 2016.

Ennätyksiä rikkova blogipostaus

business-1150550_1920

Viime viikolla julkaisin tässä blogissa postauksen, jossa kirjoitin somevinkeista asiantuntijalle perustuen omiin havaintoihini. Kirjoitus rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset. Postausta käytiin katsomassa vuorokaudessa enemmän kuin yhtäkään toista kirjoitusta oli katsottu koko alkuvuoden aikana. Twitterissä postaukseen liittyviä tviittejä retviitattiin laajasti.

Vaikka olen kirjoittanut aiemminkin siitä, millainen on mielestäni hyvä blogipostaus, analysoin vielä viime viikon “menestystä” tässä kirjoituksessa.

 Kiinnostavan postauksen tunnuspiirteet

  • valitse kiinnostava aihe
  • otsikoi informatiivisesti ja ytimekkäästi
  • kirjoita lyhyesti
  • kirjoita väljästi
  • väliotsikoi
  • kuvita
  • lisää linkkejä
  • käytä ranskalaisia viivoja

Kaikki lähtee sisällöstä, teeman pitää olla kiinnostava. Sosiaalinen media on luonollisesti kiitollinen teema somessa julkaistavaksi ja jaettavaksi, koska teema koskettaa koko yleisöä.

Otsikon merkitys korostuu, sillä kirjoituksesta “näkyy” useimmiten somessa vain se, tai lyhyt kuvaus postauksen sisällöstä.

Blogissa on hyvä kirjoittaa lyhyesti, jotta tekstin voi selata nopeasti erilaisissa, joissa lukijat mahdollisesti ovat.

Väliotsikot, listat ja väljä kirjoittaminen helpottaat lukemista. Kuvitus tiivistää parhaassa tapauksessa kirjoituksen sanoman. Linkit lisäävät kirjoituksen arvoa tarjoamalla lisätietoa.

Vaikka olen “tiennyt” näistä vinkeistä jo kauan, en ole välttämättä käyttänyt niitä kaikki omissa kirjoituksissani. Nyt käytin ja tulos oli hyvä.

Jakaminen varmistaa, että kirjoituksesi huomataan

Uuden postauksen huomaavat vain blogin vakioseuraajat. Jakamalla linkkiä sosiaalisen median online-virrassa, kuten esimerkiksi Twitterissä, saat blogiisi lukijoita.

  • jaa uutta postausta esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa ja LinkedInissä
  • kiinnitä huomiota tviitin sisältöön, älä jaa mekaanisesti
  • lisää tviittiin henkilöitä, joiden uskot olevan kiinnostunut postauksestasi
  • jaa postaustasi enemmän kuin yhden kerran, jotta se huomataan
  • kiitä retviittauksista tai kommenteista vähintään “favorite”-napilla.

Postausta kannattaa jakaa, sillä bloggarihan haluaa lukijoita teksteilleen. Jakaminen kannattaa toteuttaa huolella, jotta tulokset paranevat.

Kollegasi tai samoista teemoista kiinnostuneet henkilöt mahdollisesti jakavat postaustasi kun pingaat heidät mukaan.

Älä luota siihen, että yksi jakaminen riittää, vaan jaa postausta uudestaan esimerkiksi muutaman tunnin välein tai myöhemminkin, jos se sopii käytävään keskusteluun.

Ole sosiaalinen ja kiitä kun kirjoitustasi on jaettu tai kommentoitu. Erityisen hienoa omasta mielestäni on se, jos keskustelu jatkuu niin, että joku toinen kirjoittaa teemasta blogipostauksen käyttäen toista näkökulmaa.

Näillä vinkeillä pääsee pitkälle. Seuraa menestystäsi blogin statistiikasta tai Twitterin analytiikasta.

Someniksit asiantuntijalle

tree-200795_1920

Muutama viikko sitten minua haastateltiin Akavalaisen juttuun, jonka teemana oli asiantuntija ja sosiaalinen media. Jutun julkaisemisen jälkeen teki mieli palata aiheeseen, mutta erilaisten kiireiden vuoksi teen sen vasta nyt.

Kirjoituksen jälkeen asiasta virisi ihan kohtalainen määrä keskustelua Twitterissä. Twitter-pöhinän ohella yksi parhaista kirjoituksista oli Tiina Rytkyn bloggaus “Tämän vuoksi asiantuntija ei halua olla brändi.”

Keskustelu koski melko paljon perusasioita, kuten asiantuntijan ajankäyttöä ja sitä, salliiko työnantaja sosiaalisen median käytön. Nämä asiat voi kuitata lyhyesti toteamalla:

  • tviittaaminen tai blogin kirjoittaminen vie aikaa erittäin vähän,
  • asiantuntijan oletetaan useimmiten kuitenkin joka tapauksessa viestivän omasta asiantuntemusalueestaan,
  • asiantuntijan oletetaan seuraavan oman alansa keskustelua ja toisaalta oman alan esiintymistä yhteiskunnallisessa keskustelussa,
  • somesta on hyötyä asiantuntijalle ja organisaatiolle.

Tällä hetkellä oma sosiaalisen median käyttöni on melko vakiintunutta. Kirjoitan blogeja ja jaan sisältöjä ja keskustelen Twitterissä. Facebookin olen rajannut yksityisempään käyttöön. Esitelmät jaan SlideSharessa.

Löydän jatkuvasti uusia blogeja, joissa on todella korkeatasoista sisältöä kiinnostavista aihepiireistä.

Blogien huikeus on siinä, että bloggaamalla asiantuntija pystyy viestimään suoraan potentiaalisesti suurellekin yleisölle. Monet asiantuntijat ovat myös todella lahjakkaita kirjoittajia. Blogi on nopea väline ja kirjoituksiin voi jouhevasti vastata kommenttibloggauksilla.

Yhä usemmin tulee vastaan tilanteita, joissa joku on törmännyt tekemisiini sosiaalisessa mediassa ja haluaa keskustella asioista kasvokkain. Somessa tapahtuvat verkostoituminen luo siis myös “perinteisempää” verkostoa.

Seuraavassa kiteytyksiä siitä, miten asiantuntija voi hyödyntää sosiaalista mediaa omassa työssään.

Mihin asiantuntija voi hyödyntää somea?

  • tiedon hankkimiseen,
  • oman asiantuntemuksen esiin tuomiseen ja henkilöbrändäykseen,
  • omaa alaa koskevaan keskusteluun osallistumiseen,
  • oman verkoston laajentamiseen, ylläpitämiseen ja vahvistamiseen
  • aidan yli hyppäämiseen: somessa myös muun kuin täysin oman alan seuraaminen on helppoa.

Mitä asiantuntija voi käytännössä tehdä?

  • lukea ja kirjoittaa blogeja,
  • aloittaa ja seurata keskusteluja ja osallistua keskusteluihin,
  • julkaista videoita Youtubessa tai tehdä Periscope-lähetyksiä.

Vinkit asiantuntijalle

Organisaatio – asiantuntija – some

Kuulostaa ehkä kovalta, mutta sosiaalisen median hyödyntämiseen motivoitunut asiantuntija ei juurikaan tarvitse organisaationsa tukea sosiaalisen median suhteen. Pahimmassa tapauksessa organisaatio asettaa kapuloita rattaisiin asiantuntijoidensa sosiaalisen median hyödyntämiselle.

Asiantuntija voi opiskella kaiken tarvittavan itse, verkko on täynnä hyviä esimerkkejä ja tietoa. Kokeilemalla pääsee aina eteenpäin. Asiantuntijalla luo sisältöä tai tuntee sisällöt muista lähteistä. Henkilö on kiinnostavampi kuin organisaatio.

Mutta organisaatio tarvitsee asiantuntijoitaan, jos se aikoo saada hyötyä sosiaalisesta mediasta. Organisaatio voi tukea somessa aloittelevia asiantuntijoita ja myös pidemmälle ehtineitä esimerkiksi hankkimalla valmennusta.

Julkisen ja yksityisen suhde asiantuntijan somepresenssissä

Yksi keskeinen teema asiantuntijan somepresenssissä on, missä määrin asiantuntija esiintyy sosiaalisessa mediassa ns. “privana” ja missä määrin asiantuntijana.

Perinteisissä asiantuntijoiden ja johtajien lehtijutuissa privaattipuolta raotetaan usein sen verran, että jutun kainalojutussa tai infolaatikossa todetaan haastateltavan perhetilanne ja toisaalta harrastukset.

Yksityiselämästä sosiaalisessa mediassa voisi todeta näin:

  • lähtökohtana on, että jokainen määrittää oman asiantuntija-yksityinen minä-suhteensa itse,
  • yksityistä puolta voi raottaa osallistumalla muun kuin oman asiantuntemusalueen keskusteluihin tai jakamalla erilaisia sisältöjä,
  • toisaalta voi viestiä omista harrastuksistaan ja niihin liittyvistä uutisista.

Esimerkkejä privaattipuolen harkitusta esiintuomisesta somessa ovat mm. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin tviittaamat kuvat pyörälenkeiltään tai monienkin eri henkilöiden tviitit hiihto- tai juoksulenkeiltä sekä erilaisista kulttuuritapahtumista.

Sosiaalisen median käyttö arkipäiväistyy kovaa vauhtia. Yhä enemmän on asiantuntijoita, joille keskustelu sosiaalisessa mediassa on yhtä rutiinomaista kuin keskustelu työpaikan kahvihuoneessa tai kokouksessa tai konferenssissa.

Hyviä someniksejä asiantuntijoille löytyy yllä mainittujen linkkien lisäksi esimerkiksi näistä linkeistä:

Fuel blogi

Eminen blogi

Lehmätkin Lentäis (Harto Pönkä)

Somecon blogi “Somen hermolla”.

Johanna Hurmerinnan blogi “Nyt ja huomenna”.

Katleena Kortesuon blogi “Ei oo totta”. 

Postauksen kuva: Pixabay.com

Kirsi Piha – Rytmihäiriö

piha

En ole viestinnän ammattilainen enkä asiantuntija, mutta viestintä liittyy työhöni monella tavalla. Siksi on tärkeää ja kiintoisaa seurata viestintää koskevaa ajankohtaista keskustelua. Sosiaalisen median ja muun maailman murroksen myötä viestinnän rooli on tunnetusti muuttunut monella tavalla. Tapailin tätä teemaa aikaisemin tässä omassa kirjoituksessani.

Kirsi Pihan kirjan lähtökohtana on  maailman muuttuminen monimutkaisemmaksi ja nopeammaksi. Juuri nopeus on yksi kirjan kantavista teemoista, niinpä ensimmäisen kappaleen alkulehdellä esitetään kilpa-ajaja Mario Andretin tokaisu:

“Jos tuntuu, että homma on hallinnassa, et aja riittävän lujaa.”

Auktoriteetit ovat murentuneet, maailma on kompleksisempi ja asioiden ja olosuhteiden hallinnasta on tullut vaikeampaa ja jopa mahdotonta. Muutos koskee yrityksiä, mediaa, poliittisia liikkeitä ja myös erilaisia asiantuntijoita, jotka aikaisemmin nauttivat auktoriteettiasemastaan.

Rytmi on monella eri ulottuvuudella muuttunut ja organisaatioiden pitää reagoida tähän tekemällä rohkea rytminvaihdos. Kirjan  johtoajatus on, että uusi tilanne edellyttää erityisesti kommunikaation vahvistamista. Kommunikaation keinoin ja rytmin muuttamisella ei silläkään hallita uutta maailmaa, mutta sen avulla on mahdollisuus selvitä ja menestyä.

Viestintä ja valta ovat aina kietoutuneet yhteen, mutta uudessa ajassa valtaapitävät eivät hallitse viestinnän välineitä ja kanavia, vaan valtaa on kaikilla. Nykyajassa Daavidilla on siis paljon keinoja Goljatin kaatamiseen.

Tarvitaan kommunikaation vallankumousta. Tämän vallankumouksen ytimessä on muun muassa sosiaalisen median roolin korostuminen ja suhtautuminen viestintään uudella tavalla.

Uusi toimintatapaa liittyy paljolti erilaisiin mahdollisuuksiin tarttumiseen, kirjassa käytetäänkin termiä mahdollisuusviestintä. Sen keskeisiä osia ovat muun muassa vuoropuhelu ja reaaliaikaisuus. Mahdollisuuksiin tarttuminen edellyttää myös rohkeutta.

Keskiöön nousee myös maine, joka on tärkeämmässä roolissa kuin koskaan. Mainetyön perustakin on kuitenkin muuttunut ratkaisevalla tavalla. Maineen perustan muodostavat erinomaiset teot. Kirjan otsikko tiivistää olennaisen: “Ensin oli teko.”

Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Siitä myös huomaa, että teos on viestinnän ammattilaisen tekemä, sillä se sisältää useallakin tavalla tehtyjä tiivistyksiä tärkeimmistä havainnoista. Koko kirja päättyy kymmeneen rytiminmuutokseen liittyvään pointtiin. Kirja sisältää myös hyviä (helposti tviitattavia) sloganeja, kuten esimerkiksi:

“Parhaat mahdollisuudet tulevat silloin, kun niihin ei millään olisi aikaa reagoida.”

“Hallinta on virheellinen tapa suhtautua nykymaailmaan.. sen sijaan tulee lisätä viestintää.”

“Kommunikaatio on johtamisen ja johtajan ykköstyökalu.”

Kirja sisältää uusien ideoiden lisäksi paljon tuttua asiaa muista ajankohtaisista sosiaaliseen mediaan ja digitaalisuuteen liittyvistä kirjoituksista ja keskusteluista.

Tutut aiheet liitetään oivallisella tavalla uuden ajan kokonaiskuvaan. Kirja sisältää runsaasti vinkkejä organisaatioille ja asiantuntijoille. Lisäksi kirjan sivuilla on runsaasti case-esimerkkejä.

Kirja on must-kirja kaikille viestinnän ammattilaisille, mutta suosittelen sitä myös asiantuntijoille, joiden työ edellyttää viestintää tai sisältää yhteistyötä viestinnän ammattilaisten kanssa. Ja vaikka tätäkään kosketuspintaa ei olisi, kirja sopii niille, jotka ovat kiinnostuneet tästä ajasta ja maailman uudesta rytmistä.

Kirsi Piha: Rytmihäiriö. Talentum. Balto Print Liettua 2015.