Tänä vuonna oli isona urheilutavoitteena suorittaa neljäs triathlonin täysmatka. Aikaisemmat täysmatkat olen tehnyt Tallinnassa, Kööpenhaminassa ja Tahkolla. Koska ulkomaille suuntautuvat reissut ovat aika isoja ruljansseja ja korona loi epävarmuutta suunnitelmiin, päädyin osallistumaan viime vuoden tapaan Tahkolla järjestettyyn tapahtumaan.
Valmistautuminen
Harjoittelu yhteensä syyskuusta 2021-elokuun 13. päivä 2022 oli seuraavanalaista:
- Tunteja yhteensä: 450 h
- Pyöräilyä: 256 h (5430 km)
- Juoksua: 65 h (516 km)
- Uintia: 33 h (75 km)
- Kuntosalia 38 h
Lisäksi mittareihin tuli muutama sata kilometriä hiihtoa ja jonkin verran kävelyä. Pyöräily oli syksyllä rentoa gravelia ennen trainerille siirtymistä. Trainerillakin treeenasin kenties vähän laiskasti, eli ajelin badgeja keräillen ja kuormitusta tuli lähinnä Zwiftin ylämäki-osuuksilla.
Juoksua tuli tosi vähän. Toki talvella tuli sitä hiihtoa, mutta juoksua olisi pitänyt tehdä enemmän.
Uintia niinikään vähän, tyypillistä oli uida hallissa kerran viikossa. Ja se on kyllä liian vähän kehittymisen kannalta eikä taida riittää ylläpitoonkaan. En myöskään ottanut uintivalmennusta tänä vuonna lainkaan, joka ei myöskään ole mikään hyvä juttu.
Harjoittelukausi katkesi kesän kynnyksellä koronaan. Korona oli lievä, mutta harjoitteluun se teki merkittävän tauon. Palasin takaisin liikuntaan näillä ohjeilla. Loman alettua teloin selkäni puutarhatöissä. Selkä oli pitkään kivulias ja hankaloitti erityisesti juoksua. Kesällä innostuin juoksemaan pari pidempää lenkkiä (puolimaratonia) ja eikös siinä sitten hajonnut toinen akillesjänne.
Juoksun suhteen pitäisi jatkossa olla viisaampi. Kuten valmentaja Otto Loukkalahti kirjoitti toukokuussa Pyöräily- ja Triathlon-lehdessä, juoksu on tehokas mutta vaarallinen harjoittelumuoto triathlonistille. Vammat vaanivat lähellä, jos kuormitus käy liian kovaksi. Parempi olisi juosta vähän useammin kuin paljon kerralla. Ensi vuonna tämän muistaa paremmin!
Kaiken kaikkiaan treenikausi oli siis haasteellinen. Tarkastellaan vielä armotonta mittaria, eli Training Peaksin harjoituskuormitusta kuvaavaa dataa. Siinä näkyy, että ”kovin treeni koskaan” tapahtui ennen Tahkon viime vuoden kisaa. Tänä vuonna harjoittelun määrä muun muassa edellä mainituista syistä oli vuoden 2020 tasolla. Koronatauon aheuttama kuoppa näkyy notkahduksena ennen kesän harjoittelun aiheuttamaa nousua. Ilman koronaa käyrä olisi jatkanut tasaisemmin nousuaan kohti kisaa.
Kilpailuviikonloppu
Näillä silti mentiin. Matkustin Tahkolle viime vuoden tapaan torstaina. Rekisteröidyin ja laitoin pyöränkin vielä kilpailukeskuksessa tarkastukseen (jarrut ja vaihteet). Huolto huomautti, että etujarrun jarrulevy on vähän kiero, mutta kyllä sillä voi kisan tehdä. Tein etätöitä mökillä torstaina ja perjantaina ja valmistelin varusteita. Kävin Kuopiossa syömässä muikkuja ja pyörähdin noeasti Puijollakin.
Kilpailupäivä
Kello herätti 5.00 aamulla. Rauhalliset aamutoimet ja lähdin tarkastamaan vielä vaihtopaikalle, että pyörässä on renkaissa ilmaa ja kaikki muutenkin on kunnossa. Tunnelma oli nousussa lähtöpaikalla.
Uinti
Sijoittauduin porukkaan niin, että ynpärillä oli 1.20-1.30 aikaan tähtääviä kilpailijoita. Uintireittiä oli muutettu niin, että viime vuoden yhden lenkin sijaan uitiin kaksi lenkkiä ennenkuin uitiin maaliin. Veden lämpötila oli + 18 ja vesi oli raikasta. Aamuaurinko paistoi. Uinti lähti hyvin käyntiin, koko ajan oli hyvin tilaa, joskin jotkut kilpailijat tekivät uidessaan melkoista siksakkia.
Poijujen jälkeen tuli kuitenkin ongelmia. Vasen pohje kramppasi voimakkaasti ja kivuliaasti! Yritin rentouttaa jalkaa uidessa ja myös puristella pohjelihasta kädellä. En pysähtynyt, vaan pyrin etenemään koko ajan. Vähän matkan päästä kramppi iski oikeaan jalkaan ja vielä uudestaan vasempaan. Sitten pystyin uimaan kierroksen ilman vaivoja, kunnes vasen pohje kramppasi uudestaan.
Kokonaisuudessaan uinti tuntui pitkältä. Uinnin aika oli 1.28, joka oli ehkä yllättäenkin vain vähän huonompi aika kuin viime vuonna.
Pyöräily
Pyöräilyn reitti Tahkolla ei ole helpoimmasta päästä. Reitti ajetaan kahteen kertaan ja siinä ajetaan Varpaisjärvelle ja sieltä Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin Tahkolle. Mäkiä on.
Pyöräilyyn olin varannut evääksi pulloon geeliä 14 kpl (High5 berry) ja lisäksi kasan Nosht-vauhtikarkkeja. Energian saannin kannalta pyöräily tuntui hyvältä. Oli lisäksi hyvä, että mukana oli sekä kiinteämpää karkkia että geeliä, joka vähä monipuolisti tarjoilua. Järjestäjiltä otin juomaa ja yhden banaanin. Otin myös yhden energiapatukan kokeeksi, mutta en pystynyt syömään sitä.
Pyörässä hyvää oli se, että bikefittingin jälkeen tuntui siltä, että aero-asento oli parempi. Saavutin muita alamäissä ja lisäksi jaksoin aika hyvin olla aeroasennossa. Pyörä toimi moitteettomasti. Koskaan ei ole muuten kisassa tullut rengasrikkoa! Kisoja kuitenkin eri mittaisia takana noin tusinan verran.
Pyöräilyssä ei ollut sen suuremmin tapahtumia, joitakin ohituksia ja ohitetuksi tulemisia.
Pyöräilyn aika 6.34 ja keskinoperus 27.4.
Juoksu
Kun tulin pyöräilystä vaihtopaikalle, olo oli melko tukala.Pyöräilyasennosta nouseminen pyörrytti. Sipaisin Voltareenia kipeään akillesjänteeseen ja otin vielä yhden buranan.
Lähdin juoksuun ja lajinvaihto tuntui kohtuulliselta. Ilman lämpötila oli juoksussa ihan kohtalaisen korkea, eli nestettä kului. Energia ja nestestrategiani oli 2 kokista ja yksi vesi per juottoasema. Laskeskelin mielessäni, että se teki ehkä noin litran nestettä per kierros ja kierroksia oli viisi. Yhteensä siis 5 litraa nestettä juoksussa.
Juoksu oli vaikeaa koko matkan. Pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon, mäet ja juottoasemat kävelin. Matka eteni hitaasti, mutta onneksi varmasti. Yhtä juoksijaa elvytettiin ensihoidon voimin ja yhden juoksijan näin oksentavan voimakkaasti. Matkan varrella oli kannustusta ja musiikkia. Seurakaverit (TriathlonSuomi) kannustivat ja monet kanssakilpailijat alkoivat puheisiin.
Sitten oli viimeisen kierroksen vuoro. Kaartaessani viimeiselle kierrokselle kuuluttaja Robson Lindberg riensi heittämään yläfemmat kanssani. Kiristin tahtia viimeisellä kierroksella ja tunsin yhtäkkiä oloni hyvävoimaisemmaksi. Edessä oli punainen matto ja Robsonin sanat ”You are an Ironman!” Neljäs täysmatka oli tosiasia.
Juoksun aika 5.32. Kokonaisaika 13.46.
Maalissa tuli vastaan heti Antti Haqgvist, jolle sanoin, että nyt meni vähän pidempi aika. Hän sanoi, että ”joskus sitä menee pidempi aika”.
Sitten ruokaa ja pientä elpymistä, varusteiden haku ja majoitukseen saunaan.
Analyysi
Kisa oli rankka ja aikaa kului kauemmin kuin aikaisemmissa kisoissa. Syykin on tiedossa, eli treeniä eri syistä liian vähän ja liian löysää. Seuraavassa aikavertailu aikaisempiin kisoihin (tietenkin eri reitit vaikuttavat merkittävästi aikoihin).
Uinti
- Tallinna 2018: 1.26
- Kööpenhamina 2019: 1.17
- Tahko 2021: 1.24
- Tahko 2022: 1.28
Pyöräily
- Tallinna 2018: 5.49
- Kööpenhamina 2019: 5.53
- Tahko 2021: 6.17
- Tahko 2022: 6.34
Juoksu
- Tallinna 2018: 4.59
- Kööpenhamina 2019: 4.39
- Tahko 2021: 5.14
- Tahko 2022: 5.32
Uinnin aika on kisoissa ollut yllättävänkin tasainen. Tallinnassa uitiin satamassa hyvin monimutkainen reitti ja vesi oli kylmää. Kööpenhaminan uinti oli tosi hyvä veto ja kilpailu siellä muutenkin paras kaikista. Parempaan kokonaissuoritukseen tarvittaisiin ennenkaikkea kovempaa pyöräilyvauhtia ja juoksua.
Jälkimietteitä
Aivan kisan jälkeen oli mielessä välivuoden pitäminen ensi vuonna. Ajattelin, että kenties voisi osallistua Turun Challenge-kisaan, jossa en ole koskaan ollut. Täysmatkalle treenaaminen on niin totaalista pitkine pyörälenkkeineen, että välivuotena voisi vaikka suunnistaa enemmän. Tai treenata puolimatkaa varten vähän eri tavalla.
Ehkä nämä suunnitelmat vielä tässä syksy aikana muuttuvatkin. Nyt on kuitenkin hyvä suunnata liikuntaharrastuksia enemmän ”sunnuntaipyöräilyn” (tile hunting) ja suunnistuksen suuntaan.
