Jukka Saksi: Arvovalta

arvovalta

Jukka Saksi julkaisi vuonna 2016 kirjan “Johtaja on media!”. Se pureutui johtamiseen ja viestintään mediallistuneessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Keskeistä oli mm. se, miten johtaja hyödyntää sosiaalista mediaa omassa johtamistyössään.

Koronakeväänä 2020 julkaistun kirjan Arvovalta – opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä ydinsanoma liittyy arvoihin, niiden merkitykseen johtamisessa ja organisaatioiden toiminnassa.

Saksin mukaan arvopohjaisen johtamisen merkitys korostuu nopeasti muuttuvina ja hektisinä aikoina. Tällöin kaivataan pysyvämpää pohjaa, eräänlaisia ankkureita, joiksi arvot käyvät hyvin. Arvojen hyödyntäminen ja arvoperusteisuus ovat kuitenkin eri asteisesti käytössä organisaatioiden johtamisessa.

Kirjan kappaleiden teemoja ovat mm. “Vastuullinen johtajuus huomioi arvot”, “Mediallistunut johtajuusympäristö tuo kaiken tiedon pintaan”, “Merkittävän muutoksen johtaminen tukeutuu arvoihin” ja “Maine johdon ja asiantuntijan agendalla”.

Kirjassa on haastatateltu merkittävää joukkoa eri toimialoilla ja sektoreilla toimivia eturivin johtajia. On hienoa, että haastateltavia on yksityiseltä sektorilta, julkiselta sektorilla ja järjestöistä.  Näin kirjan myötä tulee näkyväksi, kuinka arvoperusteinen johtaminen on eri tavoilla keskiössä eri sektoreilla ja toimialoilla.

Otan muutaman esimerkin kirjan haastatteluista.

Muusikko Juha Tapio kertoi yhtyeen johtamisesta: ristiriitojen ratkaisu, elämysten antaminen ja tiivis yhteiselo asettavat johtamiselle merkittäviä haasteita. Ei ihme, että monet bändit hajoavat!

Emerituspiispa Eero Huovinen pohti kiinnostavasti yksilöllisyyden ja yhteisän suhdetta. Organisaatiolla on yhteinen identiteetti, vaikka sen jäsenet ovatkin yksilöitä. Yksilöllisyys on voimavara, koska se tuo esiin tuoreitaa ideoita ja uudistumista, mutta johtamisen kannalta yksilöllisyys vaatii kärsivällisyyttä.

Tukholman Nationalmuseumin pääjohtaja Susanna Pettersson kertoo, kuinka museon teoshankinnanssa arvoperusteiset päätökset tuovat linjaa ja tasoittavat kenties yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisten preferenssien mukaisia näkökulmia.

Kansallisoopperan pääjohtaja Gita Kadambia avaa haastattelussa, kuinka esimerkiksi tulevista produktioista viestitään avoimesti oopperan sisällä ja osoitetaan näin luottamusta henkilöstölle. Kiinnostavaa tässä haastettelussa oli myös se, miten täydellisyyden tavoittelu voidaan yhdistää rohkeuteen ja sen sallimiseen, että voi myös epäonnistua.

Kirja on saatu hämmentävän ajankohtaiseksi, sillä Saksi on kirjoittanut kirjan sisään paljon “koronarelevanttia” pohdintaa tältä keväältä. Saksi kirjoittaa “koronaistaneensa” sisältöä vaiheessa, jossa kirja oli jo käytännössä valmis.

Nyt kesäkuussa 2020 aika on jo kulunut eteenpäin, mutta Saksin koronasisältö ei ole ainakaan vielä osoittautunut vanhanaikaiseksi.

Kirjassa on myös kappale, jossa esitellään aihepiiiriin liittyviä tutkimuksia. Tässä käsitellään mm. transformationaalista johtamista, hajautuneiden tiimien johtamista sekä johtajuuden arvoja eri sukupolvissa. Saksi on myös toteuttanut kirjan teemasta kyselyn johtajaonmedia.fi -sivun kävijöille.

Saksin työssä on aiemminkin korostunut monikanavaisuus. Niinpä tämän kirjan syntyä on jo voinut seurata sosiaalisessa mediassa. Kirjan teemoihin liittyviä  haastatteluja voi käydä katsomassa verkossa. Kirjan sivuille on myös sisällytetty hashtageilla varustettuna tviitin mittaisina ydinviestejä.

Kirja on kirjoitettu tiukasti lukijaa auttavalla tavalla strukturoiden. Keskeiset sisällöt on koottu vinkkilistoihin ja eri kohderyhmät (esimerkiksi johtoryhmä, hallitus, myynti, HR, markkinointi, viestintä) saavat omat juuri heille kohdistetut sisältönsä. Kirja tiivistää myös vinkkejä ja tehtäviä.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvin kirjoitettu, monipuolinen ja monenlaisia tässä ajassa esillä olevia ja korostuvia teemoja koostava kirja johtajille ja asiantuntijoille. Voin hyvin kuvitella, kuinka kirja ja sen oheismateriaalit eri kanavissa taipuvat Saksin käytössä kiinnostaviksi valmennuksiksi.

Jukka Saksi 2020: Arvovalta – Opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä. Kauppakamari. 

Arvioni kirjasta “Johtaja on media!” täällä.

Asiantuntija ja sosiaalinen media

matsi

Sosiaalisen median hyödyntäminen asiantuntijan työssä on edelleen  melko uusi ilmiö. Tätä ilmentävät erilaiset pyrkimykset, joilla yhä useampaa asiantuntijaa houkutellaan mukaan tviittaamaan tai bloggaamaan. Toisaalta on asiantuntijoita, joille sosiaalisen median hyödyntäminen on yhtä luontevaa kuin Hesarin lukeminen. Seuraavassa pohdin omaa yksinkertaista “strategiaani” sosiaaliseen  mediaan liittyen.

Tärkein sisällöntuotanto tapahtuu blogeissa. Kirjoitan työpaikan blogiin, tähän blogiin ja lisäksi satunnaisiin vierailijablogeihin. Lisäksi minulla on blogi, jossa keskityn enemmän harrastusasioihin.

Omat sisällöt

Sisällöt ovat pääosin työelämäaiheita tai erilaisia kirja-esittelyjä. Erilaisten laitteiden (kuten Oura-hyvinvointisormuskseen tai Polar Loop-aktiivisuusmittariin) liittyvät  käyttäjäarviot ovat osoittautuneet melko suosituksi sisällöksi. Hakukoneet löytävät hyvin tunnetut tuotemerkit ja ihmiset googlaavat käyttäjäarvioita kun harkitsevat laitteiden hankkimista.

Sisällöt blogikirjoituksiin tulevat ajankohtaisista aiheista tai “suunnitelman” mukaan. Suunnitelmani koostuu kirjoitusideoita sisältävästä listasta (Wunderlist), jota puran, kun aikaa kirjoittamiseen on. Kirjoitusideoita syntyy eri tilanteissa. Kaikki ideat eivät päädy julkaistuksi tekstiksi saakka.

Pyrin bloggaamaan kerran viikossa. Toisaalta stressiä ei tule, jos syystä tai toisesta julkaiseminen jää väliin. Pahinta on väkisin ulkopäin annetun aikataulun mukaan kirjoitettu teksti, jossa ei ole mitään uutta ja johon en itsekään ole tyytyväinen.

Aikaisemmin jaoin omaa kirjoitustani Twitterissä aika innokkaasti moneen kertaan. Ajastin jakoja ja niin edelleen. Nyt kerta tai pari riittää. Joskus saatan jakaa kirjoitusta uudestaan, jos se ei ole saanut mielestäni ansaitsemaansa huomiota (hymiö).

Pääosin jaan Twitterissä siis “asiasisältöjä” tai tartun keskusteluun. Toisinaan tviittaan enemmän tai vähemmän onnistuneita sutkautuksia.

Seurailen eri postausten suosiota Google Analyticsilla päällisin puolin niin, että tiedän kuinka eri kirjoitukset ovat tässä valossa “menestyneet”. Hakukoneoptimointia teen sen verran kuin WordPressin asiaan liittyvät työkalut siihen ohjaavat. Eli täytän metasanat ja  muut.  Tuntuu siltä, että sisältöni löytyvät aika mukavasti Googlella.

Parhaiten “viraaliksi menevät” jutut, jotka liittyvät asiantuntijatyöhön tai sosiaaliseen mediaan. Tämä tietenkin johtuu siitä, että omassa kuplassani on eniten näistä teemoista kiinnostuneita. Työelämäaihe on itsessään siitä hyvä, että se koskettaa laajaa yleisöä.

Sisältöjen jakaminen ja keskustelun seuraaminen

Yritän pitää riman sopivan korkealla siinä, mitä kirjoituksia jaan. Hyvä uusi näkökulma tai sisältö ansaitsee tulla jaetuksi. En jaa automaattisesti minkään tahon tai kenenkään yksittäisen henkilön bloggauksia tai muita sisältöjä. Työpaikan blogin runsaasta tarjonnasta jaan kirjoitukset, jotka liittyvät eniten omaan teema-alueeseeni.

Paras palaute on tullut kollegalta, joka sanoi katsovansa Twitter-tililtäni, mitä kannattaa lukea.

Toisinaan pingaan tviitteihin kollegoita, joita uskon jutun kiinnostavan. Tätäkin olen ehkä hieman vähentänyt.

Twitteriä käytän ajankohtaisen keskustelun seuraamiseen. En käytä listoja, seuraan hashtageja, jos jotain erityistä on sattunut. Otan uusia henkilöitä seurantaan, kun törmään mielenkiintoisiin. En juurikaan poista henkilöitä seurannasta.

Seuraan yli 100:aa blogia Feedlyllä. Puran Feedlyn “katiskaan” jääneet kirjoitukset päivittäin ja jaan parhaimmat kirjoitukset, yleensä illansuussa tai illalla kun minulla on lukuhetki. Jakamani kirjoitukset liittyvät yleensä työelämään tai sen johonkin osa-alueeseen. Toisinaan mikään päivän bloggaus ei ylitä omaa jakamiskynnystäni.

Luen paljon muitakin juttuja, liittyen esimerkiksi markkinointiin, viestintään, digitalisaatioon ja tekoälyyn. En kuitenkaan jaa näitä teemoja koskevia kirjoituksia kuin harvoin, koska ne eivät ole omaa teema-aluettani, vaan asioita, joita lähinnä opiskelen.

Laadukkaiden blogien määrä on mielestäni kasvanut On myös joukko blogeja, joissa on todella huippua sisältöä. Toisaalta on blogeja, jotka ovat matkan varrella lopettaneet tai hiipuneet.

SlideShare ja LinkedIn ammatilliseen käyttöön

SlideShareen laitan lähes kaikki pitämäni esitelmät. Jos pidän jonkun täsmälleen saman esitelmän kuin jonka olen jo aiemmin pitänyt ja jakanut, en laita sitä useampaan kertaan jakoon. SlideSharessa muutamat esitelmät ovat saaneet ihan mukavasti huomiota osakseen.

SlideSharesta on myös hyvä jakaa esitelmää myöhemmin, jos se liittyy johonkin uudempaan virinneeseen keskusteluun. SlideSharessa on myös aika hyvät statistiikat.

LinkedIn on omalla kohdallani nousussa. Jokin aika sitten LinkedIn tuntui vaisulta,  (sen isomman päivityksen jälkeen), mutta nyt jotkut jakamani jutut ovat levinneet aika hyvin LinkedInin ammatillisessa verkostossa.

Kokeilin kerran pari kirjoittaa LinkedInin “blogiin”, mutta en oikein ymmärtänyt mitä etua siitä olisi ollut ja palasin omalle blogialustalle.

Facebook on edelleen enemmän henkilökohtaisessa käytössä, mutta jaan siellä myös kirjoituksiani, koska ne eivät oikeastaan koskaan ole niin spesifin ammatillisia. Instagramia jaksan käyttää lähinnä kesäisin kun ympäristö on valokuvauksellisempi. Snapchatia en ole oikein edes kokeillut. YouTube-kanava löytyy, mutta siellä on lähinnä harrastuksiin liittyviä kokeiluja.

Sosiaalisen median hyödyt

Ainakin viisi hyötyä voidaan tunnistaa.

Ensinnäkin, pystyn seuraamaan helposti erilaisia ajankohtaista keskustelua blogeista ja perinteisen median kanavista. On itse asiassa hämmentävää, kuinka hyvin ajan hermolla pysyy seuraamalla Twitteriä ja sopivia blogeja. Usein esimerkiksi erilaisissa seminaareissa (jotka ennen olivat keskeisiä paikkoja tiedon jakamiseen) kuullut asiat ovat jo moneen kertaan tuttuja sosiaalisesta mediasta.

Toiseksi, olen laajentanut omaa yleisöni. Puhe kymmenille tai parille sadalle saa aivan uuden yleisön kun esityksen jakaa SlideSharella tai kirjoittaa siihen liittyvän bloggauksen. Jutun elinkaari myös pitenee: kun esitelmä loppuu (toivottavasti) aplodeihin, verkossa oleva sisältö kiinnostaa kauemmin.

Kolmanneksi, olen saanut esitelmäpyyntöjä niin, että kysyjät ovat löytäneet verkosta blogini tai esitelmämateriaalini ja halunneet vastaavan esityksen tilaisuuteensa. Tämä ei ole mitenkään erityisen runsasta, mutta sitä tapahtuu.

Neljänneksi, olen saanut kommentteja kirjoituksiini ja esitelmiini. Eli vuorovaikutteisuus on lisääntynyt.

Viidenneksi, kirjoittaminen on hauskaa, rentouttavaa ja hyödyllistä itsessään. Se selkeyttää ajatuksia ja hioo omaa kirjoitustaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

Pitääkö suunnitella?

Yksinkertaistettuna olen sitä mieltä, että asiantuntijan kohdalla sosiaalisen median käytöstä ei kannata tehdä liian monimutkaista. Lähtökohtana on se, että on jotakin sanottavaa, josta tulee sisältöä. Sitten vain sanotaan se. Julkaisemisessa ja jakamisessa on pieniä niksejä, joita oppii ajan myötä itse ja muita seuraamalla.

Mielestäni sisältö on kaiken lähtökohta. Ilman sisältöä sosiaalisen median läsnäolo jää ohueksi. Koska asiantuntija tuottaa sisältöä tai hän on sen äärellä, asiantuntija on erityisen hyvässä asemassa sosiaalisen median hyödyntämisen suhteen.

Hyviä viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä blogeja, joista asiantuntija voi hyötyä omassa “someilussaan”, ovat mm. Somecon blogi, Ellun kanojen blogi, Viestijät-blogiKaskas-median blogi sekä Wau.fi-sivusto.

Asiantuntijan, joka haluaa hyödyntää sosiaalista mediaa työssään, kannattaa myös seurata alan ammattilaisia. Niitä löytyy edellä mainituista blogeista. Omalla kohdallani seuraamiani ammattilaisia on iso joukko,  mutta mainitaan tässä kaksi, eli Katleena Kortesuo ja Marko Suomi.

Tviittaa tämä teksti

Jos pidit tästä tekstistä, alta voit valita sopivan tviitin, jolla voit jakaa tekstin omalle verkostollesi.

[tweetthis]Asiantuntijatyössä sosiaalisen median käyttö on hauskaa ja hyödyllistä. [/tweetthis]

[tweetthis] Viisi hyötyä sosiaalisen median käytöstä asiantuntijatyössä. [/tweetthis]

[tweetthis]Asiantuntija, miten hyödynnät sosiaalista mediaa työssäsi? [/tweetthis]

Aikaisempia kirjoituksiani samasta aihepiiristä löytyy tästä ja tästä.

Kuva: Pauli Forma.

Lisää otsikko napsauttamalla (Katleena Kortesuo ja Jarkko Sjöman)

lisääotsikkoKirja on kaunis kuin kukkanen.

Olennainen osa asiantuntijan työtä on erilaisten esitysten pitäminen. Yleisöt ja tilanteet vaihtelevat: on esityksiä isoissa ja pienissä tilaisuuksissa. On esityksiä työkokouksissa kollegoille ja esityksiä päättäville tahoille, kuten johtoryhmille. On myös esitelmiä isoissa tilaisuuksissa sadoille ihmisille.

Esityksissä ja esiintymisissä on sekä yhteisiä että erilaisia piirteitä. Samalla sapluunalla ei voi mennä erilaisiin tilaisuuksiin, jos haluaa saada esityksellään haluttuja vaikutuksia aikaan.

Keskeinen osa esityksiä nykypäivänä on PowerPoint tai vastaava esitysohjelma. Tilanteeseen sopivan ja vaikuttavan esityksen luomiseen kannattaa käyttää harkintaa ja aikaa. Tylsä tai sekava esitys ei saa aikaan halutunlaisia vaikutuksia.

Näihin kysymyksiin ja tilanteisiin pureutuu Katleena Kortesuon ja Jarkko Sjömanin uusi kirja Lisää otsikko napsauttamalla: Asiantuntijan käsikirja diaesityksiin ja presentaatioihin.

Katleena on omien sanojensa mukaan “Suomen kallein siivooja”, tietokirjailija ja yrittäjä. Hänen bloginsa Ei oo totta on yksi must-seurattavia, jos haluaa tietää mitä somessa ja viestinnässä ajankohtaista on pinnalla. Olen tavannut Katleenan kerran ja kuunnellut hänen esityksensä. Voin kertoa, että Katleenalla oli sana hallussa ja yleisö näpeissään.

Jarkko on henkilöbrändin rakentamisen asiantuntija. Hänen bloginsa löytyy täältä. Jarkon yksi hieno teko on ollut koota yhteen ja julkistaa netistä löytyvät ilmaiset kuvapankit, joita itsekin olen hyödyntänyt. Jarkkoa en ole tavannut, mutta “tunnen” hänet sosiaalisesta mediasta ja seuraan hänen blogiaan.

Mutta mennään itse kirjaan.

Kirjan sisältö

Kirja on jaettu napakoihin kappaleisiin. Niiden teemoja ovat muun muassa esityksen suunnittelu, sisältöjen rakentaminen, diaesityksen rakenne, kuvien ja tekstin suhde, esityksen pitäminen ja esityksen jälkihoito (mm. palautteen kerääminen).

Otsikoista jo voi päätellä, että lukija saa varsin kattavan ja seikkaperäisen ohjeistuksen esitystensä valmisteluun. Sisältöjen suunnittelun punaisina lankoina ovat muun muassa valmistautuminen, suunnitelmallisuus, esityksen muokkaaminen kohderyhmälle ja tavoitteisiin sopivaksi.

Sisällöissä haetaan tyylikkyyttä, selkeyttä ja linjakkuutta. Visuaalisuus voittaa tekstimassan ja vuorovaikutus tiedon kaatamisen yleisön päälle. Tehokeinoja voi käyttää, mutta överit ovat liikaa.

Esitys ja esitysmateriaalit ovat osa firman brändiä. Ja ne ovat tietenkin keskeinen osa asiantuntijan henkilöbrändiä.

Kirja antaa ohjeet visuaalisuuden ja tekstin suhteen säätämiseen ja oikeanlaisten graafien valintaan. Valinnat perustellaan siitä näkökulmasta, mikä on ihmisille tyypillinen tapa lukea, hahmottaa ja omaksua. Ja kuinka paljon informaatiota ihmiset pystyvät ottamaan vastaan. Näistä elementeistä syntyy vaikuttavuus.

Kirja käsittelee suuria ja pieniä linjoja. Esimerkkejä pienistä yksityiskohdista ovat mm. teemat, pitääkö esitys lähettää järjestäjille etukäteen ja minkälainen on hyvä lopetusdia. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että ei ja jälkimmäiseen, että mielellään ennemmin kannattaa lausua sanallinen kiitos kuin esittää kiitosdia.

Kaikki käsitellyt pienet kysymykset ovat konkreettisia esitelmien pitäjien jatkuvasti työssään kohtaamia.

Kirjassa kehotetaan varomaan esitysohjelman valmiita diapohjia. WordArt on aina ruma ja ohjelmien clipart-kuvat tylsiä. Olen samaa mieltä, mutta jäin miettimään, miksi ohjelmat pursuavat näitä valmiita ominaisuuksia kun kukaan ei niitä halua käyttää. Ei ole häävi työ niiden suunnittelijalla!

Kirjassa lanseerataan muutamia hauskoja rooleja, kuten korporaatiokoira ja brändipoliisi. Ensin mainittu kierrättää samaa diasettiä kaikissa tilaisuuksissa joissa puhuu ja jälkimmäinen vahtii esimerkiksi firman diapohjan käyttämistä direktiivien mukaisella tavalla.

Erityisen hyvä kappale kirjan loppupuolella käsittelee esiintymistä. Tässä kohdassa puhutaan pukeutumisesta, kehonkielestä ja vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.

Otsikon “iik, jännittää” alla tulee käsitellyksi jännittämisen kanssa eläminen.

Esitys ei nykyään ole pelkkä esitys. Tärkeää on varmistaa, että esityksessä käytetty diasetti ei jää kertakäyttöiseksi. Se pitää tallentaa esimerkiksi SlideShareen ja sitä pitää jakaa eri kanavissa. Onnistunut jakaminen moninkertaistaa helposti yleisön.

Kirjassa on listattu iso joukko lähteitä, blogeja, verkkoartikkeleita, Slideshare-tilejä ynnä muuta teemaan liittyvää hyödyllistä ja mielenkiintoista. Esillä ovat myös Jarkon aikaisemmin jo kokoamat ilmaiset kuvapankit, joilla kuka tahansa voi ryydittää omaa esitystään.

Esitys ja minä

Aihe on tuttu itselleni. Pidän melko paljon esityksiä ja laadin niihin esitysmateriaaleja. Toisten esitysten seuraaminen on myös tuttua puuhaa. Seuraavassa joitakin ajatuksia teemasta tätä taustaa vasten.

Omassa kuplassani esitysten laatua yleisesti heikentävät seuraavat asiat:

  • esityksessä on liikaa kalvoja
  • kalvoissa on liikaa tekstiä
  • kalvot ovat pääosassa, eikä puhe

Ja vielä: Kuten alakoulussa poikani oli jo oppinut: “Isä, ei ole tarkoitus, että luetaan, mitä niillä kalvoilla on.”

Itse yritän pitää tekstin määrän pienenä ja visuaalisuuden asteen kohtalaisena. Käytän valokuvia, graafeja (esim. palkkeja ym.) ja kaavakuvia (esimerkiksi prosessikaavioita yms.). Viimeksi mainitut ovat mielestäni antoisimpia elementtejä, koska niiden avulla on mahdollista osoittaa prosessit ja asioiden liittyminen toisiinsa.

Puhun samasta teemasta usein ts. saman setin materiaalit toimivat useissa tilaisuuksissa. Kehittelen tematiikkaa kuitenkin koko ajan eteenpäin lisäämällä uusia kalvoja.

Esityksen laatiminen uudesta teemasta on mieluisaa, mutta työlästä. Jos saan esitelmäpyynnön puolen vuoden päähän, ajattelen ensin, että aikaa uuden esityksen laatimiseen on runsaasti. Usein valmistautumisessa tulee kuitenkin kiire tai esitys luiskahtaa tuttuun muottiin. Toisinaan kuitenkin onnistun käyttämään valistautumisajan hyvin ja luomaan uutta.

Esityksissäni on kyllä huomattavasti parantamisen varaa, jos niitä vertaa kirjan vinkkeihin ja ohjeisiin. Niinpä kirja oli itselleni hyödyllinen.

Hyvin esitysten laatiminen on aikaavievää puuhaa. Ranskalaiset viivat kokoaa nopeasti, mutta visuaalisten elementtien luominen on hitaampaa.

Kirja kannustaa suhtautumaan ammattimaisesti esitysten valmisteluun ja esitysten pitämiseen.

Suosittelen Katleenan ja Jarkon kirjaa niille, jotka työssään käyttävät diaesityksiä ja esiintyvät. Kirjan avulla hahmottaa hyvin ne kohdat, joissa omaa tekemistä voi muuttaa paremmaksi.

Kirjan “vakava” asiasisältö käsitellään huumoria viljellen, joten myös naurun hörähdykset ovat mahdollisia kirjaa lukiessa. Kirja on myös huolellisesti viimeistelty, joka tietenkin aihepiiriin sopii.

Katleena Kortesuo ja Jarkko Sjömän 2017: Lisää otsikko napsauttamalla: Asiantuntijan käskirja diaesityksiin ja presentaatioihin. Kauppakamari. Helsinki.

Asiantuntijan monikanavainen viestintä

Viestinnän ja vuorovaikutuksen rooli korostuu nykypäivän johtamisessa ja asiantuntijatyössä. Avainasemassa on monikanavainen viestintä, johon on nykypäivänä loistavat mahdollisuudet. Pohdiskelin, miten olen viime viikkoina hyödyntänyt monikanavaisuutta omassa työssäni.

Mitä olen mennyt tekemään?

Olen ensinnäkin kirjoittanut pari blogikirjoitusta työpaikan intranetiin. Toinen näistä kirjoituksista oli kuvaus erään projektin vaiheista ja toinen oli vastaus erääseen organisaation sisällä virinneeseen kysymykseen ja keskusteluun.

Työpaikan intranetissa olen lisäksi esiintynyt parissa videossa, joista toinen liittyi projektin tilannekatsaukseen ja toisessa oli kyse uudesta toiminnasta, josta viestittiin ensin oman organisaation sisällä. Molemmat videot toteutettiin yhteistyössä viestintäyksikkömme kanssa.

Bloggasin 2.5.2016 vierailijana Taloustaidon blogissa Sote-ja aluehallintouudistukseen liittyvistä työelämäasioista. Kirjoituksen lähtökohta oli se, että vaikka uudistuksesta on keskusteltu valtavasti, sen liittymistä työelämäasioihin ei ole juurikaan pohdittu. Tämä pohdinta sopii oman työpaikkani strategiaan ja toisaalta omaan asiantuntijaprofiiliini.

Linkki taloustaidon blogiin.

Jaoin tätä kirjoitusta Twitterissä ja lisäksi Facebookissa parissa teemaan sopivassa jaryhmässä. Twitterissä kirjoitusta jaettiin edelleen ja Facebookissa syntyi keskustelua, johon osallistuin.

Tästä blogipostauksen teemasta aion kirjoittaa vielä jutun perinteiseen mediaan. Se on ikäänkuin jatko-osa tälle kirjoitukselle. Ajattelen, että uusi foorumi tavoittaa laajemman levikin ja näin myös uusia lukijoita.

Lisäksi esiinnyin Etelä-Savon työhyvinvointiakatemian syksyllä tulossa olevaa seminaaria puffaavalla videolla. Muut esiintyjät videolla ovat Annemaija Summanen, Ossi Aura ja Terttu Pakarinen.

Erityisesti videoiden hyödyntäminen asiantuntija- ja johtamisviestinnässä tuntuu ajankohtaiselta tällä hetkellä. Ne ovat nopeita tehdä ja katsoa. Ja ne herättävät huomiota enemmän kuin teksti.

Mitä monikanavainen viestintä edellyttää?

Ensinnäkin tarvitaan sisältöä.

Sisältö voi olla uusi avaus, tai se voi olla reaktio keskustelussa esitettyyn kysymykseen tai uusi näkökulma meneillään olevassa keskustelussa. Se voi myös olla melko yksinkertainen kuvaus tai info jostain tapahtumasta. Jotkut sisällöt syntyvät helposti, toiset vaativat enemmän taustatyötä.

Toisaalta tarvitaan väline, joita nykypäivänä on monenlaisia.

Voi kirjoittaa blogeja oman organisaation intrassa tai ulkoisilla sivuilla. Blogit voivat olla asiantuntijan omia, työpaikan blogeja tai “kolmannen osapuolen” blogeja joissa asiantuntija vierailee. Videoiden ohella voi kokeilla livestriimausta Periscopella tai Facebookissa.

Sisällön jakaminen aktiivisesti varmistaa, että sisällön julkaisemisesta tulee otetuksi kaikki irti. Tässä Twitter on oiva väline, lisäksi kannattaa tunnistaa asian kannalta keskeiset ryhmät esimerkiksi Facebookissa ja LinkedInissä.

Kolmanneksi, asiantuntija hyötyy yhteistyökumppaneista.

Itse olen saanut edellä mainituissa tapauksissa apua työpaikkani viestintäyksiköstä, kollegat ovat sparranneet tekstejäni ja lisäksi yhteistyökumppanit ovat tarjonneet mahdollisuutta esiintyä heidän blogissaan tai videollaan. Teemoista kiinnostuneet asiantuntijat jakavat sisältöä omille verkostoilleen sosiaalisessa mediassa.

Neljänneksi, kannattaa miettiä, miten viestintä tulee osaksi omia työprosesseja.

Itse yritän tätä esimerkiksi seuraavasti: Sain kutsun paneeliin, joka järjestetään parin viikon päästä. Mietin, miten voin hyödyntää tätä paneelikeikkaa laajemmin. Ajattelin tehdä niin, että valmistelen blogitekstin teemasta ja pakotan näin itseni perehtymään aiheeseen paremmin. Itse keskustelu on myös tällä ennakkovalmistelulla toivottavasti helpompaa. Keskustelun jälkeen julkaisen sitten postauksen, keskustelun aikana esiinnousseilla pointeilla ryydittäen.

Kiteytys asiantuntijan monikanavaiseen viestintään:

  • Viesti aina kun on aihetta, mieluummin enemmän ja useammin kuin “vähimmäismäärä”
  • Hyödynnä tilanteet, joista on helposti luotavissa mielenkiintoinen sisältö
  • Hyödynnä isot ja pienet keskustelut, joihin voit tuoda uuden näkökulman
  • Käytä monipuolisesti eri kanavia, älä unohda organisaation sisäistä viestintää
  • Hyödynnä tarjolla olevaa apua, pyri win-win yhteistyöhön tahojen kanssa, jotka hyötyvät Sinun panoksestasi
  • Opi lisää, eli arvioi omaa toimintaasi, hyödynnä ideoita muilta ja kokeile.

PS. Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, blogi on uudistunut ulkoasultaan. Toivottavasti uusi ulkoasu toimii vanhaa versiota paremmin erilaisissa päätelaitteissa.

Kirsi Piha – Rytmihäiriö

piha

En ole viestinnän ammattilainen enkä asiantuntija, mutta viestintä liittyy työhöni monella tavalla. Siksi on tärkeää ja kiintoisaa seurata viestintää koskevaa ajankohtaista keskustelua. Sosiaalisen median ja muun maailman murroksen myötä viestinnän rooli on tunnetusti muuttunut monella tavalla. Tapailin tätä teemaa aikaisemin tässä omassa kirjoituksessani.

Kirsi Pihan kirjan lähtökohtana on  maailman muuttuminen monimutkaisemmaksi ja nopeammaksi. Juuri nopeus on yksi kirjan kantavista teemoista, niinpä ensimmäisen kappaleen alkulehdellä esitetään kilpa-ajaja Mario Andretin tokaisu:

“Jos tuntuu, että homma on hallinnassa, et aja riittävän lujaa.”

Auktoriteetit ovat murentuneet, maailma on kompleksisempi ja asioiden ja olosuhteiden hallinnasta on tullut vaikeampaa ja jopa mahdotonta. Muutos koskee yrityksiä, mediaa, poliittisia liikkeitä ja myös erilaisia asiantuntijoita, jotka aikaisemmin nauttivat auktoriteettiasemastaan.

Rytmi on monella eri ulottuvuudella muuttunut ja organisaatioiden pitää reagoida tähän tekemällä rohkea rytminvaihdos. Kirjan  johtoajatus on, että uusi tilanne edellyttää erityisesti kommunikaation vahvistamista. Kommunikaation keinoin ja rytmin muuttamisella ei silläkään hallita uutta maailmaa, mutta sen avulla on mahdollisuus selvitä ja menestyä.

Viestintä ja valta ovat aina kietoutuneet yhteen, mutta uudessa ajassa valtaapitävät eivät hallitse viestinnän välineitä ja kanavia, vaan valtaa on kaikilla. Nykyajassa Daavidilla on siis paljon keinoja Goljatin kaatamiseen.

Tarvitaan kommunikaation vallankumousta. Tämän vallankumouksen ytimessä on muun muassa sosiaalisen median roolin korostuminen ja suhtautuminen viestintään uudella tavalla.

Uusi toimintatapaa liittyy paljolti erilaisiin mahdollisuuksiin tarttumiseen, kirjassa käytetäänkin termiä mahdollisuusviestintä. Sen keskeisiä osia ovat muun muassa vuoropuhelu ja reaaliaikaisuus. Mahdollisuuksiin tarttuminen edellyttää myös rohkeutta.

Keskiöön nousee myös maine, joka on tärkeämmässä roolissa kuin koskaan. Mainetyön perustakin on kuitenkin muuttunut ratkaisevalla tavalla. Maineen perustan muodostavat erinomaiset teot. Kirjan otsikko tiivistää olennaisen: “Ensin oli teko.”

Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Siitä myös huomaa, että teos on viestinnän ammattilaisen tekemä, sillä se sisältää useallakin tavalla tehtyjä tiivistyksiä tärkeimmistä havainnoista. Koko kirja päättyy kymmeneen rytiminmuutokseen liittyvään pointtiin. Kirja sisältää myös hyviä (helposti tviitattavia) sloganeja, kuten esimerkiksi:

“Parhaat mahdollisuudet tulevat silloin, kun niihin ei millään olisi aikaa reagoida.”

“Hallinta on virheellinen tapa suhtautua nykymaailmaan.. sen sijaan tulee lisätä viestintää.”

“Kommunikaatio on johtamisen ja johtajan ykköstyökalu.”

Kirja sisältää uusien ideoiden lisäksi paljon tuttua asiaa muista ajankohtaisista sosiaaliseen mediaan ja digitaalisuuteen liittyvistä kirjoituksista ja keskusteluista.

Tutut aiheet liitetään oivallisella tavalla uuden ajan kokonaiskuvaan. Kirja sisältää runsaasti vinkkejä organisaatioille ja asiantuntijoille. Lisäksi kirjan sivuilla on runsaasti case-esimerkkejä.

Kirja on must-kirja kaikille viestinnän ammattilaisille, mutta suosittelen sitä myös asiantuntijoille, joiden työ edellyttää viestintää tai sisältää yhteistyötä viestinnän ammattilaisten kanssa. Ja vaikka tätäkään kosketuspintaa ei olisi, kirja sopii niille, jotka ovat kiinnostuneet tästä ajasta ja maailman uudesta rytmistä.

Kirsi Piha: Rytmihäiriö. Talentum. Balto Print Liettua 2015.