Ulkonäköyhteiskunta – ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa

ulkonakyhteiskunta

Vuosia sitten luin erästä väitöskirjaa, jossa sivuttiin työelämän estetisoitumista. Yksi osa tätä kehitystä olisi se, että rekrytointivalinnat kohdistuisivat henkilöihin, joiden ulkoinen olemus tukee liiketoimintaa tai brändiä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi asiakaskuntaan sopivien henkilöiden, kuten vanhempien työntekijöiden, rekrytointia. Tai nuorekkuuteen liitettävän brändin tukemista nuorekkaiden ihmisten rekrytoinnilla.

Tämä taustalla tartuin tähän turkulaisten sosiologien kirjoittamaan kirjaan. Vaikka oma akateeminen kotipesäni Turussa olikin hieman eri, kirjassa oli tuttuja elementtejä. Erityisesti tuttuus koski alun teoreettista taustoitusta, joka rakentui melko vahvasti Bourdieun tuotantoon. Ja toki kirjassa esitetyt regresssioanalyysien tuloksia esittelevät taulukot toivat muistoja mieleen nekin.

Kirjan perusajatus on siis se, että ulkoinen olemus on pääomaa, jota hyödynnetään erilaisilla vaihdannan markkinoilla. Näistä ilmeisin on parisuhdemarkkinat ja lisäksi relevantteja ovat muut sosiaaliset suhteet sekä työmarkkinat.

Kirjassa raportoidaan tutkimustuloksia. Siinä hyödynnetään laajoja kyselyaineistoja, sekä elämäkertatyylisiä aineistoja ja haastatteluaineistoja.

Aineistot kuvataan tarkasti, kyselytutkimusten tulokset esitetään graafeissa, joista ilmenee esimerkiksi kuinka monta prosenttia eri ikäryhmiin kuuluvista naisista ja miehistä ottaa itsestään selfie-kuvia. Tunnustan, että olen omassa ikäryhmässä poikkeuksellisen aktiivinen.

Kirjassa hyödynnetyn kyselyaineiston mukaan noin 30 prosenttia suomalaisista kokee hyötyneensä ulkonäöstään työpaikkoja hakiessaan. Seurustelukumppanin löytämisessä 60 prosenttia suomalaista kokee hyötyneensä ulkonäöstään. Ystävien saamisessa ulkonäöstään koki hyötyneensä miehistä 47 prosenttia ja naisista 37 prosenttia.

Työelämässä ulkoinen olemus saattaa olle relevantti rekrytointitilanteessa, koska ulkonäön perusteella saatetaan tehdä yleistyksiä myös muista työntekijän ominaisuuksista.

Työvaatetuksella saatetaan korostaa esimerkiksi luotettavuutta tai sitä voidaan käyttää erottautumisen tai brändin vahvistamisen välineenä.

Työasu saattaa myös liittyä voimakkaasti työrooliin. Jos työ on henkisesti raskasta, työasun riisuminen saattaa olla keino purkaa töissä kertynyttä kuormaa. Työasussaan työntekijä myös muuttuu työpaikkansa edustajaksi. Erityisesti näin on, jos työasu on univormu.

Kirjassa esitellyt tutkimustulokset kertovat muun muassa, että urheilullisuutta haluavat korostaa miehet, nuoret ja korkeakoulutetut. Naiset korostavat huoliteltua ulkonäköä sekä erottautumista.  Suurituloiset ja koulutetut käyttävät ulkonäköönsä eniten rahaa.

Kirja oli mielenkiintoinen sukellus vähän erilaiseen, mutta eittämättä tässä ajassa tärkeään, keskusteluun. Onhan sosiaalisen median myötä korostuneen oman ja muiden elämän välisen vertailun pohdittu liittyvän esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden lisääntymiseen.

Itseni kirjassa kiinnostivat erityisesti työelämää koskevat kappaleet. Teos on tutkijoiden huolellisella otteella toteutettu. Lukusuositus erityisesti sosiologisesti orientoituneille.

Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Ouri Sarpila ja Erica Åberg 2019: Ulkonäköyhteiskunta: Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. Into Kustannus Oy, Helsinki. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *