Markku Wilenius on turkulainen tulevaisuudentutkija. Hän on työskennellyt lukuisissa tulevaisuuden tutkimukseen liittyvissä projekteissa ja toimikunnissa. Hän on myös johtanut kansainvälisen vakuutusjätin Allianzin strategista tutkimusta ja kehitystyötä.
Wileniuksen vuonna 2015 julkaistu kirja on tarkoitettu “…jokaiselle, joka ihmettelee yksinkertaista kysymystä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu.” Ideana on tuoda esiin asioita, jotka vaikuttavat kehitykseen tästä eteenpäin. Wileniuksen mukaan yhteiskunnat eivät kehity tasaisesti eteenpäin, vaan kehitys on syklistä samaan tapaan kuin luonnossa.
Keskeisiä näkökulmia kirjassa ovat:
- mitä geopolitiikassa tapahtuu,
- mihin suuntaan talous kehittyy,
- miten ympäristön tila kehittyy,
- miten oppiminen uusiutuu,
- minkälaiset kulttuuriset voimat muokkaavat yhteiskuntia ja
- miten ihmisten tietoisuus ja mieli kehttyvät osana yhteiskunnan muutosta.
Lista kuvaa hyvin kirjan varsin laajaa kysymyksenasettelua.
Kirja rakentuu sen ajatuksen varaan, että olemme uuden, “kuudennen syklin” alussa. Viidennen syklin eteenpäin vievä voima oli digitaalisuus ja nyt ollaan uuden äärellä.
Taustalla on venäläisen taloustieteilijän Nikolai Kondratjevn teoria pitkistä talouteen rakenteellisesti vaikuttavista sykleistä. Teorian mukaan yhteiskunnat muuttuvat 40-60 vuoden aalloissa: kun teknologiset innovaatiot läpäisevät taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet, tuottavuus kasvaa ja seuraa taloudellinen nousukausi. Jossakin kohtaa uusiin teknologioihin tehdyt investoinnit ja niistä saatavat voitot alkavat laskea ja päädytään taantumaan. Uusi teknologia synnyttää myöhemmin uuden syklin.
Aikaisempien viiden syklin veturiteknologioita ovat olleet hyörykone, rautatiet ja terästuotanto, sähköistyminen ja kemikaalit, autot ja petrokemikaalit ja ICT. Kuudennen syklin veturiksi Wilenius tunnistaa älykkäät resurssitehokkaat teknologiat.
Vaikka teknologia, talous ja tuotanto ovat syklien ytimessä, sykleillä on paljon vaikutuksia muuhunkin yhteiskuntaan ja toimintatapoihin.
Kuudenteen aaltoon kuuluu esimerkiksi kokeilukulttuuri, joka on jatkuvaa testailua ja kokeilua, avoimuutta sekä uuden oppimista. Intuitiolla ja nopealla toiminnalla on suuri merkitys, sillä aikaa suunnitelmien tekemiselle ei ole.
Kuudenteen aaltoon liittyy kaksi “aikapommia”. Ensimmäinen liittyy materiaalisten ja henkisten resurssien tuhlaamiseen ja tämän seurauksiin kuten saastumiseen, ilmakehään liittyviin ongelmiin sekä velkaantumiseen. Näillä kysymyksillä on merkittävä sija Wileniuksen kirjasasa. Toinen aikapommi on kasvava eriarvoisuus väestön keskuudessa.
Kirja sisältää mielenkiintoisen kappaleen johtamisesta. Kysymys kuuluu, minkälaista johtamista kuudennessa aallossa tarvitaan.
Wileniuksen mukaan keskiössä ovat yrityksen visio ja strategia, yksilön oma tulevaisuus osana yrityksen tulevaisuutta ja yrityksen suhtautuminen työelämän ja vapaa-ajan tasapainoon. Viimeksimainittu korostaa monia työhyvinvointiin liittyviä aspekteja, vaikka asiasta ei tällä termillä kirjassa puhutakaan.
On myös selvästi syntymässä uusi johtamisajattelu. Hierarkiset johtamismallit on kumottu ja valtaa on annettu tiimeille, joissa päätökset tehdään yhdessä. Johdon tehtävä on valvoa, että valtaa ja vastuuta käytetään oikein sekä toimia yrityksen “suurlähettiläinä” ulospäin, sekä hankkia yritykselle mahdollisimman hyviä yrityksen arvot omaavia työntekijöitä. Organisoituminen perustuu itseorganisoitumiseen, jossa kuljetaan järjestyksen ja kaaoksen rajamailla.
Mielenkiintoinen näkökulma johtamiseen on myös se, että yritysmaailman ja yhteiskunnan suhteiden nähdään tiivistyvän. Syntyy entistä enemmän yritysmaailman ja julkisen alan yhteistoimintaa, joilla voidaan vastata nykyajan tarpeisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Yrityksiltä vaaditaan siis aikaisempaa enemmän yhteiskunnallisten kysymysten ymmärtämistä.
Keskeistä johtamisessa on organisaation kuuleminen. Näin pystytään ennakoimaan johtamisen ongelmia. Wilenius esittää myös hyviä pointteja organisaation kehittämisestä: “Organisaatiota ei kehitetä puhumalla, koulutuksella, kehitysohjelmilla tai rakenteita uudistamalla.” “Organisaatiokulttuuri muuttuu vasta silloin, kun organisaatio ja sen johto alkavat käyttäytyä eri tavalla.” Wileniuksen johtamiseen liittyvät pohdinnat piirtävät tutun kuvan nykyaikaisen johtamisen muualta tutuista perusasioista.
Kirjan lopussa on laaja mielenkiintoinen kappale, jossa Wilenius pohtii Suomen tilannetta ja tulevaisuutta. Lähtökohta on dramaattinen ja Suomen tilanne vertautuu sotien jälkeiseen aikaan. Vanhat eväät on syöty.
Myönteisiä esimerkkejä löytyy, kuten Reaktor ja Supercell. Polar ja Suunto ovat olleet edelläkävijöitä terveys- ja hyvinvointiteknologiassa (joskaan en ole varma pärjäävätkö ne enää kiristyvässä kilpailussa esimerkiksi Applea ja Samsungia vastaan).
Suomelle siirtyminen hyödyntämään kuudennen aallon ajureita merkitsee valtavaa rakennemuutosta, jossa tarvitaan myös poliittista näkemykstä. Wileniuksen mukaan tämä valitettavasti loistaa poissaolollaan. Suomi hakee vanhoja edellisen kauden ratkaisuja esimerkiksi suunnittelemalla lisäydinvoimaa.
Suomen mahdollisuudet liittyvät toimialoittain seuraaviin tekijöihin:
- Metsäteollisuus: biopohjaiset tuotteet
- Kuluttajaelektroniiikka: elämysteollisuus
- Konepajateollisuus: cleantech
- Terveydenhuolto: terveyden edistäminen
Wilenius on melko toiveikas Suomen tulevaisuuden suhteen, mutta lukija jää helposti miettimään, miten Suomi lopulta pystyy vastaamaan kuudennen aallon haasteisiin. Missä määrin päätöksenteon ja yhteiskunnallisen suunnittelun näköpiiri ulottuu kauas ja missä määrin kamppailemme ajankohtaisten tässä hetkessä akuuttien ongelmien parissa?
Aivan kirjan lopussa on kappale “Kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa”. Siinä todetaan muun muassa, että yleensä aliarvioimme vähänkin pidemmän ajan muutoksen. Toiseksi, on vaikea ymmärtää hidasteita, jotka tekevät muutoksista vaikeita. Hidastajia ovat instituutiot ja erilaiset intressiryhmät. Tätä hitautta olemme viime aikoina nähneet yhteiskunnallisessa elämässä paljon.
Vuorovaikutusyhteiskunnan tunnuspiirteitä ovat, että organisaatioiden toiminta perustuu vuorovaikutukseen ja laatuun. Asiakas ole ketjun loppupiste vaan tuotteita ja palveluja kehitetään yhteistyössä asiakkaiden kanssa.
Toisaalta työntekijöiden panosta arvostetaan kokonaisvaltaisesti. Ammatillisen osaamisen lisäksi tärkeää on, että ihminen on sosiaalisti kyvykäs ja henkisesti kypsä. Jokainen työntekijä on päättäjä ja
Uudessa maailmassa ei tarvita eriksee työ – ja kotiminää, sillä jokainen on kokonaisuus ja viihtyy omana itsenään.
Kun edellä esitettyä listaa katsoo, huomaa heti, että kuudes aalto on jo varsin paljon mukana ajankohtaisessa keskustelussa työelämään liittyen.
Yksi kiintoisa aspekti kuudenteen aaltoon liittyen on myös se, että myös demokratiassa tultaneen siirtymään uusiin muotoihin. Kuinka pitkään politiikka voi toimia analogisesti digitaalisessa maailmassa?
Kirja on kirjoitettu tyylikkäästi eikä se ole yhtään raskaslukuinen laajasta kysymyksenasettelustaan huolimatta. Se antaa mielenkiintoisesti megatrendeistä kumpuavaa perspektiiviä työelämän ja muun yhteiskunnallisen elämän alueille liittyen sekä tulevaisuuteen että menneisyyteen.
Puhumme tällä hetkellä paljon digitalisaatiosta, mutta se ei ole enää kuudennen aallon ajuri. Kuudennen aallon merkit ovat kuitenkin yhä enemmän ilmassa.
Markku Wilenius: Tulevaisuuskirja. Otava. Keuruu.