{"id":100,"date":"2014-03-30T16:50:55","date_gmt":"2014-03-30T16:50:55","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=100"},"modified":"2014-04-01T08:46:41","modified_gmt":"2014-04-01T08:46:41","slug":"luottamusmies-mikael-pentikainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/luottamusmies-mikael-pentikainen\/","title":{"rendered":"Luottamus – Mikael Pentik\u00e4inen"},"content":{"rendered":"

Oli useita syit\u00e4, miksi halusin lukea Mikael Pentik\u00e4isen<\/strong> kirjan Luottamus<\/em>. Ensinn\u00e4kin, \u00a0olen hiljattain lukenut Pentik\u00e4isen edelt\u00e4j\u00e4n Janne Virkkusen<\/strong> kirjan P\u00e4iv\u00e4lehden mies<\/em>. Toiseksi, tarina on mielenkiintoinen, koska Pentik\u00e4isen potkuista Hesarin p\u00e4\u00e4toimittajan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 on kulunut vain v\u00e4h\u00e4n aikaa. Kolmanneksi, olen seurannut Pentik\u00e4isen uraa monien muiden suomalaisten tavoin melko ”l\u00e4helt\u00e4”, koska Helsingin Sanomien p\u00e4\u00e4toimittajan teht\u00e4v\u00e4 on keskeinen ja n\u00e4kyv\u00e4 suomalaisessa yhteiskunnassa ja lehti keskeinen kumppani aamukahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. \u00a0Nelj\u00e4nneksi, olen viime aikoina ollut kiinnostunut lukemaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4kerrallisia ”johtajakirjoja”. Ja viidenneksi, olen my\u00f6s tavannut Pentik\u00e4isen, vaikkakaan en voi sanoa tuntevani h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Kirja on varsin laaja, 383 sivua. Kirja on j\u00e4ntev\u00e4sti kirjoitettu ja eri teemoja pilkotaan eri pituisiin listauksiin tai kategorisointeihin.\u00a0<\/span>Esimerkiksi luottamuksen rakentamisen osalta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi nelj\u00e4toista olennaista tekij\u00e4\u00e4 l\u00e4htien itsens\u00e4 tuntemisesta ja p\u00e4\u00e4tyen luottamuksen laajentamiseen.<\/p>\n

Kirjan teema on <\/span>luottamus<\/em>, jonka m\u00e4\u00e4rittelemiseksi Pentik\u00e4inen esittelee luottamusta koskevaa kirjallisuutta ja pohtii k\u00e4sitett\u00e4 teoreettisesti ja lukuisten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkkien valossa. Luottamuksen merkitys on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muun muassa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4:\u00a0<\/span>Mit\u00e4 enemm\u00e4n on luottamusta, sit\u00e4 nopeammin, mukavammin ja tehokkaammin asiat hoituvat ja sit\u00e4 paremmassa maailmassa saamme el\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee kotiin, yst\u00e4vyyteen, ty\u00f6paikoille, yhteiskuntaan ja koko maailmaan (mt. 7).\u00a0<\/em>Akateemisemmin edellisen voisi ilmaista siten, ett\u00e4 luottamus v\u00e4hent\u00e4\u00e4 transaktiokustannuksia.<\/span><\/p>\n

Johtajuuden l\u00e4ht\u00f6kohdaksi Pentik\u00e4inen asettaa uskottavuuden, jolla on nelj\u00e4 kivijalkaa: Integriteetti, tahto, kyvykkyys ja tulokset. N\u00e4ist\u00e4 erityisesti integriteetin pohdinta saa kirjassa paljon huomiota. Integriteetti on rehellisyytt\u00e4, mutta samalla enemm\u00e4n kuin rehellisyytt\u00e4. Se on ihmisarvon kaltainen periaate ja moraalinen asenne, jolla on syv\u00e4 merkitys. Se on luvatun tekemist\u00e4, sanan pit\u00e4mist\u00e4, itsens\u00e4 kunnioittamista, puheiden ja tekojen yhten\u00e4isyytt\u00e4, johdonmukaisuutta ja n\u00f6yr\u00e4\u00e4 ja vilpit\u00f6nt\u00e4 rohkeutta toimia omien arvojensa mukaisesti<\/em> (mt. 43).<\/span><\/p>\n

Kirjan alkuosa k\u00e4sittelee johtamista ja suorimmin aikaa Helsingin Sanomien palveluksessa.\u00a0 Pentik\u00e4inen k\u00e4sittelee my\u00f6s erottamistaan, joskaan ei m\u00e4ss\u00e4ile aiheella. Arvokas n\u00e4k\u00f6kulma t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on pohdinta siit\u00e4, miten johtajan el\u00e4m\u00e4 jatkuu irtisanomisen j\u00e4lkeen. Johtajan l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 sosiaaliset suhteet muuttuvat, yst\u00e4vyys ja kaveruus punnitaan.\u00a0Ne ihmiset, joita on kuvitellut kavereikseen, eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole sit\u00e4 (mt. 59).<\/em>\u00a0Lukijalle tulee olo, ett\u00e4 Pentik\u00e4inen on selvinnyt varsin hyvin potkuistaan.<\/p>\n

Pentik\u00e4inen pohtii my\u00f6s paljon omaa johtamistaan. Minusta n\u00e4m\u00e4 ajatukset ovat aika l\u00e4hell\u00e4 Arto Hiltusen<\/strong> kirjassaan Johtamisen taito<\/em> esitt\u00e4mi\u00e4 ajatuksia. Pentik\u00e4inen my\u00f6s viittaa suoraan Hiltusen oppeihin.\u00a0 Omaa johtamista k\u00e4sittelevist\u00e4 kohdista v\u00e4littyy kuva ihmisl\u00e4heisest\u00e4 ja harkitsevasta johtamistyylist\u00e4, jossa maalaisj\u00e4rjell\u00e4 on suuri merkitys. Pentik\u00e4inen on pohtinut paljon esimerkiksi palautteen antamiseen ja saamiseen liittyvi\u00e4 yksityiskohtia.\u00a0<\/span><\/p>\n

Pentik\u00e4inen kertoo my\u00f6s oman ty\u00f6kyvyn vaalimisesta.\u00a0<\/span>Voimaa ei tule ilman lepoa eik\u00e4 luovuutta ilman satunnaisia tyhjyyden tunteita… On lev\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kaikesta, mist\u00e4 voi lev\u00e4t\u00e4, varsinkin huolista ja vihasta. Jos on liikaa huolia, ne kalvavat, n\u00e4ivett\u00e4v\u00e4t ja riuduttavat mielt\u00e4 ja sy\u00f6v\u00e4t edellytyksi\u00e4 luovuudelta ja luottamukselta. Samoin tekee viha, joka sitoo energiaa. Siksi moni j\u00e4\u00e4 vihan koukkuun. Siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kamppailla irti, koska se v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 tapaamme havaita maailmaa (mt. 55).<\/em><\/p>\n

Mielenkiintoisena detaljina kirjasta voi mainita sen, ett\u00e4 Pentik\u00e4inen kertoo usein pyrkineens\u00e4 lukemaan seuraavan p\u00e4iv\u00e4n Hesarin edellisen\u00e4 iltana ja antaneensa artikkeleista palautetta toimittajille. J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 tarkasti tehtyn\u00e4 on varsin vaativa muiden kiireiden ohella ja\u00a0 lehden julkaisuaikataulu huomioon ottaen. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s taitavaa\u00a0 johtamista, jotta v\u00e4ltyt\u00e4\u00e4n ei-toivotulta mikromanageeraukselta. Toisaalta uskon, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset toimittajat ovat saattaneet kokea saamansa palautteen arvokkaana. Pentik\u00e4inen itse taas kertoo pohtineensa, ovatko toimittajat kokeneet ty\u00f6skentelytavan ep\u00e4luottamuksen osoitukseksi.<\/span><\/p>\n

Hesarin, oman uran ja johtamisen j\u00e4lkeen Pentik\u00e4inen k\u00e4sittelee monia laajempia teemoja. N\u00e4m\u00e4 liittyv\u00e4t\u00a0 muun muassa br\u00e4ndeihin ja maineeseen, median murrokseen ja valtaan, Euroopan Unioniin, haastattelutilanteisiin, konsulttien toimintaan, Suomen talouteen sek\u00e4 uskontoihin. N\u00e4iss\u00e4 teemoissa ei ole sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vikaa, mutta lukija, joka on kiinnostunut kirjasta Helsingin Sanomien ajan ja tapahtumien ja Pentik\u00e4isen itsens\u00e4 vuoksi, saattaa t\u00e4ss\u00e4 kohdin ihmetell\u00e4 laveaa pensseli\u00e4.<\/span><\/p>\n

Toisaalta on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Helsingin Sanomien kaltaisen lehden p\u00e4\u00e4toimittajan odotetaan olevan laaja-alaisesti maailman menoa katseleva ja n\u00e4kemyksellinen. T\u00e4m\u00e4 tuli vahvasti esiin my\u00f6s aikaisemmin lukemassani Virkkusen kirjassa.\u00a0 Pentik\u00e4isen kirjassa on my\u00f6s samantyyppinen jakso kuin Virkkusen kirjassa, jossa h\u00e4n arvioi keskeisten suomalaisten poliittisten johtajien toimintaa. T\u00e4ss\u00e4 arvioiduksi tulevat Sipil\u00e4, Katainen, Urpilainen ja Soini.<\/p>\n

Kenties kirjaprojekti alkoi tarpeella kirjoittaa irtisanomisen vuoksi Helsingin Sanomien tapahtumista. Kenties my\u00f6hemmin EU-vaaliehdokkuuden my\u00f6t\u00e4 her\u00e4si ajatus tuoda esiin n\u00e4kemyksi\u00e4 yhteiskunnallisista asioista laajemmin.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirjan kappaleessa ”Riskialtis haastattelu” k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi julkisuutta, median kanssa toimimista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 asiana haastattelun antamista. Pentik\u00e4inen sanoo, ett\u00e4 julkisuuteen ei pid\u00e4 rakastua, vaikka kiusaus t\u00e4h\u00e4n on suuri. Toinen viisaus on, ett\u00e4 julkisuuden maksimointi ei ole sen optimointia.\u00a0Pentik\u00e4inen antaa my\u00f6s hyv\u00e4n ja selke\u00e4n listan siit\u00e4, miten haastatteluun on syyt\u00e4 valmistautua. Se alkaa ydinviestin miettimisest\u00e4 ja pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6jen sopimisesta toimittajan kanssa ja p\u00e4\u00e4ttyy rakentavan palautteen antamiseen toimittajille. Itse olen k\u00e4ytt\u00e4nyt samantyyppisi\u00e4 periaatteita ja olen muun muassa huomannut, ett\u00e4 toimittajat ovat eritt\u00e4in tyytyv\u00e4isi\u00e4 saadessaan palautetta. Kuten me kaikki olemme kiinnostuneita saamaan palautetta omasta ty\u00f6st\u00e4mme.<\/p>\n

Kirjan lopussa on eritt\u00e4in vahva jakso, jossa palataan luottamukseen. K\u00e4sitellyksi tulee t\u00e4rke\u00e4 teema, eli luottamuksen menett\u00e4minen ja mahdollisuus sen palauttamiseen.\u00a0 En ole itse koskaan loppuun saakka pit\u00e4nyt sanonnasta ”luottamuksen voi menett\u00e4\u00e4 vain kerran”. Vaikka lienee tilanteita, joissa n\u00e4in todellakin on, toisaalta on monia tilanteita, joissa luottamuksen uudelleenrakentaminen on toivottavaa tai\u00a0 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n pakko, jossa ihmisten tai instituutioiden on pakko jatkaa yhdess\u00e4 eteenp\u00e4in.\u00a0 T\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6skappaleessa on jopa uskonnollista s\u00e4vy\u00e4, koska Pentik\u00e4inen n\u00e4kee anteeksiannolla olevan keskeisen roolin luottamuksen palauttamisessa.<\/span><\/p>\n

Pidin kirjasta oikein paljon. Eniten pidin kirjan alusta sek\u00e4 johtamiseen, johtajuuteen ja luottamukseen liittyv\u00e4st\u00e4 pohdinnasta.\u00a0 Kirjan perusteella Pentik\u00e4isest\u00e4 v\u00e4littyy laaja-alainen, harkitseva ja ihmisl\u00e4heinen kuva, joka my\u00f6s linkitt\u00e4\u00e4 pohdintansa ei tutkijalle varsin laajaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n luottamusta ja johtamista k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta.\u00a0 Yksi useaan otteeseen viitattu teos kirjassa on Raamattu. Pentik\u00e4inen laittaa itse\u00e4\u00e4n peliin kiitett\u00e4v\u00e4n paljon kertomalla ajatuksistaan ja tunteistaan huomattavan rehellisesti. Arvostan t\u00e4t\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kirjan pieni tiivist\u00e4minen olisi kenties tehnyt hyv\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4llaisen\u00e4kin teos on suositeltava luottamuksesta, johtamisesta sek\u00e4 median ja yhteiskunnan toiminnasta kiinnostuneille lukijoille. \u00a0Pentik\u00e4iselle on helppo toivoa menestyst\u00e4 h\u00e4nen uusissa haasteissaan ja teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ne sitten ovatkaan. Niille, jotka tuhahtavat t\u00e4m\u00e4n kirjan olevan vaalikirjan, sanon, ett\u00e4 aika hyv\u00e4 vaalikirjaksi.<\/p>\n

Mikael Pentik\u00e4inen 2014. Luottamus. Otava.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oli useita syit\u00e4, miksi halusin lukea Mikael Pentik\u00e4isen kirjan Luottamus. Ensinn\u00e4kin, \u00a0olen hiljattain lukenut Pentik\u00e4isen edelt\u00e4j\u00e4n Janne Virkkusen kirjan P\u00e4iv\u00e4lehden mies. Toiseksi, tarina on mielenkiintoinen, koska Pentik\u00e4isen potkuista Hesarin p\u00e4\u00e4toimittajan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 on kulunut vain v\u00e4h\u00e4n aikaa. Kolmanneksi, olen seurannut Pentik\u00e4isen uraa monien muiden suomalaisten tavoin melko ”l\u00e4helt\u00e4”, koska Helsingin Sanomien p\u00e4\u00e4toimittajan teht\u00e4v\u00e4 on keskeinen ja … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Luottamus – Mikael Pentik\u00e4inen”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-100","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=100"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":110,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions\/110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=100"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=100"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=100"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}