{"id":1469,"date":"2017-08-20T09:05:23","date_gmt":"2017-08-20T06:05:23","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=1469"},"modified":"2017-08-20T09:05:23","modified_gmt":"2017-08-20T06:05:23","slug":"itseohjautuvuus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/itseohjautuvuus\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4 kirja itseohjautuvuudesta"},"content":{"rendered":"

\"itse\"<\/a>Itseohjautuvuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen organisaatioissa on yksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4keskustelun ajankohtaisista alueista. Kehitykseen vaikuttaa ennenkaikkea kompleksisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen yritysten ja organisaatioiden toimintaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon toimittamassa kirjassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n itseohjautuvuutta monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta.\u00a0<\/strong><\/p>\n

Kirja jakautuu kolmeentoista lukuun. Johdanto ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sluku ovat toimittajien kirjoittamia. V\u00e4liss\u00e4 on l\u00e4hes tusina itseohjautuvuutta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 artikkelia, joiden kirjoittajat ovat asiantuntijoita tai sellaisten organisaatioiden edustajia, jotka ovat eri tavoin ottaneet k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n itseohjautuvuutta omassa toiminnassaan.<\/p>\n

Mit\u00e4 itseohjautuvuus on?<\/h3>\n

Johdantoluvussa Martela ja Jarenko kirkastavat, mist\u00e4 itseohjautuvuudessa on kysymys. Itseohjautuva henkil\u00f6 tarvitsee omaehtoisen motivaation, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, mit\u00e4 tavoitetta kohtia h\u00e4n voi ohjautua sek\u00e4 osaamisen, jolla p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 voi tavoitella. Tarvitaan ennenkaikkea hyv\u00e4\u00e4 itsens\u00e4johtamista, jotta itseohjautuvuus on mahdollista.<\/p>\n

Itseohjautuvassa organisaatiossa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 annettuja valmiita rakenteita on mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n. Eli organisaatioissa on perinteisi\u00e4 organisaatioita v\u00e4hemm\u00e4n erilaisia komentoketjuja, hierarkioita, kiinteit\u00e4 rooleja ja esimiehi\u00e4, joilta pit\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 lupa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Organisoituminen vaihtelee tilannekohtaisesti niin, ett\u00e4 vuorovaikutusta tapahtuu niiden ihmisten kanssa, joita teht\u00e4v\u00e4n suorittaminen edellytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Itseohjautuvan organisaation vastakohta on ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin tapahtuva, rakennetta ja hierarkiaa korostava organisoituminen. Martela ja Jarenko huomauttavat kuitenkin, ett\u00e4 organisaatioita ei voi useinkaan jakaa jyrk\u00e4sti kahtia itseohjautuvuuden suhteen. Monet organisaatiot sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t elementtej\u00e4 molemmista \u00e4\u00e4rip\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 itseohjautuvuus ei tarkoita yksil\u00f6iden itsevaltiutta. V\u00e4h\u00e4nkin suuremmat tiimit tarvitsevat toimiakseen erilaisia yhteisi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4.<\/p>\n

Miksi itseohjautuvuudesta puhutaan juuri nyt?<\/h3>\n

Itseohjautuvuudesta puhutaan juuri nyt paljon kolmesta eri syyst\u00e4. Ensinn\u00e4kin, globaalissa verkottuneessa maailmassa edellytet\u00e4\u00e4n suurempaa muutosnopeutta kuin aiemmin. En\u00e4\u00e4 ei ole aikaa hioa prosesseja ja rooleja. Tarvitaan my\u00f6s aikaisempaa enemm\u00e4n innovaatioita.<\/p>\n

Toinen syy on toimintalogiikan vallankumous ty\u00f6n tekemisess\u00e4. Koneet korvaavat aivoty\u00f6t\u00e4. Rutiinity\u00f6 siirtyy koneille ja ihmisille on j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 luovaa asiantuntijuutta ja inhimillist\u00e4 vuorovaikutusta. T\u00e4llaisen ty\u00f6n tekeminen menestyksellisesti vaatii paljon organisoitumiselta ja ty\u00f6hyvinvoinniltakin:<\/p>\n

Rutiinity\u00f6t\u00e4 voi tehd\u00e4 huonollakin fiiliksell\u00e4 kohtuullisen tehokkaasti. Siksi ty\u00f6nantaja voi t\u00e4llaisessa ty\u00f6ss\u00e4 laiminly\u00f6d\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6n hyvinvointia. Luovuus ja ongelmanratkaisu taas ovat asioita, joita ei pysty kepill\u00e4 johtamaan. Kukaan ei ole kekseli\u00e4s, jollei yht\u00e4\u00e4n huvita.. (mt. 23).<\/p><\/blockquote>\n

Kolmas syy liittyy teknologian kehittymiseen. Isojenkin joukkojen kommunikaatio ja koordinaatio on mahdollista ilman esimiehi\u00e4 erilaisten digitaalisten ty\u00f6kalujen avulla. Esimieheth\u00e4n ovat perinteisess\u00e4 hierarkkisessa organisaatiossa nimenomaan informaation ja sen jakamisen solmukohtia.<\/p>\n

Kirjan artikkelit<\/h3>\n

Sami Paju<\/strong> kirjoittaa kompleksisen maailman haasteista. Organisaatioiden muutoskyvykkyys korostuu ja t\u00e4t\u00e4 on mahdollista tukea itseohjautuvuudella. ”Kaksik\u00e4tiset organisaatiot” kykenev\u00e4t tasapainottamaan toiminnassaan sek\u00e4 varman, suunnitelmallisen toiminnan (jalostus) ett\u00e4 ep\u00e4varman ja kokeilevan (seikkailun).<\/p>\n

Perttu Salovaaran<\/strong> artikkelissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n monikollista johtajuutta, jossa voidaan erottaa erilaisia malleja. Kulttuurimme korostaa yksil\u00f6keskeist\u00e4, ”cowboy-tyyppist\u00e4” johtamisk\u00e4sityst\u00e4, joka ilmenee monenlaisena harhana. N\u00e4it\u00e4 ovat mm. harhakuva johtajista organisaation menestyksen keskipisteen\u00e4, harha johtajien vaikutuksesta menestyksen keskeisen\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 tai jopa harha johtajan kaikkivoipaisuudesta. Aikamme ja tulevaisuuden ongelmia ei kuitenkaan voida ratkaista yksil\u00f6keskeisell\u00e4 johtajuudella.<\/p>\n

Tuukka Kostamo<\/strong> tarkastelee johtamisajattelun historiaa. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 hallinnoinnin historia on pitk\u00e4lti kontrollin historiaa ja toisaalta johtajuuden historia on sankarien historiaa. Toimintaymp\u00e4rist\u00f6n muuttuessa on kuitenkin kehitett\u00e4v\u00e4 uusia ajatuksia ja toimintamalleja menestymisen tai edes selviytymisen turvaamiseksi.<\/p>\n

Esko Kilpi<\/strong> korostaa vuorovaikutuksen merkityst\u00e4. Organisaatioiden toiminta on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Johtaa voi vain kommunikaatioon osallistumalla. Johtaja voi toiminnallaan vaikuttaa merkitt\u00e4v\u00e4sti koko organisaation vuorovaikutukseen, sen laatuun ja osallistujiin.<\/p>\n

Frank Martela<\/strong> esittelee \u00a0nelj\u00e4 olennasta kysymyst\u00e4, jotka on ratkaistava, jotta organisaatio onnistuu: yhteinen hy\u00f6ty<\/em>, vapaamatkustamisen est\u00e4minen<\/em>, ty\u00f6njako<\/em> ja keskin\u00e4inen koordinaatio<\/em>. Perinteisesti n\u00e4m\u00e4 kysymykset on ratkaistu keskusjohtoisuudella ja komentokejuilla. Nopealiikkeisemm\u00e4ksi muuttuvassa maailmassa n\u00e4m\u00e4 keinot eiv\u00e4t kuitenkaan en\u00e4\u00e4 pure. Martelan artikkeli sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s seikkaper\u00e4isen kuvauksen Stanley McChrystalin<\/strong> kirjasta Team of Teams.<\/em> (ks. oma esittelyni kirjasta t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>).<\/p>\n

Markku Wilenius<\/strong> ja Sofi Kurki<\/strong> tarkastelevat luottamuskeskeisi\u00e4 organisaatioita. Tarkastelu kiinnittyy Wileniuksen Tulevaisuuskirjastakin<\/em> (katso esittelyni kirjasta\u00a0t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>) tuttuihin Kondratjevin<\/strong> sykleihin ja sen ”kuudenteen aaltoon”, jossa menestyv\u00e4\u00e4 organisaatiota kuvaava metafora on koneen sijaan el\u00e4v\u00e4 organismi, joka on herkk\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n muutoksille. Case-esimerkkein\u00e4 artikkelissa tarkastellaan Reaktoria<\/strong>, Buurtsorgia<\/strong> ja Patagoniaa<\/strong>. N\u00e4it\u00e4 organisaatioita yhdist\u00e4\u00e4 sen j\u00e4senten samanhenkisyys sek\u00e4 sitoutuminen ty\u00f6h\u00f6n ja organisaatioon (jopa vaaraksi asti).<\/p>\n

Tuomas Syrj\u00e4nen<\/strong> ja Arttu Tolonen<\/strong> tarkastavat Futuricen<\/strong> esimerkin kautta, mink\u00e4laisia haasteita organisaation kasvaminen ja kansainv\u00e4listyminen asettaa itseohjautuvalle organisaatiolle ja sen johtamiselle. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4 todetaan seuraavaa:<\/p>\n

Itseohjautuvan organisaation johtaminen vaatii itsevarmuutta, pelottomuutta, paksua nahkaa ja lehm\u00e4n hermoja, mutta hyv\u00e4 siit\u00e4 tulee. (mt. 220).<\/p><\/blockquote>\n

Kati J\u00e4rvi<\/strong>, Liisa V\u00e4likangas<\/strong> ja Frank den Hond<\/strong> tarkastelevat teollisen yrityksen matkaa kohti itseohjautuvuutta. He havaitsevat, ett\u00e4 itseohjautuva organisoituminen auttaa purkamaan organisaation tunnistettuja innovaatioesteit\u00e4. Itseohjautuvuuden lis\u00e4\u00e4minen parantaa mahdollisuuksia irtiottoihin, mutta\u00a0\u00a0tuo samalla ep\u00e4varmuutta ja jopa kaoottisuutta. T\u00e4m\u00e4 hinta kuitenkin kannattaa maksaa.<\/p>\n

Panu Liira, Mikael Kopteff, Mari Elom\u00e4ki <\/strong>ja Jani Hellstr\u00f6n<\/strong>\u00a0kirjoittavat kokeilemisesta ja kokeilukulttuurista. Artikkelissa mm. esitell\u00e4\u00e4n Reaktorin hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4 hyvin yksinkertainen, mutta toimivalta vaikuttava ”testikortti”, joka toimii ty\u00f6kaluna kokeiluissa. \u00a0Autonomia on avain kokeilukulttuuriin.<\/p>\n

Leenamaija Otala<\/strong> ja Tiina M\u00e4ki<\/strong> kirjoittavat valmentavasta johtamisesta ja itseohjautuvista tiimeist\u00e4 julkisella sektorilla (sote-alalla). Helsingin kaupungin uudistaessa sote-palvelujen johtamista johtamismallin ytimess\u00e4 oli yhteinen ty\u00f6, itseohjautuus ja sis\u00e4inen motivaatio. Keskeisess\u00e4 roolissa ovat my\u00f6s monet erilaiset kokeilut. Artikkeli osoittaa, ett\u00e4 itseohjautuvuutta voidaan tuoda (tietysti) my\u00f6s julkisen sektorin organisaatioihin.<\/p>\n

Mikko Kuitunen<\/strong> ja Johanna Pystynen<\/strong> kertovat Vincit<\/strong>:n kokemuksista liittyen johtamiseen palveluna (LaaS, Leadership as a Service)<\/em>. Mallissa ty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t ole johtamien kohteita vaan johtamisen ja johtamispalvelujen kuluttajia. Mallin ydin on, ett\u00e4 johtamispalveluja (kuten kehityskeskusteluja) voi tilata tarvittaessa, eik\u00e4 niit\u00e4 toteuteta vakioaikataulun mukaan. Vincit on my\u00f6s kehitt\u00e4nyt monia aivan uusia ty\u00f6ntekij\u00f6iden omassa ty\u00f6- tai el\u00e4m\u00e4ntilanteessaan tarvitsemia palveluja. Malliin liittyy my\u00f6s sit\u00e4 tukeva j\u00e4rjestelm\u00e4 sek\u00e4 tehokkaat vuorovaikutuskanavat.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4t\u00f6sluvussa kirjan toimittajat pohtivat itseohjautuvuuden haasteita sek\u00e4 johtamisen roolia tulevaisuudessa. Tulee esiin, ett\u00e4 itseohjautuvuuskeskuskustelu linkittyy my\u00f6s voimakkaasti ihmiskuvaan. Onko ty\u00f6ntekij\u00e4 laiska lurjus, jota pit\u00e4\u00e4 kontrolloida? Vai onko h\u00e4n ahkera ja itsen\u00e4iseen ty\u00f6skentelyyn pystyv\u00e4, oma-aloitteinen ja aktiivinen?<\/p>\n

Lopuksi Martela ja Jarenko ehdottavat, ett\u00e4 koska Pohjoismaat ovat tasa-arvon ja yksil\u00f6n valinnanmahdollisuuksien mallimaita, ne voisivat toimia itseohjautuvuudessa globaaleina suunnann\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4.<\/p>\n

Lopuksi<\/h3>\n

Jokin aika sitten olin puhumassa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa. Esittelin hieman Team of Teams<\/em>-kirjan ajatuksia ja itseohjautuvuuden tematiikkaa. Yleis\u00f6n joukossa oli henkil\u00f6, joka kommentoi puheenvuoroani:<\/p>\n

”N\u00e4it\u00e4 juttuja on mukava kuunnella, mutta ei n\u00e4in voi johtaa.”<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4m\u00e4kin kirja osoittaa, ett\u00e4 itseohjautuvuuden elementtej\u00e4 voi tuoda erilaisiin organisaatioihin niin yksityisell\u00e4 kuin julkisellakin sektorilla. Kyse ei ole joko-tai-tyyppisest\u00e4 seikasta. Organisaatio voi tuoda itseohjautuvuutta johonkin osaansa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 perinteisempi\u00e4 toimintatapoja toisaalla. Monikollistakin johtajuutta on montaa sorttia.<\/p>\n

Kirja on laaja, monipuolinen ja hyvin toimitettu kokonaisuus. Teoreettisemmat pohdinnat linkittyv\u00e4t hienosti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisiin yritysesimerkkeihin. Artikkelikirjasta on saatu my\u00f6s hienosti tasa-laatuinen, sill\u00e4 kaikki artikkelit lukee mielenkiinnolla, eiv\u00e4tk\u00e4 artikkeleissa ole p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 kirja kuuluu ehdottomasti niiden ajankohtaisten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sittelevien kirjojen joukkoon, jotka juuri nyt on syyt\u00e4 lukea.<\/p>\n

Frank Martela ja Karoliina Jarenko: Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent, Liettua 2017.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Itseohjautuvuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen organisaatioissa on yksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4keskustelun ajankohtaisista alueista. Kehitykseen vaikuttaa ennenkaikkea kompleksisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen yritysten ja organisaatioiden toimintaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon toimittamassa kirjassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n itseohjautuvuutta monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta.\u00a0 Kirja jakautuu kolmeentoista lukuun. Johdanto ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sluku ovat toimittajien kirjoittamia. V\u00e4liss\u00e4 on l\u00e4hes tusina itseohjautuvuutta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 artikkelia, joiden kirjoittajat ovat asiantuntijoita tai sellaisten organisaatioiden edustajia, jotka … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Hyv\u00e4 kirja itseohjautuvuudesta”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[7,4,38,17],"class_list":["post-1469","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat","tag-johtaminen","tag-kirjat","tag-megatrendit","tag-tyoelama"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1469","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1469"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1469\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1481,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1469\/revisions\/1481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1469"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1469"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1469"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}