{"id":181,"date":"2015-02-17T04:59:18","date_gmt":"2015-02-17T04:59:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=181"},"modified":"2015-02-21T06:39:53","modified_gmt":"2015-02-21T06:39:53","slug":"suomalainen-tyontekijyys-1945-2013","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/suomalainen-tyontekijyys-1945-2013\/","title":{"rendered":"Suomalainen ty\u00f6ntekijyys 1945-2013"},"content":{"rendered":"

\"suomalainen<\/a><\/p>\n

Suomalainen yhteiskunta ja elinkeinorakenne ovat muuttuneet nopeasti ja merkitt\u00e4v\u00e4sti toisen maailmansodan j\u00e4lkeen.\u00a0Muutokset ovat heijastuneet ty\u00f6h\u00f6n, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6ntekijyyteen. T\u00e4t\u00e4 muutosta tarkastellaan Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen<\/strong> ja Jussi Turtiaisen<\/strong> toimittamassa kirjassa Suomalainen ty\u00f6ntekijyys 1945-2013<\/em>.<\/p>\n

Teos on artikkelikokoelma, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 johdannon ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sluvun lis\u00e4ksi kuusi tutkimusartikkelia, jossa on erillinen tutkimuskysymys ja aineisto.<\/p>\n

Kirjan keskeinen ajatus on, ett\u00e4 suomalainen ty\u00f6ntekijyys on tutkimusajanjaksolla muuttunut suorittavasta, fyysisest\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 kohti ty\u00f6t\u00e4, jossa korostuvat sosiaaliset suhteet sek\u00e4 tunteisiin liittyv\u00e4t ominaisuudet ja osaaminen.<\/p>\n

Seuraavassa luonnehdin lyhyesti kunkin artikkelin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Pekka Varje<\/strong> tarkastelee artikkelissaan, mink\u00e4laista ihannety\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 eri aikoina on haettu ty\u00f6paikkailmoitusten perusteella. Paljastuu, ett\u00e4 ihannety\u00f6ntekij\u00e4n kuva on ollut jatkuvassa muutoksessa.<\/p>\n

1940- ja 1950-luvuilla ty\u00f6paikkailmoituksissa haettiin lyhyill\u00e4 ilmoituksilla ” ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 t\u00e4ysin p\u00e4tevi\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4”. Ty\u00f6nantajat eiv\u00e4t juurikaan n\u00e4hneet tarpeelliseksi kuvata tarjolla olevaa ty\u00f6paikkaa tai sit\u00e4, miten ty\u00f6ntekij\u00e4n tulisi kohdata ty\u00f6toverinsa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

1960- ja 1970-luvuilla ty\u00f6npaikkoja kuvattiin jo laveammin. Ilmoituksissa haettiin tyypillisesti ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ”soveltuvan koulutuksen” omaavia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Keskeisin muutos oli kuitenkin sosiaalisten taitojen esiinmarssi. Yksil\u00f6n n\u00e4htiin ty\u00f6skentelev\u00e4n suhteessa ty\u00f6tovereihin. Ty\u00f6paikkailmoituksissa alettiin korostaa my\u00f6s ty\u00f6n sis\u00e4ll\u00f6llisi\u00e4 arvoja, eik\u00e4 ty\u00f6 en\u00e4\u00e4 ollut pelkk\u00e4 elannon tuoja.<\/p>\n

1980- ja 1990-luvulla edellisten vuosikymmenten trendit vahvistuivat. Ilmoituksissa mainittiin entist\u00e4 enemm\u00e4n ty\u00f6n tarjoamat haasteet, ty\u00f6yhteis\u00f6n nuorekkuus, kansainv\u00e4lisyys ja erilaiset kehittymismahdollisuudet. Vaatimukset liittyiv\u00e4t entist\u00e4 enemm\u00e4n tunneilmaisuun ja sosiaalisiin suhteisiin. Hyv\u00e4 johtaja ty\u00f6skenteli osana tiimi\u00e4 ja valoi alaisiinsa innostusta ja kannusti heit\u00e4 parempiin suorituksiin. Ty\u00f6ntekij\u00e4lt\u00e4 odotettiin innostuneisuutta ja sitoutuneisuutta.<\/p>\n

2000-luvulla mainitut trendit voimistuivat entisest\u00e4\u00e4n, jos mahdollista. Taitotasoa korostavien vahvikesanojen k\u00e4ytt\u00f6 yleistyi. Tehokkuus ei en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt, vaan hakijan tuli olla ”eritt\u00e4in tehokas” tai ”\u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tehokas”. Haettiin ”huippuosaajia”, joilla oli erinomainen stressinsietokyky.<\/p>\n

Anna Kuokkasen<\/strong> artikkelissa tarkastellaan johtamisoppien ty\u00f6ntekij\u00e4ihannetta. 1900-luvun alussa Suomessa ty\u00f6skenneltiin maaseutuyhteis\u00f6iss\u00e4 tai pieniss\u00e4 teollisuuslaitoksissa, eik\u00e4 varsinaisille johtamismenetelmille juuri ollut kysynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tieteellisen liikkeenjohdon opit tulivat Suomeen 1910- ja 1920-luvuilla. Tuotantoprosessit pilkottiin osiin, teht\u00e4v\u00e4alueet jaettiin ty\u00f6ntekij\u00f6ille ja ty\u00f6vaiheet optimoitiin. Ty\u00f6ntekij\u00e4n roolina oli toteuttaa ty\u00f6njohdolta saamansa k\u00e4skyt s\u00e4ntillisesti. Ty\u00f6ntekij\u00e4n keskeiseksi motivaation l\u00e4hteeksi n\u00e4htiin palkka. Suomen my\u00f6h\u00e4isen teollistumisen my\u00f6t\u00e4 n\u00e4m\u00e4 opit yleistyiv\u00e4t kuitenkin merkitt\u00e4v\u00e4sti vasta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen.<\/p>\n

1930- ja 1940-luvuilla uudet ”normatiiviset” johtamisopit alkoivat saavuttaa jalansijaa. N\u00e4iden teorioiden mukaan johtamisen ongelmia voitiin ratkaista ty\u00f6ntekij\u00f6iden tarpeiden paremmalla huomioon ottamisella, motivoinnilla sek\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden paremmalla sitouttamisella. Ty\u00f6organisaatiot n\u00e4htiin aikaisempaa enemm\u00e4n yhteis\u00f6in\u00e4. Tuottavuutta tavoiteltiin ty\u00f6ntekij\u00f6iden emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden paremmalla tyydytt\u00e4misell\u00e4.<\/p>\n

Erkko Anttila<\/strong> analysoi opettajan ty\u00f6nkuvan muutosta. Artikkelissa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n Opettaja-lehden (aik. Opettajain Lehti) sivuilla k\u00e4ytyj\u00e4 keskusteluja. Otsikko ”Kansankynttil\u00e4st\u00e4 tunnevalmentajaksi” kuvaa muutosta opettajan ty\u00f6ss\u00e4 ja tiivist\u00e4\u00e4 artikkelin johtoajatuksen.<\/p>\n

Kansakoulun ”kansankynttil\u00f6iden” teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli palvella paikallista kyl\u00e4yhteis\u00f6\u00e4 kokonaisvaltaisesti. Opettajien edellytettiin toimivan hyveellisen kansalaisen mallina, eik\u00e4 julkisen roolin ja yksityisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 ollut tarkkaa rajaa. Opettajat saattoivat toimia maalaisyhteis\u00f6iss\u00e4 samantapaisessa henkisen johtajan roolissa kuin papit. He olivat my\u00f6s aktiivisia paikallisessa yhdistystoiminnassa sek\u00e4 hallintoelimiss\u00e4, joissa opettajien hyvill\u00e4 kirjallisilla taidoilla oli kysynt\u00e4\u00e4. Keskeisell\u00e4 asemalla oli hintansa, koska opettajien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sanomisia kyl\u00e4yhteis\u00f6iss\u00e4 seurattiin tarkasti.<\/p>\n

Kaupungistumisen ja modernisaation my\u00f6t\u00e4 opettajasta tuli urbaanimpi ja ammatillisesti erikoistuneempi. Yhteiskunnalliset arvot muuttuivat niin, ett\u00e4 alettiin korostaa yksil\u00f6llist\u00e4 itsens\u00e4 toteutusta sek\u00e4 suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s opettajien ja oppilaiden suhde muuttui tasa-arvoisemmaksi ja neuvottelevammaksi. Opettajan ty\u00f6ss\u00e4 alkoivat korostua erilaiset tunnety\u00f6n taidot ja piirteet.<\/p>\n

Oppilaat olivat my\u00f6s aikaisempia sukupolvia tietoisempia oikeuksistaan. Opettajan ty\u00f6ss\u00e4 tarvittava osaaminen alkoi korostaa suostuttelutaitoja, omien tunteiden ja tunneilmaisun hallintaa, oppilaiden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 koskevaa psykologista tietoa sek\u00e4 emotionaalista herkkyytt\u00e4. Opettajan oli tukeuduttava entist\u00e4 vahvemmin oman persoonansa voimavaroihin pysty\u00e4kseen luomaan oppimista tukevan ilmapiirin.<\/p>\n

Jussi Turtiainen<\/strong> erittelee artikkelissaan metallity\u00f6l\u00e4isten maskuliinisuutta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. Maskuliinisuudessa erottuu kolme ulottuvuutta. Ensimm\u00e4inen on siirtym\u00e4vaihe, jossa ”pojat siirtyv\u00e4t tehdassalien miehiseen mailmaan.” Usein t\u00e4m\u00e4 siirtym\u00e4 liittyi my\u00f6s muuttoon maalta kaupunkiin tai teollisuustaajamaan. Toinen ulottuvuus on ty\u00f6l\u00e4ismaskuliinisuuden lunastaminen ammatissa ja sosiaalisessa hierarkiassa. Kolmas ulottuvuus muodostuu raskaan ty\u00f6n ja vaarallisten olosuhteiden siet\u00e4misest\u00e4 ja t\u00e4st\u00e4 maksettavasta kovasta hinnasta.<\/p>\n

Maskuliinisuudessa on n\u00e4in kaksi puolta, ”kunniallinen” ja ”kova”. Ensin mainitussa on kyse rehtiydest\u00e4, jolla oma paikka lunastetaan. Kova maskuliinisuus on selviytymisstrategia, jolla saadaan neuvotteluvaraa urakoista ja palkoista ja itsen\u00e4isyydest\u00e4.\u00a0Metallimiesten tarinat voidaan liitt\u00e4\u00e4 Juha Siltalan<\/strong> ja Matti Kortteisen<\/strong> maineikkaisiin tutkimuksiin, joissa miesten ty\u00f6n vaikeuksista selvi\u00e4minen ja j\u00e4rjet\u00f6n ponnistelu voidaan liitt\u00e4\u00e4 ”kunnian osoittamiseen” sek\u00e4 haluun saada itsen\u00e4isyytt\u00e4 ja omaa liikkumatilaa.<\/p>\n

Sirkku Kivist\u00f6n<\/strong>, Jussi Turtiaisen<\/strong> ja Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen<\/strong> laajassa artikkelissa tarkastellaan ty\u00f6turvallisuutta koskevaa lainvalmistelua. Analyysi osoittaa, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n suojelu ty\u00f6n vaaroilta on ollut jatkuvaa neuvottelua ja valtakamppailua, johon ovat osallistuneet ty\u00f6ntekij\u00e4t, ty\u00f6nantajat, valtiovalta ja asiantuntijat. Tuotannon ja yhteiskunnan muuttuminen ovat muuttaneet riskej\u00e4 ja edellytt\u00e4neet uudistuksia lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

1950-1970-luvuilla ty\u00f6terveyteen ja ty\u00f6turvallisuuteen liittyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehtiin l\u00e4hinn\u00e4 raskasta ty\u00f6t\u00e4 koneiden kanssa tekevien miesten keskuudessa. Huomio kiinnittyi reaktiivisesti tapaturmiin ja ammattitauteihin. Riskit olivat fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia.<\/p>\n

1970-luvulla hyvinvointivaltion rakentamisen my\u00f6t\u00e4 alkoi korostua kansalaisten sosiaalisten oikeuksien ja ty\u00f6velvollisuuden ajatus. Ty\u00f6suojelussa omaksuttiin laajempi terveysk\u00e4sitys, joka sopi hyvinvointivaltion ideaan, jossa terveydell\u00e4 ja toimintakyvyll\u00e4 vahvistettiin taloudellisen toimeliaisuuden kasvua.<\/p>\n

N\u00e4k\u00f6kulman laajeneminen aiheutti kovia kiistoja. Ty\u00f6nantajat pitiv\u00e4t ty\u00f6viihtyvyyden edist\u00e4mist\u00e4 vaikeasti toteutettavan velvoitteena sen subjektiivisen luonteen vuoksi. Lis\u00e4ksi ty\u00f6nantajat halusivat varmistaa, ett\u00e4 heid\u00e4n kontolleen tulevat kustannukset olisivat ty\u00f6st\u00e4 johtuvia.<\/p>\n

Kiistoista huolimatta 1960- ja 1970-luvuilla korostuivat fyysisen ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n ohella subjektiivinen mielekkyys ja ty\u00f6viihtyvyys. 1980- ja 1990-luvuilla palvelu- ja tietoty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 pyrittiin suojelemaan mielenterveyden ongelmilta ja henkiselt\u00e4 rasitukselta. 1990-2000-luvuilla ty\u00f6suojelukeskusteluita hallitsivat sosiaalinen kuormitus, koetut oireet, jaksaminen ja hyvinvointi.<\/p>\n

Nimenomaan liev\u00e4t psyykkiset oireet ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden subjektiiviset tuntemukset ovat pitk\u00e4\u00e4n olleet ty\u00f6suojelukeskustelun kivi keng\u00e4ss\u00e4 . Ty\u00f6nantajat ovat pel\u00e4nneet ty\u00f6turvallisuusasian laajentumista, asiantuntijoita on arveluttanut k\u00e4sitteiden ep\u00e4tieteellisyys ja ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 on vaivannut pelko todellisten ongelmien selitt\u00e4misest\u00e4 heid\u00e4n henkiseksi heikkoudekseen.\u00a0Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n toimihenkil\u00f6istuminen, joka on korostanut ei-fyysisi\u00e4 riskej\u00e4, ovat pit\u00e4neet psyykkiset riskit ja subjektiiviset tuntemukset mukanan keskustelussa.<\/p>\n

Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen<\/strong> ja Pekka Varjen<\/strong> artikkelissa analysoidaan riskej\u00e4 ja ty\u00f6terveytt\u00e4 lehdist\u00f6keskusteluissa. Kirjoitukset on koottu Helsingin Sanomista<\/em> ja Me Naisista<\/em>.<\/p>\n

1960-luvun kirjoituksissa pohdittiin teollisen ty\u00f6n yksitoikkoisuutta ja nopeatahtisuutta. Ergonomiset kysymykset olivat my\u00f6s runsaasti esill\u00e4. Modernisoituvan el\u00e4m\u00e4n tuoma kiireisyys, ristiriidat ja taloudelliset vaikeudet nousivat kuitenkin jo julkisen keskustelun agendalle. Esimerkiksi unettomuuden n\u00e4htiin liittyv\u00e4n n\u00e4ihin haasteisiin.<\/p>\n

1970-luvun alussa huomio oli edelleen fyysisen ty\u00f6turvallisuuden kysymyksiss\u00e4. Pian keskustelussa alkoi esiinty\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6n piti olla psyykkisesti mielek\u00e4st\u00e4 ja ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 tuli olla oikeus osallistua ty\u00f6t\u00e4\u00e4n koskevaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Fyysisen kuormituksen v\u00e4istyess\u00e4 alettiin puhua enemm\u00e4n liikuntaharrastusten merkityksest\u00e4 kansanterveydellisess\u00e4 mieless\u00e4. Alettiin puhua my\u00f6s ty\u00f6n rikastuttamisesta ja monipuolistamisesta. Hyvinvointivaltio rakentaminen n\u00e4kyi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4keskustelussa niin, ett\u00e4 erilaisilla instituutioilla n\u00e4htiin olevan merkitt\u00e4v\u00e4 rooli my\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n

1980-luvulla huomio kiinnittyi aikaisempaa enemm\u00e4n ty\u00f6n psykologisiin tekij\u00f6ihin. Lehtiartikkeleissa k\u00e4siteltiin tunteiden, sosiaalisten suhteiden ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden ty\u00f6ss\u00e4 viihtymisen kysymyksi\u00e4. Lis\u00e4ksi pohdittiin ep\u00e4selvien tavoitteiden, kiireen, ty\u00f6n huonon suunnittelun ja vastuun kysymyksi\u00e4. Alettiin puhua psykososiaalisista ty\u00f6oloista ja mielenterveyteen liittyvist\u00e4 kysymyksist\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6stressist\u00e4. Ty\u00f6ntekij\u00e4n psyyken merkitys noustettiin esiin paitsi terveyden, my\u00f6s tuottavuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ty\u00f6ntekij\u00e4st\u00e4 alettiin puhua organisaation ”t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 voimavarana.”<\/p>\n

1990-luvun keskustelua v\u00e4ritti lama ja sen seuraukset. Lehdist\u00f6keskustelua dominoivat tiukentuva ty\u00f6tahti, kasvavat vaatimukset irtisanomiset sek\u00e4 ty\u00f6n ep\u00e4varmuus. Perinteinen keskustelu ty\u00f6turvallisuudesta j\u00e4i marginaaliin.\u00a0My\u00f6s esimiesty\u00f6h\u00f6n alettiin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Vaadittiin parempaa johtamista. Johtamistavan ihanne n\u00e4htiin keskustelevaksi ja kumppuutta korostavaksi. Stressi ja ty\u00f6uupumus liitettiin muun muassa ty\u00f6n ja perheen yhteensovittamisen ongelmiin sek\u00e4 ep\u00e4varmuuteen. Mielenterveysongelmista k\u00e4ytiin runsaasti keskustelua.<\/p>\n

2000-luvun alun ty\u00f6el\u00e4m\u00e4keskustelussa heijastuivat ulkoistamiset, organisaatiomuutokset sek\u00e4 ty\u00f6n ep\u00e4varmuus. Tietotekninen ty\u00f6 korostui. Lehdist\u00f6keskuselussa painottui edelleen vahvasti ty\u00f6n henkinen kuormittavuus. Keskeiseksi k\u00e4sitteeksi nousi uusi termi, ty\u00f6hyvinvointi. Teemoja lehdiss\u00e4 k\u00e4ydyiss\u00e4 keskusteluissa olivat muun muassa tietotulva, ty\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4, ty\u00f6n pirstaleisuus sek\u00e4 ty\u00f6paikkojen sis\u00e4inen kilpailu.<\/p>\n

Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen<\/strong> ja Jussi Turtiaisen<\/strong> kirjoittamassa yhteenveto-luvussa yhdistet\u00e4\u00e4n artikkeleiden havaintoja. Vuodet 1945-1959 tiivistyv\u00e4t ”ammattitaidon kaudeksi”, vuodet 1960-1978 nimet\u00e4\u00e4n ”reformien kaudeksi”, vuodet 1979-1992 muodostavat ”subjektiviteetin nousun kauden” ja vuodet 1993-2013 ”tiivistymisen kauden.”<\/p>\n

Luku ei kuitenkaan ole pelkk\u00e4\u00e4 yhteenvetoa. Siin\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n keskustelua pidemmist\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyvist\u00e4 trendeist\u00e4 kuten ty\u00f6ntekijyyden yksil\u00f6llistymisest\u00e4 sek\u00e4 sosiaalisten suhteiden (alaiset-esimiehet, ty\u00f6ntekij\u00e4t-asiakkaat) ep\u00e4muodollistumisesta. Keskeist\u00e4 on my\u00f6s ”psykologian nousu”, eli esimerkiksi ty\u00f6ntekij\u00e4n psyykkisi\u00e4 ominaisuuksia koskevan puheen lis\u00e4\u00e4ntyminen sek\u00e4 erilaisten psykologisten interventioiden lis\u00e4\u00e4ntyminen. Toisaalta tunnistetaan, ett\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on (maskuliinisia) saarekkeita, jossa psykologiset k\u00e4sitteet ja n\u00e4k\u00f6kulmat eiv\u00e4t ole nousseet keski\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Loppuluvussa pohditaan my\u00f6s, onko kehitys ty\u00f6ntekijyydess\u00e4 ollut eri ulottuvuuksilla (ty\u00f6paikat, lains\u00e4\u00e4\u00e4nt\u00f6, media) samatahtista. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on, ett\u00e4 kehitys on edennyt varsin eritahtisesti. Kehitys on ollut my\u00f6s aaltomaista, samat teemat ovat toistuneet eri aikoina eri voimakkuudella. Esimerkiksi\u00a0johtamisoppien keskeiset ajatukset toistuvat eri vuosikymmenin\u00e4. Ne saatetaan kuitenkin kehyst\u00e4\u00e4 ja perustella eri aikoina eri tavoilla.<\/p>\n

Teos on eritt\u00e4in kiinnostava ja huolellisesti toimitettu ja kirjoitettu. Aineistot ovat monipuolisia ja muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Kirjaa voi suositella kaikille suomalaisen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutoksesta ja historiasta kiinnostuneille lukijoille. Kirja sopii mainiosti my\u00f6s oppikirjaksi.<\/p>\n

Yksi n\u00e4k\u00f6kulma olisi kenties t\u00e4ydent\u00e4nyt hienoa kirjaa. Julkisen sektorin kasvu on tarkasteluajanjaksolla ollut Suomessa niin merkitt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 se olisi kenties ansainnut hivenen enemm\u00e4n huomiota. Miten ty\u00f6ntekijyys on muuttunut esimerkiksi sairaanhoitajan ammatissa? Tosin opettajien ty\u00f6t\u00e4 tarkastellut kappale ja jotkin viittaukset julkiseen sektoriin t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t osin t\u00e4t\u00e4 ”puutetta.”<\/p>\n

Kirjan luettuaan j\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, mihin suomalainen ty\u00f6ntekijyys on kehittym\u00e4ss\u00e4 digitaalisuuden aiheuttaman murroksen kohdistuessa yh\u00e4 uusiin toimialoihin. Yksil\u00f6llistyminen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n sosiaalisuus on my\u00f6s ottanut uusia askelia henkil\u00f6br\u00e4nd\u00e4yksen ja sosiaalisen \u00a0median korostumisen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen ja Jussi Turtiainen (toim.) 2014: Suomalainen ty\u00f6ntekijyys 1945-2013. Vastapaino. Tallinna.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomalainen yhteiskunta ja elinkeinorakenne ovat muuttuneet nopeasti ja merkitt\u00e4v\u00e4sti toisen maailmansodan j\u00e4lkeen.\u00a0Muutokset ovat heijastuneet ty\u00f6h\u00f6n, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6ntekijyyteen. T\u00e4t\u00e4 muutosta tarkastellaan Ari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen ja Jussi Turtiaisen toimittamassa kirjassa Suomalainen ty\u00f6ntekijyys 1945-2013. Teos on artikkelikokoelma, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 johdannon ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sluvun lis\u00e4ksi kuusi tutkimusartikkelia, jossa on erillinen tutkimuskysymys ja aineisto. Kirjan keskeinen ajatus on, ett\u00e4 suomalainen ty\u00f6ntekijyys … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Suomalainen ty\u00f6ntekijyys 1945-2013”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-181","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/181","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=181"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":207,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions\/207"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=181"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=181"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=181"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}