{"id":1880,"date":"2019-01-19T18:02:28","date_gmt":"2019-01-19T16:02:28","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=1880"},"modified":"2019-01-19T18:48:06","modified_gmt":"2019-01-19T16:48:06","slug":"aittokoski","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/aittokoski\/","title":{"rendered":"Narrien laiva"},"content":{"rendered":"


\n\"narrien_laiva\"<\/a>Muutama vuosi sitten er\u00e4s kollegani suositteli minua lukemaan kirjan Narrien\u00a0 laiva<\/em>. ”Luulen, ett\u00e4 pit\u00e4isit siit\u00e4”, h\u00e4n sanoi. Toki kirja on ollut tutkassani aikaisemminkin, mutta se on j\u00e4\u00e4nyt toistaiseksi lukematta.<\/p>\n

Sopiva hetki lukemiseen koitti nyt. Olenhan hiljattain lukenut Roslingien<\/strong> Faktojen maailman<\/em>, jossa maailman kehityst\u00e4 tarkastellaan tilastojen avulla ja Tim Marshallin<\/strong> Maantieteen vangit<\/em> , jossa kansojen kohtalo m\u00e4\u00e4rittyy pitk\u00e4lti maantieteell\u00e4 ja sen luomilla olosuhteilla.<\/p>\n

Heikki Aittokoski,\u00a0<\/strong>joka muuten on syntynyt samana tasavuotena kuin min\u00e4, tarkastelee journalistin otteella ja menetelmill\u00e4 samoja teemoja kuin mit\u00e4 edell\u00e4 mainituissa kirjoissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n. H\u00e4n matkustaa ymp\u00e4ri maailmaa, haastattelee ihmisi\u00e4, lukee ja selvittelee taustoja.<\/p>\n

Hyv\u00e4ss\u00e4 kirjassa on kehikko, jonka ymp\u00e4rille kirja j\u00e4ntev\u00e4sti rakentuu. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa niit\u00e4 on kaksi. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Sebastian Brandtin<\/strong> vuonna 1492 julkaistu kirja Das Narren Schaff<\/i>. Toinen kehikko on useampiakin ajattelijoita eri aikoina motivoineet seitsem\u00e4n kuolemansynti\u00e4: viha, kateus, ahneus, ylpeys, laiskuus, kohtuuttomuus ja himo.<\/p>\n

Aittokoski matkustaa Somaliassa, Lontoossa, Nicaraguassa, Bangladeshissa, Ukrainassa ja Afganistanissa tekem\u00e4ss\u00e4 havaintojaan. Vaikka kukin kuolemansynti saa oman kappaleensa, laajempia teemoja kirjassa ovat k\u00f6yhyys, eriarvoisuus ja sorto.<\/p>\n

Matkat suuntautuvat vaarallisille alueille. Aittokoski ”tuppaa itse\u00e4\u00e4n” tapaamaan oligarkkeja ja diktaattoreita. H\u00e4n my\u00f6s tutustuu paikallisiin ihmisiin, lapsiin ja aikuisiin ja saa n\u00e4in hyv\u00e4n otteen tavallisten ihmisten arjesta.<\/p>\n

Aittokoski on ihailtavan lukenut ja perehtynyt kuvaten tiivisti eri maiden ja kaupunkien historiaa ja nykyisyytt\u00e4 ja n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa el\u00e4vien tavallisten ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Useimmissa maissa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen k\u00f6yhyyden keskell\u00e4 on palatsi, jossa muurien takana asuu diktaattori kymmenine loistoautoineen ja muine ylellisyyksineen.<\/p>\n

Itselleni kirjan kappaleista kolahti eniten Bangladeshia k\u00e4sitellyt jakso ja siell\u00e4 tekstiiliteollisuuden globaalien kiemuroiden ja paikallisten tehtaiden ty\u00f6olojen selvittely. Vaikka ty\u00f6olojen ja palkkatason kehitt\u00e4miseen on luotu erilaisia j\u00e4rjestelmi\u00e4, ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toimi tehokkaasti tai aukottomasti. Aittokoski yhdist\u00e4\u00e4 taitavasti kotoisen Stockmannin t\u00e4h\u00e4n teemaan ja j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi tehtaan jossa Stokkalta ostettu paita on valmistettu.<\/p>\n

Aittokoski tekee ”Roslingmaisia” havaintoja: h\u00e4n mainitsee kehittyvien maiden sijoittuvan karkeaan luokitteluun, joka on samantapainen kuin Roslingin kirjassa.<\/p>\n

Aittokoski tiivist\u00e4\u00e4 ytimekk\u00e4\u00e4sti globaalisti kehitykseen vaikuttavat tekij\u00e4t: demokratia, naisten ja tytt\u00f6jen asema sek\u00e4 instituutiot. Mieleeni j\u00e4i my\u00f6s ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 ”sortaja ei koskaan ole yksin”, vaan h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n on sorrosta ja sortajan asemasta hy\u00f6tyjien joukko.<\/p>\n

Sorron keskell\u00e4 ihmishenki on arvoton. Sorron v\u00e4lineit\u00e4 ovat paitsi k\u00f6yhyydest\u00e4 nousun est\u00e4minen, hengen riist\u00e4minen ja kiduttaminen. Kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 annoksen ihmisyyden pime\u00e4st\u00e4 puolesta.<\/p>\n

Naseva kiteytys autoritaarisista oloista on se, ett\u00e4 tulevissa vaaleissa voittaja on ennalta tiedetty (diktaattori), samoin kuin h\u00e4vi\u00e4j\u00e4 (kansa).<\/p>\n

Kirja on my\u00f6s hyv\u00e4 kuvaus ulkomaantoimittajan ty\u00f6st\u00e4. Mieleen j\u00e4\u00e4 paitsi arveluttavat maailman kolkat, sinnikkyys tiedonhankinnassa ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuus asioiden selvitt\u00e4misess\u00e4 ja niiden kertomisessa maailmalle.<\/p>\n

Toimittaja ei kumartele, vaan tiukkojen kysymysten ja huomioiden kohteeksi joutuu muun muassa Puolustusvoimat, Stockmann ja keskeiset poliitikot.<\/p>\n

Kirjan lopussa Aittokoski matkustaa Rantarataa junalla Turkuun (Karjaa mainitaan) ja laivalla Ruotsiin pohdiskellen maailmalla tehtyj\u00e4 havaintoja Suomen ja Ruotsin kontekstissa.<\/p>\n

Kysymys kuuluu, miksi Suomessa ja Ruotsissa on onnistuttu ratkaisemaan niin hyvin ne kysymykset, joiden kanssa kirjassa esitellyt muut maat painivat eteenp\u00e4in p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Suosittelen kirjaa l\u00e4mpim\u00e4sti kaikille, joita kansainv\u00e4liset asiat kiinnostavat. Kirja on muutaman vuoden vanha, mutta sen teemat eiv\u00e4t ole vanhentuneet hiukkaakaan. Narrien laiva jatkaa seilaamistaan.<\/p>\n

Heikki Aittokoski 2013. Narrien laiva. Matka pieleen menness\u00e4 maailmassa. HS-kirjat 2013. Helsinki. \u00a0<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muutama vuosi sitten er\u00e4s kollegani suositteli minua lukemaan kirjan Narrien\u00a0 laiva. ”Luulen, ett\u00e4 pit\u00e4isit siit\u00e4”, h\u00e4n sanoi. Toki kirja on ollut tutkassani aikaisemminkin, mutta se on j\u00e4\u00e4nyt toistaiseksi lukematta. Sopiva hetki lukemiseen koitti nyt. Olenhan hiljattain lukenut Roslingien Faktojen maailman, jossa maailman kehityst\u00e4 tarkastellaan tilastojen avulla ja Tim Marshallin Maantieteen vangit , jossa kansojen kohtalo … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Narrien laiva”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[4,26],"class_list":["post-1880","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat","tag-kirjat","tag-yhteiskunta"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1880","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1880"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1880\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1886,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1880\/revisions\/1886"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1880"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1880"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1880"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}