{"id":2883,"date":"2025-03-30T12:24:49","date_gmt":"2025-03-30T09:24:49","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=2883"},"modified":"2025-03-30T16:11:22","modified_gmt":"2025-03-30T13:11:22","slug":"runsaasti-hyvia-uutisia-suomesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/runsaasti-hyvia-uutisia-suomesta\/","title":{"rendered":"Runsaasti hyvi\u00e4 uutisia Suomesta"},"content":{"rendered":"

\"hyviauutisia\"<\/a><\/p>\n

Hyvi\u00e4 uutisia saa nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaivaa tikulla. Uutisvirta t\u00e4yttyy mielenterveysongelmilla, turvallisuuspoliittisilla huolilla, Suomen talouden kasvun kituliaisuudella ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4kin tuntuu uutisten perusteella vain huononevan. Negatiivisten uutisten ylipainoon vaikuttavat ongelmia tutkivat tutkijat, ep\u00e4kohtiin tarttuvat etuj\u00e4rjest\u00f6t ja mediakin painottaa huonoja uutisia.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n negatiivisuuteen hyvi\u00e4 uutisia on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tuoda professori Juho Saari<\/strong> toimittamalla teoksen ”Hyvi\u00e4 uutisia Suomesta”. Kirjan tekemisen taustalla on ollut mm. ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 Suomen tilanne on parempi, kuin mit\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 keskustelusta voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4.<\/p>\n

Kirjassa on johdanto ja p\u00e4\u00e4t\u00f6slukuineen kokonaista 21 artikkelia laaja-alaisesti eri teemoista. Katetut aiheet ovat el\u00e4m\u00e4ntyytyv\u00e4isyys, luottamus, sis\u00e4inen ja ulkoinen turvallisuus, nuoret, naisten asema, ty\u00f6hyvinvointi, elinik\u00e4, ymp\u00e4rist\u00f6, ilmansaasteet, rekisteritiedot, kansantalouden kehitys, ty\u00f6markkinat, hyvinvointivaltion sopeutuminen, asunnottomuus sek\u00e4 Euroopan Unionin sosiaalinen ulottuvuus.<\/p>\n

Kirjoittajat ovat mainittujen aihealueiden asiantuntijoita. Artikkelit ovat pakostakin napakoita, sivuja on teoksessa nyt 427. Seuraavassa nostoja artikkeleista.<\/p>\n

Juho Saari<\/strong> tarkastelee artikkelissaan suurta joukkoa kansainv\u00e4lisi\u00e4 vertailuja (kilpailukyky, sosiaalinen edistys, ymp\u00e4rist\u00f6n ja yhteiskuntien kest\u00e4vyys, yhteiskuntien hallinta) ja kysyy vaatimattomasti, onko Suomi mailman paras maa. Suomen sijoitus v\u00e4h\u00e4n vaihtelee, mutta hyvin useassa vertailussa Suomi on (yhdess\u00e4 muiden Pohjoismaiden kanssa) k\u00e4rkip\u00e4\u00e4ss\u00e4. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s: Suomi kuuluu varovaisesti arvioiden kymmenen parhaan maan joukkoon erilaisissa vertailuissa.<\/p>\n

Sakari Kainulainen<\/strong> analysoi artikkelissaan suomalaisten el\u00e4m\u00e4ntyytyv\u00e4isyytt\u00e4. Mielenkiintoisesti tulee esiin, ett\u00e4 suomalaisten tyytyv\u00e4isyys el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 on pysynyt varsin samalla tasolla l\u00e4pi vuosikymmenten (ensimm\u00e4inen datapiste on vuodelta 1976). Pysyvyys on kiintoisaa, koska suomalainen yhteiskunta on kuitenkin kyseisell\u00e4 ajanjaksolla muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti ja toisaalta olemme kohdanneet my\u00f6s erilaisia kriisej\u00e4.<\/p>\n

Jussi Kauhasen<\/strong> artikkelissa todetaan, ett\u00e4 kuva suomalaisten terveystilanteesta kokonaisuudessaan on parempi kuin koskaan. Suurin huoli tulevaisuuteen liittyen on ylipaino.<\/p>\n

Antti Kouvo<\/strong> tarkastelee artikkelissaan suomalaisten kokemaa luottamusta. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 suomalasten luottamus instituutioihin (esim. poliisi, oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4) sek\u00e4 ihmisiin on korkealla tasolla ja kohtalaisen vakaata.<\/p>\n

Jari Taposen<\/strong> turvallisuutta ja rikoksia k\u00e4sittelev\u00e4 artikkeli vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta. Artikkelin viesti on, ett\u00e4 Suomi on aiempaa turvallisempi maa, vaikka er\u00e4\u00e4t rikosten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 koskevat kuvaajat esitt\u00e4v\u00e4tkin nousevaa trendi\u00e4. Kehitys johtuu laki- ja viranomaistoiminnan muutoksista, joiden johdosta erityisesti kotona tapahtuvia rikoksia tilastoituu enemm\u00e4n. V\u00e4kivallan pelko on Suomessa v\u00e4hentynyt. Artikkelissa on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohdintaa median rikosuutisoinnista ja pelkojen lietsonnasta.<\/p>\n

Katri Vatajan ja Jenni Heleniuksen<\/strong> artikkelissa tarkastellaan Kouluterveyskyselyn tuloksia. Yhten\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmana\u00a0 on 8. ja 9. luokkalaisten kokemus siit\u00e4, miten opettaja on kiinnostunut heid\u00e4n kuulumisistaan. Trendi kehittyy my\u00f6nteisesti vuodesta 1997 vuoteen 2021, jonka j\u00e4lleen on tapahtunut notkahdus alasp\u00e4in. T\u00e4sm\u00e4lleen samanlainen kuva piirtyy, kun tarkastellaan kokemuksia ty\u00f6rauhasta luokassa.<\/p>\n

Marilla Kortesalmen ja Mette Rannan<\/strong> nuorten kiinnittymist\u00e4 yhteiskuntaan tarkasteleva artikkeli p\u00e4\u00e4tyy johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 nuorten osallisuus on vahvistunut. Samalla kuitenkin kehityksen rinnalle kulkee nuorten joukon kasvava polarisaatio.<\/p>\n

Sakari Saaritsa, Riina Turunen, Jari Eloranta ja Jari Ojala<\/strong> pureutuvat artikkelissaan naisten asemaan erityisesti koulutuksen ja ty\u00f6llisyysasteen kautta. Artikkeli on kiintoisa osoittaen, kuinka nuori asia sukupuolten v\u00e4lisen eriarvoisuuden v\u00e4heneminen on. Naiset ohittivat miehet kaikessa korkeakoulutuksessa (tutkinnot kandista tohtoriin) vuonna 1992 ja ylemmiss\u00e4 korkeakoulututkinnoissa vuonna 2004. Ty\u00f6markkinoiden osalta 1970-luvulla naisista reilut 55 prosenttia ty\u00f6ik\u00e4isist\u00e4 teki palkkaty\u00f6t\u00e4. Vuonna 2023 naisten ty\u00f6llisyysaste (78 %) ohitti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa miesten ty\u00f6llisyysasteen (77,9 %). Miesten ja naisten palkoissa on ollut nykyp\u00e4iv\u00e4n silm\u00e4laseilla katsottuna h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n isoja eroja: 1900-luvun taitteessa 50 % palkkaero oli tavallinen. Vuonna 1941 naisten palkat olivat teollisuudessa 70 prosenttia miesten palkoista ja tavallinen tilanne 1950-luvulla oli, ett\u00e4 naisten palkat olivat 75 prosenttia miesten palkoista\u00a0alakohtaisten erojen ollessa suuria. Sukupuolen mukaan m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4 palkka oli suomalaisessa yhteiskunnassa noudatettava sosiaalinen normi 1960-luvulle saakka.<\/p>\n

Tuomo Alasoini<\/strong> tarkastelee artikkelissaan ty\u00f6hyvinvointia. Empiirisen\u00e4 aineistona h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Ty\u00f6olotutkimusta (viimeisin data on vuodelta 2018). Lis\u00e4ksi esitet\u00e4\u00e4n kuva ty\u00f6paikkatapaturmista 1976-2022. Alasoinin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on, ett\u00e4 ty\u00f6hyvinvointi Suomessa on parantunut. Alasoinin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4\u00e4 trendi\u00e4 koskien on varmastikin oikeasuuntainen, vaikka artikkelissa esitet\u00e4\u00e4nkin vain pari n\u00e4k\u00f6kulmaa subjektiivisiin ty\u00f6hyvinvointia koskeviin mittareihin. P\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4 tukee, ett\u00e4 ty\u00f6tapaturmat ja ty\u00f6kyvytt\u00f6myysel\u00e4kkeet ovat trendinmaisesti v\u00e4hentyneet. On kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6hyvinvointia koskevia haasteita esiintyy sellaisissa osaryhmiss\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t pimentoon ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevan yleistrendin alle. Mielenterveyteen liittyv\u00e4t haasteet (mittarina vaikkapa Kelan sairausp\u00e4iv\u00e4rahatilastot) sek\u00e4 henkisen kuormittuneisuuden kokeminen ovat my\u00f6s yksi teema, joka rikkoo kuvaa paranevasta ty\u00f6hyvinvoinnsta.<\/p>\n

Anu Sirenin<\/strong> artikkeli elini\u00e4n pidentymisest\u00e4 oli itselleni yksi kokoelman innostavimmista. Ihmisen lajityypillinen maksimaalisen el\u00e4m\u00e4n pituus on 122 vuotta. Yh\u00e4 useammalla suomalaisella on tilaisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pitenev\u00e4 osuus tuosta potentiaalista. Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kaikki: elinik\u00e4n piteneminen ei venyt\u00e4 niink\u00e4\u00e4n vanhuutta, vaan lis\u00e4\u00e4 toimintakykyisi\u00e4 vuosia. Raihnaisten vuosien osuus on pysynyt samana. Elini\u00e4n piteneminen jatkuu ja noin joka toinen t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n lapsi ja nuori tulee saavuttamaan sadan vuoden i\u00e4n. Siren kirjoittaa, ett\u00e4 suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointij\u00e4rjestelm\u00e4 on suunniteltu paljon lyhyemp\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkulkua silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Muutoksia tarvitaan koulutuksessa, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, terveyden edist\u00e4misess\u00e4 sek\u00e4 sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Meid\u00e4n tulee esimerkiksi varautua yh\u00e4 piteneviin ty\u00f6uriin. Kun ty\u00f6urat ovat jopa 60 vuotta pitki\u00e4, tulee ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 olla mahdollisuuksia sopeuttaa tarvittaessa ty\u00f6n tekemisen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 erilaisia vapaita tai kouluttautua uudelleen ja kehitt\u00e4\u00e4 osaamistaan. Tulemmekin varmasti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n hiljattain lopetettujen aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan kaltaisten j\u00e4rjestelmien syntymisen uudelleen.<\/p>\n

Panu Rantakokko, Riikka Airaksinen ja Jouko Tuomisto<\/strong> osoittavat, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 on puhdistunut ikuisuuskemikaaleista. Valppautta kuitenkin tarvitaan, sill\u00e4 esimerkiksi ty\u00f6paikoilla altistuminen dioksiineille on mahdollista kierr\u00e4tysmetallien talteenotossa, jos olosuhteet ovat alkeelliset. Erityisesti kehittyviss\u00e4 maissa tapahtuva j\u00e4tteenpoltto avotulella ja kaatopaikkapalot saattavat altistaa my\u00f6s l\u00e4hiseudun asukkaita. Siksi j\u00e4tteiden dumppaaminen kehittyvist\u00e4 maista k\u00f6yhempiin maihin on edesvastuutonta.<\/p>\n

Jouni Tuomisto<\/strong> toteaa, ett\u00e4 savu on h\u00e4lventynyt taivaalta. Pienhiukkaspitoisuudet ovat suomalaisissa kaupungeissa kansainv\u00e4lisesti vertaillen alhaisia ja kehitys on esimerkiksi Helsingiss\u00e4 jatkunut my\u00f6nteisen\u00e4. Ilmansaasteiden aiheuttama tautitaakka on alentunut merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Markus Sovala<\/strong> kirjoittaa yhdest\u00e4 Suomen vahvuudesta, eli kansallisista rekistereist\u00e4 ja niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 yhteiskunnallisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tukena. Sovala huomauttaa, ett\u00e4 vaikka Suomessa usein puhutaankin aineistojen hankalasta saatavuudesta (toisiok\u00e4ytt\u00f6lain my\u00f6t\u00e4), muualla maailmassa vastaava kehitys rekisteriaineistojen hy\u00f6dynt\u00e4misess\u00e4 ei ole viel\u00e4 edes alkanut. Sovalan artikkelelissa on my\u00f6s mielenkiintoisia pohdintoja aineistojen k\u00e4yt\u00f6n tulevaisuudesta. Ehdotukset ovat kansalaisyhteiskunnan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettu Datahuone, k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4n luominen rekisteriaineistoihin, mikrosimulaatiomallien \u201ckansanpainokset\u201d sek\u00e4 eduskunnan tietopalvelun toiminnan laajentaminen.<\/p>\n

Jaakko Kiander<\/strong> toteaa, ett\u00e4 kansantalous on vaikeuksista huolimatta kehittynyt kohtuullisen hyvin. Kansantalouden kasvuun liittyv\u00e4t ongelmat ovat todellisia ja Suomi on kiistatta j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4lkeen muista Pohjoismaista. My\u00f6nteist\u00e4 on, ett\u00e4 ty\u00f6ik\u00e4isen v\u00e4est\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 kehittynyt ennustettua paremmin, ty\u00f6llisyysaste on noussut ennustettua paremmin ja v\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntymisen aiheuttamista julkisten menojen kasvupaineista on toistaiseksi selvitty. Kriisitunnelmista huolimatta Suomen talouden perustekij\u00e4t ovat vahvoja.<\/p>\n

Mika Maliranta<\/strong> kirjoittaa, ett\u00e4 suomalaiset ty\u00f6markkinat ovat joustavat ja sopeutuvat. Suomea on koeteltu tuottavuusshokkien muodossa, mutta pinnan alla on rakentumassa uusia kasvun mahdollisuuksia. Tutkimus-, kehitt\u00e4mis- ja innovaatiotoimintaan tehdyt panostukset alkavat n\u00e4ky\u00e4 edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4yritysten tuloksissa. Jos t\u00e4m\u00e4 kehitys jatkuu, positiivinen vire alkaa n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s kansantalouden tunnusluvuissa ja julkistalouden kest\u00e4vyydess\u00e4.<\/p>\n

Juho Saari<\/strong> tarkastelee artikkelissaan hyvinvointivaltion sopeutumista murrokseen. Hyvinvointivaltion kriisi\u00e4 koskevalla puheella on tunnetusti pitk\u00e4t juuret. Hyvinvointivaltion eri osa-alueet ovat jatkuvan uudistamisen kohteena. Kiintoisasti Saari tuo esiin, ett\u00e4 tulkinnan kulloinkin ajankohtaisten muutosten merkityksest\u00e4 ovat usein hyvin k\u00e4rjekk\u00e4it\u00e4, mutta ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tarkastellen muutokset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t maltillisemmilta.<\/p>\n

Juho Kaakisen ja Saija Turusen<\/strong> kirjoitus osoittaa, ett\u00e4 asunnottomuus on Suomessa alentunut. T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6nteist\u00e4, kun samaan aikaan asunnottomuus on l\u00e4hes kaikissa Euroopan maissa lis\u00e4\u00e4ntynyt. Kirjoittajat pit\u00e4v\u00e4t mahdollisena, ett\u00e4 vuonna 2027 Suomessa ollaan hyvin l\u00e4hell\u00e4 asunnottomuuden lopullista poistamista.<\/p>\n

Minna Ylik\u00e4nn\u00f6 ja Minna van Gerven<\/strong> kirjoittavat Eurooopan Unionin sosiaalisesta ulottuvuudesta. Konkreettisena esimerkkin\u00e4 he kuvaavat meneill\u00e4\u00e4n olevaa alustaty\u00f6t\u00e4 koskevan s\u00e4\u00e4ntelyn kehitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Tuomas Forsberg<\/strong> kirjoittaa sodasta ja rauhasta. Suomi on saanut el\u00e4\u00e4 rauhassa jo kohta yli 80 vuotta. Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6k\u00e4tty\u00e4 Ukrainaan on sodan riski Suomessakin kasvanut. Forsberg kuitenkin pit\u00e4\u00e4 riskin toteutumista ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Pieneenkin todenn\u00e4k\u00f6isyyteen on kuitenkin syyt\u00e4 varautua. Tulevaisuuden kehityskuluista Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ei ole varmuutta.<\/p>\n

Viimeisess\u00e4 artikkelissa Juho Saari kysyy, miten meill\u00e4 on varaa menestyv\u00e4\u00e4n Suomeen. Mainituksi tulevat Orpon hallituksen hallitusohjelman erilaisuus suhteessa edellisen hallituksen ohjelmaan, vuonna 2024 hyv\u00e4ksytty \u201cKansallinen keskipitk\u00e4n aikav\u00e4lin finanssipoliittis-rakenteellinen suunnitelma\u201d, kansalaisten tulevaisuudenusko ja usko Eurooppaan, kansainv\u00e4linen toimintaymp\u00e4rist\u00f6 sek\u00e4 tarve vahvistaa puolustusta. Aivan viimeisimm\u00e4ss\u00e4 kappaleessa luetellaan joitakin aihealueita, jotka olisivat ansainneet luvun kirjassa. N\u00e4it\u00e4 ovat mm. koulutus, yksin\u00e4isyys ja maahanmuutto.<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan kirja on asiantuntevan kirjoittajajoukon eritt\u00e4in laaja ja korkeatasoinen katsaus suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksista. Lukija saa my\u00f6s hyv\u00e4n muistutuksen siit\u00e4, kuinka monessa suhteessa (positiivinen) kehitys Suomessa on ollut varsin nopeaa. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvilt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t asiat (kuten naisten asema ty\u00f6markkinoilla) n\u00e4yttiv\u00e4t aivan toisilta niinkin tuoreessa historiassa kuin 1970-luvulla. Arvokasta on, ett\u00e4 artikkeleissa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n aikasarjatilastoja ja my\u00f6s kansainv\u00e4lisi\u00e4 vertailuja.<\/p>\n

Kirjan esipuhe on p\u00e4iv\u00e4tty syyskuussa 2024. Maailma on kirjan painoon menemisen j\u00e4lkeen muuttunut monella tavalla arvaamattomammaksi paikaksi. Laajojen kauppasotien uhka on kasvanut ja turvallisuuspolitiikan pelimerkkej\u00e4 jaetaan uudelleen. Luotto Suomen hankkimiin \u00a0turvatakuisiin (Nato-j\u00e4senyys) on muuttunut ep\u00e4varmemmaksi. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Saarenkin loppuartikkelissaan mainitsema puolustusmenojen lis\u00e4\u00e4minen v\u00e4hent\u00e4\u00e4 resursseja hyvinvointivaltiolta. Auroja taotaan taas vaihteeksi miekoiksi. Tarvitsemme monenlaista kyky\u00e4 sopeutua t\u00e4h\u00e4n uuteen maailmaan, jotta tulevaisuudessakin saamme hyvi\u00e4 uutisia Suomesta.<\/p>\n

Juho Saari (toim). Hyvi\u00e4 uutisia Suomesta. Menestyv\u00e4n yhteiskunnan tilannekuva. Vastapaino. Tampere, 2025.\u00a0<\/em><\/p>\n

Kirja saatu kustantajalta arviointia varten.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hyvi\u00e4 uutisia saa nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaivaa tikulla. Uutisvirta t\u00e4yttyy mielenterveysongelmilla, turvallisuuspoliittisilla huolilla, Suomen talouden kasvun kituliaisuudella ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4kin tuntuu uutisten perusteella vain huononevan. Negatiivisten uutisten ylipainoon vaikuttavat ongelmia tutkivat tutkijat, ep\u00e4kohtiin tarttuvat etuj\u00e4rjest\u00f6t ja mediakin painottaa huonoja uutisia. T\u00e4h\u00e4n negatiivisuuteen hyvi\u00e4 uutisia on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tuoda professori Juho Saari toimittamalla teoksen ”Hyvi\u00e4 uutisia Suomesta”. Kirjan tekemisen taustalla … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Runsaasti hyvi\u00e4 uutisia Suomesta”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2883","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2883","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2883"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2883\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2888,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2883\/revisions\/2888"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2883"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2883"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2883"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}