{"id":82,"date":"2014-01-12T12:53:39","date_gmt":"2014-01-12T12:53:39","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/?p=82"},"modified":"2014-01-12T17:03:11","modified_gmt":"2014-01-12T17:03:11","slug":"neljannen-valtiomahdin-mies-janne-virkkunen-paivalehden-mies","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/neljannen-valtiomahdin-mies-janne-virkkunen-paivalehden-mies\/","title":{"rendered":"Nelj\u00e4nnen valtiomahdin mies"},"content":{"rendered":"

Ranskalaisen filosofi Montesquieun<\/strong> (1689-1755)\u00a0nimiin laitetun, joskin muidenkin ajattelijoiden jo aikaisemmin hahmotteleman vallan kolmijako-opin mukaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valta, tuomivalta \u00a0sek\u00e4 toimeenpanovalta yhteiskunnissa tulee erottaa toisistaan.<\/p>\n

My\u00f6hemmin alettiin puhua my\u00f6s nelj\u00e4nnest\u00e4 valtiomahdista, jolla tarkoitettiin aluksi lehdist\u00f6\u00e4, mutta my\u00f6hemmin joukkotiedotusv\u00e4lineit\u00e4 laajemmin. Nelj\u00e4nnen valtiomahdin teht\u00e4v\u00e4ksi on katsottu kolmen muun vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4tahon valvominen, eli toimiminen ”vallan vahtikoirana”.<\/p>\n

Luettuani Janne Virkkusen<\/strong> kirjan\u00a0P\u00e4iv\u00e4lehden mies<\/em>, mieleeni j\u00e4i p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi ajatus, ett\u00e4 Helsingin Sanomien p\u00e4\u00e4toimittajana vuodet 1991-2010 ty\u00f6skennelleen Virkkusen ty\u00f6t\u00e4 voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nimenomaan nelj\u00e4nnen valtiomahdin edustajana. Virkkunen on nelj\u00e4nnen valtiomahdin mies. T\u00e4h\u00e4n on ainakin kaksi syyt\u00e4.<\/p>\n

Ensinn\u00e4kin, Virkkusen k\u00e4sitys median roolista sopii m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n. \u00a0”Olen aina uskonut, ett\u00e4 vapaa ja riippumaton laatulehdist\u00f6 on paras tapa valvoa ja vahtia viranomaisia, sill\u00e4 vain kriittinen ja laadukas raportointi tekee yhteiskunnasta kyllin l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n ja takaa kansalaisille oikeuden tiet\u00e4\u00e4”. N\u00e4in Virkkunen m\u00e4\u00e4ritteli lehden tekemisen periaatteet vuonna 1991 aloittaessaan p\u00e4\u00e4toimittajana ja piti periaatteita edelleen k\u00e4ypin\u00e4 siirtyess\u00e4\u00e4n el\u00e4kkeelle.<\/p>\n

Toisekseen, Virkkunen liikkui Helsingin Sanomien p\u00e4\u00e4toimittajana syv\u00e4ll\u00e4 vallan verkostoissa.\u00a0<\/span>Verkosto oli Suomen ylimpien vaikuttajien verkosto. P\u00e4\u00e4toimittajan kanssa tiiviiss\u00e4 yhteydenpidossa olivat niin politiikan kuin elinkeinoel\u00e4m\u00e4n vaikuttajat. Kuvaavaa on, ett\u00e4 Virkkunen pystyy kirjoittamaan omaan henkil\u00f6kohtaiseen kokemukseensa perustuvan arvion viidest\u00e4 eri Suomen p\u00e4\u00e4ministerist\u00e4.<\/p>\n

Verkostot eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet kotimaisiksi.\u00a0<\/span>Suomessa toimivat eri maiden suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4t pyrkiv\u00e4t aktiivisesti Helsingin Sanomien p\u00e4\u00e4toimittajan pakeille kertoakseen maansa asioista.\u00a0Virkkunen toimi my\u00f6s erilaisissa kansainv\u00e4lisiss\u00e4 luottamusteht\u00e4viss\u00e4 ja matkusti eri maissa hankkimassa n\u00e4kemyst\u00e4 ja kokemusta eri yhteiskuntien kehityksest\u00e4. <\/span><\/p>\n

Ovet avautuivat my\u00f6s muiden maiden valtaa pit\u00e4vien suuntaan. Niinp\u00e4 Virkkunen k\u00e4vi yhdess\u00e4\u00a0<\/span>Aatos Erkon<\/strong>\u00a0kanssa tapaamassa <\/span>Vladimir Putinia.\u00a0<\/strong>Kun Virkkunen haluaa tavata vaikutusvaltaisia ruotsalaisia\u00a0<\/span>Wallenbergin<\/strong>\u00a0suvun j\u00e4seni\u00e4, Suomen Ruotsissa toimiva suurl\u00e4hettil\u00e4s j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 saunaillan Wallenbergien kanssa.<\/span><\/p>\n

Yksi keskeinen kirjan teema on Suomen ulkopoliittisten suhteiden pohdinta. Esill\u00e4 ovat Suomen suhteet Neuvostoliiton ja Ven\u00e4j\u00e4n kanssa, rooli Euroopan Unionissa, pohjoismainen yhteisty\u00f6 sek\u00e4 suhde Ruotsiin. Pohtiipa Virkkunen my\u00f6s Suomen suhdetta Yhdysvaltoihin, Mieleeni juolahti jopa ajatus, ett\u00e4 Virkkusen ajatukset ovat ”ulkoministerim\u00e4isi\u00e4”.<\/p>\n

Esimiehen\u00e4 VIrkkusesta piirtyy kuva keskustelevaan johtajuuteen uskovasta esimiehest\u00e4. Virkkusella on ollut selke\u00e4 visio Helsingin Sanomien roolista ja periaatteista. Alaiset ovat saaneet matkan varrella my\u00f6s tiukempaa palautetta. Esimiesty\u00f6h\u00f6n liittyy my\u00f6s monia vaativia tilanteita, kuten <\/span>Seppo Heikinheimon<\/strong> itsemurha ja pilapiirt\u00e4j\u00e4 <\/span>Karin<\/strong> eroon johtaneet tapahtumat.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirjassa Virkkunen my\u00f6s sivaltaa sanan s\u00e4il\u00e4ll\u00e4. Jorma Ollilan<\/strong> olisi pit\u00e4nyt vet\u00e4yty\u00e4 aikaisemmin Nokiasta, Anneli\u00a0J\u00e4\u00e4tteenm\u00e4ki<\/strong> oli varautunut ja puheissaan pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4. Moitittavien lista on kuitenkin huomattavasti lyhyempi kuin niiden ihmisten lista, joiden kanssa Virkkunen sanoo nauttineensa ty\u00f6nteosta ja kanssak\u00e4ymisest\u00e4.<\/p>\n

Itse Hesarikin saa kylm\u00e4\u00e4 kyyti\u00e4. Virkkusen mukaan Nyt-liite tuhottiin ep\u00e4onnistuneessa lehtiuudistuksessa. Toimittajien lis\u00e4\u00e4ntyneet kommentit lehdess\u00e4 h\u00e4iritsev\u00e4t Virkkusta selv\u00e4sti. Mielipidekirjoitusten ja kolumnien taso ei ole ollut riitt\u00e4v\u00e4n korkea. Virkkunen antaa palautetta lehdest\u00e4 alaiselleen Reetta Meril\u00e4iselle<\/strong>\u00a0sanoin ”Olisi hyv\u00e4 jos lehden voisi aamulla lukea kiusaantumatta”. Virkkusta h\u00e4iritsee, ett\u00e4 Hesari on nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 toimittajien omaa ja heid\u00e4n sukulaistensa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hesari on Virkkusen mukaan viime aikoina muuttunut naistenlehtien kaltaiseksi.<\/p>\n

Virkkunen on rajannut kirjastaan yksityisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pois. Kirjasta k\u00e4y kuitenkin ilmi, kuinka h\u00e4n on keskustellut monista ty\u00f6h\u00f6n liittyvist\u00e4 ratkaisuista ja tilanteista \u00a0vaimonsa kanssa.<\/p>\n

Jotta media pystyy toimimaan nelj\u00e4nnen valtiomahdin roolissa, se tarvitsee riitt\u00e4v\u00e4sti resursseja. Internetin my\u00f6t\u00e4 ilmaisen tiedon m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti.\u00a0Kirjassa kuvataan, kuinka mennein\u00e4 vuosina Helsingin Sanomat pystyi vaivoin teknisesti painamaan lehte\u00e4, joka olisi sis\u00e4lt\u00e4nyt kaikki siihen myydyt ilmoitukset. Viime aikoina\u00a0sanomalehtien taloudellinen kivijalka eli ilmoitusten tuoma tuotto on muuttunut kun sis\u00e4lt\u00f6 (asunnot, autot, ty\u00f6pakat) ovat siirtyneet verkkoon.\u00a0Median liiketaloudellisen perustan mureneminen uhkaa median toimimista yhteiskunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissaan.\u00a0T\u00e4m\u00e4 median murros alkoi VIrkkusen p\u00e4\u00e4toimittajakautena ja jatkuu kiihtyv\u00e4n\u00e4 edelleen.<\/p>\n

Teos ei ole el\u00e4m\u00e4kerta, Virkkusen lapsuutta tai nuoruutta ei k\u00e4sitell\u00e4. Kerronta alkaa 1970-luvulta.\u00a0KIrjan alkuvaihe k\u00e4sittelee 1970-1980-luvun poliittisia kuvioita.\u00a0N\u00e4it\u00e4 jaksoja, joissa kuvataan presidenttipeli\u00e4 ja pohditaan kuka tuki ket\u00e4kin miss\u00e4kin poliittisessa koukerossa, en itse pit\u00e4nyt kovin mielenkiintoisena. Keskeinen tuohon aikaan liittyv\u00e4 huomio on kuitenkin se, ett\u00e4 Virkkunen oli mukana kirjoittamassa kirjaa <\/span>Tamminiemen Pes\u00e4njakajat<\/em>, joka on yksi kuuluisimmista poliittisista pamfleteista Suomessa.<\/span><\/p>\n

Virkkunen toimi p\u00e4\u00e4toimittajana ajan, jolloin h\u00e4nen oman arvionsa mukaan ”maailma muuttui t\u00e4ydellisesti”. Ajalle oli tyypillist\u00e4 paitsi median ja sen liiketoiminnallisen perustan muuttuminen, my\u00f6s maailman muuttuminen laajemmin. <\/span>Neuvostoliitto hajosi, Suomi liittyi Euroopan Unioniin, Kiina nousi keskeiseksi talousmahdiksi ja terrori-iskut lis\u00e4siv\u00e4t ep\u00e4varmuutta.\u00a0<\/span>Kirjassa tulee hyvin esiin muun muassa se, kuinka Helsingin Sanomat huomioi Kiinan nousun ja piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Kiinan kehityksest\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n raportoimaan lehdess\u00e4 kunnolla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirja oli mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Virkkunen on toiminut teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n monella tavalla vanhan ja uuden murrosvaiheessa. H\u00e4nest\u00e4 v\u00e4littyy kirjassa sivistynyt ja laaja-alainen kuva, joka analysoi Suomen ja maailman kehityst\u00e4 laaja-alaisesti. <\/span>Suosittelen kirjaa kaikille Suomen poliittisesta l\u00e4hihistoriasta ja median toiminnasta kiinnostuneille,<\/span><\/p>\n

Aloitin t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen viittaamalla ajatukseen nelj\u00e4nnest\u00e4 valtiomahdista. Aivan viime aikoina on alettu keskustella my\u00f6s viidennest\u00e4 valtiomahdista, joksi luetaan sosiaalinen media. Virkkusen kirjassa media el\u00e4\u00e4 murroskautta, joka jatkuu ja kiihtyy edelleen. Yksi mielenkiintoinen piirre t\u00e4t\u00e4 murrosta onkin se, mink\u00e4laiseksi perinteisen median suhde sosiaaliseen mediaan muodostuu.<\/p>\n

Janne Virkkunen: P\u00e4iv\u00e4lehden mies. Werner S\u00f6derstr\u00f6m Osakeyhti\u00f6 2013.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ranskalaisen filosofi Montesquieun (1689-1755)\u00a0nimiin laitetun, joskin muidenkin ajattelijoiden jo aikaisemmin hahmotteleman vallan kolmijako-opin mukaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valta, tuomivalta \u00a0sek\u00e4 toimeenpanovalta yhteiskunnissa tulee erottaa toisistaan. My\u00f6hemmin alettiin puhua my\u00f6s nelj\u00e4nnest\u00e4 valtiomahdista, jolla tarkoitettiin aluksi lehdist\u00f6\u00e4, mutta my\u00f6hemmin joukkotiedotusv\u00e4lineit\u00e4 laajemmin. Nelj\u00e4nnen valtiomahdin teht\u00e4v\u00e4ksi on katsottu kolmen muun vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4tahon valvominen, eli toimiminen ”vallan vahtikoirana”. Luettuani Janne Virkkusen kirjan\u00a0P\u00e4iv\u00e4lehden mies, mieleeni … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Nelj\u00e4nnen valtiomahdin mies”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[4],"class_list":["post-82","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat","tag-kirjat"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=82"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":95,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions\/95"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=82"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=82"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pauliforma.fi\/rantaradanvarrelta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=82"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}