Yksi ajankohtaisista kiinnostavista tietokirjoista on Saana Rossin kirja Rekrytoija. Rossi toimii teknologiayritys Vincitissä henkilöstön hyvinvoinnista ja menestymisestä vastaavana johtajana. Kirja oli joululoman “työtä lähellä” olevien kirjojen listallani. Tässä muutama ajatus kirjasta.
Kirja on autofiktiivinen, eli Rossi on kirjan päähenkilö, jonka kokemusten ja ajatusten kautta rekrytointia ja sen eri vaiheita tarkastellaan. Ennen kuin päästään varsinaiseen rekrytoinnin maailmaan, kirjan alussa on lyhyt taustoitus lapsuudesta, opiskeluista ja työuran alkuvaiheista.
Kirjassa kuvataan rekrytoinnin vaiheita ja rituaaleja sekä rekrytoijan, että rekrytoitavan näkökulmasta. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa rekrytoinnin suunnittelu, rekrytointi-ilmoituksen suunnittelu, hakemusten käsittely, valintojen tekeminen ja rekrytointiin liittyvät yhteydenotot.
Rossi kertoo omista kokemuksistaan sekä rekrytoitavana että rekrytoijana. Kirja sisältää kokemuksia ja kertomuksia esimerkiksi siitä, kuinka “valinta ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun” ja siitä, kuinka hakija on saanut unelmapaikkansa. Esiin nousevat myös ennakkoluulot ja epäasiallinen käyttäytyminen.
Onnistuneen rekrytoinnin pohjalla on se, että rekrytoija tuntee organisaation, johon rekrytoidaan. Yritys tai organisaatio on tunnettava “oikeasti”, sillä yritys saattaa toisinaan yrittää antaa itsestään kaunistellun kuvan. Tässä kohden päästään lähelle edellisen lukemani kirjan aihepiiriä, eli yrityskulttuuria.
Yritykseen perehtyminen alkaa sen olemassaolon tarkoituksen selvittämisestä. Keskeisiksi muodostuvat missio, visio ja arvot, jotka Rossi nimeää “Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi”. Mukaan astuu myös Rupu, eli strategia. Keskeisiä muita henkilöitä Ankkalinnassa ovat toimitusjohtaja Aku ja päärahoittaja Roope.
Kirjan mukaan tyypillinen tilanne rekrytoinnissa on kiire. Paikka on täyttämättä ja paikalle pitäisi nopeasti tekijä. Organisaatio ei välttämättä ymmärrä onnistuneen rekrytointiprosessin edellyttämää taustatyötä ja vaiheita. Rekrytoijan tulee auttaa ja valmentaa organisaatiota rekrytoinnissa.
Tyypillinen rekrytointiin liittyvä kysymys tai mittari on hakijoiden määrä. Hakijoiden määrää tärkeämpi kysymys on kuitenkin hakijoiden laatu, onko hakijoiden joukossa sellaisia, joista valintaa voidaan aidosti tehdä.
Kirjan markkinoinnissa on kerrottu, että kirjan tavoitteena on avata rekrytoinnin prosessia ja tehdä siitä läpinäkyvämpää. Tässä kirja onnistuu hyvin, etenkin siksi, että asiaa käsitellään molempien osapuolten rekrytoijan ja rekrytoitavan näkökulmasta.
Kirjassa modernia on esimerkiksi sosiaalisen median ja henkilöbrändin käsittely. Kenties uudempaa lähestymistapaa rekrytointiin edustaa myös työpaikkahaastattelujen tekeminen kävelylenkillä (vauvan kanssa).
Kirjan aihe on “työaihe”, mutta kirja ei ole kuivakka bisneskirja. Ennemminkin sitä luki kuin kaunokirjallisuutta, joka käsitteli töistä tuttua aihetta.
Kirjalla onkin laaja potentiaalinen lukijakunta, sillä se sopii rekrytoijille, työtä hakeville ja työelämän prosesseista kiinnostuneille. Teos kolahtanee myös monen asiantuntijan kohdalla, sillä siinä käsitellään kiirettä, rekrytoijan työn organisointia ja työn hallintaa.
Saana Rossi: Rekrytoija. Sasam Books 2020.