Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi noin kuukausi sitten raportin, joka käsittelee robotisaation ja tekoälyn kehittymisen vaikutuksia työelämään. Julkaisun ovat laatineet Cristina Andersson, Ilkka Haavisto, Mari Kangasniemi, Antti Kauhanen, Taneli Tikka, Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen. Raportti on ladattavissa ilmaiseksi Evan sivuilta.
Robotisaatio ei johda massatyöttömyyteen
Ensimmäisen luvun otsikko on “Uusi työnjako”. Siinä Antti Kauhanen kirjoittaa, että robottien yleistyminen ei johda massatyöttömyyteen. Helposti korvattavia töitä ovat kokoonpano- ja lajittelutyöt, vaikeimmin korvattavia asiantuntijatehtävät. Robotisoituminen synnyttää kuitenkin myös täysin uusia töitä, joiden sisältöä ei vielä osat edes arvailla. Uusia ammatteja voivat olla esimerkiksi “palvelurobotin apulainen” tai “big datan syväsukeltaja”.
Suhteellisen edun vuoksi kaikkea ihmistyötä ei ole järkevää korvata. Ihminen on vahvimmillaan ongelmanratkaisussa ja monimutkaisessa viestinnässä. Robotisaatio kuitenkin muuttaa lähes kaikkien ammattien sisältöä tavalla tai toisella. Uuteen työnjakoon sopeutumista voidaan edistää aikuiskoulutuksella ja työsuhdeturvaa heikentämällä.
Robotisaation myötä ihmistyö voidaan kohdentaa uudelleen
Toisen luvun otsikko on “Enemmän inhimillistä hoivaa”. Sen ovat kirjoittaneet Mari Kangasniemi ja Cristina Andersson. He esittävät laskelman, että robotiikkaa ja automatiikkaa hyödyntämällä voitaisiin tehdä ainakin 20 prosentta sairaanhoitajien ja vanhusten pitkäaikaishoidon lähihoitajien työtehtävistä.
Robotiikka voi hoitaa esimerkiksi potilaiden ja tavaroiden kuljettamista, lääkkeiden annostelua ja jakelua sekä potilaiden elintoimintojen seurantatietojen tallentamista. Robotiikan hyödyntäminen vapauttaa hoitohenkilöstön työaikaa, joka voidaan kohdentaa välittömään hoitotyöhön ja sen laadun parantamiseen. Roboteilla voi olla suuri merkitys esimerkiksi ikääntyneiden ja liikuntarajoitteisten kotona asumisen tukemisessa.
Johtaminen ja tarvittavat työyhteisötaidot muuttuvat
Kolmannessa luvussa Taneli Tikka kirjoittaa otsikolla “Kun kone ottaa ohjat”. Luvussa todetaan, että robotit voivat ottaa hoitaakseen monia keskijohdon “management”-tehtäviä, kuten esimerkiksi työvuorolistojen suunnittelua. Näin johtamisen fokus on tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän leadershipissä.
Työntekijöiden autonomia kasvaa, puurtamisen sijaan keskeistä on harkinta ja päätöksenteko. Koska organisaatiot pohjaavat aikaisempaa enemmän tiimien ja yksittäisten työntekijöiden itseohjautuvuuteen, arvojen ja kulttuurin merkitys korostuu.
Organisaatiot pilkkoutuvat pienempiin itsenäisiin osiin. Johtamisen keskeiseksi prinsiipiksi muodostuu valmentava johtaminen. Mikromanageeraus pitää viimeistään nyt heittää romukoppaan! Keskeisiä työelämätaitoja ovat mm. vuorovaikutus ja viestintä, itsensä johtaminen, kokeilevuus, yrittäjähenkisyys ja luovuus.
Sosiaaliturva pitää uudistaa
Neljäs luku on epilogi otsikolla “Kaikki työ on tärkeää”. Siinä arvioidaan sosiaaliturvan kehittämisen vaihtoehtoja tilanteessa jossa robotit tekevät yhä enemmän nyt ihmistyönä tehtävää työtä.
Pääajatus on, että työnteon tulee olla joka tilanteessa kannattavaa. Sosiaaliturvan tulee olla työntekoa tukevaa, koska tulevaisuudessa suurempi osa työllisistä saa toimeentulonsa ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhdistelmästä. Nykyisen työttömyysturvan perusluonne on väärä, koska se perustuu olettamukseen, että “vanha työ tulee takaisin”. Luvussa pohdittuja vaihtoehtoja ovat mm. negatiivinen tulovero ja tasavero.
Arviointia
Kirja on helposti lähestyttävä. Se on ytimekäs ja sujuvasti kirjoitettu. Se sisältää lähteitä ja robotisaatio-sanaston. Jokainen kappale alkaa keskeisten pointtien tiivistämisellä.
Pidin erityisesti kirjan toisesta luvusta, jossa pohditaan teknologisen kehityksen liittymistä työelämäkysymyksiin, kuten johtamiseen, organisaatioihin ja esimiestyöhön. Yleisemmin pidin kirjan lähestymistavasta, eli kehityksen myönteisten piirteiden esiintuomisesta. Aihepiirin tiimoilta on julkaistu paljon työn loppumista ja manaavia teoksia. Toisaalta pessimisti voi myös kirjan luettuaan kysyä, että näinkö kaikki sittenkin järjestyy.
Pieni varauksellisuuden siemen jäi mieleeni kahdessa kohtaa. Ensinnäkin, miten taataan se, että robotisaation myötä vapautuva työpanos käytetään esimerkiksi hoivan laadulliseen kehittämiseen? Ja toisaalta, miten varmistetaan kohtuullinen toimeentulon taso niiden kansalaisten kohdalla, joiden taloudellinen hyvinvointi on erityisen riippuvaista sosiaaliturvasta. Molemmat nämä kysymykset toki ovat yleisiä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä (ja jo nyt relevantteja), eivätkä pelkästään robotisaatioon liittyviä.
Kirjassa esitellyt sosiaaliturvan uudistamisen vaihtoehdot eivät ole ongelmattomia ja ne ovat hankalia toteuttaa. Hyvä kysymys onkin se, millaiset valmiudet päättäjillä on tehdä tarvittavia päätöksiä.
Tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta ja pohdintaa siitä, miten hyvinvointi turvataan, kun työtä on vähemmän tarjolla.
Suosittelen julkaisun lukemista kaikille niille, joita pohdituttaa mitä vaikutuksia robotisaatiolla on työhön, työelämään ja johtamiseen. Kirjan voi lukea kätevästi sähköisesti lataamalla sen esimerkiksi tablettiin.
Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Cristina Andersson, Ilkka Haavisto, Mari Kangasniemi, Antti Kauhanen, Taneli Tikka, Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen. Eva raportti 2/2016. Nextprint Oy, Helsinki.
Raportti on ladattavissa täältä.