Toimintaympäristössämme tapahtuvat muutokset tapahtuvat aikaisempaa nopeammin ja arvaamattomammin. Tapahtumien rytmi on nopeampi, eikä syy-seuraussuhteita nähdä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ratkaisuja erilaisiin ongelmiin on vaikea löytää, koska ongelmat ovat luonteeltaan ”pirullisia”.
Maailmasta siis tullut kompleksisempi. Hyvän pohdinnan teemasta ja sen vaikutuksista päätöksentekoon on kirjoittanut Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.
Miten tässä maailmassa johdetaan ja organisoidutaan? Kiintoisan näkökulman tähän avaa kirjassaan Team of Teams entinen USA:n armeijan erikoisjoukkojen komentaja Stanley McChrystal.
McChrystal toimi komentajana Irakissa 2000-luvun alussa, jossa hänen joukkonsa taistelivat Al-Qaidaa vastaan. Hän huomasi, että maailman parhaiten resursoitu, parhaalla teknologialla varustettu ja huippuunsa koulutettu organisaatio ei pärjännyt taistelussa monella mittarilla heikommaksi arvioitua vastustajaa vastaan.
Taistelussa menestyminen olisi vaatinut nopeaa analysointikykyä, tilanteisiin mukautumista ja välitöntä reagointia. Ongelmaksi osoittautui organisoituminen perinteisellä tavalla hierarkkisesti. McChrystalin joukot olivat auttamattomasti liian hitaita nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin.
Perinteinen armeijan organisoituminen perustuu hierarkiaan, jossa päätösvalta on suorittavan portaan yläpuolella ja eri toiminnot ovat tyypillisesti siiloutuneet omiin organisaatiohaaroihinsa.
Tästä seuraa hitautta ja tilanteesta etääntynyttä päätöksentekoa. Siiloutuminen johtaa hitauden ohella keskinäiseen kilpailuun ja tiedon panttaamiseen.
McChrystal kuvaa kirjassaan esimerkinomaisesti, kuinka hänet saatettiin herättää keskellä yötä luvittamaan iskua kohteeseen. Menestyksellisen toiminnan näkökulmasta kyse oli minuuteista. Hän ymmärsi, että tiimillä, joka oli seurannut kohdetta, oli huomattavasti parempi ja kattavampi tilannekuva ja päätöksentekoon riittävä tieto kuin hänellä (unesta heränneellä kenraalilla), jolla oli muodollinen päätäntävalta. Oli siis paikallaan siirtää päätäntävaltaa tiimille.
Tiimien tiimi
Kirjan ydin on ajatus ”tiimien tiimistä”, jossa hierarkkisen organisaation sijaan tiimit muodostavat verkoston, jonka kiinniliimaavia tekijöitä ovat luottamus, tiedon vapaa virtaaminen, jaettu tietoisuus (ykseys) sekä päätäntävallan jakaminen alaspäin.
Keskeistä on nopeus ja kyky sopeutua kompleksiseen toimintaympäristöön. Alla olevat kuviot havainnollistavat ideaa.
Lähde: Stanley McChrystal, Team of Teams.
Ylhäällä oikealla olevassa mallissa tiimeissä saattaa esiintyä itseohjautuvuutta, mutta tiimit ovat edelleen siiloutuneet toisistaan erilleen.
Tiimien tiimin idea on se, että tiimien jäsenet toimivat kiinteässä yhteydessä myös muiden tiimien yksittäisten jäsenten kanssa. McChrystal kehitti toimintatapoja, joilla eri tiimien jäsenet tunsivat ja ”joutuivat” työskentelemään toisten tiimien jäsenten kanssa.
Mielenkiintoista kirjassa on tietysti se, että tällainen ajatusmalli ja esimerkit tulevat armeijasta, jota on aikaisemmin pidetty esimerkkinä nimenomaan hierarkkisesti johdetusta organisaatiosta.
Liika tieto ei olekaan liikaa
Olemme oppineet, että sähköpostia pitää lähettää mahdollisimman vähän ja vain niille ihmisille, jotka oikeasti tarvitsevat tietoa.
McCrystalin joukot kuitenkin havaitsivat, että tarkasti kohdennetussa viestinnässä mahdollisesti juuri ratkaiseva tiedon murunen saattaa jäädä tavoittamatta sen tarvitsijaa. Niinpä he alkoivat lisäämään sähköpostien cc-kenttään mahdollisimman paljon vastaanottajia. Tieto jaettiin erilaisiin kerroksiin ja tavoitteena oli se, että kaikilla oli tietynasteinen yleiskuva tilanteesta.
Samaa logiikkaa seurattiin siinä, että puhelut puhuttiin mieluummin kaiuttimet päällä, jotta mahdollisimman moni kuuli mistä ja miten puhuttiin.
Myös fyysinen ympäristö otettiin huomioon. McChrystal suunnitteli joukkojensa käyttämät tilat mahdollisimman avoimiksi niin, että vuorovaikutus ja viestintä olisivat mahdollisimman helppoja.
Esimies on puutarhuri
Kun päätäntävaltaa annetaan alas tiimeille, johtamisen rooli ja tavoite muuttuvat. Esimiesten tehtävänä on luoda edellytyksiä verkostojen toiminnalle ja käytännön tekijöiden työlle.
Johtaminen on vuorovaikutusta, kannustamista, foorumien luomista, oikeiden ihmisten saattamista yhteen. Kokonaisuuden ohjaamisesta kohti yhteistä visiota ja ”ykseyden” rakentamista.
Mikromanageeraaminen jää taakse, johtajan tulee opetella ”päästämään irti.” McChrystalin slogan oli ”Johtajan tulee katsoa, mutta ei koskea”. Johtajasta tulee näin ekosysteemiä vaaliva puutarhuri.
Osa laajempaa keskustelua
Kirjan teemat, itseohjautuvuuden lisääminen, vanhan hierarkkisen organisoitumisen kritiikki ja uusi johtaminen ovat ajankohtaisia keskusteluja muistakin yhteyksistä. Tavat organisoitua ja johtaa ovat muutoksessa kaikkialla. Muutokseen liittyy keskeisesti myös digitaalisuus.
Organisaatiokaavio ja kontrolli olivat tärkeitä ja tehokkaita vanhassa tayloristisessa liukuhihnamaailmassa. Kompleksisessa maailmassa korostuvat arvot, luottamus, läpinäkyvyys, tiedon hyödyntäminen ja vuorovaikutus. Tätä kuvaa hyvin Josh Bersin alla olevassa kuvassa (koko artikkeli täällä).
Lähde: Josh Bersin, The New Organization, Different by Design.
Kompleksisessa maailmassa työ perustuu verkostoihin, jotka monasti rakentuvat hierarkkisen organisaatiokaavion osien välille ja päälle, koska harva organisaatio toistaiseksi hylkää radikaalisti hierarkkista organisaatiota, kuten muutamat IT-firmat ovat tehneet (esimerkiksi Vincit).
Jos iso organisaatiomuutos jää tekemättä, keskeiseksi muodostuu se, miten hierarkinen organisaatio ja johtaminen sallivat verkostomaisen työskentelyn, eivätkä ainakaan haittaa sitä. Ilman verkostomaista työskentelyä harva organisaatio pärjää kompleksisessa maailmassa.
Loppusanat kirjasta
Kirja oli viime aikoina lukemieni kirjojen parhaimmistoa. Se on selkeästi kirjoitettu ja mielenkiintoisiin esimerkkeihin perustuva.
Kun kirjassa korostettiin kokonaiskuvan ylläpitämisen tärkeyttä, muistin varusmiehenä pohtineeni, miksi yksittäiselle taistelijalle ei kerrota sitä, miten hänen toimintansa liittyy kokonaisuuteen ja laajempaan kuvaan.
Toisaalta pohdin, että mahdollisesti jotkin toimintamallit eivät välttämättä ole armeijankaan piirissä niin uusia, kuin mitä kirjassa niiden esitettiin olevan.
Kirjan ideat liitettiin mielenkiintoisella tavalla aikaisempiin johtamisteorioihin sekä myös sotilaallisiin oppeihin.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nykyaikaisesta johtamisesta ja organisaatioiden toiminnasta.
General Stanley McChrystal: Team of teams. New rules of engagement for a Complex World (with Tantum Collins, David Silverman and Chris Fussell). Portfolio Penquin.
Kirjaa käsittelevä juttu Helsingin Sanomissa 5.2.2017.