Kuva: Chetan Menaria/Unsplash.
Viime aikoina vastaani on tullut useita työn merkityksellisyyttä pohtivia kirjoituksia. Miksi työn merkityksellisyys korostuu?
Frank Martela kirjoitti, että työ antaa ihmisille paljon muutakin kuin toimeentuloa. Vaikka monessa maassa pohdinnan kohteena oleva perustulo takaisikin toimeentulon “työn jälkeisessä yhteiskunnassa”, olisi silti tarpeen löytää työstä yleensä saatavaa merkityksellisyyden kokemusta niille, jotka eivät enää kiinnity työelämään.
Toisaalta Martela kiinnittää huomion myös siihen, että työssä oleville työn merkityksellisyys tarjoaa voimakkaan sisäisen motivaation lähteen tehdä työnsä hyvin. Tämän tyyppinen motivoituminen on erityisen tärkeää töissä, joissa työn korkea laatu on tärkeää.
Tällainen työelämän alue on Martelan mukaan muun muassa luova asiantuntijuus, eli ratkaisujen löytäminen strukturoimattomiin ongelmiin yksin tai ryhmässä. Tällainen asiantuntijuus on todennäköisesti ihmisten vahvuus robotisoituvassa työelämässä.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti 26.3.2017 erään toimittajan kanssa käymästään keskustelusta, jossa nimenomaan työn merkityksellisyyttä koskeva oivallus vaikutti työuran jatkoon liittyvään päätökseen. Maailman muuttuessa yllätyksellisemmäksi ja nopeasti muuttuvaksi tarvitaan hyvää journalismia, joka auttaa jäsentämään maailmaa. Tämä on hyvä esimerkki luovasta asiantuntijuudesta, johon Martela viittasi.
Samaisessa päivän lehdessä kielenkääntäjäkin löysi työlleen syvemmän merkityksen: “..kielen kääntäminen on pitkälle toisen ihmisen kunnioittamista.. niiden, jotka lukevat sen käännöksen.” Tätä asennetta on hyvä verrata vaikkapa Googlen kääntäjään, joka toki usein tarjoaa ymmärrettävän käännöksen.
Julkisen sektorin työ koetaan merkitykselliseksi
Itse olen vuosien varrella törmännyt työ merkityksellisyyden tärkeyteen useissa projekteissa ja keskusteluissa. Vaikka merkityksellistä työtä tehdään kaikilla työelämän sektoreilla, korostuu se erityisesti monissa julkisen sektorin ammateissa, joissa tehdään työtä yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden sekä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi.
Kuten Puolustusvoimien vanha kampanja sen tiivisti: “Tee työtä, jolla on tarkoitus”.
Kunnanjohtajatkin mainitsevat usein työnsä tärkeäksi motivaation lähteeksi halun tehdä laaja-alaisesti työtä nimenomaan yhteiskunnan ja kuntalaisten hyväksi.
“Julkisen palvelun motivaatio”-teorian mukaan julkiselle sektorille hakeutuvat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka haluavat tehdä työtä palvelujen käyttäjien, kansalaisten tai koko yhteiskunnan hyväksi. Tästä teoriasta ja siihen liittyvistä tutkimustuloksista saa yleiskuvan tästä artikkelista.
Eräässä Kevan tutkimuksessa muutaman vuoden takaa kysyttiin noin 60-vuotiailta julkisen sektorin työntekijöiltä, mitä asioita työntekijät todennäköisesti jäävät kaipaamaan eläkkeelle siirryttyään. Merkittävä osa vastaajista mainitsi työtoverit, mutta myös ne ihmiset, joille he tuottivat palvelua. Oppilaiden, potilaiden ja muiden asiakkaiden auttaminen koettiin tärkeäksi merkityksellisyyden lähteeksi.
Onko työn merkityksellisyys vähenemässä?
Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen avulla voidaan tutkia työelämän muutoksia pitkällä aikavälillä. Lähimmin työn merkityksellisyyteen liittyvässä kysymyksessä tiedustellaan, missä määrin vastaajat kokevat oman työnsä merkittäväksi ja tärkeäksi. (Linkki raporttiin, ks. sivu 22)
Tulokset osoittavat, että kokemukset oman työn merkityksellisyydestä ja tärkeydestä vaihtelevat. Pohjalukemat saavutettiin 1990-luvun laman aikana. Tästä on noustu, mutta viime vuosien trendi osoittaa lievästi alaspäin. Naiset kokevat työnsä merkityksellisemmäksi kuin miehet.
Työelämän tulevaisuudesta käydään runsaasti keskustelua eri foorumeilla. Keskustelua käydään sekä työn määrästä, että laadusta. Kysytään, kuinka paljon ihmisille jää työtä jäljelle tulevaisuudessa digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan kehittyessä. Yksi merkityksellisyyden lähde työn väistyessä voi olla vaikkapa vapaaehtoistyö.
Monissa ammateissa ja organisaatioissa (kuten juuri julkisella sektorilla) työn merkityksellisyys on varsin ilmeistä. Kaikkien organisaatioiden ja yksilöiden kannattaisi kuitenkin pohtia oman olemassaolonsa ja työnsä syvempää ja laajempaa merkitystä. Kuulostaahan se aika surulliselta, jos työntekijällä päällimmäisenä on ajatus, että palkan takiahan tätä työtä tehdään.
Eikä sekään ole nykypäivänä niin itsestäänselvää, onko yritysten perimmäinen tehtävä tuottaa voittoa omistajilleen. Ainakaan sitä ei näin ilmaista.