Ironman Finland Kuopio-Tahko 2021

mitalit

Täysmatkan mitalit Tallinnasta, Kööpenhaminasta ja Tahkolta.

14.8.2021 järjestettiin Tahkolla Suomen ensimmäinen Ironman-brändin alla toteutettu täysmatkan Triathlonkisa (uinti 3.8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42.195 km). Kisa piti järjestää jo viime vuonna, mutta koronan vuoksi se jouduttiin perumaan.

Omalta kohdaltani lähtökohdat kisaan olivat suhteellisen hyvät. Toki korona esti uintiharjoittelun hallissa, järvessä tuli uitua ennen kisaa vain noin 30 km. Pyöräilyä oli kasassa 4600 kilometriä ja juoksua vajaat 400 kilometria. Juoksuharjoittelua pohjevaivat haittasivat kesän aikana. Kisana alla oli Lahden puolimatka (ks. raportti tästä).

Kyseessä oli kohdallani kolmas täysmatka, aikaisemmat ”täpärit” olen tehnyt vuonna 2018 Tallinnassa ja vuonna 2019 Kööpenhaminassa. Lisäksi olen tehnyt puolimatkan kisan Lahdessa kolme kertaa ja muutaman perusmatkan kisan.

Matkustin Tahkolle torstaina, kävin rekisteröitymässä ja hamstrasin hieman ruokatarvikkeita. Perjantaina tein täyden työpäivän Teamsissa ja kävin viemässä pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle.

ostokset

Aina sitä jotakin pientä matkamuistoa tarttuu mukaan.

syväri

Syvärin vesi kutsuvana, poijut häämöttävät edessä.

vaihtopaikalla

Vaihtoalueella maskin käyttö oli pakollista. 

Kilpailupäivä 

Heräsin kilpailupäivän aamuna 5.30. Sen verran kilpailu jännitti, että nukkuminen oli melko heikkoa, mutta se on hyvin tavallista. Majoitus oli hienosti lähellä vaihtopaikkaa, jossa kävin aamulla vielä tarkistamassa, että pyörän renkaissa oli paineet tallella ja muut suoritukseen tarvittavat välineet pusseissa.

Sitten kävelin uinnin lähtöpaikalle, jonne alkoi kerääntyä kilpailijoita. Paikalla oli Kaisa Sali, joka myöhemmin oli sekä pyörä- että juoksureitin varrella kannustamassa kilpailijoita. Minäkin sain yksilöllistä ohjeistusta juoksun aikana.

Tunnelma tiivistyi ja ensin oli vuorossa pro-naisten startti. Ennen lähtöä soitettiin Maamme-laulu ja toisena keskeisenä musiikillisena elementtinä oli Daruden Sandstorm.

”Great triathlon-ambassador” Alexander Stubb piti lyhyen puheen in english, jossa kehotti kaikkia olemaan kiitollinen vapaaehtoistyöntekijöille ja vastuuhenkilöille, jotka tekivät kisan mahdolliseksi. Niinikään hän kiinnitti huomiota siihen, että paikalla oli niin monia eri kansallisuuksia edustavia kilpailijoita. Myöhemmin luin, että osallistujista peräti 45 % oli ei-suomalaisia, eli tosi hyvin oli kisoihin päästy rajoituksista huolimatta.

Pro-naisten startin jälkeen kävin kokeilemassa vettä ja aloin ryhmittyä rolling startiin. Jonossa vähän kyseltiin toisiltamme minkälainen uintiaika olisi todennäköinen. Sanoin tähtäävänä 1.20-1,30 välille, joka sitten pitkin paikkansa.

Kisoissa on yleisesti ottaen kaksi erityisen hienoa hetkeä, startin tunnelma ja toisaalta maaliin tulo.  Lähdön tunnelma oli Tahkolla priimaa.

Uinti

uinti

Tässä noustaan uinnista, olen tässä kolmen ryhmässä vasemmalla punasävyisessä märkäpuvussa.

Vesi oli noin 20 asteista. Rata oli hyvin suoraviivainen. Oli helppo suunnistaa ja poijut näkyivät koko ajan hyvin. Uidessa oli väljää, vain pieniä kosketuksia tuli, kun jotkut kilpailijat hieman ”risteilivät”.

Suora kääntöpoijulle oli kohtuullisen pitkä. Oli hienoa uida aamuauringon paisteessa (oli oikea valinta ottaa tummennetut lasit uintiin), vesi tuntui mukavan lämpimältä ja myös raikkaalta. Kääntöpaikan jälkeen pieni pätkä ja kääntö takaisin pitkälle suoralle kohti maalia.

Uinnin keskellä piti osua Tahkonsillan aukkoon ja siitä sitten alkoikin jo Ironman-kaari näkymään. Uinti sujui ihan hyvin, mutta vauhti oli hitaampaa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa 2 vuotta sitten. Kello pysähtyi aikaan 1.24 ja uintivauhti oli 2.14/100 m. Tämä oli hieman hitaampaa vauhtia kuin Lahdessa, mutta ihan hyvää tahtia tämän vuoden uintivauhdiksi.

tahko_uinti

Uinnin selkeä reitti. Kello ei ihan pysähtynyt rannassa.

Pyöräily 

pyöräily

Pyöräilyssä reitti ajettiin kahteen kertaan. Ensin ajettiin Tahkolta Varpaisjärven kautta Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin. Reitti oli ihan kohtuullisen mäkinen ja Siilinjärven suuntaan ajettaessa vastatuuli oli merkittävää.

Keskivauhti heilui kolmenkympin tuntumassa ensimmäisen kierroksen, toisella kierroksella vauhti laski hieman. Pyöräilyssä muita kilpailijoita oli koko ajan lähellä ja vastaan tulemassa. Tein ohituksia tulin ohitetuksi. Kuten tavallista, osa kilpailijoista teki pumppaavaa liikettä ja menivät välillä ohi ja jäivät sitten taas jälkeen.

Pyöräilyssä otin Nosht vauhtikarkkeja suunnitelman mukaan. Olen harkoissa pitänyt vauhtikarkeista todella paljon, mutta kyllä ne tässä pidemmässä vedossa alkoivat jo hieman tuntumaan tylsiltä. Lopussa etukäteissuunnitelmani energian suhteen alkoi kenties hieman lipsumaan ja kyllähän se sitten juoksussa kostautui.

Huoltopisteitä oli sopivalla tavalla ja olen oppinut pelaamaan järjestäjien juomapulloilla järkevästi kisojen aikana.

Lopussa raskas reitti alkoi jo painamaan ja kelikin muuttui synkemmäksi. Vaikka asvaltti oli märkä paikka paikoin, en saanut sadetta niskaani pyöräilyosuudella.

Pyöräilyn aika 6.17 ja keskivauhti 28.7.

tahko_pyorä

Pyöräilyn reitti. Tämä ajettiin kaksi kertaa.

Juoksu

Juoksu oli selviytymistä etenkin alussa. Juoksuun lähtiessä oli energiaton olo ja eteneminen oli tosi vaikeaa. Ensimmäisen kierroksen aikana kone kuitenkin käynnistyi pikkuhiljaa sitä mukaa kun sain cocista sisään. Reseptini oli juoda huoltopisteillä kaksi mukia cokista ja muki vettä.

Nimenomaan energiasta oli pulaa, katselin että sykkeet oliva tosi matalat, sellaiset 130-140.

Juoksun ensimmäisellä kierroksella ropsahti rankasti vettäjä. Se ei mitenkään menoa haitannut, juoksukengät nyt tietysti kastuivat ja pientä hiertymää alkoi kehittyä jalkoihin.

Alkukankeuden jälkeen juoksu alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Lopussa jalat alkoivat taas olla tyhjät ja eteneminen muuttui yhä enemmän hiipimiseksi.

Juoksun reitti oli mukavan monipuolinen Tahkonsiltoineen. Huoltopisteitä oli runsaasti. Mäkiäkin oli, pienikin ylämäki on kyllä merkittävä kun täysmatkaa mennään. Toisaalta reitillä oli kuitenkin tasaisia ja alaspäin viettäviä pätkiä, joissa väsyneenä eteenpäin rullaaminen oli mahdollista.

Yleisöä ja kannustusta oli mukavasti vaihtelevasta kelistä huolimatta. TriathlonSuomen seurakaverit nostivat peukkuja tsemppasivat muutenkin.

Maratonin aika 5.14 ja vauhti 7.30 eli hidasta oli tällä kertaa.

tahko_juoksu

Juoksun reitti. Tämä juostiin 4 kertaa.

kohtimaalia

Tässä ollaan viimeistä kertaa Tahkonsillalla maaliin tulossa. 

maaliin2

Loppusuoran punainen matto.

Kaiken kaikkiaan kisasuoritus voidaan tiivistää näin:

  • uinti oli vähän hidas mutta ei kohtuuttoman huono
  • hyvä kun oli ”mekaanista onnea”, eli renkaat pysyivät ehjinä eikä muitakaan haavereita tullut
  • pyöräily oli raskaalla reitillä kunnon mukainen
  • juoksussa haasteena energia ja vauhti hidasta

Tästä on taas hyvä lähteä toteuttamaan vapaamuotoisempia liikuntaharrastuksia syksyn aikana. Pikku hiljaa ajatukset kääntyvät myös seuraavan vuoden Ironman-mahdollisuuksien suuntaan.

Alla kuviossa 1 vielä kolmen täysmatkan eri lajien ajat vertailussa. Kiintoisasti uintiajat ovat aika hyvin kasassa. Kööpenhaminan uinti oli kyllä tosi hyvä. Virossa 2018 uinti oli todella monimutkaisella reitillä kylmässä vedessä. Pyöräilyssä Tahkon reitti oli kovin, Tallinnan ja Kööpenhaminan ajat olivat hyvin lähellä toisiaan. Juoksussa Kööpenhaminan suoritus selvästi paras.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että Kööpenhaminan kisa oli kolmesta kisasta paras veto ja kunto silloin kovimmillaan. Aina on hyvä asettaa tavoitteet eteenpäin ja pyrkiä parempaaan kuntoon ”ens kauella”!

Kuvio 1. Eri lajeihin käytettyjen aikojen vertailu kolmessa eri kisassa.

kisojen vertailu

Mutta onhan se ”hyvää peruskuntoa”, että pystyy täysmatkan suorittamaan. Olen tosi tyytyväinen, että haasteista (korona, olkapää, pohkeet) huolimatta sain itseni täysmatkan kuntoon.

Mutta Tahkon kisasta vielä. Tahkon puitteet kisajärjestelyille olivat kyllä todella hienot.  Järvi on hieno ja vaihtoalueen saa hienosti rauhalliseen selkeään paikkaan. Asvaltiltaan hyväkuntoiset tiet suomalaisessa metsä/maaseutumaisemassa antavat pyöräilylle hienot puitteet. Juoksussa monipuolista reittiä ja kauniita maisemia (golfkentän ympäristö).

Ulkomaalaisille elämyksiä triathlon-kisoista hakeville on siis hienot puitteet tarjolla. Tahkon kisa on pohjoisin kisa Ironmanin kilpailukalenterissa. Ja ensi vuonna kisa järjestetään taas!

Itse pohdiskelen mihin sitä suuntaisi täysmatkalle ensi vuonna. Jos rajoitukset sallivat, jokin lyhyen lennon päässä oleva kisa Euroopassa voisi olla mahdollinen.

Lämmin kiitos vapaaehtoisille ja järjestelyistä vastaavalle tiimille onnistuneista kisoista Tahkolla.

Triathlonia koronan aikaan – Ironman Lahti 70.3 2021

podium

Korona on luonut myös urheilulle poikkeusolot. Triathlonissa harjoittelumahdollisuudet ovat olleet rajatumpia, kun uimahallit ja salit ovat olleet kiinni. Vuonna 2020 kilpailut pääsääntöisesti peruttiin. Tänä vuonna ollaan sitten jo päästy erikoisjärjestelyillä kilpailemaan. Tässä kirjoituksessa kerrotaan alkuvuoden harjoittelusta ja Lahden puolimatkan kisoista.

Harjoittelu ja vammat 

Tammisaaren uimahalli on ollut koko alkuvuoden kiinni, joten hallissa uintikilometrejä on kertynyt nolla. Järvivesien lämmettyä olen sitten uinut avovedessä. Ennen Lahden kisaa mittarissa oli uintia vaatimattomat 7 tuntia ja noin 18 kilometria. Harjoituksissa uinti tuntui sinällään hyvältä, mutta vauhti on jonkin verran hidastunut.

Kuntosalilla on Karjaalla ollut mahdollista käydä turvallisuusohjeita noudattaen melko hyvin alkuvuoden aikana. Olin kuitenkin salilta pois omaehtoisesti keväällä. Kuntosaliharjoittelun määrä tänä vuonna 12 tuntia.

Juoksua on kasassa vähän, eli noin 300 kilometriä ja 32 tuntia. Juoksu alkoi kulkemaan jo paremmin, kunnes pohkeeseen iski pari viikkoa sitten kiusallinen rasitusvamma ja siirryin pitämään juoksutaukoa Lahden kisaan saakka.

Toinen vaiva on ilmeisesti etätyön huonon ergonomian aiheuttama olkapääkipu vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa. Uinti on kivusta huolimatta mahdollista, mutta veto vasemmalla kädellä on kenties hieman voimaton. Lisäksi olkapää kipuilee aika vahvasti aeroasennossa pyöräilyssä.

Harjoittelu on painottunut pyöräilyyn, joskin merkittävä osa pyöräilyä on ollut elämyksellistä gravel-henkistä lenkkeilyä, eikä hampaat irvessä FTP-arvojen parantelua. Talven aikana pyöräilykausi alkoi jo vahvalla Zwift-treenillä. Pyöräilykilometrejä on yhteensä 3572 ja tunteja 160.

Pyöräilykalusto on myös uudistunut, kun vanha Felt korvautui Canyon Speedmax 8.0 Discillä. Gravel-lenkit taittuvat nykyisellään uudella Canyon Grail 8.0-pyörällä.

nbd

New bike day: Canyon Speedmax 8.0 Disc.

grail

Gravel-pyörä Grail 8.0

Kaiken kaikkiaan asetelmat Lahden kisaan olivat siis sellaiset, että uinnista oli odotettavissa hieman hitaampi veto, pyöräilyn piti olla suhtkoht normaalitasolla ja juoksun osalta olisi jännitettävänä miten pohje kestää.

Kisajärjestelyt

Kisoissa noudatettiin koronatilanteen vuoksi muun muassa seuraavanlaisia: turvajärjestelyjä: ulkomaalaisilta kilpailijoilta edellytettiin negatiivista testitulosta, rekisteröintiin varattiin etukäteen oma aikaslotti, maskeja käytettiin, kilpailuinfo oli virtuaalinen ja lähtöaikoja ryhmiteltiin odotetun uintiajan mukaan. Järjestelyt toimivat todella hyvin ja etukäteisinformaatiota oli hyvin tarjolla.

maski

Kilpailukeskuksessa käytettiin maskia.

pyörä

Pyörä valmiina vaihtopaikalla.

rekat

Ironman sirkus.

uinti_portti

Tästä tullaan ylös uintiosuudelta.

Kilpailu

Koronan vuoksi tehtyjen erityisjärjestelyjen lisäksi kilpailua leimasi helle. Ilman lämpötila huiteli 28-29 asteessa. Veden virallinen lämpötila taisi olla 22-23 astetta.

Uinti 

uinti

Minä oikealla.

Lämpötilan vuoksi märkäpuvun pukemista kannatti viivyttää viimeiseen saakka. Kävin kokeilemassa vettä ennen lähtöalueelle menemistä ja lämmintähän se oli.

Lähdössä ja vedessä oli tosi väljää. Suunnistaminen oli helppoa, aallokko oli pientä ja näkyvyys poijuille tosi hyvä. Muutaman kerran toinen kilpailija sahasi reitilleni, mutta mitään suurempaa kahinaa ei ollut edes käännöksissä.

Uintiosuus oli lämpimässä vedessä ja kirkkaassa auringonpaisteessa jopa miellyttävä. Uintiaika oli odotusten mukaisesti pari minuuttia kahden vuoden takaista huonompi.

Pyöräily

pyörä_1

Asvaltin laatu vaihteli pyöräilyreitillä.

Pyöräilyn reitti on Lahdessa monipuolinen. Mäkiäkin löytyy ja reitti kulkee kahden taajaman läpi (Hollola ja Kärkölä). Mäistä merkittävin on Messilän mäki, joka lasketellaan mennessä alas ja tullessa se tunkataan vastaavasti ylös.

Pyöräily sujui ihan hyvin. Vaihdoin juomapullon joka huoltopisteessä ja neste tuntui riittävän hyvin. Geeliä oli pullossa mukana, lisäksi otin huoltopisteiltä geeliä (en tykännyt) ja energiapatukkaa.

Pyöräosuudella oli mukavasti kisafiilistä. Kannustusta tuli pihapiireistä, koko ajan oli muita pyöräilijöitä ympärillä ja ohituksia tapahtui.

Olkapääkipu alkoi jossakin vaiheessa haittaamaan merkittävästi aeroasennossa ajamista ja jouduin ajamaan sarvista. Tämä ei luonnollisestikaan ollut optimaalista kisavauhdin kannalta.

Vauhti oli sellaista odotettua noin 30 km/h vauhtia.

Juoksu

maaliin2

Tässä tulossa maaliin.

Juoksussa etukäteen jänskätti pohkeen kunto. Olin ollut pari viikkoa juoksematta sitä säästellen. Aluksi kuitenkin suurin huoli juoksussa oli epämääräinen olo vatsassa nesteen ja geelin jäädessä sinne pyörimään. Energiataso oli matalalla ja juokseminen oli tosi vaikeaa.

Siirryin juomapuolella cokikseen ja veteen ja olo alkoi olla parempi. Vesisuihkut huoltopisteillä viilensivät mukavasti.

Hieman ennen puoltamatkaa pohje alkoi ilmoitella itsestään. Matkan edetessä kipu yltyi, mutta ei muodostunut show-stopperiksi.

Heikoilla energiatasoilla ja kipeällä jalalla hiivin juoksuosuuden loppuun ja pääsin maaliin.

Juoksussa oli hyvä tunnelma, yleisöä oli mukavasti paikalla ja ihmiset kannustivat radan varrelta tai kotiparvekkeelta käsin kilpailijoita.

TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat toisiaan, tätä tapahtui jo pyöräosuudella mukavasti.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan kisaviikonloppu oli hieno. Järjestelyt toimivat ja kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Oma suoritus oli melko odotusten mukainen, helle toi lisävaikeutta ja vammat realisoituivat.

Kokonaissaldo triathlonin pidemmissä matkoissa on nyt sellainen, että takana on kaksi täysmatkaa (Tallinna 2018 ja Kööpenhamina 2019) ja kolme puolimatkaa (kaikki Lahdessa, 2018, 2019 ja 2021). Lisäksi on muutama lyhyempi kisa.

Elokuun puolivälissä olisi Tahkon täysmatka. Vaikka tiettyjä fyysisiä haasteita onkin, on Tahkolle tietenkin aivan pakko mennä. Lahden kisan palauttelun jälkeen on muutama hyvä treeniviikko edessä ja on mahdollista harjoitella täysipainoisesti uintia, pyöräilyä ja salillakin voi käydä. Juoksua on edelleen syytä pitää säästöliekillä.

Alex Fergusonin menestys

ferguson

Alex Ferguson on yksi aikamme suurista jalkapallovalmentajista. Pelaajauransa jälkeen skotlantilainen Ferguson valmensi ensin menestyksekkäästi Aberdeeniä ja sen jälkeen Manchester Unitedia peräti 27 vuoden ajan. Tuona aikana United voitti Englannin Valioliigan 13 kertaa, FA cupin viisi kertaa ja Mestareiden liigan kaksi kertaa.

Ferguson on kirjoittanut useita kirjoja. Tässä käsiteltävä vuonna 2015 julkaistu kirja Menestys – Mitä ManU ja elämä ovat minulle opettaneet, on johtamiskirjojen genreen kirjoitettu kirja.

Kirjassa pohditaan johtamista huippujalkapallon kontekstissa. Kirjan sivuilla vilisevät sellaiset huippujalkapallon nimet ja ManU:n ikonit kuten Cristiano Ronaldo, David Beckham, Wayne Rooney, Eric Cantona, Ryan Giggs, Edwin van der Sar, Peter Schmeichel. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Kirjan otsikot ovat johtamiskirjoista tutun oloisia, kuten ”Tule sellaiseksi kuin olet”, ”Nälän tunnistaminen”, ”Palasten kokoaminen”, ”Sitouttaminen”, ”Vaatimusten asettaminen”, ”Ihmisten arviointi”  ja ”Kommunikointi”.

Mitä johtamiseen tulee, opit ovat lopulta yksinkertaisia ja perinteisiä. Fergusonin johtaminen perustuu huolelliseen taustatyöhön, tiimin tuntemiseen, korkeaan vaatimustasoon ja selkeään viestimiseen. Joiltakin osin minulle tuli mieleeen kirjasta Matti Alahuhdan kirja.

Fergusonin ajuri urallaan oli äärimmäinen kunnianhimo ja voittamisen tahto. Se tosin lienee selvää tällä tasolla. Hän oli niitä johtajia, jotka nukkuivat vähän ja tekivät paljon töitä. Harrastukset liittyivät hevosurheiluun, viineihin sekä kirjallisuuteen (diktaattorien elämäkerrat sekä JFK suosikkiteemoina).

Fergusonin johtamisessa oli pehmeyttä ja ihmistuntemusta, jota tarvittiin persoonallisten ja taiteilijasieluisten maailmantähtien kanssa. Kovuutta edusti se, että niskoittelijat ja tiimihengen rikkojat saivat lähteä seurasta välittömästi.

Johtajan skaalan käyttöä edusti se, että häviön jälkeen Ferguson oli palautteissaan varovainen, koska hän ei halunnut vaurioittaa lisää joukkueen kolauksen saanutta itseluottamusta. 

Henkilökohtaiset keskustelut pelaajien kanssa olivat tärkeitä johtamisen välineitä. Ennen peliä joukkueelle pidettiin puhe. Peleissä valmentajan työkaluja ovat kokoonpanot ja vaihdot.

Ferguson oli valmentajana myös ehdoton auktoriteetti ja piti etäisyyttä joukkueeseen: ”Valmentaja ei ole yksi pojista”.

Tähän ehdottomuuteen yhdistyi empaattisuus, jonka ilmentymänä Ferguson muistelee lämmöllä ja kunnioituksella avainpelaajiaan. Erityisen lämmöllä hän muistelee pelaajia, joiden kasvua ja kehittymistä hän seurasi pidempään.

Toisinaan valmentajalta paloi kuitenkin pinna ja epäonnistunut pelaaja sai kuulla kunniansa muiden edessä. Kirjassa kerrotaan tapauksesta, jossa Ferguson tehosti viestiään potkaisemalla lattialla olevaa jalkapallokenkää, joka osui David Beckhamia päähän. Raivokohtauksia ei tämän enempää kirjassa luetella, mutta näitä tarinoita löytyy verkosta helposti.

Kirjan kiehtovuus johtuu pitkälti siitä, että sijoittuu huippujalkapallon maailmaan. Kirja avaa joukkueiden dynamiikkaa ja huolia. Valmentajan ympärillä on tiimi, jossa on erilaisia avainrooleja. Seuran omistajat ovat keskeisessä roolissa määrittämässä resursseja.

Kirja on muistutus työn tekemisen tärkeydestä ja kilpailun kovuudesta. Parhaista parhaat pelaajat ovat harjoitelleet uransa aikana tolkuttomasti. Ronaldo ja kumppanit jäivät Unitedissa normiharjoitusten jälkeen harjoittelemaan vapareita. Huippujoukkueisiin päässeet pelaajat ovat valikoituneet valtavasta massasta pelaajia.

Voittavan tiimin rakentaminen on avainasioita. Pelaajia ostetaan ja myydään miljoonilla punnilla globaaleilla pelaajamarkkinoilla.

Kirja on myös kuvaus huippujalkapallosta kansainvälisenä bisneksenä. Miljardöörien kiinnostuessa joukkueiden omistamisesta pelaajien palkat ja siirtosummat nousivat pilviin. Myös valmentajat pääsivät tähän nosteeseen, sillä Fergusonin linja oli, että valmentajan palkka ei voi olla pienempi kuin parhaiden pelaajien palkka joukkueessa.

Viihteellistyminen oli toinen vahvistunut linja. Fergusonia harmitti kun eräiden pelaajien aikaa kului oman henkilöbrändin luomiseen ja ylläpitämiseen. Näin kävi esimerkiksi David Beckhamilla.

Kirjassa on hyvä ja laaja loppuluku, jossa huippujalkapallojoukkueen johtamista pohditaan suhteessa muiden tämän ajan huippubrändien johtamiseen.

Kirjasta tulee selväksi myös se, että huippujalkapallo on miesten maailma. Kirjassa ainoa nimeltä mainittu nainen taitaa olla vaimo Cathy.

Kaiken kaikkiaan kirja on peruskirja johtamisesta sijoitettuna mielenkiintoiseen ja hohdokkaaseen huippu-urheilun kontekstiin.

Alex Ferguson ja Michael Moritz (2016): Menestys – Mitä ManU ja elämä ovat minulle opettaneet. Minerva kustannus. 

Minna Kauppi – Suunta/Vaisto


kauppi

Vaikka Suomesta löytyy menestyneitä suunnistajia ja suunnistuksen maailmanmestareita eri vuosikymmeniltä, Minna Kauppia voidaan pitää Suomen kaikkien aikojen parhaana suunnistajana.

Hän saavutti urallaan yhdeksän maailmanmestaruutta, joista neljä henkilökohtaisella matkalla ja viisi viestistä. Lisäksi hän saavutti kahdeksan himmeämpää mitalia MM-tasolta. EM-tasolta palkintokaapissa on kaksi kultaa, kolme hopeaa ja viisi pronssia. Hän myös voitti Asikkalan Raikkaan joukkueessa Venlojen viestin vuonna 2007 Lapualla.

Kauppi on yksi Suomen näkyvimpiä 2000-luvun urheilijoita. Urheilullisen menestyksen lisäksi Kaupin ura nosti merkittävästi suunnistuksen profiilia Suomessa. Näkyvänä julkisuuden henkilönä Kauppi vaikutti myös urheilijakuvaan Suomessa. Siksi huhtikuussa 2020 julkaistu kirja on erityisen kiinnostava.

Kaupin urheilu-uran alku on perhekeskeinen, lapsuuden perheessä satsattiin urheiluun aikana ja taloudellisina resursseina. Suunnistuksen sijaan aluksi lajina oli erityisesti hiihto.

Lapsuudesta ja nuoruudesta on tarpeen mainita lukion päättötodistuksen keskiarvo 9,8. Myöhemmin gradun tekeminen sujuu vaivattomasti: ”Gradussa tuntui riittävän sujuva kirjoittaminen”.

Westend-kirjan hiljattain lukeneena panin merkille, että kirjassa nostetaan esiin 1990-luvun lama ja sen aiheuttamat vaikutukset asuntovelkaisten perheiden elämään.

Kirja kertoo huippu-urheilijan elämästä. Urheilullinen puoli näkyi uran aikana ulos, mutta taustalla oli isoja haasteita, jotka vaikuttivat harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Haasteet liittyivät omiin sairauksiin ja vammoihiin sekä huoleen läheisistä. Kun kaikki tämä tehdään kirjassa näkyväksi, on jopa pieni ihme, että Kauppi saavutti urallaan niin paljon.

Urheilijana Kauppi oli itsenäinen, hänellä ei varsinaisesti ollut valmentajaa koskaan. Itsenäisyyttä oli myös sponsoriasioiden hoitaminen omatoimisesti.

Monet suunnistajat ovat analyyttisiä mittaajia, mutta Kauppi harjoitteli melko fiilispohjalta. Treeni oli kuitenkin kovaa ja määrät suuria. Menestyksen pohja oli kovassa fyysisessä suorituskyvyssä, johon ajan myötä yhdistyi suunnistustaito.

Huippusuunnistajan prototyyppi on eräänlainen kone, joka robottimaisesti lukee karttaa ja maastoa ja etenee rastilta toiselle. Kaupin suunnistustyyli oli kenties jotain muuta, mutta tuloksekasta.

Uralla tuli menestystä, mutta myös kirveleviä tappioita. Vuoden 2011 MM-kisoissa Ranskassa pitkällä matkalla Kauppi ei löytänyt ykkösrastia ja keskeytti. Muistan elävästi sen, kun katsoin tätä kisaa ja seurasin gps-jälkeä. Joitakin ykkösrasteja pitkään etsineenä pystyin hyvin eläytymään tilanteeseen.

Mönkään menneiden kisojen jälkeen Kaupin suusta saattoi haastatteluissa tulla jotakin samansuuntaista kuin mitä olemme tottuneet kuulemaan Seppo Rädyltä tai Kimi Räikköseltä.

Yksi vaikuttavimmista kohdista kirjassa on kuvaus uran loppuvaiheesta ja lopettamisesta. Siitä prosessista, miten vammat tekevät harjoittelusta mahdotonta, vaikka mieli vielä janoaisi menestystä.  Kun voitontahto ja kilpailuvietti lopulta sammuu, loppuu urakin ja päätös on lopulta helppo.

Kirja on myös hieno kuvaus suunnistuksesta lajina. Huippusuunnistajat muodostavat tiiviin yhteisön. Lähes kaikki 2000-luvun merkittävät suomalaiset suunnistajat ja valmentajat esiintyvät kirjan tekstissä ja kuvissa (joita on paljon). Tiivis leirielämä ei aina ole auvoisaa, kaikki persoonat eivät sovi yhteen.

Suunnistuksen piirteet urheilulajina tulevat hyvin esiin. Suunnistuksen perhekeskeisyys, yhteisöllisyys, haasteellisuus taidon ja fyysisen suorituskyvyn yhdistämisessä tulevat selviksi. Suunnistus on laji, jossa  maailmanmestari saattaa pitää oman seuransa iltarasteja.

Suunnistusta harrastaneena ja samoihin kisoihin osallistuneena (muistan Kaupin ohittaneen minut kerran loppusuoralla Silja-rasteilla), oli helppo eläytyä suorituskuvauksiin.

Kirjan loppuluku on harvinaisen kaunis kiitos ihmisille ja yhteisöille, jotka ovat olleet tärkeässä roolissa uran aikana.

Kirjassa on Kaupin itse kirjoittamia jaksoja ja se perustuu keskeisten henkilöiden haastatteluihin sekä mittavaan määrään artikkeleita eri medioissa.

Kirjaa voi suositella kaikille urheilijaelämäkertojen genrestä kiinnostuneille. Kirja on erinomainen urheilijaelämäkerta. Suunnistajille kirja on ihan must.

Monessa tässäkin blogissa esitellyssä urheilijan elämäkerrassa on mollivoittoinen sävy tai loppu. Siksi on hienoa, että menestyksekkään uran tehnyt huippu-urheilija on pystynyt hankkimaan itselleen koulutuksen ja muutenkin tuntuu siltä, että edellytykset tasapainoiseen elämään uran jälkeen ovat olemassa.

Ari Väntänen: Minna Kauppi – Suunta/Vaisto. Like 2020.