Urheilijoiden elämäkerrat ovat yksi kiinnostukseni kohteista kirjallisuuden saralla. Urheilun maailmasta minua kiinnostavat ennemmin ilmiöt ja tarinat kuin tulokset. Siksipä on esimerkiksi kiinnostavampaa seurata tällä hetkellä Jokereiden mahdollista nousua Liigaan kuin sitä, kuka voittaa mestaruuden. Samoin on kiinnostavaa, kuinka kohtalaisen pienellä budjetilla rakennetut joukkueet menestyvät (SaiPa). Tai kuinka kalliilla rakennettu joukkue on vaikeuksissa (HIFK). Tai kuinka hyvän alun jälkeen sarjanousijan tie käy vaikeaksi (Kiekko-Espoo). Tai kuinka Patrik Laineella peli välillä kulkee, mutta välillä ei.
Sivumennen sanoen on myös kivempaa urheilla itse, kuin seurata urheilua telkkarista. Niinpä en katso edes olympialaisia tai jääkiekon MM-kisoja.
Vaikka en ole itse kiekkoillut lapsuuden kaukalossa Honkajoella lämimistä lukuunottamatta, jääkiekosta olen ollut tietyllä tavalla kiinnostunut aina. Lapsuudessani Pohjois-Satakunnassa SM-liigajoukkueiden kannatus jakautui pääosin Tapparan ja Ässien välille. Itse olin Tapparan kannattaja. Myöhemmin ja pitkään olen sittemmin fanittanut Lukkoa. En muista, koska kävin ensimmäisen kerran katsomassa peliä, mutta sen muistan, kuinka lapsena Luvialta Pohjois-Satakuntaan ajaessamme Porissa oli liikenneruuhkia Isomäen tienoilla, kun Ässien peli oli juuri loppunut.
Luviaan ja Poriin liittyy myös lukemani Riina-Maria Metson kirjoittama kirja Rivipelaaja. Ammattikiekkoilun kulissien takana (Atena 2024). Kirjan idea on kuvata jääkiekon maailmaa “rivipelaajien” näkökulmasta. Suurin osa pelaajista kuuluvat rivipelaajien joukkoon. He eivät ole kaikkein valovoimaisimpia tähtiä, jotka pelaavat maajoukkueissa ja NHL:ssä, mutta ovat osa jääkiekon kovaa kilpailullista maailmaa. He ovat siis hyviä pelaajia, mutta eivät niitä suurimpia tähtiä. He ovat myös jääkiekon ammattilaisia, koska jääkiekon pelaaminen ylimmillä sarjatasoilla on kokopäivätyötä.
No miten kirja liittyy Luviaan ja Poriin? Kirja on rakennettu kolmen pelaajan tarinan varaan. He ovat Marlo Koponen, Jonne Virtanen sekä Pauli Levokari. Levokari on kotoisin Luvialta ja pelasi myös Ässissä. Pelaajien peliurat ovat 2000-luvun alusta, vähän 1990-luvultakin.
Mitä kirjasta jäi mieleen?
Jääkiekko kansallisellakin huipulla on totaalista. Erinomainen kiteytys tästä on kirjassa esitetty sanonta “Elämä on osa jääkiekkoa”. Kaikki pyörii jääkiekon ehdoilla. Tämä tarkoittaa koulunkäynnin jäämistä sivurooliin ja perheen sopeutumista pelaajan arkeen harjoituksineen, peleineen, leireineen. Yksi pelaaja kertoi kirjassa, että ei puhunut vaimolleen pelipäivinä lainkaan, koska piti keskittyä peliin. Näitä hiljaisia pelipäiviä oli uran varrella satoja. Pelaajien joukkueet ja kotipaikat myös vaihtuvat taajaan ja tähän perheiden on sopeuduttava.
Pelaajien työsuhdeturva on olematon. Pesti joukkueessa saattaa loppua silmänräpäyksessä. Suurin huoli pelaajalla on saada peliaikaa ja olla tarpeellinen joukkueelle. Valmentajan valta peluuttamisessa on absoluuttinen ja valmentajilla on usein luottopelaajia, jotka saavat paljon peliaikaa. Kirjassa puhutaan paljon siitä, kuinka valmentaja ei vain pitänyt jostakusta pelaajasta, ja tämä johti peliajan vähenemiseen ja lopulta potkuihin.
Jääkiekko on kulttuurisesti kaltevalla pohjalla. Pelaajat puhuvat, että vastustajaa on kyllä tarkoitus “satuttaa”, mutta ei “vahingoittaa”. Helposti kuitenkin myös vahingoitetaan, eliniäksi, kuten voi lukea esimerkiksi Tommi Kovasen ja Jenni Rostainin kirjasta Kuolemanlaakso.
Kova peli johtaa vammoihin. Kirjassa esitetään kolmen esimerkkipelaajan osalta pitkät listat erilaisia vammoja, tyypillisesti erilaisia murtumia, eri puolilta kehoa. Aivovammat ovat yksi iso puheenaihe jääkiekossa.
Pelata pitää, vaikka olisi erilaisia vaivoja ja vammoja. Siksi pelataan kipulääkityksen voimalla. Mitä tärkeämpi peli, sen vähemmän isotkaan vammat haittaavat ja lääkitystä vain lisätään.
Peli on kovaa myös henkisesti. Kuormaa lisää epävarmuus peliajasta ja uran jatkumisesta, mutta myös altistuminen arvostelulle. Media voi kirjoittaa ikävästi yksittäisistä pelaajista tai pelaaja voi joutua katsojien pilkkahuutojen kohteeksi. Kirjassa puhutaan myös pelaajien suoranaisesta vainoamisesta ja uhkauksista.
Katsomohuudoista muistan yhden hauskankin tapauksen, kun olin vuosia sitten katsomassa Raumalla kun Helsingin IFK pelasi Lukkoa vastaan. Kentällä oli myös nuori Mikael Granlund, jolle lähelläni istunut katsoja huusi muun muassa ”Granlund, Susta ei koskaan tule mitään!”. Tätä kirjoittaessa Mikael Granlund on suomalaisten NHL-pelaajien kaikkien aikojen tilastossa sijalla 11. Pelattuja NHL-pelejä on 874, tehtyjä maaleja 172 ja syöttöjä 419.
Kilpailullisuuden luoman stressin, voittojen ja häviöiden aiheuttamien tunnemaailman jyrkkien kontrastien sekä julkisuuden paineiden hallintakeinot riistäytyvät helposti käsistä. Niinpä erilaiset riippuvuudet ovat pelaajilla yleisiä. Kirjassa puhutaan alkoholista, lääkkeistä ja peliriippuvuudesta. Tästä puolesta merkittävä kirja on Marko Jantusen kirja (lue arvioni täältä)
Vaikea hetki pelaajan uralla on uran loppu, kun siirrytään pois jäähallin kirkkaista valoista. -Kesä vielä menee, mutta syksyllä tulee yksinäisyys, kun kaikki muut ovat hallilla, sanoo yksi pelaaja. Uran loppuun on viime aikoina rakennettu koulutuspolkuja ja muuta tukea esimerkiksi alumnitoiminnan muodossa.
Mitä hyvää sitten on tässä maailmassa? Suurimmaksi positiiviseksi asiaksi kirjassa nostetaan jääkiekkomaailman yhteisöllisyys. Pelaajat pitävät yhteyttä ja yhtä uran jälkeenkin.
Kirjassa viitataan jääkiekon uuteen ja vanhaan maailmaan. Uusi maailma on pelaajalle terveellisempi ja turvallisempi. Henkiseen hyvinvointiin ja palautumiseen kiinnitetään enemmän huomiota, päihteiden käyttäminen on vähäisempää ja pelaaminenkin enemmän taitoa ja nopeutta kuin fyysistä runttaamista korostavaa. Tulee sellainen olo, että kirjassa mukana olevat pelaajat ovat tehneet uransa uuden ja vanhan jääkiekon välissä.
Kirjassa kuvatut asiat koskevat Suomessakin kohtalaista määrää urheilijoita, sillä kahdella ylimmällä sarjatasolla pelaavien pelaajien määrä on jo useita satoja.
Kaiken kaikkiaan kirja oli erinomainen urheilun ja jääkiekon maailmasta kiinnostuneille!
