Korona on luonut myös urheilulle poikkeusolot. Triathlonissa harjoittelumahdollisuudet ovat olleet rajatumpia, kun uimahallit ja salit ovat olleet kiinni. Vuonna 2020 kilpailut pääsääntöisesti peruttiin. Tänä vuonna ollaan sitten jo päästy erikoisjärjestelyillä kilpailemaan. Tässä kirjoituksessa kerrotaan alkuvuoden harjoittelusta ja Lahden puolimatkan kisoista.
Harjoittelu ja vammat
Tammisaaren uimahalli on ollut koko alkuvuoden kiinni, joten hallissa uintikilometrejä on kertynyt nolla. Järvivesien lämmettyä olen sitten uinut avovedessä. Ennen Lahden kisaa mittarissa oli uintia vaatimattomat 7 tuntia ja noin 18 kilometria. Harjoituksissa uinti tuntui sinällään hyvältä, mutta vauhti on jonkin verran hidastunut.
Kuntosalilla on Karjaalla ollut mahdollista käydä turvallisuusohjeita noudattaen melko hyvin alkuvuoden aikana. Olin kuitenkin salilta pois omaehtoisesti keväällä. Kuntosaliharjoittelun määrä tänä vuonna 12 tuntia.
Juoksua on kasassa vähän, eli noin 300 kilometriä ja 32 tuntia. Juoksu alkoi kulkemaan jo paremmin, kunnes pohkeeseen iski pari viikkoa sitten kiusallinen rasitusvamma ja siirryin pitämään juoksutaukoa Lahden kisaan saakka.
Toinen vaiva on ilmeisesti etätyön huonon ergonomian aiheuttama olkapääkipu vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa. Uinti on kivusta huolimatta mahdollista, mutta veto vasemmalla kädellä on kenties hieman voimaton. Lisäksi olkapää kipuilee aika vahvasti aeroasennossa pyöräilyssä.
Harjoittelu on painottunut pyöräilyyn, joskin merkittävä osa pyöräilyä on ollut elämyksellistä gravel-henkistä lenkkeilyä, eikä hampaat irvessä FTP-arvojen parantelua. Talven aikana pyöräilykausi alkoi jo vahvalla Zwift-treenillä. Pyöräilykilometrejä on yhteensä 3572 ja tunteja 160.
Pyöräilykalusto on myös uudistunut, kun vanha Felt korvautui Canyon Speedmax 8.0 Discillä. Gravel-lenkit taittuvat nykyisellään uudella Canyon Grail 8.0-pyörällä.
New bike day: Canyon Speedmax 8.0 Disc.
Gravel-pyörä Grail 8.0
Kaiken kaikkiaan asetelmat Lahden kisaan olivat siis sellaiset, että uinnista oli odotettavissa hieman hitaampi veto, pyöräilyn piti olla suhtkoht normaalitasolla ja juoksun osalta olisi jännitettävänä miten pohje kestää.
Kisajärjestelyt
Kisoissa noudatettiin koronatilanteen vuoksi muun muassa seuraavanlaisia: turvajärjestelyjä: ulkomaalaisilta kilpailijoilta edellytettiin negatiivista testitulosta, rekisteröintiin varattiin etukäteen oma aikaslotti, maskeja käytettiin, kilpailuinfo oli virtuaalinen ja lähtöaikoja ryhmiteltiin odotetun uintiajan mukaan. Järjestelyt toimivat todella hyvin ja etukäteisinformaatiota oli hyvin tarjolla.
Kilpailukeskuksessa käytettiin maskia.
Pyörä valmiina vaihtopaikalla.
Ironman sirkus.
Tästä tullaan ylös uintiosuudelta.
Kilpailu
Koronan vuoksi tehtyjen erityisjärjestelyjen lisäksi kilpailua leimasi helle. Ilman lämpötila huiteli 28-29 asteessa. Veden virallinen lämpötila taisi olla 22-23 astetta.
Uinti
Minä oikealla.
Lämpötilan vuoksi märkäpuvun pukemista kannatti viivyttää viimeiseen saakka. Kävin kokeilemassa vettä ennen lähtöalueelle menemistä ja lämmintähän se oli.
Lähdössä ja vedessä oli tosi väljää. Suunnistaminen oli helppoa, aallokko oli pientä ja näkyvyys poijuille tosi hyvä. Muutaman kerran toinen kilpailija sahasi reitilleni, mutta mitään suurempaa kahinaa ei ollut edes käännöksissä.
Uintiosuus oli lämpimässä vedessä ja kirkkaassa auringonpaisteessa jopa miellyttävä. Uintiaika oli odotusten mukaisesti pari minuuttia kahden vuoden takaista huonompi.
Pyöräily
Asvaltin laatu vaihteli pyöräilyreitillä.
Pyöräilyn reitti on Lahdessa monipuolinen. Mäkiäkin löytyy ja reitti kulkee kahden taajaman läpi (Hollola ja Kärkölä). Mäistä merkittävin on Messilän mäki, joka lasketellaan mennessä alas ja tullessa se tunkataan vastaavasti ylös.
Pyöräily sujui ihan hyvin. Vaihdoin juomapullon joka huoltopisteessä ja neste tuntui riittävän hyvin. Geeliä oli pullossa mukana, lisäksi otin huoltopisteiltä geeliä (en tykännyt) ja energiapatukkaa.
Pyöräosuudella oli mukavasti kisafiilistä. Kannustusta tuli pihapiireistä, koko ajan oli muita pyöräilijöitä ympärillä ja ohituksia tapahtui.
Olkapääkipu alkoi jossakin vaiheessa haittaamaan merkittävästi aeroasennossa ajamista ja jouduin ajamaan sarvista. Tämä ei luonnollisestikaan ollut optimaalista kisavauhdin kannalta.
Vauhti oli sellaista odotettua noin 30 km/h vauhtia.
Juoksu
Tässä tulossa maaliin.
Juoksussa etukäteen jänskätti pohkeen kunto. Olin ollut pari viikkoa juoksematta sitä säästellen. Aluksi kuitenkin suurin huoli juoksussa oli epämääräinen olo vatsassa nesteen ja geelin jäädessä sinne pyörimään. Energiataso oli matalalla ja juokseminen oli tosi vaikeaa.
Siirryin juomapuolella cokikseen ja veteen ja olo alkoi olla parempi. Vesisuihkut huoltopisteillä viilensivät mukavasti.
Hieman ennen puoltamatkaa pohje alkoi ilmoitella itsestään. Matkan edetessä kipu yltyi, mutta ei muodostunut show-stopperiksi.
Heikoilla energiatasoilla ja kipeällä jalalla hiivin juoksuosuuden loppuun ja pääsin maaliin.
Juoksussa oli hyvä tunnelma, yleisöä oli mukavasti paikalla ja ihmiset kannustivat radan varrelta tai kotiparvekkeelta käsin kilpailijoita.
TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat toisiaan, tätä tapahtui jo pyöräosuudella mukavasti.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan kisaviikonloppu oli hieno. Järjestelyt toimivat ja kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Oma suoritus oli melko odotusten mukainen, helle toi lisävaikeutta ja vammat realisoituivat.
Kokonaissaldo triathlonin pidemmissä matkoissa on nyt sellainen, että takana on kaksi täysmatkaa (Tallinna 2018 ja Kööpenhamina 2019) ja kolme puolimatkaa (kaikki Lahdessa, 2018, 2019 ja 2021). Lisäksi on muutama lyhyempi kisa.
Elokuun puolivälissä olisi Tahkon täysmatka. Vaikka tiettyjä fyysisiä haasteita onkin, on Tahkolle tietenkin aivan pakko mennä. Lahden kisan palauttelun jälkeen on muutama hyvä treeniviikko edessä ja on mahdollista harjoitella täysipainoisesti uintia, pyöräilyä ja salillakin voi käydä. Juoksua on edelleen syytä pitää säästöliekillä.