Kisaraportti Ironman Finland Kuopio-Tahko 2022

Tänä vuonna oli isona urheilutavoitteena suorittaa neljäs triathlonin täysmatka. Aikaisemmat täysmatkat olen tehnyt Tallinnassa, Kööpenhaminassa ja Tahkolla. Koska ulkomaille suuntautuvat reissut ovat aika isoja ruljansseja ja korona loi epävarmuutta suunnitelmiin, päädyin osallistumaan viime vuoden tapaan Tahkolla järjestettyyn tapahtumaan.

Valmistautuminen 

Harjoittelu yhteensä syyskuusta 2021-elokuun 13. päivä 2022 oli seuraavanalaista:

  • Tunteja yhteensä: 450 h
  • Pyöräilyä: 256 h (5430 km)
  • Juoksua: 65 h (516 km)
  • Uintia: 33 h (75 km)
  • Kuntosalia 38 h

Lisäksi mittareihin tuli muutama sata kilometriä hiihtoa ja jonkin verran kävelyä. Pyöräily oli syksyllä rentoa gravelia ennen trainerille siirtymistä. Trainerillakin treeenasin kenties vähän laiskasti, eli ajelin badgeja keräillen ja kuormitusta tuli lähinnä Zwiftin ylämäki-osuuksilla.

Juoksua tuli tosi vähän. Toki talvella tuli sitä hiihtoa, mutta juoksua olisi pitänyt tehdä enemmän.

Uintia niinikään vähän, tyypillistä oli uida hallissa kerran viikossa. Ja se on kyllä liian vähän kehittymisen kannalta eikä taida riittää ylläpitoonkaan. En myöskään ottanut uintivalmennusta tänä vuonna lainkaan, joka ei myöskään ole mikään hyvä juttu.

Harjoittelukausi katkesi kesän kynnyksellä koronaan. Korona oli lievä, mutta harjoitteluun se teki merkittävän tauon. Palasin takaisin liikuntaan näillä ohjeilla. Loman alettua teloin selkäni puutarhatöissä. Selkä oli pitkään kivulias ja hankaloitti erityisesti juoksua. Kesällä innostuin juoksemaan pari pidempää lenkkiä (puolimaratonia) ja eikös siinä sitten hajonnut toinen akillesjänne.

Juoksun suhteen pitäisi jatkossa olla viisaampi. Kuten valmentaja Otto Loukkalahti kirjoitti toukokuussa Pyöräily- ja Triathlon-lehdessä, juoksu on tehokas mutta vaarallinen harjoittelumuoto triathlonistille. Vammat vaanivat lähellä, jos kuormitus käy liian kovaksi. Parempi olisi juosta vähän useammin kuin paljon kerralla. Ensi vuonna tämän muistaa paremmin!

Kaiken kaikkiaan treenikausi oli siis haasteellinen. Tarkastellaan vielä armotonta mittaria, eli Training Peaksin harjoituskuormitusta kuvaavaa dataa. Siinä näkyy, että ”kovin treeni koskaan” tapahtui ennen Tahkon viime vuoden kisaa. Tänä vuonna harjoittelun määrä muun muassa edellä mainituista syistä oli vuoden 2020 tasolla. Koronatauon aheuttama kuoppa näkyy notkahduksena ennen kesän harjoittelun aiheuttamaa nousua. Ilman koronaa käyrä olisi jatkanut tasaisemmin nousuaan kohti kisaa.

TP

Kilpailuviikonloppu

Näillä silti mentiin. Matkustin Tahkolle viime vuoden tapaan torstaina. Rekisteröidyin ja laitoin pyöränkin vielä kilpailukeskuksessa tarkastukseen (jarrut ja vaihteet). Huolto huomautti, että etujarrun jarrulevy on vähän kiero, mutta kyllä sillä voi kisan tehdä. Tein etätöitä mökillä torstaina ja perjantaina ja valmistelin varusteita. Kävin Kuopiossa syömässä muikkuja ja pyörähdin noeasti Puijollakin.

muikut

puijo

pyorä

pyorä2

varusteet

logo

nimet

penalty

Kilpailupäivä 

Kello herätti 5.00 aamulla. Rauhalliset aamutoimet ja  lähdin tarkastamaan vielä vaihtopaikalle, että pyörässä on renkaissa ilmaa ja kaikki muutenkin on kunnossa. Tunnelma oli nousussa lähtöpaikalla.

Uinti 

Sijoittauduin porukkaan niin, että ynpärillä oli 1.20-1.30 aikaan tähtääviä kilpailijoita. Uintireittiä oli muutettu niin, että viime vuoden yhden lenkin sijaan uitiin kaksi lenkkiä ennenkuin uitiin maaliin. Veden lämpötila oli + 18 ja vesi oli raikasta. Aamuaurinko paistoi. Uinti lähti hyvin käyntiin, koko ajan oli hyvin tilaa, joskin jotkut kilpailijat tekivät uidessaan melkoista siksakkia.

Poijujen jälkeen tuli kuitenkin ongelmia. Vasen pohje kramppasi voimakkaasti ja kivuliaasti! Yritin rentouttaa jalkaa uidessa ja myös puristella pohjelihasta kädellä. En pysähtynyt, vaan pyrin etenemään koko ajan. Vähän matkan päästä kramppi iski oikeaan jalkaan ja vielä uudestaan vasempaan. Sitten pystyin uimaan kierroksen ilman vaivoja, kunnes vasen pohje kramppasi uudestaan.

Kokonaisuudessaan uinti tuntui pitkältä. Uinnin aika oli 1.28, joka oli ehkä yllättäenkin vain vähän huonompi aika kuin viime vuonna.

Pyöräily 

Pyöräilyn reitti Tahkolla ei ole helpoimmasta päästä. Reitti ajetaan kahteen kertaan ja siinä ajetaan Varpaisjärvelle ja sieltä Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin Tahkolle. Mäkiä on.

Pyöräilyyn olin varannut evääksi pulloon geeliä 14 kpl (High5 berry) ja lisäksi kasan Nosht-vauhtikarkkeja. Energian saannin kannalta pyöräily tuntui hyvältä. Oli lisäksi hyvä, että mukana oli sekä kiinteämpää karkkia että geeliä, joka vähä monipuolisti tarjoilua. Järjestäjiltä otin juomaa ja yhden banaanin. Otin myös yhden energiapatukan kokeeksi, mutta en pystynyt syömään sitä.

Pyörässä hyvää oli se, että bikefittingin jälkeen tuntui siltä, että aero-asento oli parempi. Saavutin muita alamäissä ja lisäksi jaksoin aika hyvin olla aeroasennossa. Pyörä toimi moitteettomasti. Koskaan ei ole muuten kisassa tullut rengasrikkoa! Kisoja kuitenkin eri mittaisia takana noin tusinan verran.

Pyöräilyssä ei ollut sen suuremmin tapahtumia, joitakin ohituksia ja ohitetuksi tulemisia.

Pyöräilyn aika 6.34 ja keskinoperus 27.4.

bike4

bike3

bike1

Juoksu

Kun tulin pyöräilystä vaihtopaikalle, olo oli melko tukala.Pyöräilyasennosta nouseminen pyörrytti. Sipaisin Voltareenia kipeään akillesjänteeseen ja otin vielä yhden buranan.

Lähdin juoksuun ja lajinvaihto tuntui kohtuulliselta. Ilman lämpötila oli juoksussa ihan kohtalaisen korkea, eli nestettä kului. Energia ja nestestrategiani oli 2 kokista ja yksi vesi per juottoasema. Laskeskelin mielessäni, että se teki ehkä noin litran nestettä per kierros ja kierroksia oli viisi.  Yhteensä siis 5 litraa nestettä juoksussa.

Juoksu oli vaikeaa koko matkan. Pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon, mäet ja juottoasemat kävelin. Matka eteni hitaasti, mutta onneksi varmasti. Yhtä juoksijaa elvytettiin ensihoidon voimin ja yhden juoksijan näin oksentavan voimakkaasti. Matkan varrella oli kannustusta ja musiikkia. Seurakaverit (TriathlonSuomi) kannustivat ja monet kanssakilpailijat alkoivat puheisiin.

Sitten oli viimeisen kierroksen vuoro. Kaartaessani viimeiselle kierrokselle kuuluttaja Robson Lindberg riensi heittämään yläfemmat kanssani. Kiristin tahtia viimeisellä kierroksella ja tunsin yhtäkkiä oloni hyvävoimaisemmaksi. Edessä oli punainen matto ja Robsonin sanat ”You are an Ironman!” Neljäs täysmatka oli tosiasia.

Juoksun aika 5.32. Kokonaisaika 13.46.

Maalissa tuli vastaan heti Antti Haqgvist, jolle sanoin, että nyt meni vähän pidempi aika. Hän sanoi, että ”joskus sitä menee pidempi aika”.

run6

run4

run2

run1

 

finish2

finish3

aalissa

Sitten ruokaa ja pientä elpymistä, varusteiden haku ja majoitukseen saunaan.

Analyysi

Kisa oli rankka ja aikaa kului kauemmin kuin aikaisemmissa kisoissa. Syykin on tiedossa, eli treeniä eri syistä liian vähän ja liian löysää. Seuraavassa aikavertailu aikaisempiin kisoihin (tietenkin eri reitit vaikuttavat merkittävästi aikoihin).

Uinti

  • Tallinna 2018: 1.26
  •  Kööpenhamina 2019: 1.17
  • Tahko 2021: 1.24
  • Tahko 2022: 1.28

Pyöräily 

  • Tallinna 2018: 5.49
  •  Kööpenhamina 2019: 5.53
  • Tahko 2021: 6.17
  • Tahko 2022: 6.34

Juoksu

  • Tallinna 2018: 4.59
  • Kööpenhamina 2019: 4.39
  • Tahko 2021: 5.14
  • Tahko 2022: 5.32

Uinnin aika on kisoissa ollut yllättävänkin tasainen. Tallinnassa uitiin satamassa hyvin monimutkainen reitti ja vesi oli kylmää. Kööpenhaminan uinti oli tosi hyvä veto ja kilpailu siellä muutenkin paras kaikista. Parempaan kokonaissuoritukseen tarvittaisiin ennenkaikkea kovempaa pyöräilyvauhtia ja juoksua.

Jälkimietteitä

Aivan kisan jälkeen oli mielessä välivuoden pitäminen ensi vuonna. Ajattelin, että kenties voisi osallistua Turun Challenge-kisaan, jossa en ole koskaan ollut. Täysmatkalle treenaaminen on niin totaalista pitkine pyörälenkkeineen, että välivuotena voisi vaikka suunnistaa enemmän. Tai treenata puolimatkaa varten vähän eri tavalla.

Ehkä nämä suunnitelmat vielä tässä syksy aikana muuttuvatkin. Nyt on kuitenkin hyvä suunnata liikuntaharrastuksia enemmän ”sunnuntaipyöräilyn” (tile hunting) ja suunnistuksen suuntaan.

 

Paluu rasteille ja suunnistusharrastuksen pariin

Viime vuosina liikuntaharrastukset ovat painottuneet uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun, eli sanalla sanoen triathloniin. Niinpä olen pitänyt viitisen vuotta taukoa suunnistuksesta, jota perheessä harrastettiin aikanaan varsin intensiivisesti. Suunnistusvuosina tuli osallistuttua muutaman kerran Jukolaan, kansallisiin eri puolilla Suomea, yökisoihin ja tietenkin kuntorasteille ja omatoimiharjoituksiin. Muistissa on hyvin myös lasten saattelut omiin lähtöihinsä sekä kisoihin liittyneet jälkipelit.

Tauon jälkeen olen palannut suunnistuksen pariin käymällä kevään aikana parissa kisoissa, ensin Paimiossa Viking Line-rasteilla (ent. Silja-rastit) ja Tuusulassa perinteisillä Vappurasteilla. Seuraavassa ajatuksia lajista ja mainituista kisoista.

Suunnistuksessa on nähtävissä seka muutosta että pysyvyyttä. (Muutos ja pysyvyys oli lisensiaatin tutkielmani otsikko).

Pysyvyyttä edustavat harrastajat. Kun kävelin Paimion kisojen kilpailukeskukseen, joka puolella oli tuttuja kasvoja viiden vuoden takaa. Kaupallisesta näkökulmasta paikalla oli entiseen tapaan Suunnistajan kauppa ja Keltamäki.

Kisajärjestelyt näyttävät muuttuneen hieman asiakaslähtöisemmiksi ja toisaalta virtaviivaisemmiksi.

Asiakaslähtöisyyttä edustaa se, että molemmissa kisoissa on ollut mahdollista valita oma lähtöaika. Tämä on hieno mahdollisuus vaikkapa perheille, jotka voivat näin suunnitella paremmin mahdolliset lasten lähtöihin saattamiset ja vanhempien omat kilpailusuoritukset. Paimiossa unohdin valita lähtöajan ja niinpä jouduin lähtemään ihan joukon häntäpäässä. Tuusulassa valitsin ajan ja pääsin metsään ensimmäisten joukossa.

Virtaviivaistamista näyttäisi edustavan myös luopuminen numerolapuista ja myös se, että tarjolla ainakaan näissä kahdessa kisassa ei ollut irrallisia rastimääritteitä. Numerolappuja en osaa kaivata, koska näin hakaneuloilla pelaaminen (ja paidan pilaaminen) jää pois. Kartassa olevat rastimääritteet tietysti vaativat kartan kääntelyä, joka voi vähän haitata suoritusta.

Teknologista kehitystä näyttää edustavan Emit-leimausjärjestelmään kuuluvan kilpailukortin versio 6, jossa ledi vilkkuu viiden sekunnin ajan leimauksen jälkeen. Minulla oli kotona useitakin vanhoja kilpailukortteja, mutta ostin tällaisen uuden, jotta välttäisin epävarmuuden patterin kestävyydestä.

Kuva6

Omaa suoritusta virtaviivaistin uuden kilpailukortin omistajana niin, että en käytä pahvisia emit-tarkistuslipukkeita. Kortin pitäisi nyt toimia ja jos joskus joku leimaus puuttuu ja suoritus hylätään, ei siitä kuitenkaan tule suurta haittaa.

Paimiossa oli keskimatkan kilpailu ja maastossa oli vielä runsaasti lunta. En ollut pitänyt suunnistuskarttaa vuosiin käsissäni ja tunnelmat K-pisteellä olivat vähän haparoivat. Näkökyky on myös ikääntymisen myötä ”muuttunut” ja 1:10000 karttaa oli vähän vaikea hahmottaa semminkin kun maasto oli tyypillistä välillä pienipiirteistäkin Varsinais-Suomalaista avokalliomaastoa.

Suorituksenhallinta oli vaihtelevaa, tiivistäisin sen niin, että suoritus sujui helpoilla rastiväleillä ja rastipisteillä, mutta vaikeat rastit olivat vaikeita. Ensimmäisellä rastilla onnistuin kiipeämään väärään mäkeen ja vaikeuksia oli myös tiheikössä (sinne ei olisi pitänyt mennä alkuunkaan). Tuli myös todistettua se fakta, että avokallion päälle ei kannata nousta luottaen, että kyllä se rasti sieltä sitten löytyy. Neljän kilometrin tarpominen lumisessa metsässä oli ihan kohtalainen fyysinenkin suoritus. Vaikeuksista huolimatta hieno tapahtuma!

Yksityiskohtana se, että viitisen vuotta varastossa viettäneet suunnistuskengät eivät enää kestäneet uuden kauden avauskisaa. Pohja irtosi kisan aikana liimauksestaan, ei ihme, että juoksu tuntui vähän hassulta loppusuoralla. Koska varusteet on aina hyvä pitää kunnossa, ostin välittömästi uudet Inovit Keltamäeltä.

Kuva3

Kuva4

Kuva2

Kuva5

Tuusulassa oli sitten parin viikon välin jälkeen perinteiset Vappurastit ja matkana taas keskimatka. Maasto oli Keski-Uusimaalle tyypilliseen tapaan hieman ryteikköistä ja ihmisen muovaamaa infrastruktuuria oli alueella melko paljon. Rata oli myös selvästi helpompi kuin Paimiossa, joskin pari haastavaa rastipistettä tiheikköjen keskellä oli. Helppoutta näissä pienemmissä kisoissa  tuo sekin, että jos pienemmissä kisoissa löydät mäen päältä rastin, se on todennäköisesti oikea. Isommissa kisoissa samassa mäessä voi olla viisikin rastia. Maastossa oli Tuusulassa edelleen jonkin verran jäätä.

Hieman helpommassa maastossa ja radalla suunnistus sujui jo paremmin. Myös 1:7500 kartta oli tervetullut ikänäköiselle. Pientä koukkua tuli parille rastille, mutta mitään pitkiä hakuja ei tullut. Parilla rastivälillä pystyin tekemään jälkeenkinpäin ajateltuna fiksuja reitinvalintoja hyödyntäen puroja ja polkuverkostoa. Maltoin myös edetä hitaasti ja korostetun varovaisesti vaikeammissa paikoissa. Kohtalaisen hallitun suorituksen jälkeen oli kiva tulla maaliin.

Kuva1

Kaiken kaikkiaan on ollut mukava käydä parissa suunnistustapahtumassa ja varmasti lajia tulee nyt harrastettua aikataulun sallimissa puitteissa. Ajattelin käydä lähiseudun kisoissa, nyt lähiaikoina tällaisia ovat lumitilanteiden vuoksi siirretyt OK Raseborgin Kevätkansalliset ja Ankkurirastit. Suunnistuskausihan on pitkä. Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa, ellei osallistu rastiviikoille ja syksyllä on jälleen hienoja tapahtumia.

Näyttäisi siis siltä, että suunnistus mahtuu kivasti ohjelmaan, kauden päätavoitehan on jälleen Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Voi olla, että en mene lyhyempiin triathlonkisoihin lainkaan. Harkitsen vielä Oittaata ja Vantaa Triathlonia.

Ironman Finland Kuopio-Tahko 2021

mitalit

Täysmatkan mitalit Tallinnasta, Kööpenhaminasta ja Tahkolta.

14.8.2021 järjestettiin Tahkolla Suomen ensimmäinen Ironman-brändin alla toteutettu täysmatkan Triathlonkisa (uinti 3.8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42.195 km). Kisa piti järjestää jo viime vuonna, mutta koronan vuoksi se jouduttiin perumaan.

Omalta kohdaltani lähtökohdat kisaan olivat suhteellisen hyvät. Toki korona esti uintiharjoittelun hallissa, järvessä tuli uitua ennen kisaa vain noin 30 km. Pyöräilyä oli kasassa 4600 kilometriä ja juoksua vajaat 400 kilometria. Juoksuharjoittelua pohjevaivat haittasivat kesän aikana. Kisana alla oli Lahden puolimatka (ks. raportti tästä).

Kyseessä oli kohdallani kolmas täysmatka, aikaisemmat ”täpärit” olen tehnyt vuonna 2018 Tallinnassa ja vuonna 2019 Kööpenhaminassa. Lisäksi olen tehnyt puolimatkan kisan Lahdessa kolme kertaa ja muutaman perusmatkan kisan.

Matkustin Tahkolle torstaina, kävin rekisteröitymässä ja hamstrasin hieman ruokatarvikkeita. Perjantaina tein täyden työpäivän Teamsissa ja kävin viemässä pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle.

ostokset

Aina sitä jotakin pientä matkamuistoa tarttuu mukaan.

syväri

Syvärin vesi kutsuvana, poijut häämöttävät edessä.

vaihtopaikalla

Vaihtoalueella maskin käyttö oli pakollista. 

Kilpailupäivä 

Heräsin kilpailupäivän aamuna 5.30. Sen verran kilpailu jännitti, että nukkuminen oli melko heikkoa, mutta se on hyvin tavallista. Majoitus oli hienosti lähellä vaihtopaikkaa, jossa kävin aamulla vielä tarkistamassa, että pyörän renkaissa oli paineet tallella ja muut suoritukseen tarvittavat välineet pusseissa.

Sitten kävelin uinnin lähtöpaikalle, jonne alkoi kerääntyä kilpailijoita. Paikalla oli Kaisa Sali, joka myöhemmin oli sekä pyörä- että juoksureitin varrella kannustamassa kilpailijoita. Minäkin sain yksilöllistä ohjeistusta juoksun aikana.

Tunnelma tiivistyi ja ensin oli vuorossa pro-naisten startti. Ennen lähtöä soitettiin Maamme-laulu ja toisena keskeisenä musiikillisena elementtinä oli Daruden Sandstorm.

”Great triathlon-ambassador” Alexander Stubb piti lyhyen puheen in english, jossa kehotti kaikkia olemaan kiitollinen vapaaehtoistyöntekijöille ja vastuuhenkilöille, jotka tekivät kisan mahdolliseksi. Niinikään hän kiinnitti huomiota siihen, että paikalla oli niin monia eri kansallisuuksia edustavia kilpailijoita. Myöhemmin luin, että osallistujista peräti 45 % oli ei-suomalaisia, eli tosi hyvin oli kisoihin päästy rajoituksista huolimatta.

Pro-naisten startin jälkeen kävin kokeilemassa vettä ja aloin ryhmittyä rolling startiin. Jonossa vähän kyseltiin toisiltamme minkälainen uintiaika olisi todennäköinen. Sanoin tähtäävänä 1.20-1,30 välille, joka sitten pitkin paikkansa.

Kisoissa on yleisesti ottaen kaksi erityisen hienoa hetkeä, startin tunnelma ja toisaalta maaliin tulo.  Lähdön tunnelma oli Tahkolla priimaa.

Uinti

uinti

Tässä noustaan uinnista, olen tässä kolmen ryhmässä vasemmalla punasävyisessä märkäpuvussa.

Vesi oli noin 20 asteista. Rata oli hyvin suoraviivainen. Oli helppo suunnistaa ja poijut näkyivät koko ajan hyvin. Uidessa oli väljää, vain pieniä kosketuksia tuli, kun jotkut kilpailijat hieman ”risteilivät”.

Suora kääntöpoijulle oli kohtuullisen pitkä. Oli hienoa uida aamuauringon paisteessa (oli oikea valinta ottaa tummennetut lasit uintiin), vesi tuntui mukavan lämpimältä ja myös raikkaalta. Kääntöpaikan jälkeen pieni pätkä ja kääntö takaisin pitkälle suoralle kohti maalia.

Uinnin keskellä piti osua Tahkonsillan aukkoon ja siitä sitten alkoikin jo Ironman-kaari näkymään. Uinti sujui ihan hyvin, mutta vauhti oli hitaampaa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa 2 vuotta sitten. Kello pysähtyi aikaan 1.24 ja uintivauhti oli 2.14/100 m. Tämä oli hieman hitaampaa vauhtia kuin Lahdessa, mutta ihan hyvää tahtia tämän vuoden uintivauhdiksi.

tahko_uinti

Uinnin selkeä reitti. Kello ei ihan pysähtynyt rannassa.

Pyöräily 

pyöräily

Pyöräilyssä reitti ajettiin kahteen kertaan. Ensin ajettiin Tahkolta Varpaisjärven kautta Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin. Reitti oli ihan kohtuullisen mäkinen ja Siilinjärven suuntaan ajettaessa vastatuuli oli merkittävää.

Keskivauhti heilui kolmenkympin tuntumassa ensimmäisen kierroksen, toisella kierroksella vauhti laski hieman. Pyöräilyssä muita kilpailijoita oli koko ajan lähellä ja vastaan tulemassa. Tein ohituksia tulin ohitetuksi. Kuten tavallista, osa kilpailijoista teki pumppaavaa liikettä ja menivät välillä ohi ja jäivät sitten taas jälkeen.

Pyöräilyssä otin Nosht vauhtikarkkeja suunnitelman mukaan. Olen harkoissa pitänyt vauhtikarkeista todella paljon, mutta kyllä ne tässä pidemmässä vedossa alkoivat jo hieman tuntumaan tylsiltä. Lopussa etukäteissuunnitelmani energian suhteen alkoi kenties hieman lipsumaan ja kyllähän se sitten juoksussa kostautui.

Huoltopisteitä oli sopivalla tavalla ja olen oppinut pelaamaan järjestäjien juomapulloilla järkevästi kisojen aikana.

Lopussa raskas reitti alkoi jo painamaan ja kelikin muuttui synkemmäksi. Vaikka asvaltti oli märkä paikka paikoin, en saanut sadetta niskaani pyöräilyosuudella.

Pyöräilyn aika 6.17 ja keskivauhti 28.7.

tahko_pyorä

Pyöräilyn reitti. Tämä ajettiin kaksi kertaa.

Juoksu

Juoksu oli selviytymistä etenkin alussa. Juoksuun lähtiessä oli energiaton olo ja eteneminen oli tosi vaikeaa. Ensimmäisen kierroksen aikana kone kuitenkin käynnistyi pikkuhiljaa sitä mukaa kun sain cocista sisään. Reseptini oli juoda huoltopisteillä kaksi mukia cokista ja muki vettä.

Nimenomaan energiasta oli pulaa, katselin että sykkeet oliva tosi matalat, sellaiset 130-140.

Juoksun ensimmäisellä kierroksella ropsahti rankasti vettäjä. Se ei mitenkään menoa haitannut, juoksukengät nyt tietysti kastuivat ja pientä hiertymää alkoi kehittyä jalkoihin.

Alkukankeuden jälkeen juoksu alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Lopussa jalat alkoivat taas olla tyhjät ja eteneminen muuttui yhä enemmän hiipimiseksi.

Juoksun reitti oli mukavan monipuolinen Tahkonsiltoineen. Huoltopisteitä oli runsaasti. Mäkiäkin oli, pienikin ylämäki on kyllä merkittävä kun täysmatkaa mennään. Toisaalta reitillä oli kuitenkin tasaisia ja alaspäin viettäviä pätkiä, joissa väsyneenä eteenpäin rullaaminen oli mahdollista.

Yleisöä ja kannustusta oli mukavasti vaihtelevasta kelistä huolimatta. TriathlonSuomen seurakaverit nostivat peukkuja tsemppasivat muutenkin.

Maratonin aika 5.14 ja vauhti 7.30 eli hidasta oli tällä kertaa.

tahko_juoksu

Juoksun reitti. Tämä juostiin 4 kertaa.

kohtimaalia

Tässä ollaan viimeistä kertaa Tahkonsillalla maaliin tulossa. 

maaliin2

Loppusuoran punainen matto.

Kaiken kaikkiaan kisasuoritus voidaan tiivistää näin:

  • uinti oli vähän hidas mutta ei kohtuuttoman huono
  • hyvä kun oli ”mekaanista onnea”, eli renkaat pysyivät ehjinä eikä muitakaan haavereita tullut
  • pyöräily oli raskaalla reitillä kunnon mukainen
  • juoksussa haasteena energia ja vauhti hidasta

Tästä on taas hyvä lähteä toteuttamaan vapaamuotoisempia liikuntaharrastuksia syksyn aikana. Pikku hiljaa ajatukset kääntyvät myös seuraavan vuoden Ironman-mahdollisuuksien suuntaan.

Alla kuviossa 1 vielä kolmen täysmatkan eri lajien ajat vertailussa. Kiintoisasti uintiajat ovat aika hyvin kasassa. Kööpenhaminan uinti oli kyllä tosi hyvä. Virossa 2018 uinti oli todella monimutkaisella reitillä kylmässä vedessä. Pyöräilyssä Tahkon reitti oli kovin, Tallinnan ja Kööpenhaminan ajat olivat hyvin lähellä toisiaan. Juoksussa Kööpenhaminan suoritus selvästi paras.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että Kööpenhaminan kisa oli kolmesta kisasta paras veto ja kunto silloin kovimmillaan. Aina on hyvä asettaa tavoitteet eteenpäin ja pyrkiä parempaaan kuntoon ”ens kauella”!

Kuvio 1. Eri lajeihin käytettyjen aikojen vertailu kolmessa eri kisassa.

kisojen vertailu

Mutta onhan se ”hyvää peruskuntoa”, että pystyy täysmatkan suorittamaan. Olen tosi tyytyväinen, että haasteista (korona, olkapää, pohkeet) huolimatta sain itseni täysmatkan kuntoon.

Mutta Tahkon kisasta vielä. Tahkon puitteet kisajärjestelyille olivat kyllä todella hienot.  Järvi on hieno ja vaihtoalueen saa hienosti rauhalliseen selkeään paikkaan. Asvaltiltaan hyväkuntoiset tiet suomalaisessa metsä/maaseutumaisemassa antavat pyöräilylle hienot puitteet. Juoksussa monipuolista reittiä ja kauniita maisemia (golfkentän ympäristö).

Ulkomaalaisille elämyksiä triathlon-kisoista hakeville on siis hienot puitteet tarjolla. Tahkon kisa on pohjoisin kisa Ironmanin kilpailukalenterissa. Ja ensi vuonna kisa järjestetään taas!

Itse pohdiskelen mihin sitä suuntaisi täysmatkalle ensi vuonna. Jos rajoitukset sallivat, jokin lyhyen lennon päässä oleva kisa Euroopassa voisi olla mahdollinen.

Lämmin kiitos vapaaehtoisille ja järjestelyistä vastaavalle tiimille onnistuneista kisoista Tahkolla.

Triathlonia koronan aikaan – Ironman Lahti 70.3 2021

podium

Korona on luonut myös urheilulle poikkeusolot. Triathlonissa harjoittelumahdollisuudet ovat olleet rajatumpia, kun uimahallit ja salit ovat olleet kiinni. Vuonna 2020 kilpailut pääsääntöisesti peruttiin. Tänä vuonna ollaan sitten jo päästy erikoisjärjestelyillä kilpailemaan. Tässä kirjoituksessa kerrotaan alkuvuoden harjoittelusta ja Lahden puolimatkan kisoista.

Harjoittelu ja vammat 

Tammisaaren uimahalli on ollut koko alkuvuoden kiinni, joten hallissa uintikilometrejä on kertynyt nolla. Järvivesien lämmettyä olen sitten uinut avovedessä. Ennen Lahden kisaa mittarissa oli uintia vaatimattomat 7 tuntia ja noin 18 kilometria. Harjoituksissa uinti tuntui sinällään hyvältä, mutta vauhti on jonkin verran hidastunut.

Kuntosalilla on Karjaalla ollut mahdollista käydä turvallisuusohjeita noudattaen melko hyvin alkuvuoden aikana. Olin kuitenkin salilta pois omaehtoisesti keväällä. Kuntosaliharjoittelun määrä tänä vuonna 12 tuntia.

Juoksua on kasassa vähän, eli noin 300 kilometriä ja 32 tuntia. Juoksu alkoi kulkemaan jo paremmin, kunnes pohkeeseen iski pari viikkoa sitten kiusallinen rasitusvamma ja siirryin pitämään juoksutaukoa Lahden kisaan saakka.

Toinen vaiva on ilmeisesti etätyön huonon ergonomian aiheuttama olkapääkipu vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa. Uinti on kivusta huolimatta mahdollista, mutta veto vasemmalla kädellä on kenties hieman voimaton. Lisäksi olkapää kipuilee aika vahvasti aeroasennossa pyöräilyssä.

Harjoittelu on painottunut pyöräilyyn, joskin merkittävä osa pyöräilyä on ollut elämyksellistä gravel-henkistä lenkkeilyä, eikä hampaat irvessä FTP-arvojen parantelua. Talven aikana pyöräilykausi alkoi jo vahvalla Zwift-treenillä. Pyöräilykilometrejä on yhteensä 3572 ja tunteja 160.

Pyöräilykalusto on myös uudistunut, kun vanha Felt korvautui Canyon Speedmax 8.0 Discillä. Gravel-lenkit taittuvat nykyisellään uudella Canyon Grail 8.0-pyörällä.

nbd

New bike day: Canyon Speedmax 8.0 Disc.

grail

Gravel-pyörä Grail 8.0

Kaiken kaikkiaan asetelmat Lahden kisaan olivat siis sellaiset, että uinnista oli odotettavissa hieman hitaampi veto, pyöräilyn piti olla suhtkoht normaalitasolla ja juoksun osalta olisi jännitettävänä miten pohje kestää.

Kisajärjestelyt

Kisoissa noudatettiin koronatilanteen vuoksi muun muassa seuraavanlaisia: turvajärjestelyjä: ulkomaalaisilta kilpailijoilta edellytettiin negatiivista testitulosta, rekisteröintiin varattiin etukäteen oma aikaslotti, maskeja käytettiin, kilpailuinfo oli virtuaalinen ja lähtöaikoja ryhmiteltiin odotetun uintiajan mukaan. Järjestelyt toimivat todella hyvin ja etukäteisinformaatiota oli hyvin tarjolla.

maski

Kilpailukeskuksessa käytettiin maskia.

pyörä

Pyörä valmiina vaihtopaikalla.

rekat

Ironman sirkus.

uinti_portti

Tästä tullaan ylös uintiosuudelta.

Kilpailu

Koronan vuoksi tehtyjen erityisjärjestelyjen lisäksi kilpailua leimasi helle. Ilman lämpötila huiteli 28-29 asteessa. Veden virallinen lämpötila taisi olla 22-23 astetta.

Uinti 

uinti

Minä oikealla.

Lämpötilan vuoksi märkäpuvun pukemista kannatti viivyttää viimeiseen saakka. Kävin kokeilemassa vettä ennen lähtöalueelle menemistä ja lämmintähän se oli.

Lähdössä ja vedessä oli tosi väljää. Suunnistaminen oli helppoa, aallokko oli pientä ja näkyvyys poijuille tosi hyvä. Muutaman kerran toinen kilpailija sahasi reitilleni, mutta mitään suurempaa kahinaa ei ollut edes käännöksissä.

Uintiosuus oli lämpimässä vedessä ja kirkkaassa auringonpaisteessa jopa miellyttävä. Uintiaika oli odotusten mukaisesti pari minuuttia kahden vuoden takaista huonompi.

Pyöräily

pyörä_1

Asvaltin laatu vaihteli pyöräilyreitillä.

Pyöräilyn reitti on Lahdessa monipuolinen. Mäkiäkin löytyy ja reitti kulkee kahden taajaman läpi (Hollola ja Kärkölä). Mäistä merkittävin on Messilän mäki, joka lasketellaan mennessä alas ja tullessa se tunkataan vastaavasti ylös.

Pyöräily sujui ihan hyvin. Vaihdoin juomapullon joka huoltopisteessä ja neste tuntui riittävän hyvin. Geeliä oli pullossa mukana, lisäksi otin huoltopisteiltä geeliä (en tykännyt) ja energiapatukkaa.

Pyöräosuudella oli mukavasti kisafiilistä. Kannustusta tuli pihapiireistä, koko ajan oli muita pyöräilijöitä ympärillä ja ohituksia tapahtui.

Olkapääkipu alkoi jossakin vaiheessa haittaamaan merkittävästi aeroasennossa ajamista ja jouduin ajamaan sarvista. Tämä ei luonnollisestikaan ollut optimaalista kisavauhdin kannalta.

Vauhti oli sellaista odotettua noin 30 km/h vauhtia.

Juoksu

maaliin2

Tässä tulossa maaliin.

Juoksussa etukäteen jänskätti pohkeen kunto. Olin ollut pari viikkoa juoksematta sitä säästellen. Aluksi kuitenkin suurin huoli juoksussa oli epämääräinen olo vatsassa nesteen ja geelin jäädessä sinne pyörimään. Energiataso oli matalalla ja juokseminen oli tosi vaikeaa.

Siirryin juomapuolella cokikseen ja veteen ja olo alkoi olla parempi. Vesisuihkut huoltopisteillä viilensivät mukavasti.

Hieman ennen puoltamatkaa pohje alkoi ilmoitella itsestään. Matkan edetessä kipu yltyi, mutta ei muodostunut show-stopperiksi.

Heikoilla energiatasoilla ja kipeällä jalalla hiivin juoksuosuuden loppuun ja pääsin maaliin.

Juoksussa oli hyvä tunnelma, yleisöä oli mukavasti paikalla ja ihmiset kannustivat radan varrelta tai kotiparvekkeelta käsin kilpailijoita.

TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat toisiaan, tätä tapahtui jo pyöräosuudella mukavasti.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan kisaviikonloppu oli hieno. Järjestelyt toimivat ja kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Oma suoritus oli melko odotusten mukainen, helle toi lisävaikeutta ja vammat realisoituivat.

Kokonaissaldo triathlonin pidemmissä matkoissa on nyt sellainen, että takana on kaksi täysmatkaa (Tallinna 2018 ja Kööpenhamina 2019) ja kolme puolimatkaa (kaikki Lahdessa, 2018, 2019 ja 2021). Lisäksi on muutama lyhyempi kisa.

Elokuun puolivälissä olisi Tahkon täysmatka. Vaikka tiettyjä fyysisiä haasteita onkin, on Tahkolle tietenkin aivan pakko mennä. Lahden kisan palauttelun jälkeen on muutama hyvä treeniviikko edessä ja on mahdollista harjoitella täysipainoisesti uintia, pyöräilyä ja salillakin voi käydä. Juoksua on edelleen syytä pitää säästöliekillä.