Paneelikeskustelu opinnoista ja työelämästä

Osallistuin tänään Helsingissä opiskelijajärjestöjen järjestämään keskustelutilaisuuteen, jonka teemana oli ”Sosiaalipoliitikko työelämässä.” Paneelissa oli viisi keskustelijaa, jotka olivat tehneet eri mittaisia työuria erityyppisissä organisaatioissa. Oli kiinnostavaa aikahypätä äkkiseltään pohtimaan opiskeluaikoja. Niistä on yllättäen vierähtänyt jo tovi, eli kokonaista 20 vuotta.

Keskustelussa pohdittiin alalle sijoittumista, opiskeluaikojen valintoja ja niiden merkitystä työelämään sijoittumisen kannalta ja työelämälle laajemmin.

Pohdittin, minkälainen on sosiaalipoliitikon identiteetti muiden professioiden joukossa. Keskustelijat kokivat omaavansa sosiaalipoliitikon identiteetin, mutta muille työelämän professioille sosiaalipoliitikko paikantuu jonnekin humanistien kanssa samaan ryhmään. Suurelle yleisölle sosiaalipoliitikko on melko tuntematon, sillä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuu vain harvoja ”julki-sosiaalipoliitikkoja”.

Melko laajalti omaksuttu näkemys oli, että opinnot ovat antaneet perustietoja yhteiskunnan toiminnasta, mutta varsinaiset työelämässä tarvittavat taidot joudutaan opettelemaan usein työelämässä erikseen.

Todettiin, että opinnot on hyvä hoitaa kohtuuajassa loppuun, arvosanoilla ei juurikaan ole merkitystä työnsaannin kannalta.

Rekrytointitilanteissa hakemus saattaa erottua muiden hakemusten joukosta gradun aiheella tai pienelläkin alan työkokemuksella. Myös sivuaineet saattavat tehdä profiilista kiinnostavamman.

Yleinen näkemys tuntui olevan, että työuran eteneminen saattaa olla aika paljon kiinni sattumasta. Sosiaalipoliitikko tuntuikin voivan työllistyä oikeastaan mihin vain, ei pelkästään perinteisiin hyvinvointivaltion linnakkeisiin tai tutkijanuralle.

Itse pohdiskelin junassa kotimatkalla opintojen ja työn nivelvaihetta. Mietin, että jos nyt olisin opintojen loppuvaiheessa oleva opiskelija, tarjoaisin yrityksille tai julkisen sektorin organisaatioille valmista itse keksimääni graduideaa. Tämäntyyppisistä avauksista saattaisi syntyä polkuja työelämän alkuun. Ja avoin tarjous olisi vastuunottoa omasta tilanteesta, useinhan opiskelijat lähestyvät organisaatioita kysyäkseen ideoita graduunsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *