Porin Ässät voitti jääkiekon Suomen mestaruuden vuonna 2013. Kyse oli sensaatiosta, koska Ässien resurssit eivät olleet liigan kärkitasoa. Lisäksi alkukausi meni tahmeasti, mutta kevätkausi nosti joukkueen pudotuspeleihin ja lopulta mestaruuteen. Edellisen kerran Ässät oli voittanut mestaruuden vuonna 1978.
Mestaruuskaudesta kirjoitettiin kirja, jonka kannessa on Ässien silloisen päävalmentajan Karri Kiven kuva. Ässien mestaruuden jälkeen Kivi luotsasi Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen maailmanmestaruuteen. Ensi kaudella Kivi valmentaa Tampereen Ilvestä. Kivi on Nelonen Pro:n (mielestäni) erittäin hyvä asiantuntijakommentaattori.
Kirjassa Kivi on kuitenkin yllättäen sivuroolissa. Pääroolissa ovat pelaajat ja erityisesti joukkueen kapteeni Ville Uusitalo, jonka joukkueelle pitämä puhe katkaisee tappiokierteen ja aloittaa joukkueen nousun kohti mestaruutta. Kapteenin pitämän puheen jälkeen päävalmentaja ruttaa oman huolella laaditun puheenvuoronsa roskiin, eikä sitä kuulla koskaan. Myös loppukauden ratkaisupelin erätauolla päävalmentaja antaa pelaajien luoda tarvittavan latauksen itse omassa porukassaan.
Yli puolet kirjasta kertoo tuskallisesta alkukaudesta, tunnelmasta sekä joukkuetta kohtaavista loukkaantumisista ja vaikeuksista hallilla ja sen ulkopuolella. Joukkueen henki on huono. Paineet kasvavat aina kolmen peräkkäin hävityn pelin jälkeen. Joukkueen johto tekee näissä synkeissä tunnelmissa jo päätöksiä seuraavan kauden valmentajasta. Kivi ei tulisi jatkamaan Ässien päävalmentajana.
Jälkimmäisessä osassa teosta kerrotaan flowsta, jossa koko joukkue on mukana ja joka johtaa mestaruuteen. Yksi kirjan kiintoisimpia kohtia on kuvaus voittoputken tuomasta paineesta. Tappioiden sarja tuo paineita, mutta niin tuovat myös monet peräjälkeen saavutetut voitot. Pelaajat ja valmentajat huokaisevat helpotuksesta, kun pitkä voittoputki katkeaa ja päästään jälleen aloittamaan alusta ja normaalimmasta tilanteesta.
Joukkueen dynamiikassa kapteenilla ja muilla avainpelaajilla on keskeinen rooli niin pelitapahtumissa kuin hengen luojana. Kun joukkueen itseluottamus on kohdallaan ja pohja näin rakennettu, valmentajatkin pääsevät käyttämään omaa työkalupakkiaan. Ässät muuttaa valmennusjohdon näkemykseen perustuen pelitapaansa radikaalilla ja onnistuneella tavalla juuri ennen ratkaisupelejä.
Lopun ratkaisupelien intensiivisyys ja taistelu välittyy kirjan loppuosasta hienosti. Hyvä näin, sillä kirjan alkuosa on hieman jopa tylsää luettavaa, mutta tahmeasti etenevä tarina kuvaa kenties sittenkin hyvin pitkää ja raskasta negatiivista kierrettä.
Mitä kirja sitten kertoo johtamisesta? Joukkueen tai yhteisön vaikeaa henkistä lukkoa on vaikea avata. Valmentaja kokee tilanteessa suurta neuvottomuutta kun käytössä olevilla välineillä ei ole tehoa. Kun joukkueen vire ja itseluottamus ovat kohdallaan, on valmentajankin enemmän mahdollista vaikuttaa omalla tekemisellään joukkueen pelaamiseen ja menestykseen. Ratkaisupeleissä pelin johtamisessa korostuu fokusointi ja vastustajan heikkouksien hyväksikäyttäminen. Kirja kuvaa myös jännitteitä valmennusjohdon sisällä sekä suhteessa seuran johtoon.
Suosittelen kirjaa jääkiekosta ja urheilusta pitäville ja joukkueurheilun ja valmennuksen dynamiikasta kiinnostuneille. Kirja on laadukkaasti toteutettu, siinä on hienoja valokuvia, jotka sopivat erinomaisesti tarinan kulkuun. Kirjassa on myös hyvä liite seuran lähihistoriasta ennen mestaruutta. Kirja oli mukava lukea näin jälkikäteenkin.
Kiven kovat. Harri Laiho, Juha Luotola, Tapio Neva. Satakunnan Kansa, Pori 2013.