Urheiluhullu – Stadioneilta suljetulle osastolle

suominen
suominen

Tapio Suominen on tuttu mies kaikille urheilua viime vuosikymmeninä seuranneille. Hän on toiminut urheiluselostajana ja toimittajana, työskennellen Yleisradiossa yli 30 vuotta ja selostaen monipuolisesti eri lajeja. Työssään hän on vieraillut yli 70 maassa ja tehnyt yli 3000 TV-lähetystä. Kirjassa hän kertoo työurastaan ja sairastumisestaan.

Vaikka Tapio Suominen on minua kuusi vuotta vanhempi, tunnistan hänen lapsuuden ja nuoruuden kertomuksistaan monia tuttuja asioita, liittyen yhteiskunnallisiin asioihin, perheeseen, koulumaailmaan, musiikkiin, sarjakuviin ja elokuviin.

Suominen oli innokas urheilun seuraaja jo nuorena; kenties näistäkin kohdista kirjassa mieleeni tuli muistoja 1970-1980-luvun urheilutapahtumien seuraamisesta radiosta, jossa kanava ei aina ollut ihan kohdallaan.

Suomisen laji nuoruudessa oli koripallo, jota hän pelasi myös vaihto-oppilasvuotenaan Yhdysvalloissa. Suominen opiskeli Jyväskylässä liikuntatieteellisessä ja oli mukana paikallisessa koripalloseurassa.

Suomisen ura urheilutoimittajana on huikea. Noin vuodesta 1990 hän työskenteli käytännössä kaikissa merkittävissä suurkisoissa, matkusti ympäri maailmaa sekä tapasi ja haastatteli keskeiset urheilun maailmantähdet. Suomisen lajit olivat ainakin hiihto, jääkiekko, yleisurheilu, jalkapallo, koripallo, taitoluistelu ja telinevoimistelu. Kirjasta ilmenee, että Suominen raportoi myös muun muassa Pauli Kiurun legendaarisista Hawaijin kisoista.

Oli vaikuttavaa lukea Suomisen omistautuneisuudesta, siitä miten syvällisesti hän halusi perehtyä itselleen tuntemattomiin lajeihin hyödyntämällä kirjallisuutta ja asiantuntijoita. Ja miten huolellisesti hän valmistautui tehtäviinsä.

Kuvaukset urheilutoimittajan, selostajan tai studioisännän työstä ovat kiinnostavia avaten juuri taustatyötä ja valmistautumista. Perustyöstä kertomien lisäksi kirjassa tulee kosolti mielenkiintoisia huomioita ja kommentteja kisoista, urheilijoista ja urheilun merkkihenkilöistä.

Suomisen verkosto on laaja. Hän puhuu monista julkisuuden ristiriitaisistakin persoonista myönteiseen sävyyn.

Työura kuitenkin päättyy monisäikeiseen ongelmien vyyhteen, jonka elementtejä ovat työstä irtisanotuksi tuleminen, alkoholiongelma, avioero ja sairastuminen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Kuvaus näistä vaikeista vaiheista on raa-an avointa ja rehellistä. Lyhyessä ajassa tapahtuu monia käänteitä hyvää ja huonoon suuntaan. Elämä on välillä hiuskarvan varassa.

Suomisella on lähellään kuitenkin ihmisiä, joiden tuki vaikeimpina hetkinä on ratkaisevaa. Oman vivahteensa Suomisen vaikeisiin vaiheisiin tuo hänen asemansa julkisuuden henkilönä sekä sosiaalinen media.

Suominen haluaa myös kuvata sitä, miten yhteiskunnan hoitojärjestelmä hänen tilanteessaan toimi. Hoitoa järjestyy, mutta asiat eivät aina suju hyvin. Kun autettavan resurssit ovat vähissä, avun saamisessa tukijoukot ovat tarpeen ja oikeat hoitomuodotkin järjestyvät vasta pidemmällä aikavälillä.

Suominen on myös käynyt keskustelemassa mielenterveyteen liittyvän järjestön kanssa saadakseen kirjaansa taustatietoa mielenterveysasioista ja niiden hoidosta Suomessa.

Kirjan loppupuolella Suominen kuvaa huippu-urheilijoita ja suhdettaan heihin. Maailman parhaat urheilijat ovat jollakin tavalla erityisiä ihmisiä, poikkeusyksilöitä. Ilman tätä he eivät voisi olla maailman parhaita. Suominen sanoo kokevansa hengenheimolaisuutta heihin ja halusi myös olla alallaan maailman paras. Tähän haluun liittyi hänen omistautumisensa ja paneutumisensa.

Kirja on sisällöltään kaksijakoinen: stadionit ja suljetut osastot ovat todellakin niin kaksi eri maailmaa.  Vaikka ennusmerkkejä ongelmista tuleekin jo työuran aikana, pysäytys on todella raju. 

Pidin kirjasta todella paljon. Urheiluosuus oli mielenkiintoista luettavaa monessakin mielessä. Sairaskertomus avasi sairastavan henkilön näkökulmasta niitä prosesseja, jotka koskettavat monia nykypäivän Suomessa. Ehkä Suomisen tietty reflektio ja nuoruuden muistot koskettivat myös jotenkin erityisesti saman ikäistä miestä.

Tapio Suominen ja Lasse Lindqvist 2019: Urheiluhullu. Stadioneilta suljetulle osastolle. Otava, Helsinki. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *