Lapsuudessani Pohjois-Satakunnassa tehtiin havaintoja susista niin, että kaupungissa asuva isoisäni oli välillä huolissaan, oliko lastenlapsilla turvallista.
Sain lahjaksi kirjan, joka kertoo susista ja niihin suhtautumisesta Suomessa. Jouni Tikkasen kirja Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa tarkastelee tapahtumia Varsinais-Suomessa, jossa sudet tappoivat vuosina 1880-1881 yhteensä 22 lasta.
Kirjan alkuosassa kerrotaan, tapaus kerrallaan, kuinka susi tulee talojen ja tilojen pihapiiriin, nappaa noin 5-8 vuotiaita lapsia, vie lapset metsään ja syö lapset suihinsa.
Isommat ja vahvemmat lapset pystyivät joissakin tapauksissa puolustautumaan, mutta pienemmillä lapsilla ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Tapahtumien jälkeen susia alettiin määrätietoisesti tappaa. Järjestestettiin suuria jahteja, joissa susia saarrettiin ihmisketjuin ja tapettiin.
Susia kohdeltiin julmasti. Sudenpennut tapettiin pesään ja pentuja käytettiin houkuttimina isommille susille. Suunniteltiin erilaisia ansoja, susia myrkytettiin ja jotkut susien metsästäjät nousivat kansallisiksi sankareiksi.
Jahtien seurauksena susien määrä romahti. 1880-luvulla susia oli Suomessa yli tuhat, mutta 1990-luvun alkuvuosikymmeninä susien määrä laskettiin kymmenissä.
Sudet säilyivät vainon kohteina aina 1970-luvulle saakka, jolloin nouseva luonnonsuojeluaate alkoi voittaa keskiajalta juontuvaa petojen hävittämisen kulttuuria. Suden rauhoittamista koskeva laki hyväksyttiin Suomessa vuonna 1973.
Susi on pitkään ollut yhteiskunnallisen kiinnostuksen kohteena, siitä on tehty tutkimuksia, kuuluisimpana ehkä Erkki “Susi” Pulliaisen väitöskirja, sekä muita kirjoja ja artikkeleita.
Tikkasen kirja on huolellista työtä. Aineistona on käytetty tutkimuksia, kirkonkirjoja ja muita viranomaislähteitä, karttoja, perimätietoa sekä sanomalehtiartikkeleita. Kirja on tutkimuksellinen, mutta kirjoitustyyli on hyvin kaunokirjallinen.
Kirjan lopussa on tarkat luettelot 1880-luvulla susien surmaamista lapsista sekä samalla ajalla kuolleista susista. Lapsista luetellaan paikkakunta, nimi, ikä, ja lähdetietoja. Susien tappokeinoja ovat mm. “ampumalla”, “kirveellä”, “ansalla”, myrkyllä” ja “pennut pesästä”.
Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti, sillä tarina kulkee myös suden näkökulmasta. Kirjassa kuvaillaan, miten susi hakeutuu uteliaasti erilaisten tuoksujen houkuttelemana pihapiireihin ja miten susi ulvoo epätoivoisena, kun löytää omat pentunsa kuolleina.
Kirjassa on myös kiintoisaa pohdintaa siitä, miten köyhempien vanhempien lapset usein valikoituivat susien vietäviksi. Köyhien talot olivat useammin metsien lähellä, kun taas varakkaampien talot olivat turvallisemmin peltojen keskellä.
Kirjassa on karttoja tapahtumapaikoista, havainnollistavia piirroksia sekä valokuvia sudentappajista.
Kirja oli todella mielenkiintoinen, kertoen siitä, miten suomalaisten suhde susiin on kehittynyt ja minkälaisia tapahtumia tähän on liittynyt. Ehdoton lukusuositus!
Jouni Tikkanen 2019: Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Otava, Helsinki.