Avainsana: työ

Julkaistu

Muistikirja sinnittelee

alejandro-escamilla-4

Paperittomuus saa koko ajan lisää jalansijaa toimistoissa. Trendiä avittavat paitsi kehittyvät digitaaliset välineet, myös vaikkapa toimiston ekologista jalanjälkeä pienentämään pyrkivät ohjelmat, kuten WWW Green Office.

Yksi pieni valinta paperittomuudessa on valinta siitä, tekeekö työntekijä omat muistiinpanonsa paperille vai sähköisenä.

Paperisen vaihtoehdon osalta ehdoton ykkönen on mustakantinen muistikirja, jonka koko voi vaihdella. Yleensä muistikirja on kuitenkin vähintään keskikokoinen.

Sähköisiä välineitä ovat Evernote tai Onenote, joita voi käyttää eri päätelaitteilla. Muistiinpanoja voi tietenkin tehdä myös Wordilla ja monella muullakin välineellä.

Miksi aloin pohtia niinkin yksinkertaista asiaa kuin muistiinpanojen tekemistä?

Valinta on tietysti omakohtaisestikin relevantti. Olen kokeillut kaikkia edellämainittuja sähköisiä välineitä. Minulla on myös ollut lukuisia paperisia muistikirjoja.

Mutta kiinnostuin asiasta muista syistä.

Huomasin nimittäin, että digitaalisuuden etenemisestä huolimatta paperista muistikirjaa käytetään laajasti. Sitä käytetään yleisesti piireissä, joissa sitä ei todellakaan odottaisi nykypäivänä käytettävän. Havaintoja viime viikoilta:

Pörssissä noteeratun IT-firman päälliköt tekivät kokouksessa muistiinpanoja muistikirjoihin.

Yritysvierailulla pienessä nopeasti kasvavassa IT-firmassa yritystä esittelevällä asiantuntijalla oli edessään muistikirja.

Kahden ison konsultointifirman johtoon kuuluvat henkilöt tukeutuivat kokouksissa mustiin muistikirjoihin.

Johtamiskoulutuksessa osallistujille jaettiin oppilaitoksen logolla varustetut mustat muistikirjat.

Näyttää siis siltä, että moni edelläkävijä jättää digitaaliset muistiinpanovälineet käyttämättä.

Sähköisillä muistiinpanoilla on monia etuja

  • Muistiinpanot ovat käytettävissä eri päätelaitteilla.
  • Niitä voi jakaa muille.
  • Omiin muistiinpanoihin voi tehdä hakuja.
  • Muistiinpanoihin voi liittää erilaisia materiaaleja ja linkkejä verkosta
  • Muistiinpanoihin voi liittää kuvia
  • Vuosikausien muistiinpanot voi säilöä samaan ”paikkaan”.
  • Muistiinpanot ovat turvassa fyysiseltä hukkumiselta pilvessä.
  • Muistiinpanoja ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi tai ne ovat kokouksen jälkeen lähes puhtaaksi kirjoitettuja

Sähköinen muistikirja näyttää siis monessa suhteessa hakkaavan perinteisen välineen vähintään 6-0.

Miksi vanha musta vielä sinnittelee?

Tutkimusten mukaan kynän ja paperin käyttö edesauttavat oppimista paremmin kuin sähköiset välineet. Piirtämisellä ja käsinkirjoittamisella on yleisesti positiivinen vaikutus aivotyöskentelyyn ja aivojen kehittymiseen.

Sähköisillä välineillä voi toki myös piirtää, mutta… onhan se kömpelöä.

Oma muistikirja onkin ehkä enemmän oman henkilökohtaisen ajattelun ja muistamisen apuväline. Muistikirjoihin syntyy raapustuksia ja piirustuksia, joita ei ole tarkoituskaan jakaa kenellekään. (Eikä niistä kukaan muu selvää saisikaan.) Vaikka merkintöihin ei koskaan palaisikaan, ne auttavat kuitenkin jäsentämään omaa ajattelua ja esillä olevaa asiaa, sen eri ulottuvuuksia.

Kokouksissa joku voikin tehdä muistiinpanot sähköisesti. Nämä toimivat ”virallisena” jaettavana dokumenttina. Osallistujien piirustukset ja riipustukset saattavat olla tehneet tehtävänsä kun kokous päättyy.

Mitä välineitä sinä käytät muistiinpanojen tekemiseen ja miksi?

Kuva: Unsplash.com

Julkaistu

Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä

howtuOman vireen, työn organisoinnin, palautumisen ja vuorovaikutuksen parantaminen on yksi ajankohtainen työelämäkeskustelun trendi. Työelämän muuttuessa pirstaleisemmaksi ja kompleksisemmaksi on tuloksellisuuden ja oman hyvinvoinnin vuoksi aikaisempaa tähdellisempää miettiä, miten työnsä tekee ja vapaa-aikansa viettää.

Tähän markkinarakoon kiilaa kirjallaan How to Have a Good Day McKinsey-konsultointifirmassa pitkän uran tehnyt, laajalevikkisten amerikkalaislehtien kolumnisti ja huippuyliopistoissa kouluttautunut ekonomisti Caroline Webb.

Kirjan tausta

Kirjan tieteellinen – joskin melko ohuesti kirjassa kuvattu – tausta kumpuaa psykologiasta, käyttäytymistaloustieteestä ja aivotutkimuksesta.

Keskeisiä ajatuksia ovat ensinnäkin aivotoiminnan kaksijakoisuus (neuvotteleva ja kontrolloitu versus automaattinen ja vaistomainen). Kun työtavat sovitetaan hyödyntämään tätä kaksinaisuutta, työ on sujuvampaa ja tuloksellisempaa.

Toisaalta tärkeäksi ulottuvuudeksi on valittu puolustautuminen uhkia vastaan (threat) versus palkkioiden löytäminen (discovery). Puolustus-moodissa emme ole fiksuimmillamme. Itsetuntemus voi auttaa ohjaamaan omaa moodia löytämismoodiin ja tätä kautta luovempaan työskentelyyn. Taitavasti toimien voimme myös auttaa toisia löytämään olotilan, jossa luova työskentely on mahdollista.

Kolmanneksi tärkeäksi tunnistetaan mielen ja kehon yhteys. Tässä keskeinen havainto on se, että fyysinen aktiivisuus voi olla hyvin merkityksellinen älyllisen suoriutumisen, resilienssin tai itseluottamuksen näkökulmasta.

Kirjan taustassa on samaa kysymyksenasettelua kuin Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen kirjassa Tunne aivosi (lue esittelyni kirjasta tästä). Mainittu suomalainen kirja on kuitenkin tieteellisen taustansa suhteen huomattavasti perusteellisempi.

Ole oman elämäsi toimitusjohtaja

Suurin osa kirjasta käsittelee sitä, miten omalla tekemisellä, ajattelulla ja valinnoilla voi edesauttaa sitä, että oma päivä olisi ”hyvä päivä”.

Näkökulmia ovat muun muassa priorisointi, tuotteliaisuuden ylläpitäminen ja lisääminen, vuorovaikutussuhteissa toimiminen, ajattelun boostaaminen, resilienssi sekä energiatason ylläpitäminen.

Defensiivisen moodin taustalla on sosiaalisia tarpeita, kuten esimerkiksi mukana oleminen, reiluus, kunnioitus, autonomia, kompetenssi, merkitys, turvallisuus ja lepo. Kirjassa luetellaan jokaisen sosiaaliseen tarpeeseen liittyviä triggereitä, joita on hyvä tarkastella eri vuorovaikutustilanteissa. Samoin esitellään keinoja, joilla mahdolliset haasteet voidaan välttää.

Vuorovaikutustilanteisiin kirja antaa monenlaisia vinkkejä. Näkökulmia ovat muun muassa, miten kuunnella, miten luoda tunnelmaa, miten saada omia ideoita läpi kokouksissa ja miten ratkoa mahdollisia ristiriitoja.

Hankalien ihmisten kohtaamiseen suositellaan lähestymistapaa, joka korostaa, että persoona on sinällään hyvä, mutta vaikeat olosuhteet kenties tekevät henkilön käyttäytymisestä haasteellista.

Kirjassa opetetaan myös, miten sanotaan ”ei” fiksusti. Kas näin se käy:

  • aloita lämmöllä – osoita kiitosta ja tunnustusta henkilön kysymykselle
  • sano Sinun ”kylläsi” – kerro innostuneesti, mikä on tärkein prioriteettisi juuri nyt
  • sano ”ei” – kerro, että tämä tarkoittaa, että edellä mainitusta syystä et voi ottaa tarjottua tehtävää vastaan
  • lopeta lämmöllä – ehkä voit lopuksi auttaa kysyjää, esimerkiksi kertomalla kuka toinen voisi auttaa asiassa. Aivan lopuksi osoita huomiota ja ymmärrystä kysyjälle ja hänen asialleen.

Konkreettisia vinkkejä, joilla hyvää päivänkulkua voi edesauttaa ovat mm. seuraavat:

  • Ajattele aamulla, mikä tänään on tärkeää. Mieti mitä tämän asian saavuttaminen merkitsee asenteen, fokuksen ja toiminnan näkökulmasta.
  • Visualisoi ja kuvittele saavutuksesi.
  • Jaksota työpäivä, varaa aikaa esimerkiksi luovalle työlle ja rutiineille.
  • Mieti minkälainen mentaalinen olotila edistää tavoitteesi saavuttamista ja valmista itsesi siihen musiikilla, taiteella tai muulla rutiinilla.
  • Järjestä lounaalla itsesi vuorovaikutukseen jonkun sellaisen kanssa, josta pidät.
  • Työpäivän jälkeen mieti kolmea hyvää asiaa, jotka tapahtuivat päivän aikana.
  • Älä katso älylaitteita illalla, käytä oikeaa herätyskelloa, äläkä kännykkää.

Samantyyppisiä työpäivän eri vaiheisiin liittyviä niksejä on kirjassa kymmenittäin.

Kokoukset ja sähköpostit keskiössä

Kirjan loppupuolella käsittellään vielä asiantuntijatyössä alati tärkeitä asioita, eli kokouksia sekä sähköposteja. Molempiin annetaan tuttuja ja toisaalta hieman uudempia vinkkejä.

Sähköpostitse kehotetaan lähettämään lyhyitä viestejä ja käyttämään selkeää yksinkertaista kieltä. Kysymykset tai asiat joihin halutaan suunnata huomiota, tulee korostaa.

Viesteissä on hyvä peilata tunnelmaa: Jos saat lämminhenkisen viestin, päätä viestisi esimerkiksi toteamukseen, että odotat tapaamista viestin lähettäjän kanssa.

”Säästä retoriikka romaaniisi tai hääpuheeseesi”.

Sähköpostien käsittelemiseen liittyviä ohjeita ovat mm., että ”älä lue viestejäsi koko ajan, vaan varaa siihen oma aika”. Toisaalta lanseerataan OHIO-periaate (Only Handle it Once), eli uudet viestit pitää pystyä käsittelemään yhdellä kerralla.

Kokousten suhteen todetaan muun muassa se, että asialistat on hyvä rakentaa kysymysmuotoon. On parempi esimerkiksi laittaa asiakohdaksi ”miten parannamme tiimityötä”, eikä ”tiimityön kehittäminen”. Kokoukset kehotetaan aloittamaan jollakin positiivisella asialla, näin autetaan muita osallistujia pääsemään discovery-moodiin.

Lopuksi

Aivan viimeisessä jaksossa pohditaan syitä, miksi kirjan opit mahdollisesti jäävät käyttämättä ja miten nämä sudenkuopat vältetään.

Kirja on kirjoitettu jäntevään struktuuriin. Kappaleet alkavat johdannolla ja päättyvät kiteytyksiin. Aivan kirjan lopussa on vielä taulukko keskeisistä konkreettisista vinkeistä.

Kirja esiintyi hiljattain World Economic Forumin ja Fortunen listalla, jolla lueteltiin viisi business-kirjaa, jotka vuonna 2016 oli syytä lukea.

Itse luin kirjan ekskursiona modernin itsensäjohtamisen maailmaan. Monet vinkeistä tuntuivat yksinkertaisilta, joitakin ahaa-elämyksiä sentään koin. Suosittelen kirjaa, jos tämä ajankohtainen tematiikka työelämän osa-alueista kiinnostaa.

Hyvän päivän rakennuspalikoita on kirjassa paljon. Kovin runsas annos näitä oppeja omaan päivää sovellettuna tuntuisi kenties tukahduttavalta. Pienenkin osan soveltaminen saattaa kuitenkin tehdä omasta päivästä piirun verran paremman.

Caroline Webb 2016: How to Have a Good Day. Think Bigger, Feel Better and Transform Your Working Life. MacMillan, London.

Julkaistu

Työn merkityksellisyys nousee keskiöön

chetan-menaria-2796Kuva: Chetan Menaria/Unsplash.

Viime aikoina vastaani on tullut useita työn merkityksellisyyttä pohtivia kirjoituksia. Miksi työn merkityksellisyys korostuu?

Frank Martela kirjoitti, että työ antaa ihmisille paljon muutakin kuin toimeentuloa. Vaikka monessa maassa pohdinnan kohteena oleva perustulo takaisikin toimeentulon ”työn jälkeisessä yhteiskunnassa”, olisi silti tarpeen löytää työstä yleensä saatavaa merkityksellisyyden kokemusta niille, jotka eivät enää kiinnity työelämään.

Toisaalta Martela kiinnittää huomion myös siihen, että työssä oleville työn merkityksellisyys tarjoaa voimakkaan sisäisen motivaation lähteen tehdä työnsä hyvin. Tämän tyyppinen motivoituminen on erityisen tärkeää töissä, joissa työn korkea laatu on tärkeää.

Tällainen työelämän alue on Martelan mukaan muun muassa luova asiantuntijuus, eli ratkaisujen löytäminen strukturoimattomiin ongelmiin yksin tai ryhmässä. Tällainen asiantuntijuus on todennäköisesti ihmisten vahvuus robotisoituvassa työelämässä.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti 26.3.2017 erään toimittajan kanssa käymästään keskustelusta, jossa nimenomaan työn merkityksellisyyttä koskeva oivallus vaikutti työuran jatkoon liittyvään päätökseen. Maailman muuttuessa yllätyksellisemmäksi ja nopeasti muuttuvaksi tarvitaan hyvää journalismia, joka auttaa jäsentämään maailmaa. Tämä on hyvä esimerkki luovasta asiantuntijuudesta, johon Martela viittasi.

Samaisessa päivän lehdessä kielenkääntäjäkin löysi työlleen syvemmän merkityksen: ”..kielen kääntäminen on pitkälle toisen ihmisen kunnioittamista.. niiden, jotka lukevat sen käännöksen.” Tätä asennetta on hyvä verrata vaikkapa Googlen kääntäjään, joka toki usein tarjoaa ymmärrettävän käännöksen.

Julkisen sektorin työ koetaan merkitykselliseksi

Itse olen vuosien varrella törmännyt työ merkityksellisyyden tärkeyteen useissa projekteissa ja keskusteluissa. Vaikka merkityksellistä työtä tehdään kaikilla työelämän sektoreilla, korostuu se erityisesti monissa julkisen sektorin ammateissa, joissa tehdään työtä yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden sekä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi.

Kuten Puolustusvoimien vanha kampanja sen tiivisti: ”Tee työtä, jolla on tarkoitus”.

Kunnanjohtajatkin mainitsevat usein työnsä tärkeäksi motivaation lähteeksi halun tehdä laaja-alaisesti työtä nimenomaan yhteiskunnan ja kuntalaisten hyväksi.

”Julkisen palvelun motivaatio”-teorian mukaan julkiselle sektorille hakeutuvat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka haluavat tehdä työtä palvelujen käyttäjien, kansalaisten tai koko yhteiskunnan hyväksi. Tästä teoriasta ja siihen liittyvistä tutkimustuloksista saa yleiskuvan tästä artikkelista.

Eräässä Kevan tutkimuksessa muutaman vuoden takaa kysyttiin noin 60-vuotiailta julkisen sektorin työntekijöiltä, mitä asioita työntekijät todennäköisesti jäävät kaipaamaan eläkkeelle siirryttyään. Merkittävä osa vastaajista mainitsi työtoverit, mutta myös ne ihmiset, joille he tuottivat palvelua. Oppilaiden, potilaiden ja muiden asiakkaiden auttaminen koettiin tärkeäksi merkityksellisyyden lähteeksi.

Onko työn merkityksellisyys vähenemässä?

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen avulla voidaan tutkia työelämän muutoksia pitkällä aikavälillä. Lähimmin työn merkityksellisyyteen liittyvässä kysymyksessä tiedustellaan, missä määrin vastaajat kokevat oman työnsä merkittäväksi ja tärkeäksi. (Linkki raporttiin, ks. sivu 22)

Tulokset osoittavat, että kokemukset oman työn merkityksellisyydestä ja tärkeydestä vaihtelevat. Pohjalukemat saavutettiin 1990-luvun laman aikana. Tästä on noustu, mutta viime vuosien trendi osoittaa lievästi alaspäin. Naiset kokevat työnsä merkityksellisemmäksi kuin miehet.

Työelämän tulevaisuudesta käydään runsaasti keskustelua eri foorumeilla. Keskustelua käydään sekä työn määrästä, että laadusta. Kysytään, kuinka paljon ihmisille jää työtä jäljelle tulevaisuudessa digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan kehittyessä. Yksi merkityksellisyyden lähde työn väistyessä voi olla vaikkapa vapaaehtoistyö.

Monissa ammateissa ja organisaatioissa (kuten juuri julkisella sektorilla) työn merkityksellisyys on varsin ilmeistä. Kaikkien organisaatioiden ja yksilöiden kannattaisi kuitenkin pohtia oman olemassaolonsa ja työnsä syvempää ja laajempaa merkitystä. Kuulostaahan se aika surulliselta, jos työntekijällä päällimmäisenä on ajatus, että palkan takiahan tätä työtä tehdään.

Eikä sekään ole nykypäivänä niin itsestäänselvää, onko yritysten perimmäinen tehtävä tuottaa voittoa omistajilleen. Ainakaan sitä ei näin ilmaista.

Julkaistu

Yksin kotona – ajatuksia etätyöstä

mike-kenneally-2236

Kuva: Unsplash/Mike Kenneally.

Etätyö on melko vanha juttu, mutta se on aikaisempaa ajankohtaisempi monesta eri syystä. Historiallisessa perspektiivissä erilaisissa käsityöammateissa (vaikkapa räätäli ja seppä) työskenneltiin tyypillisesti kotona. Teollistumisen myötä työnteko keskittyi tehtaisiin ja tietoon perustuvassa työssä toimistoihin.

Teknologia mahdollistaa yhä useammin sen, että sloganinkin mukaisesti ”työ ei ole paikka johon mennään”, vaan toimintaa jota tapahtuu eri paikoissa tai hienommin sanottuna ”lokaatioissa”.

Meneillään olevassa työympäristön kehittämisboomissa toimistot muuntuvat monitilatoimistoiksi. Etätyö irrottaa ja mahdollistaa osan työstä työpaikan ulkopuolella tehtäväksi. Tilankäytön tehostamiseksi tehtävän ”ylibookkauksen” vuoksi kaikki eivät edes mahdu kerrallaan toimistolle työskentelemään.

IBM:n uutinen vähentää etätyötä sähköisti hetkeksi keskustelun Suomessakin. (Suomenkielinen uutinen, alkuperäinen juttu).

IBM päätti koota eri sijainneissa työskenteleviä työntekijöitä yhteen. Mielenkiintoisinta asiassa oli ensinnäkin se, että linjaus oli valtavirran vastainen. Toisaalta mielenkiintoista olivat perustelut. IBM nimittäin näyttää uskovan, että työntekijät työskentelevät tehokkaammin ollessaan fyysisesti lähellä toisiaan.

”there is something about a team being more powerful, more impactful, more creative, and frankly hopefully having more fun when they are shoulder to shoulder. Bringing people together creates its own X Factor (Michelle Peluso, IBM).

Etätyö jakaa mielipiteitä ja se kuuluu työelämää koskeviin ajankohtaisiin aihepiireihin, joista tuntuu jopa olevan hieman vaikea puhua maltillisesti. Toinen ajankohtainen herkkä aihe on monitilatoimisto.

Usein kuulee sanottavan, että ”työskentelen etänä, koska minun on pakko saada valmiiksi tämä kirjoitus”. Mieleeni tulee, että työpaikalla ei ole kaikki kunnossa, jos työskentelyrauhaa pitää hakea kotoa.

Joskus taas törmää siihen, että ”palataan tähän kun olet toimistolla” tai ”kokous perjantaina ei ole mahdollinen, koska Heikki on etänä”. Nämä tilanteet osoittavat, että etätyö ei vielä istu luontevasti työpaikan kulttuuriin.

Etätyö sopii toiseen työhön paremmin kuin toiseen. Jossain työssä voidaan tarvita tiimiä, jonka on virtuaalisista välineistä huolimatta hyvä työskennellä lähekkäin. Työssä voidaan tarvita myös välineitä, joita ei kannata hankkia kahteen paikkaan, työpaikalle ja kotiin.

Etätyö on jokatapauksessa keskuudessamme. Siksi työpaikoilla tarvitaan linjauksia etätyöstä suuntaan tai toiseen (kuten IBM:kin teki), keskustelua siitä, mitä toivotaan ja satsauksia välineisiin ja valmiuksiin. Esimiesten valmiuksia johtaa etätyötä pitää kehittää (ks. kirjaesittelyni teemaan liittyvästä kirjasta tästä).

Etätyöhön liittyvä luottamus-aspekti kuuluu etätyötä koskevaan keskusteluun. Se saattaa kuitenkin ilmentää, että työpaikalla on muita (ja suurempia) haasteita. Kuten tässä jutussa kysytään, jos et luota työntekijöidesi työskentelyyn joustavasti, miksi olet ylipäätään rekrytoinut heidät?

Miten itse koen etätyön?

Pystyn tekemään melko vähän etätyötä kokonaisina päivinä, koska minun odotetaan tai on tarpeen olla monissa perinteisissä kokouksissa. Esimiesasemassa olevan on myös hyvä olla työpaikalla fyysisesti läsnä.

Työmatkani on pitkähkö, noin tunnin suuntaansa. Teen mielelläni osittaista etätyötä junamatkojen ajan. Näin itse asiassa teen etätyötä joka päivä kaksi tuntia ja viikossa 10 tuntia.

Silloin harvoin kun olen kotona ”oikeissa etätöissä”, pidän myönteisimpänä asiana sitä, että voin osallistua perheen arkeen viemällä lapsia hoitoon ja kouluun.

En pysty kotona keskittymään sen paremmin työhöni kuin toimistolla tai junassakaan. Keskeytykset tulevat joka tapauksessa kun ovat tullakseen puhelimella, Skypellä ja sähköpostilla.

Työpaikalla minulla on käytössä iso näyttö, joka helpottaa isojen dokumenttien hahmottamista ja ylipäätään näkemistä. Kotona tihrustan läppärin näyttöä.

Toimistolla koen olevani mukana työn sykkeessä, kotona koen olevani yksin. Tämä on ollut itselleni uusi ja jopa yllättävä havainto, koska yleisesti ottaen viihdyn erittäin hyvin myös yksin.

Yksin kotona etätöissä ollessani, kun asunto on hiljainen ja perhe muualla, koen olevani erikoisessa paikassa ja olotilassa. Tuntuu siltä, kuin en olisi töissä enkä kotona.

Itse asiassa pienimuotoista työtä, kuten kirjoittamista, on mukavampi tehdä kun perhe on kotona ja lapset syövät muroja läppärin vieressä. Olikohan kotonaan työskentelevällä räätälillä tai suutarilla sama fiilis?

Julkaistu

Onko työ rangaistus?

hitsari

Tällä viikolla olin puhumassa eräässä puhetilaisuudessa Vaasassa. Ennen minua puhui tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava. Hän esitti hyvän puheenvuoron työelämän muutoksesta. Yksi seikka hänen puheessaan jäi kuitenkin mietityttämään. Halava sanoi suurin piirtein näin:

Teknologian kehittymisen vuoksi 10 vuoden kuluessa työstä katoaa sen rangaistusluonne (Ilkka Halava).

Aloin miettiiä, että ainakaan itse en pidä työtäni minään rangaistuksena. Myös monet tutkimukset kertovat laajasta työtyytyväisyydestä. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen taannoisen Työ ja terveys Suomesssa-tutkimuksen mukaan 86 prosenttia suomalaista on erittäin tai melko tyytyväinen työhönsä.

Työstä saa tunnetusti toimeentulon lisäksi paljon kaikenlaista muutakin myönteistä. Saamme toteuttaa itseämme, lisää sosiaalisia suhteita ja rytmiä ajankäyttöön.

Työ tuo myös arvostusta. On erityisen arvostettuja ammatteja, kuten kirurgin ammatti tai palomiehen ammatti. Mutta yleisemmin ammattilaisia missä tahansa ammatissa arvostetaan, kun he tekevät työnsä hyvin.

Puhumme työn imusta ja ilosta ja osallistumme Great Place to Work tai Euroopan (tai vähintään Suomen paras) työpaikka-kilpailuihin.

Ei kuulosta rangaistukselta. Toki työelämässä on myös erilaisia ongelmia ja haasteita. Tuntuu silti liioittelulta sanoa, että työ olisi rangaistus.

Toki työelämässä on myös erilaisia ongelmia ja haasteita. Tuntuu silti liioittelulta sanoa, että työ olisi rangaistus.

Työn pitkä varjo

Mutta jos asiaa katsotaan hieman pidemmällä perspektiivillä, huomaa, että asiat eivät aina ole olleet tällä mallilla.

Vanhassa testamentissa todetaan tunnetusti seuraaalla tavalla, kun ihmiset karkotettiin paratiisista:

Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. (1. Moos: 19).

Työ tuli siis raskaaksi syntiinlankeemuksen yhteydessä.

Antiikin Kreikassa raskas ruumiillinen työ oli ulkoistettu orjille vapaiden miesten käyttäessä aikaansa ylevämpiin toimiin.

Max Weberin Protestanttisen työn etiikkaan viitaten luterilaisen työn etiikkaan on liitetty ankara työnteko. Tätä käsitystä on kuitenkin myöhemmin lievennetty eri keskusteluissa (ks. esim tämä artikkeli).

On melko helppo nähdä työn rangaistusluonteen pitkiä jälkiä, jotka ovat syvällä kultuurissa.

Kaikkien (esimerkiksi miesten ja naisten) tasa-arvoinen osallistuminen työelämään ja työstä nauttiminen on varsin tuore asia Suomessakin.

Kun työelämän perusasiat ovat kunnossa, keskittyy työelämän kehittäminen yhä hienojakoisempiin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi vuorovaikutuksen parantamiseen. Keskeistä on myös pyrkimys tuottavuuden parantamiseen työelämää kehittämällä.

Tulevaisuudessa työ muuttuu edelleen

Pidemmässä ajanjaksolla juuri teknologian kehittyminen on jo vähentänyt työn ”rangaistusluonnetta”. Esimerkkejä voivat olla vaikkapa ojankaivuu tai raskaat maataloustyöt tai työ kaivoksessa.

Tulevaisuudessa teknologian kehityksen myötä edelleen yhä useampi raskas, tylsä, likainen ja yksitoikkoinen työ tehdään koneen toimesta. Ihminen vapautetaan näiden töiden tekemisestä kokonaan.

Teknologian kehittyminen ei kuitenkaan rajaudu tylsien tai vaarallisten töiden vähentämiseen. Se vähentää myös asiantuntijatöitä, joihin saattaa liittyä erityisen suuri palkitsevuuden kokemus tai arvostus.

Toisaalta jäljelle jäävä työ muuttuu. Työtä saatetaan tehdä hyvin eri tavoilla kuin aikaisemmin. Työ voi tulevaisuudessa muistuttaa aikaisempaa enemmän leikkimistä tai pelaamista. Tästä Halavakin puheessaan mainitsi.

Työ voi siis tulevaisuudessa olla aikaisempaakin kivempaa!

Julkaistu

Minun työympäristöni

kahvilassa

Tietotyöläinen työskentelee kahvilassa.

Keskustelu työympäristöjen kehittämisestä käy työpaikoilla vilkkaana. Tavoitteena on tehostaa tilankäyttöä, lisätä vuorovaikutusta ja etsiä parhaiten työntekoa tukevia työympäristöjä.

Työympäristöjen  muutosprojektit onnistuvat urbaanien legendojen perusteella eri tavoin, aiheeseen liittyy suuria tunteita ja tutkimustuloksistakin voi poimia erilaisia johtopäätöksiä tukemaan eri näkökantoja asiaan.

Olen kirjoittanut teemasta aikaisemminkin täällä. Kirjoitus on edelleen yksi viikoittain luetuimpia kirjoituksiani. Tämä ilmentää sitä, että aihe on ajankohtainen.

Vaikka puhetta riittää eniten juuri siitä, että työympäristöjen kehittämisessä oma työhuone vaihtuu kenties yhteiskäyttöiseksi monitilatoimistoksi tai työpisteeksi sellaisessa, kyse on laajemmasta muutoksesta. Siitä, että työ muuttuu aikaisempaa enemmän paikasta ja ajasta riippumattomaksi.

Työympäristö ei myöskään ole pelkästään fyysinen: se koostuu fyysisten rakenteiden lisäksi virtuaalisista välineistä ja sosiaalisista käytönnöistä, toimintatavoista ja normeista.

Seuraavassa pohdin työympäristöön ja työn tekemiseen liittyviä asioita puhtaasti omasta näkökulmastani ja omiin kokemuksiini perustuen.

Junassa on hyvä työskennellä

Vietän päivittäin kaksi tuntia junassa matkustaen välillä Karjaa-Helsinki-Karjaa. Minulla on tästä noin 15 vuoden kokemus ja olen aina työskennellyt junassa työmatkoillani kirjoittaen, lukien ja suunnitellen.

Viikossa istun junassa 10 tuntia ja kuukaudessa 40 tuntia. Näin isolle ajalle on hyvä keksiä mielekkäämpää ja hyödyllisempää tekemistä kuin ikkunasta ulos tuijottaminen, vaikka länsiuusimaalainen metsä kaunista onkin.

Juna on minulle yhtä hyvä työympäristö kuin koti tai toimisto. Joskus jopa parempi, koska keskeytyksiä on junassa vähemmän. (Kauko)junassa on siistiä, valoisaa ja istua voi rauhassa omalla paikalla. Paikallisjunat ovat eri juttu.

Vuosien varrella junan verkkoyhteydet ovat parantuneet. Tällä hetkellä omalla työmatkallani verkkoyhteydet toimivat lähes sataprosenttisesti ja yhtä hyvin kuin toimistolla ja kotona. Kaikilla rataosuuksilla tilanne ei tietääkseni ole ihan yhtä hyvä.

Kanssamatkustajien juttelu tai muut äänet junassa eivät pääsääntöisesti häiritse minua. Häiriötä koen vain, jos tapahtuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa (jos vaikkapa junan kuulutus jumittuu häiritsevän kovalle).

Toki junamatkan rauhallisuuteen vaikuttaa myös se, että matkustan tavallista hiljaisempien matkustajien, eli ”työmatkalaisten” vaunussa ja työmatka-aikoihin. Joskus aikaisemmin kuuntelin junamatkoilla musiikkia, mutta olen sittemmin lopettanut sen.

Erityisesti aamut ovat junassa tehokkaita. Kun saavun työpaikalle, olen valmistautunut päivän kokouksiin ja/tai tehnyt jo ison siivun töistä junassa. Illalla kotiinpäin palatessa olen hieman väsyneempi ja työteho on alhaisempi.

Mutta pointti oli siis se, että junassa voi työskennellä yhtä hyvin kuin toimistolla. Joukkoliikenneyhteyksien toimiessa olisi sulaa hulluutta ajaa työmatka autolla.

Konttori pystyyn kahvilaan, ABC:lle tai kirjastoon

Jos olen kaupungilla menossa kokoukseen, hammaslääkäriin, parturiin tai muualle ja minulla on hieman ”luppoaikaa” juna-aikataulujen tai muiden syiden takia, saatan työskennellä kahvilassa latten kera. Tällöin yleensä muodostan nettiyhteyden kännykällä ja työt sujuvat näin mainiosti.

f_efosxh0si-frank-lanigan

Olen myös työskennellyt ABC:lla, kirjaston lukusalissa ja uimahallin kahvilassa lasten futisharkkojen aikaan. Kaikki nämä ovat aivan loistavia työympäristöjä tunnin tai parin rupeamaan.

Mutta en kyllä koskaan työpaikkani lähistöllä menisi varta vasten kahvilaan työskentelemään, jos minulla olisi työpaikalla työtilat tarjolla. Ehkä tämä johtuu siitä, että urbaani kahvilakulttuuri ei ole laajemmassa mitassa minun juttuni.

 Toimistolla en istu ”koppikonttorissa”

Yksi paikka tehdä töitä on tietenkin myös toimisto. Toimistolla työhuoneeni seinä käytävälle päin on läpinäkyvää lasia. En siten koe istuvani ”koppikonttorissa”. Aamuisin moikkaan lasin läpi töihin tulevia kollegoita.

Työhuoneessani pidetään paljon parin-kolmen-muutaman hengen kokouksia. Huoneeni lasiovi on yleensä kiinni, koska käytävällä on jonkin verran trafiikkia. Ja tietenkin palaverin äänet saattavat häiritä muita lähistöllä työskenteleviä.

Vietän työpäivästäni keskimäärin ehkä tunnin tai kaksi omalla työpisteelläni. Joskus minulla on pidempi ”luova hetki” työpöydän ääressä. Muun ajan olen palaverissa omassa huoneessani, toisessa kokoushuoneessa tai toimiston ulkopuolella.

Työ tulee kotiin

Teen etätyötä harvoin, jos etätyö määritellään niin, että työskentelen koko päivän muualla kuin toimistolla. Tämä johtuu siitä, että työpäiväni täyttyvät kokouksista. Pidän kokonaisen etäpäivän korkeintaan kerran kuukaudessa.

Kun pidän etäpäivän, teen samoja töitä kuin muulloinkin, paitsi en istu palavereissa. Toisinaan olen etätöissä ollessani osallistunut kokouksiin Skypellä. Tekniikan toimiessa nämä kokoukset ovat olleet todella toimivia tehokkaita.

Itse en kotona pysty keskittymään sen paremmin tai huonommin kuin muuallakaan.

Monet sanovat, että etätyö mahdollistaa tehokkaamman ja keskittyneemmän työskentelyn (esimerkiksi kirjoittamisen) kuin toimistolla. Itse en kotona pysty keskittymään sen paremmin tai huonommin kuin muuallakaan. Toki toimistokuukkelin aiheuttamia keskeytyksiä on kotona vähemmän. Keskeytykset kuitenkin pääsevät läpi viestivälineiden kautta.

Etätyön suurimmat edut itselleni ovat, että voin viedä lapset kouluun ja tarhaan ja mahdollisesti nukkua hieman pidempään kuin normiaamuna.

Toisinaan jatkan normaalia työpäivää kotona junamatkan jälkeen käyden läpi esimerkiksi sähköposteja.

Lapsiperheen arjen äänten keskellä työskentelevälle monitilatoimiston pelisääntökeskustelu kuulostaa luksukselta.

Aivan illalla en tee töitä, ellei ole ihan pakko esimerkiksi lähestyvän deadlinen takia. Työnteko myöhään illalla ei ole hyvä unilääke.

Työskentelen melko paperittomasti

Vuosien varrella olen muuttanut työskentelyäni paperittomaan suuntaan. En juurikaan enää printtaile papereita, ellei sitä ole pakko tehdä esimerkiksi dokumentoinnin vuoksi. Luen muistioita ja raportteja sähköisesti. Kirjoja luen sekä e-kirjoina, että perinteisinä kirjoina, miten niitä onkaan saatavilla.

Paperittomuus sopii hyvin töihini, koska työni on suurimmaksi osaksi PowerPointtien ja Word-dokumenttien laatimista, sähköpostittelua ja Skypellä viestimistä. Työvälineet ovat pääsääntöisesti normi Office-pakettiin kuuluvia ohjelmia. Oman työn organisointiin käytön Wunderlistia, joka on aivan huippu.

Aivan viime aikoina olen huomannut, että näköni on heikentynyt niin, että pienen läppärin näyttö ei ole oikein optimaalinen kaikkiin työtehtäviin. Isoa näyttöä ja ”kunnon hiirtä” kaipaan myös monimutkaisempien PowerPointtien rakentelemiseen. Sama näköön liittyvä vika lienee monella Rahikaisella ikääntymisen myötä.

Sama näköön liittyvä vika lienee monella Rahikaisella ikääntymisen myötä.

Voin myös hyvin kuvitella, että monissa töissä, joissa käsitellään useita dokumentteja samanaikaisesti, on tarve ainakin yhdelle isolle näytölle, ellei kahdelle. Tällainen työ ei liiku yhtä hyvin kuin oma työni.

Työskentelytavoista voi summeerata, että ”PowerPointin pyörittäjän” tai tekstin luojan työtä on helppo tehdä paperittomana läppärikulkurina käytännössä missä vain. Kaikki tietotyö ei kuitenkaan ole tällaista.

Lopuksi uhat ja mahdollisuudet

Alleviivaan vielä sitä, että edellä olen pohdiskellut vain omaa suhdettani työympäristöön. Eri töissä tarpeet työympäristölle ovat erilaiset. Eri ihmiset tarvitsevat ympärilleen tai lähelleen eri ihmisiä. Jokaisella on myös omia yksilöllisiä työtapoja. Omia työtapoja voi tietenkin kehittää.

Kun työtä tehdään monipaikkaisesti, monet hyvinvointiin liittyvät asiat saattavat muodostua haasteeksi. Kun työtä ei tehdä samalla tavalla toimistolla kuin aikaisemmin:

  • Työpäivän venyminen, työntekijän kuormittuminen ja mahdollisten työkykyongelmien havaitseminen saattaa olla esimiehelle haasteellisempaa.
  • Työsuorituksen valvominen on erilaista.
  • Ergonomia ei välttämättä ole huomion kohteena samalla tavalla kuin toimistolla.
  • Etätöissä ruokailut eivät ehkä ole yhtä terveellisiä kuin työpaikalla. Monipuolinen lounas vaihtuu lämmitettyyn pinaattilettuun.

Kun työ irtautuu ajasta ja paikasta monenlaista hyvinvointiin liittyvää vastuuta liukuu helposti yksilöille ja esimiestyö muuttuu.

Työympäristön kehittämisellä pyritään tietenkin työolosuhteiden parantamiseen.

Uskon, että hyvin suunnitellut työympäristön kehittämisprojektit, joissa työn tekemisen erityispiirteet huomioidaan, johtavat niihin myönteisiin lopputulemiin, joihin hankkeilla pyritään.

Avainasemassa on hyvien erilaisiin työtehtäviin sopivien ratkaisujen löytäminen. Toisinaan järjestelyt saattavat jo ollakin kunnossa, eikä radikaaleja muutoksia tarvita.

Työympäristön kehittämiseen pätee sama kuin digitalisaation aitoon hyödyntämiseen. Ei kannata miettiä miten tietty työ viedään uuteen työympäristöön. Kannattaa ajatella minkälainen työympäristö tukee työn tekemistä nykyistä tapaa paremmin.

Kuvat: Unsplash.com

Edit: 6.2.2017 Korjattu kirjoitusvirheitä.

Julkaistu

Saako illalla lähettää työsähköpostia?

lljpxsf3gbe-nick-turner

Koirakin ihmettelee kun pomo on lähettänyt sähköpostia illalla.

Tällä viikolla Suomessakin uutisoitiin Ranskassa voimaan astuneesta laista, joka rajoittaa työsähköpostien lukemista työajan ulkopuolella.

Teema on kiinnostava, koska siinä tiivistyy monia ajankohtaisia työelämän ja työhyvinvoinnin ilmiöitä ja haasteita. Kyse on ainakin työn tekemisen irtautumisesta ajasta ja paikasta, perheen ja työn yhteensovittamisesta ja palautumisesta.

Epäsovinnaisiin aikoihin lähetettyihin sähköposteihin saattoi ehkä jossain vaiheessa liittyä tietynlaista heroismia. Katsokaa, täällä minä teen töitä viikonloppuna tai illalla!

Legendat kertovat kuinka johtaja lähetteli sähköpostia viikonloppuisin tai kello 03.00 yöllä.

Tällainen ajattelutapa on kuitenkin jäämässä marginaaliin, koska tietoisuus palautumisen tärkeydestä yleistyy.

On tietysti olemassa töitä ja ammatteja, joissa työtehtäviin kuuluu olla tavoitettavissa ja päivystämässä. Erityisesti asiantuntijatyössä työn ja vapaa-ajan välinen raja rikkoutuu kuitenkin helposti ei-toivotulla tavalla. Sama pätee monissa johtotehtävissä, joissa odotetaan tavoitettavuutta ympärivuorokautisesti.

Sähköpostikuormaa voidaan säädellä työyhteisötason pelisäännöillä ja omilla valinnoilla.

Miten työsähköpostin kanssa kannattaa toimia?

Hyviä prinsiippejä työsähköpostin kanssa toimimiseen ovat mielestäni seuraavat:

  1. Viestittely työasioissa tapahtuu pääsääntöisesti työaikana.
  2. Iltaa on tärkeämpi suojata kuin aamua.
  3. Erityisesti viikonloput ja lomat pitää rauhoittaa.
  4. On hyvä sopia työyhteisön pelisäännöistä sähköpostin suhteen.
  5. Erityisesti kuormittavat asiat otetaan esille työaikaan (mieti onko sähköposti ylipäätään oikea väline näissä tapauksissa).
  6. Jos joudut viestimään epäsovinnaiseen aikaan, panosta viestin ”laatuun” eli mieti viestin muotoa.
  7. Sovi itsesi kanssa, missä määrin avaat työmeilejä epäsovinnaisiin aikoihin.

Muutama kommentti edellä olevaan listaan. Illan ja viikonlopun suojeleminen liittyy erityisesti palautumisen varmistamiseen. Illalla tai viikonloppuna saatu ”nakitus” tai muuten stressaava työviesti heittää ajatukset työraiteelle ja vaikkapa unen saaminen illalla kärsii. Kaikkein ”pyhimpiä” ovat lomat ja viikonloput.

Aamun ”vapaa-aikaa” ei mielestäni ole tarpeen erityisesti varjella. Työasioihin kuitenkin aletaan orientoitua heräämisen ja aamutoimien jälkeen.

Sähköposti voi tuoda tietoa, se voi sisältää kysymyksen tai se voi sisältää tehtävän. Myös tätä kautta voi ajatella työajan ulkopuolella lähetettyä sähköpostia. Tarvitseeko viestin saaja tietoa juuri nyt illalla vai vasta huomenna? Riittääkö se, jos saan vastauksen kysymykseeni huomenna? Käynnistyykö tehtävän suorittaminen illalla vai vasta työpäivän aikana?

Kyse on pitkälti myös itsensäjohtamisesta, josta puhutaan esimerksi tässä kirjoituksessa. Ilman pelisääntöjä ja sitä, että muut noudattavat hyvää tapaa sähköpostittelussa, itsensäjohtaminen on kuitenkin vaikeaa.

On hyvä myös joustaa

Samalla kun on hyvä pohtia rajoja ja sopivaa käytöstä, on hyvä antaa jokaiselle mahdollisuus toimia oman aikataulunsa mukaan. Joskus työsähköpostien läpikäyminen illalla saattaa ainakin toisinaan olla ainoa mahdollinen ajankohta. Postit muille voi kuitenkin ajastaa tai tallentaa luonnoksiksi ja lähettää myöhemmin parempaan aikaan.

Toisaalta on hyvä muistaa, että yrityksillä ja organisaatioilla on erityistilanteita, jolloin pitää toimia ohi ”rauhanajan” sääntöjen. Kun organisaation päivittäiseen johtamiseen liittyvä kulttuuri on edellä tapaillun kaltainen ja kunnossa, on erityistilanteissa helppoa toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.

Julkaistu

Hyvä kirja etäjohtamisesta

vilkmanTyö irtautuu yhä enemmän ajasta ja paikasta: työntekijät eivät ole aikaisemmassa määrin fyysisesti läsnä työpaikoilla, eivätkä he välttämättä työskentele ”kahdeksasta neljään.”

Etätyön lisääntymiseen liittyy monta ajankohtaista työelämän trendiä, kuten digitaalisuus, työympäristöjen kehittäminen sekä uudet organisoitumismallit.

Kun tiimit eivät enää ole ”samapaikkaisia”, asettaa tämä esimiehet uuteen tilanteeseen: miten johtaa tiimiä tuloksellisesti? Miten edistää tuloksellisuuden ohella yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia?

Ulla Vilkman osuu näin kirjallaan ajankohtaiseen teemaan. Kirja jäsentää, mitä etäjohtaminen merkitsee johtamisen kannalta ja miten esimies selviää näistä uusista haasteista.

Määrittelyistä etäjohtamisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin

Kirja jakautuu johdannon jälkeen kahdeksaan lukuun. Ensimmäisessä luvussa lähdetään liikkeelle määrittelyistä:

  • Etätyö on työtä, jota tehdään varsinaisen työpaikan toimipisteen ulkopuolella.
  • Hajautettu työ tarkoittaa, että työntekijät ovat eri toimipisteissä tai tekemässä etätyötä.
  • Ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä työtä voidaan tehdä missä ja milloin vain.
  • Liikkuvan työn käsite kattaa työn, jota tehdään liikkeellä, esimerkiksi matkustaen paikasta toiseen.
  • Etäjohtaminen on näihin työntekomuotoihin liittyvää johtamista.

Virtuaalisen työskentelyn etuja ovat mm. työn ja perheen yhteensovittamisen helpottuminen ja lisääntyvä hyvinvointi (voi vaikkapa nukkua pidempään kun ehkä pitkäkin pendelöinti jää pois) sekä myönteiset vaikutukset työn tuloksellisuuteen.

Työnantaja voi kenties säästää toimitilakustannuksissa kun toimistolla on saman aikaisesti vähemmän henkilöstöä. Vaikkapa hieman funssaiset työntekijät voivat myös työskennellä kotona ja olla poissa tartuttamasta kollgoitaan työpaikalla.

Toisaalta haasteiden puolella voidaan tunnistaa yhteisöllisyyden menettäminen sekä vaikutukset työprosesseihin. Esimiehen mahdollisuudet valvoa työsuoritusta heikkenevät tai ainakin muuttuvat.

Jotta haasteista selvitään ja päästään nauttimaan virtuaalisen työskentelyn hyödyistä, tarvitaan laadukasta etäjohtamista.

Esimiehet saattavat kokea haasteeksi suorituksen mittaamisen muuttumisen vaikeammaksi ja kontrollin vähenemisen. Onnistuneeseen etäjohtamiseen kuuluukin mittaamisen painopisteen siirtyminen tuloksiin ajankäytön mittaamisen sijasta. Tarvitaan myös valmentavaa johtamistyyliä sekä työntekijän itsensäjohtamien taitojen kehittämistä.

Yksi esimiehen keskeisistä tehtävistä on puuttuminen erilaisiin työn sujuvuuden ja työhyvinvoinnin ongelmiin. Myös tässä suhteessa tilanne on etäjohtamisessa erilainen.

Haasteisiin Vilkman tarjoaa kirjassaan vastauksia työkalujen, johtamiskäytäntöjen ja konkreettisten keinojen muodossa. Keskeisessä roolissa on vuorovaikutus. Virtuaalinen työskentely muuttaa vuorovaikutusta, tarjoten siihen myös uusia mahdollisuuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös monimuotoisuuden johtamiseen.

Virtaalisessa työskentelyssä on vähemmän luontaisia mahdollisuuksia hyödyntää epävirallisia työyhteisön hetkiä luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden rakentamiseen. Samalla tunteiden ilmaisemisen tavat ja muodot muuttuvat.

Konkreettisia keinoja etäjohtamiseen

Kirjan kappaleessa viisi (joka on muuten kirjan laajin kappale) annetaan konkreettisia keinoja etäjohtamiseen. Vinkit ovat käytännönläheisiä ja liittyvät mm. pelisääntöjen laatimiseen, vuorovaikutukseen, viestintään, sekä monimuotoisuuden johtamiseen. Tämä kappale on kenties kirjan hyödyllisin, jos ajatellaan konkreettisia esimiesten kaipaamia vinkkejä.

Etäjohtajan osaaminen on yksi kirjan lähestymiskulma. Keskeinen havainto tässä on, että etäjohtamisessa korostuu nimenomaan ihmisten johtaminen. Tärkeitä ulottuvuuksia ovat muun muassa sosiaaliset taidot, delegointi ja kyky innostaa ja motivoida. Tässä kappaleessa ja kirjan liitteessä esitellään kehikko ja väline omien etäjohtamiseen liityvien taitojen mittaamiseen.

Etäjohtaminen liittyy vahvasti digitaalisuuteen ja virtuaaliseen työskentelyyn. Teknologian hyödyntäminen on yhden kappaleen teema. Keskeinen havainto on, että tehokkaaseen etäjohtamiseen on käytettävissä paljon erilaisia työkaluja, jotka ovat joko kaupallisia tai täysin ilmaisia. Vuorovaikutuksen suhteen suunta on kohti ”somemaisia” viestintäkanavia myös yritysten ja organisaatioiden sisäisessä viestinnässä. Johdon esimerkki uusissa viestintätavoissa on merkittävää.

Lopuksi etäjohtamista tarkastellaan vielä henkilöstöhallinnon näkökulmasta. Tämä on tärkeä kappale, sillä etäjohtaminen liittyy monella tavalla työaikaan, työhyvinvointiin ja työsuojeluun. Esimiehet tarvitsevat linjauksia ja vaikkapa lainsäädännön tulkintaa. Henkilöstöhallinnon tulisi myös tukea organisaatioita siinä, että organisaatiot rekrytoivat etäjohtamisen taidot omaavia esimiehiä.

Arviointia

Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja selkeästi. Ydinkohdat on koottu kehyksiin tai kuvioihin. Kirja sisältää lyhyitä esimerkkicaseja sekä asiantuntijoiden kommentteja. Kirjan lopussa on testi, jonka avulla voi tarkistaa omaa johtamistyyliään.

Monet esimiehet ovat uuden edessä kun etyön tekemisen mallit yleistyvät. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat selvittää itselleen, minkälaista johtamista etäjohtaminen vaatii. Kirjaa voi suositella myös kokeneemmille esimiehille, jotka haluavat tarkistaa, vastaako oma johtamistyyli etäjohtamisen edellyttämiä asioita.

Kirja on yksi osa Vilkmanin rakentamaa etäjohtamisen teemaan liittyvää kokonaisuutta, jonka muita osia ovat koulutukset, sekä Etäjohtaminen-blogi. Tämän esittelytekstin lukemisen jälkeen voi hyvin lukea vaikkapa tämän Vilkmanin postauksen. Eikä kannata myöskään unohtaa Vilkmanin pitämää laajempia aihepiirejä käsittelevää blogia. Kokonaisuus on hyvä esimerkki monikanavaisuuden hyödyntämisestä nykyaikaisella tavalla.

Ulla Vilkman: Etäjohtaminen – Tulosta joustavalla työllä. Talentum Pro. Helsinki.

Julkaistu

Miten jakamistalous vaikuttaa työelämään?

b0n4-pef60q-crew

Jakamistalous muodostaa keskeisen osan ajankohtaista työtä ja työelämän muutosta koskevaa keskustelua. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa pohdin jakamistalouden vaikutuksia työhön, työoloihin ja turvallisuuteen. Samasta teemasta olen jo julkaissut yhden turvallisuutta yleisellä tasolla käsittelevän kirjoituksen.

Mitä on jakamistalous?

Jakamistalouden käsitteen alle kuuluu monta näkökulmaa. Arun Sundararajanin kirjassaan Sharing Economy (MIT Press 2016) esittämän listauksen mukaan keskeisiä jakamistalouden piirteitä ovat:

  • Se luo uudenlaisen markkinapaikan tavaroiden ja palvelujen vaihdannalle
  • Keskeisessä roolissa ovat verkostot, eivätkä keskitetyt instituutiot
  • Jakolinja henkilökohtaisen ja ammatillisen välillä on epäselvä
  • Jakolinja vakituisen työntekijän ja tilapäisen työntekijän välillä on epäselvä
  • Jakolinja työn ja vapaa-ajan välillä on epäselvä

Keskeistä on myös laadun tarkkaileminen suoraa käyttäjäpalautetta mittaamalla. Tällä luodaan luottamusta tuntemattomien toimijoiden välillä.

Jakamistalous liittyy digitaalisuuteen erityisesti alustojen (platforms) kautta. Käyttöliittymä alustoihin voi olla matkapuhelimessa toimiva aplikaatio. Alustat luovat tehokkaan ja globaalisti toimivan markkinapaikan tavaroiden ja palvelujen vaihdannalle. Yksi osa jakamistaloutta koskevaa keskustelua onkin alustatalous (platform economy). Esimerkkejä jakamistalouden palveluista ovat Uber, Airbnb, TaskRabit ja Upwork.

Upwork on yksi asiantuntijatyötä välittävä alusta. Nopea vilkaisu osoittaa, että muutamilla napinpainalluksilla on mahdollista hankkia asiantuntija tekemään esimerkiksi seuraavia töitä:

  • kielenkääntäminen
  • ohjelmointi
  • verkkosivujen suunnittelu ja toteutus
  • lakipalvelut
  • johtamisen konsultointi
  • sisustussuunnittelu

Kaikkien kandidaattien kohdalla esitetään työn hinta ja menestys aikaisempien töiden suorittamisessa. Kaikki edellä mainitut työt on mahdollista suorittaa verkon välityksellä. Konsultin tai koodarin työpanoksen voi siis ostaa Upworkista mistä päin tahansa maailmaa.

Alustalla työpanostaan tarjoavan työntekijän näkökulmasta hän osallistuu globaaliin kilpailuun tarjolla olevista töistä. Tulot ovat suoraan riippuvaisia siitä, minkälaisia työtehtäviä hän kilpailussa saa.

Jakamistalous muuttaa työelämää

Jakamistaloutta ja työelämää koskeva keskustelu on polarisoitunutta, jossa usein liikutaan jommassa kummassa ääripäässä. Näinpä keskustelussa on esitetty esimerkiksi ajatuksia, että ”jakamistalous luo globaalit orjamarkkinat” tai ”se mahdollistaa jokaiselle olla oman elämänsä toimitusjohtaja.”

Alla on eritelty molempia ääripäitä:

Negatiivinen:

  • Jakamistalous tarjoaa pienipalkkaista silpputyötä johon ei liity sosiaaliturvaa.
  • Jakamistalous johtaa kasvavaan eriarvoisuuteen, rikkaat omistavat alustat ja köyhät taistelevat silpputöistä.
  • Työntekijä kohtaa epävarmuuden ja raa’an kilpailun tarjolla olevista työtehtävistä.

Positiivinen:

  • Jakamistalous merkitsee vapautta ja itsemäärämisoikeuden lisääntymistä.
  • Jakamistalous luo mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin ja luovuuteen.
  • Lyhyet työpäivät, lisääntyvä laadukas vapaa-aika.

Toteutuva kehitys ei todennäköisesti löydy kummastakaan ääripäästä. Ainakin lähitulevaisuudessa ”tavallisia töitä” tulee edelleen olemaan. Myöskään aivan kaikenlaisia töitä ei ole mahdollista siirtää alustoille. Jakamistalouden merkitys tullee olemaan erilainen eri aloilla.

Kokonaisuuden kannalta keskeinen kysymys on, kuinka suuri osa työstä siirtyy alustatalouteen.

Jakamistalouden erilaiset työntekijätyypit

Eri ihmiset voivat hyödyntää jakamistaloutta erilaisilla tavoilla. Seuraavassa on esitetty yksi ryhmittely:

  1. Joustavoittajat, jotka etsivät ratkaisua työn ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin. He voivat myös olla eläkeläisiä, opiskelijoita tai osatyökykyisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tavanomaiseen työsuhteeseen.
  2. Työttömät, jotka eivät pärjää tavanomaisessa työvoimakilpailussa ja voivat ansaita rahaa jakamistalouden avulla.
  3. Jakamistalouden ammattilaiset ovat henkilöitä, jotka pystyvät hyödyntämään yhtä tai useampaa alustaa ja pystyvät hankkimaan toimeentulonsa näin.
  4. ”Normaalitöissä olevat” ihmiset käyttävät alustoja ansaitakseen kenties hieman enemmän toimeentuloa. He voivat täydentää ansioitaan tai hankkia rahoitusta esimerkiksi matkoja tai muita harrastuksia varten.

Lista osoittaa, että jakamistalouden vaikutukset työmarkkinoille eivät ole yksioikoisia. Keskeistä on se, kuinka suurelta osin työhön osallistuminen on jakamisalouden tarjoamien mahdollisuuksien varassa. Pelkästään jakamistalouden varassa oleva työ merkitsee kyllä silpputyön ja epävarmuuden lisääntymistä.

Sen sijaan tilanteessa, jossa perinteisillä työsuhteilla on rooli, jakamistalous tarjoaa joustavia mahdollisuuksia lisäansioon ja joustavoittamiseen.

Työn saatavuuden ja riittävyyden ohella jakamistaloudella on monia tärkeitä vaikutuksia työoloihin ja turvallisuuteen. Näitä teemoja käsitellään kirjoitussarjan seuraavissa postauksissa.

Kirjoitus perustuu Palkansaajat jakamistaloudessa-tilaisuudessa 16.11.2016 pitämääni esitelmään. Esitelmän kalvot ovat täällä.

Julkaistu

Sharing economy, platforms and security

IMG_6770

The human beings have always needed and searched for shelter and security against social risks such as poverty, sickness and old age.

Our modern solution for security in this sense has been the welfare state. In this context, the government, the employers and the employees have had their own rights and responsibilities. More detailed institutional setups of the welfare state have varied between countries.

However, the sharing economy and the platforms (Uber, Airbnb, TaskRabit etc.) as an essential part of it, challenge present ways to organize security in our societies. Rights and responsibilities are under reconsideration.

Pressures on security

Work is an important source of security. In addition to earning money for the livelihood, by participating to the working life we earn social security (e.g. unemployment and pension benefits). However, sharing economy may lead to increasing uncertainty in the working life. There might be less steady jobs available.

Platforms are not employers. Therefore, they do not have similar responsibilities than the employers have. These responsibilities include e.g. contributions to the social security schemes. They are also forced to follow legislation and rules related to occupational safety and health.

Employees lack collective power. Since the platforms are not employers, there is no role for the trade unions which have been essential advocates for security. This means that sharing economy weakens the employees’ ability to claim for security.

Governments can not guarantee security. Sharing economy may lead to erosion of the tax-base and therefore smaller resources for providing security. Another aspect regarding the role of the governments is that governments lack means to control platforms, because they are global operators not necessarily following national legislation.

At least in the near future, there will be ”normal” jobs available. But in the longer run, it is crucial how substantial role these platforms are taking in different areas of the economy. The more the people are dependent on the platforms, the bigger are the risks related to security.

Ideas how to build security 

Presently, there are no final solutions to problems concerning security. However, there are some ideas.

The governments have to guarantee some sort of last resort security to their citizens. Therefore, some version of the basic income is obviously needed. Many countries (also Finland) are piloting basic income-systems.

It is worth asking whether it would be possible to introduce some kind of global “security account” for the contractors working on the platforms. In a way, this would be a global social security-system. It sounds like a distant dream, but so were these platforms too, not so long time ago.

An important question is, which could be the incentives for the platforms to provide security to their contractors? My guess is that in order to be legitimate, the platforms have to develop some kind of ”ethical” or ”responsible” dimension.

In addition to these ideas, three more points are worth mentioning.

First, when there is more uncertainty in the labor-markets, the interplay between social security and labor-market is crucial. Second, the individuals have to take more responsibility concerning their security. Third, international cooperation is needed because the platforms are global.

In conclusion, the system which provides shelter and security for the citizens is vulnerable to changes in economic and social context. For decades, the solution for providing security has been the welfare state, basing heavily on national arrangements as well as rights and responsibilities for the government, employers and employees.

Sharing economy and the rise of the platforms creates the situation where this strategy does not necessarily work any more. In order to provide security for the citizens, we possibly have to renew our systems providing security.

The text is based on my comment in #Slush16 session ”Governing the Platform” organized by Demos Helsinki.