Kirja on sukupolvikertomus ajasta, jonka olen itse elänyt. Kirjan konteksti, eli 1990-luvun lama ja sen seuraukset, on tietenkin myös sosiaalipoliitikkoa ja yhteiskuntatieteilijää kiinnostava. Hauskana yhteensattumana voi vielä mainita sen, että kirja on julkaistu syntymäpäivänäni viime vuonna.
Vuonna 1989 ylioppilaaksi kirjoittaneena olin 1980-luvun lopun talousuutisten suurkuluttaja. Muistan hyvin tuon ajan kasinotalouden merkkihenkilöt, joista esimerkkeinä tässä voidaan mainita vaikkapa Pentti Kouri, Taito Tuunanen, Jukka Keitele ja Christopher Wegelius.
Talousuutiset dominoivat 1980-luvun lopun koko yhteiskunnallista keskustelua, kun omistusten kautta rakenneltiin yhteiskunnan valta-asetelmia.
1990-luvun alussa opiskelin sitten yhteiskuntatieteitä ja muistan hyvin luennon, jolla luennoitsija ilmoitti kesken kaiken, että ”Suomen markka kelluu”. Se kuulosti dramaattiselta, vaikka ehkä kaikki opintojaan aloittelevat ja taloustieteen approa suorittavat opiskelijat eivät asian merkitystä heti tajunneetkaaan.
Muistan myös opiskeluajoilta ilta illalta synkemmät talousuutiset, joita seurasin Turun Ylioppilaskylän soluasunnossa pienestä mustavalkoisesta matkatelevisiosta.
Westend kertoo tuosta ajasta yhden perheen näkökulmasta. Perheen isä on rakennusalalla. Taloudellinen nousu nostaa firman menestykseen. Perhe vaurastuu ja se näkyy asumisessa, elämäntyylissä ja sosiaalisissa verkostoissa.
Verkostoissa on menestyviä ihmisiä, mutta myös hyvintoimeentulevien perheiden keskuudessa on piileviä ongelmia.
Aikojen huonontuessa riskit realisoituvat, rakennusbisnekseltä putoaa pohja, eikä isän yritys selviä veloistaan.
Edessä on konkurssi ja elintason romahtaminen. Köyhtymisen konkreettiset merkit ja vaikutukset putoavat perheen eteen yksi kerrallaan.
”Äiti irtisanottiin tuotannollis-taloudellisista syistä.”
Isä ei kestä ja päätyy omaan traagiseen ratkaisuunsa, joka on arvattavissa jo varhain. Kirja kertoo rahan laajemmasta kuin pelkästään toimeentuloon ja ostovoimaan liittyvästä merkityksestä.
”Rahalla isä oli kurottanut toisia kohti. Ja kun rahaa ei enää ollut, ei ollut sen luomaa taikapiiriäkään”.
Kirja on kirjoitettu perheen tyttären näkökulmasta. Kirja etenee kahdella aikajanalla: yhtäältä perheen vaiheissa ja toisaalta tyttären myöhemmissä vaiheissa liittyen opiskeluaikoihin ja työelämän aloittamiseen.
Vaikeat vuodet löivät leimansa ”laman lapseen”. Avainsanoja ovat ahdistus ja ulkopuolisuus. Tytär kokee vahvaa syyllisyyttä isän kohtalosta, vaikka hän oli kenties viimeisin, joka asiaan olisi voinut vaikuttaa.
Kirja on hyvä muistutus merkittävistä, mutta heikommin ja epäsuoremmin näkyvistä vaikutuksista, joita yhteiskunnallisilla kriiseillä on.
Kirja oli vaikuttava paitsi tutun kontekstin, myös yhteiskunnallisen aiheensa vuoksi. Enimmäkseen tietokirjoja tätä nykyä lukevalle myös kielen rikkaus oli virkistävää. Kirjalle on helppo antaa vahva lukusuositus.
Suvi Vaarla: Westend. WSOY 2019.