Osallistuin tällä viikolla Dresdenissä Saksassa tilaisuuteen, jonka nimi oli 4th International Strategy Conference on Safety and Health at Work. Tapahtuman tavoitteena oli pohtia erilaisten megatrendien vaikutuksia työterveyteen, -turvallisuuteen ja sosiaaliturvaan. Linkki konferenssin sivulle on tässä.
Kirjoitan tässä postauksessa konferenssista ja siihen liittyvistä ajatuksista.
Pääviestini on, että sosiaaliturvatoimijat eri puolilla maailmaa pohtivat vakavasti, mitä megatrendit ja erityisesti digitalisaatio merkitsee työelämälle ja sosiaaliturvalle. Valmiita vastauksia ei toistaiseksi kuitenkaan liiemmälti ole. Vaikka muutoksen vauhdista ja kaikista piirteistä ei ole kenelläkään varmaa tietoa, on selvää, että työelämän ja sosiaaliturvan toimintaympäristö on erittäin merkittävässä muutoksessa. Keskustelu siitä, onko nyt käynnissä jokin (historiallinen) murros, ei ole ydinkysymys. Sen sijaan tärkeämpää olisi pohtia miten muutokseen varaudutaan.
Konferenssi ja työskentelytapa
Konferenssiin osallistui sosiaaiturvan, työterveyden ja työturvallisuuden toimijoita ympäri maapalloa, joskin enemmistö osallistujista oli Saksasta.
Tilaisuuden tarkoituksena oli pohtia erilaisten megatrendien vaikutusta työelämään, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä sosiaaliturvaan sekä työstää strategioita ja työkaluja.
Järjestäjä DGUV (Deutsche Gesetzliche Unfallversicherung) on Saksan tapaturmavakuutuslaitosten kattojärjestö, joka on järjestänyt vastaavia strategiakonferensseja jo kolme kertaa aikaisemmin. Tapahtuman toteutustapa on joka kerralla ollut erilainen.
Konferenssi järjestettiin yhteistyössä teemaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen, kuten ILO:n, ISSA:n, WHO:n ja ICOH:in kanssa. Tänä vuonna ei ole suurta työterveuden tai -turvallisuuden maailmankonferenssia, joten tälle pienemmälle tapahtumalle oli hyvä paikka ja tilaus.
Konferenssin ohjelman rakenne poikkesi tavanomaisesta, sillä ohjelmassa oli runsaasti ryhmätyöskentelyä puheenvuorojen sijaan. Toki kuultiin myös alustuspuheenvuoroja.
Megatrendit
Konferenssi alkoi kahdella pääpuheenvuorolla, joista ensimmäisen piti menneellä viikolla Suomessakin Kevan tilaisuudessa vieraillut ISSA:n pääsihteeri Hans-Horst Konkolewsky. Hänen pääsanomansa oli, että megatrendit kuten ikääntyminen, perherakenteiden muutos, uudet riskit sekä digitalisoituminen edellyttävät sosiaaliturvalta uudistumista. Sosiaaliturvan tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota yksilöön.
Toisen puheenvuoron piti Mathias Horx, joka osoitti, että maailma on monella mittarilla muuttunut turvallisemmaksi ja terveellisemmäksi. Rakenneuudistukset merkitsevät kuitenkin aina haasteita turvallisuuden kannalta. Digitaalisuus ja robotisaatio merkitsevät haasteita ja uusia riskejä mutta myös mahdollisuuksia. Mieleenpainuvaa oli myös se, että ikääntymistä käsitellään usein ongelmana, mutta tosiasiassa vanhuusiän ensimmäiset vuodet eläkkeelle siirtymisen jälkeen ovat monessakin mielessä elämän parasta aikaa työelämän kiireen, pakkotahtisuuden ja stressin helpottaessa.
Digitalisaatio, työ, terveys ja turvallisuus
Ryhmätöitä tehtiin viidellä eri alueella. Itse valitsin digitalisaation, koska ajattelin olevani melko hyvin perillä muista perinteisistä työterveyden ja turvallisuuden teemoista ja lisäksi digitalisaatio tietysti sinällään houkutti.
Ryhmätyö oli organisoitu niin, että jokaisen teeman suhteen työskenneltiin vision, mission, tavoitteiden ja työvälineiden ympärillä. Digitaalisuus-sessiossa käytettiin ryhmätyöskentelyn työkaluna sovellusta, jolla koottiin ryhmien ideoita. Sovellus oli eräänlainen digitaalinen versio perinteisestä fläppitauluilla ja post it-lapuilla toteutetusta ”tuplatiimistä”.
Työskentely aloitettiin esityksillä, jotka käsittelivät digitalisaatiota eri näkökulmista.
Valtiovallan näkökulmasta digitalisaatio korostaa joustavuutta (flexibility), työajan regulaatiota sekä haasteena se, että ylätason yhtenäiset lait eivät todennäköisesti ole mahdollisia. Haasteellista on se, että samalla kun maailma muuttuu, meillä on käytössä traditionaalinen päätöksentekojärjestelmä. Uudenlainen osaaminen tulee myös merkittäväksi.
Työnantajien näkökulmasta on tärkeää huomata, että digitalisaatio ei liity ainoastaan teknologiaan. Organisaatioiden elinkaari lyhenee ja on jo lyhentynyt. Digitalisaatiossa ei myöskään ole alkua eikä loppua vaan se on käynnissä oleva prosessi. Keskeistä on se, miten luoda organisaatioita, joissa ihmiset voivat ja haluavat tehdä parhaansa. Yksi keskeinen tekijä on myös se, että uusi aika edellyttää huomion kiinnittämistä yksilöön, mutta monet nykyiset prosessit ja toimintatavat ovat kollektiivisia.
Työntekijän näkökulmasta digitalisaatio ei myöskään ole pelkkää teknologiaa. Paljon on puhuttu osaamisen merkityksestä, mutta on tärkeää kiinnittää huomiota myös työn laatuun. Yksi keskeinen kysymys on se, kuka tulevaisuudessa on työnantaja jos työ siirtyy erilaisille alustoille (cyber platforms). Entä minkälainen esimies on robotti? Miten luodaan yksityiselämän ja työelämän väliset rajat? Mitä tapahtuu ihmisille, joilla ei ole riittäviä digitaitoja?
Sosiaaliturvan näkökulmasta on muistettava, että rakennemuutokset ovat aina yhteydessä työterveyteen ja turvallisuuteen. Syntyy uusia riskejä, kuten nanomateriaalien riskit. Toisaalta minkälaisia ovat työpaikat, joissa on aikaisempaa enemmän sekä robotteja että ihmisiä? Informaatiotulva saattaa lisätä stressiä, keskeiseksi osaamiseksi tulee tiedon suodattaminen ja hallinta. On muistettava uudet työn muodot kuten joukkoistaminen (crowdworker), klikkaustyöntekijä (clickworker), kansalaistyöntekijä (citizenworker) sekä pilvityöntekijä (cloudworker). Yksi tärkeimmistä kysymyksistä sosiaaliturvan kannalta on se, että digitaalisen ajan sosiaaliturvakysymykset ovat harvoin kansallisia kysymyksiä.
Yhtenä esimerkkinä digitaalisuuden aiheuttamasta muutoksesta kuultiin media-alan yrityksen johtajan alustus. Media-ala on muuttunut sisällön tuottajasta sisällön hallinnoijaksi (management). ”Journalists are not kings anymore”, sanoi alustaja. Media on alusta, joka kokoaa yhteen erilaisia sisältöjä. Erilaiset asiantuntijat voivat luoda sisältöjä. Kuka tahansa, esimerkiksi bloggari, voi olla relevantti sisällön tuottaja. Alustaja totesi myös, että nyt kun hänen yrityksessään on vähemmän journalisteja kuin koskaan, sisältö on parempaa kuin koskaan.
Minä ja robotti. Kuvassa oleva robotti ”jutteli” ihmisten kanssa. Kovin tottelevainen robotti ei ollut, sillä se ei istunut ”käskettäessä/pyydettäessä” kuin puoli-istuvaan asentoon. ”Hän” oli myös näsäviisas, koska seisomaan kehotettaessa totesi ”I am already standing”.
Digitalisaatio ja robotisaatio luovat siis uusia haasteita, mutta myös uusia mahdollisuuksia.
- robotit voivat tehdä vaarallisia töitä
- työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvää tietoa voidaan kerätä ja analysoida aikaisempaa helpommin
- uusi teknologia parantaa työvälineitä ja varusteita ja tekee ne turvallisemmiksi, työterveys integroituu työvälineisiin (embedded safety).
Viimeksimainitusta esimerkkinä voi mainita alla olevassa kuvassa esiintyvän palomiehen ”älykkään takin”, jossa erilaiset sensorit mittaavat lämpötiloja ja laukaisevat hälytyksiä tarpeen mukaan. Toinen esimerkki on vaikkapa porakone, joka tuntee talon rakenteet (esimerkiksi missä sähköjohdot kulkevat) eikä ”suostu” poraamaan reikää vaaralliseen kohtaan seinässä.
Alla olevassa kuvassa esityksen diassa on kuva ”ambulanssilennokista”, joka on tuonut apua työmaalla sattuneen tapaturman uhrille.
Megatrendit ja sosiaaliturva
Lopuksi puhunut DGUV:n johtaja Joachim Breuer tiivisti vielä keskeiset sosiaaliturvaan vaikuttavat megatrendit. Esityksessä kysyttiin, onko sosiaaliturvalla kukoistava vai näivettyvä tulevaisuus ja mikä rooli sosiaaliturvalla on tulevaisuudessa. Pointteja olivat muun muassa:
- Väestön ikääntyminen on pitkään ollut tiedossa, mutta päättäjiä on vaikea saada ottamaan se vakavasti.
- Ennustettu taloudellisen kasvun hitaus tulevina vuosina hankaloittaa sosiaaliturvan rahoittamista.
- Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa uusia riskejä, esimerkiksi uusia tautiepidemioita.
- Digitalisaation osalta tekoälyn kehittyminen on suurempi muutos kuin esimerkiksi älypuhelimen kehittäminen.
Alustaja kertoi vitsin kysymällä miksi tulevaisuuden tehtaassa työskentelee koneiden ohella yksi ihminen ja yksi koira. Vastaus: ihmisen tehtävänä on ruokkia koiraa ja koiran tehtävänä on pitää ihminen erossa koneista.
Keskeinen kysymys sosiaaliturvan tulevaisuuden kannalta on se, että työntekijä ja työnantaja katoavat perinteisessä mielessä. Tähän vaikuttavat mm. pilvessä työskentely sekä Uberin ja Airbnb:n kaltaiset ratkaisut. Mikä taho silloin pyrkii turvaamaan ja luomaan turvallisuutta?
Yksi näkökulma on se, että tulevaisuudessa työvoima saattaa jakautua kahteen osaan. Erittäin rikkaisiin ja toisaalta niihin, joille ei riitä työtä.
Esitys päätyi johtopäätökseen, että kun maailma pirstaloituu tarvitaan yhteiskuntaa (societyä) luomaan yhteisyyttä. Sosiaaliturva on kitti, joka luo turvaa ja yhtenäisyyttä. Se kattaa kaikki, se rahoitetaan arvontuotannosta eikä ihmisten palkasta. Sosiaaliturvan tulee myös uudistua, sen tulee olla aikaisempaa enemmän valmentaja ja mahdollistaja.
Globalisaation vuoksi tarvitaan kansainvälisesti toimivaa sosiaaliturvaa. Tässä mielessä esimerkiksi EU on alustajan mielestä epäonnistunut, koska se on painottanut nimenomaan markkinoiden toimintaa eikä sosiaalista turvallisuutta.
Loppupuheenvuoro oli todella hyvä ja innostava. Jäin kuitenkin miettimään, että eikö sosiaaliturvalla ole aina ollut juuri tuo mainittu tehtävä. Ja miten se käytännössä tehtävänsä hoitaa tulevaisuudessa kun maailma muuttuu.
Pohdintaa
Konferenssi osoitti, että sosiaaliturva-alan toimijat ympäri maailmaa pohtivat megatrendien ja erityisesti digitalisaation ja robotisaation vaikutuksia työlle ja sosiaaliturvalle. Näkökulmia ovat muun muassa:
- missä määrin ihmisten tekemä työ vähenee?
- miten ihmisten tekemä työ muuttuu?
- mitä uutta osaamista työelämässä tarvitaan?
- mitä uusia työterveyden ja turvallisuuden riskejä syntyy?
- miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää työterveyden ja turvallisuuden alalla?
- miten sosiaaliturva, työterveys ja -turvallisuus voidaan tulevaisuudessa järjestää?
On selvää, että työn määrä ja laatu on muuttumassa. Digitalisaatio on vasta alussa ja etenemisvauhti kiihtyy muun muassa tekoälyn kehittymisen myötä. Sitä, kuinka nopeasti ja miten kehitys työelämää koskien etenee, ei kukaan tiedä. On kuitenkin turha kiistellä siitä, etteikö työelämän ja sosiaaliturvan toimintaympäristä olisi merkittävän muutoksen keskellä.
Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden tapaan maailman kärkivaltioihin työterveydessä ja -turvallisuudessa sekä tietenkin myös sosiaaliturvan kattavuudessa. Siksi monet työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät keskustelut kansainvälisissä ympyröissä tuntuvat hieman yksinkertaisilta.
On syytä toivoa, että Suomi myös säilyttää tämän kärkipaikan siitä huolimatta, että tämänkin teeman tutkimuksen ja kehittämisen resurssit ovat niukentuneet. Digitalisaation ja muiden megatrendien tutkiminen ja ratkaisujen löytäminen näihin työterveyden ja turvallisuuden aloilla sopisivat hyvinkin Suomen rooliin.
