Artikkelit

Julkaistu

Vuorovaikutus johtajan työssä


vuorovaikutus

Sanat ovat johtajan työkaluja ja niitä hän käyttää vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Digitalisaation myötä vuorovaikutuksen välineet muuttuvat ja monipuolistuvat. Myös johtamisen mallit muuttuvat ja vuorovaikutukseen kohdistuu uudenlaisia odotuksia. Näihin kysymyksiin pureutuu Pekka Isotaluksen ja Hanna Rajalahden kirja Vuorovaikutus johtajan työssä.

Kirjan alkuosassa käsitellään vuorovaikutusta koskevia tutkimuksia ja teorioita. Liikkeelle lähdetään perusteista, eli siitä, mitä vuorovaikutus ylipäätään on. Lisäksi pureudutaan vuorovaikutusosaamiseen ja esitetään siihen liittyvä malli.

Sitten syvennytään vuorovaikutukseen enemmän johtamisen näkökulmasta. Oli kiinnostavaa lukea professionaalisista viestintäsuhteista, joille on tyypillistä epäsymmetrisyys, jännittyneisyys ja tavoitteellisuus. Vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta on olennaista ymmärtää viestintäsuhteen merkitys. Teemaan liittyy myös yksityisyyden säätely.

Tämän jälkeen pohditaan johtajuutta ja johtamistyylejä ja vuorovaikutuksen roolia niissä. Sitten puretaan konkreettisesti vuorovaikutusosaamisen eri alueita ja pohditaan vielä sosiaaliseen mediaan liittyviä näkökulmia.

Johtajat pohtivat haastatteluissa vuorovaikutusta

Kirjassa on johtajien johtajien haastatteluihin pohjaava jakso. Tekijät ovat haastatelleet kolmeatoista johtajaa, jotka tulevat eri toimialoilta ja sektoreilta. Haastateltuja johtaja ovat mm. Pertti Korhonen, Reijo Karhinen, Elina Björklund ja Asta Sihvonen-Punkka.

Jakso on todella mielenkiintoinen. Jokaisella haastatellulla johtajalla tarve viestinnälle ja vuorovaikutukselle työssään, mutta lähestymistapa on eri johtajilla erilainen. Johtajat haluavat puhutella koko organisaatiotaan ja viestiä esimerkiksi strategiaa. Välineinä voivat olla blogit tai kirjeet.

Toisaalta johtajat haluavat käydä kahdenkeskisiä neuvotteluja oman lähipiirinsä kanssa. Tämä tapahtuu esimerkiksi johtoryhmissä tai kahdenkeskisissä tapaamisissa.

Kolmas vuorovaikutuksen alue monilla johtajilla liittyy epämuodolliseen vuorovaikutukseen henkilöstön kanssa. Tämä voi tapahtua ruokalassa tai kahviautomaatilla. Näin johtajat saavat tuntumaa siihen, mistä organisaatiossa puhutaan ja mikä on ajankohtainen “fiilis”. Välttämättä tämä ei ole helppoa, sillä johtaja tunnetusti saa vain harvoin vinoutumatonta tietoa organisaatiostaan.

Vaikka haastattelut ovat melko tuoreita, digitaaliset vuorovaikuttamisen välineet eivät tunnu olevan ratkaisevan suuressa roolissa johtajan työssä. Puhelin ja keskustelut palavereissa ovat monelle arvokkaita, vaikka uusia välineitä toki käytetään.

Johtajien haastattelut kuvastavat, että he ovat pohtineet omaa vuorovaikutustaan ja sen eri osa-alueita. Tätä ei ole tehty pelkästään vuorovaikutuksen välineiden suhteen vaan myös pohtimalla erilaisia tilanteita ja esimerkiksi nopeutta jolla uusia asioita voidaan tuoda organisaatioon.

Haastattelut nostavat esiin selvästi myös sen minkälainen (suuri) merkitys ja rooli nykyaikaisessa johtamisessa vuorovaikutuksella on.

Haastattelujakso on kiinnostavalla tavalla kirjoitettu. Jokaisen haastattelun jälkeen tutkijat purkavat haastattelun antia tutkimuksen valossa.

Lopuksi kirjassa on vielä yleisempiä yhteen vetäviä kappaleita. Tässä tiivistetään vielä vuorovaikutuksen piirteitä, osaamista, erilaisten tilanteiden erityispiirteitä sekä pohditaan digitaalisuutta.

Pohdintaa

Hyvä johtamiskirja kääntää tietenkin ajatukset omaan johtamiseen. Pohdin, että nykyisellään omassa työssäni viestin koko organisaatiolle viikkokirjeillä ja toisaalta harvemmin järjestetyissä yksikkökokouksissa, jotka ovat joko live- tai Skype-kokouksia.

Isomman organisaation yhteiset palaverit tai viikkokirjeet ovat kieltämättä vuorovaikutuksen kannalta ongelmallisia. Vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi ja viestintä yksisuunteiseksi, mutta ei suinkaan olemattomaksi.  Eri teemoista järjestettävissä pienemmissä työpajoissa vuorovaikutus on vilkkaampaa.

Toisaalta tiimillämme on viikoittainen johtoryhmä ja tarvittaessa kahdenkeskisiä palavereja. Lisäksi vuorovaikutusta on sähköisillä välineillä päivittäin.

Suosittelen kirjaa johtajalle, joka haluaa hetkeksi pysähtyä pohtimaan vuorovaikutuksen näkökulmaa omassa johtamisessaan. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja sen edellä kuvattu rakenne on toimiva. Haastateltavat henkilöt on valittu onnistuneesti ja haastattelut ovat mielenkiintoisia.

Kirjan lukeminen kenties kannustaa minua aikaisempaakin enemmän pohtimaan välineitä, keinoja ja vuorovaikutukseen liittyvien tilanteiden haasteita ja mahdollisuuksia omassa työssäni.

Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti 2017: Vuorovaikutus johtajan työssä. Alma Talent, Helsinki. 

 

Julkaistu

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Vaikka olen vuosien varrella kokeillut monenlaisia mittaamisen välineitä, kuten sykemittareita ja älysormuksia, Firstbeatin Hyvinvointianalyysi on jäänyt minulta toistaiseksi väliin. Nyt sekin puute on korjattu, sillä muutama viikko sitten sain mahdollisuuden kokeilla tätä mittausta ja siihen liittyvää palvelukonseptia. 

Hyvinvointianalyysi tulee kotiin

Hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan luonnollisesti välineet. Firstbeatin tapauksessa mittaaminen tapahtuu mittalaitteella ja kahdella kehoon kiinnitettävällä elektrodilla, jotka tulevat postissa kotiin kätevässä kirjekuoreen mahtuvassa pakkauksessa.

firstbeat3


firstbeat2


firstbeat1

Pakkauksessa on myös ohje, jota seuraamalla elektrodit kiinnitetään kehoon. Elektrodit pysyvät menossa mukana, sen verran hyvin ne kiinnittyvät “liimalla”. Samassa lähetyksessä tulee myös palautuskuori, jolla elektrodit palautetaan mittauksen jälkeen.

Esitiedot ja menoksi

Verkossa täytetään esitiedot, kuten ikä, sukupuoli, pituus, paino, aktiivisuustaso. Lisäksi vastataan muutamaan kysymykseen, jotka liittyvät omaan hyvinvointiin.

Mittauksen ajan pidetään päiväkirjaa siitä, mitä mittausjaksolla tapahtuu. Päiväkirjaan kirjataan nukkumisjaksot sekä päivän kulkua. Itse yritin kirjata päivän tapahtumat mahdollisimman tarkkaan, käsittäen esimerkiksi työmatkat, erilliset kokoukset, harrastukset, lounaan sekä ilta-askareet ennen nukkumaanmenoa.

Mittausjakso

Oma mittausjaksoni oli kolme päivää, maanantaista keskiviikkoon. Mittausjakson työpäivät olivat “normipäiviä”, mittausjaksoon osui yksi treenipäivä (kovahko harjoitus pyörällä) ja poikkeuksellisesti kaksi lepopäivää (yleensä pidän yhden lepopäivän treenistä viikossa). Työpäivät olivat täynnä erilaisia kokouksia.

Elektrodien kanssa elämä sujui mukavasti, elektrodit, mittalaite ja niitä yhdistävä johto eivät vaivanneet edes nukkuessa.

Elektrodit eivät kestä vettä, joten ne piti ottaa pois suihkun ajaksi ja niitä mielellään myös vaihtaa mittausjakson aikana hygieniasyistä.

Mittausjakson aikana ei saa näkymää omaan hyvinvointiin, vaan tulokset ilmenevät myöhemmin saatavasta raportista.

Mittausjakson jälkeen verkosta varataan aika “valmentajalle”, jonka kanssa raportti käydään puhelimessa läpi.

Valmentajat ovat eri puolilta Suomea olevia valmentajia, joiden taustasta ja erikoistumisesta on  infoa verkossa.

Raportti

Tulokset mittausjaksolta koostuvat raporttiin, joka on muutaman sivun mittainen pdf. Linkki raporttiin tulee sähköpostiin noin vuorokautta ennen palautetta.

Alla olevassa kuvassa näkyy oman työpäivän kulkua. Punaisen, stressiä kuvaavan alueen väleissä=palaverien väleissä on pieniä taukoja ja siirtymisiä. Ne ovat tärkeitä palautumisen hetkiä työpäivän kuluessa. Tässä esimerkissä työpäivän aikana ei kuitenkaan tapahdu varsinaista palautumista.

firstbeat4

Alla olevassa esimerkissä sinisellä värillä on kuvattu  illalla tehty harjoitus (pyörällä). Mielenkiintoisena havaintona voi nostaa esiin, että vaikka nukkumaanmeno tapahtui kello 22.00, palautuminen alkoi treenin vuoksi vasta kahta tuntia myöhemmin. Jos mahdollista, treenit on siis järkevää ajoittaa johonkin muuhun ajankohtaan kuin lähelle nukkumaanmenoa. 
firstbeat5

Kuvaajat huipentuvat koko mittausjakson esittämiseen yhdessä kuvassa (ks. alla). Alaosassa näkyy työpäivien ja vapaa-ajan “stressaavuus”, palautuminen ja liikkuminen. Voimavarojen kehitystä kuvaava viiva laskee päivän aikana ja myös trendinomaisesti viikon loppua kohden. Iltojen ja öiden palautuminen ei siis riitä nostamaan voimavaroja lähtötasolle.

Olisi ollut mielenkiintoista tehdä mittaus koko viikon ajalta, koska subjektiivisten kokemusteni mukaan “torstai on toivoa täynnä” ja viikonloppu perjantaista lähtien sisältää runsaasti liikuntaa. Kenties otan joskus kokonaisen viikon mittauksen.


firstbeat6

Raportissa on näiden kuvaajien lisäksi tunnuslukuja ja vertailuja samanikäiseen vertailuryhmään.

Analyysiin sisältyy myös maksimaaliseen hapenottokykyyn pohjaava kuntotesti, jos mittausjaksoon on sisältynyt riittävä määrä liikuntaa. Omalla kohdallani mittaus samantyyppisen lukeman kuin aikaisemmat mittaukset.

Palaute

Valmentaja soitti sovittuun aikaan. Kävimme läpi mittauksen perusteita, puhelu kesti hieman reilun puoli tuntia. Valmentaja selitti raportin ideaa ja kävimme aika huolella läpi mittauspäivieni kulkua.

Havainnot liittyivät esimerkiksi palautumisen mahdollisuuteen työpäivien aikana, kovan treenin ajoittamiseen sekä nukkumiseen valmistautumiseen (kävely, lukeminen).

Kävimme myös läpi harjoitteluun liittyviä asioita. Valmentaja oli asiantunteva ja yhteinen sävel löytyi hyvin. Rönsyilimme hieman treenijuttuihin ja puhelimme mm. siitä, miten treenille on joskus hankala löytää aikaa yleisesti ja miten kovat treenit joutuu joskus ajoittamaan iltaan vaikka sitten tulevan yön unen ja palautumisen kustannuksella.

Puhelun lopuksi asetimme tavoitteita, jotka sain vielä viestinä sähköpostiin. Sain myös palautelomakkeen täytettäväksi.

Lopuksi

Vaikka siis todellakin olen harrastanut erilaista mittaamista aikaisemminkin, oli Firstbeatin Hyvinvointianalyysi erittäin hyvä kokemus.

Pointseja pitää antaa ensinnäkin hienosti paketoidulle palvelulle, joka sisältää fyysisten laitteiden postitukset sekä verkossa tapahtuvat aktiviteetit.

Erityisen hienoa on minusta erilaisten, asiakkaiden valittavissa olevien, valmentajien sisällyttäminen palveluun. Asiakas saa valita itselleen ja  omalle taustalleen tai harrastuksilleen sopivan valmentajan.

Asiakas ei jää myöskään yksin ihmettelemään tunnuslukujaan. Palvelu sisältää  tukea asiakkaalle: yhtäältä raportissa on selitetty tunnuslukuja ja käyriä, toisaalta valmentaja kertoo ja häneltä voi kysyä. Myös tavoitteiden asettaminen on tärkeä osa palvelua.

Raportti oli mielestäni erittäin informatiivinen, oli vaikuttavaa nähdä esimerkiksi seuraavat asiat:

  • illalla “suoritettu” lukeminen tai pieni kävelylenkki on heti hyödyllistä palautumisen kannalta,
  • kiireisen työpäivän kuormittavuus näkyy,
  • rankka harjoitus illalla viivästyttää palautumisen alkua yöllä.

Uskon, että tämäntyyppisestä mittaamisesta on hyötyä oman jaksamisen, palautumisen ja hyvinvoinnin kehittämisessä. Mittaaminen ja tulosten raportointi paljastaa työelämän ja oman elämäntyylin kuormittavuuden ja toisaalta palautumista edistävien toimien purevuuden.

Sidonnaisuudet: Sain mahdollisuuden kokeiluun ilmaiseksi osana yhteistyötä. 

Julkaistu

Mitä kirjoja olen lukenut viime viikkoina?

Kaikki muuttuu lyhyemmäksi ja nopeatempoisemmaksi. Siksi luetut kirjatkin on hyvä esitellä koonnoksena, eikä repostella niitä pitkästi erillisissä pitkissä kirjoituksissa.

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari)

harari

Ikävä tunnustaa, mutta luin Hararin ensimmäisen vasta nyt. Oli kyllä ihan hyvä.

Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen, kuinka lyhyt aika ihmisen elämä on ja kuinka nuoria nyky-yhteiskuntamme keskeiset instituutiot ovat.

Ja kuinka ihminen on eri aikoina pyrkinyt ratkaisemaan samantyyppisiä esimerkiksi turvallisuuden haasteita. Turun koulukunnalle tutusti, “Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt suojaa erilaisten varalta.

Mieleen jää myös, kuinka ihminen on laajentanut aggressiivisesti reviiriään, domestikoiden eläimiä ja kasveja ja kehittäen itseään ja ympäristöään. Sitä mietin, kuinka kuinka päteviä kaikki tuhansia vuosia sitten elettyä elämää koskevat havainnot ovat. Hyviä tarinoita ne kuitenkin ovat. Parhaillaan onkin sitten menossa Hararin Homo Deus.

Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan? (Juhana Torkki)

torkki

Tämä oli hyvä kirja puheiden pitämisestä. Kirjassa ponnistetaan antiikin Kreikan keskeisten ajattelijoiden kuten Aristoteleen ja Sokrateen  tai myöhempien kuuluisien ajatuksista. Kuinka ajankohtaisia ne edelleen ovatkaan. Esimerkiksi:

Todellinen oppiminen alkaa, kun opettaja on poistunut. (Aristoteles)

Olen aina halukas oppimaan, mutta aina en pidä siitä, että minua opetetaan.(Churchill)

Kirjassa esitellään myös katkelmia hyvistä puheista, kuten Bill Clintonin tai muiden presidenttien puheista, jotka luettuinakin ovat todella vaikuttavia katkelmia.

Torkki antaa konkreettiset eväät omien puheiden ja esitysten parantamiseen. Nyt yöpöydällä on Torkin toinen kirja, Tarinoiden valta.

Yksin: Romaani Paavo Nurmesta (Karo Hämäläinen)

yksin

Tämän kirjan nappasin kirjastosta, jossa se oli esillä. En tiennyt tätä ennen Paavo Nurmen elämästä oikeastaan muuta kuin, että hän oli turkulainen ja toimi uransa jälkeen liike-elämässä.

Kirja on fiktiivinen elämäkerta. Nurmen lapsuus oli köyhä. Myöhemmin elämässään Nurmi oli ankara itselleen. Nykykielellä hän olisi perfektionisti suorittaja.

Äärimmäinen kilpailuvietti yhdistyi kovaan harjoitteluun ja oman tien kulkemiseen. Voitoistaankaan Nurmi ei osannut iloita ja nauttia, esiin pilkahtavan onnentunteen hän painoi nopeasti sivuun. Viho

Hyvä urheilukirja.

Suomalaisten arvot (Klaus Helkama)

helkama

Tämän kirjan nappasin Karjaan kirjastosta, kun ei ollut mitään muuta luettavaa. Kyllähän arvot kiinnostavat yhteiskuntatieteilijää.

Kirja oli kuitenkin pettymys. Suomalaisten arvoja käydään läpi hajanaisten tutkimusaineistojen ja niistä piirrettyjen yksinkertaisten kuvioiden kautta. Lisäksi tarkastellaan suomalaisten arvoja kansallisesti merkittävien kirjojen, kuten Seitsemän veljestä, kautta.

Kirja on hajanainen ja löysästi kirjoitettu teos, jossa rönsyillään teorioiden, yksinkertaisten kuvioiden ja arkielämän havaintojen välissä. Tiedemaailmassa arvostettu tutkija päästää itsensä liian helpolla. Mitään uutta kirja ei tuo ja olisi saanut jäädä lukematta. Myönteisenä piirteenä uintia harrastavan tekijän analyysit eri maiden uimahallikulttuureista.

Majakka ja luotsi: Työterveyslaitos 1945-2015 (Eino Ketola)

ketola

Nykyisen työpaikkani historiikki on 670 sivua pitkä. Kirja kertoo Työterveyslaitoksen tarinan sen perustamisesta vuoteen 2015 saakka.

Kertomus on mielenkiintoinen osoittaen, että suomalaisen yhteiskunnan kehitys on vaikuttanut monella tavalla organisaation toimintaan.

Työterveyslaitoksen toimintaan ovat vaikuttaneet talouden, politiikan, hyvinvointivaltion ja työmarkkinapolitiikan suhdanteet. Toisaalta se on tietenkin myös vaikuttanut toimialallaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainvälisesti.

Työterveyslaitos on reagoinut eri aikakausille tyypillisiin työterveyden ja turvallisuuden kysymyksiin. Nykyisellä aikakaudella korostuvat työn murros ja digitalisaatio ja niille tyypilliset työterveyden ja -turvallisuuden teemat.

Detaljien runsaudesta huolimatta tämä kirja oli yksi mielenkiintoisimmista tässä kirjoituksessa mainituista.

Julkaistu

Työelämätrendit 2019


konttori

Jokin aika sitten minulta kysyttiin, mitkä ovat ajankohtaisia työelämäteemoja tällä hetkellä. Aihepiiri on laaja, johon tuotin omasta kuplastani suurin piirtein seuraavanlaisen listauksen, jossa asiat eivät ole missään järjestyksessä. Näistä asioista siis mielestäni usein puhutaan kun puhutaan työelämästä vuonna 2019.

Työllisyysasteen nostaminen on yhteiskuntapolitiikan tärkein työelämätavoite. Tärkein syy tavoitteen taustalla on kestävyysvajeen pienentäminen. Tavoitteeseen pyritään työuria pidentämällä ja kannustamalla  ja tukemalla sosiaaliturvasta toimeentulonsa saavia ryhmiä osallistumaan työelämään. Sosiaaliturvan uudistaminen on keskeinen keino työelämän kehittämisen ohella tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Teknologian kehittyminen ja erityisesti digitalisaatio eri näkökulmasta on kenties keskeisin työelämän ajuri. Työtehtävät muuttuvat, työtä katoaa, syntyy kokonaan uutta työtä ja uusia ammatteja. Uudet työvälineet ja työskentelytavat edellyttävät uuden oppimista. Tekoälyn ja robotiikan kehittyessä koneesta tulee uudella tavalla työkaveri monessa ammatissa. Rutiinitöitä ja fyysisesti kuormittavia töitä voidaan automatisoida.

Elinikäinen oppiminen muuttuu välttämättömäksi työn, työvälineiden ja työtehtävien muuttuessa. Osaamisesta tulee keskeinen työkyvyn elementti. Osaamisen kehittämisessä on omat roolinsa yhteiskunnan tarjoamille palveluille, työnantajien tuella sekä työntekijän omalla aktiivisuudella. Osaamisen kehittämisen tulee nivoutua työuraan, ne ovat aikaisempaa vähemmän erillisiä vaiheita.

Omista huoneista avotiloihin ja monitilatoimistoon. Tuskin mikään muu teema herättää tällä hetkellä yhtä suurta tunteenpaloa toimistotyöntekijöiden keskuudessa. Monitilatoimistot ajavat työntekijät etätöihin rauhaa etsimään, tuottavuus kärsii ja työhyvinvointi murenee. Toiset sanovat, että monitilatoimisto on paras työympäristö koskaan.  Tilaprojekteja toteutetaan hyvin ja toisaalta huonosti ja erilaiset työt edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Yksilöllisiäkin eroja on. Teemasta tarvittaisiin lisää laadukasta tutkimusta.

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen. Unta, stressiä, palautumista mittaavat sensorit voidaan integroida rannekkeisiin, kelloihin, sormuksiin tai vaatteisiin. Erilaisia mittareita on paljon, mutta mittausten tulosten merkityksestä ja luotettavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta. Teknologia ei myöskään läheskään aina vielä integroidu hoitojärjestelmiin, kuten työterveyshuoltoon.

Datan hyödyntäminen työelämän kehittämisessä korostuu niin yhteiskunnan kuin työpaikkojen tasolla. Dataa saadaan eri lähteistä, kuten kyselyistä, rekistereistä, hyvinvointilaitteista sekä työvälineistä (työdata). Datan pirstaleisuus on haaste, joka voitetaan uusilla järjestelmillä ja palveluilla.

Itseohjautuvuus korostuu. Organisaatioiden toiminta perustuu enenevässä määrin tiimien ja yksilöiden itseohjautumiseen. Tämä edellyttää työntekijöiltä uudenlaisia taitoja ja vastuunottoa. Itseohjautuvuuden ylistyksen soraäänenä kuullaan puheenvuoroja, jossa liika vapaus on johtanut ongelmiin ja uupumiseen.

Organisaatiot purkavat hierarkiatasoja ja muuttuvat verkostomaisiksi. Itseohjautuvuuskehityksen kanssa samansuuntaisesti esimiesten määrää vähennetään organisaatioissa tiimien ja yksilöiden tullessa aikaisempaa itseohjautuvammiksi. Johtaminen muuttuu valmentamiseksi ja esimiehet joutuvat päivittämään omaa osaamistaan.

Eettinen kuormitus on vanha mutta nousussa oleva työhyvinvoinnin riski. Eniten teemasta on puhuttu viime viikkoina hoiva-alalla, jossa henkilöstömitoitus ja resurssien puute on estänyt hoitajia tekemästä työtään niin hyvin kuin ammattietiikka edellyttäisi. Eettistä kuormitusta voi kuitenkin tulla muistakin syistä jos työnantajan toiminta on omien arvojen vastaista tai jos oma ammatti muuttuu esimerkiksi ilmastonmuutoksen näkökulmasta arveluttavaksi. Teknologinen kehitys tuo pöytään uusia eettisiä kysymyksiä.

Ikääntyminen. Eläkeiän nousemisen ja työkyvyn paranemisen myötä työelämässä on aikaisempaa enemmän vanhempia työntekijöitä. Nähtäväksi jää, minkälaista työelämään osallistumista “60 ja risat”-ryhmä toteuttaa eläkeiän hiipiessä kohti 70:tä.

Työelämän riskit. Agraariyhteiskunnassa, teollistuneessa yhteiskunnassa, palveluyhteiskunnassa ja tietoyhteiskunnassa työntekijän työssään kohtaamat riskit ovat erilaiset. Digitalisoitumisen myötä riskit muuttuvat kun aivotyö lisääntyy. Uusien riskien huomioimisen ohella on syytä muistaa, että vanhemmat riskit katoavat kokonaan vasta pitkän ajan kuluessa.

Vastuullisuus on uusi työhyvinvoinnin viitekehys. Yhä useampi yritys ja organisaatio raportoi vastuullisuudesta ja sen osana on henkilöstöä ja sen hyvinvointia koskevia mittareita. Työhyvinvointinäkökulmaa koskevat mittarit kaipaisivat vakiintuneita viitekehyksiä ja vertailutietoja osana vastuullisuusraportointia.

Unen ja palautumisen merkitys korostuu liittyen muun muassa ajasta ja paikasta riippumattoman työn lisääntymiseen sekä digitaalisten ärsykkeiden lisääntymiseen. Tähän trendiin liittyy myös hyvinvointiteknologia mahdollistaen uudenlaisen mittaamisen.

Työn ja perheen yhteensovittaminen korostuvat sekä työllisyyden tukemisen, että tasa-arvon näkökulmasta. Teknologian kehitys on tässä sekä haaste, että uhka. Työstä ja paikasta riippumaton työ antaa vapautta, mutta voi olla myös kuormittavaa.

Alustatyö on vielä suhteellisesti vähäistä Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti alustatyön lisääntyminen on trendi. Työtekijöiden oikeudet ja työnantajien velvollisuudet edellyttävät määrittelyä alustatyön kontekstissa jotta alustatyöntekijät eivät syrjäydy “tavalliselle työntekijälle” normaaleista turvan muodoista.

Tutkimusnäyttö työelämän kehityskulkujen sekä interventioiden seuraamisessa korostuvat. Uudet toimintatavat edellyttävät luotettavaa vaikuttavuuden arviointia. Markkinointisisällöt tai kehnoilla tutkimusasetelmilla ja pienillä aineistoilla toteutettavat kyselyt eivät riitä kehityksen tai vaikuttavuuden arviointiin.

Työelämäpuhe. Sosiaalinen ja perinteinen media on täynnä puhetta työelämästä. Jokainen työelämään osallistuva tai siihen osallistunut voi osallistua keskusteluun. Keskustelu painottuu asiantuntijatyötä tekevien näkökulmaan ja keskusteluavaruus täytyy pitkälti edellä mainituista teemoista, jotka ovatkin tärkeitä suurelle osalla työväestöä. Samaan aikaan pienemmät ryhmät omine haasteineen saattavat jäädä keskustelussa paitsioon.

Mitä listasta Sinun mielestäsi puuttuu tai mikä siinä on turhaa?

Kuva: Unsplash.com.

Julkaistu

Trump – Yhdysvaltain presidentti


trump2Donald Trump ei ole jättänyt minua rauhaan. Luettuani Tulta ja tuhoa-kirjan, täydensin opintojani lukemalla Laura ja Saska Saarikosken kirjan Trump – Yhdysvaltain presidentti, joka on julkaistu vuonna 2016.

Kirja kertoo Donald Trumpin elämäntarinan lapsuudesta Yhdysvaltain presidentiksi. Painopiste on kuitenkin lapsuutta myöhemmissä vaiheissa, eli kirjan luvuissa, jotka kuvaavat Trumpia bisnesmiehenä, poliitikkona, ehdokkaana ja presidenttinä.

Trumpin sukujuuret ovat Saksassa ja hän on rikkaasta suvusta. Kirjasta mieleen jää kohta, jossa kuvataan nuoren Donald Trumpin jakaneen lehtiä. Sadepäivinä hän sai käyttöönsä tätä tehtävää suorittaakseen perheen Rolls Roycen.

Trump on häikäilemätön liikemies, joka on tehnyt tuottoisia ja riskipitoisia diilejä. Hänen varallisuutensa tarkasta määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä hän ei ole ilmoittanut verotietojaan.

Henkilönä Trump on kilpailuhenkinen, aggressiivinen ja itsekeskeinen. Viimeksi mainittua piirrettä kuvastaa paitsi oman roolin jatkuva korostaminen puheessa, myös oman nimen käyttäminen liiketoimintaan kuuluvien brändien rakentamisessa.

Trump ei juo eikä polta ja inhoaa likaa. Kahvin sijaan presidentti juo Coca-Colaa. Hän pitää valtaosan puheistaan spontaanisti ja puheet kuulostavatkin varsin sekavilta. Hän ei lue vaan hankkii tietonsa katsomalla televisiota. Mitä tulee nukkumiseen, Trump nukkuu vain muutaman tunnin yöstä. Illat kuluvat soittelemalla erilaisille hänen verkostoonsa kuuluville ihmisille. Tunnettu kanava ulospäin viestimiseen on Twitter.

Kirja antoi minulle lisää tietoa Trumpin elämästä ja taustasta Tulta ja tuhoa-kirjan keskittyessä Trumpin presidenttiyteen ja kabinettiin.

Kenties suurin anti minulle oli lukea siitä, että Trumpin presidenttiydessä on kyse laajojen kansanjoukkojen suuresta yhteiskunnallisesta pettymyksestä. Amerikkalaisen unelman karkaaminen ja kuihtuvat teollisuuskaupungit ovat tuoneet pettymystä ja toivottomuuden tunnetta, joka on ollut helppo kanavoida muun muassa maahanmuuttajiin.

Samoin kirjassa esitetty pohdinta Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä ja sen muutoksesta oli mielenkiintoista luettavaa.

Trumpin elämäntarina ainakin näin jälkeenpäin on mahdollista sovittaa varsin hyvin voittoisaan vaalitaisteluun. Juuri Trumpilla (ja/tai hänen tukijoukoillaan) oli mahdollisuus ymmärtää ne amerikkalaiseen yhteiskuntaan syntyneet lohkeamat, joihin hänen voittonsa perustui. Ja ennen kaikkea: presidenttiys tarjoaa äärimmäisen mahdollisuuden itsensä korostamiseen ja jatkuvaan esillä pitämiseen globaalilla tasolla.

On hyvä huomata, että Trumpin aika on ohi joko yhden tai kahden presidenttikauden jälkeen, mutta valinnan taustalla olevat yhteiskunnan jakautuminen on Trumpia suurempi ja vakavampi asia.

Dramaattisimmat Trumpin presidenttiyden vaikutukset saattaisivat liittyä mahdolliseen Yhdysvaltojen vetäytymiseen Natosta. Tällä olisi merkittävät vaikutukset Suomenkin turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Toinen merkittävä vaikutus on Yhdysvaltojen jättäytyminen pois ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvistä toimista.

Kirja oli hyvä toisella kotimaisella kielellä kirjoitettu kirja Trumpista. Tämänkin kirjan jälkeen Trump jäi minulle edelleen etäiseksi hahmoksi. Ehkä minun joskus pitää lukea jokin hänen oma kirjansa, ehkä jopa kirja Art of the Deal. 

Laura ja Saska Saarikoski 2016: Trump – Yhdysvaltain presidentti. Bookwell Porvoo, kolmas uudistettu painos. 

Julkaistu

Miten hallitset työpäiviäsi ja varmistat palautumisen?


koala

Koala varmistaa palautumisen (Kuva: Unsplash).

Urheilun termit ovat tulleet työelämään. Johtaminen on valmentamista ja työntekijän tulee kiinnittää huomiota palautumiseen. Juuri palautuminen ja siihen olennaisesti liittyvä uni ovat työelämäkeskustelun keskeisiä aiheita tällä hetkellä. 

Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä useita esimerkkejä huippupoliitikkojen uupumisista ja jaksamisongelmista. Näihin tapauksiin kohdistuu runsaasti huomiota. Samaan aikaan verkosta voi lukea vähemmän tunnettujen henkilöiden kuvauksia siitä, kun jaksamisen rajat ovat tulleet vastaan. Keskeisiä elementtejä kuvauksissa ovat vastuulliset tehtävät, mahdollinen epävarmuus ja kohtuuttomuuksiin asti venyvät työpäivät.

Teen itse työtä, jossa työpäivät täyttyvät kokouksista ja töiden liukuminen vapaa-ajalle on jatkuva uhka. Omalla kohdallani työpäiviäni venyttää ja kuormitusta lisää tunnin suuntaansa kestävä pendelöinti. Siksi olen joutunut päättämään joukosta omaa jaksamistani ja palautumistani varmistavia toimenpiteitä. Niistä tärkeimmät seuraavassa.

Tulen mahdollisimman myöhään työpaikalle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olen työpaikalla viimeistään kello 9. Olen myös merkannut kalenteriin varaukset kello 8-9, jolloin monikaan ei ehdota kello 8 kokouksia.

Nukun mahdollisimman pitkään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että herään kello 6. Jos menen töihin kello kahdeksaksi, herään kello 5.20.

Lähden mahdollisimman aikaisin töistä. Käytännössä tämä tarkoittaa lähtemistä työpaikalta kello 16. Olen myös merkannut jokaiselle päivälle kello 16-17 työskentelyä, jolloin kokoukset pääsääntöisesti loppuvat kello 16.

Merkitsen lounaat kalenteriin. Lounaan jääminen väliin pilaa työpäivän varmasti. Siksi olen merkannut kalenteriini tunnin lounaan jokaiselle vuoden 2019 päivälle. Tarvittaessa voin “myydä” lounasaikoja itse, mutta varaus estää hieman muiden tekemiä bookkauksia.

Käytän listoja ja kalenteria. Ylläpidän listaa tehtävistä töistä ja nautin, kun saan täpättyä tehtäviä suoritetuiksi. Kalenterissa väritän eri tyyppiset kokoukset eri koodeilla, jolloin kalenteri on selkeämpi lukea yhdellä silmäyksellä.

Teen etätyötä yleensä perjantaina, jolloin valmistelen erilaisia asioita ja olen Skype-kokouksissa. Voin myös osallistua perheen kuljetuksiin. Perhemyönteisellä työpaikallani kello 8 alkanut Skype-kokous keskeytyy yhdeksän maissa, jotta voin välissä viedä lapset kouluun.

Pidän lomaa ja vapaata. Mitä vanhemmaksi tulen, sen tärkeämpiä ovat viikonloput ja lomat. Voin tehdä hieman töitä viikonloppuisin, mutta olen päättänyt, että teen ainoastaan helppoja ja mukavia töitä, jotka esimerkiksi auttavat seuraavan viikon sujumista.

Olen kertonut päivärutiinini ja kalenterikäytäntöni keskeisille henkilöille, joiden kanssa teen töitä. Olen esimerkiksi sanonut, että tulen työpaikalle kello 8 jos tarvitsee, mutta jos ei niin mieluummin kello 9. Samoin tietenkin jään illansuun kokoukseen, jos se on välttämätöntä.

Näillä toimenpiteillä viikkotyötuntieni määrä on suuri, mutta saan itselleni työviikkoihini hallinnan.

Iltaisin pyrin lopettamaan sähköisten välineiden käytön ainakin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Nukkumaan menen kello 22 viikolla ja klo 23 viikonloppuisin. Herätykset ovat viikolla 5.20 tai 6.00. Viikonloppuisin kello 7.

Palautumisesta kiinnostuneen on tarpeen pitää huolta nukkumaanmenoajoista yhtä tarkasti kuin mitä pikkulasten kohdalla tehdään.

Lukeminen varmistaa henkistä vireyttä, liikunta fyysistä ja henkistä. Viikon treenit suunnittelen mukaan, esimerkiksi jos on pidempi päivä töissä, urheilusta on silloin lepopäivä.

Hyvinvointiteknologia on yksi kirjoituksen teemaan liittyvä ajankohtainen aihe. Itse olen laitteita hyödyntämällä saanut hyvää osviittaa siitä, minkälaiset valinnat tukevat palautumista ja mikä on yleiskuva esimerkiksi nukkumiseni suhteen.

Mielestäni johtajien täytyy näyttää esimerkkiä kohtuullisessa työkulttuurissa. OP:n pääjohtajan Timo Ritakallion taannoinen haastattelu oli tästä hieno esimerkki. Hän korosti 7-8 tunnin unen merkitystä ja 8 tunnin tehokasta työpäivää.

Heroistiset johtajat, jotka kehuskelevat nukkuvansa 4 tuntia yössä eivät ole tätä päivää.

Työpaikan tehtävänä on varmistaa, että työpaikan kulttuuri tukee omien valintojen tekemistä jaksamista ja palautumista tukevaan suuntaan. Tarvittaessa apua on saatavissa myös työterveyshuollosta.

Työelämä muuttuu suuntaan, joka aikaisempaa enemmän edellyttää omaa aktiivisuutta palautumisen varmistamisessa. Ajasta ja paikasta riippumaton työ lisääntyy. Digitaaliset ärsykkeet heikentävät unta. Itseohjautuvuus lisää vapautta, jonka rajoista on itse pidettävä kiinni.

Siksi jokaisen on hyvä omalla kohdallaan käydä pohdinta siitä, onko tehty tarpeellinen ja tehtävissä olevat toimenpiteet oman jaksamisen ja palautumisen varmistamiseksi. Kun normipäivät ovat hallinnassa, on reserviä kiristää tahtia erityistilanteissa.

Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden vinkkejä palautumiseen ja uneen  löytää esimerkiksi täältä.

Julkaistu

Narrien laiva


narrien_laivaMuutama vuosi sitten eräs kollegani suositteli minua lukemaan kirjan Narrien  laiva. “Luulen, että pitäisit siitä”, hän sanoi. Toki kirja on ollut tutkassani aikaisemminkin, mutta se on jäänyt toistaiseksi lukematta.

Sopiva hetki lukemiseen koitti nyt. Olenhan hiljattain lukenut Roslingien Faktojen maailman, jossa maailman kehitystä tarkastellaan tilastojen avulla ja Tim Marshallin Maantieteen vangit , jossa kansojen kohtalo määrittyy pitkälti maantieteellä ja sen luomilla olosuhteilla.

Heikki Aittokoski, joka muuten on syntynyt samana tasavuotena kuin minä, tarkastelee journalistin otteella ja menetelmillä samoja teemoja kuin mitä edellä mainituissa kirjoissa käsitellään. Hän matkustaa ympäri maailmaa, haastattelee ihmisiä, lukee ja selvittelee taustoja.

Hyvässä kirjassa on kehikko, jonka ympärille kirja jäntevästi rakentuu. Tässä kirjassa niitä on kaksi. Yhtäältä Sebastian Brandtin vuonna 1492 julkaistu kirja Das Narren Schaff. Toinen kehikko on useampiakin ajattelijoita eri aikoina motivoineet seitsemän kuolemansyntiä: viha, kateus, ahneus, ylpeys, laiskuus, kohtuuttomuus ja himo.

Aittokoski matkustaa Somaliassa, Lontoossa, Nicaraguassa, Bangladeshissa, Ukrainassa ja Afganistanissa tekemässä havaintojaan. Vaikka kukin kuolemansynti saa oman kappaleensa, laajempia teemoja kirjassa ovat köyhyys, eriarvoisuus ja sorto.

Matkat suuntautuvat vaarallisille alueille. Aittokoski “tuppaa itseään” tapaamaan oligarkkeja ja diktaattoreita. Hän myös tutustuu paikallisiin ihmisiin, lapsiin ja aikuisiin ja saa näin hyvän otteen tavallisten ihmisten arjesta.

Aittokoski on ihailtavan lukenut ja perehtynyt kuvaten tiivisti eri maiden ja kaupunkien historiaa ja nykyisyyttä ja näissä olosuhteissa elävien tavallisten ihmisten elämää.

Useimmissa maissa äärimmäisen köyhyyden keskellä on palatsi, jossa muurien takana asuu diktaattori kymmenine loistoautoineen ja muine ylellisyyksineen.

Itselleni kirjan kappaleista kolahti eniten Bangladeshia käsitellyt jakso ja siellä tekstiiliteollisuuden globaalien kiemuroiden ja paikallisten tehtaiden työolojen selvittely. Vaikka työolojen ja palkkatason kehittämiseen on luotu erilaisia järjestelmiä, ne eivät välttämättä toimi tehokkaasti tai aukottomasti. Aittokoski yhdistää taitavasti kotoisen Stockmannin tähän teemaan ja jäljittää esimerkiksi tehtaan jossa Stokkalta ostettu paita on valmistettu.

Aittokoski tekee “Roslingmaisia” havaintoja: hän mainitsee kehittyvien maiden sijoittuvan karkeaan luokitteluun, joka on samantapainen kuin Roslingin kirjassa.

Aittokoski tiivistää ytimekkäästi globaalisti kehitykseen vaikuttavat tekijät: demokratia, naisten ja tyttöjen asema sekä instituutiot. Mieleeni jäi myös ajatus siitä, että “sortaja ei koskaan ole yksin”, vaan hänen ympärillään on sorrosta ja sortajan asemasta hyötyjien joukko.

Sorron keskellä ihmishenki on arvoton. Sorron välineitä ovat paitsi köyhyydestä nousun estäminen, hengen riistäminen ja kiduttaminen. Kirja sisältää annoksen ihmisyyden pimeästä puolesta.

Naseva kiteytys autoritaarisista oloista on se, että tulevissa vaaleissa voittaja on ennalta tiedetty (diktaattori), samoin kuin häviäjä (kansa).

Kirja on myös hyvä kuvaus ulkomaantoimittajan työstä. Mieleen jää paitsi arveluttavat maailman kolkat, sinnikkyys tiedonhankinnassa ja päämäärätietoisuus asioiden selvittämisessä ja niiden kertomisessa maailmalle.

Toimittaja ei kumartele, vaan tiukkojen kysymysten ja huomioiden kohteeksi joutuu muun muassa Puolustusvoimat, Stockmann ja keskeiset poliitikot.

Kirjan lopussa Aittokoski matkustaa Rantarataa junalla Turkuun (Karjaa mainitaan) ja laivalla Ruotsiin pohdiskellen maailmalla tehtyjä havaintoja Suomen ja Ruotsin kontekstissa.

Kysymys kuuluu, miksi Suomessa ja Ruotsissa on onnistuttu ratkaisemaan niin hyvin ne kysymykset, joiden kanssa kirjassa esitellyt muut maat painivat eteenpäin pääsemättä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita kansainväliset asiat kiinnostavat. Kirja on muutaman vuoden vanha, mutta sen teemat eivät ole vanhentuneet hiukkaakaan. Narrien laiva jatkaa seilaamistaan.

Heikki Aittokoski 2013. Narrien laiva. Matka pieleen mennessä maailmassa. HS-kirjat 2013. Helsinki.  

Julkaistu

Tulta ja tuhoa


trump

Sarjassamme luin vasta nyt. En kuitenkaan liian myöhään, onhan päähenkilö päivittäin tekemisillään kansainvälisessä julkisuudessa.

Kirja on ns. paljastuskirja. Tekijä Michael Wolff on tehnyt kirjaa varten noin 200 haastattelua. Keskeisiä Trumpin lähipiirissä olleita henkilöitä hän on haastatellut kymmeniä kertoja. Kirja keskittyy Trumpin hallinnon yhdeksään ensimmäiseen kuukauteen.

Paljastuskirjan luonteeseen kuuluu, että presidentti Trump yritti estää tämän kirjan julkaisemisen, siinä onnistumatta.

Trumpin valinta presidentiksi oli kirjan mukaan yllätys niin Trumpille kuin hänen lähipiirilleen. Vasta aivan kampanjan loppumetreillä jotkut henkilöt alkoivat uskoa, että valinta voisi oikeasti toteutua.

Kirja antaa Trumpista ja hänen hallinnostaan yhtä sekavan tai oikeastaan vielä vähän sekavamman kuvan kuin minkä mediaa seuraamalla saa.

Trump ei ole kiinnostunut kuuntelemaan, keskustelemaan, lukemaan, analysoimaan. Hän on täysin impulsiivinen ja tunteidensa vietävissä. Hän on kuin lapsi, joka kerjää huomiota ja haluaa tunnustusta.

Kun presidentti on niin avuton, hallitsijasta tulee hallittava ja huomio siirtyy hänen lähipiiriinsä.

Trumpin ympärillä on joukko henkilöitä, jotka ovat kokemattomia tai ajavat omaa agendaansa. Trumpin avustajat katsoivat esimerkiksi netistä ohjeet siihen, miten presidentin määräys (executive order) laaditaan.

Trumpia avustava joukko oli alkuvaiheessa voimakkaasti jakautunut kilpaileviin ryhmiin.

Kirjan keskeiset henkilöt ovat Steve Bannon sekä hänen vastapoolinsa Ivanka Trump ja tämän mies Jared Kushner.

Trumpin valinta toteutti Bannonin suurempaa oikeistopopulistista suunnitelmaa. Hän johti Trumpin kampanjaa ja toimi seitsemän kuukautta Trumpin päästrategina Valkoisessa talossa.

Ivanka Trump ja Kushner ovat “power couple”, joiden suunnitelmat tähtäävät, esimerkiksi, Ivanka Trumpin tulevaan presidenttiyteen. Tätä kirjoitettaessa on juuri uutisoitu Ivanka Trumpin mahdollisesta valinnasta Maailmanpankin pääjohtajaksi.

Muu henkilöstö tulee ja menee Valkoisessa talossa. Johtamisen välineitä Trumpilla on lähinnä yksi: potkut. Samaan aikaan verkko kiristyy, kun Trumpiin ja hänen kampanjaansa kohdistuva Venäjä-kytköksiä selvittelevä FBI:n tutkimus etenee.

Kirja oli aluksi jopa mukaansatempaava, mutta  myöhemmin se kenties hieman puuroutui kun lukija turtui henkilövaihdoksiin ja riitoihin.

Kirja antaa kuitenkin mielenkiintoista perspektiiviä ja pohdittavaa vallankäyttöön ja politiikkaan liittyen. Vallankäyttäjäksi on tässä tapauksessa valikoitunut virkaansa täysin kykenemätön ja epäsopiva henkilö.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kun Ivanka Trump ja Kushner esiintyvät lähes jokaisella kirjan sivulla, Melanie Trumpista kirja kertoo ehkä viisi riviä.

Tämän vuoden puolella on huhuttu siitä, että Trump eroaisi vuoden 2019 aikana ja saisit tätä vastaan syytesuojan itselleen ja perheelleen. Onhan näitä huhuja.

Michael Wolff 2018: Tulta ja tuhoa. Tammi. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 

Julkaistu

Faktojen maailma

rosling

Hans Roslingin yhdessä Ola Roslingin ja Anna Rosling Rönnlundin kanssa kirjoittama kirja Faktojen maailma on teos, jonka tällä hetkellä kaikki ovat lukeneet tai aikovat lukea. Joka sen on juuri lukenut, joutuu puolustellen sanomaan, että “luin kirjan vasta nyt”.

Kirjan perusajatus on se, että maailmassa asiat ovat paremmin kuin usein luullaan ja asiat myös kehittyvät parempaan suuntaan kuin yleensä luullaan. Näin jos kehitystä tarkastellaan terveyden, koulutuksen, vaurauden tai erinäisten väestöllisten mittareiden mukaan.

Tämän viestin kertomisessa keskeisessä roolissa on data, jota on tarjolla enemmän kuin koskaan. Laadukkaita tilastoja lähes asiasta kuin asiasta on tarkasteltavissa verkossa parilla klikkauksella.

Tästä huolimatta ihmisten tietoisuus maailman menosta ei ole korkealla tasolla. Ihmiset eivät siis ole faktatietoisia.

Kirjan tärkeä viesti on se, että ihmisillä on erilaisia vaistoja, joiden vuoksi he arvioivat maailmaa ja sen kehitystä väärin. Näin tekevät myös koulutetut ja menestyneet ihmiset. Ja varsinkin he.

Näitä vaistoja on yhteensä kymmenen kappaletta, enkä aio luetella niitä kaikkia tässä. Niitä ovat esimerkiksi taipumuksemme kuiluajatteluun, kielteisyyteen ja taipumuksemme uskoa trendinomaiseen kehitykseen.

Vaistojen vuoksi arvioimme siis maailmaa väärin. Olemme itse asiassa niin hakoteillä, että simpanssitkin voittavat meidät tietokilpailukysymyksissä, jotka käsittelevät globaaleja väestöön ja kansanterveyteen liittyviä teemoja.

Esimerkki kuiluajattelusta on se, että jaamme hyvin usein maailman kahteen osaan. Kehittyneisiin maihin  ja kehittyviin maihin. Köyhiin maihin ja rikkaisiin maihin. Meihin ja heihin.

Roslingin viesti on, että tämä kaksinapainen tapa ajatella ei päde nykypäivänä ja se estää meitä näkemystä sitä kehitystä, jossa valtava määrä ihmisiä eri maissa on noussut absoluuttisesta köyhyydestä. Rosling käyttää kirjassa neliluokkaista jaottelua erottelemaan eri maita.

Yksi kirjan viesteistä on, että monet kehittyvät maat (anteeksi) ovat tehneet ja tekemässä yhtä nopeaa suhteellista nousua esimerkiksi imeväiskuolleisuudella mitattuna, mitä kehittyneet maat (anteeksi), kuten Ruotsi, tekivät kehittyessään hyvinvointivaltioiksi.

Vielä rautaisannos vaistoista: Ainoan näkökulman vaisto ohjaa meitä käyttämään yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiinkin ongelmiin. Meillä on myös viehtymys kielteisyyteen: näemme pikemmin pahan kuin hyvän. Tätä korostaa nykypäivän tehokas tiedonvälitys ja median taipumus nostaa esiin kielteisiä asioita. Pelko estää meitä hyväksymästä faktoja vaikka niitä olisi tarjolla.

Keskeisessä roolissa Roslingien kirjassa on data, joka on tarkasteltavissa heidän perustamansa säätiön Gapminderin verkkopalvelussa. Samalla verkkosivulla on toinen innovaatio, Dollarstreet, jossa havainnollistetaan eri kehitysvaiheissa olevissa maissa asuvien kansalaisten elämää.

Kun kirjan ohella data ja sen visualisointi ja vielä valokuvatkin verkossa ovat niin keskeinen osa Roslingien tapaa kertoa asiaansa, on tähän tarpeen pysähtyä.

Pelkkä kirja ei olisi niin tehokas kertomaan tarinaa faktojen maailmasta. Pelkkä verkkosivu ja kuvien kokoelma verkossa ei myöskään olisi tähän pystynyt.

Datan tarjoama faktapohja, datan visualisointi moderneilla visualisointimenetelmillä, havainnollistukset valokuvin sekä tarinankerronta kirjassa ovat kuitenkin johtaneet menestykseen, jossa kirja on käännetty 13 kielelle ja käännöksiä on tulossa vielä parille kymmenelle kielelle lisää. Kenties listaan on hyvä lisätä vielä tolkuton määrä julkisia esitelmiä kirjan aihepiireistä.

Jään miettimään, mikä on tulevaisuudessa tapa yhdistää nämä kaikki sisällöt, joissa on dynaamisia ja päivittyviä elementtejä.

Jos kirjassa joku asia nyppii niin se, että kehitys kuvataan kirjassa hyvin deterministisesti, mitä se todellisuudessa ei tietenkään ole. Tarkempi analyysi, tutkimus, paljastaisi eri maiden kehityksestä hitaita ja nopeita jaksoja ja niille selityksiä. Todennäköisesti selitykset liittyisivät instituutioihin, politiikkaan, talouteen tai yhteiskuntarauhaan.

Hans Rosling kuoli vuonna 2017, joten kirja on julkaistu postuumisti. Työtä faktatietoisuuden lisäämiseksi jatkavat Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund, joista jälkimmäinen vieraili Slushissa viime syksynä (ks. juttu Hesarissa tästä).

Mutta kirja on hieno ja se kannattaa lukea. Se sisältää hienoja tarinoita Roslingin elämän varrelta, grafiikkaa, tiivistyksiä ja myös selkeitä ohjeita siitä, miten lisätä faktatietoisuutta.

Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönnlund 2018. Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet. Otava.

Julkaistu

Paranoidi realisti

marshall

Tim Marshall on kansainvälisen politiikan asiantuntija, joka on työskennellyt muun muassa BBC:ssä ja SkyNewsissä. Hän on kirjoittanut kirjan Maantieteen vangit, jossa käydään läpi maailman keskeiset geopolitiikan kysymykset. Kirjan perusajatus on, että maantiede määrää hyvin pitkälle kansakunnan elinmahdollisuudet ja hyvinvoinnin sekä ennen kaikkea turvallisuuden.

Viljelyyn kelpaava maa takaa hyvinvointia ja omavaraisuutta. Meren ranta takaa pääsyn valtamerille kauppaa käymään. Vuoristo suojaa vihollisen hyökkäyksiltä ja tasangot tarjoavat lähes esteettömän mahdollisuuden maahantunkeutumiseen.

Venäjän ongelmana on se, että sulan veden satamia ei ole yhtäkään. Pääsy merille on ainoastaan kapeiden ja helposti suljettavien salmien kautta. Hyökkäysväylä Venäjälle kulkee Puolan kautta, samaa väylää ovat käyttäneet Hitler ja Napoleon.

Kiina lisää määrätietoisesti vaikutusvaltaansa eri puolilla maailmaa. Afrikasta on ollut paljon puhetta, mutta Kiinalla on samat suunnitelmat ja aktiviteetit Etelä-Amerikassa. Kiina rakentaa nopeasti omia merivoimia, jotta se pystyy tulevaisuudessa suojelemaan omia kauppalaivastojaan. Kiina myös rakentaa omaa kanavaa Nicaraguaan, jotta se ei olisi riippuvainen Yhdysvaltojen kontrolloimasta Panaman kanavasta.

Afrikka on jaettu siirtomaavallan jälkeen mielivaltaisin rajoin. Erilaisten ryhmittymien kahinointi estää kehitystä. Joet eivät tarjoa vesiputousten vuoksi hyviä liikenneyhteyksiä. Sademetsissä kokoistavat taudit. Pohjois-Afrikassa vedestä on tulossa kynnyskysymys Egyptin ja Etiopian välille jälkimmäisen suunnitellessa Niilin patoamista.

Lähi-Itä on jakautunut valtioihin, joihin alueella asuvat kansallisuudet ja ryhmittymät eivät sovi rauhanomaisesti asumaan. Kirjassa on tiivis noin parinkymmenen sivun esitys Lähi-Idän historiasta, jonka luettuaan voi paremmin ymmärtää nykyistäkin rauhattomuutta.  Laajemman esityksen voi lukea tarvittaessa esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttilan kirjasta Islamin miekka.

Yhdysvalloilla menee kohtalaisen hyvin. Se on saavuttamassa energiataloudellisesti omavaraisuuden. Huolta aiheuttaa lähinnä Meksikon vastainen raja, joka on tunnetusti myös presidentti Trumpin fokuksessa.

Kirjassa on kattava esitys Koreoiden historiaan ja tilanteeseen, jossa vahvasti osallisina ovat Koreoiden lisäksi Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kiina. Muuten hillitty Marshall käyttää todella värikästä kieltä kuvaillessaan Pohjois-Korean diktatuuria.

Kiintoisa jakso kirjassa oli myös Pakistanin ja Intian välisen jännittyneen suhteen kuvaaminen (molemmilla on ydinase) sekä Japania  koskeva osuus. Japani riisuttiin aseista toisen maailmansodan jälkeen, mutta sen on annettu varustautua uudelleen voimatasapainon säilyttämiseksi Aasiassa.

Kirjassa käsitellään myös arktisia alueita, jonne monen valtion huomio on kiinnittymässä. Jäätikkö on pienentynyt ja sallii uusia laivaliikenneyhteyksiä, jotka säästävät huomattavasti aikaa.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, selkeästi ja tiiviisti kirjoitettu. Se ei ollut tippaakaan tylsä. Sen, joka haluaa melko nopeasti lukaista hieman taustamateriaalia maailmanpolitiikan arkipäivään, kannattaa ehdottomasti tarttua tähän kirjaan.

Kenties hieman enemmän olisin kaivannut polemisointia ilmastonmuutoksesta sekä uusista pitkän kantaman ohjausjärjestelmistä (jotka toimivat maantieteestä huolimatta).

Kirja osoittaa, kuinka kylmän viileän rationaalista ja epäluuloista erityisesti suurvaltojen ajattelu ja toiminta on. Hyvänä esimerkkinä tästä on Ukrainan tilanteen käsittely. Lukijalle kuvataan selkeästi, miksi Venäjä toimii tilanteessa kuten toimii. Kirjan kymmenen jaksoa kertovat, kuinka maantiede hyvin pitkälle määrittää edelleen kansakuntien kohtaloa.

Kirja on esitelty myös Helsingin Sanomissa täällä.

Tim Marshall: Maantieteen vangit. Kymmenen karttaa, jotka kertovat kaiken maailmanpolitiikasta. Atena Kustannus 2018.