Työn murros puhuttaa kansalaisia ja teema näkyy uutisissa päivittäin. Yritykset ja julkinen hallinto varautuvat muuttuvaan työelämään ja sen vaikutuksiin.
Joukkoliikennevälineissä ei toisinaan voi välttyä kuulemasta kanssamatkustajien keskusteluja. Tällä viikolla pystyin pinnistelemättä seuraamaan mitä ilmeisimmin palkkahallinnossa työskentelevien toimihenkilöiden työhön liittyvää keskustelua.
Kenestäkään henkilöstä ei ollut puhe nimeltä, eikä työnantajaakaan mainittu. Eikä edes järjestelmiä, joilla työtä tehtiin. Voin siis huoletta raportoida sosiologisia havaintojani yleisellä tasolla.
Keskustelu oli mielenkiintoinen. Kaikki puhe liittyi nimittäin erilaisiin työprosessien poikkeamiin ja ongelmiin työn sujumisessa. Työssä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen vaati luovuutta, erilaisten ohjeiden tuntimusta, hiljaista tietoa ja kysymistä kokeneemmilta asiantuntijoilta.
Keskustelusta välittyi kuva, että työ oli varsin takkuista ja aikaa kului paljon erilaisten poikkeamien ja erikoistilanteiden ratkaisemiseen. Konkreettisesti tämä työ näkyy sitten asiakkailla palkkapäivänä oikein maksettuna palkkana.
Palkkahallinnossa kone ei hoitanut hommia, ihmistä tarvittiin ratkomaan ongelmia. Keskustelu oli tietysti merkittävä ajankohtaisen digitalisaatiota ja automatisaatiota koskevan kehityksen näkökulmasta.
Koska ongelmia oli niin paljon, töihin tarvittiin todennäköisesti runsaasti ihmisiä, työ oli hidasta, eikä varmaankaan aina kovin miellyttävää. Virheitäkin saattaa sattua. Todennäköisesti oli kyse vanhoista järjestelmistä ja eri järjestelmien sopimattomuudesta yhteen.
Olemme kuulleet monesti, että digitalisaatio sujuvoittaa työtä, lisää tuottavuutta ja parantaa asiakaskokemusta. Ihmisiä ei tarvita näihin tietojen käsittelemiseen liittyviin tehtäviin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Saattaa syntyä uusia työtehtäviä samoihin prosesseihin tai muualle. Tämä askel on todennäköisesti edessä tätä junakeskustelua käyneiden työntekijöiden kohdalla.
Työn murros on mediassa esillä päivittäin. Milloin on kyse asiaan liittyvistä tutkimustuloksista (mitkä ammatit menettävät työnsä), uusista teknologisista kehitysaskelista (robotti teki sitä ja tätä) tai sitten vaikutuksista työelämään.
Nordea ilmoitti torstaina merkittävistä henkilöstön vähentämistarpeista. Syynä on automatisaation lisääminen ja varautuminen kiristyvään kilpailuun perinteisen pankkialan ulkopuolelta tulevien toimijoiden suunnalta. Aikaisemmin samasta asiasta pankkimaailmassa on puhunut runsaasti OP-ryhmän eläköityvä pääjohtaja Reijo Karhinen.
Teknologian kehittyminen ei koske pelkästään asiantuntijatyötä. Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen robottimuurarista, joka “ei väsy koskaan” ja muuraa 3-5 kertaa nopeammin kuin ihmismuurari. Se voi myös muurata yötä päivää.
Tämän vuoden aikana on myös uutisoitu vaateteollisuuteen liittyvästä läpimurrosta, jossa T-paidan valmistus on pystytty automatisoimaan kokonaan.
Keskustelu tiivistyy myös päätöksenteon tasolla
Suomessa on meneillään runsaasti aktiviteetteja työn murrokseen varautumiseksi.
Valtioneuvoston kesäkuussa julkistetussa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi mainitaan työn murros.
Raportissa todetaan, että murros haastaa myös perinteisen työtä, osaamista, toimeentuloa ja työkykyä kuvaavan segmentaation sekä näihin jaotteluihin kytkeytyvät hyvinvointivaltion toimintaperiaatteet.
Alkuviikosta julkistettiin raportti siitä, miten Suomen pitäisi varautua tekoälyn kehittämiseen. Raportin mukaan Suomi on takamatkalla, mutta meillä on hyvät mahdollisuudet pysyä mukana kehityksessä.
Samana päivänä julkistettiin raportti, joka sisältää tiekartaston alustataloudesta. Raportissa hahmotellaan mahdollisuuksia, joilla Suomi pärjää kun digitaalisia alustoja hyödyntävä liiketoiminta kasvaa.
Työn murros haastaa myös sosiaaliturvajärjestelmän ja tavat tuottaa turvaa. Käynnistymässä onkin myös hanke perusturvan ja toimeliaisuuden kehittämisestä.
Työn merkitys on tunnetusti suuri niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Vaikutukset ulottuvat itse työelämän lisäksi koulutusjärjestelmään sekä sosiaaliturvan järjestämiseen.
Siksi on syytä olla toivoa, että aloittaneet hankkeet ja uudistukset onnistuvat lisäämään Suomen kykyä toimia maailmassa, jossa monet nykyiset tavat ajatella työtä, turvaa ja toimeentuloa ovat muuttuneet.
On mielenkiintoista ajatella, mitä junassa puhutaan työstä 10 tai 20 vuoden kuluttua.
Kuva: Unsplash/Markus Spiske.