Tekijä: Pauli

Julkaistu

Kaksi kirjaa aivoista

huotilainen

Muistan työuraltani kauan aikaa sitten tilanteen, jossa menin kollegani työhuoneeseen toimittamaan jotakin akuuttia asiaa. Hän vilkaisi minua koneeltaan ja sanoi, ”anna kun teen tämän loppuun”. Kului minuutti puolitoista ja hän oli valmis keskusteluun kanssani. Itse istuskelin odottamassa. Asia painui mieleeni, koska pidin tätä reaktiota niin vaikuttavana ja ihailtavana. Moni meistä olisi siirtynyt välitömästi keskusteluun ja jättänyt kirjoitustyön kesken.

Laajemmassa kuvassa elämänrytmimme on muuttunut ja esimerkissä kuvattua keskittymistä omaan työhön on yhä vaikeampaa toteuttaa. Työtä tehdään ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaaliset välineet tuottavat meille taukoamatta impulsseja töihin, uutisiin, viihteeseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Työpaikat ovat myös muuttuneet monitilatoimistojen myötä häiriöherkemmiksi. Samaan aikaan työ muuttuu niin, että yhä useammassa ammatissa työn kognitiiviset vaatimukset kasvavat.

Siksi keskittymiseen ja aivojen toimintaan kohdistuu tällä hetkellä paljon kiinnostusta. Aivotutkijat, kluten tässä esillä olevien kirjojen kirjoittajat, ovat kysyttyjä luennoitsijoita ja hlaastateltavia. He ovat tähän lähtiessään myös tehneet hienoa työtä tieteen popularisoimiseksi.

Keskittymiskyvyn elvytysopas

Kirjoista ensimmäinen Keskittymiskyvyn elvytysopas, kohdistuu nimenomaan keskittymiseen ja sen edesauttamiseen.

Kirjan yksi lähtökohta on ADT (attention deficit trait), jolle tarjotaan kirjassa suomennosta ”tarkkaavuushäiriötä muistuttava käytösmalli”. Kyseessä on siis ilmiö, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samalla tavalla kuin sellaisilla henkilöillä, joilla on diagnosoitu ADD tai ADHD.

ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen. Eli vaikka ADT:stä kärsivä ihminen saisi rauhalliset työskentelytilat, hän keskeyttää itsensä. Vaikka tutkimusnäyttö ei asiassa olekaan kiistatonta, on mahdollista, että kiihtynyt elämänrytmi ja viriketulva johtavat ADT:n lisääntymiseen. Ja siksi on pohdittava, miten keskittymiskykyä voidaan elvyttää ja parantaa.

Kirjassa luodaan ensin uskoa siihen, että keskittymiskykyä voi parantaa. Taustaksi käydään läpi aivojen toimintaa sekä aihepiiriä koskevaa tutkimusta sekä esitellään miten keskittymiskyky kehittyy läpi elämän.

Aivojen palkkiojärjestelmä on huomion kohteena. Esitellään, miten mielihyväkokemukset ja riippuvuudet syntyvät. Ajankohtaisena aiheena tarkastellaan miten sosiaalisen median algoritmejä muokataan mahdollisimman koukuttaviksi.

Multitaskaus saa oman huomionsa. Multitaskaamisen todetaan olevan tehotonta ja raskasta ja lukija saa ohjeet sen välttämiseen. Keskeistä tässä on ensin oman mielen tarkkailun parantaminen ja sen jälkeen mielen hallinta.

Työpaikan tilanteet saavat huomiota omassa kappaleessaan. Kappaleessa esitetään kiintoisa ajatus ”uudesta työaikalaista”, jossa vuorokausi on jaettu neljän tunnin jaksoihin, joilla kullakin on eri tavoitteet.

Esimerkiksi työpäivän alku on ”virtausjaksoa”, jolloin keskitytään luomaan jotakin uutta. Iltapäivä on ”silppujakso”, jossa hoidetaan kertyneitä silpputöitä . Tämän jälkeen onkin ”empatiajakson” aika.

Malli kuulostaa järkevältä, mutta haasteelliselta toteuttaa. Harvalla taitaa olla mahdollisuus hallita omaa työpäiväänsä tällä tavoin. Tarvittaisiin koko työpaikkaa koskevia sopimuksia ja toimenpiteitä ja sitten on vielä ulkomaailma (asiakkaat, sidosryhmät), joiden aikataulut pitää ottaa huomioon.

Kirjan lopussa annetaan vielä rautaisannos konkreettisia ohjeita siitä, miten omaa keskittymistä voi turvata ja keskittymiskykyä kehittää.

Erityiskiitoksen voi antaa kirjan monipuolisesta esitystavasta. Hyvä idea on esimerkkihenkilöiden käyttäminen, joiden avulla pohditaan erilaisia älylaitteiden käyttötapoja. 

Kaiken kaikkiaan kirja on kompakti parissa illassa luettava konkreettinen opas, jossa aihepiiriin liittyvät asiat esitetään tiiviisti ja ajattelua herättävästi.

Aivot työssä

Tämä kirja keskittyy monipuolisesti nykyaikaiseen työelämään ja sen aivoille aiheuttamaan kuormitukseen ja haasteisiin. Kirja on edellistä laajempi, vajaat 300 sivuinen teos sisältäen tutkimustietoa, haastatteluja ja esimerkkejä.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan työntekoa aivojen näkökulmasta ja toisessa näkökulmana on ihmisille parempi työorganisaatio.

Liikkeelle lähdetään metsästäjä-keräilijän aivoista ja kurotetaan kohti nykyajan multitaskaamista avokonttoreissa. Käsitellyksi tulevat aivojen peruskunto ja sen vaaliminen esimerkiksi unen avulla.

Osaamisen osalta käsitellään ajankohtaista asiaa, eli jatkuvaa oppimista. Keskeinen näkökulma on pohtia sitä, minkälaisin edellytyksin työ tukee oppimista.

Niinikään ajankohtaista aihetta, eli työympäristömuutoksia, tarkastellaan monipuolisesti eri näkökulmista. Erilainen työ ja erilaiset ihmiset vaativat erilaisia työympäristöjä.

Kehollisuutta koskevassa kappaleessa pohditaan liikumisen merkitystä aivotoiminnan kannalta. Liikunnan suhteen ollaan maltillisia, pienikin liikunta on hyväksi. Lisäksi kehotetaan uteliaisuuteen ja etsimään itselle sopivia liikuntamuotoja.

Ensimmäinen jakso päättyy hienoilla esimerkeillä kuvattuihin kiteytyksiin siitä, millainen on aivoille hyvä työpäivä.

Toisen jakson teemana on ihmisille parempi työorganisaatio. Näkökulmana on nykyaikainen ajatus siitä, että päätöksiä työyhteisöissä tekevät muutkin kuin esimiehet ja johto.

Jaksossa käsitellään työn muutosta ja keskustelua työn loppumisesta. Päädytään johtopäätöksiin, että työ ei katoa, mutta muuttuu ja ihmisillä on edelleen vahvuuksia, joita koneilla ei ole (monimutkainen ongelmanratkaisu, empatia, luovuus).

Tunteita käsittelevässä jaksossa käsitellään tunteiden merkitystä työyhteisöissä ja toisaalta sitä, miten digitalisaatio ja uudet vuorovaikutuksen välineet vaikuttavat tunteiden välittämiseen ja tulkitsemiseen.

Kompleksisuuden lisääntyminen on yksi ajankohtainen työelämäteema. Kirjassa pohditaan kompleksisuuden merkitystä yksilöille ja yhteisöille. Itseohjautuvuuden vahvuuksia ja haasteita pohditaan, esimerkkinä mm. Stanley McChrystalin kirja Team of Teams (ks. esittelyni tästä).

Empatia saa oman kappaleensa. Empatia korostuu, koska se on olennaista vuorovaikutuksen kannalta. Vuorovaikutustyö taas on työelämän muutoksessa ja ”työn katoamisessa” ihmiselle vahvinta aluetta.

Kirjan lopussa pohditaan, minkälainen on älykästä työntekoa mahdollistava organisaatio. Suuntana ovat ”litteämmät ja ketterämmät organisaatiot. Kuitenkin hierarikoilla nähdään myös olevan merkittäviä hyötyjä.

Pidin Aivot työssä-kirjasta erittäin paljon. Nykyään tästä tematiikasta on paljon tarjolla erilaisia sisältöjä mediassa ja aiheesta on kirjoitettu monia kirjoja. Tämä kirja tuo kuitenkin keskusteluun paljon uutta, tuoden esiin tutkimustuloksia ja teorioita, eikä yhtään puuduttavalla tavalla!

Erityisen hienoa kirjassa on henkilöiden ja erilaisten elämätilanteiden kautta kerrotut esimerkit, jotka valaisevat aihepiiriä tehokkaasti. Myös haastattelut toimivat hyvin.

Näidenkin kirjojen myötä tietoa aivotyöstä ja aivojen kuormittumisesta nykyisessä elämänmenossa on paljon. Korjausten tekeminen aivoterveyttä tukevaan suuntaan ei kuitenkaan ole helppoa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi digitaalisten viestintävälineiden koukuttavuus ja työelämän kiireet.

Kun tietoisuus lisääntyy, kenties yhä useampi kuitenkin pysähtyy kohdallaan miettimään omia toimintapojaan ja muuttaa niitä terveellisempään suuntaan.

Ja kenties sama tapahtuu yhä useammin myös työyhteisöissä ja työpaikoilla. Näin tämän kirjoituksen alussa kuvattuja esimerkkejä löytyy tulevaisuudessa työelämästä yhä enemmän. Tällaisen kehityksen aikaansaamisessa tässä esitellyt kirjat ovat varmastikin merkittävässä roolissa.

Erinomaisia kirjoja molemmat ja myös hienoja esimerkkejä tieteen popularisoinnista. Suosittelen kirjoja erityisesti asiantuntijatyötä tekeville, esimiehille ja johtajille.

Minna Huotilainen ja Mona Moisala 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. 

Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi 2018: Aivot työssä. Kustannosakeyhtiö Otava, Helsinki. 

Julkaistu

Varianssi – Lataa itsesi täyteen energiaa


varianssi

Hyvässä tietokirjassa on yksi kantava idea ja sisältöä jäsentävä toimiva rakenne. Lisäksi kirjalle on olemassa jokin, mielellään ajankohtainen, tarve. Petteri Kilpisen ja Antti Hagqvistin kirjoittamassa kirjan kohdalla kaikki nämä kolme löytyvät.

Tarve

Aloitetaan tarpeesta. Monet työelämän ja elämänrytmin muutokset korostavat omasta hyvinvoinnista huolehtimisen merkitystä.

Ajasta ja paikasta riippumaton työ on lisääntynyt digitaalisten viestintä- ja työvälineiden myötä. Siksi on tärkeätä osata pistää rajoja omalle tekemiselle sekä varmistaa palautuminen ja tätä kautta työkyky.

Työn muutos kognitiivista kuormitusta korostavaan suuntaan on myös yksi tärkeä muutostrendi, samoin kuin johtamisen muuttuminen aikaisempaa valmentavammaksi.

Mainitaan tässä vielä organisoitumisen muuttuminen aikaisempaa enemmän itseohjautumista korostavaksi.

Näiden muutosten keskellä on tärkeää, että ihmiset ja työntekijät osaavat pitää huolta omista voimavaroistaan.

Hyvinvointi, sen ylläpitäminen ja edistäminen monipuolisesti on merkittävä trendi, johon liittyy hyvinvointiteknologia, erilaiset valmennukset sekä asiaan liittyvä tieto.

Idea

Kirjan keskeinen idea on ”varianssi”. Tällä tarkoitetaan kykyä vaihdella kuormituksen ja levon välistä suhdetta. Kuormittumista ja palautumista vaihtelemalla varmistetaan kehittyminen.

Varianssin ajatus on erityisen tuttu fyysisestä harjoittelusta (hyperkompensaatio), mutta sitä voi soveltaa muillakin osa-alueilla. On esimerkiksi tärkeätä tuoda varianssia työpäivän sisälle mikrotauoilla ja työpäivän jälkeen työstä selvästi erottuvalla ja erilaisella toiminnalla.

Kaiken kaikkiaan varianssin ajatus on yksinkertainen, mutta mielestäni toimiva. Ainakin itse haluan myös ajatella, että työpaikallani Varmassa hiljattain lanseerattu työkykysykli on varianssin kanssa saman sukuinen ajatus (ks. enemmän tästä).

Rakenne

Kirjaa jäsentää jaottelu ajatusten energiaan, emotionaaliseen energiaan, fysiologiseen energiaan, sosiaaliseen energiaan sekä henkiseen energiaan. Nämä osa-alueet käydään läpi omissa kappaleissaan.

Ajatusten energian kohdalla tarkastellaan esimerkiksi keskittymistä, multitaskingin sudenkuoppia sekä läsnäoloa. Tärkeitä teemoja tässä ajassa kaikki.

Emotionaaliseen energiaan liittyvässä kappaleessa aiheina olivat mm. itsensätunteminen, emotionaalinen älykkyys sekä ihmissuhteiden hallinta. Ihmissuhteiden hallinta tarkoittaa muun muassa sidettä, jonka luot muiden kanssa monien kanssakäymisten kautta (ns. ”bondaus”).

Fysiologiseen energiaan liittyvän kappaleen asiat olivat minulle melko tuttuja. Jakso on monipuolinen käsitellen mm. unta ja fyysisen harjoittelun eri osa-alueita. Itselleni uusi jaottelu oli taidon eli koordinaatiokyvyn kohdalla esitetty luokitus.

Sosiaaliseen energiaan liittyvässä jaksossa käsiteltiin mm. sosiaalista tartuntaa, eli vaikkapa työhyvinvoinnin läikkymistä.  Saat energiaa muista ihmisistä, mutta vain jos olet valmis myös antamaan sitä. Kappaleessa käsitellään myös vuorovaikutusta, empatiaa ja luottamusta. Paviaanilaumoja koskevat esimerkit kirjassa ovat valaisevia ja hauskoja.

Henkisen energian osalta käsitellään mm. syvämotivaatiota ja tarkoitusta. Lottovoittoesimerkin avulla haastetaan ajatusta, että ”ikuinen loma” toisi pysyvän onnen. Tämän sijaan ihminen on onnellinen kun on mielenkiintoista tekemistä.

Jokaisen kappaleen jälkeen on lyhyt jommankumman tekijän lyhyt kertomus teemasta omaan elämänkokemukseensa perustuen. Näistä Antin henkisen energiaan liittyvässä kappaleessa kirjoittamat asiat kolahtivat eniten, vaikka olenkin ne lukenut muualta jo aikaisemmin.

Lopuksi käsitellään muutoksen anatomiaa ja annetaan siihen käytännön ohjeita jopa työpohjia tarjoamalla.

Pidin kirjan järkevästä suhtautumisesta muutoksiin. Tekijät kannustavat pieniin, vähän kerrallaan kokonaisuutta muuttaviin ja sitä kautta todennäköisemmin onnistuviin muutoksiin.

Kaiken kaikkiaan kirja on sujuvasti kirjoitettu ja rakenteeltaan onnistunut. Kirja on hyvä ja monipuolinen peruskirja hyvinvoinnista sisältäen runsaasti konkretiaa. Näin joulun alla voi harkita sen antamista vaikkapa joululahjaksi.

Petteri Kilpinen ja Antti Hagqvist 2019: Varianssi – lataa itsesi täyteen energiaa. Fitra.

Julkaistu

Jere

jere

Osana syksyn urheilukirjakimaraa luin Jere Karalahdesta kertovan kirjan. Olen luvannut itselleni, että tämän genren kirjat jäävät tämän jälkeen ainakin vähäksi aikaa pienemmällä huomiolle.

Enemmän kuin urheilukirja, teos on kertomus vakavasti päihderiippuvaisen ihmisen elämästä. Päähenkilö sattuu kuitenkin olemaan myös huippujääkiekkoilija, joka pelasi urallaan SM-liigassa, Suomen maajoukkueessa, NHL:ssä, KHL:ssä sekä Saksan ja Ruotsin pääsarjoissa.

Päihteiden ongelmakäyttö alkaa nuorena ja jatkuu erilaisia muotoja saaden uran loppuun. Käytetyt aineet ovat kovia ja moninaisia. Rahaa palaa, paikkoja hajoaa ja ihmissuhteet kärsivät.

Jääkiekko on kirjassa selvässä sivuroolissa ja niin se taisi olla Karalahden urallakin. Tässä on ero Jantusen kirjaan (lue kirjoitukseni tästä). Jantunen halusi ennenkaikkea menestyä urheilijana, mutta taisteli riippuvuuksia vastaan. Karalahti halusi ensisijaisesti elää rock-tähden elämää, jääkiekko tarjosi tähän resursseja ja julkkiksen aseman.

Kuvaukset harjoituksista ja peleistä ovat kirjassa yksinkertaisen raportoivia, mitään uutta ei ilmene. Ehkä KHL:n pelien ja harjoitusten rytmin kuvaaminen oli yksittäinen mielenkiintoinen kohta.

NHL:ssä ura katkesi aineiden käyttämiseen. Seura passitti Karalahden päihdekuntoutukseen. Parin kuntoutusjakson keskeytyksen jälkeen seuran kärsivällisyys loppuu ja ura NHL:ssä on ohi.

Kotimaassa erityisesti HIFK:n pinna on pidempi. Seura ja sen avainhenkilöt ymmärtävät, antavat vapauksia ja mahdollistavat elämäntyylin, jolla ei ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa. Tuntuu, että Karalahden rosoinen elämäntyyli pikemminkin on toivottua käyttäytymistä ja seuran kovaan brändiin sopivaa. Maajoukkueessakin ymmärretään pitkälle.

Lopulta terveys pettää ja alkoholin kanssa lotraaminen pitää lopettaa. ”Onneksi” muiden aineiden käyttöä voi jatkua.

Vaikka mitään loppuratkaisua kirja ei noin nelikymppiselle päähenkilölle tarjoakaan, uusi rakkaus antaa toivoa tulevaan samalla kun jääkiekkoura loppuu.

En suosittele kirjaa sinällään oikein kenellekään. Jos elämän varjopuolet kuitenkin kiinnostavat, tarjoaa kirja tarinan päihderiippuvaisen ihmisen elämästä, valinnoista ja ympäristön reaktioista. Tästä tematiikasta voi tietenkin lukea myös tasokkaampia teoksia.

Urheilullisemmalla elämäntyylillä Karalahti olisi voinut olla aikakauden kirkkaimpia tähtiä jääkiekossa, koska puolivaloillakin suoritukset riittivät huipulle.

Muutama kuukausi sitten näin Jere Karalahden Helsingissä ratikkapysäkillä. ”Laitapuolen kulkijat” huutelivat entiselle jääkiekkotähdelle kutsuen rientoihinsa. Kiireisten ihmisten keskellä kadulla tapahtunut pieni välikohtaus sopi kenties hyvinkin kuvaamaan Karalahden asemaa, roolia ja elämää laajemminkin.

Aki Linnanahde 2017: Jere. WSOY, Helsinki. 

Julkaistu

Jarkko Ruutu – Jumalainen näytelmä

ruutu

Jarkko Ruutu ei ole koskaan ollut jääkiekkoilija, jota olisin erityisesti seurannut tai varsinkaan fanittanut. Pikemminkin päinvastoin. Jääkiekon vakaviin loukkaantumisiin, kuten aivovammoihin, johtava väkivaltainen puoli on aina tuntunut minusta vastenmieliseltä. Ja Ruutu on profiloitunut tähän lajin epämääräiseen puoleen liittyvänä pelaajana huomattavasti keskimääräistä enemmän.

Osana syksyn urheilukirjojen sarjaa tartuin kuitenkin myös Ruudun urasta kertovaan kirjaan, jonka on kirjoittanut helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija Tuomas Nyholm.

Urallaan Ruutu pelasi SM-liigassa, NHL:ssä ja Sveitsin liigassa sekä maajoukkueessa saavuttaen useita MM- ja olympiamitaleita. NHL-runkosarjapelejä kertyi 652.

Urheilukirjassa pakollinen lapsuuskuvaus kertoo ehkä hieman poikkeuksellisesti varsin hyvästä koulumenestyksestä ennen urheilu-uran alkua.

Lapsuus on tavanomainen ja perhekeskeinen, pelaaminen pihoilla kavereiden ja veljien kanssa vie mukanaan. Jarkko Ruudun veljethän ovat tunnetusti myös jääkiekkoilijoita, Tuomo Ruutua tuntemattomampi Mikko Ruutu joutui lopettamaan uransa 25 vuotiaana vamman takia.

Kirjan mielenkiintoisin anti on sen näkökulma. Ruutu pelasi pitkään lajin kiistattomalla huipulla NHL:ssä ja maajoukkueessa. Hän ei kuitenkaan ollut se kaikkein kirkkain tähti, joka olisi ratkaissut pelejä ja kerryttänyt valtavan määrän tehopisteitä. Maalien ja syöttöjen sijaan ennätyksiä syntyi jäähytilastoihin.

Ruudun rooli urallaan oli olla aggressiivinen voimahyökkääjä. Hän pelasi alemmissa ketjuissa erityisenä tarkoituksena rikkoa ja häiritä vastustajan peliä. Keinoina tässä olivat sanat (trash talk) ja teot kovine taklauksineen ja tappeluineen. Näitä tapahtumia koskevat pitkät selostukset olivat hämmentäviä eivätkä niin mieltä ylentäviä. Ruutu opiskeli ja analysoi vastustajien huippupelaajien heikkoja kohtia ja käytti niitä häikäilemättömästi hyväkseen.

Kirjan parhainta antia oli kuvaus NHL-kiekon arjesta ja kilpailullisuudesta sellaisen pelaajan näkökulmasta, joka uransa alussa joutui taistelemaan ankarasti omasta pelipaikastaan. Järjestelmän armottomuus ja iso kuilu NHL:n parrasvalojen ja arkisen farmiliiga AHL:n välillä tulee kirjassa hyvin selväksi. Kilpailu pelipaikasta on kova ja vaaditaan kovaa henkistä kanttia päästä yli sellaisten kausien, jolloin peliminuutit ovat tiukassa.

Kirjassa kerrotaan myös itse pelistä ja jääkiekon taktiikasta asioita, joita en ole muualta lukenut.

Kirjan sivuilla mainitaan lähes kaikki Ruudun uran aikaiset huippupelaajat kotimaassa ja NHL:ssä. Kirjassa on myös pitkiä Ruutua koskevia kommentteja valmentajilta ja pelaajakollegoilta. Ruutu saa uransa aikana vihamiehiä ja ystäviä. Hän on hulluutta lähentelevine hassutteluineen merkittävä hengenluoja omissa joukkueissaan.

Kirjassa käsitellään myös monet keskeiset suomalaista jääkiekkoa koskeneet viime vuosikymmenten kohutapahtumat, kuten Raimo Summasen valmennuskauteen sijoittuneet kohut maajoukkueessa sekä Jokereiden ja HIFK:n huonot välit.

Kaiken kaikkiaan kirja jättää päähenkilöstään ristiriitaisen kuvan. Ihailtavaa on päämäärätietoisuus ja luja tahto erityisesti vaikeuksien hetkellä. Toisaalta vastenmielistä on kolikon toinen puoli, väkivalta. Kolmas näkökulma on herkkyys, sillä kirjassa vuodatetaan myös kyyneleitä.

Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan mukava urheilukirja. Mielenkiintoisin osuus koski NHL-uran alkua, jossain vaiheessa seikkaperäiset selostukset peleistä ja turnauksista alkoivat hieman puuduttaa lukijaa. Kirjahan on varsin laaja, noin 450 sivua melko pienellä fontilla. Kirja on julkaistu vuonna 2015 ja lukemani kappale oli jo neljättä painosta.

Tuomas Nyholm 2015: Jarkko Ruutu: Jumalainen näytelmä. Otava, Helsinki. 

Julkaistu

Kalle Palander – Suoraa puhetta

palander

Kalle Palander ei koskaan ole ollut urheilija tai henkilö, jonka edesottamuksia olisin tiiviisti ja kiinnostuneena seurannut. Osana tämän syksyn yleisempää kiinnostusta urheilukirjoja kohtaan tartuin kuitenkin myös Palanderin kirjaan.

Kalle Palander on Suomen menestynein miesalppihiihtäjä. Menestynein alppihiihtäjä on Tanja Poutiainen, joka kilpaili samoihin aikoihin Palanderin kanssa. Parhaina saavutuksina Palanderilla on pujottelun maailmanmestaruus vuodelta 1999, pujottelun maailmancupin voitto kaudelta 2002-2003 sekä tietysti lukuisia maailmancupin osakilpailuvoittoja.

Palanderin uran taustalta löytyy valmentajana toiminut isä, jolla oli määrätietoinen ja omaleimaisen ”vanhakantainen” ote valmentamiseen. Treeniä tehtiin paljon, eikä aina hyvällä mielellä.

Kirjan päähenkilöstä piirtyy kuva kunnianhimoisesta, rämäpäisestä ja suoraviivaisesta urheilijasta, jonka itseluottamus on kohdallaan. Mietin, että tällaisen luonteenlaadun omaavan urheilijan voi hyvin kuvitella sopivan juuri tähän lajiin, laskemaan riskirajoilla jäisiä rinteitä.

Kirjan kiinnostavimmat kohdat liittyivät laskemisen tekniikkaan, kilpailusuorituksen analyysiin sekä välineisiin ja niiden kehittämiseen. Kurkistus lajina todella kilpailtuun alppihiihdon maailmaan sponsorikuvioineen oli myös mielenkiintoinen.

Kirjassa käsitellään myös ”urheilijan polkua”. Palander nousee urallaan pienistä Suomen kuvioista rahakkaisiin alppihiihtopiireihin, muuttaa asumaan Monacoon, hankkii sponsorikseen Keke Rosbergin, saa merkittäviä sponsorisopimuksia ja esiintyy julkisuudessa eri ohjelmissa.

Uran loppuvaiheeseen liittyvät pohdinnat ovat ihan mielenkiintoisia ja Palander on löytänyt lajia sivuavaa tekemistä myös uran jälkeen.

Ärsyttävää kirjassa oli jatkuva kiroilu ja alatyyli.

Kaiken kaikkiaan ulkoasultaan ja kuvitukseltaan laadukas kirja oli perus ok urheilukirja, jonka lukeminen avarsi paitsi käsitystä Palanderista urheilijana, antoi tietoa alppihiihdon maailmasta. Kovin suoraa puhetta kirja ei lopulta ollut.

Kalle Palander ja Timo Kangasluoma 2016: Kalle – suoraa puhetta. Docendo Oy. 

Julkaistu

Läpi helvetin – Marko Jantusen tarina

jantunen

Vuonna 1971 syntynyt Marko Jantunen on yksi Suomen lahjakkaimmista jääkiekkoilijoista, jonka vahvuus oli erityisesti luistelu. Marko Lempisen kirjoittamassa kirjassa kerrotaan Jantusen urasta ja vakavien päihdeongelmien sävyttämästä elämästä.

Jantunen pelasi Suomessa urallaan mm. Kiekkoreippaassa, Pelicansissa, TPS:ssä, KalPassa ja Jokereissa. Ruotsissa Jantunen pelasi Färjestadissa, Frölundassa ja Timråssa. NHL-ura Calgary Flamesissa kesti kolme ottelua ennen farmikomennusta ja paluuta Ruotsiin. Suomen A-maajoukkueessa pelattuja otteluita kertyi 60. Liigan kaikkien aikojen pistepörssissä Jantunen on sijalla 46.

Kirja on intensiivinen kuvaus lahjakkaan urheilijan asteittain etenevästä syoksykierteestä kohti tuhoa. Laaja noin 300 sivuinen kirja on kirjoitettu hyvin. Tarina etenee kahdella tasolla: yhtäältä jatkumona on urheilu-uran eteneminen ja toisaalta paheneva päihdekierre.

Tuntuu siltä, että lähes kaikki viime vuosikymmenten keskeiset suomalaisen jääkiekon merkkihenkilöt, pelaajat ja valmentajat, mainitaan kirjassa tavalla tai toisella. Kirja ei kuitenkaan syyllisty urheilukirjoja toisinaan vaivaavaan name droppingiin, vaan kaikilla tarinan henkilöillä on oma roolinsa.

On täysin käsittämätöntä, kuinka Jantunen pystyi vuosikausia pelaamaan huipulla ja elämään samalla rankkaa ja päihdehuuruista kaksoiselämäänsä.

Lapsuudesta lähtien kirjan päähenkilöstä piirtyy kuva kiltistä ja ylivilkkaasta ihmisestä, jossa yhdistyy valtava urheilullinen kunnianhimo ja voittamisen tahto sekä samalla heikkous luisua päihteiden viemäksi.

Urheilu-uraan liittyviä pettymyksiä ovat NHL-uran jääminen lyhyeksi ja toisaalta jääminen ulos vuoden 1995 jääkiekon MM-kultaa voittaneesta joukkueesta sekä muista tuon ajan arvokisoista.

Jantunen joutui NHL:ssä farmikomennukselle ja olisi saattanut päästä takaisin NHL:ään, mutta tuskastui omaan tilanteeseensa halusi palata Ruotsiin.

Mitä maajoukkueeseen tulee, Jantunen pelasi TPS:ssä Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa samassa ketjussa, mutta ei tullut valituksi MM-kisoihin vaan paikan ketjuun sai Ville Peltonen.

Jääkiekkoyhteisö sallii ja ymmärtää Jantusen toilailua pitkään, eikä puutu ongelmiin niin kauan kuin tulosta peleissä syntyy. Lopulta valmentajien ja pelaajatovereiden ymmärrys loppuu. Sama tapahtuu perherintamalla.

Kun rajat on ylitetty, Jantunen joutuu urheiluyhteisön ulkopuolelle. Vastuu on hänellä itsellään. Entiset pelaajakollegat sanovat, että apua tulee kunhan Jantunen itse ensin hoitaa itsensä kuiville.

Kierre vie kuilun reunalle ja kuoleman porteille huumepiireissä, mutta lopulta Jantunen hakeutuu kaverinsa tukemana hoitoon. Kuntoutuminen alkaa ja myös urheiluyhteisö ottaa nyt tärkeän roolin tarjoamalla työtehtäviä ja muuta toimintaa.

Kaiken kaikkiaan kirja on yksi vaikuttavimmista urheilukirjoista, joita olen lukenut. Tarina kertoo urheilusta, päihderiippuvuudesta, yksilön ja yhteisön suhteesta.

Jantusesta ja hänen perheestään kertova juttu Anna-lehdessä.

Cristina Anderssonin kirjoitus Jantusesta (vuodelta 2014).

Marko Lempinen 2016: Läpi Helvetin – Marko Jantusen tarina. Otava, Helsinki.

Julkaistu

Kirjaesittely kirjasta Erkka – Elämän peliä


erkka

Jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund on kirjoittanut yhdessä toimittaja Manu Tuppuraisen kanssa kirjan, joka kertoo Westerlundin tähän astisesta urasta jääkiekkovalmentajana ja muissa huippu-urheilun tehtävissä.

Kirjassa on tavallaan kolme tasoa. Erkka Westerlundin henkilökohtainen taso, toisaalta mitä tapahtui jääkiekossa Westerlundin valmennuskaudella ja kolmanneksi, miten jääkiekko kehittyi tänä aikana.

Henkilökohtaisella tasolla käydään läpi tapahtumia Westerlundin elämässä ja hänen työurallaan. Tässä tulevat esiin valmentajapestit eri joukkueissa sekä urheilun johtotehtävissä.

Kirja on avoin ja henkilökohtainen. Eri tilanteisiin (voitot, tappiot ja potkut) liittyneitä tunteita käydään avoimesti läpi. Mieleen jää myös isompi henkilökohtainen vedenjakaja, kun Westerlund alkaa nähdä elämänsä suunnan paremmin 50-vuotta täyttäessään.

Westerlund on toiminut valmentajana SM-liigassa, Suomen maajoukkueessa sekä KHL:ssä. Urheilun johtotehtävät veivät hänet muun muassa Vierumäelle Suomen Urheiluopiston rehtoriksi ja toimitusjohtajaksi sekä huippu-urheilun tulevaisuutta pohtineen ryhmän jäseneksi.

Westerlundin oivallus valmennuksessa oli fokusoiminen urheilijan henkisiin voimavaroihin ja mieleen. Hän toi ihmislähtöistä valmennusta perinteisesti autoritaariseen johtamiseen ja valmentamiseen.

Myös nykyaikana työelämässä korostuva itseohjautuvuus tuli Westerlundin joukkueisiin. Maajoukkueessa viisikot miettivät oman pelinsä parantamista.

Westerlund korostaa, että joukkue koostuu yksilöistä. Valmentajana hän loi henkilökohtaisen suhteen joukkueen jokaisen jäsenen kanssa. Metodina ovat ”one-to-on”-keskustelut, joihin Westerlundilla oli oma struktuurinsa liittyen pelaajan vahvuuksiin, kehityskohteisiin ja tavoitteisiin.

Itse jäin miettimään, että jääkiekkojoukkue on itse asiassa aika iso ryhmä siihen, että valmentaja luo syvän henkilökohtaisen suhteen jokaisen joukkueen jäsenen kanssa. Lisäksi valmentajan tiimiin kuuluu muu valmentajisto sekä muut avainhenkilöt lääkärit, fysioterapeutit huoltajat.

Westerlundin valmennuksessa levolla ja palautumisella on keskeinen merkitys. Mainituksi tulee mm. Firstbeat, jolla Westerlundin joukkueissa mitattiin palautumista. Iltapelit haastavat pelaajien palautumisen. Myös valmentaja käy ylikierroksilla pelien jälkeen, eikä saa nukuttua. Turnaukset ovat erityisen haastavia palautumisen kannalta.

Huipulla erot syntyvät siitä, kuka onnistuu palautumaan parhaiten. Kirjassa mainitaankin monta kertaa edesmenneen Aki Hintsan kirjassaan mainitsema lause: Menestys on hyvinvoinnin sivutuote (lue esittelyni Hintsan kirjasta tästä).

Pelin kehittäminen perustui Westerlundilla tiukkaan analyysiin. Eräässä vaiheessa pelit purettiin videoanalyysissä kymmeniin tuhansiin yksittäisiin tapahtumiin, joita sitten analysoitiin. Yhden ottelun analyysi kesti kahdeksan tunnin työpäivillä kolme kuukautta!

Analyysin foksoitumista kuvaa myös se, että Westerlund aloitti lisensiaatintyön yhdestä pelivaiheesta, siitä, kun joukkue saa kiekon haltuunsa siihen hetkeen, kun joukkue menettää sen.

Kirjasta jäi mieleen detaljina statistiikka, että joukkue hyökkää pelin aika keskimäärin 200 kertaa ja keskimäärin pelin lopputulos on nykykiekossa 2-3.

Westerlundin valmennuskaudella jääkiekon luonne muuttui. Peli muuttui enemmän pelitapahtumiin reagoivaksi, aikaisemmin pelattiin enemmän vakioitujen pelisysteemien mukaan. Eli esimerkiksi hyökkäykseen lähdetään aikaisempaa harvemmin organisoidusti omalta puolustusalueelta.

Tällä uudella aikakaudella pelaajan omien ratkaisujen sekä toisaalta joukkuetovereiden tuntemus korostui. Westerlundin valmennuksessa painottuvan yksilöpainotuksen ja toisaalta itseohjautuvuuden voidaan ajatella sopivan tähän muutokseen.

Westerlund on toiminut työelämän kehittämiseen liittyvänä asiantuntijana ja luennoitsijana. Kirjassa esitetään analogioita jääkiekon ja työelämän tilanteiden välillä.

Esimerkiksi: Sillä, joka puhuu kokouksessa on puheenvuoro (kiekko) hallussaan ja hän voi siirtää puheenvuoron toiselle (syöttö). Myös hiljaa olevilla (kiekottomilla pelaajilla) on rooli: he seuraavat ja kuuntelevat ja ovat valmiita antamaan oman panoksensa kun saavat puheenvuoron (kiekon). Joku voi myös pitää puheenvuoroa (kiekkoa) pitkään itsellään, joka tarkoittaa monologia (sooloilua ilman syöttöä).

Westerlund laittoi paljon painoa myös joukkueen kokoamiseen. Kapteenin valinnalla oli suuri merkitys. Ketjut koottiin niin, että eri pelaajat täydentävät toistensa heikkouksia. Avainasemassa oli myös jokaisen pelaajan vahvuuksien hyvä tuntemus.

Mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia olivat jääkiekon trendien ja pelin analyysiä koskevat teemat. Westerlund tiimeineen teki analyysien kanssa todella paljon töitä.

Vaikka Westerlund toimi urheilun huipulla (jossa tähtäimessä on menestys ja voittaminen), hänen näkemyksensä urheilusta on, että urheilun parasta antia on oppiminen ja kehittyminen. Siinä mielessä urheilu on elämää pienoiskoossa ja ”elämän peliä”.  Tämä on yksi kirjan vahvimmista viesteistä.

Westerlundin uralla oli kiinnostava kaari, sillä hänen tähänasti viimeinen valmentajapestinsä oli Venäjällä KHL:ssä. Venäjällä vallitseva autoritaarinen jääkiekkokulttuuri oli vahvassa ristiriidassa Westerlundin filosofian ja metodien kanssa.

Kaiken kaikkiaan kirja oli urheilusta, urheilun maailmasta ja valmentamisesta kiinnostuneelle mukava luettava. Hyvä kirja esimerkiksi pukin konttiin laitettavaksi.

Erkka Westerlund ja Manu Tuppurainen: Erkka – Elämän peliä. Fitra 2019. 

Julkaistu

Hyvinvoinnin mittaamisen trendejä


mittaaminen

Hyvinvoinnin mittaaminen on keskeinen trendi. Osallistuin viime viikolla erään hyvinvointiteknologia-alan yrityksen tilaisuuteen Amsterdamissa. Tilaisuudessa sai hyvän läpileikkauksen siitä, missä alalla mennään. Seuraavassa muutama päällimmäinen mieleen jäänyt asia tilaisuudesta höystettynä eri lähteistä saadulla ajankohtaisella tiedolla. 

Mittaaminen kohdistuu uusille alueille

Hyvinvointiteknologiaa voidaan alkeellisimmillaan hyödyntää askeleiden, sykkeen ja kalorinkulutuksen mittaamisessa.

Sykevälivaihtelun mittaamiseen pystyvillä laitteilla on mahdollista mitata stressiä ja palautumista.

Uudempana mahdollisuutena on mitata veren happisaturaatiota, jonka avulla voidaan tarkastella unen laatua ja havaita mm. uniapnea.

Mittausvälineet ovat tulleet kehityksen myötä tarkemmiksi ja käyttäjälle mukavammiksi.

Dataa tuottavat sensorit voivat olla kelloissa, rannekkeissa, sormuksissa tai vaatteissa.

Liikuntaa harrastavan iloksi mittaaminen ei enää katkea edes uidessa.

Mittaaminen integroituu osaksi ympäristöä

Kokouksessa eräs autovalmistaja kertoi visiosta, jonka mukaan kuljettajan vireystila olisi ajomatkan jälkeen korkeampi kuin matkan alkaessa. Tähän tähtäävät rentoutumista edesauttavat olosuhteet autossa.

Ajamisen turvallisuutta takaa auton järjestelmään integroituva tilannekuva, jossa hyvinvointilaite mittaa kuljettajan vireystilaa. Käytettävissä on lisäksi tietoa auton ulkopuolisista olosuhteista. Olosuhdetiedot voivat olla esimerkiksi säätilaan ja liikenteen sujumiseen liittyviä.

Informaation avulla auton järjestelmä voi suositella kuljettajalle esimerkiksi taukojen pitämistä aikaisempaa tarkempaan informaatioon pohjaten.

Nämä innovaatiot voivat lisätä ammattikuljettajien ja kaikkien autoilijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta.

Yleisenä trendinä on siirtyminen sairaanhoidosta terveyden ylläpitämiseen

Hyvinvointilaitteet ovat osa trendiä, jossa siirrytään oireiden hoitamisesta ennaltaehkäisyyn.

Mielenkiintoisina esimerkkeinä vakuutusalalta tilaisuudessa olivat pari ”älyhenkivakuutusta”, joissa hyvinvointiteknologiaa hyödyntämällä mitattiin vakuutuksenottajien elintapoja tarkentaen näin vakuutuksenottajien riskiprofiilia.

Mittaamisen tulokset ja niistä saatava taloudellinen hyöty saattavat kannustaa liikkumaan ja tekemään muita elintapamuutoksia.

Riskiprofiilin tarkentumisesta saatu hyöty on mahdollista palauttaa asiakkaalle hyvityksenä, parempina etuuksina tai muina etuina.

Mittaaminen luo mahdollisuuksia uusille palvelukonsepteille

Mittaaminen mahdollistaa kokonaan uudenalaisia palvelukonsepteja ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Datan kerääminen, visualisointi ja analysointi on aikaisempaa helpompaa. Mittauksen toistaminen tai jatkuva mittaaminen luo mahdollisuuden vaikuttavuuden tarkasteluun.

Palvelut voivat kohdistua esimerkiksi fyysisen kunnon, palautumisen, ravinnon tai mielen tasapainon kehittämiseen ja sitä kautta kokonaishyvinvoinnin parantamiseen ja sairastavuuden vähentämiseen.

Geeniteknologian hyödyntäminen on myös ajankohtainen puheenaihe. Geenitestein on mahdollisuus tunnistaa omat elintapariskit. Tällaisella tiedolla saattaa olla merkittävämpi vaikutus elintapojen muuttamiseen kuin mitä yleisemmän tason informaatiolla on.

Hyvinvointiteknologian levinneisyys

Omassa kuplassani lähes kaikilla ihmisillä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä on jonkinlainen hyvinvointilaite. Mutta miltä laitteiden levinneisyys näyttää saatavilla olevien lähteiden valossa?

  • Vuonna 2016 maailmassa oli 525 miljoonaa puettavaa laitetta, jotka pystyvät kytkeytymään internetiin. Laitteiden  määrä maailmassa oli 722 miljoonaa vuonna 2919. Suurimmat markkinat ovat Pohjois-Amerikka ja Aasia (lähde).
  • Yhdysvalloissa joka neljännellä aikuisella on jonkinlainen puettava älylaite. Laitteet kiinnostavat enemmän nuorempia ikäryhmiä, mutta terveyteen liittyvien ominaisuuksien myötä myös vanhemmat ikäryhmät ovat kiinnostuneita niistä. Älykellojen markkinaosuus kasvaa ja yksinkertaisten laitteiden markkinaosuus laskee (lähde).
  • Uudempana trendinä ovat kuulemiseen liittyvät laitteet (hearables), jotka  voivat suodattaa äänimaisemaa, välittää viestiä tai tehdä erilaisia mittauksia (lähde).
  • Älyominaisuudet tulevat myös perinteisiin kelloihin (lähde).

Hyvinvointiteknologiaan levinneisyydestä tai teknologiaan suhtautumisesta ei ole Suomessa kovin runsaasti tietoa. Viime kesänä julkaistiin kuitenkin Sitran ja eri järjestöjen yhteisen Kestävä terveydenhuolto-hankkeen toteuttama kyselytutkimus, jossa on paljon mielenkiintoisia perustietoja. Seuraavassa tiivistän raportin keskeistä antia.

Kyselytutkimuksen mukaan 38 % suomalaista on käyttänyt omatoimisesti hyvinvointiteknologiaa. 44 % niistä, jotka eivät olleet käyttäneet hyvinvointiteknologiaa, olisivat valmiita kokeilemaan sitä.

Suurinta kiinnostusta kohdistuu fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen (68 % on mitannut tai olisi kiinnostunut). Toiseksi eniten kiinnostaa ruokavalion tarkastelu (39 %). Kolmanneksi eniten kiinnostaa sairauden tilaan liittyvä mittaaminen (32). Palautumisesta on kiinnostunut 24 % vastaajista ja geenitestien teettämisestä 20 %.

Erot taustamuuttujien suhteen ovat mielenkiintoisia.

Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia mittaamisesta, ainoastaan palautumisen tarkastelussa miesten kiinnostus on korkeampaa kuin naisten keskuudessa.

Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa havaitaan, että 25-44 vuotiaat ovat mittaamisesta kaikkein kiinnostunempia. Kuitenkin esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden mittaaminen kiinnostaa myös vanhimpia ikäryhmiä.

Nuorimmat ikäluokat (25-34-vuotiaat) ovat kaikkein kiinnostunempia geenitestien tilaamisesta.

Suurimmat motivaatiotekijät mittaamisen suhteen liittyvät haluun parantaa omaa jaksamista, vointia ja terveyttä. Toinen keskeinen motivaattori on jonkin tavoitteen saavuttaminen.

On kiinnostavaa huomata, että mittaamisen motivaatiotekijät ovat pääsääntöisesti itsestä lähteviä: terveydenhuollon ammattilaisen tai muun tahon suositus ei ole kovin merkittävä motivaattori.

Yli puolet kokee hyötyneensä paljon tai melko paljon mittaamisen antamasta informaatiosta. Hyödyt liittyvät fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen ja liikuntasuoritusten parantamiseen.

Noin 70 % näkee positiivisena ”MyDatan” hyödyntämisen terveydenhuollon tilanteissa. Lähes 90 % näkee, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus hallinnoida omaa dataansa. Lähes yhtä moni pitää tärkeänä, että yksilön kaikki terveystieto kertyy samaan paikkaan.

Lopuksi

Kehitys hyvinvointiteknologian alueella on nopeaa ja se saa muun muassa seuraavanlaisia muotoja:

  • laitteiden ominaisuudet lisääntyvät
  • laitteita on aikaisempaa enemmän käytössä
  • laitteet integroituvat ympäristöön (esimerkiksi autot, työympäristöt)
  • laitteet mahdollistavat uudenlaisia tuotteita ja palveluja

Hyvinvointiteknologian kehittyminen antaa monenlaisia mahdollisuuksia. On tärkeää, että aihepiiriä tutkitaan muun muassa vaikuttavuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta.

On myös tärkeää, että laitteiden käyttöön liittyvistä pelisäännöistä esimerkiksi työelämäkontekstissa käydään keskustelua. Tietosuoja ja -turva ovat ehdottoman tärkeitä. Samalla on kuitenkin syytä varmistaa, että saamme uudesta teknologiasta apua keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

Kuva: Unsplash.

Julkaistu

Fibion-analyysi istumisen ja arkiaktiivisuuden mittaamiseen

Tutkimusten mukaan suomalaiset liikkuvat liian vähän. Fyysistä inaktiivisuutta lisää työn muutos, jossa fyysinen työ vähenee ja istumatyö lisääntyy. Hyödyllistä arkiliikuntaa saattaa olla vaikea yhdistää työhön tai vapaa-aikaan.  Kehityssuunnilla on merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Ennen kesää sain mahdollisuuden kokeilla suomalaisen Fibionin tarjoamaa anturia ja palvelua, jolla omaa istumista ja arkiaktiivisuutta on mahdollista arvioida.

fibion

Fibion-mittalaite on kuvassa näkyvä valkoinen, noin peukalonkynnen kokoinen muovikotelossa oleva anturi. Mittausjaksolla laitetta pidetään housujen etutaskussa. Jos se ei ole mahdollista, laitetta pidetään reiteen kiinnitettävässä erityisessä hihnassa.

Erillinen mittalaite on juuri Fibionin juju, eli taskussa/reidessä oleva laite on mittauksessaan tarkempi kuin esimerkiksi ranteessa oleva anturi.

Itse palvelu toimii niin, että Fibionin verkkosivulta tilataan palvelu ja mittalaite tulee postissa kotiin tai työpaikalle. Mittauksen jälkeen mittalaite palautetaan palautuskuoressa ja yksilöllisen palautteen voi myöhemmin katsoa verkossa videona.

Raportti on innovatiivinen ja käyttäjäystävälinen. Tarkoitan tällä sitä, että dataa ei esitetä suoraan perinteisillä usein käytettävillä kuvaajilla. Raportti on myös hyvin visuaalinen, numerot ovat vain sivuosassa.

fibion2

fibion3

Ylemmässä kuvassa esitetään neljällä kehällä neljän mittauspäivän kulkua. Kuvan oikeassa reunassa on yhteenvetoa siitä, kuinka paljon mittausjaksoon on kuulunut pitkiä istumis- tai seisomisjaksoja ja missä määrin aktiivisuutta.

Alemmassa kuvassa on esitetty energiankulutusta mittausjaksolla jakautuen erilaisiin aktiivisuusluokkiin. Tässäkin oikealla näkyy yhteenvetotietoja.

Kuvaajia on muitakin liittyen esimerkiksi tavoitteiden saavuttamiseen.

Tästä linkistä voi tarkastella interaktiivista raporttia (Paulin kokeilujakson data). Interaktiivista raporttia tarkastelemalla huomaa, että mittausdata taipuu monenlaiseen näkökulmaan.

Käyttäjän mahdollisesti tarvitsemat ohjeet on integroitu hienosti raportin eri osien päälle. Raportin tiivistelmät, eli avainkohdat omalla kohdalla saa myös helposti esiin ja tarvittaessa printiksi.

Beta-versiona Fibionilla on jo olemassa uusi raportti, jossa on enemmän kieliversioita ja kattavampi yhteenveto.

Alla on esimerkki videopalautteesta (tämä esimerkkki ei ole minun datastani). Itse sain palautteen henkilökohtaisesti Skypellä.

Fibion-kokemukset

Laite tuli siis kotiin postissa. Mittauksen aloittaminen oli helppoa ja pidin laitetta mukanani neljä päivää, jotka sisälsivät itselleni tyypillistä pendelöintiä töihin ja työskentelyä toimistolla. Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisi kannattanut ottaa mittausjaksoksi kokonainen viikko, jotta olisin saanut mukaan myös viikonlopun runsaine liikuntasessioineen.

Omaan mittausjaksooni osui tavallista vähemmän treeniä. Harvinaisten välipäivien lisäksi unohdin ottaa mittarin mukaan pyörälenkille, joka olisi antanut mielenkiintoista dataa.

Mittaus sujui kuitenkin hyvin ja laitteella oli kiva briljeerata työpaikalla aiheuttamalla hämmennystä tyyliin:

Mikä uusi laite Sulla nyt taas on?  

Mitä tää mittaa?

Ikävä juttu mittajaksolla oli siis se, että unohdin ottaa mittarin mukaan yhden liikuntasuorituksen ajaksi.

Toinen ikävä juttu oli se, että kauppareissulla kauppakasseja raahatessani pudotin mittalaitteen verkkareiden taskusta kaupan parkkipaikalle. Pahaksi onneksi vielä astuin laitteen päälle. Ilmeisesti laite ei kuitenkaan tästä hajonnut, koska datan kertyminen jatkui.

Mittausjakson jälkeen palautin laitteen postissa. Parin päivän päästä sain ilmoituksen, että raporttini on valmis.

Omaa saamattomuuttani oli se, että palautetilaisuuden ajankohdan sopiminen venyi ja tilaisuus oli paljon myöhemmmin Skypellä. Palaute oli erittäin asiantunteva, perustui tutkimuksiin ja sain paljon vinkkejä.

Omat tulokseni näyttivät hyvin omat riskini, kuten pendelöinnin ja junassa istumisen ja toisaalta pitkäkestoiset kokoukset. Toisaalta minulla oli näiden riskien vastapainoksi myös arkiliikuntaa työmatkakävelyn ja muun liikkumisen muodossa.

Pohdintaa

Fibion-testi oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Raportti paljastaa lahjomattomasti toimistotyöläisen jämähtämisen paikalleen kokousten ajaksi.

Analyysi saattaa myös paljastaa piirteitä yrityskulttuurista, eli onko työpaikalla tapana pitää pitkiä istumakokouksia.

Fibion sopii yksittäiselle työntekijälle, joka haluaa tarkastella omaa tilannettaan. Erityisesti riskiryhmiin kuuluville se saattaa tarjota valaisevan näkemyksen. Riskiryhmiä on helppo löytää nykyisessä työelämässä, jossa työskentely tapahtuu paljolti koneen ääressä.

Laite ja palvelu sopii myös hyvin apuvälineeksi, jos yritys haluaa pysähtyä tarkastelemaan omaa kulttuuriaan kokouskäytäntöjen suhteen. Näkökulmia voivat olla yksilöllisen työn tekemisen tapojen lisäksi esimerkiksi kokousten määrät ja istutaanko niissä pitkään ilman keskeytyksiä.

Palvelu saa minulta kiitosta konseptistaan, raportin monipuolisista ominaisuuksista, asiantuntijan palautteesta sekä verkkosivuilla olevasta runsaasta informaatiosta. Hyvää on myös tutkimuksellinen pohja.

Itse jään pohtimaan mittalaitteen ”irrallisuutta” verrattuna ranteeseen kiinnitettävään laitteeseen tai sormukseen. Muistetaan tässä kohden toki, että mittari reidessä/taskussa on juuri se juttu, jolla saadaan tarkkuutta mittaukseen. Mutta jos laite olisi arvokkaampi (en tiedä kuinka arvokas se on), se varmastikin kiinnitettäisiin jollakin klipsillä taskuun.

Laitteen irrallisuus saattaa johtaa siihen, että laitteen mukaanottaminen unohtuu, kun vaihtaa esimerkiksi vaatetusta.

Plussat:

  • toimiva palvelukonsepti
  • perustuu tutkimukseen
  • raportin visuaalisuus
  • raportin informatiivisuus
  • asiantuntijan palaute
  • verkkosivujen (erityisesti blogin) informatiivisuus

Miinukset

  • irrallinen mittalaite saattaa aktiivisessa menossa pudota tai se saattaa unohtua ja jopa hukkua

Sidonnaisuudet: Sain Fibionilta kokeilumahdollisuuden ja palautteen ilmaiseksi.

Julkaistu

Harvinainen johtaja


boss

Pari viikkoa sitten tapasin erään kokouksen yhteydessä harvinaisen toimitusjohtajatason johtajan. Tämä johtaja otti oma-aloitteisesti esiin, että työterveys- ja työkykyasioilla on taloudellinen ulottuvuutensa: sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet maksavat. Siksi organisaatioiden ylimmän johdon tulisi kiinnittää näihin teemoihin huomiota. 

Mikä teki johtajasta harvinaisen? Kokemukseni mukaan se, että organisaation ylin johto tunnistaa ja pitää esillä aktiivisesti esillä näitä teemoja, on harvinaista. Ei tietenkään täysin poikkeuksellista.

Organisaatioiden sisällä työhyvinvointi, työterveys ja työkykyasiat ovat HR:n vastuulla. Perusasetelma on, että se, kuinka strategisesti HR voi näitä asioita edistää, on riippuvaista ylimmän johdon sitoutumisesta asiaan. Konkreettisena osoituksena HR:n strategisesta roolista on pidetty sitä, onko HR-johtaja organisaation johtoryhmässä.

Organisaatioiden ulkopuolella auttajia on monia: työterveyshuolto, eläkevakuuttajat sekä muut asiantuntijaorganisaatiot voivat auttaa organisaatioita johtamaan ja kehittämään työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyviä asioita.

Kumppaneilla on suuri merkitys vaikuttavan toiminnan kannalta, mutta johtamisen ja asioiden vahvan omistajuuden on oltava organisaation sisällä.

Monien eri toimijoiden rooli vain korostaa sen merkitystä, että työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät asiat ovat hyvin johdettuja.

Miksi sitten työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät asiat eivät ole itsestään selvästi johdon agendalla?

Organisaatioissa monet asiat kilpailevat johdon huomiosta. Kaikki mikä on irrallista ja erillistä, jää helposti paitsioon. Siksi työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyvät mittarit ja analyysit olisi integroitava osaksi johtamisjärjestelmää muiden keskeisten mittareiden tapaan.

Viime aikoina yleistynyt työkykyasioiden taloudellistaminen (esimerkkeinä Terveystalon ja Kevan laskelmat) ovat varmasti lisänneet ylimmän johdon kiinnostusta työhyvinvointiin, työterveyteen ja työkykyyn liittyviin teemoihin omassa organisaatiossa.

Johtajien ymmärryksellä ja sitoutumisella on kuitenkin monta tasoa. Pelkkä muiden tekemisen salliminen alueella tai ylätason sloganin omaksuminen ei vielä johda vaikuttavuuteen ja pysyvään muutokseen.

Syvempi vaikutus kenties saataisiinkin, jos johtamiskoulutuksissa johtajat saisivat rautaisannoksen työhyvinvoinnista, työterveydestä ja työkykyasioista. Samassa yhteydessä johtajat voisivat saada ahaa-elämyksen ja tukea myös oman työhyvinvointinsa tukemiseen.

Toisaalta olennaista on datan ja analytiikan parempi hyödyntäminen. Se  mahdollistaa paremmat mittarit sitä kautta työhyvinvoinnin, työterveyden ja työkyvyn mittareiden integroinnin johtamisjärjestelmään. Digitalisaation edetessä tämä osa-alue kehittyy.

Kolmas keskeinen tekijä on HR-johtajan strategisen aseman vahvistaminen organisaatiossa.

Muutaman vuoden takaisen kyselyn mukaan henkilöstöjohtaja on johtoryhmän jäsen 36 prosentissa organisaatioista. Suurimmissa organisaatioissa henkilöstöjohtaja on pääsääntöisesti johtoryhmän jäsen.

Johtamisen trendit ja johtoryhmien kokoonpanot muuttuvat ajassa. Mielenkiintoinen analogia löytyykin rahoitusjohtajan (CFO) aseman kehityksestä. Historiassa rahoitusjohtaja oli ”papujen laskija”, joka huolehti back-officessa rahojen riittävyydestä.

Nykyisellään rahoitusjohtajan odotetaan olevan toimitusjohtajan strateginen kumppani ja melko itsestään selvästi johtoryhmän jäsen.

Työn murroksen edetessä henkilöstövoimavarojen johtaminen ja erityisesti osaamisen ennakointi ja johtaminen korostuvat organisaatioissa. On vaikea kuvitella, että organisaatiot onnistuisivat tässä ilman HR:n strategista roolia. Edelläkävijäyritykset jopa yhdistävät HR-näkökulmaa rooleihin, joissa datan ja tekoälyn hyödyntäminen on keskeisessä roolissa.

Uskon, että tulevaisuudessa työhyvinvoinnista, työkyvystä ja työterveydestä puhuvaan johtajaan törmääminen ei ole niin harvinaista kuin nyt.