Elinympäristömme ja elämäntapamme ovat monelta osin muuttuneet terveyden kannalta haitalliseksi. Työ ei kuormita enää entisellä tavalla fyysisesti ja luonnollinen liikkuminen vähenee. Digitaalinen yhteiskunta nostaa esiin uusia palautumiseen liittyviä ongelmia. Saamme ruoasta, juomasta ja makeisista energiaa, jota emme kykene kuluttamaan.

Monet terveysongelmat ja sairaudet olisivat vältettävissä terveyskäyttäytymistä muuttamalla. Ihmisten pitäisi liikkua enemmän, tupakoida ja juoda alkoholia vähemmän, syödä suositusten mukaan ja nukkua enemmän.

Vaikka tietoa terveyskäyttäytymisen merkityksestä ja myös elämäntapamuutosten tekemisestä on runsaasti, muutoksia ei tunnu suuressa mitassa tapahtuvan. Sitä, miksi näin on ja millaisissa olosuhteissa muutokset voivat tapahtua käsitellään Sanna Sinikallion toimittamassa kirjassa Terveyden psykologia.

Kirja jakautuu kahteen osaan ja 12 erilliseen artikkeliin. Ensimmäisessä osassa käsitellään perimän yhteyttä terveyteen, persoonallisuutta ja terveyttä, terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista, digitaalisia palveluja terveyskäyttäytymisen muutoksen tukemisessa, asiantuntijuutta terveystiedon välittäjänä.

Toisessa osassa teemoina ovat stressi ja sen hallinta, pitkäaikaissairauteen sopeutuminen, kivun psykologia, syömiskäyttäytymisen psykologia, unettomuus ja sen hoito sekä liikunnan psykologia.

Johdannossa esitetään kiinnostava psykologian kehityksen kaari:

Varhaisen psykologiatieteen kehityksen pontimena olivat sodat, terveydenhuollon kehitys, teollistuminen ja koululaitoksen kehitys: hullujenhuoneiden, vankiloiden, sairaaloiden ja koulujen kehittymisen myötä tarvittiin välineitä asukkaiden dokumentointiin ja vertailuun. Varhainen psykologia oli kärjistäen pahoinvoinnin psykologiaa.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa 1900-luvun psykologit olivat kiinostuneita mielisairauksien parantamisesta, yksilöiden tuottavuuden kohentamisesta teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi oli tarpeen erotella kyvykkäitä ja ei-kyvykkäitä yksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen huomio kiinnittyi mielisairauksien ja pahoinvoinnin (traumat, vammat) arviointiin ja hoitoon.

1950-luvun jälkeen huomio alkoi kiinnittymään hyvinvointiin, kun alettiin tutkia tekijöitä, jotka luovat ja edistävät  inhimillistä hyvinvointia, onnellisuutta, luovuutta ja kukoistusta. 1900-luvun lopulla positiivisen psykologian esiinnousun myötä hyvinvointia edistävien tekijöiden tutkimus korostui edelleen.

Toinen kiinnostava johdantoluvussa esitetty jäsentely (Dahlgren ja Whitehead (1991) kertoi terveyteen kokonaisvaltaisesti liittyvistä tekijöistä:

Terveyteen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten ikä, sukupuoli sekä synnynnäiset tekijät. Elämäntyyli sekä sosiaaliset verkostot vaikuttavat niiinikään. Elinoloihin liittyviä tekijöitä ovat maanviljely ja ruoan puhtaus, koulutus, työympäristö, työttömyys, vesi ja puhtaus, terveyspalvelut ja asuminen. Lisäksi terveyteen vaikuttavat yleiset sosioekonomiset, kuttuuriset ja ympäristön olosuhteet.

Kirjan laajasta sisällöstä jäi mieleen erityisesti seuraavat asiat:

Antti Latvalan kirjoittamasta artikkelista ilmenee, että perimän rooli on suuri terveyskäyttäytyisen selittämisessä. Geenit selittävät tyypillisesti noin puolet ihmisten välisistä terveyskäyttäytymisen eroista. Suuresta selitysvoimasta huolimatta terveyskäyttäytymistä voidaan muuttaa ympäristöä muuttamalla. Perintötekijöiden merkitystä on tutkittu paljon korkealuokkaisilla asetelmilla (kaksostutkimukset). Tulokset ovat hyvin sofistikoituja, on pystytty esimerkiksi osoittamaan kuinka perimän merkitys on erilainen vaikkapa tupakoinnin aloittamisen ja sen lopettamisen suhteen.

Christina Hakulisen ja Markus Jokelan artikkelissa kerrotaan, että persoonallisuuden piirteillä on tutkimuksissa havaittu yhteyttä terveyskäyttäytymisen eri osa-alueisiin. Esimerkiksi tunnollisuuden on havaittu järjestelmällisesti olevan yhteydessä parempaan terveyteen. Tunnollisilla ihmisillä on myös korkeampi todennäkäisyys olla parisuhteessa ja tunnollisten parisuhteet kestävät pidempään.

Tunne-elämän tasapainoisuus on myös yhteydessä parempaan terveyteen. Tunne-elämältään tasapainoiset ihmiset myös tupakoivat ja käyttävät vähemmän alkoholia. Tämä johtuu siitä, että tupakointi ja alkoholi ovat keinoja käsitellä vaikeita tuntemuksia.

Ulospäinsuuntautuneisuudelle voi olla sekä kielteisiä, että myönteisiä vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen. Sosiaalisuus voi johtaa hakeutumaan seuraan, jossa juodaan enemmän tai toisaalta seuraan, jossa liikutaan enemmän.

Anu Linnansaari ja Nelli Hankonen käsittelevät laajassa artikkelissaan terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista tarkastelemalla interventioiden suunnittelua ja arviointia. Interventioiden suunnittelussa keskeistä on ongelman huolellinen analyysi, interventioiden käyttäytymistieteellisen perustan määrittäminen, materaalien suunnittelu, käytännön toteutettavuuden varmistaminen, interventioiden vaikutusten ja prosessien arviointi sekä toimeenpano ja levittäminen. Artikkelissa käydään erittäin laajasti läpi erilaisia terveyskäyttäytymiseen ja käyttäytymismuutokseen liittyviä teorioita sekä interventioiden asetelmia.

Janne Huovilan kirjoittamassa kiinnostavassa artikkelissa tarkastellaan, miten asiantuntija toimii uskottavana terveystiedon välittäjänä. Nykypäivänä tietoa on helposti saatavilla ja asiantuntijaa tiedon lähteenä haastetaan aikaisempaa enemmän. Huovila kertoo, millaisilla tekniikoilla asiantuntija voi lisätä viestintäntänsä uskottavuutta (ja näin vaikuttavuutta). Tekniikoita ovat mm. tiheiden kuvausten luominen, tarinallistaminen ja narratiivinen kääntäminen.

Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin hyvä asiantuntijoiden kirjoittama yleistajuinen peruskirja terveyden psykologiasta. Kirjasta tulee hyvin selväksi, kuinka monet eri tekijät vaikuttavat terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Ja ennenkaikkea: kirjassa myös kerrotaan, millaisisilla tavoilla voidaan vaikuttaa terveyteen.

Kokoomateoksille tyypilliseen tapaan kirjan artikkelit ovat hieman epätasaisia sekä laajuudeltaan että laadultaan. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltava lukijoille, jotka haluavat perehtyä ajankohtaiseen teemaan vankkaan tutkimustietoon pohjautuvan materiaalin kautta.

Sanna Sinikallio (toim.): Terveyden psykologia. PS-kustannus, Jyväskylä 2019. 

Pekka Herlin oli Kone Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, jonka johdossa yhtiö kasvoi monikansalliseksi konserniksi. John Simon on kirjoittanut Pekka Herlinistä kirjan Koneen ruhtinas. Kirja oli hyvä, kertoen yhtiön sekä omistajasuvun tarinan.

Niklas Herlin oli yksi Pekka Herlinin viidestä lapsesta. Hän kuoli 54-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen vuonna 2017.  Hänen omaisuutensa arvoksi arvioitiin vuonna 2017 1,4 miljardia dollaria ja hän oli Suomen neljänneksi rikkain ja maailman 1468. rikkain henkilö. Hän toimi toimittajana, tietokirjailijana, kustantajana ja sijoittajana.

Herlinin suku on tunnettu riidasta, joka syntyi kun Kone-yhtiön omistuksesta tehtiin järjestelyjä. Niklas Herlin luonnehti isäänsä sanoilla ”ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika”.

Heikki Herlin on Niklas Herlinin poika, joka on kirjoittanut kirjan isästään. Kirja rakentuu muistoista, Niklas Herlinin julkaisemista kirjoituksista sekä hänen kesken jääneistä muistelmistaan.

Niklas Herlin oli rikkaan perheen boheemi poika. Hän opiskeli Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, koulukavereihin kuului mm. Abiturientti-kirjan kirjoittanut ja sittemmin itsemurhaan päätynyt Harri Sirola.

Niklas Herlin piti Yhdysvalloista, jossa hän vietti aikaa opiskellen ja matkustellen . Hän teki myös yhteisen road-tripin Yhdysvalloissa poikansa Heikin kanssa. Hän oli kova musiikkifani ja seurasi urheilua.

Hänen toisella lapsellaan Riikalla on Downin oireyhtymä. Herlin tuki merkittävästi kehitysvammatyötä.

Kirjasta saa vaikutelman, että Niklas Herlin oli intohimoinen ja määrätietoinen kirjoittaja ja ehdoton toimittaja. Kirjan viihdyttävimpiä jaksoja on kuvaus toimittajan työstä Kauppalehdessä ja sittemmin free lancerina.

Hän oli alkoholisti, joka kärsi myös masennuksesta. Näin ollen hän kärsi samoista sairauksista kuin isänsä. Hän joutui useita kertoja sairaalahoitoon kaatumisten vuoksi. Lisäksi hän joutui pahoinpitelyn uhriksi.

Kirja oli kiinnostava lukea, koska perheen historia oli jo tuttu Koneen ruhtinas-kirjasta. Kirjan päähenkilö on ”faija”. Kirja kertoi kauniilla tavalla Niklas Herlinin rosoisesta, raskaasta ja kuluttavasta elämästä.

Loppulehdillä Heikki Herlin kiittää kaikkia perheen jäseniä, joka on merkki siitä, että uusi sukupolvi ei kärsi edellisten sukupolvien repivistä riidoista.

Heikki Herlin 2020: Tuollapäin on highway. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki. 

Matti Nykänen oli maailman menestynein mäkihyppääjä. Urallaan hän voitti viisi olympiamitalia, joista neljä kultaa. Lisäksi hän voitti 14 maailmanmestaruusmitalia, joista kuusi kultaa. Suomen mestaruusmitaleita tuli 22, joista 13 kultaa. Mäkihypyn maailmancupin voittoja tuli neljä ja osakilpailuvoittoja 46.

Kirja kertoo Nykäsen tarinan lapsuudesta kuolemaan. Nykänen kuoli vuonna 2019 55-vuotiaana haimatulehdukseen. Nykäsen elämä pysyi juuri ja juuri koossa kilpailu-uran aikana, mutta sen jälkeen alkoi pitkä alkoholin, rikkonaisten ihmissuhteiden ja väkivallan kierre.

Selityksenä Nykäsen elämänkululle toimii ensinnäkin neuropsykologinen häiriö ADHD, joka aiheuttaa ylivilkkautta, tarkkaavaisuuden ongelmia sekä itsetunto-ongelmia. Häiriötä ei osattu Nykäsen nuoruudessa samalla tavallla tunnistaa, ymmärtää ja hoitaa kuin nyt.

Toinen selitys on Nykäsen persoonan jakautuminen kahtia, yhtäältä nöyrään, kilttiin ja vaatimattomaan arkiminään ja toisaalta julkisuuden Matti Nykäseen. Roolien välistä ristiriitaa sekä muita mielen ongelmia Nykänen alkoi lääkitä jo varhain alkoholilla.

Menestyksekkään urheilu-uran sisäänkin mahtui jo sen verran kohellusta, että on oikeastaan ihme, että Nykänen saavutti niin paljon kuin saavutti. Paremmalla elämänhallinnalla ura olisi voinut olla pidempi ja mitaleita olisi voinut tulla vieläkin enemmän.

Urheilijana Nykänen oli poikkeuksellinen. Kuten muutkin mestarit, Nykänen  harjoitteli nuorena intohimoisesti. Hänellä oli ylivoimainen ponnistustekniikka.

Menestys toi kuuluisuutta ja rahaa. Tätä kuuluisuutta Nykäsen mieli ei kestänyt ja raha ei pysynyt käsissä.

Nykäsellä oli suuret mahdollisuudet. Kirjassa kerrotaan mm. hänen managerinaan toimineen Keke Rosbergin neuvotelleen Nykäselle lihavan sponsorisopimuksen Pepsin kanssa, mutta Nykänen hylkäsi sopimuksen äkkipikaistuksissaan.

Kirja ei ollut edes puolivälissä kun hyppyura oli ohi ja kirjassa alettiin käsittelemään Nykäsen urheilu-uran jälkeistä elämää.

Uran jälkeinen elämä oli huono-osaisuuden kierrettä nousuine ja laskuineen. Tämän ajan kuvaus kirjassa on niin pitkä ja perusteellinen, että vähempikin olisi riittänyt.

Vuodesta toiseen Nykänen juhlii erilaisissa porukoissa eri puolilla Suomea ja lennähtää välillä etelään tai maapallon toiselle puolelle samoissa merkeissä.

Nykänen ei pääse julkkiksen roolistaan uran jälkeen. Hänet tunnetaan ja tunnistetaan tietysti Suomessa mutta  myös ulkomailla. Ovet avautuvat ja hän saa merkittäviä taloudellisia etuja.

Eräät median edustajat liimautuvat Nykäsen kylkeen  ja kehittävät kyseenalaisen bisneslogiikan, jossa he maksavat Nykäsen matkoja ja raportoivat sitten matkoilla sattuneista toilailuista lehdissään.

Nykänen oli elämänsä aikana naimisissa kuusi kertaa viiden eri naisen kanssa. Hänellä oli kolme lasta.

Kaiken kaikkiaan Matti Nykäsen tarina on äärimmäinen tarina huippu-urheilijan elämänhallinnan puutteista ja mielenterveyden ongelmista.

Nykäsellä ei ollut minkäänlaisia valmiuksia kantaa sitä taakkaa, jota yhtäältä menestys ja toisaalta huippu-uran jälkeisen elämän tyhjyys toi.

Matkan varrella mukana oli paitsi siipeilijöitä, myös auttajia.

Tässä kirjassa on tavallaan dokumentoitu ja koottu yhteen kokonaisuuteen se, mistä olemme vuosien varrella lukeneet lehdistä.

Kirjaa varten on haastateltu  joukko aikalaisia ja myös asiantuntijoita, jotka pohtivat yleisellä tasolla vaikkapa ADHD:n vaikutuksia tai huippu-urheilun psykologiaa.

Kirja jättää lukijalleen lähinnä surullisen olon. Tarinan kertomiseen ei välttämättä olisi tarvittu 388 sivua.

Marko Lempinen ja Jussi Niemi: Elämä oli laiffii. Matti Nykänen 1963-2019. Otava.