Artikkelit

Julkaistu

Panu Luukka: Yrityskulttuuri on kuningas

yrityskulttuuri

Yrityskulttuuri on kiinnostava teema ennen kaikkea sen kokonaisvaltaisen merkityksen vuoksi. Yrityskulttuuri näkyy ja kuuluu kaikessa: yrityksen tekemisessä ja tekemättä jättämisessä, viestinnässä, vuorovaikutuksessa yrityksen ulkopuolisen maailman kanssa ja siinä, miten yritys kohtelee työntekijöitään. Samalla yrityskulttuuri on hieman hähmäinen käsite. Sitä on vaikea määritellä ja siitä on vaikea ottaa otetta. 

Siksipä oli mielenkiintoista tarttua Panu Luukan teemasta kirjoittamaan noin 480 sivua käsittävään teokseen. Panu Luukka on yrityskulttuuriin keskittyvän Leidenschaft-yrityksen perustaja ja osakas. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Satama Interactiven henkilöstöjohtajana ja Great Place to Workin toimitusjohtajana.

Kirjassa on neljä osaa, jotka seuraavassa esittelen lyhyesti.

Osassa 1 pohditaan, mistä yrityskulttuurissa on kysymys. Yrityskulttuurin käsite on varsin nuori, ensihavainnot siitä ovat 1950-luvulta ja puhe yrityskulttuurista on vahvistunut vasta 1980-luvulla. Erilaisia yrityskulttuurin määritelmiä on paljon. Luukka kiteyttää yrityskulttuurin kuitenkin William Wolframia lainaten näin:

Yrityskulttuuria on kaikki se, mitä tapahtuu kun kukaan ei ole katsomassa.

Yrityskulttuurin keskeisiksi ominaisuuksiksi määritellään muun muassa, että se on ryhmään kuuluva ominaisuus, se luodaan yhdessä, se opitaan ja se on opetettavissa.

Yrityskulttuuri on myös jaettu ja se yhdistää ryhmän jäsenet ja erottaa heidät muista ryhmistä.  Kulttuuri myös vaikuttaa ja yhdistää ryhmää oletusten, arvojen ja käyttäytymisen osalta ja lisäksi kulttuuri on aina yksilö vahvempi.

Kulttuurilla on erilaisia kerroksia (Schein):

Yrityksestä ulospäin näkyvät yrityskulttuurin ilmentymät, kuten tuotteet ja käyttäytymiset. Näitä ovat mm. rakenteet, prosessit, toimintatavat, rituaalit, symbolit, sankarit ja traditiot. Sankareita nykyajassa voisivat olla esimerkiksi julkisuudessa esiintyvät johtajat ja asiantuntijat.

Organisaation sisällä vaikuttavat arvot, visiot, strategiat, tavoitteet ja tunteet. Kaikkien syvimmällä vaikuttavat organisaation perusoletukset, kuten maailmankuva, olettamukset, ajattelutavat, ideologiat ja konsensus. Nämä asiat ovat niin vahvasti jaettuja, että ne ovat pääosin tiedostamattomia organisaation jäsenille.

Organisaation johto omistaa kulttuurin. Organisaation kulttuuri on usein johdon heijastuma. 

Organisaatiossa voi olla erilaisia alakulttuureita, mutta yksikään alakulttuuri ei saisi olla ristiriidassa emokulttuurin kanssa. Alakulttuurit ovat paikallisesti tulkittuja heijastumia emokulttuurista.

Luukan kiinnostavan ajatuksen mukaan yrityksen voittava kulttuuri on aina binaarinen. Voittavan kulttuurin yritykset ovat vaativia työntekijöilleen ja sidosryhmilleen. Voittava kulttuuri ei jätä ketään kylmäksi. Nopea ajatusharjoitus joistakin nykyajan yrityksistä osoittaa, että väitteessä saattaa olla perää.

Yrityksen kulttuuria voidaan johtaa ja sitä voidaan muuttaa, mutta hitaasti. Yrityksen kulttuuri ohjaa kaikkea yrityksen toimintaa.

Kirjan toisessa osassa pohditaan, miksi yrityskulttuurilla on merkitystä. Jakso on jäsennetty “organisaation menestysketjun” ympärille. Sen osia ovat työntekijä-ymmärrys, yrityskulttuuri, työntekijäkokemus ja asiakaskokemus.

Työntekijäymmärryksellä tarkoitetaan ennen ymmärrystä siitä, mistä ja miten työntekijät motivoituvat.

Jaksossa esitellään kiinnostavia tuloksia Leidenschaftin Siqni-kyselystä, jonka mukaan esimerkiksi organisaation johto motivoituu organisaation innostavasta päämäärästä ja tavoitteesta ja arvomaailmasta, kun taas työntekijät motivoituvat näistä huomattavasti vähemmän.

Muita samalla instrumentilla selvitettyjä “totuuksia” suomalaisesta työelämästä ovat mm. että työtehtävien mielekkyys on kaikkein tärkein tekijä, työyhteisö on tärkeä ja työpaikalla pitää voida olla oma itsensä. Tämäntyyppisten perustotuuksien ymmärtäminen on pohja yrityskulttuurin  rakentamiselle ja vahvistamiselle.

Organisaation ihmiskäsitys on yrityskulttuurin kulmakivi numero 1. Tämä liittyy mm. siihen, mistä ihmisten uskotaan motivoituvan ja mihin heidän uskotaan pystyvän.

Kulmakivi 2 on yrityksen arvomaailma. Arvot kertovat, miten toimimalla yritys uskoo pääsevänsä asettamiinsa tavoitteisiin. Arvot eivät ohjaa bisnestä vaan ihmisiä. Siksi ne pitää kirjoittaa ihmisille.

Kulmakivi 3 kertoo, miksi yritys on olemassa. Yritykset eivät ole olemassa pelkästään tehdäkseen voittoa vaan niiden tehtävä on mm. ratkaista asiakkaiden ongelmia, tuottaa hyvinvointia tai torjua ilmastonmuutosta.

Kulmakivi 4 kertoo suunnan, mihin yritys haluaa mennä. Se voi liittyä esimerkiksi kasvuun tai maantieteelliseen kattavuuteen. Tärkeää on, että se voidaan pilkkoa erilaisiksi osatekijöistä ja yksittäiset työntekijät löytävät itsensä siitä.

Kirjan neljä osa on laaja, käsittäen noin 150 sivua. Sen otsikko on “Tekoja, tekoja, tekoja”. Kulttuuri tulee todeksi vasta tekojen kautta.

Kulttuurin merkityksen kokonaisvaltaisuutta alleviivaa se, että Luukka jäsentää tämän kappaleen seuraaviin alakohtiin: valitseminen (rekrytointi ja perehdytys), innostaminen, viestiminen, kuunteleminen kiittäminen, kehittäminen, välittäminen, juhlistaminen ja jakaminen.

Näin on selvää, että kulttuurin kannalta merkitykselliset seikat liittyvät kaikkeen organisaation elämään ja työntekijän työsuhteen elinkaareen. Jaksossa käsitellään myös ajankohtaisia johtamisen ja organisoitumisen keskeisiä trendejä, kuten itseohjautuvuuden, läpinäkyvyyden korostumista.

Kirjan lopussa Luukka korostaa, että intohimoisempi ja tuottavampi työelämä syntyy yrityksissä. Johtajien ja omistajien pitää selvittää, mitkä asiat ovat työntekijöille merkityksellisiä ja selventää, minkälainen kulttuuri auttaa saavuttamaan tavoitteet. Tämän jälkeen kulttuuria tulee systemaattisesti kehittää.

Arviointia

Kirja on erittäin hyvä ja laaja kirja yrityskulttuurin ominaisuuksista ja kulttuurin johtamisesta. Kirja tukeutuu kirjallisuuteen ja vahvoihin yritysesimerkkeihin (esimerkiksi Solita, Vincit, Varusteleka, Trainers House) sekä kirjoittajan työuran varrelta karttuneeseen kokemukseen.

Itse nautin eniten alkukappaleesta, jossa määriteltiin yrityskulttuurin ominaispiirteitä ja merkitystä. Ehkä tämä kappale puhutteli eniten sosiologista tutkijaminääni.

Käytännönläheisemmät kappaleet osoittivat, kuinka yrityskulttuuri ja sen kehittäminen todellakin liittyvät lähes kaikkeen yrityksen tekemiseen ja toimintaan. Kiehtovaa on se, että kaikki lähtee ihmiskäsityksestä ja ihmisistä. Yrityskulttuuri auttaa ihmisiä antamaan parhaansa ja yritys saa vastalahjaksi kilpailukyvyn. Näissä kappaleissa oli paljon johtamiskirjallisuudesta tuttua, mutta ei häiritsevästi.

Kirjan lopussa on hyödyllinen liite, jossa esitetään tiiviisti muutamia viitekehyksiä, joiden avulla yrityskulttuuria voidaan jäsentää.

Lukusuositus monipuoliselle, laajalle ja kiinnostavasti kirjoitetulle kirjalle. Uskon, että kirjasta on hyötyä monelle, joka miettii syntyjä syviä oman organisaationsa kulttuurista ja sen kehittämisestä!

Panu Luukka: Yrityskulttuuri on kuningas. Alma Talent, Helsinki 2019. (toinen painos).

Julkaistu

Lauri Kokkinen (toim.): Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä

Hyvinvointia työstä 2030-luvulla

Työelämän muutos tai muodikkaammin sanottuna murros on ollut paljon esillä viime vuosina. Murrospuhe on liittynyt erityisesti digitalisaatioon ja “neljänteen teolliseen vallankumoukseen”. Marraskuussa julkaistiin Lauri Kokkisen toimittama ja Työterveyslaitoksen tutkijoiden (noin 30 yhteensä) koostama skenaarioraportti Hyvinvointia työstä vuoteen 2030. Koska Työterveyslaitos on työelämän tutkimuksen “the” organisaatio, on raportti lähtökohtaisestikin kiinnostava.

Kirjassa kuvataan neljä keskeistä työelämää koskettavaa muutosvoimaa, jotka käyn pintapuolisesti läpi seuraavassa.

Ajattelu- ja toimintatapojen muutos

Työikäisen väestön elämä alkaa ylikuumentua kun eri elämänalueiden (työ, perhe, vapaa-aika) merkitys korostuu samanaikaisesti. Toisaalta ylikuumenemista seuraa siitä, että digitaalisuuden myötä elämme jatkuvasti keskellä vuolaita tietovirtoja. Yikuumentuneesta elämästä tulee tiukasti aikataulutettua ja päällekkäisyyksien priorisointia. Jo pidempään arjen puheessa ollut “ruuhkavuosien” käsite lienee lähellä ylikuumentumisen ajatusta.

Ennakoimattomat globaalit uhat (hyvänä esimerkkinä korona) korostaa muutosvalmiuden tarvetta työelämässä. Kompleksisisia muutoksia ei hallita perinteisillä hierarkkisilla toimintatavoilla. Itseohjautuvuuden tukeminen, yhteisöllisyys ja psykologinen turvallisuus korostuvat.

Sidoksinen riippuvuus ja verkostot tulevat määrittämään aikaisempaa enemmän työtä työtä ja sosiaalisia suhteita. Työtä tehdään aikaisempaa enemmän projekteissa ilman vakituista organisaatiota ja lähiesimiestä. Sidoksinen toimintamalli saattaa altistaa asiantuntijaa systeemin eri osista tuleville häiriöille. Näin työntekijän kuormittuminen kuin myös työkyvyn tukeminen edellyttävät uudenlaisia tapoja ja välineitä.

Muuntuvat työurat yleistyvät. Pitkä työura samassa tehtävässä saattaa olla ansa, jossa työllistymiskyky heikkenee. Itsensä kehittäminen jää yhä enemmän yksilön itsensä vastuulle. Tekemällä oppiminen, yhdessä oppiminen ja vertaisoppiminen korostuvat. Organisaatioissa pitäisi olla varattuna uuden oppimiselle. Elinikäisen oppimisen ajatus tukee työssä pysymistä muuntuvien työurien aikana.

Kehittämisestä ja kehittymisestä tulee keskeinen osa työelämää. Tähän liittyy muun muassa työelämän asiantuntijavaltaistuminen. Erityisesti asiantuntijatyössä työn kehittäminen korostuu ja tähän on myös enemmän mahdollisuuksia. Kehittämisen keskeisyys yltää myös työntekijän identiteetin ja “ihannetyöntekijän” tasolle. Raportissa todetaan osuvasti, että “hyvä työntekijä on jatkuvasti päivitetty ja tuloskuntoinen”. Organisaatioissa kehittymiselle tulee luoda yhteisöllisiä rakenteita.

Teknologinen muutos ja työ

Teknologian osalta raportissa pohditaan alustatyötä, automaatiota ja digitalisaatiota. Keskeisiä havaintoja ovat, että teknologialla voidaan korvata ihmistyötä, mutta samalla syntyy uutta työtä. Luovuus ja sosiaalinen älykkyys ovat ihmiselle paras turva ja voimavara muutoksessa.

Digitaalisessa työelämässä työstä jää enenevässä määrin digitaalinen jalanjälki “työdatan” muodossa. Tätä voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja työelämän kehittämisessä. Tietosuojan ja tietoturvan merkitys korostuu.

Algoritmit voivat tulla enenevässä määrin ohjaamaan päätöksentekoa, mikä lisää toiminnan tehokkuutta ja virheettömyyttä. On tärkeää, että tekoälyratkaisujen kehityksessä on mukana sosiaalinen ja eettinen arviointi ja harkinta.

Esineiden internet tulee integroimaan työ- ja toimintaprosesseja. Esineiden lisääntyvän kommunikoivuuden avulla voidaan jo ennalta ehkäistä erilaisten riski- ja vaaratilanteiden syntymistä.

Lisätty ja virtuaalinen todellisuus tulevat hämärtämään työn fyysisiä rajoja. Niiden avulla voidaan esimerkiksi perehtyä työtiloihin tai -tehtäviin ennen työn aloittamista paikan päällä.

Kaiken kaikkiaan teknologian kehittuminen tuo monenlaisia mahdollisuuksia. Keskeistä on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että työn kuormittavuus saattaa muuttua olennaisesti. Myös työkyvyn tuki- ja palvelujärjestelmät tulee arvioida uudestaan.

Ikääntyvä ja monimuotoistuva työväestö

Työvoimaan liittyviä keskeisiä muutostrendejä ovat ikääntyminen ja monikulttuuristuminen. Ikääntymiseen liittyy paitsi työvoiman ikääntyminen myös ikääntyvän yhteiskunnan myötä lisääntyvät hoivavastuut omaisista.

Työvoiman keski-ikä ei kuitenkaan juuri muutu vuoteen 2040 mennessä, mutta vanhimpien ikäryhmien koko hieman kasvaa ja ikärakenne on lähes pysyvästi vino ikääntyneiden työntekijöiden suuntaan.

Ikärakenteenkin vuoksi hyvän työkykyjohtamisen merkitys korostuu. Työn muuttumisen vuoksi osaamisen ja sen kehittämisen merkitys työkyvyn osa-alueena tulee entistäkin tärkeämmäksi.

Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy. Töitä tehdään yhä useammin monikielisissä työyhteisöissä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että työyhteisöjen moninaisuus, erityisesti etnisyyteen ja sukupuoleen liittyen, on yhteydessä parempaan taloudelliseen menestykseen. Osaaminen moninaisuuden johtamisessa nousee organisaatioiden tärkeäksi menestystekijäksi.

Ilmastonmuutos ja työelämä

Ilmastonmuutos vaikuttaa työelämään, työn turvallisuuteen ja ihmisten työkykyyn. Organisaatiot voivat varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kehittämällä resilienssiä orgsanisaation toiminnan eri tasoilla. Organisaatioiden pystyä varautumaan ilmastonmuutoksen pitkällä aikavälillä ja toisaalta pitää pysyä sopeutumaan nopeasti esiinnouseviin muutoksiin.

Konkreettisia työelämän kannalta olennaisia ilmastonmuutoksen ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi yleistyvät nollakelit, sään ääri-ilmiöt, lämpökuormittuminen sekä infektiosairaudet.

llmastonmuutos voi myös aiheuttaa psyykkisiä vaikutuksia (ilmastoahdistusta), jotka on tärkeätä tunnistaa osana työntekijöiden terveyden ja tykyvyn seurantaa.

Yhteiskunnat pyrkivät kestävään kehitykseen. Kestävää kehitystä voidaan tukea erilaisilla työtila- ja sisäympäristöratkaisuilla. Tilat voivat olla muuntojoustavia, yhteiskäyttöön ja jakamistalouteen perustuvia ratkaisuja.

Myös ilmastonmuutos korostaa osaamisen merkitystä. Esimerkiksi rakennusalalla otetaan käyttöön uudenlaisia rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä.

Työn tekemisen tavat, organisoituminen ja johtaminen muuttuvat. Arvontuotanto tapahtuu yhä enemmän verkostoissa ja erilaisia  yhteistyömuotoja hyödyntäen. Myös esimerkiksi erilaiset elinkaarimallit, joissa hyödynnetään sensoreita, dataa, tekoälyä ja robotiikkaa, yleistyvät.

Arviointia

Raportti on jäsennelty toimiviin osioihin, visuaaliset elementit ovat onnistuneita ja skenaarioiden käsittelytapa (muutossuunta – skenaario – uhat – toimenpiteet) toimii. Raportille on rakennettu toimiva verkkosivu.

Loppuluvussa todetaan , että työelämän muutos tulee vaatimaan teollistumisen myötä syntyneen pelkistetyn työkykyajatuksen uudistamista.

Raportti on Työterveyslaitoksen tutkijoilta arvokas panos työelämän muutosta koskevaan keskusteluun. Raportin vahvuus on sama kuin Työterveyslaitoksen vahvuus yleisemminkin, eli työelämää koskevien havaintojen perustuminen vankkaan tutkimustietoon. Raportin lähdeluettelo on 15 sivua pitkä. 

Raportissa hyvää on näkökulman laajuus, eikä keskittyminen esimerkiksi teknologian aiheuttamiin muutoksiin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia työelämään ei nähdäkseni kotimaisessa työelämäkirjallisuudessa ole aikaisemmin näin systemaattisesti arvioitu.

Ensimmäisessä teemassa, koskien ajattelu- ja toimintatapojen muutosta, on mielestäni uudenlaista työelämän muutosta koskevaa yhdistelevää ajattelua. Yleisemminkin raportti pystyy jonkin verran rikkomaan kaavoja ja tavanomaisia tapoja puhua työelämän muutoksesta.

Suosittelen raporttia kaikille, jotka haluavat kompaktisti perehtyä keskeisiin ajankohtaisiin työelämän muutostrendeihin.

Työterveyslaitoksen raportti ja oheismateriaali löytyvät täältä.

PS.

Muita työelämän murrokseen liittyviä raportteja ovat olleet mm. Valtioneuvoston kaksiosainen tulevaisuusselonteko (linkki ja linkki). Lisäksi voidaan mainita Demos Helsingin Työ 2040-skenaariojulkaisu. Varma julkaisi aiemmin tänä vuonna raportin työn murroksesta ja työkyvystä (linkki). Kansainvälisesti mainittavia (teknologiamuutosta painottavia) kirjoja ovat olleet mm. Martin Fordin The Rise of the Robots (ks. esittelyni tästä) ja  Klaus Schwabin kirja Fourth Industrial Revolution (ks. esittelyni tästä).

Lauri Kokkinen (toim.): Hyvinvointia työstä 2030-luvulle. Suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos, Helsinki. 

Julkaistu

Sanna Sinikallio (toim.): Terveyden psykologia

Sinikallio

Elinympäristömme ja elämäntapamme ovat monelta osin muuttuneet terveyden kannalta haitalliseksi. Työ ei kuormita enää entisellä tavalla fyysisesti ja luonnollinen liikkuminen vähenee. Digitaalinen yhteiskunta nostaa esiin uusia palautumiseen liittyviä ongelmia. Saamme ruoasta, juomasta ja makeisista energiaa, jota emme kykene kuluttamaan.

Monet terveysongelmat ja sairaudet olisivat vältettävissä terveyskäyttäytymistä muuttamalla. Ihmisten pitäisi liikkua enemmän, tupakoida ja juoda alkoholia vähemmän, syödä suositusten mukaan ja nukkua enemmän.

Vaikka tietoa terveyskäyttäytymisen merkityksestä ja myös elämäntapamuutosten tekemisestä on runsaasti, muutoksia ei tunnu suuressa mitassa tapahtuvan. Sitä, miksi näin on ja millaisissa olosuhteissa muutokset voivat tapahtua käsitellään Sanna Sinikallion toimittamassa kirjassa Terveyden psykologia.

Kirja jakautuu kahteen osaan ja 12 erilliseen artikkeliin. Ensimmäisessä osassa käsitellään perimän yhteyttä terveyteen, persoonallisuutta ja terveyttä, terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista, digitaalisia palveluja terveyskäyttäytymisen muutoksen tukemisessa, asiantuntijuutta terveystiedon välittäjänä.

Toisessa osassa teemoina ovat stressi ja sen hallinta, pitkäaikaissairauteen sopeutuminen, kivun psykologia, syömiskäyttäytymisen psykologia, unettomuus ja sen hoito sekä liikunnan psykologia.

Johdannossa esitetään kiinnostava psykologian kehityksen kaari:

Varhaisen psykologiatieteen kehityksen pontimena olivat sodat, terveydenhuollon kehitys, teollistuminen ja koululaitoksen kehitys: hullujenhuoneiden, vankiloiden, sairaaloiden ja koulujen kehittymisen myötä tarvittiin välineitä asukkaiden dokumentointiin ja vertailuun. Varhainen psykologia oli kärjistäen pahoinvoinnin psykologiaa.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa 1900-luvun psykologit olivat kiinostuneita mielisairauksien parantamisesta, yksilöiden tuottavuuden kohentamisesta teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi oli tarpeen erotella kyvykkäitä ja ei-kyvykkäitä yksilöitä. Toisen maailmansodan jälkeen huomio kiinnittyi mielisairauksien ja pahoinvoinnin (traumat, vammat) arviointiin ja hoitoon.

1950-luvun jälkeen huomio alkoi kiinnittymään hyvinvointiin, kun alettiin tutkia tekijöitä, jotka luovat ja edistävät  inhimillistä hyvinvointia, onnellisuutta, luovuutta ja kukoistusta. 1900-luvun lopulla positiivisen psykologian esiinnousun myötä hyvinvointia edistävien tekijöiden tutkimus korostui edelleen.

Toinen kiinnostava johdantoluvussa esitetty jäsentely (Dahlgren ja Whitehead (1991) kertoi terveyteen kokonaisvaltaisesti liittyvistä tekijöistä:

Terveyteen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten ikä, sukupuoli sekä synnynnäiset tekijät. Elämäntyyli sekä sosiaaliset verkostot vaikuttavat niiinikään. Elinoloihin liittyviä tekijöitä ovat maanviljely ja ruoan puhtaus, koulutus, työympäristö, työttömyys, vesi ja puhtaus, terveyspalvelut ja asuminen. Lisäksi terveyteen vaikuttavat yleiset sosioekonomiset, kuttuuriset ja ympäristön olosuhteet.

Kirjan laajasta sisällöstä jäi mieleen erityisesti seuraavat asiat:

Antti Latvalan kirjoittamasta artikkelista ilmenee, että perimän rooli on suuri terveyskäyttäytyisen selittämisessä. Geenit selittävät tyypillisesti noin puolet ihmisten välisistä terveyskäyttäytymisen eroista. Suuresta selitysvoimasta huolimatta terveyskäyttäytymistä voidaan muuttaa ympäristöä muuttamalla. Perintötekijöiden merkitystä on tutkittu paljon korkealuokkaisilla asetelmilla (kaksostutkimukset). Tulokset ovat hyvin sofistikoituja, on pystytty esimerkiksi osoittamaan kuinka perimän merkitys on erilainen vaikkapa tupakoinnin aloittamisen ja sen lopettamisen suhteen.

Christina Hakulisen ja Markus Jokelan artikkelissa kerrotaan, että persoonallisuuden piirteillä on tutkimuksissa havaittu yhteyttä terveyskäyttäytymisen eri osa-alueisiin. Esimerkiksi tunnollisuuden on havaittu järjestelmällisesti olevan yhteydessä parempaan terveyteen. Tunnollisilla ihmisillä on myös korkeampi todennäkäisyys olla parisuhteessa ja tunnollisten parisuhteet kestävät pidempään.

Tunne-elämän tasapainoisuus on myös yhteydessä parempaan terveyteen. Tunne-elämältään tasapainoiset ihmiset myös tupakoivat ja käyttävät vähemmän alkoholia. Tämä johtuu siitä, että tupakointi ja alkoholi ovat keinoja käsitellä vaikeita tuntemuksia.

Ulospäinsuuntautuneisuudelle voi olla sekä kielteisiä, että myönteisiä vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen. Sosiaalisuus voi johtaa hakeutumaan seuraan, jossa juodaan enemmän tai toisaalta seuraan, jossa liikutaan enemmän.

Anu Linnansaari ja Nelli Hankonen käsittelevät laajassa artikkelissaan terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista tarkastelemalla interventioiden suunnittelua ja arviointia. Interventioiden suunnittelussa keskeistä on ongelman huolellinen analyysi, interventioiden käyttäytymistieteellisen perustan määrittäminen, materaalien suunnittelu, käytännön toteutettavuuden varmistaminen, interventioiden vaikutusten ja prosessien arviointi sekä toimeenpano ja levittäminen. Artikkelissa käydään erittäin laajasti läpi erilaisia terveyskäyttäytymiseen ja käyttäytymismuutokseen liittyviä teorioita sekä interventioiden asetelmia.

Janne Huovilan kirjoittamassa kiinnostavassa artikkelissa tarkastellaan, miten asiantuntija toimii uskottavana terveystiedon välittäjänä. Nykypäivänä tietoa on helposti saatavilla ja asiantuntijaa tiedon lähteenä haastetaan aikaisempaa enemmän. Huovila kertoo, millaisilla tekniikoilla asiantuntija voi lisätä viestintäntänsä uskottavuutta (ja näin vaikuttavuutta). Tekniikoita ovat mm. tiheiden kuvausten luominen, tarinallistaminen ja narratiivinen kääntäminen.

Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin hyvä asiantuntijoiden kirjoittama yleistajuinen peruskirja terveyden psykologiasta. Kirjasta tulee hyvin selväksi, kuinka monet eri tekijät vaikuttavat terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Ja ennenkaikkea: kirjassa myös kerrotaan, millaisisilla tavoilla voidaan vaikuttaa terveyteen.

Kokoomateoksille tyypilliseen tapaan kirjan artikkelit ovat hieman epätasaisia sekä laajuudeltaan että laadultaan. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltava lukijoille, jotka haluavat perehtyä ajankohtaiseen teemaan vankkaan tutkimustietoon pohjautuvan materiaalin kautta.

Sanna Sinikallio (toim.): Terveyden psykologia. PS-kustannus, Jyväskylä 2019. 

Julkaistu

Heikki Herlin: Tuollapäin on highway

herlin

Pekka Herlin oli Kone Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, jonka johdossa yhtiö kasvoi monikansalliseksi konserniksi. John Simon on kirjoittanut Pekka Herlinistä kirjan Koneen ruhtinas. Kirja oli hyvä, kertoen yhtiön sekä omistajasuvun tarinan.

Niklas Herlin oli yksi Pekka Herlinin viidestä lapsesta. Hän kuoli 54-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen vuonna 2017.  Hänen omaisuutensa arvoksi arvioitiin vuonna 2017 1,4 miljardia dollaria ja hän oli Suomen neljänneksi rikkain ja maailman 1468. rikkain henkilö. Hän toimi toimittajana, tietokirjailijana, kustantajana ja sijoittajana.

Herlinin suku on tunnettu riidasta, joka syntyi kun Kone-yhtiön omistuksesta tehtiin järjestelyjä. Niklas Herlin luonnehti isäänsä sanoilla ”ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika”.

Heikki Herlin on Niklas Herlinin poika, joka on kirjoittanut kirjan isästään. Kirja rakentuu muistoista, Niklas Herlinin julkaisemista kirjoituksista sekä hänen kesken jääneistä muistelmistaan.

Niklas Herlin oli rikkaan perheen boheemi poika. Hän opiskeli Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, koulukavereihin kuului mm. Abiturientti-kirjan kirjoittanut ja sittemmin itsemurhaan päätynyt Harri Sirola.

Niklas Herlin piti Yhdysvalloista, jossa hän vietti aikaa opiskellen ja matkustellen . Hän teki myös yhteisen road-tripin Yhdysvalloissa poikansa Heikin kanssa. Hän oli kova musiikkifani ja seurasi urheilua.

Hänen toisella lapsellaan Riikalla on Downin oireyhtymä. Herlin tuki merkittävästi kehitysvammatyötä.

Kirjasta saa vaikutelman, että Niklas Herlin oli intohimoinen ja määrätietoinen kirjoittaja ja ehdoton toimittaja. Kirjan viihdyttävimpiä jaksoja on kuvaus toimittajan työstä Kauppalehdessä ja sittemmin free lancerina.

Hän oli alkoholisti, joka kärsi myös masennuksesta. Näin ollen hän kärsi samoista sairauksista kuin isänsä. Hän joutui useita kertoja sairaalahoitoon kaatumisten vuoksi. Lisäksi hän joutui pahoinpitelyn uhriksi.

Kirja oli kiinnostava lukea, koska perheen historia oli jo tuttu Koneen ruhtinas-kirjasta. Kirjan päähenkilö on “faija”. Kirja kertoi kauniilla tavalla Niklas Herlinin rosoisesta, raskaasta ja kuluttavasta elämästä.

Loppulehdillä Heikki Herlin kiittää kaikkia perheen jäseniä, joka on merkki siitä, että uusi sukupolvi ei kärsi edellisten sukupolvien repivistä riidoista.

Heikki Herlin 2020: Tuollapäin on highway. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki. 

Julkaistu

Jouni Tikkanen: Lauma

lauma_tikkanen

Lapsuudessani Pohjois-Satakunnassa tehtiin havaintoja susista niin, että kaupungissa asuva isoisäni oli välillä huolissaan, oliko lastenlapsilla turvallista.

Sain lahjaksi kirjan, joka kertoo susista ja niihin suhtautumisesta Suomessa. Jouni Tikkasen kirja Lauma –  1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa tarkastelee tapahtumia Varsinais-Suomessa, jossa sudet tappoivat vuosina 1880-1881 yhteensä 22 lasta.

Kirjan alkuosassa kerrotaan, tapaus kerrallaan, kuinka susi tulee talojen ja tilojen pihapiiriin, nappaa noin 5-8 vuotiaita lapsia, vie lapset metsään ja syö lapset suihinsa.

Isommat ja vahvemmat lapset pystyivät joissakin tapauksissa puolustautumaan, mutta pienemmillä lapsilla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Tapahtumien jälkeen susia alettiin määrätietoisesti tappaa. Järjestestettiin suuria jahteja, joissa susia saarrettiin ihmisketjuin ja tapettiin.

Susia kohdeltiin julmasti. Sudenpennut tapettiin pesään ja pentuja käytettiin houkuttimina isommille susille. Suunniteltiin erilaisia ansoja, susia myrkytettiin ja  jotkut susien metsästäjät nousivat kansallisiksi sankareiksi.

Jahtien seurauksena susien määrä romahti. 1880-luvulla susia oli Suomessa yli tuhat, mutta 1990-luvun alkuvuosikymmeninä susien määrä laskettiin kymmenissä.

Sudet säilyivät vainon kohteina aina 1970-luvulle saakka, jolloin nouseva luonnonsuojeluaate alkoi voittaa keskiajalta juontuvaa petojen hävittämisen kulttuuria. Suden rauhoittamista koskeva laki hyväksyttiin Suomessa vuonna 1973.

Susi on pitkään ollut yhteiskunnallisen kiinnostuksen kohteena, siitä on tehty tutkimuksia, kuuluisimpana ehkä Erkki “Susi” Pulliaisen väitöskirja, sekä muita kirjoja ja artikkeleita.

Tikkasen kirja on huolellista työtä. Aineistona on käytetty tutkimuksia, kirkonkirjoja ja muita viranomaislähteitä, karttoja, perimätietoa sekä sanomalehtiartikkeleita. Kirja on tutkimuksellinen, mutta kirjoitustyyli on hyvin kaunokirjallinen.

Kirjan lopussa on tarkat luettelot 1880-luvulla susien surmaamista lapsista sekä samalla ajalla kuolleista susista. Lapsista luetellaan paikkakunta, nimi, ikä, ja lähdetietoja. Susien tappokeinoja ovat mm. “ampumalla”, “kirveellä”, “ansalla”, myrkyllä” ja “pennut pesästä”.

Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti, sillä tarina kulkee myös suden näkökulmasta. Kirjassa kuvaillaan, miten susi hakeutuu uteliaasti erilaisten tuoksujen houkuttelemana pihapiireihin ja miten susi ulvoo epätoivoisena, kun löytää omat pentunsa kuolleina.

Kirjassa on myös kiintoisaa pohdintaa siitä, miten köyhempien vanhempien lapset usein valikoituivat susien vietäviksi. Köyhien talot olivat useammin metsien lähellä, kun taas varakkaampien talot olivat turvallisemmin peltojen keskellä.

Kirjassa on karttoja tapahtumapaikoista, havainnollistavia piirroksia sekä valokuvia sudentappajista.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, kertoen siitä, miten suomalaisten suhde susiin on kehittynyt ja minkälaisia tapahtumia tähän on liittynyt. Ehdoton lukusuositus!

Jouni Tikkanen 2019: Lauma –  1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Otava, Helsinki. 

Julkaistu

Marko Lempinen ja Jussi Niemi: Elämä oli laiffii

nykanen

Matti Nykänen oli maailman menestynein mäkihyppääjä. Urallaan hän voitti viisi olympiamitalia, joista neljä kultaa. Lisäksi hän voitti 14 maailmanmestaruusmitalia, joista kuusi kultaa. Suomen mestaruusmitaleita tuli 22, joista 13 kultaa. Mäkihypyn maailmancupin voittoja tuli neljä ja osakilpailuvoittoja 46.

Kirja kertoo Nykäsen tarinan lapsuudesta kuolemaan. Nykänen kuoli vuonna 2019 55-vuotiaana haimatulehdukseen. Nykäsen elämä pysyi juuri ja juuri koossa kilpailu-uran aikana, mutta sen jälkeen alkoi pitkä alkoholin, rikkonaisten ihmissuhteiden ja väkivallan kierre.

Selityksenä Nykäsen elämänkululle toimii ensinnäkin neuropsykologinen häiriö ADHD, joka aiheuttaa ylivilkkautta, tarkkaavaisuuden ongelmia sekä itsetunto-ongelmia. Häiriötä ei osattu Nykäsen nuoruudessa samalla tavallla tunnistaa, ymmärtää ja hoitaa kuin nyt.

Toinen selitys on Nykäsen persoonan jakautuminen kahtia, yhtäältä nöyrään, kilttiin ja vaatimattomaan arkiminään ja toisaalta julkisuuden Matti Nykäseen. Roolien välistä ristiriitaa sekä muita mielen ongelmia Nykänen alkoi lääkitä jo varhain alkoholilla.

Menestyksekkään urheilu-uran sisäänkin mahtui jo sen verran kohellusta, että on oikeastaan ihme, että Nykänen saavutti niin paljon kuin saavutti. Paremmalla elämänhallinnalla ura olisi voinut olla pidempi ja mitaleita olisi voinut tulla vieläkin enemmän.

Urheilijana Nykänen oli poikkeuksellinen. Kuten muutkin mestarit, Nykänen  harjoitteli nuorena intohimoisesti. Hänellä oli ylivoimainen ponnistustekniikka.

Menestys toi kuuluisuutta ja rahaa. Tätä kuuluisuutta Nykäsen mieli ei kestänyt ja raha ei pysynyt käsissä.

Nykäsellä oli suuret mahdollisuudet. Kirjassa kerrotaan mm. hänen managerinaan toimineen Keke Rosbergin neuvotelleen Nykäselle lihavan sponsorisopimuksen Pepsin kanssa, mutta Nykänen hylkäsi sopimuksen äkkipikaistuksissaan.

Kirja ei ollut edes puolivälissä kun hyppyura oli ohi ja kirjassa alettiin käsittelemään Nykäsen urheilu-uran jälkeistä elämää.

Uran jälkeinen elämä oli huono-osaisuuden kierrettä nousuine ja laskuineen. Tämän ajan kuvaus kirjassa on niin pitkä ja perusteellinen, että vähempikin olisi riittänyt.

Vuodesta toiseen Nykänen juhlii erilaisissa porukoissa eri puolilla Suomea ja lennähtää välillä etelään tai maapallon toiselle puolelle samoissa merkeissä.

Nykänen ei pääse julkkiksen roolistaan uran jälkeen. Hänet tunnetaan ja tunnistetaan tietysti Suomessa mutta  myös ulkomailla. Ovet avautuvat ja hän saa merkittäviä taloudellisia etuja.

Eräät median edustajat liimautuvat Nykäsen kylkeen  ja kehittävät kyseenalaisen bisneslogiikan, jossa he maksavat Nykäsen matkoja ja raportoivat sitten matkoilla sattuneista toilailuista lehdissään.

Nykänen oli elämänsä aikana naimisissa kuusi kertaa viiden eri naisen kanssa. Hänellä oli kolme lasta.

Kaiken kaikkiaan Matti Nykäsen tarina on äärimmäinen tarina huippu-urheilijan elämänhallinnan puutteista ja mielenterveyden ongelmista.

Nykäsellä ei ollut minkäänlaisia valmiuksia kantaa sitä taakkaa, jota yhtäältä menestys ja toisaalta huippu-uran jälkeisen elämän tyhjyys toi.

Matkan varrella mukana oli paitsi siipeilijöitä, myös auttajia.

Tässä kirjassa on tavallaan dokumentoitu ja koottu yhteen kokonaisuuteen se, mistä olemme vuosien varrella lukeneet lehdistä.

Kirjaa varten on haastateltu  joukko aikalaisia ja myös asiantuntijoita, jotka pohtivat yleisellä tasolla vaikkapa ADHD:n vaikutuksia tai huippu-urheilun psykologiaa.

Kirja jättää lukijalleen lähinnä surullisen olon. Tarinan kertomiseen ei välttämättä olisi tarvittu 388 sivua.

Marko Lempinen ja Jussi Niemi: Elämä oli laiffii. Matti Nykänen 1963-2019. Otava. 

Julkaistu

Arvio Firstbeat Life-palvelusta

Firstbeatin hyvinvointianalyysi on monille tuttu. Vuosien varrella moni on saanut sen avulla tietoa palautumisesta, stressistä unen ja aktiivisuuden riittävyydestä. Palvelu on sisältänyt myös hyvinvointivalmentajan palautteen. Hyvinvointianalyysin taustalla on pitkä historia ja kokemus ja Firstbeatia voidaan pitää mittaamisen edelläkävijänä.

Markkinoille on viime vuosina tullut uusia puettavia mittausvälineitä, kuten rannekkeita, kelloja ja sormuksia. Kilpailu siis kiristyy ja kuluttajille ja yrityksille on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.

Firstbeatin konseptiin on aikaisemmin kuulunut, että mittaus tapahtuu erillisellä mittavälineellä.  Se ei siis ole kello, ranneke tai sormus joka hankitaan omaksi. Mittausjakso on ollut myös spesifi sovittu jakso, jolloin mittaus tehdään. Firstbeatin mittaustulokset ovat aikaisemmin tulleet jälkikäteen mittavälineen palautuksen jälkeen.

Nyt konsepti on muuttunut. Joitakin viikkoja sitten Firstbeat lanseerasi uuden palvelun, Firstbeat Lifen, joka muuttaa konseptia. Sain mahdollisuuden kokeilla uutta palvelua, seuraavassa muutama kokemus siitä.

Lähtökohdat

Perusasiat ovat ennallaan. Postissa tulee paketti, jossa on on ohjeita, mittausväline sekä elektrodeja mittausvälineen kiinnittämiseksi kehoon.

paketti

paketti2

mittaväline

Uutta on se, että kännykkään ladataan sovelluskaupasta Firstbeat Life-sovellus, jossa täytetään päiväkirjaa, asetetaan tavoitteita, tehdään hyvinvointikysely ja saadaan tuloksia. Iso uudistus on myös se, että tulokset tulevat sovellukseen.

Firstbeat Lifen testaus

Sovelluksen lataaminen sovelluskaupasta sujui hyvin. Sovellukseen laitettiin asetuksia ja omia tietoja ja kaikki tämä kävi hyvin helposti. Näin oltiin valmiita mittaukseen.

Mittalaite kiinnitetään jo tutulla tavalla kehoon, toinen elektodi tulee rintaan ja toinen alemmas. Paidan alle jää lyhyt johto. Mittalaite ei arjen menoa haittaa. Se ei ole vesitiivis, joten suihkussa ja saunassa se on hyvä poistaa. Mittalaitteessa on kirkas ledi, joka osoittaa sen toimintavalmiutta.  Ledi loistaa yön pimeydessä yöpaidan alta.

Sovellus on selkeä ja helppokäyttöinen. Päiväkirjassa on valmiina iso lista erilaisia aktiviteetteja, joita voi poimia omaan päiväkirjaan. Itse laitoin aktiviteetit melko karkealla tasolla (uni, autoilu, työskentely, liikunta jne.). Päiväkirjan täyttäminen oli saatu oikein hyvin toteutettua, eli täyttäminen oli helppoa.

pkirja

pkirja2

Kun mittalaite on kiinni, sitten vain mittaillaan. Itse valitsin kolmen päivän mittauksen normaalina työviikkona (maanantai-keskiviikko). Mittausdata tulee näkyviin mittausjakson päättymisen jälkeen. Kun mittausjakso päättyy, sovelluksessa näkyy “synkronointi” ja sitten “analysointi” ja sen jälkeen tulokset ovat näkyvissä.

Analyysin tulokset

Mittauksen jälkeen sovelluksesta on nähtävissä monipuolisesti erilaista dataa. Näkökulmat ovat yhteenveto, stressi, uni ja liikunta. Näkymät ovat samantyyppisiä kuin aikaisemmin Firstbeat Hyvinvointianalyysissä.

Yhteenvedosta ilmenee kokonaispisteet sekä luokitus. Itse sain normityöviikolla pisteet 71/100 ja arvioksi hyvä. Oma tulokseni kuului 30 % parhaimmistoon ikäluokassani ja lisäksi kerrottiin, että tyypillinen pistemäärä ikä- ja sukupuoliryhmässäni 60 pistettä.

analyysi2

Yhteenvedossa on myös “kehon voimavarat”-osio, jossa näkee käyrän voimavarojen kulumisesta ja palautumisesta mittausjaksolla. Käyrästä näkee hienosti, kuinka työpäivät (ja myös illat) kuluttavat voimavaroja ja kuinka uni yöllä palauttaa niitä.

Lisäksi koko mittausjakson osalta näkyy kuvaaja, jossa näkyy stressin, palautumisen, kevyen aktiiviisuuden ja liikunnan osuudet. Omien työpäivieni osalta näytti siltä, että mittaus osoitti stressipiikkejä oikeisiin kohtiin työpäivissä (erilaiset kokoukset).

analyysi_kokonaisuus

Stressiosiossa on lisätietoa stressistä. Sain pisteet 67/100 ja tyypillinen tulos ikäryhmässä on 57 pistettä. Kuulun parhaimpaan 40 %:iin ikäryhmässä. Stressipisteet tulevat myös mittausjakson eri päiville ja lisäksi esitetään jakaumia stressin määrästä ja palautumisesta.

analyysi4

Unen osalta samalla logiikalla pisteet 92/100 ja tulos erinomainen. Tyypillinen tulos ikäryhmässä on 59 ja niinpä kuulun ikäryhmäni parhaimpaan 10 %:iin. Tämä tulos oli yläkanttiin odotuksista, sillä en ole mikään hyvä nukkuja noin yleisesti. Ehkä tähän osui tavallista parempi unijakso. Palautumisen määrä unen aikana oli hyvä ja laatu kohtalainen.

analyysi_uni

Liikunnan osalta pisteet 53/100 ja tällä saavutin vain ikäluokkani keskitason! Mittausjakson aikana tein maanantaina 5 kilometrin kävelyn, tiistaina 31 km pyöräilyn ja keskiviikkona 21 km pyöräilyn. Vain 31 kilometrin pyöräily nosti pisteet 84:ään ja palkin vihreälle. Esimerkiksi mainittu iltakävely oli “next to nothing”! Liikunnan suhteen mittausjaksolle osui tavallista vähemmän aktiivinen aika.

analyysi_liikunta

Yhteenveto testistä

Testin perusteella hyvää:

  • helppo käyttäänotto
  • sovelluksen käytettävyys on erittäin hyvä
  • sovellus toimii ja on viimeistellyn näköinen
  • sovelluksen sisältö on laadukasta (hyvinvointikysely, tavoitteet)
  • mittauksen tulokset esitetään havainnollisesti
  • mittauksen tulokset suhteutetaan omaan verrokkiryhmään

Lisäkehitystä toivotaan:

  • tuloksista olisi kiva saada väliaikatietoja esimerkiksi aamuisin
  • elektrodien irrottaminen kehosta voimakkaan liiman vuoksi saattaa olla tuskallista
  • päiväkirjan, tavoitteiden ja hyvinvointikyselyn tiedot jäävät hieman irrallisiksi

Lopuksi

Testaus jätti oikein positiivisen mielikuvan Firstbeat Lifesta. Firstbeat on onnistunut hienosti uudistamaan palveluaan ja säilyttämään siellä aikaisemmin arvokkaiksi koettuja asioita. Kehitettävääkin vielä hieman on, uskon, että edellä mainituissa asioissa nähdään edistystä jatkossa.

Palveluun kuuluu myös hyvinvointivalmentajan palaute, mutta tätä en käyttänyt. Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän sen hyvätasoiseksi.

Firstbeatin ideana on myös, että mittaaminen tulisi jatkuvammaksi. Laitetta voi pitää itsellä ja tehdä mittauksia omaan tahtiin.

Eikä tässä vielä kaikki. Tärkeä osa Firstbeat Lifea on sen yrityksille tarkoitettu palvelu, jossa yritys pystyy seuraamaan henkilöstöään kokonaisuutena anonyymiin ryhmätason dataan pohjautuen.

Yrityspuolta palvelusta en ole nähnyt, mutta käsittääkseni esimerkiksi yrityksen HR pystyy tarkastelemaan ryhmätasolla edellämainittuja näkökulmia omasta organisaatiosta ja saamaan vertailutietoa muista yrityksistä. Kuulostaa hyvältä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä kokemus testistä ja kiva nähdä, että Firstbeat on kyennyt tuomaan markkinoille uudistunutta ja täysin uuttakin palvelua.

Firstbeat Life:n verkkosivut.

Julkaistu

Juho Saari: Kuuluisan kuoleman varjo


saari

Pohjois-Satakunnassa sijaitseva kotipaikkakuntani Honkajoki on Etelä-Pohjanmaahan kuuluvan Isojoen naapurikunta. Kyllikki Saaren murha tapahtui Isojoella 17.5.1953. Lapsuuden- ja/tai nuoruudenkodistani Kyllikki Saaren suohaudalle on 27,5 kilometria. Haudalla en kuitenkaan ole koskaan käynyt. Vuosien varrella olen lukenut Kyllikki Saaresta kertovia lehtijuttuja sekä Wikipedia-materiaalia. Mitenkään erityisesti en ole tätä tapahtumaa pohtinut tai etsinyt siitä tietoa, mutta perusjutut tiedän.

Toinen yhteyteni teemaan on se, että tällä kertaa on kunnia tuntea itse kirjailija. Ensitapaaminen Juho Saaren kanssa taisi olla vuonna 1995, legendaarisen Stakesin tiloissa Ympyrätalossa Helsingissä. Kun itse suuntasin myöhemmin tutkimuksesta hieman erilaisiin töihin, Juhon tieteellinen ura on jatkunut läkähdyttävän tuotteliaana.  Hän on kirjoittanut tai toimittanut noin 60 kirjaa hyvinvointivaltiota sekä sosiaalipolitikkaa koskevista teemoista. Lähtökohtaisesti ajattelin, että Kyllikki Saaren murhaan liittyvä kirja olisi rönsy Juhonkin laaja-alaisella uralla.

Kyllikki Saaren murhasta (vakiintunut tapa on puhua murhasta, vaikka se ei sitä välttämättä ollut) on olemassa paljon erilaista materiaalia, eikä tarvetta tapahtumia pelkästään dokumentoivalle kirjalle olisi ollut.

Juho lähestyykin aihetta kollektiivisen muistin näkökulmasta. Hän pohtii, miksi pienellä paikkakunnalla vuonna 1953 tapahtunut  17-vuotiaan Kyllikki Saaren murhasta on muodostunut niin vahva jälki suomalaisten mieliiin.

Kollektiivisella muistilla tarkoitetaan kirjassa kollektiivisen muistin institutionalisoitumista sekä yhdessä muistelemista.

Institutionalisoitumisen osalta puhutaan siitä, miten arkistoiminen, uutisoiminen, tallentaminen ja visualisoiminen tai muistomerkkien rakentaminen ylläpitävät kollektiivista muistia.

Sosiaalisen yhdessä muistelemisen tutkimuksessa keskitytään siihen, miten moniulotteisesta ja -tasoisesta tapahtumasta valikoituu muistelun kohteeksi joitakin teemoja ja tapahtumia samalla kun toiset jäävät pois.

Poliisilla on Kyllikki Saaren murhasta valtava määrä aineistoa, johon Juho on päässyt perehtymään. Lisäksi aineistona on käytetty teemasta kirjoitettuja kirjoja, artikkeleita, filmejä sekä internetin keskustelupalstoilla, blogeissa ja Wikipediassa olevaa aineistoa. Onpa Kyllikki Saari noussut myös useiden musiikintekijöiden inspiraation kohteeksi aihetta on käsitelty myös teatteritaiteessa. Kirjan aineistona on myös kyselyaineisto parin vuoden takaa, jolla selvitettiin, miten suomalaiset tuntevat Kyllikki Saaren tapauksen ja ovatko he kiinnostuneita tapahtumasta.

Kirja esittää tapahtumien kulusta tiedossa olevat faktat, jotka selviävät helposti myös esimerkiksi tästä Wikipedia-artikkelista. Koska vain murhaaja tai murhaajat tietävät mitä oikeasti tapahtui, esitetään myös mahdollisia tapahtumien kulkuja sekä käydään läpi epäilyjen kohteena olleita henkilöitä.

No miksi tapahtumasta on jäänyt niin vahvat jäljet suomalaisten mieliin?

Ensinnäkin monipolviset tutkintalinjat ovat herättäneet kiinnostusta. Epäilyjen kohteena oli keskeisiä henkilöitä pienen kunnan asukkaista tai sitten he olivat hieman mystisiä hahmoja. Toisekseen tapahtumaan liittyi keskeisiä mieleenjääviä paikkoja, etenkin suohauta. Kolmanneksi murhan kohteena oli nuori nainen, joka herättää monia tunnereaktioita. Neljänneksi, symbolisella tasolla hyvä ja paha kohtasivat kun uskonnollinen Kyllikki Saari kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Viidenneksi, tapahtuman julma väkivaltaisuus järkytti  mieliä.

Jo aikaisempia teemaan liittyviä kirjoituksia lukiessani olen pohtinut, että meno 1950-luvun Isojoella oli melko levotonta. Paikkakunnalla oli liikkuvaa epämääräistä työvoimaa, erilaisista mielenterveysongelmista kärsiviä, runsasta alkoholinkäyttöä ja muuta häiriökäyttäytymistä. Niinpä Kyllikki Saaren murhan tutkintalinjoista löytyi varsin värikästä porukkaa.

Yksi hämmentävimmistä asiaan liittyvistä kollektiivisen muistamisen muodoista liittyi uniin. Poliisin tutkintamateriaalissa on valtavat määrät kuvauksia suomalaisten Kyllikki Saaren murhaan liittyvistä unista. Tapaus on myös innoittanut monia selvännäkijöitä.

Rikostutkinnassa tehtiin monia virheitä ja näitä käydään kirjassa seikkaperäisesti läpi. Ilman virheitä ja nykyaikaisella rikostutkinnan tekniikoilla murha olisi voinut selvitä.

Tapauksessa on monia erikoisia yksityiskohtia, joita lukija jää miettimään. Näitä ovat mm. pitkä aika Kyllikki Saaren katoamisen ja ruumiin löytymisen välillä, haudan merkitseminen, pyörän löytyminen sekä tavaroiden katoaminen, Saaren päiväkirjan ja kirjeiden hävittäminen ja niin edelleen. Nämä kiinnostavat avoimet ja mieleen helposti jäävät yksityiskohdat eittämättä ovat vahvistaneet tapauksen mieleenjäämistä.

Kirjan lopussa pohditaan, minkälaisen elämän Kyllikki Saari olisi voinut elää ilman tapahtunutta. Hän olisi voinut jäädä Isojoella maatalon emännäksi, muuttaa Tampereelle, Vaasaan tai muuttaa Ruotsiin. Vuonna 2020 hän olisi 84 vuotias.

Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti. Itse luin hieman alle 300 sivua yhdessä illassa ja aamussa. Kirjassa suhtaudutaan Kyllikki Saareen ja hänen läheisiinsä hienotunteisesti. Kirja on tieteentekijän kirjoittama, joka näkyy muun muassa havainnollisina tapahtumaketjujen visuaalisina kuvauksina. Kollektiiviseen muistamiseen liittyvät teoriat ja esitellään mukavan kevyesti.

Lukusuositus on helppo antaa yhteiskunnallisista teemoista kiinnostuneille. Ja kyllä kirja kiinnostaa myös rikoskirjallisuutta lukevia.

Ja täytyy siellä suohaudallakin käydä seuraavalla kerralla kun käy kotipuolessa.

Juho Saari: Kuuluisan kuoleman varjo: Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? Gaudeamus 2020, Tallinna. 

Julkaistu

Marika Lehto: Häkissä – Hannes Hyvösen tarina

hyvonen

Sarjassamme jääkiekkoilijoiden rosoisia elämäkertoja, tämä kirja kertoo Hannes Hyvösen urasta jääkiekkoilijana.

Kirjan päähenkilö on Oulussa vuonna 1975 syntynyt urheilija, joka voitti urallaan MM-pronssia, KHL:n mestaruuden, kolme Suomen mestaruutta sekä pelasi NHL:ssä 42 ottelua.

Siinä missä Suomen kirkkaimmat jääkiekkotähdet, kuten Jari Kurri, Teemu Selänne, Saku ja Mikko Koivu, Olli Jokinen tai Teppo Nummelin ovat pelanneet pitkän uran lajin kiistattomalla huipulla,  Hyvönen oli pelaaja, joka taisteli urallaan paikasta kaikkein kirkkaimmissa parrasvaloissa. Hän pelasi maajoukkueessa ja NHL:ssä, mutta pitkä ura näillä tasoilla jäi saavuttamatta.

Tarinan kaari on tutun oloinen. Lahjakas ja kovaa harjoitteleva nuori urhelija etenee urallaan, kunnes eteen tulee loukkaantumisia, useista joukkueiden vaihdosta syntyvää irrallisuutta ja yksinäisyyttä. Kuvaan astuvat päihteet ja elämänhallinnan ongelmat. Maat, maanosat ja joukkueet vaihtuvat tiiviiseen tahtiin. Matkan varrella kariutuu kaksi avioliittoa.

Tahto pelata, tehdä maaleja ja menestyä nostaa Hyvösen kerta toisensa jälkeen fyysiseen kuntoon, jolla pelipaikka joukkueessa lunastetaan. Henkinen tila ei aina ole samalla tasolla fyysisen kanssa, eikä peli silloin suju.

Hyvönen pelaa uransa aika Suomessa, Ruotsissa, Sveitsissä, Valko-Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Nopeasti laskien eri seuroja on lähes 20. Seuran vaihtuessa perhe jää toiseen maahan, muuttaa mahdollisesti myöhemmin perässä, kunnes matka jatkuu seuraavaan maahan ja seuraan.

Rahaa tulee ja menee. Parhaimpina pelivuosina palkka on hyvä ja esimerkiksi asumisen taso sen mukainen. Kun ollaan pohjalla, Hyvönen on on ilman omaa asuntoa ja nukkuu kavereiden nurkissa. Paheneva syrjäytymisen kierre vie rahat ja terveyden.

Peliuran aikana Hyvönen pelaa tärkeitä pelejä kipulääkkeiden voimalla jalka murtuneena ja käsi poissa sijoiltaan. KHL:ssä pelaajia palautellaan ilokaasun ja nesteytyksen voimalla.

Lopulta Hyvönen on itsemurhan partaalle ja joutuu mielisairaalaan, josta kuntoutuminen alkaa.

Mitä tulee urheilijan uraan, samaan tapaan kuin esimerkiksi Kiira Korven ja Minna Kaupin kirjassa kuvataan, koittaa hetki, jolloin kilpailemisen liekki sammuu ja ura on valmis loppumaan.

Kirja on herättänyt jonkin verran keskustelua siitä, että taasko on syntynyt jääkiekkokirja, jossa mässäillään juhlimisella ja päihteillä.

Itse pidin kyllä Hyvösen tarinaa kirjan arvoisena. Se avaa jääkiekon/huippu-urheilun äärikovaa maailmaa yksittäisen pelaaajan näkökulmasta. Kirjassa puhutaan päähenkilön tunteista ja tuntemuksista varsin syvällisesti ja riipaisevastikin.

Jotakin samaa näissä kaikissa urheilukirjoissa on lajista riippumatta kun ihmisen/urheilijan herkkyys, fyysiset ja henkiset voimavarat,  kunnianhimo sekä kilpailun armottomuus yhdistyvät saman ihmisen kohdalla.

Jääkiekkokirjojen sarjassa Hyvösen kirja vertautuu eniten  Marko Jantusen kirjaan.  Jantunen myös esiintyy Hyvösen kirjan sivuilla. Molemmat sankarit ovat myös sittemmin löytäneet töitä jääkiekon parista ja hyvä niin.

Marika Lehto 2020: Häkissä – Hannes Hyvösen tarina. Wsoy, Helsinki. 

Julkaistu

Jussi Pullinen: Mitä meille tapahtui?

pullinen2

Koska maailman meno kiinnostaa, otin jossain vaiheessa lukulistalle Jussi Pullisen kirjan Mitä meille tapahtui?

Kirja käsittelee somea, internetiä ja digitaalisuutta. Taustaksi Pullinen käy läpi internetin historiaa. Tuttua tarinaa ja mieleeni tulivat mm. laajat tietotekniikkamessut Kankaanpäässä, jossa vierailin kaverini Timon kanssa katselemassa esimerkiksi Applen sen ajan tuotteita.

Pullinen toimii tällä hetkellä Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä ja on siis toimittaja. Lisäksi hän on toiminut Tampereen yliopiston journalistiikan vierailevana professorina. Tämä professuuri ei käsittääkseni vaadi professorin pätevyyttä, eli tehtävä vertautuu työelämäprofessoreihin. Ei siinä mitään, monet työelämäprofessorit ovat oikein fiksuja ihmisiä.

Kirjassa käydään läpi kaikki mahdolliset ajan ilmiöt, liittyen vihapuheeseen, kupliin, kohuihin, selfie-kulttuuriin, meemeihin, heimoontumiseen, valeuutisiin, vaalivaikuttamiseen, #metoo-liikkeeseen, alustatalouteen, datatalouteen ja teknologian avulla tapahtuvaan valvontaan.

Kirjan pulmana on se, että jos on seurannut aikaansa viime vuosina ja vuosikymmeninä, kirjassa ei ole mitään uutta. Kirja ei analysoi, jäsennä eikä syvennä juuri mitään käsittelemässään aihepiirissä.

Kirja on raportoiva. Jos teoksen alussa olisi jonkinlaista teoreettista kysymyksenasettelua, johon sitten olisi myöhemmissä kappaleissa pyritty vastaamaan, olisi kirja ollut jäntevämpi luettava. Nyt kirja on pötkö eri teemoja käsitteleviä kappaleita. Tutkimuksiin kuitenkin viitataan, mutta tieteellisen kirjoittamisen “jännite” (kysymyksenasettelu ja vastaukset) puuttuu.

Jotain kiinnostavaa kirjassa sentään oli. Oli kiinnostavaa lukea hymiöiden ja emojien historiasta. Hymiöt kehitettiin jo 1980-luvulla :-D!

Lisäksi oli kiinnostavaa lukea “netspeakista”. Eli se on epämuodollinen tapa ilmaista itseään kirjallisesti verkossa. Eräänlainen puhutun ja kirjoitetun kielen välimuoto. Kieliopista ei ole niin väliä, eivätkä lauseet ole täydellisiä. Välimerkit nousevat arvoon arvaamattomaan. On esimerkiksi tylyä lopettaa viesti WhatsAppissa pisteeseen. Kolmella pisteellä on mahdollista lisätä dramatiikkaa…. Ja niin edelleen.

Eli ei niin antoisa lukukokemus, mutta suoritin kirjan loppuun.  Jos et ole tietoinen edellä mainituista aihealueista, kirja on kattava yleisesitys viime vuosien tapahtumiin internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Näillä puheilla siirryn seuraavaan kirjaan. Kirjasyksy on oikein antoisa, sillä Suomessa on julkaistu kaksi uutta jääkiekkokirjaa ja kaksi kirjaa Matti Nykäsestä! Näihin palataan.